Miksi niin monilta lapsilta puuttuu peruskäytöstavat?

Olen sinänsä ap:n kanssa samaa mieltä, mutta mielestäni pelkän liharuuan tekeminen, kun kylässä on kasvissyöjä, on kyllä mun mielestä nimenomaan töykeää ja huonoa käytöstä, jossa ei voida joustaa yhtään siitä mitä minä juuri nyt olin ajatellut laittaa (tilannetta tuntematta, oletan että kyseessä ei ollut yllätysvierailu paikassa jossa kaapista ei löydy mitään muuta ja kauppaan ei pääse)

- vieras voi ottaa esim. salaattia perunaa ja leipää.

Käyttäkää vähemmän somea ja vauvasivuja sekä antakaa aikaa lapsillenne. Vanhempien velvollisuus on kasvattaa lapsiaan hyvin käyttäytyviksi. Opettakaa heille yhteiset ruoka-ajat, yhteiset ruuat, ei tarvitse paapoa kullannuppua koko ajan, selkeät käyttäytymisohjeet, rajat pelaamiselle ja netinkäytölle. Ei yhteiskunnan tai opettajan velvollisuus ole huolehtia kaikesta. Isä ja äiti: näyttäkää, että olette läsnä myös henkisesti lastenne kanssa.

Tuohon tervehtimisasiaan halusin kommentoida. Jotkut lapset ovat niin ujoja ja arkoja, etteivät saa sanaa suustaan vieraalle aikuiselle. Oma lapseni oli tällainen. Tosin ei hän sitten kyllä kommentoinutkaan mitään outoa tai vaatinut mitään eri ruokia tms, kun ei uskaltanut juurikaan puhua.

Toinen juttu on se, että Suomessa kyläilykulttuuri on katoamassa. Miten lapset voisivat sen oppia, kun sitä ei enää juurikaan tehdä perhekunnittain eli aikuiset ja lapset yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni eivät taida olla niitä lapsia, joilla olisi parhaimmat käytöstavat. En oikein itse pidä tuollaisia asioita niin merkityksellisinä, että jaksaisin painostaa lapsia esimerkiksi kiittämään kummeilta saaduista lahjoista jälkeenpäin puhelimella tai jos lapsi jättää ruokaa lautasella kylässä jne. On aika ulkokultaista pyrkiä toimimaan mahdollisimman kohteliaasti, jos sisäinen ajattelumaailma on kovaa. Haluan tällä sanoa sitä, että moni kohteliaasti käyttäytyvä lapsi ei ole sitä a) kun paikalla on vain muita lapsia, b) jos paikalla ei ole omia vanhempia ja c) kohteliaat käytöstavat eivät vielä kerro yksilön sisäisestä ajattelusta mitään. 

Itse jotenkin tuollaisten pienten käytöstapojen, jotka olisivat tietysti kyllä ihan mukavia osata, sijaan pohdin lasten kanssa, miten selvitellä riitatilanteita kavereiden kanssa, miten voi kohteliaasti kieltäytyä jostakin asiasta, miten toimia, jos joku tönäisee, mitä tehdä, jos näkee kiusaamista. En vain jaksa alkaa kovin paljoa nipottamaan noista käytöstavoista. 

Tiedän monia lasten luokkakavereita, jotka ovat tosi kohteliaita aikuisten seurassa, mutta kun aikuiset poistuvat paikalta, kohtelias käytös muita lapsia kohtaan ei sitten kuitenkaan ole ihan sisäistetty. 

,

Tämä on juuri sitä pumpulissa kasvattamista. Siis maailmahan toimii niin että ihmiset on kohteliaita naamakkain vaikka ei tekisi aina mieli olla - ja siksi yhteiskunta on toiminut pitkään että ihmiset tulee toimeen, koska vältetään riitoja yms.. On täysin typerää opettaa lapsi siihen että kohteliaita ollaan vaan sitten kun oikeasti siltä tuntuu - herran jumala sentään... On realistisempaa opettaa siihen että kohteliaasti toimien ihmisten on mukavampi olla yhdessä. Jos saa lahjan se on oikein kiittää siitä, ei siinä ole mitään ulkokultaista vaan se on normaalia!!!!!!! Ei ihme että lapsillasi on typerät käytöstavat, hienoja aikuisia kasvatat...

En ole varma ymmärsitkö minut oikein. Kiteytettynä pointtini oli se, että kohteliaat käytöstavat eivät kerro vielä mitään siitä, millainen lapsi tai aikuinen oikeasti on. Jos hän osaakin aikuisten läsnäollessa käyttäytyä, kiittää ja toimia aina käytöstapojen mukaisesti, saattaa se sama lapsi olla aivan kamala muille lapsille. Silloin käytöstavat menettävät merkityksensä, koska kyseinen lapsi ei ole sisäistänyt sitä, miksi tulee olla mukava ja kohtelias.

Sen sijaan, että painotan pilkulleen hyviä käytöstapoja, pyrin välittämään lapsilleni tiettyjä arvoja mm. toisten ihmisten kunnioittamisen. En esim jaksa vaatia pientä lasta kättelemään.

Olen itse vähitellen kyllästynyt näihin viestiketjuihin, jossa jatkuvasti tartutaan ehkä vähän turhiin muotoseikkoihin. Nytkin peräänkuulutetaan käytöstapoja kahvipöydässä, mutta kuinka moni vanhempi opettaa lastaan käyttäytymään fiksusti whatsappissa? Tai ettei ole sopivaa kiroilla koulussa. Tai toisen vaatteiden merkittömyyttä ei saa kommentoida. Tai että erilaisuus on upea asia. Tai ketään ei saa pakottaa valitsemaan kahden kaverin väliltä.

Viime viikolla lähes teini-ikäisen tyttäreni kaksi luokkakaveria kävi meillä. Molemmat oli tosi kohteliaita, tervehtivät, kiittivät ruoasta, veivät astiat pois jne. Seuraavana päivänä luin (tietysti luvan kanssa), mitä nämä kaksi olivat lapselleni kirjoittaneet whatsappissa. Todella törkeää kommentointia lapsen huoneesta ja vaatteista. Moni opettaa lapselleen perinteiset käytöstavat, mutta unohtavat keskustella tärkeämmistä arvoista.

isommista mallia kirjoitti:

Nykyään eletään yhteiskunnassa, jossa aika harvoin tapaa hyvin käyttäytyviä aikuisia julkisilla paikoilla. Lapset saavat osakseen paljon väheksymistä. Eivät saa näkyä eikä kuulua suomalaisessa yhteiskunnassa. Aikuiset julkisesti julistaa kuinka eivät voi sietää lapsia ja vikahan on aina lapsissa.

No nämä lapset kasvaa aikuisiksi ja aikuiset vanhuksiksi. Kohtelevat ihmisiä niin miten heille on opetettu ja miten ovat nähneet muiden käyttäytyvän. Ketä kiinostaa nähdä vaivaa tai kohdella inhimillisesti vanhuksia. Tarviiko edes, jos ei itsekään ole saanut arvokasta kohtelua kun sitä on tarvinut?

Lapsia kohdellaan hyvin ja heihin suhtaudutaan positiivista kun he osaavat käyttäytyä. Se taas opitaan kotona, neljän seinän sisällä.

Keski-Euroopassa lapset eivät juokse pitkin ravintolaa, nyrpistele ruoalle ja tarjoilijalle, sano koko ajan vastaan ym..joten heihin on helppo suhtautua mitä myönteisemmin.

Opettajaa siellä kotona, neljän seinän sisällä, ne käytöstavat ja toisten huomioon ottaminen.

Tämä onnistuu sadoilta miljoonilta vanhemmilta Euroopassa, vain Suomessa se näyttää olevan ylivoimaisen vaikeaa.

Jos ne lapsen kaverit ujoja? Jospa ap löysäisi vähän pipoa... Sun lapsesi voi olla esimerkki, että sulle uskaltaa kyllä puhua ja lapsesi voisi neuvoa että lautanen viedään meillä tiskipöydälle, jos heidän kotona ei niin ole saanut tehdä... etkä suutu jos kaveri uskaltaa kysyä jotain ihmeellisiä kysymyksiä...

Tuttavan lapset eivät kiitä, kun lähtevät pöydästä. Vanhempikaan ei tätä tee. Mielestäni se on yksi perusasioista, jonka opettaisin lapselleni ensimmäisenä. 

Siskoni naapurissa asuu myös sellainen villi lapsi, joka on tullut mitään sanomatta siskoni kämppään sisälle, pomppinut sohvalla ja muuta. Siskoni oli mykistynyt tästä toiminnasta, eikä osannut sanoa mitään. Lapsen äiti tuli sitten ovelle lastaan hakemaan ja sanoi lapselleen vain ''älä mene likaisilla sukilla sinne.'' Mitä ihmettä, sekö siinä oli vaan se häiritsevä asia?! Tuossa tilanteessa olisin lapsen äitinä ollut hyvin häpeissäni ja pyydellyt anteeksi kämpän omistajalta sekä pitänyt maailmanluokan puhuttelun penikalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saan varmaan paskaa niskaan nyt mutta kyseenalaistan tätä ajatusta että lasten pitää aina osata ja haluta olla kohteliaita ja hyvätapaisia. Syynä tähän se, että aikuiset eivät itsekään käyttäydy samoin lapsia kohtaan.

Suomessa on lapsivihamielinen kulttuuri. Lapset eivät saa mennä ravintolaan, lentokoneeseen, hotelliin, eivät saa itkeä tai muuten millään tavalla näkyä tai kuulua. Kerrostalojen pihoilla ei saa leikkiä, puissa ei saa kiipeillä, lumileikkejä ei saa harrastaa, ei ole myöskään asiaa hiihtoladuille tai uimahalliin. Jos lapsi jää auton alle tai hukkuu niin aikuiset ivaavat ja haukkuvat keskustelupalstoilla, "oma vika". Kaupoissa ja kaduilla tönitään ja kävellään päin. Miksi ihmeessä lasten pitäisi kunnioittaa aikuisia?

Aikuisten tehtävä on näyttää mallia ja opettaa miten toisia kohdellaan. Kun meille tulee lasten kavereita, tervehdin nimellä kun tulevat. Kysyn mitä kuuluu, miten koulu menee tms. Tarjoan ruokaa ja juomaa. Sanon heipat kun lähtee. Jos esim haen omaa lastani jostain, tarjoan kyydin aina myös kavereille. En ole tällaista huonoa käytöstä nähnyt mitä AP kuvaa, ehkä siksi että kohtaan lapset ihmisenä.

Lapsen vanhempien tehtävä, ei yleensä ”aikuisten” on kasvattaa lapsensa.

Kuvaamasi ”lapsivihamielisyys” johtuu juuri monien lasten huonosta käytöksestä. On helppo pitää ja suhtautua hyväksyvästi jos on ede jonkinlaisia rajoja lapselle asetettu ja tapoja opetettu. Näin on esimerkiksi Italiassa, jossa lapset eivät saa terrorisoida koko ravintolaa tms.

Italiassa nimen omaan lapset saavat terrorisoida, siitä ei välitetä pätkääkään, lapset eivät voi tehdä mitään väärää. Saa näkyä ja kuulua, niin aikuisetkin näkyvät ja kuuluvat. Lasten annetaan olla, koska ymmärretään että kyllä ne siitä esimerkin mukaan kasvavat kauniisti käyttäytyviksi.

Suomessa tämä ei toimi koska sitä esimerkkiä ei ole. Sitä paitsi, suomalainen lapsi ei takuulla häiritse ravintolassa ketään, sille on lyöty ipadi käteen jo 1-vuotiaana.

Olen eri mieltä. ”Fare la bella figura” on siellä tärkeää, kaunis käytös ja asiaankuuluva pukeutuminen.

Lapset opetetaan kotona, pöydän ääressä ”jalat pöydän alla ja ruoka kuumana” syödään eikä kannusteta pikku-Pippoa huitelemaan jossain muualla vaan istumaan pöydässä muiden kanssa, syömään ja kommunikoimaan nonnon ja nonnan kanssa, jos ovat sunnuntaina syömässä.

Lapsia kasvattavat vanhemmat, ja he ovat vastuussa.

Siksi koska vanhemmillakaan ei ole tapoja. Ja tämä tuntuu pahenevan mitä parempiin perheisin siirrytään.

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelun musta pilvi. Ei uskalleta kasvattaa tai korottaa ääntään, kun voi tulla lasu, jos joku kuulee.

Höpö, höpö. Kyllä se rajattomuus on ongelma, ei rajojen asettaminen.

Mun nuorimmainen on niin ujo, että kiitoksen sanominen saattaa olla hankalaa, riippuu toisesta osapuolesta. Kaikki ollaan kotona opetettu ja opeteltu ja koen kasvattajana, että omalla empaattisuudellani olen saanut lapseni todella empaattisiksi ja kilteiksi. Tietysti myös oma persoona vaikuttaa.

Mutta tosiaan joskus saattaa jännittää liikaa ja kissa vie kielen, toisinaan kohteliaat käytöstavat saattavat unohtua innostuksen takia.

Keskimmäiseni on lievästi erityislapsi ja hän on aina äärimmäisen kohtelias ja small talkaa aikuisten kanssa oikeinkin sujuvasti.

En itse jaksaisi nillittää, jos lapseni kaveri ei sanoisi kiitos vaikka ruoan jälkeen.

Itse ihmettelen aikuisilta täysin kadonneita käytöstapoja:

- juhliin pukeudutaan miten sattuu

- kiukutellaan töissä

- ei huomioida muita ihmisiä

- kiroillaan

- saikutellaan, otetaan pikavippejä, ryypätään ja tapellaan

Vierailija kirjoitti:

Tuttavan lapset eivät kiitä, kun lähtevät pöydästä. Vanhempikaan ei tätä tee. Mielestäni se on yksi perusasioista, jonka opettaisin lapselleni ensimmäisenä. 

Paino sanalla opettaisin! Eli sinulla ei ole lapsia! Lapsettomathan ne parhaita ohjeiden antajia ovat. Jos minulla olisi koira, opettaisin sen olemaan haukkumatta. Vihaan haukkuvia koiria!

Vierailija kirjoitti:

Milloin sinä hyvä naapuri olet lahjoittanut vaikkapa 20e pihan lapsille eräänlaisena suojelusrahana?

Ei tällöin lapset tärvele pyörääsi tai maalaa lähialuuen seiniä tai tee tihutöitä.

Näin vielä 50-luvulla kuulemma toimittiin Helsingissäkin!!!

Ei Suomessa 1950-luvulla ollut lainkaan tuollaista rahan  heittoa.

Jokainen penni oli joka perheellä tiukassa. Tilipussi kuluii tasan tarkkaan ruokaan ja Arava-lainaan tai vuokraan.

Lapset keräsivät jätepaperia - kuten silloin sanottiin - ja ansaitsivat siitä leimoja. Minäklin sain näillä leimoilla ensimmäisen rannekelloni. On muuten jäljellä edelleen.

Tämä lapsityövoiman käyttö 1950- ja 1960-luvuilla oli parasta tapakasvatusta. Keräyskierroksilla lapset oppivat sanomaan päivää ja kiitos.

Paperinkeräyspalkkioilla pystyi hankkimaan myös Meccano-rakennussarjoja, nukkeja, pöytähopeita ja kielikursseja - tai rahaa. Palkkio taisi olla 10 markkaa kilolta 1960-luvun alussa.. Koulujen suurilla paperinkeräystalkoilla luokat hakkivat jopa omia koulutelevisioita.

Täytyy kumminkin aina muistaa, että lapset ovat vielä lapsia, eivätkä voi ymmärtää ihan kaikkea. Aivot eivät ole vielä kunnolla kehittyneet. Suurin osa ei varmasti ilkeyttään ole epäkohtelias, vaan ymmärtämättömyyttään.

-Kapanteri.- kirjoitti:

Etiketti voi luonnistua herralta, joka pohjimmiltaan on paholainen/riistäjä. 

Käytöstavat ovat oikeastaan näyttelemistä.

Aivan niin, käytöstavat ovat opittua näyttelemistä.

Käytöstavat ovat syystäkin tarpeen. Käytöstavoilla voi rajoittaa ihmisen luontaista eläimellisyyttä, joka johtaa ennen pitkää aina siihen , että ihmiset ovat toistensa kurkussa. Siihen ei tarvita kovin kummoista syytä kuten nakkikioskijonojen taistoista tiedämme.

Toinen syy on imartelu, jonka avulla Euroopan kuningashuoneiden ja Kiinan keisarivaltojen hoviväki pyrki hankkimaan suosiota kuninkaansa tai keisarinsa silmissä. Imartelu lienee tehokkain tapa kalastaa uusia etuja itselleen.

Imartelu on kapitalismin ja porvarillisen elämäntavan kautta levinnyt kaikkialle varsinkin länsimaissa. Kapitalisti ei voi pakottaa ketään ostamaan tuotteitaan tai palveluitaan, vaan kuluttajat tulee suostutella asiakkaiksi.

Sosialistisissa maissa asiakkaista ei paljon piitattu kun ei ollut pakko tehdä niin.

Niin aatelia niin aatelia kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

koska vanhemmat naama kiinni somessa niin miten helvetissä ne muksut mitään oppii! pelataan sitä helvetin pleikkaa tai näpytellään luuria.

Ei se noin helppoa ole. Suurin syy lienee työelämän rasitteet.

Vanhemmat eivät jaksa käydä perheensä kanssa ulkona työpäivän jälkeen tai edes viikonloppuna.

Siinä jää ihmisten ilmoilla oleminen vähiin ja ne käytöstavat siinä kontekstissa.

Vanhemmista puristetaan viimeisetkin energiat pois puolipakollisilla ylitöillä.

Sitten toinen luku on lapsivihamielinen ympäristö. Elikäs, ei edes pääse harjoittelemaan rennossa tunnelmassa ravintolassa tai marketissa käyntiä, kun aina saa valituksia osakseen ja vihaisia kireitä peräreikämäisinä ruttuisia naamoja tai ilmeiksihän niitä pitäsi kutsua.

Ei ihme että ollaan sitten kotona pleikan äärellä, kun työpäivän jälkeen väsyttää ja ulkomaailma on lapsivihamielinen.

Teet mitä tahansa niin aina on huonosti paremman väen mielestä.

Kyllä se teistä muista johtuu jos provosoidutte niin kovasti. Missään muualla se ei tunnu tai johdu.

Joku voisi vielä kertoa että miksi työväenluokan ihmisen pitäisi opetella hienoston ja keskiluokan käyttäytymistapoja?

Emmekö me kelpaa teille sellaisenaan ihmisinä?

Olen syntynyt 70-luvulla ja mietin sitä, milloin ainakaan kaupungistumisen jälkeen Suomessa olisi eletty aikaa, jolloin vanhemmat töiden jälkeen olisivat sankoin joukoin vieneet lapsiaan ulos sosiaalistumaan. Elimme aika tavallista duunariperheen arkea, jossa käytiin yhdessä kaupassa kerran viikossa. Sukulaisia nähtiin kesällä, kun asuivat kaukana. Oikeasti niitä kontakteja oli tosi vähän. Kirjoitinkin jo aiemmin, että minusta Suomessa opetetaan liian vähän luontevaa juttelua muiden kanssa, vaikka itse pidän sitä kohteliaana. Esim. äitini varmaan tuhahtelisi, että mitä "herrojen tapoja" opettelemaan, mutta tarkoitankin nimenomaan LUONTEVAA juttelua, joka on kaikista mukavaa, ei mitään kieli ruskeana lepertelyä tai sivistyssanoja. Olen vasta aikuisena tajunnut, kuinka toivottoman kömpelö olen virittelemään ihmisten kanssa keskustelua, olen ihan mykkä. Eihän kaikkien tarvitse suuna päänä hölöttää, mutta että edes joku mukava kommentti tulisi mieleen. Olen sitten tuota sitkeästi vähän opetellut ja on ollut ihan kivaa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhumattakaan Ranskasta ja Italiasta, jossa lapset tervehtivät aikuisia herra ja rouva -nimityksillä ja kysyvät kuulumisia ja osallistuvat nätisti keskusteluun.

Lapset pystyvät oppimaan kauniita käytöstapoja jos vanhemmat niitä opettavat ja niitä vaativat.

Ei ranskalaisilla ole käytöstapoja ainakaan turisteja kohtaan. Ovat ehkä maailman toiseksi töykeimpiä ihmisiä. Vain ahvenanmaalaiset menevät ohi töykeydessä.

Afrikka alkaa Pariisista.

Ranskalaiset, italialaiset ja espanjalaiset ovat kohteliaita vain toisilleen. Pariisissa et saa edes palvelua tavarataloissa ja kauppaliikkeissä, jos et osaa virheetöntä ranskaa. Espanjalaiset ja italialaiset eivät ole näkevinään ulkomaalaisia, jos heiltä ei voi nyhtää rahaa.

Onneksi Pariisi alkaa olla kelvoton matkakohde. Pariisissa tapaa ja näkee enemmän afrikkalaisia kuin paikallisia asukkaita. Puistot ovat täynnä kehitysmaamuuttajien telttoja, roskaa, jätettä ja jopa ihmisulostetta. Pimeään aikaan ei parane edes liikkua edes lähikahvilaan.

Kohteliaisuudesta on turha puhua, jos omaisuus ja jopa henki on arpapelin varassa. 

Vierailija kirjoitti:

isommista mallia kirjoitti:

Nykyään eletään yhteiskunnassa, jossa aika harvoin tapaa hyvin käyttäytyviä aikuisia julkisilla paikoilla. Lapset saavat osakseen paljon väheksymistä. Eivät saa näkyä eikä kuulua suomalaisessa yhteiskunnassa. Aikuiset julkisesti julistaa kuinka eivät voi sietää lapsia ja vikahan on aina lapsissa.

No nämä lapset kasvaa aikuisiksi ja aikuiset vanhuksiksi. Kohtelevat ihmisiä niin miten heille on opetettu ja miten ovat nähneet muiden käyttäytyvän. Ketä kiinostaa nähdä vaivaa tai kohdella inhimillisesti vanhuksia. Tarviiko edes, jos ei itsekään ole saanut arvokasta kohtelua kun sitä on tarvinut?

Lapsia kohdellaan hyvin ja heihin suhtaudutaan positiivista kun he osaavat käyttäytyä. Se taas opitaan kotona, neljän seinän sisällä.

Keski-Euroopassa lapset eivät juokse pitkin ravintolaa, nyrpistele ruoalle ja tarjoilijalle, sano koko ajan vastaan ym..joten heihin on helppo suhtautua mitä myönteisemmin.

Opettajaa siellä kotona, neljän seinän sisällä, ne käytöstavat ja toisten huomioon ottaminen.

Tämä onnistuu sadoilta miljoonilta vanhemmilta Euroopassa, vain Suomessa se näyttää olevan ylivoimaisen vaikeaa.

Useassa Keski- Euroopan maassa lasten ruumiillinen kuritus on sallittua vielä tänäkin päivänä. Kyllä lapsi istuu pöydässä nätisti, kun saa näpeilleen muutaman kerran. Pariisissa on leikkipuistoissa vartijat, jotka ojentaa lapsia, jos ne kiipeilevät tai meluavat.

Puuttuvat ne peruskäytöstavat monilta aikuisiltakin. Unohdetaan helposti, että yksinäisiäkin ihmisiä on tutuissa, kavereissa, perheessä.

Ei kysellä kuulumisia ja unohdetaan. Monille yksinäisille voi olla kova paikka, kun kukaan ei halua olla tekemisissä.