Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi niin monilta lapsilta puuttuu peruskäytöstavat?
Näen paljon lapsia työssäni, mutta varsinkin jotkut lasteni kavereista ovat hyvin epäkiitollisia ja röyhkeitä.
Ei kiitetä kun saadaan kyyti harrastukseen, ei kiitetä jos saadaan ruokaa, ihan tavallista ruokaa jätetään myös syömättä ja lautanen jää pöydälle tähteineen, kommentoidaan ihan ihmeellisiä asioita (miksi teillä on niin pieni vessa tmv.)
En ymmärrä. Meillä lapset on opetettu käyttäytymään kohteliaasti muita kohtaan, esim. kiittämään ja pitämään ovea auki seuraavalle, ihan perusjuttuja. Osataan väistää pyörätiellä ja kerätään omat roskat eikä odoteta, että joku muu koko ajan palvelee.
Tästä joku vetää herneen nenään, mutta nämä tökeröimmät muksut tulevat juuri niistä "paremmista" perheistä. Yksikin ihmetteli, eikö ole vegeruokaa hänelle, lapseni tuli sanomaan että kaveri ei voi syödä että mitä nyt tehdään.
No sanoin että syö sitten vaikka perunat vaan ja laitan leipää saalatin kanssa tarjolle, ettei sitten ole nälissään.
Jotenkin tosi outoa, että minä joudun aikuisena ihmisenä "petaamaan" näille röyhkimyksille kaikkea, ettei oma lapseni kärsisi arvostelusta (haluan kuitenkin että lapsellani on nämä kaverit, sehän on itsestään selvää). Kerran joku yökyläilijä oli kysynyt, että voiko nukkua lapseni sängyssä kun patja on niin kova.
Toisen lapsemme kaveri, jonka kotona oli paljon kaikkea kurjaa meneillään on ollut kaikkein kiitollisin ylläpidosta. Aidosti kiitollinen ja kohtelias.
Mietin, onko lapsistamme tulossa nöyristeleviä ja alistuvia aikuisia. En kuitenkaan voi alkaa toisten lapsia kasvattaa, oma äitini aikoinaan ojensi veljeni kavereita ja olin kuolla häpeään.
Kommentit (539)
Miksi niin monilta vanhoilta kurpilta ja ukoilta puuttuu käytöstavat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhumattakaan Ranskasta ja Italiasta, jossa lapset tervehtivät aikuisia herra ja rouva -nimityksillä ja kysyvät kuulumisia ja osallistuvat nätisti keskusteluun.
Lapset pystyvät oppimaan kauniita käytöstapoja jos vanhemmat niitä opettavat ja niitä vaativat.
Suomi on sarvikuonojen ja urpojen maa. Ei täällä kauniisti käyttäydytä. Ollaan kateellinen ja kyräilevä kansa. Maksetaan vaikka satanen ettei naapuri saa viiskymppistä.
Mitä eroa on nykynuorella ja perunalla?
Peruna on kasvatettu!
Niin, ehkä ei ole pelkästään hyvä asia, että ”meidän Jorma-Orvokki” on aina kaiken keskipisteenä. Ei opi ottamaan toisia huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Koska vanhemmat ovat ensin pitkän päivän töissä, sitten väsyneenä kotona haluavat rauhaa ja hiljaisuutta eikä opettajia/päiväkodin tätejä voi kuormittaa yhtään enempää. Eivät lapset synny hyvien käytöstapojen kanssa.
Lapsiperheissä eivät saa sitä rauhaa ja hiljaisuutta jos ei ole opetettu tavoille! Erittäin todennäköisesti siellä kinastellaan, riidellään jne... ja yritetään saada sitä huomiota.
Toisaalta vanhempien ei edes tarvitse opettaa käytöstapoja jos vanhemmat itse osaavat käyttäytyä mallikkaasti. Lapset yleensä imitoivat vanhempiaan sekä hyvässä että pahassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ottaa mallia vihaista ja itsekkäistä aikuisista
Minä ja koko ystäväpiirini työskennellään eri ikäisten lasten sekä nuorten aikuisten kanssa. Joku päiväkodissa, joku lastensuojelussa, joku taas peruskoulussa tai keski-asteen kouluissa jne. Olemme huomanneet tämän.
Osa lapsista on tottunut saamaan kaiken eikä osaa huomioida muita kuin itseään. Näyttää myös siltä, että joidenkin lasten vanhemmille tuottaa vaikeuksia laittaa normaalit, terveet rajat lapselleen. Vanhemmat eivät kestä itse tunnetasolla sitä, että he aiheuttavat lapselleen pettymyksen ja pahan mielen laittamalla terveet, lapsen kehitykselle suotuisat rajat.
Muistan erään vanhemman kertoneen miten he välttävät ei-sanan sanomista lapselleen ja yrittävät tilanteissa viedä lapsen huomion muualle, että lasta ei tarvitse kieltää. Elämässä nyt joutuu jokainen kohtaamaan monta ei-sanaa ja kieltoja. Kuinka näin kasvatettu kestää nämä tilanteet tulevaisuudessa?
Usein on käynyt mielessä, että millaisia mahtaa olla tulevaisuuden työpaikat, joissa yhä enenevässä määrin on näitä omaa etuaan ajavia, kaiken itselleen saaneita ja muita huomioon kykenemättömiä työntekijöitä. Mahtaa olla kaaos....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhumattakaan Ranskasta ja Italiasta, jossa lapset tervehtivät aikuisia herra ja rouva -nimityksillä ja kysyvät kuulumisia ja osallistuvat nätisti keskusteluun.
Lapset pystyvät oppimaan kauniita käytöstapoja jos vanhemmat niitä opettavat ja niitä vaativat.
Suomi on sarvikuonojen ja urpojen maa. Ei täällä kauniisti käyttäydytä. Ollaan kateellinen ja kyräilevä kansa. Maksetaan vaikka satanen ettei naapuri saa viiskymppistä.
Olisittepa kokeneet edellisen vuosisadan aikaa kun suomalaisia oli iso joukko Ruotsissa töissä! Suomalaiset auttoivat ja neuvoivat toisiaan pyyteettömästi ja vaikka kadulla olisit pyytänyt 20kr niin taatusti olisit saanut!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saan varmaan paskaa niskaan nyt mutta kyseenalaistan tätä ajatusta että lasten pitää aina osata ja haluta olla kohteliaita ja hyvätapaisia. Syynä tähän se, että aikuiset eivät itsekään käyttäydy samoin lapsia kohtaan.
Suomessa on lapsivihamielinen kulttuuri. Lapset eivät saa mennä ravintolaan, lentokoneeseen, hotelliin, eivät saa itkeä tai muuten millään tavalla näkyä tai kuulua. Kerrostalojen pihoilla ei saa leikkiä, puissa ei saa kiipeillä, lumileikkejä ei saa harrastaa, ei ole myöskään asiaa hiihtoladuille tai uimahalliin. Jos lapsi jää auton alle tai hukkuu niin aikuiset ivaavat ja haukkuvat keskustelupalstoilla, "oma vika". Kaupoissa ja kaduilla tönitään ja kävellään päin. Miksi ihmeessä lasten pitäisi kunnioittaa aikuisia?
Aikuisten tehtävä on näyttää mallia ja opettaa miten toisia kohdellaan. Kun meille tulee lasten kavereita, tervehdin nimellä kun tulevat. Kysyn mitä kuuluu, miten koulu menee tms. Tarjoan ruokaa ja juomaa. Sanon heipat kun lähtee. Jos esim haen omaa lastani jostain, tarjoan kyydin aina myös kavereille. En ole tällaista huonoa käytöstä nähnyt mitä AP kuvaa, ehkä siksi että kohtaan lapset ihmisenä.
Lapsen vanhempien tehtävä, ei yleensä ”aikuisten” on kasvattaa lapsensa.
Kuvaamasi ”lapsivihamielisyys” johtuu juuri monien lasten huonosta käytöksestä. On helppo pitää ja suhtautua hyväksyvästi jos on ede jonkinlaisia rajoja lapselle asetettu ja tapoja opetettu. Näin on esimerkiksi Italiassa, jossa lapset eivät saa terrorisoida koko ravintolaa tms.
Sukujuuria Italiassa ja voin kertoa etteivät ne sikäläiset synny nämä käytöstavat valmiina. Siellä ja yleisesti muuallakin eteläisessä Euroopassa, huomioidaan lapset pienistä pitäen, ihan kulkuvälineissä, kadulla jne. Otetaan huomioon kaikwlls tavalla, osoitetaan välittämistä ja rakkautta. Kas kummaa, rakkaudella kasvatetut lapset osaavat käyttäytyä.
Kirjoittavatko tässä ketjussa oikeasti aikuiset ihmiset? Luuletteko että lapset haluavat käyttäytyä huonosti? Että se on jotain sisäsyntyistä? Tai että lapset ovat muuttumattomia eikä käytökseen voi vaikuttaa? Oletteko itse samanlaisia nyt kuin lapsina?
Lapset haluavat toimia oikein ja olla sovussa ympäristön kanssa. Se syy miksi niin ei ole löytyy ympäristöstä ja lasta kasvattavista aikuisista, yhteiskunnasta. Oikein toimimisen halu on lapsilla sisäsyntyistä, ihan evoluutionkin kannalta. Siksi lapsiin ja heidän käytökseensä onkin niin helppo vaikuttaa.
Käsittämätön ketju.
Kirjoitin tähän ketjuun kommentin lapsista, jotka eivät vastaa kun moikataan. En minä ainakaan näitä lapsia silti siitä niinkään arvostele, vaikka heidän käytös ärsyttää, vaan juuri vanhemmistahan tuo on lähtöisin. Kerrankin kun hiekkalaatikolla tää yksi tuli kysymään että eihän olla leikitty hänen lapiolla, niin isä seisoi hiljaa vieressä sanomatta sanaakaan. Itse olisin todellakin sanonut omalle lapselle että höpsis, totta kai sinun lapiolla saa leikkiä kun et itse sillä leiki!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsille ei ole opetettu käytöstapoja. Ei niitä kukaan itsekseen opi.
Vierailija kirjoitti:
Puhumattakaan Ranskasta ja Italiasta, jossa lapset tervehtivät aikuisia herra ja rouva -nimityksillä ja kysyvät kuulumisia ja osallistuvat nätisti keskusteluun.
Lapset pystyvät oppimaan kauniita käytöstapoja jos vanhemmat niitä opettavat ja niitä vaativat.
Ei ranskalaisilla ole käytöstapoja ainakaan turisteja kohtaan. Ovat ehkä maailman toiseksi töykeimpiä ihmisiä. Vain ahvenanmaalaiset menevät ohi töykeydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei voi taas muuta sanoa kuin että Suomi on ahdistava paikka. Olen koko ikäni kärsinyt Suomessa asuessani näistä asioista kuin tässä ketjussa, jo lapsena lähipiirin sosiaalisten taitojen puute ahdisti ja ymmärsin että voisi olla toisenlaistakin. Muutin Espanjaan jossa olin heti kuin ns.kala vedessä, nautin kiivaasta keskustelusta ja elävästä kommunikoinnista. Nyt joudun asumaan vähän aikaa Suomessa ja ihmisten kivikasvoisuus ällistyttää päivittäin. Monet ovat kuin zombieita.
No, uskallatko ite olla muuta kuin zompie täällä Suomessa?
Se on ihan helppoa ja neuvon miten se tapahtuu: eli pidä kasvoillasi sellainen pieni hymyn tapainen ilme sen toljotuksen sijaan ja ole valmis ’smalltalkiin.’
Itseäni luullaan usein ruottalaiseksi mutta korjaan sen nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peruskäytöstavat puuttuvat myös monilta aikuisilta. Esim. nämä keskustelupalstojen kommentit osoittavat sen.
Ok, boomer
Olen eri. Tämä sana ei ikinä tule vastaan live-elämässä, pelkästään täällä. Tämä kommentti jotenkin kiteyttää sen, mitä tämän sanan lanseeraamisella on haettu. "Boomeri" on luotu tässä yhteydessä ihan vain siihen tarkoitukseen, mihin muutkin alentavat sanat on tarkoitettu. Tästä tulee sellainen dissauksen ruumiillistuma: "älä vaivaudu ikinä sanomaan mitään, koska syntymäajankohtasi takia tulet aina olemaan väärässä mitä sanotkin."
Homma vain ei toimi näin.
On erilaisia kausia ja erilaisia hyviä ja huonoja tapoja. Jotkut vanhat tavat ovat hyviä, osa taas aikansa eläneitä. Nykyään taas teineillä on paljon hyviä tapoja tai hyvää tietoa, vaikka peruskäytössäännöt olisivatkin hukassa.
Tämän kommentoija kompastuu omaan tyhmyyteensä. Ikään kuin sanoisi: "ole sinä siellä hiljaa kääkkä" esittämättä itse kuitenkaan mitään validia vasta-argumenttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun lapseni ovat aivan sairaalloisen ujoja. Eivät siinä 3-6-vuotiaina puhuneet vieraammille aikuisille yhtään mitään. Eivät vain pystyneet vastaamaan tervehdykseen kuin ehkä korkeintaan nyökkäämällä. En nähnyt järkeä kiusata lasta joka päivä asialla. Nuorempi meni 3-vuotiaana päiväkodissa uuteen ryhmään eikä ensimmäiseen neljään kuukauteen puhunut ryhmän aikuisille yhtään mitään.
Toki suurimmalla osalla ei ole tästä kyse mutta kyllä näitäkin on. Nyt minunkin lapseni kyllä jo tervehtivät ja sanovat kiitos kavereidenkin vanhemmille mutta vielä ekaluokkalaisenakin se oli kyllä hankalaa.
Minut kasvatettiin pienenä todella hyvin, ainakin huomaavaisuus ja peruskäytöstavat taottiin päähän. Monella kaverillani ei ilmeisesti näin ollut, mutta en kiinnittänyt siihen silloin huomiota. Pari vuotta sitten törmäsin vanhaan iltapäiväkerhon ohjaajaani, kävin siis tuossa kerhossa ala-asteen ensimmäisillä luokilla 20 vuotta sitten. Juttelimme hetken ja tuo ohjaaja muisteli edelleen, miten olin kavereistani ainoa, joka tervehti tullessa, kiitti välipalan jälkeen ja moikkasi lähtiessä. Perjantaisin olin jopa huudellut hyviä viikonloppuja.
En todellakaan olisi enää muistanut tuollaista itse. Minusta ne olivat pieniä ja täysin päivänselviä asioita ja tuntuu hassulta, ettei monilla näin ollut. Saman kyllä huomaa nyt aikuisenakin, todella moni ei töissä tervehdi tai moikkaa, vaikka meillä on pieni työyhteisö. Moni ei jopa vastaa mitään, vaikka taukohuoneeseen tullessa minä tai joku muu tervehtisi kaikkia. Kyllä ne tavat lapsuudessa opitaan.
Vierailija kirjoitti:
Minut kasvatettiin pienenä todella hyvin, ainakin huomaavaisuus ja peruskäytöstavat taottiin päähän. Monella kaverillani ei ilmeisesti näin ollut, mutta en kiinnittänyt siihen silloin huomiota. Pari vuotta sitten törmäsin vanhaan iltapäiväkerhon ohjaajaani, kävin siis tuossa kerhossa ala-asteen ensimmäisillä luokilla 20 vuotta sitten. Juttelimme hetken ja tuo ohjaaja muisteli edelleen, miten olin kavereistani ainoa, joka tervehti tullessa, kiitti välipalan jälkeen ja moikkasi lähtiessä. Perjantaisin olin jopa huudellut hyviä viikonloppuja.
En todellakaan olisi enää muistanut tuollaista itse. Minusta ne olivat pieniä ja täysin päivänselviä asioita ja tuntuu hassulta, ettei monilla näin ollut. Saman kyllä huomaa nyt aikuisenakin, todella moni ei töissä tervehdi tai moikkaa, vaikka meillä on pieni työyhteisö. Moni ei jopa vastaa mitään, vaikka taukohuoneeseen tullessa minä tai joku muu tervehtisi kaikkia. Kyllä ne tavat lapsuudessa opitaan.
Kyllä. Ne tavat on kuin temppuja joita koirakin oppii.
Itse en näe että on mitään hyötyä tervehtiä naapureita tai työtovereita.
En tarvitse heidän hyväksyntää.
Jos joku kysyy minulta jotain, niin minulla on ihan yhtäläinen oikeus maailmankaikkeudessa olla sanomatta sanaakaan ja toljottaa.
Samaa opetan lapsilleni.
Yhdessä aina ihmettelemme ihmisiä jotka sanoo "huo menta".
Mistähän tuokin sana on kotoisin. Toiset sanoo moi ja terve tai hei.
Me emme sano mitään. Tulemme lähiöistä ja katsomme tuimasti silmiin.
En koskaan saanut keskiluokkaisista tavoista mitään hyötyä.
Opetan omille lapsilleni omat lähiöiden tavat.
Hienostoilla on omat tapansa ja varmasti pitävät itseään parempina sen takia.
Temppuja joita koirillekin opetetaan.
Haluan kertoa kaikille teille, että meiltä on turha odottaa temppuja ja me emme tule hakemaan hyväksyntäänne tässä yhtekunnassa.
On ihan hyvä että opetatte kouluissa ja eskareissa lapsille outoja keskiluokkaisia juttuja, mutta onneksi niitä ei ole pakko ottaa käyttöön ja Suomi on vapaa maa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erään lähipiirini perheen isällä on tapana saman tien huikata tervehdys lapsen kaverille, mainiten tämän myös nimeltä, kun havaitsee tämän eteisessä. kyselee samalla, että mitä kuuluu tms. Hän on kotoisin toisesta Euroopan maasta, jossa tämmöinen on normaalia. Eli sisään tulevan vieraan voi itsekin huomioida ystävällisesti sen sijaan että kyräilisi odotellen, että sanooko se mitään. Siitä ne lapset oppii. Kannattaa kokeilla.
Olen kokeillut. Jotkut lapset eivät vain vastaa tervehdykseen.
Meillä näitä on työpaikallakin, siis aikuisia, jotka eivät osaa tervehtiä esim aamauisin ! Pari vuotta iloisesti huutelin huomenet yhdelle työkaverille ( ja oli siis pk:n varhaiskasvattaja), alle 30 v ) ja nyt tänä vuonna se on kantanut hedelmää: nyt huudellaan puolin ja toisin, hän jopa ehtii välillä eniksi ! :)
Alistit hänet omalle kultuurillesi.
Opetit häntä kuin koiraa kierimään.
Oletko tyytyväinen kun hän nyt leikkii leikkejäsi?
Miksi et kunnioita ihmistä ihmisenä vaan vaadit tältä temppuja?
Osa meistä tulee kovista oloista, ei meitä kiinnosta huomenet tai muutkaan hienoston rituaalit.
Pitää tienata leipä pöytään ja se ettei sano mitään, se ei tarkoita mitään pahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut kasvatettiin pienenä todella hyvin, ainakin huomaavaisuus ja peruskäytöstavat taottiin päähän. Monella kaverillani ei ilmeisesti näin ollut, mutta en kiinnittänyt siihen silloin huomiota. Pari vuotta sitten törmäsin vanhaan iltapäiväkerhon ohjaajaani, kävin siis tuossa kerhossa ala-asteen ensimmäisillä luokilla 20 vuotta sitten. Juttelimme hetken ja tuo ohjaaja muisteli edelleen, miten olin kavereistani ainoa, joka tervehti tullessa, kiitti välipalan jälkeen ja moikkasi lähtiessä. Perjantaisin olin jopa huudellut hyviä viikonloppuja.
En todellakaan olisi enää muistanut tuollaista itse. Minusta ne olivat pieniä ja täysin päivänselviä asioita ja tuntuu hassulta, ettei monilla näin ollut. Saman kyllä huomaa nyt aikuisenakin, todella moni ei töissä tervehdi tai moikkaa, vaikka meillä on pieni työyhteisö. Moni ei jopa vastaa mitään, vaikka taukohuoneeseen tullessa minä tai joku muu tervehtisi kaikkia. Kyllä ne tavat lapsuudessa opitaan.
Kyllä. Ne tavat on kuin temppuja joita koirakin oppii.
Itse en näe että on mitään hyötyä tervehtiä naapureita tai työtovereita.
En tarvitse heidän hyväksyntää.
Jos joku kysyy minulta jotain, niin minulla on ihan yhtäläinen oikeus maailmankaikkeudessa olla sanomatta sanaakaan ja toljottaa.
Samaa opetan lapsilleni.
Yhdessä aina ihmettelemme ihmisiä jotka sanoo "huo menta".
Mistähän tuokin sana on kotoisin. Toiset sanoo moi ja terve tai hei.
Me emme sano mitään. Tulemme lähiöistä ja katsomme tuimasti silmiin.
En koskaan saanut keskiluokkaisista tavoista mitään hyötyä.
Opetan omille lapsilleni omat lähiöiden tavat.
Hienostoilla on omat tapansa ja varmasti pitävät itseään parempina sen takia.
Temppuja joita koirillekin opetetaan.
Haluan kertoa kaikille teille, että meiltä on turha odottaa temppuja ja me emme tule hakemaan hyväksyntäänne tässä yhtekunnassa.
On ihan hyvä että opetatte kouluissa ja eskareissa lapsille outoja keskiluokkaisia juttuja, mutta onneksi niitä ei ole pakko ottaa käyttöön ja Suomi on vapaa maa.
Jou jou mist mä tuun...
vantaalt kertsult, tiksust, lahest sielt mä tuun jou jou mist mä tuun
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut kasvatettiin pienenä todella hyvin, ainakin huomaavaisuus ja peruskäytöstavat taottiin päähän. Monella kaverillani ei ilmeisesti näin ollut, mutta en kiinnittänyt siihen silloin huomiota. Pari vuotta sitten törmäsin vanhaan iltapäiväkerhon ohjaajaani, kävin siis tuossa kerhossa ala-asteen ensimmäisillä luokilla 20 vuotta sitten. Juttelimme hetken ja tuo ohjaaja muisteli edelleen, miten olin kavereistani ainoa, joka tervehti tullessa, kiitti välipalan jälkeen ja moikkasi lähtiessä. Perjantaisin olin jopa huudellut hyviä viikonloppuja.
En todellakaan olisi enää muistanut tuollaista itse. Minusta ne olivat pieniä ja täysin päivänselviä asioita ja tuntuu hassulta, ettei monilla näin ollut. Saman kyllä huomaa nyt aikuisenakin, todella moni ei töissä tervehdi tai moikkaa, vaikka meillä on pieni työyhteisö. Moni ei jopa vastaa mitään, vaikka taukohuoneeseen tullessa minä tai joku muu tervehtisi kaikkia. Kyllä ne tavat lapsuudessa opitaan.
Kyllä. Ne tavat on kuin temppuja joita koirakin oppii.
Itse en näe että on mitään hyötyä tervehtiä naapureita tai työtovereita.
En tarvitse heidän hyväksyntää.
Jos joku kysyy minulta jotain, niin minulla on ihan yhtäläinen oikeus maailmankaikkeudessa olla sanomatta sanaakaan ja toljottaa.
Samaa opetan lapsilleni.
Yhdessä aina ihmettelemme ihmisiä jotka sanoo "huo menta".
Mistähän tuokin sana on kotoisin. Toiset sanoo moi ja terve tai hei.
Me emme sano mitään. Tulemme lähiöistä ja katsomme tuimasti silmiin.
En koskaan saanut keskiluokkaisista tavoista mitään hyötyä.
Opetan omille lapsilleni omat lähiöiden tavat.
Hienostoilla on omat tapansa ja varmasti pitävät itseään parempina sen takia.
Temppuja joita koirillekin opetetaan.
Haluan kertoa kaikille teille, että meiltä on turha odottaa temppuja ja me emme tule hakemaan hyväksyntäänne tässä yhtekunnassa.
On ihan hyvä että opetatte kouluissa ja eskareissa lapsille outoja keskiluokkaisia juttuja, mutta onneksi niitä ei ole pakko ottaa käyttöön ja Suomi on vapaa maa.
Hyvä että tämäkin näkökulma tuotiin esille.
Meillä on sama käytäntö. Lapset saavat itse opetella hienoston tavat, jos haluavat oppia ne.
Pätee ihan haarukkaan ja veitseenkin. Meillä syödään normaalisti vain haarukalla ja lusikalla. Veitseä käytetään vain leivän voiteluun.
Alue: Aihe vapaa
Mitä ihmettä sepustat. Italia sitä ja tätä.
Siellä ollaan aivan yhtä pihalla asioista ellei enemmänkin.
Mitä kertoo italialaisista, ettet saa istua kahvilan pöytään maksamatta erikseen tai sinua katsotaan halveksivasti, jos et ole hyvin pukeutunut? Kaikki turistien kuppaaminen ja pettäminen on nyt koronan takia loppu, mutta oliko sekään hyvää käytöstä?