Miksi niin monilta lapsilta puuttuu peruskäytöstavat?
Näen paljon lapsia työssäni, mutta varsinkin jotkut lasteni kavereista ovat hyvin epäkiitollisia ja röyhkeitä.
Ei kiitetä kun saadaan kyyti harrastukseen, ei kiitetä jos saadaan ruokaa, ihan tavallista ruokaa jätetään myös syömättä ja lautanen jää pöydälle tähteineen, kommentoidaan ihan ihmeellisiä asioita (miksi teillä on niin pieni vessa tmv.)
En ymmärrä. Meillä lapset on opetettu käyttäytymään kohteliaasti muita kohtaan, esim. kiittämään ja pitämään ovea auki seuraavalle, ihan perusjuttuja. Osataan väistää pyörätiellä ja kerätään omat roskat eikä odoteta, että joku muu koko ajan palvelee.
Tästä joku vetää herneen nenään, mutta nämä tökeröimmät muksut tulevat juuri niistä "paremmista" perheistä. Yksikin ihmetteli, eikö ole vegeruokaa hänelle, lapseni tuli sanomaan että kaveri ei voi syödä että mitä nyt tehdään.
No sanoin että syö sitten vaikka perunat vaan ja laitan leipää saalatin kanssa tarjolle, ettei sitten ole nälissään.
Jotenkin tosi outoa, että minä joudun aikuisena ihmisenä "petaamaan" näille röyhkimyksille kaikkea, ettei oma lapseni kärsisi arvostelusta (haluan kuitenkin että lapsellani on nämä kaverit, sehän on itsestään selvää). Kerran joku yökyläilijä oli kysynyt, että voiko nukkua lapseni sängyssä kun patja on niin kova.
Toisen lapsemme kaveri, jonka kotona oli paljon kaikkea kurjaa meneillään on ollut kaikkein kiitollisin ylläpidosta. Aidosti kiitollinen ja kohtelias.
Mietin, onko lapsistamme tulossa nöyristeleviä ja alistuvia aikuisia. En kuitenkaan voi alkaa toisten lapsia kasvattaa, oma äitini aikoinaan ojensi veljeni kavereita ja olin kuolla häpeään.
Kommentit (539)
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan vapaan ja hellän kasvatuksen tulosta. Mennään lapsien ehdoilla.
Kyllä niin on, että monet asiat tehdään lapsien ehdoilla esim ei komenneta kuin koiraa vaan selitetään miksi tehdään niin tai näin.
Toisekseen varotaan rikkomasta lapsen herkkää tunne-elämää rääkymisellä......
Aterioissakin huomioidaan lapsen tarpeet jne......
Perhe-elämän rauhoittaminen........
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut kasvatettiin pienenä todella hyvin, ainakin huomaavaisuus ja peruskäytöstavat taottiin päähän. Monella kaverillani ei ilmeisesti näin ollut, mutta en kiinnittänyt siihen silloin huomiota. Pari vuotta sitten törmäsin vanhaan iltapäiväkerhon ohjaajaani, kävin siis tuossa kerhossa ala-asteen ensimmäisillä luokilla 20 vuotta sitten. Juttelimme hetken ja tuo ohjaaja muisteli edelleen, miten olin kavereistani ainoa, joka tervehti tullessa, kiitti välipalan jälkeen ja moikkasi lähtiessä. Perjantaisin olin jopa huudellut hyviä viikonloppuja.
En todellakaan olisi enää muistanut tuollaista itse. Minusta ne olivat pieniä ja täysin päivänselviä asioita ja tuntuu hassulta, ettei monilla näin ollut. Saman kyllä huomaa nyt aikuisenakin, todella moni ei töissä tervehdi tai moikkaa, vaikka meillä on pieni työyhteisö. Moni ei jopa vastaa mitään, vaikka taukohuoneeseen tullessa minä tai joku muu tervehtisi kaikkia. Kyllä ne tavat lapsuudessa opitaan.
Kyllä. Ne tavat on kuin temppuja joita koirakin oppii.
Itse en näe että on mitään hyötyä tervehtiä naapureita tai työtovereita.
En tarvitse heidän hyväksyntää.
Jos joku kysyy minulta jotain, niin minulla on ihan yhtäläinen oikeus maailmankaikkeudessa olla sanomatta sanaakaan ja toljottaa.
Samaa opetan lapsilleni.
Yhdessä aina ihmettelemme ihmisiä jotka sanoo "huo menta".
Mistähän tuokin sana on kotoisin. Toiset sanoo moi ja terve tai hei.
Me emme sano mitään. Tulemme lähiöistä ja katsomme tuimasti silmiin.
En koskaan saanut keskiluokkaisista tavoista mitään hyötyä.
Opetan omille lapsilleni omat lähiöiden tavat.
Hienostoilla on omat tapansa ja varmasti pitävät itseään parempina sen takia.
Temppuja joita koirillekin opetetaan.
Haluan kertoa kaikille teille, että meiltä on turha odottaa temppuja ja me emme tule hakemaan hyväksyntäänne tässä yhtekunnassa.
On ihan hyvä että opetatte kouluissa ja eskareissa lapsille outoja keskiluokkaisia juttuja, mutta onneksi niitä ei ole pakko ottaa käyttöön ja Suomi on vapaa maa.
Hyvä että tämäkin näkökulma tuotiin esille.
Meillä on sama käytäntö. Lapset saavat itse opetella hienoston tavat, jos haluavat oppia ne.
Pätee ihan haarukkaan ja veitseenkin. Meillä syödään normaalisti vain haarukalla ja lusikalla. Veitseä käytetään vain leivän voiteluun.
Noooo, muualla maailmassa ravintoloissa ja kotona syödäänkin vain haarukalla ja veistä käytetään vain pilkkomiseen ja sen jälkeen takaisin lautasen reunalle.
Nykyään eletään yhteiskunnassa, jossa aika harvoin tapaa hyvin käyttäytyviä aikuisia julkisilla paikoilla. Lapset saavat osakseen paljon väheksymistä. Eivät saa näkyä eikä kuulua suomalaisessa yhteiskunnassa. Aikuiset julkisesti julistaa kuinka eivät voi sietää lapsia ja vikahan on aina lapsissa.
No nämä lapset kasvaa aikuisiksi ja aikuiset vanhuksiksi. Kohtelevat ihmisiä niin miten heille on opetettu ja miten ovat nähneet muiden käyttäytyvän. Ketä kiinostaa nähdä vaivaa tai kohdella inhimillisesti vanhuksia. Tarviiko edes, jos ei itsekään ole saanut arvokasta kohtelua kun sitä on tarvinut?
Olen joidenkin tuttavien ja tiettyjen kavereiden lasten kasvatusta katsellut sillä silmällä että tosi paljon hyysätään ja ei pidetä kuria yllä sillä tavalla, että lasta ei rangaista mistään jos tekee jotain oikeasti kamalaa. Sen sijaan koitetaan tehdä kompromissi lapsen kanssa että lapsi saa neuvotella samalla tasolla kuin aikuinen, mielestäni vanhemman tulee olla auktoriteetti joka pitää sanansa ja johtaa tilannetta, jotta lapsi oppii kunnioituksesta - ei näin että hyysätään ja lässytetään yhdessä. Tiedän oikeasti liikaa vanhempia jotka kohtelee lasta täysin yhtä määräämiskykyisenä kuin aikuiset, ja joissain tilanteissa näyttää jopa että vanhemmat alistuu lapsen tahtoon.
Olen kuullut jonkun sanovan että lapsia ei saa rankaista, kun sitten tulee paha mieli lapselle että ei saa pahottaa mieltä. No miten tämmöstä kasvatusta saava voisi sitten ikinä ymmärtää sitä että jos tekee jotain väärin siitä seuraa jotain negatiivista, kun siten se oikea elämä toimii että kun tekee väärin tulee moitteita tai joku jäähy tms.. Eihän lapsi opi mitään oikeasta elämästä pumpulissa kasvatettuna.
Olen huomannut että pahimpia lasten kasvattajia on joko välinpitämättömät tunne-elämältään ei herkät ihmiset jotka kohtelee ketä tahansa miten vaan huonosti, tai sitten korkeakoulutetut yli-empaatikot jotka ei halua lapselle pahaa mieltä mistään ja hyysäävät ja hössöttää siitä että lapsi pitää kasvattaa vaan positiivisen kautta. No, elämä ei todellisuudessa ole pelkkää positiivista. Tosi rasittavaa katsoa kyllä kun lapset känkkäränkkäilee välillä niin törkeästi ja ei kunnioita aikuisia, mutta rankaisua ei tule koska ei saa pahoittaa mieltä tai sitten ei välitetä.
Mielestäni kyllä ihan kaikkein huonoimmin lapset kasvattaa hyysäävät korkeakoulutetut jotka ovat vieraantuneet maalaisjärjestä ideologioiden takia.
Lapsen kasvatuksen suhteen yhtä ystävää ihailen, hänellä on selkeä ote että kotona vanhemmat on pomoja ja tietyistä asioista ei neuvotella vaan vanhemmat asettaa säännöt. Menee paljon paremmin ja lapset tottuu aikuisena siihen että miten ihmisten kanssa pidetään rajat - hyysäyskasvatus tuntuu siltä ettei ole aikuisia paikalla ollenkaan ja jos lapsi saa liikaa valtaa, sehän valtaa sitten käyttää väärin.
Toivottavasti sai tästä kaikesta paahdosta selvää. Tämä aihe nostattaa tunteita, koska olen niin kyllästynyt lässytys-hyysäys-kasvatukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi koko kylä kasvattaa?
Jälleen yksi tyhjä lause a la ”Kiva koulu”.
Lapsen vanhemmat ovat kasvatusvastuussa omasta lapsestaan, eivät muut ihmiset.
Kokeile kerran puuttua vieraan lapsen käytökseen, siinä saattaa käydä kummat jutut.
Minä en voi kasvattaa naapurin lapsia koska he eivät asu minun kotonani.
Lapset menee päiväkotiin alle vuoden ikäisenä. Ennen kuin osaavat puhua tai kävellä. Päiväkodissa ollaan suurinosa viikosta (5/7) ja suurinosa hereillä olo ajasta (9/16). Vanhempien on mahdotonta kotona korjata huonon päiväkodin aiheuttaamaa vahinkoa lapselle. Ja kyllä, ennen kuin tarhantätit riemastuu, niin kaikki päiväkodit eivät ole lapsen edun mukaisia ja kaikki hoitoalan ihmiset eivät soville alalle.
Vierailija kirjoitti:
Omat lapseni eivät taida olla niitä lapsia, joilla olisi parhaimmat käytöstavat. En oikein itse pidä tuollaisia asioita niin merkityksellisinä, että jaksaisin painostaa lapsia esimerkiksi kiittämään kummeilta saaduista lahjoista jälkeenpäin puhelimella tai jos lapsi jättää ruokaa lautasella kylässä jne. On aika ulkokultaista pyrkiä toimimaan mahdollisimman kohteliaasti, jos sisäinen ajattelumaailma on kovaa. Haluan tällä sanoa sitä, että moni kohteliaasti käyttäytyvä lapsi ei ole sitä a) kun paikalla on vain muita lapsia, b) jos paikalla ei ole omia vanhempia ja c) kohteliaat käytöstavat eivät vielä kerro yksilön sisäisestä ajattelusta mitään.
Itse jotenkin tuollaisten pienten käytöstapojen, jotka olisivat tietysti kyllä ihan mukavia osata, sijaan pohdin lasten kanssa, miten selvitellä riitatilanteita kavereiden kanssa, miten voi kohteliaasti kieltäytyä jostakin asiasta, miten toimia, jos joku tönäisee, mitä tehdä, jos näkee kiusaamista. En vain jaksa alkaa kovin paljoa nipottamaan noista käytöstavoista.
Tiedän monia lasten luokkakavereita, jotka ovat tosi kohteliaita aikuisten seurassa, mutta kun aikuiset poistuvat paikalta, kohtelias käytös muita lapsia kohtaan ei sitten kuitenkaan ole ihan sisäistetty.
,
Tämä on juuri sitä pumpulissa kasvattamista. Siis maailmahan toimii niin että ihmiset on kohteliaita naamakkain vaikka ei tekisi aina mieli olla - ja siksi yhteiskunta on toiminut pitkään että ihmiset tulee toimeen, koska vältetään riitoja yms.. On täysin typerää opettaa lapsi siihen että kohteliaita ollaan vaan sitten kun oikeasti siltä tuntuu - herran jumala sentään... On realistisempaa opettaa siihen että kohteliaasti toimien ihmisten on mukavampi olla yhdessä. Jos saa lahjan se on oikein kiittää siitä, ei siinä ole mitään ulkokultaista vaan se on normaalia!!!!!!! Ei ihme että lapsillasi on typerät käytöstavat, hienoja aikuisia kasvatat...
Katsokaa jakso Supernanny.sarjaa niin siitä näkee. Lapset riehuvat ja kiukuttelevat, vanhemmat eivät osaa tai uskalla komentaa. - Et nyt viittis, Önnö, sanoo äiti pienellä äänellä, tai yrittää selittää keskenkasvuiselle pitkällä litanialla, miksi ei saa, lapsi ei ymmärrä, ei jaksa keskittyä kuuntelemaan perusteluja.
- Se mikä riittäisi on tiukka El, vaikka kovemmallakin äänellä. Aikuisen ei tarvitse perustella kieltoa leikki-ikäiselle, ei välttämättä vielä kouluikäisellekään. Vanhempi on se joka määrää ja häntä totellaan. Ihan sama pätee koiran kasvatuksessa. Jos annat vallan pois, se otetaan sulta ja hyödynnetään.
SuOmI oN LaPsIvIhAmIeLiNeN MaA
Ai miksiköhän?????
Sen takia, että surkeat vanhemmat eivät kasvata lapsiaan, sallivat heidän terrorisoida ravintoloissa, kahviloissa, kirjastoissa, julkisissa liikennevälineissä, lennoilla, laivalla, joka paikassa.
Harva hyväkäytöksistä lasta vihaisi. Mutta vanhemmuus on niin säälittävää nykyaikana, että suhtaudun jokaikiseen lapseen häiriötekijänä, ennen kuin näen, onko syytä muuttaa arviotani.
Harvoin on.
Vanhempien syytä on lapsivihamielinen suhtautuminen.
Mielestäni käytöstapojen puute ei katso ikää. Olen törmännyt moniin aikuisiin, joilta puuttuu peruskäytöstavavat. Olen huomannut, että monet jättävät vastaamatta, kun esim. kaupan myyjä toivottaa hyvää viikonloppua yms.
Tuttavani on kotisiivooja ja hän on kertonut, että useiden asiakkaiden lapset eivät tervehdi häntä ollenkaan ja aikuiset eivät kiitä siivouksen lopuksi.
isommista mallia kirjoitti:
Nykyään eletään yhteiskunnassa, jossa aika harvoin tapaa hyvin käyttäytyviä aikuisia julkisilla paikoilla. Lapset saavat osakseen paljon väheksymistä. Eivät saa näkyä eikä kuulua suomalaisessa yhteiskunnassa.
Lapsethan on nykyisin suuna päänä kaikessa ja kaikessa mennään lasten ehdoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut kasvatettiin pienenä todella hyvin, ainakin huomaavaisuus ja peruskäytöstavat taottiin päähän. Monella kaverillani ei ilmeisesti näin ollut, mutta en kiinnittänyt siihen silloin huomiota. Pari vuotta sitten törmäsin vanhaan iltapäiväkerhon ohjaajaani, kävin siis tuossa kerhossa ala-asteen ensimmäisillä luokilla 20 vuotta sitten. Juttelimme hetken ja tuo ohjaaja muisteli edelleen, miten olin kavereistani ainoa, joka tervehti tullessa, kiitti välipalan jälkeen ja moikkasi lähtiessä. Perjantaisin olin jopa huudellut hyviä viikonloppuja.
En todellakaan olisi enää muistanut tuollaista itse. Minusta ne olivat pieniä ja täysin päivänselviä asioita ja tuntuu hassulta, ettei monilla näin ollut. Saman kyllä huomaa nyt aikuisenakin, todella moni ei töissä tervehdi tai moikkaa, vaikka meillä on pieni työyhteisö. Moni ei jopa vastaa mitään, vaikka taukohuoneeseen tullessa minä tai joku muu tervehtisi kaikkia. Kyllä ne tavat lapsuudessa opitaan.
Kyllä. Ne tavat on kuin temppuja joita koirakin oppii.
Itse en näe että on mitään hyötyä tervehtiä naapureita tai työtovereita.
En tarvitse heidän hyväksyntää.
Jos joku kysyy minulta jotain, niin minulla on ihan yhtäläinen oikeus maailmankaikkeudessa olla sanomatta sanaakaan ja toljottaa.
Samaa opetan lapsilleni.
Yhdessä aina ihmettelemme ihmisiä jotka sanoo "huo menta".
Mistähän tuokin sana on kotoisin. Toiset sanoo moi ja terve tai hei.
Me emme sano mitään. Tulemme lähiöistä ja katsomme tuimasti silmiin.
En koskaan saanut keskiluokkaisista tavoista mitään hyötyä.
Opetan omille lapsilleni omat lähiöiden tavat.
Hienostoilla on omat tapansa ja varmasti pitävät itseään parempina sen takia.
Temppuja joita koirillekin opetetaan.
Haluan kertoa kaikille teille, että meiltä on turha odottaa temppuja ja me emme tule hakemaan hyväksyntäänne tässä yhtekunnassa.
On ihan hyvä että opetatte kouluissa ja eskareissa lapsille outoja keskiluokkaisia juttuja, mutta onneksi niitä ei ole pakko ottaa käyttöön ja Suomi on vapaa maa.
Hyvä että tämäkin näkökulma tuotiin esille.
Meillä on sama käytäntö. Lapset saavat itse opetella hienoston tavat, jos haluavat oppia ne.
Pätee ihan haarukkaan ja veitseenkin. Meillä syödään normaalisti vain haarukalla ja lusikalla. Veitseä käytetään vain leivän voiteluun.
Se on veistä. Ei veitseä.
SuOmI oN LaPsIvIhAmIeLiNeN MaA
Ai miksiköhän?????
Sen takia, että surkeat vanhemmat eivät kasvata lapsiaan, sallivat heidän terrorisoida ravintoloissa, kahviloissa, kirjastoissa, julkisissa liikennevälineissä, lennoilla, laivalla, joka paikassa.
Harva hyväkäytöksistä lasta vihaisi. Mutta vanhemmuus on niin säälittävää nykyaikana, että suhtaudun jokaikiseen lapseen häiriötekijänä, ennen kuin näen, onko syytä muuttaa arviotani.
Harvoin on.
Vanhempien syytä on lapsivihamielinen suhtautuminen.
Kyllä se on ihan itsessä se vika.
Sinä siitä provosoidut ja reagoit.
Helppo syyttää aina ulkopuolisia siitä että joku asia kutkuttaa.
Sinun vika se on ja sinussa se reaktio tuntuu. Tämä on se totuus.
Sitten ihan yleinen misantropia, joka johtuu kristinuskon heikkenemisestä.
Koska vanhemmat ovat KASVATUSKYVYTTÖMIÄ !!!!!Ei minkäänlaisia tapoja ja röyhkeys on opittua, vanhempien mallin mukaisesti.Vapaakasvatus on piittaamattomuutta , välinpitämättömuutta.Ei aseteta rajoja ja kaiken kuvitellaan saavan , kuin itsestään selvyytenä.
En ole oikein ikinä ymmärtänyt näitä käytöstavoista vouhottajia. Muistan itse lapsena, että aina melskattiin, että pitää kiittää, katsoa silmiin ja tervehtiä, pitää ovea yms. ja jos unohtui tai ei uskaltanut sanoa, niin kauhea mekkala siitä. Itse olen hyvin ujo ollut aina. Olen sitä mieltä, että hyviä tapoja myös ja jopa tärkeämpää on se että ei kiusata, tehdä tai sanota pahaa muille, huudeta ja riehuta väärässä paikassa, osataan olla hiljaa, kuunnellaan ja noudatetaan ohjeita. Ymmärretään erilaisuutta ja annetaan anteeksi ja autetaan muita tarvittaessa. Ollaan rehellisiä ja reiluja kaikille joiden kanssa ollaan tekemisissä. Näitä asioita minä olen noudattanut ja näitä opetan myös omille lapsilleni. Olen opettanut myös kiittämään ja tervehtimään, mutta ujoille lapsille se on vaikeampaa, enkä halua aiheuttaa lisää ahdistusta ja ikäviä tilanteita.
Kaikenmaailman kiusaajat ja psykopaatit on kyllä aina olleet silmääpalvovia, kohteliaita ja ns. hyväkäytöksisiä. Silti voivat tehdä todella pahoja juttuja muille.
kiinnostaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lapseni ovat aivan sairaalloisen ujoja. Eivät siinä 3-6-vuotiaina puhuneet vieraammille aikuisille yhtään mitään. Eivät vain pystyneet vastaamaan tervehdykseen kuin ehkä korkeintaan nyökkäämällä. En nähnyt järkeä kiusata lasta joka päivä asialla. Nuorempi meni 3-vuotiaana päiväkodissa uuteen ryhmään eikä ensimmäiseen neljään kuukauteen puhunut ryhmän aikuisille yhtään mitään.
Toki suurimmalla osalla ei ole tästä kyse mutta kyllä näitäkin on. Nyt minunkin lapseni kyllä jo tervehtivät ja sanovat kiitos kavereidenkin vanhemmille mutta vielä ekaluokkalaisenakin se oli kyllä hankalaa.
Mistä sun nähdäksesi tuo kuvailemasi sairaalloinen ujous johtui? Saivatko sun lapset ihan vauvasta lähtien sosiaalisia kontakteja? Vai olivatko vain kotona, kunnes veit hoitoon? Eli johtuiko ympäristöstä? Vai oliko sun mielestä ihan sisäsyntyistä, perimän määräämää tms? Kiinnostaa. Mitä he itse nyt asiasta tuumaavat? Osaavatko yhtään selittää?
En ole tuo, jolta kysyt, mutta oli hyvä, että tämäkin tuli puheeksi. Olin itse myös todella ujo lapsena, enkä ikinä maailmassa olisi uskaltanut sanoa monessa seurassa yhtään mitään. Myös esikoiseni oli aika ujo ja lisäksi hänellä on Aspergerin syndrooma. Olen näyttänyt hyvää esimerkkiä kiittämisessä, puhunut sen tärkeydestä läkähtymiseen asti jne., mutta silti hän on tosi "kiittämätön". Ja häntä on seurannut kuopus :( Ovat sillä tavalla olleet aina kilttejä, että eivät kiusaa, auttavat pyydettäessä ym., mutta nuo fraasit sujuvat huonosti. En suoraan sanoen tiedä mitä olisi pitänyt tehdä toisin.
Haluaisin nostaa tässä esiin kuitenkin sen, että ennen ehkä nuo käytöstavat fraaseineen sujuivat, koska lapset oli opetettu käyttäytymään ennen kaikkea moitteettomasti. Ja hyvä niin, mutta kun muistelen omaa lapsuuttani ja sellaista "sosiaalisuuskasvatusta", niin ennen kaikkea olisin tarvinnut sellaisia small talk -taitoja. Kohteliaaseen kanssakäymiseen ainakaan aikuisena ei riitä "kiitos ja näkemiin" vaan pitää osata luontevasti keskustella. Ja täytyy sanoa, että siinä monet nykylapset ovat parempia kuin me aikanaan. Tässäkin ketjussa kehuttiin mm. ranskalaislasten kohteliaisuutta ja sanottiin, että siellä lasten asiat ovat tärkeitä, joten he oppivat seurustelemaan. Vaikka jotkut nykylapset ovat minustakin aika nenäkkäitä ja rajattomia, en toivo paluuta siihen aikaan, että hyvä lapsi oli lähinnä hiljaa. Ei sekään oikein itsearvostusta opeta. Eli pitäisi antaa arvoa muille kohteliailla käytöstavoilla, mutta siihen kuuluu myös se, että osaa näiden kanssa jutella, kysellä luontevasti heidän mielipiteitään jne. Ei sellaista opi, jos asenne on vain se, että lapset ovat kamalia räkänokkia ja kytätään silmä kovana, osaavatko mokomat paukapäät edes kiittää.
koska vanhemmat naama kiinni somessa niin miten helvetissä ne muksut mitään oppii! pelataan sitä helvetin pleikkaa tai näpytellään luuria.
Olen sinänsä ap:n kanssa samaa mieltä, mutta mielestäni pelkän liharuuan tekeminen, kun kylässä on kasvissyöjä, on kyllä mun mielestä nimenomaan töykeää ja huonoa käytöstä, jossa ei voida joustaa yhtään siitä mitä minä juuri nyt olin ajatellut laittaa (tilannetta tuntematta, oletan että kyseessä ei ollut yllätysvierailu paikassa jossa kaapista ei löydy mitään muuta ja kauppaan ei pääse).
Vierailija kirjoitti:
koska vanhemmat naama kiinni somessa niin miten helvetissä ne muksut mitään oppii! pelataan sitä helvetin pleikkaa tai näpytellään luuria.
Ei se noin helppoa ole. Suurin syy lienee työelämän rasitteet.
Vanhemmat eivät jaksa käydä perheensä kanssa ulkona työpäivän jälkeen tai edes viikonloppuna.
Siinä jää ihmisten ilmoilla oleminen vähiin ja ne käytöstavat siinä kontekstissa.
Vanhemmista puristetaan viimeisetkin energiat pois puolipakollisilla ylitöillä.
Sitten toinen luku on lapsivihamielinen ympäristö. Elikäs, ei edes pääse harjoittelemaan rennossa tunnelmassa ravintolassa tai marketissa käyntiä, kun aina saa valituksia osakseen ja vihaisia kireitä peräreikämäisinä ruttuisia naamoja tai ilmeiksihän niitä pitäsi kutsua.
Ei ihme että ollaan sitten kotona pleikan äärellä, kun työpäivän jälkeen väsyttää ja ulkomaailma on lapsivihamielinen.
Teet mitä tahansa niin aina on huonosti paremman väen mielestä.
Kyllä se teistä muista johtuu jos provosoidutte niin kovasti. Missään muualla se ei tunnu tai johdu.
Joku voisi vielä kertoa että miksi työväenluokan ihmisen pitäisi opetella hienoston ja keskiluokan käyttäytymistapoja?
Emmekö me kelpaa teille sellaisenaan ihmisinä?
Vierailija kirjoitti:
Koska vanhemmat ovat KASVATUSKYVYTTÖMIÄ !!!!!Ei minkäänlaisia tapoja ja röyhkeys on opittua, vanhempien mallin mukaisesti.Vapaakasvatus on piittaamattomuutta , välinpitämättömuutta.Ei aseteta rajoja ja kaiken kuvitellaan saavan , kuin itsestään selvyytenä.
Voi kuule. Oma isoisoisäni tokaisi että lapset ne kasvaa ihan itsestään kun niitä ruokkii.
Tämä oli ihan yleinen käytäntö 1900-luvun alussa ja ennen sitä. Hienosto on erikseen tapoineen!
Mistä sun nähdäksesi tuo kuvailemasi sairaalloinen ujous johtui? Saivatko sun lapset ihan vauvasta lähtien sosiaalisia kontakteja? Vai olivatko vain kotona, kunnes veit hoitoon? Eli johtuiko ympäristöstä? Vai oliko sun mielestä ihan sisäsyntyistä, perimän määräämää tms? Kiinnostaa. Mitä he itse nyt asiasta tuumaavat? Osaavatko yhtään selittää?