Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi niin monilta lapsilta puuttuu peruskäytöstavat?
Näen paljon lapsia työssäni, mutta varsinkin jotkut lasteni kavereista ovat hyvin epäkiitollisia ja röyhkeitä.
Ei kiitetä kun saadaan kyyti harrastukseen, ei kiitetä jos saadaan ruokaa, ihan tavallista ruokaa jätetään myös syömättä ja lautanen jää pöydälle tähteineen, kommentoidaan ihan ihmeellisiä asioita (miksi teillä on niin pieni vessa tmv.)
En ymmärrä. Meillä lapset on opetettu käyttäytymään kohteliaasti muita kohtaan, esim. kiittämään ja pitämään ovea auki seuraavalle, ihan perusjuttuja. Osataan väistää pyörätiellä ja kerätään omat roskat eikä odoteta, että joku muu koko ajan palvelee.
Tästä joku vetää herneen nenään, mutta nämä tökeröimmät muksut tulevat juuri niistä "paremmista" perheistä. Yksikin ihmetteli, eikö ole vegeruokaa hänelle, lapseni tuli sanomaan että kaveri ei voi syödä että mitä nyt tehdään.
No sanoin että syö sitten vaikka perunat vaan ja laitan leipää saalatin kanssa tarjolle, ettei sitten ole nälissään.
Jotenkin tosi outoa, että minä joudun aikuisena ihmisenä "petaamaan" näille röyhkimyksille kaikkea, ettei oma lapseni kärsisi arvostelusta (haluan kuitenkin että lapsellani on nämä kaverit, sehän on itsestään selvää). Kerran joku yökyläilijä oli kysynyt, että voiko nukkua lapseni sängyssä kun patja on niin kova.
Toisen lapsemme kaveri, jonka kotona oli paljon kaikkea kurjaa meneillään on ollut kaikkein kiitollisin ylläpidosta. Aidosti kiitollinen ja kohtelias.
Mietin, onko lapsistamme tulossa nöyristeleviä ja alistuvia aikuisia. En kuitenkaan voi alkaa toisten lapsia kasvattaa, oma äitini aikoinaan ojensi veljeni kavereita ja olin kuolla häpeään.
Kommentit (539)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erään lähipiirini perheen isällä on tapana saman tien huikata tervehdys lapsen kaverille, mainiten tämän myös nimeltä, kun havaitsee tämän eteisessä. kyselee samalla, että mitä kuuluu tms. Hän on kotoisin toisesta Euroopan maasta, jossa tämmöinen on normaalia. Eli sisään tulevan vieraan voi itsekin huomioida ystävällisesti sen sijaan että kyräilisi odotellen, että sanooko se mitään. Siitä ne lapset oppii. Kannattaa kokeilla.
Olen kokeillut. Jotkut lapset eivät vain vastaa tervehdykseen.
Meillä näitä on työpaikallakin, siis aikuisia, jotka eivät osaa tervehtiä esim aamauisin ! Pari vuotta iloisesti huutelin huomenet yhdelle työkaverille ( ja oli siis pk:n varhaiskasvattaja), alle 30 v ) ja nyt tänä vuonna se on kantanut hedelmää: nyt huudellaan puolin ja toisin, hän jopa ehtii välillä eniksi ! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On nuo pumpulissa kasvaneet kermaperseet kyllä huvittavia. Kerran nakkijonossa joku ehkä 18v jonne soitti poskeaan ja sitten kun ttuilin takaisin niin erehtyi tönäisemään. Saattoi olla tyypille ensimmäinen etäinen kosketus väkivaltaan kun nappasin kauluksista kiinni sen verran napakasti, että nuorison edustajalle alkoi valkenemaan miltä saattaa tuntua kun aikuinen mies vähän ojentaa. Kusi housuunsa ja luikki pois paikalta.
Oot sä kova. Uhkailet teiniä nakkikioskin jonossa.
Eikös tuo teini itse aloittanut ja sai mitä tilasi? Hyvä, että joku kasvattaa kun vanhemmat ei selvästi ole osanneet.
Mikä siinä oli se kasvatuksellinen osuus?
No varmaan se, että jos soittaa nakkijonossa suutansa voi saada helposti turpaansa. Onko tää nyt noin vaikeeta ? Itse en soittaisi, enkä ole koskaan soittanut nakkijonossa suutani - juurikin tuosta syystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saan varmaan paskaa niskaan nyt mutta kyseenalaistan tätä ajatusta että lasten pitää aina osata ja haluta olla kohteliaita ja hyvätapaisia. Syynä tähän se, että aikuiset eivät itsekään käyttäydy samoin lapsia kohtaan.
Suomessa on lapsivihamielinen kulttuuri. Lapset eivät saa mennä ravintolaan, lentokoneeseen, hotelliin, eivät saa itkeä tai muuten millään tavalla näkyä tai kuulua. Kerrostalojen pihoilla ei saa leikkiä, puissa ei saa kiipeillä, lumileikkejä ei saa harrastaa, ei ole myöskään asiaa hiihtoladuille tai uimahalliin. Jos lapsi jää auton alle tai hukkuu niin aikuiset ivaavat ja haukkuvat keskustelupalstoilla, "oma vika". Kaupoissa ja kaduilla tönitään ja kävellään päin. Miksi ihmeessä lasten pitäisi kunnioittaa aikuisia?
Aikuisten tehtävä on näyttää mallia ja opettaa miten toisia kohdellaan. Kun meille tulee lasten kavereita, tervehdin nimellä kun tulevat. Kysyn mitä kuuluu, miten koulu menee tms. Tarjoan ruokaa ja juomaa. Sanon heipat kun lähtee. Jos esim haen omaa lastani jostain, tarjoan kyydin aina myös kavereille. En ole tällaista huonoa käytöstä nähnyt mitä AP kuvaa, ehkä siksi että kohtaan lapset ihmisenä.
Lapsen vanhempien tehtävä, ei yleensä ”aikuisten” on kasvattaa lapsensa.
Kuvaamasi ”lapsivihamielisyys” johtuu juuri monien lasten huonosta käytöksestä. On helppo pitää ja suhtautua hyväksyvästi jos on ede jonkinlaisia rajoja lapselle asetettu ja tapoja opetettu. Näin on esimerkiksi Italiassa, jossa lapset eivät saa terrorisoida koko ravintolaa tms.
Sukujuuria Italiassa ja voin kertoa etteivät ne sikäläiset synny nämä käytöstavat valmiina. Siellä ja yleisesti muuallakin eteläisessä Euroopassa, huomioidaan lapset pienistä pitäen, ihan kulkuvälineissä, kadulla jne. Otetaan huomioon kaikwlls tavalla, osoitetaan välittämistä ja rakkautta. Kas kummaa, rakkaudella kasvatetut lapset osaavat käyttäytyä.
Kirjoittavatko tässä ketjussa oikeasti aikuiset ihmiset? Luuletteko että lapset haluavat käyttäytyä huonosti? Että se on jotain sisäsyntyistä? Tai että lapset ovat muuttumattomia eikä käytökseen voi vaikuttaa? Oletteko itse samanlaisia nyt kuin lapsina?
Lapset haluavat toimia oikein ja olla sovussa ympäristön kanssa. Se syy miksi niin ei ole löytyy ympäristöstä ja lasta kasvattavista aikuisista, yhteiskunnasta. Oikein toimimisen halu on lapsilla sisäsyntyistä, ihan evoluutionkin kannalta. Siksi lapsiin ja heidän käytökseensä onkin niin helppo vaikuttaa.
Käsittämätön ketju.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää meidän taloyhtiön pihapiirin lapset, jotka ei vastaa mitään kun heitä tervehtii pihalla. Ovat jotain 6+vuotiaita. Mykkänä vaan ohittavat vaikka sanon aina hei. Omalle lapselleni opetan, että tervehdykseen vastataan. Samat mukulat ovat myös vahtineet ettei heidän yhteispihalle lojumaan jätetyillä leluilla olisi saanut muut leikkiä.
Minulle opetettiin lapsena ja saman olen opettanut lapsilleni. Vieraille aikuisille EI puhuta.
Voi jeesus näitä vanhempia..ihan oikeesti. Tälläsiä äitejä ja isejä.
Omat lapseni eivät taida olla niitä lapsia, joilla olisi parhaimmat käytöstavat. En oikein itse pidä tuollaisia asioita niin merkityksellisinä, että jaksaisin painostaa lapsia esimerkiksi kiittämään kummeilta saaduista lahjoista jälkeenpäin puhelimella tai jos lapsi jättää ruokaa lautasella kylässä jne. On aika ulkokultaista pyrkiä toimimaan mahdollisimman kohteliaasti, jos sisäinen ajattelumaailma on kovaa. Haluan tällä sanoa sitä, että moni kohteliaasti käyttäytyvä lapsi ei ole sitä a) kun paikalla on vain muita lapsia, b) jos paikalla ei ole omia vanhempia ja c) kohteliaat käytöstavat eivät vielä kerro yksilön sisäisestä ajattelusta mitään.
Itse jotenkin tuollaisten pienten käytöstapojen, jotka olisivat tietysti kyllä ihan mukavia osata, sijaan pohdin lasten kanssa, miten selvitellä riitatilanteita kavereiden kanssa, miten voi kohteliaasti kieltäytyä jostakin asiasta, miten toimia, jos joku tönäisee, mitä tehdä, jos näkee kiusaamista. En vain jaksa alkaa kovin paljoa nipottamaan noista käytöstavoista.
Tiedän monia lasten luokkakavereita, jotka ovat tosi kohteliaita aikuisten seurassa, mutta kun aikuiset poistuvat paikalta, kohtelias käytös muita lapsia kohtaan ei sitten kuitenkaan ole ihan sisäistetty.
,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään olen yltiökohtelias, mutta en nyt muista, miten lapsena oli käytöstavat hallussa. Silloin opetettuja sääntöjä noudatettiin yleensä vain säännön opettajan seurassa. Esim roskaaminen oli ihan ok, jos vanhempia tai opettajia ei ollut lähistöllä. Vanhemmiten ymmärtänyt, että käytöstapoja noudatetaan syystä.
Monet lapset kuitenkin oppivat, kun nätisti kertoo, miten olisi pitänyt käyttäytyä. Lapsilla on usein niin paljon touhua ja meininkiä mielessään, että kiitokset ja olehyvät voivat unohtua.
Terveisin se muinainen lapsi, joka unohti kerran kiittää, hölmöyttään. Sai palautteen, jonka muistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhumattakaan Ranskasta ja Italiasta, jossa lapset tervehtivät aikuisia herra ja rouva -nimityksillä ja kysyvät kuulumisia ja osallistuvat nätisti keskusteluun.
Lapset pystyvät oppimaan kauniita käytöstapoja jos vanhemmat niitä opettavat ja niitä vaativat.
Näissä maissa jaetaan myös auliimmin rahaa. Suomessa ollaan kitsaita.
Ei meillä luterilaisessa ympäristössä ole tapana heittää oman lapsen kaverille viittäkymppiä kuten minulla on, jos on kohtelias ja ystävällinen sekä auttaa siivoomaan lapseni kanssa huoneen.
Täällä ollaan kitsaita ja rahaa pidetään tiukasti tilillä. Talouselämä on myös samankaltainen ja työnantajat myös.
Rahaa ei jaeta.
Joten ei ole mikään hyödyke olla ystävällinen ja kohtelias, kun ei siitä mitään kostukaan.
Muualla ymmärretään lahjomisen ja rahan arvo.
Jos olet ystävällinen ja kohtelias, niin siitä palkitaan rahallisesti.
Tätä näkemystä todennäköisesti luterilaisella luonteella alkavat jeesustelemaan ja siunailemaan että tuo on maallista ja pintapuolista. Sou, maailma on sellainen pintapuolinen, mitäs siitä?
Siitä saa kauniin kun antaa sitä rahaa jakoon hyvät ihmiset!!!
Espanjassa asuessani lapsena oli tapana että naapurin setä heitti meille karkkirahaa aina kun tervehdimme häntä aulassa kohteliaasti. Me myös poimimme hänelle kukkia, kun pyysi niitä pöydälle ja vaimo antoi myös lantin siitä hyvästä.
Se ystävällisyys olisi ostettavissa. Jos on köyhä ympärstö ja kitsas, niin se hymy ja tervehdyskin on tiukassa.
Milloin sinä hyvä naapuri olet lahjoittanut vaikkapa 20e pihan lapsille eräänlaisena suojelusrahana?
Ei tällöin lapset tärvele pyörääsi tai maalaa lähialuuen seiniä tai tee tihutöitä.
Näin vielä 50-luvulla kuulemma toimittiin Helsingissäkin!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8-vuotias lapsenlapseni tuli yllättäen ovelleni 6-vuotiaan kaverinsa kanssa, että saadaanko tulla sun luokse, mummi, leikkimään sun nukekodilla.
No, tottakai.
Sitten sisällä kun juttelin tyttöjen kanssa nukkekodista ja sen tavaroista, tämä 6-vuotias pieraisi kuuluvasti ja katsoi minua naureskellen. Kun sanoin, että ei ole ihan asiallista päästellä pahanhajuisia pieruja kylässä, hän pinnisti ja pieraisi vielä vähän äänekkäämmän ja yhtä pahanhajuisen pierun.
En osannut sanoa siihen mitään, menin täysin sanattomaksi....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saan varmaan paskaa niskaan nyt mutta kyseenalaistan tätä ajatusta että lasten pitää aina osata ja haluta olla kohteliaita ja hyvätapaisia. Syynä tähän se, että aikuiset eivät itsekään käyttäydy samoin lapsia kohtaan.
Suomessa on lapsivihamielinen kulttuuri. Lapset eivät saa mennä ravintolaan, lentokoneeseen, hotelliin, eivät saa itkeä tai muuten millään tavalla näkyä tai kuulua. Kerrostalojen pihoilla ei saa leikkiä, puissa ei saa kiipeillä, lumileikkejä ei saa harrastaa, ei ole myöskään asiaa hiihtoladuille tai uimahalliin. Jos lapsi jää auton alle tai hukkuu niin aikuiset ivaavat ja haukkuvat keskustelupalstoilla, "oma vika". Kaupoissa ja kaduilla tönitään ja kävellään päin. Miksi ihmeessä lasten pitäisi kunnioittaa aikuisia?
Aikuisten tehtävä on näyttää mallia ja opettaa miten toisia kohdellaan. Kun meille tulee lasten kavereita, tervehdin nimellä kun tulevat. Kysyn mitä kuuluu, miten koulu menee tms. Tarjoan ruokaa ja juomaa. Sanon heipat kun lähtee. Jos esim haen omaa lastani jostain, tarjoan kyydin aina myös kavereille. En ole tällaista huonoa käytöstä nähnyt mitä AP kuvaa, ehkä siksi että kohtaan lapset ihmisenä.
Lapsen vanhempien tehtävä, ei yleensä ”aikuisten” on kasvattaa lapsensa.
Kuvaamasi ”lapsivihamielisyys” johtuu juuri monien lasten huonosta käytöksestä. On helppo pitää ja suhtautua hyväksyvästi jos on ede jonkinlaisia rajoja lapselle asetettu ja tapoja opetettu. Näin on esimerkiksi Italiassa, jossa lapset eivät saa terrorisoida koko ravintolaa tms.
Sukujuuria Italiassa ja voin kertoa etteivät ne sikäläiset synny nämä käytöstavat valmiina. Siellä ja yleisesti muuallakin eteläisessä Euroopassa, huomioidaan lapset pienistä pitäen, ihan kulkuvälineissä, kadulla jne. Otetaan huomioon kaikwlls tavalla, osoitetaan välittämistä ja rakkautta. Kas kummaa, rakkaudella kasvatetut lapset osaavat käyttäytyä.
Kirjoittavatko tässä ketjussa oikeasti aikuiset ihmiset? Luuletteko että lapset haluavat käyttäytyä huonosti? Että se on jotain sisäsyntyistä? Tai että lapset ovat muuttumattomia eikä käytökseen voi vaikuttaa? Oletteko itse samanlaisia nyt kuin lapsina?
Lapset haluavat toimia oikein ja olla sovussa ympäristön kanssa. Se syy miksi niin ei ole löytyy ympäristöstä ja lasta kasvattavista aikuisista, yhteiskunnasta. Oikein toimimisen halu on lapsilla sisäsyntyistä, ihan evoluutionkin kannalta. Siksi lapsiin ja heidän käytökseensä onkin niin helppo vaikuttaa.
Käsittämätön ketju.
Myös rahaa jaetaan ihan eri tahdilla kuin Suomessa.
Ei ole mikään outous että lapsille on kertynyt satanenkin rahaa aikuisilta ihmisiltä lahjoituksena pienistä askareista ja noin muuten vain yleisen järjestyksenkin kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko nähneet köyhiä maita ja tarkastelleet millaisia lapset ovat niissä maissa?
Pääsääntöisesti varakkaat osaavat käytöstavat.
Hyvä käytös liittyy voimakkaasti tuloihin. Parimmilla alueilla naapurit tervehtivät toisiaan.
Itse olen opetellut edes perustavat as-diagnoosista huolimatta. Etenkin vanhempi ihminen on minulle suuressa kunniassa; vanhemmalle avataan ovi ja tarvittaessa tarjotaan istumapaikka bussissa.
Valitettavaa, mutta totta, jotkut vanhemmat saattaa piiloutua lapsen diagnoosien taakse, kun sillä nyt on adhd tms. niin ei tarvitse edes alkeellisia tapojakaan osata. Toki nykyään "tavallisilta" lapsiltakin jää ne peruskäytöstavat oppimatta, ja vanhemmatkin ovat tyyliin kavereita lapsilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen opetellut edes perustavat as-diagnoosista huolimatta. Etenkin vanhempi ihminen on minulle suuressa kunniassa; vanhemmalle avataan ovi ja tarvittaessa tarjotaan istumapaikka bussissa.
Valitettavaa, mutta totta, jotkut vanhemmat saattaa piiloutua lapsen diagnoosien taakse, kun sillä nyt on adhd tms. niin ei tarvitse edes alkeellisia tapojakaan osata. Toki nykyään "tavallisilta" lapsiltakin jää ne peruskäytöstavat oppimatta, ja vanhemmatkin ovat tyyliin kavereita lapsilleen.
Lisään vielä, ettei minulla ole mitään diplomaatti- tai insinöörivanhempia, vaan duunarivanhemmat, jotka ovat tällä hetkellä työttömiä. Kyllä omat vanhemmat pahastuisi, jos näkisivät minun jollekin iäkkäälle haistattelevan tai kiusaavan muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erään lähipiirini perheen isällä on tapana saman tien huikata tervehdys lapsen kaverille, mainiten tämän myös nimeltä, kun havaitsee tämän eteisessä. kyselee samalla, että mitä kuuluu tms. Hän on kotoisin toisesta Euroopan maasta, jossa tämmöinen on normaalia. Eli sisään tulevan vieraan voi itsekin huomioida ystävällisesti sen sijaan että kyräilisi odotellen, että sanooko se mitään. Siitä ne lapset oppii. Kannattaa kokeilla.
Olen kokeillut. Jotkut lapset eivät vain vastaa tervehdykseen.
Meillä näitä on työpaikallakin, siis aikuisia, jotka eivät osaa tervehtiä esim aamauisin ! Pari vuotta iloisesti huutelin huomenet yhdelle työkaverille ( ja oli siis pk:n varhaiskasvattaja), alle 30 v ) ja nyt tänä vuonna se on kantanut hedelmää: nyt huudellaan puolin ja toisin, hän jopa ehtii välillä eniksi ! :)
Joo, nykyään työharjoittelijan ( 23-25 v, ammattikorkeakoulusta) opastus pitää aloittaa siitä että aamulla tervehditään kolleegoja eikä vain mennä mykkänä omalle paikalleen. Sen jälkeen opetellaan sanomaan jotakin kun lähdetään iltapäivällä kotiin. Mukavaa ja palkitsevaa tämä mentorina olo.
En usko lapsen syntyvän pahana ja huonosti käyttäytyvänä, vaan hän ottaa mallin ja esimerkin meiltä aikuisilta. Ja kuinka vanhemmat opettaisivat kuinka hyvät käytöstavat, niin ympäristöllä ja meillä kaikilla on siihen suuri merkitys, miten kohtelemme lapsia. Jo pieni lapsi huomaa kyllä aikuisen epäystäväälisen käytöksen ja palaute tulee samanlaisena, kun lapselta ei voi edes odottaa kehityksestä johtuen täydellisyyttä, kun siihen eivät pysty aikuisetkaan.
Ja lapsi on harjoitellut ja opetellut käytöstapoja vain muutaman vuoden, korkeintaan 10-15v toisin kuin jotkut 30v ylöspäin, ihan samalla tavalla jotkut 40-60v käyttäytyvät huonosti työpaikoilla ja asiakaspalvelussa, mikä pahinta kiusaavat toisiaan, huutavat, kiroilevat, jopa tekevät rikoksia, miksi kukaan voi odottaa lapsilta täydellisyyttä, kun siihen ei aikuisetkaan pysty, mutta lapsia on helppo syyllistää.
Narsistinen käytös on muutenkin lisääntynyt yhteiskunnassa tositv-tähtien ja sometähtien esimerkin takia. Itsekkyys on arvossaan. Oma perse on monien aikuisten some-elämässä pääroolissa. Ja siihen vielä päälle vanhemmat, jotka opettavat lapsiaan jopa tarkoituksella käyttäytymään huonosti, koska kuvittelevat sillä tavalla kasvattavansa menestyjiä, niin mitäpä muutakaan siitä seuraisi.
Onneksi osa lapsista on edelleen fiksuja ja osaa itsekin ajatella näitä asioita vähän vanhempina, mutta sellaisia on vähemmän kuin omassa nuoruudessani. Myös eräänlainen ikuinen keskenkasvuisuus ja lapsellisuus on selvästi ihanne, ja siihenkin liittyy huonoa ja ajattelematonta käytöstä.
Etiketti voi luonnistua herralta, joka pohjimmiltaan on paholainen/riistäjä.
Käytöstavat ovat oikeastaan näyttelemistä.
Rahalla saa hyvää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhumattakaan Ranskasta ja Italiasta, jossa lapset tervehtivät aikuisia herra ja rouva -nimityksillä ja kysyvät kuulumisia ja osallistuvat nätisti keskusteluun.
Lapset pystyvät oppimaan kauniita käytöstapoja jos vanhemmat niitä opettavat ja niitä vaativat.
Näissä maissa jaetaan myös auliimmin rahaa. Suomessa ollaan kitsaita.
Ei meillä luterilaisessa ympäristössä ole tapana heittää oman lapsen kaverille viittäkymppiä kuten minulla on, jos on kohtelias ja ystävällinen sekä auttaa siivoomaan lapseni kanssa huoneen.
Täällä ollaan kitsaita ja rahaa pidetään tiukasti tilillä. Talouselämä on myös samankaltainen ja työnantajat myös.
Rahaa ei jaeta.
Joten ei ole mikään hyödyke olla ystävällinen ja kohtelias, kun ei siitä mitään kostukaan.
Muualla ymmärretään lahjomisen ja rahan arvo.
Jos olet ystävällinen ja kohtelias, niin siitä palkitaan rahallisesti.
Tätä näkemystä todennäköisesti luterilaisella luonteella alkavat jeesustelemaan ja siunailemaan että tuo on maallista ja pintapuolista. Sou, maailma on sellainen pintapuolinen, mitäs siitä?
Siitä saa kauniin kun antaa sitä rahaa jakoon hyvät ihmiset!!!
Tuossa on totuuden siemen. Meillä odotetaan että ihminen tekisi töitäkin ilmaiseksi ja hymyilisi ja kiittelisi päivän päätteeksi.
Tuo on totta.
Alue: Aihe vapaa
Ei voi taas muuta sanoa kuin että Suomi on ahdistava paikka. Olen koko ikäni kärsinyt Suomessa asuessani näistä asioista kuin tässä ketjussa, jo lapsena lähipiirin sosiaalisten taitojen puute ahdisti ja ymmärsin että voisi olla toisenlaistakin. Muutin Espanjaan jossa olin heti kuin ns.kala vedessä, nautin kiivaasta keskustelusta ja elävästä kommunikoinnista. Nyt joudun asumaan vähän aikaa Suomessa ja ihmisten kivikasvoisuus ällistyttää päivittäin. Monet ovat kuin zombieita.