Miksi niin monilta lapsilta puuttuu peruskäytöstavat?
Näen paljon lapsia työssäni, mutta varsinkin jotkut lasteni kavereista ovat hyvin epäkiitollisia ja röyhkeitä.
Ei kiitetä kun saadaan kyyti harrastukseen, ei kiitetä jos saadaan ruokaa, ihan tavallista ruokaa jätetään myös syömättä ja lautanen jää pöydälle tähteineen, kommentoidaan ihan ihmeellisiä asioita (miksi teillä on niin pieni vessa tmv.)
En ymmärrä. Meillä lapset on opetettu käyttäytymään kohteliaasti muita kohtaan, esim. kiittämään ja pitämään ovea auki seuraavalle, ihan perusjuttuja. Osataan väistää pyörätiellä ja kerätään omat roskat eikä odoteta, että joku muu koko ajan palvelee.
Tästä joku vetää herneen nenään, mutta nämä tökeröimmät muksut tulevat juuri niistä "paremmista" perheistä. Yksikin ihmetteli, eikö ole vegeruokaa hänelle, lapseni tuli sanomaan että kaveri ei voi syödä että mitä nyt tehdään.
No sanoin että syö sitten vaikka perunat vaan ja laitan leipää saalatin kanssa tarjolle, ettei sitten ole nälissään.
Jotenkin tosi outoa, että minä joudun aikuisena ihmisenä "petaamaan" näille röyhkimyksille kaikkea, ettei oma lapseni kärsisi arvostelusta (haluan kuitenkin että lapsellani on nämä kaverit, sehän on itsestään selvää). Kerran joku yökyläilijä oli kysynyt, että voiko nukkua lapseni sängyssä kun patja on niin kova.
Toisen lapsemme kaveri, jonka kotona oli paljon kaikkea kurjaa meneillään on ollut kaikkein kiitollisin ylläpidosta. Aidosti kiitollinen ja kohtelias.
Mietin, onko lapsistamme tulossa nöyristeleviä ja alistuvia aikuisia. En kuitenkaan voi alkaa toisten lapsia kasvattaa, oma äitini aikoinaan ojensi veljeni kavereita ja olin kuolla häpeään.
Kommentit (539)
Kaverivanhemmuus. Etenkään äidit eivät enää uskalla ottaa vanhemman roolia.
Boomerit ovat ikäluokka, jolla ei kenelläkään ole minkäänlaisia käytöstapoja.
En itse tunne kyseisiä lapsia. Kaikki tuntemani lapset kyllä kiittävät ja omaavat hyvät käytöstavat. Ja ne jotka eivät kiitä eivät muutenkaan puhu paljon aikuisille olen siinä käsityksessä että ovat ujoja tai on joku nepsy häiriö. Oma lapseni 5v kiittää paremmin ja enemmän kuin minä.
Mun lapset saa olla just niinkuin haluaa ! Niinhän mäkin olen !
Puuttuvat ne käytöstavat monelta aikuiseltakin!
Ne hyvät tavat pitää opettaa ensin, ei lapsi näiden taitojen kanssa valmiina synny! Mulla oli lähipiirissä kerran perhe, joiden vanhempi veti herneet nenään, jos lapselle sanoi että "nyt teit tuhmasti". On kuulemma niin leimaavaa. Lopetti yhteydenpidon, kun lastaan kehoitettiin puhumaan ystävällisemmin. Eihän se lapsi voi oppia, kun vanhempi itse näyttää väärää mallia. Noh, siinäpähän ovat nyt pulassa lastensa kanssa.
Ulkomailla on mielestäni kerrankin aihetta kysyä, mitähän muut meistä ajattelevat, kun näkee suomalaisvanhempia, jotka eivät puutu mitenkään lastensa holtittomaan käyttäytymiseen. Nepsy-lasten kohdalla eri tilanne.
Ne on näitä Helsingin ongelmia...
Ns. paremmat ihmiset ovat käsittääkseni politikkoja, koska kansa on heidät valinnut luottamustehtäviin. Ja miten se näkyy käytöksessä ja toisten kunnioittamisessa - ei niin mitenkään. En keksi toista ihmisryhmää, joka käytöksellään ilmentää täydellistä halveksuntaa ja kunnioituksen puutetta toisella tavalla ajattelevia kohtaan. Tähän on tultu - oi aikoja oi tapoja.
Vanhemmat ei jaksa neuvoa, ja luulevat että heidän muksu on kohtelias. Itse viihdyin kaverien kotona, omassa kodissa oli tunne et olin ylimääräinen, ja olin kiitollinen kavereiden vanhemmille(en muista kiitinkö)
Vierailija kirjoitti:
No kun ei meidän Rasmus-Jannicaa saa komentaa. Rasmus-Jannica saattaa muuten saada traumoja. Rasmus-Jannicalla on oikeuksia, ei velvollisuuksia!
No kun me emme halua Rasmus-Jannicaa meille, tai emme muuten välitä olla tekemisissä, olemme luonnollisesti kateellisia Rasmus-Jannicasta. Kun se on niin herkkä ja älykäs!!!! Ja meidän Rasmukselle ei kukaan sano ei! Ei edes silloin, kun se tulee meille kotiin ja alkaa heti ovella pahoinpitelemään meidän lasta. Eikä silloin kun Rasmus vetää kaapeista kaikki tavarat ja ruuat lattialle. Eikä silloin, kun Rasmuksen tekee mieli rikkoa huonekalut, eikä.....
Sitä paitsi Rasmuksen isoisä on professori, että pitää sitä Rasmusta kunnioittaa.
Perheiden ja sukujen pienuus ja lasten vähäinen määrä näkyy käytöstavoissa. Entisaikojen isommissa lapsiporukoissa opittiin ryhmäkäyttäytymistä, koska muuten siellä ei pärjännyt. Turhat luulot karisivat ihan luonnostaan ja kasvettiin sosiaalisemmaksi. Luonnollinen leikki ja lasten touhuaminen omillaan olivat normaali asia. Lapset olivat normaali osa väestöä ja lapsettomia kummeksuttiin. Lapset eivät olleet ällistyttäviä erikoisyksilöitä aikuisten ihailtavina ja palveltavina, vaan luonnollinen nuori sukupolvi, joka mukautui aikuisten elämänmenoon eikä päinvastoin. Nykyään vanhemmat, koulu ja muutkin toimijat ovat jotain ihme ohjelmatoimistoja, joiden tehtävä on joka hetki järjestää jotain päräyttävää elämystä jälkeläisten elämään. Ei ole mikään ihme, että kaikki uupuvat. Aikuiset ovat ne, jotka määrittelevät lasten elämän turvalliset rajat eikä päinvastoin. Aikuiset tienaavat leivän ja lämpimän myös lapselle, joten aikuisen oikeuksia on kunnioitettava ja vanhempien on pidettävä kiinni omasta arvokkuudestaan eikä olla kersan edessä polvillaan kaikki vapaa-ajat. Ihmekö tuo, jos muksu on mahdoton, kun pienestä asti pidetään jonain sirkuspellenä, minkä tehtävä on täyttää vanhemman tyhjä ja merkityksetön elämä.
Nykyään on vanhempia, jotka opettavat lapsensa itse kiusaamaan muita ihmisiä epämääräisten netti juttujen perusteella, kuten itsekin tekevät. Ihan yleinen koko perheen harrastus nykyään tämä maalittaminen ja se kyllä näkyy sitten niiden lasten käytöksessä ja arvoissa laajemminkin.
Surkeat vanhemmat -> surkeat lapset
Rajattomuus, kaverivanhemmuus.
Olen sitä mieltä, että parhaiten hyvät käytöstavat opitaan mallikäyttäytymisen myötä.
Eli kun vanhemmat omaavat hyvät käytöstavat, lapset oppivat ne puolivahingossa jo taaperoina, koska kotona kuulevat esim. kiitos- ja ole hyvä-sanoja arjen keskellä.
Hyvistä käytöstavoista ei elämässä ole koskaan haittaa, päinvastoin. Itse kiinnitän ainakin huomiota niihin ja niiden puuttumiseen.
Oma lapsenlapseni 2,5 v osaa jo kiittää ruokailun jälkeen ja kun olen häneltä esim. jotain saanut ja siitä kiittänyt, osaa jo vastata kiitokseeni ole hyvä Tämä siksi, että vanhemmiltaan ottanut mallia, eli kyllä hyvät tavat opitaan kuin vahingossa, jos vanhemmat itse omaavat hyvät käytöstavat omaavat.
Vanhemmat eronneet, ja lapset oireilevat perseilemällä.
Tässä naapurustossa ikäväkseni huomasin juurikin tuon hienomman perheen jälkikasvun olevan kuin pellossa kasvaneet. Äiti jakaa kuvia kun kaikki on niin hienoa ja ihanaa ja pennut huutaa pihalla veesanaa ja karmeeta menoa koko ajan. Hohhoijaa.
Meillä on ollut rajat ja rakkautta omalle muksulle ja nyt lapsenlapsen kanssa sama. Kiitos opetellaan jo kun oppii puhumaan. Anteeksi on myös jalo taito osata. Muiden ottaminen mukaan leikkiin ja lelujen jakaminen pitää opettaa pienenä. Kotitöihin osallistutaan leikin varjolla ihan pienestä pitäen. Ja pitää sietää pettymyksiä, aina ei saa sitä mitä haluaa. Lapsihan haluaa kaiken jos vaan saa. Aikuinen ne rajat laittaa ja ohjaa. Ja kyllä meillä ääntä korotetaan, mutta vasta kun riittävän monta kertaa samasta asiasta sanottu. Jos mennään biologiaan ja eläimiin, mitä mekin olemme, miettimään miten eläin ojentaa pentujaan. Ärähtämällä. Meillä se ärähdys lopettaa koko pelleilyksi menneen homman ja se unohtuu aika nopsaa. Täällä ei hyssytellä, sillä ei saa kun lapsen piloille. Työelämässä ovat todella kovilla jos ei ikinä kuule mitään negatiivista, ei joudu pettymään tai joudu itse miettimään ratkaisuja asioille. Se valitettavasti näkyy jo nykyisessä työkulttuurissa liikaakin. Pahoitetaan mieli aivan kaikesta ja haetaan oikeuksia, vaikkei niitä olisikaan. Ja niin se näkyy kommentteja lukiessa ihan missä vaan. Maalaisjärki ja suu suppuun puuttuu vallan. Iäkkäiden kunnioitus hävinnyt. Yleensäkin auktoriteettia ei kunnioiteta enää missään.
Vierailija kirjoitti:
Ns. paremmat ihmiset ovat käsittääkseni politikkoja, koska kansa on heidät valinnut luottamustehtäviin. Ja miten se näkyy käytöksessä ja toisten kunnioittamisessa - ei niin mitenkään. En keksi toista ihmisryhmää, joka käytöksellään ilmentää täydellistä halveksuntaa ja kunnioituksen puutetta toisella tavalla ajattelevia kohtaan. Tähän on tultu - oi aikoja oi tapoja.
Kuules
politikko, mikäs se semmonen on, joku tikan sukulainen?
Miten sekavasti osaatkin kirjoittaa. Oi, aikoja, oi noita lahjoja.
Ei lapsia saa nykyään komentaa, mitään ei saa sanoa tai tehdä, ettei Rasmus-Janica nyt vaan saa traumoja! Kaikki pitää kysyä erikseen lapselta, mitä syödään ja mitä tehdään. Ja koska Rasmus-Jsnicalla on todettu äidin toimesta (Huom. Ei diagnosoitu lääkärissä) kaikki nepsyoireet, hänelle pitää järjestää pelkkiä onnistumisia.
Vanhemmat ei viitsi niitä opettaa