Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi niin monilta lapsilta puuttuu peruskäytöstavat?
Näen paljon lapsia työssäni, mutta varsinkin jotkut lasteni kavereista ovat hyvin epäkiitollisia ja röyhkeitä.
Ei kiitetä kun saadaan kyyti harrastukseen, ei kiitetä jos saadaan ruokaa, ihan tavallista ruokaa jätetään myös syömättä ja lautanen jää pöydälle tähteineen, kommentoidaan ihan ihmeellisiä asioita (miksi teillä on niin pieni vessa tmv.)
En ymmärrä. Meillä lapset on opetettu käyttäytymään kohteliaasti muita kohtaan, esim. kiittämään ja pitämään ovea auki seuraavalle, ihan perusjuttuja. Osataan väistää pyörätiellä ja kerätään omat roskat eikä odoteta, että joku muu koko ajan palvelee.
Tästä joku vetää herneen nenään, mutta nämä tökeröimmät muksut tulevat juuri niistä "paremmista" perheistä. Yksikin ihmetteli, eikö ole vegeruokaa hänelle, lapseni tuli sanomaan että kaveri ei voi syödä että mitä nyt tehdään.
No sanoin että syö sitten vaikka perunat vaan ja laitan leipää saalatin kanssa tarjolle, ettei sitten ole nälissään.
Jotenkin tosi outoa, että minä joudun aikuisena ihmisenä "petaamaan" näille röyhkimyksille kaikkea, ettei oma lapseni kärsisi arvostelusta (haluan kuitenkin että lapsellani on nämä kaverit, sehän on itsestään selvää). Kerran joku yökyläilijä oli kysynyt, että voiko nukkua lapseni sängyssä kun patja on niin kova.
Toisen lapsemme kaveri, jonka kotona oli paljon kaikkea kurjaa meneillään on ollut kaikkein kiitollisin ylläpidosta. Aidosti kiitollinen ja kohtelias.
Mietin, onko lapsistamme tulossa nöyristeleviä ja alistuvia aikuisia. En kuitenkaan voi alkaa toisten lapsia kasvattaa, oma äitini aikoinaan ojensi veljeni kavereita ja olin kuolla häpeään.
Kommentit (539)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen tervehtimisestä sellainen asia kun muutin jokunen vuosi sitten vuokrataloon ja ihmettelin kuinka moni aikuinenkaan ei osaa tervehtiä naapuria. Montaa vastaantulijaa moikkasin mutta harva tervehti takaisin, katsellaan vaan kengänkärkiä tai suoraan tyhjyyteen. Kyseessä lähinnä keski ikäiset suomalaiset. Jossain vaiheessa lopetin näiden tervehtimisen kun vastakaikua ei ikinä tullut.
vanhempani asuu omistusasunnossa taloyhtiössä, sielä moikkaavat ja hymyilevät kaikki. Jotenkin sympaattisempaa porukkaa. Taidan itse asua ihan väärässä paikassa.
Liekö käytöstavoissakin sitten luokkaeroja?
Vuokratalossa ketään ei kiinnosta tuntea toista luuseria. Westendissä kaikki menestyjät haluavat tuntea toisensa.
Näin se tuntuu olevan siinä sosiaaliluokassa, sisäänpäinkääntynyttä porukkaa. Eikä kyse ollut todellakaan westendistä vaan tavallisesta keskiluokkaisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne käytöstavat kotoa tarttuu eniten. Kävin hakemassa tyttären naapurista leikkimästä niin tämän pikkuveli tuli ovelle myös ja kiroili katsoen miten reagoin. Isänsä huomasi tämän ja sanoi "Älä poika perkele kiroa!"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi koko kylä kasvattaa?
Jälleen yksi tyhjä lause a la Kiva koulu.
Lapsen vanhemmat ovat kasvatusvastuussa omasta lapsestaan, eivät muut ihmiset.
Kokeile kerran puuttua vieraan lapsen käytökseen, siinä saattaa käydä kummat jutut.
Minä en voi kasvattaa naapurin lapsia koska he eivät asu minun kotonani.
Ennen voitiin kasvattaa myös naapurin lapsia, jos he tekivät jotain tyhmää. Vanhemmat ymmärsivät yleensä kyllä , että miksi. Sehän tukee vanhempien kasvatustyötä . Saattaisi olla edelleen paikallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää meidän taloyhtiön pihapiirin lapset, jotka ei vastaa mitään kun heitä tervehtii pihalla. Ovat jotain 6+vuotiaita. Mykkänä vaan ohittavat vaikka sanon aina hei. Omalle lapselleni opetan, että tervehdykseen vastataan. Samat mukulat ovat myös vahtineet ettei heidän yhteispihalle lojumaan jätetyillä leluilla olisi saanut muut leikkiä.
Minulle opetettiin lapsena ja saman olen opettanut lapsilleni. Vieraille aikuisille EI puhuta.
Tervehtiminen ja puhuminen ei ole sama asia!
Vierailija kirjoitti:
Itse olin lapsena todella ujo enkä meinannut saada sanoja suusta vähänkään vieraampien edessä, vaikka kuinka olisin halunnut. Inhosin tätä piirrettä itsessäni ja ihmettelin itsekin miksi se puhuminen vähänkään vieraammille oli niin hankalaa. Reipastuin kyllä, mutta vasta noin 12-13-vuotiaana. Muutenkin moni aikuinen koko ajan huomautteli siitä ujoudesta ja se vaan pahensi asiaa. Häpesin itseäni kovasti ja puhuminen tuntui sitä vaikeammalta miten enemmän asiaan kiinnitettiin huomiota. Eli joskus sen lasten töykeyden syynä voi olla ihan se, ettei lapsi vaan saa sanaa suustaan muuta kuin oman perheen tai läheisten kavereiden kanssa.
Suomessa kasvatuksessa painotetaan usein esimerkiksi siivousta. Että lapset oppivat mahdollisimman pieninä imuroimaan ja lataamaan tiskikoneen. Asioita jotka oppii minuuteissa vaikka vasta aikuisena.
Sosiaaliset taidot ovat paljon tärkeämpiä. Esimerkiksi se, että osaa jutella kelle tahansa mistä tahansa eikä pelkää vieraita ihmisiä, tilanteita tai paikkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ennen voitiin kasvattaa myös naapurin lapsia, jos he tekivät jotain tyhmää. "
Tosin se ei kyllä ollut useimmiten mitään hyviin käytöstapoihin opettamista vaan lähinnä vihaista huutamista lapsille välillä ihan pikkuasioistakin.
Todella monella aikuisella on huonot käytöstavat ja ajatellaan vain omaa napaa. Nämä ihmiset siirtävät sitten omat käytöstapansa lapsilleen. Lapsia ei kasvateta mitenkään, heitä ei saa huomauttaa mistään vaikka toimisivat vaarallisestikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä mieltä, että parhaiten hyvät käytöstavat opitaan mallikäyttäytymisen myötä.
Eli kun vanhemmat omaavat hyvät käytöstavat, lapset oppivat ne puolivahingossa jo taaperoina, koska kotona kuulevat esim. kiitos- ja ole hyvä-sanoja arjen keskellä.
Hyvistä käytöstavoista ei elämässä ole koskaan haittaa, päinvastoin. Itse kiinnitän ainakin huomiota niihin ja niiden puuttumiseen.
Oma lapsenlapseni 2,5 v osaa jo kiittää ruokailun jälkeen ja kun olen häneltä esim. jotain saanut ja siitä kiittänyt, osaa jo vastata kiitokseeni ole hyvä Tämä siksi, että vanhemmiltaan ottanut mallia, eli kyllä hyvät tavat opitaan kuin vahingossa, jos vanhemmat itse omaavat hyvät käytöstavat omaavat.
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän koulu ja kaverit vaikuttavat. Jopa vanhempien esimerkkejä enemmän. Siksi Suomessakin asuinpaikalla ja kaverien taustoilla on merkitystä.
Koska käytöstavat puuttuvat vanhemmilta, mistäpä lapset niitä olisivat oppineet? Ei ihan kaikkea voi laittaa yhteiskunnan niskoille.Vaikkakin tällaisissa tapauksissa olisi syytä opettaa sekä lapsille että vallankin vanhemmille tapoja. Ennen ei tällaisia ongelmia ollut juurikaan. Kotona opetettiin käyttäytymään kunnolla. Neuvottiin mitkä asiat ovat kiellettyjä ja miksi. Ruokapöydässä istuttiin kiltisti ja syötiin nätisti. Syödä sai sen verran mikä maittoi. Sisällä leikittiin vahinkoja välttäen ja liiaksi huutamatta. Kylässä ei rohmuttu kahvipöydässä keksejä. Ei menty kylässä eikä kotonakaan joka kohtaan koluamaan ja tonkimaan ilman lupaa. Sallittuja touhuja oli yllinkyllin. Ulkona sai mennä sydämmen kyllyydestä, mutta ei vaaranpaikkoihin. Vanhemmat pitivät asiallisen kurin. Ei ollut vaikeaa koulussa noudattaa järjestyssääntöjä, varusmiespalveluksesta puhumattakaan.
Samat tavat on siirretty aikanaan omille lapsille. Myönnän, ettei ole sataprosenttisesti pitänyt omalla eikä lasten kohdalla mutta vähällä on päästy kun on kuullut tarinoita muista lapsista ja vallankin nykymeiningistä. Joku on pahasti vialla, kun koulujen henkilökunnat joutuvat tekemään lastensuojelu- ja rikosilmoituksia.
Mitä pitää tapahtua ennenkuin käänne parempaan tapahtuisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eilen kaupungilla joku äiti lapsineen vaan pujahti äkkiä edestäni. Myöhemmin kehuin omaa 17 vuotiasta poikaani siitä, kun odotti, että pääsee siirtymään, minne oltiin menossa. Eli jaksoi odottaa ne vastaantulijat.
Ärsytti eilen, kun alle 10vee lapset (4kpl) yritti maksaa lähiökaupan kassalla. Kun jäi rahaa puuttumaan useamman ostoksen satsista, niin yks näistä kysyi muilta jonottajilta heti ihan pokalla, että "voiks joku antaa rahaa?". Ei voinut, koska tilanne näytti heti alkuun siltä, että sama porukka todennäköisesti kysyy samaa asiaa jo tottumuksesta. Joku on aiemmin maksanut, ja nyt ei opita enää ostamaan sitä, mihin raha riittää. Tässä on myös vaarana se, että joku vaarallinen aikuinen pääsee tutustumaan näihin lapsiin maksamalla heidän ostoksiaan säännöllisesti. Vanhemmat haloo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska käytöstavat puuttuvat vanhemmilta, mistäpä lapset niitä olisivat oppineet? Ei ihan kaikkea voi laittaa yhteiskunnan niskoille.Vaikkakin tällaisissa tapauksissa olisi syytä opettaa sekä lapsille että vallankin vanhemmille tapoja. Ennen ei tällaisia ongelmia ollut juurikaan. Kotona opetettiin käyttäytymään kunnolla. Neuvottiin mitkä asiat ovat kiellettyjä ja miksi. Ruokapöydässä istuttiin kiltisti ja syötiin nätisti. Syödä sai sen verran mikä maittoi. Sisällä leikittiin vahinkoja välttäen ja liiaksi huutamatta. Kylässä ei rohmuttu kahvipöydässä keksejä. Ei menty kylässä eikä kotonakaan joka kohtaan koluamaan ja tonkimaan ilman lupaa. Sallittuja touhuja oli yllinkyllin. Ulkona sai mennä sydämmen kyllyydestä, mutta ei vaaranpaikkoihin. Vanhemmat pitivät asiallisen kurin. Ei ollut vaikeaa koulussa noudattaa järjestyssääntöjä, varusmiespalveluksesta puhumattakaan.
Samat tavat on siirretty aikanaan omille lapsille. Myönnän, ettei ole sataprosenttisesti pitänyt omalla eikä lasten kohdalla mutta vähällä on päästy kun on kuullut tarinoita muista lapsista ja vallankin nykymeiningistä. Joku on pahasti vialla, kun koulujen henkilökunnat joutuvat tekemään lastensuojelu- ja rikosilmoituksia.
Mitä pitää tapahtua ennenkuin käänne parempaan tapahtuisi?
Ei lapsia voi nykyään pakottaa eikä rangaista oikein mitenkään, joten kurinpito on vaikeaa. On myös vaatimus, että lapsen tunteiden ilmaisua ei saa rajoittaa, eli käytännössä sekoilu ja häiriökäytös pitäisi vaan sallia.
Ainoa mitä nykyään voi tehdä on lastensuojeluilmoitus tai muu ilmianto. Esim. koulu tekee niitä sellaisissa tilanteissa missä ennen olisi määrätty jälki-istuntoon tai rehtorin puhutteluun.
Vierailija kirjoitti:
Itse olin lapsena todella ujo enkä meinannut saada sanoja suusta vähänkään vieraampien edessä, vaikka kuinka olisin halunnut. Inhosin tätä piirrettä itsessäni ja ihmettelin itsekin miksi se puhuminen vähänkään vieraammille oli niin hankalaa. Reipastuin kyllä, mutta vasta noin 12-13-vuotiaana. Muutenkin moni aikuinen koko ajan huomautteli siitä ujoudesta ja se vaan pahensi asiaa. Häpesin itseäni kovasti ja puhuminen tuntui sitä vaikeammalta miten enemmän asiaan kiinnitettiin huomiota. Eli joskus sen lasten töykeyden syynä voi olla ihan se, ettei lapsi vaan saa sanaa suustaan muuta kuin oman perheen tai läheisten kavereiden kanssa.
Tuo ujoudesta huomauttelu ei myöskään ole hyvää käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska käytöstavat puuttuvat vanhemmilta, mistäpä lapset niitä olisivat oppineet? Ei ihan kaikkea voi laittaa yhteiskunnan niskoille.Vaikkakin tällaisissa tapauksissa olisi syytä opettaa sekä lapsille että vallankin vanhemmille tapoja. Ennen ei tällaisia ongelmia ollut juurikaan. Kotona opetettiin käyttäytymään kunnolla. Neuvottiin mitkä asiat ovat kiellettyjä ja miksi. Ruokapöydässä istuttiin kiltisti ja syötiin nätisti. Syödä sai sen verran mikä maittoi. Sisällä leikittiin vahinkoja välttäen ja liiaksi huutamatta. Kylässä ei rohmuttu kahvipöydässä keksejä. Ei menty kylässä eikä kotonakaan joka kohtaan koluamaan ja tonkimaan ilman lupaa. Sallittuja touhuja oli yllinkyllin. Ulkona sai mennä sydämmen kyllyydestä, mutta ei vaaranpaikkoihin. Vanhemmat pitivät asiallisen kurin. Ei ollut vaikeaa koulussa noudattaa järjestyssääntöjä, varusmiespalveluksesta puhumattakaan.
Samat tavat on siirretty aikanaan omille lapsille. Myönnän, et
Milloin ennen? Ei boomerit tai äksät ole sen kummempia. Ja hehän ovat kasvattaneet milleniaalit ja zetat jotka nyt kasvattavat alfoja ja betoja.
Ne lapset voivat olla alkukantaisista heimoista lähtöisin.
"Ei lapsia voi nykyään pakottaa eikä rangaista oikein mitenkään, joten kurinpito on vaikeaa. "
Hyviä käytöstapoja ei kuitenkaan opita kurilla ja pakottamisella vaan esimerkin antamisella ja lapsen totuttamisella monenlaisiin tilanteisiin ja ihmisten kohtaamiseen.
Kun lukee tätä palstaa, ei tarvitse ihmetellä
Käytömallit saadaan aikuisilta ja jos ne eivät ole hanskassa aikuisella, miten se lapset sitten osaisi niitä myöskään.
Lapsethan oppii isommilta, myös käytöstavat.
Joillakin se on ja joillakin ei, ei voi kuitenkaan yleistää tätäkään asiaa.
Minuakin kammottaa käytöstapojen puute. Joudun kuitenkin toteamaan, että mun vanhimmat lapset käyttäytyy aivan eri tavoin, vaikka on samalla tavalla kasvatettu. Esikoinen sanoo sujuvasti heit, kiitokset ja jopa anteeksit, juttelee oma-aloitteisesti vieraille, katsoo silmiin. Kahta vuotta nuorempi sisaruksensa (14-v) on äärimmäisen ujo ja vastaa vieraiden tervehdyksiin yleensä niin hiljaa, ettei kukaan kuule. Luultavasti kiitokset tulevat yhtä olemattomalla äänellä. Kaverien vanhempien kysymyksiin vastaa yhdellä sanalla ja katsoo poispäin. Parikin äitiä on tullut multa kysymään, että "vihaako se mua/meitä?"
Painotan edelleen tapojen tärkeyttä ennen joka vierailua ja toivon vain, että nuori kasvaa tästä vaiheesta piakkoin yli.
Alue: Aihe vapaa
Itse olin lapsena todella ujo enkä meinannut saada sanoja suusta vähänkään vieraampien edessä, vaikka kuinka olisin halunnut. Inhosin tätä piirrettä itsessäni ja ihmettelin itsekin miksi se puhuminen vähänkään vieraammille oli niin hankalaa. Reipastuin kyllä, mutta vasta noin 12-13-vuotiaana. Muutenkin moni aikuinen koko ajan huomautteli siitä ujoudesta ja se vaan pahensi asiaa. Häpesin itseäni kovasti ja puhuminen tuntui sitä vaikeammalta miten enemmän asiaan kiinnitettiin huomiota. Eli joskus sen lasten töykeyden syynä voi olla ihan se, ettei lapsi vaan saa sanaa suustaan muuta kuin oman perheen tai läheisten kavereiden kanssa.