Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi niin monilta lapsilta puuttuu peruskäytöstavat?
Näen paljon lapsia työssäni, mutta varsinkin jotkut lasteni kavereista ovat hyvin epäkiitollisia ja röyhkeitä.
Ei kiitetä kun saadaan kyyti harrastukseen, ei kiitetä jos saadaan ruokaa, ihan tavallista ruokaa jätetään myös syömättä ja lautanen jää pöydälle tähteineen, kommentoidaan ihan ihmeellisiä asioita (miksi teillä on niin pieni vessa tmv.)
En ymmärrä. Meillä lapset on opetettu käyttäytymään kohteliaasti muita kohtaan, esim. kiittämään ja pitämään ovea auki seuraavalle, ihan perusjuttuja. Osataan väistää pyörätiellä ja kerätään omat roskat eikä odoteta, että joku muu koko ajan palvelee.
Tästä joku vetää herneen nenään, mutta nämä tökeröimmät muksut tulevat juuri niistä "paremmista" perheistä. Yksikin ihmetteli, eikö ole vegeruokaa hänelle, lapseni tuli sanomaan että kaveri ei voi syödä että mitä nyt tehdään.
No sanoin että syö sitten vaikka perunat vaan ja laitan leipää saalatin kanssa tarjolle, ettei sitten ole nälissään.
Jotenkin tosi outoa, että minä joudun aikuisena ihmisenä "petaamaan" näille röyhkimyksille kaikkea, ettei oma lapseni kärsisi arvostelusta (haluan kuitenkin että lapsellani on nämä kaverit, sehän on itsestään selvää). Kerran joku yökyläilijä oli kysynyt, että voiko nukkua lapseni sängyssä kun patja on niin kova.
Toisen lapsemme kaveri, jonka kotona oli paljon kaikkea kurjaa meneillään on ollut kaikkein kiitollisin ylläpidosta. Aidosti kiitollinen ja kohtelias.
Mietin, onko lapsistamme tulossa nöyristeleviä ja alistuvia aikuisia. En kuitenkaan voi alkaa toisten lapsia kasvattaa, oma äitini aikoinaan ojensi veljeni kavereita ja olin kuolla häpeään.
Kommentit (539)
Saman olen huomannut omien lasten kavereissa.
Eniten näissä lapsissa ärsyttää se, että valitetaan ihan kaikesta. Mikään ei ole koskaan hyvin tai riittävän hyvää heille.
Vaikka heitä varten ostaisi juuri sellaisen syömisen minkä toivoivat, on tarjoilussa joku vika. Väärän värinen lautanen tai jotain muuta mikä pilaa koko jutun, ja sitten istutaan naama nurjallaan ja arvostellaan kaikkea. Kaikki kommunikointi on todella toksista.
Teini-iässä näyttävät kuitenkin tasaantuvan, eli toivoa kuitenkin on. Itse olin jotenkin kuvitellut että teinit olisivat vaikeimpia, mutta oikeasti vaikuttavat fiksuilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku kertoa, miten estetään pientä kyselyikäistä lasta kysymään välillä vähän epäkohteliaitakin kysymyksiään milloin kenestäkin? Sosiaalinen ja puhelias 2-vuotiaani on kyllä opetettu hyville tavoille (kiittää, pyytää anteeksi, tervehtii, auttaa muita ym), mutta jos kieltäisin häntä kyselemästä, kieltäisin jotain aika olennaista hänen olemisestaan, eikä noin pienelle voi selittää tarkasti mitä sopii kysyä ja mitä ei.
Lapseni on kyselyiän ohittanut jo vuosikymmeniä sitten, mutta sanoisin että hienoa kun 2-vuotias lapsi kyselee. Siinä hän oppii ja sanavarasto karttuu, jos joku kurttu-ukko tai akka loukkaantuu siinähän loukkaantuu. 5- vuotiaalle voi alkaa jo selittämään, mikä sopii ja mikä ei ihan sovi.
Lapselle voi selittää ettei ole sopivaa jutella vieraiden ulkonäöstä kuten nenästä. Sovitaan että puhutaan sitten kotona.
Lapsi oppi nopeasti ja huusi sitten.
Äiti tuon sedän nenästä jutellaan sitten kotona.
Vierailija kirjoitti:
kyll sun pitkät juoksut tieretään kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en näe että on mitään hyötyä tervehtiä naapureita tai työtovereita.
En tarvitse heidän hyväksyntää.
Jos joku kysyy minulta jotain, niin minulla on ihan yhtäläinen oikeus maailmankaikkeudessa olla sanomatta sanaakaan ja toljottaa.
Samaa opetan lapsilleni.
On ihan hyvä että opetatte kouluissa ja eskareissa lapsille outoja keskiluokkaisia juttuja, mutta onneksi niitä ei ole pakko ottaa käyttöön ja Suomi on vapaa maa.
Tämä on varsinaista narsismia ja huomionhakuisuutta.
Käytöstapojen takana on idea ottaa muut huomioon myönteisellä tavalla. Sinä ja lapsesi pitävät kohteliasta käytöstä ikävänä tapana, joka ovat jotenkin teiltä pois. Kukin tyylillään.
Tietoinen ja näkyvä huonotapaisuus on narsismia monessa potenssissa. Olet hyvin tietoinen, että huonotapaisuutesi ei jää ilman huomiota - ja tätä huomiota nyt tunnut kipeästi kaipaavan.
Saattaa olla, että taustallasi on jokin oikea lääketieteellinen ongelma, mutta voit olla varma, että kukaan muu ei piittaa pitkässä juoksussa tuon taivaallista, miten oman ja lastesi elämäsi järjestät. Sinun lastesi kannalta käy joka tapauksessa niin, että muut sulkevat sinulta enemmän ovia kuin sinulle avataan.
Mä en tunnusta suomalaisena edes tuota sun pitkää juoksuas. Mitähän helvettiä oikein selität. Juokse suohon.
Minulle et vittuile.
Minä käyttäydyn ja vittuilen kenelle haluan - kuten sinäkin näytät tekevän.
On kuitenkin mainiota, että todistit itse epäilyni lääketieteellisestä ongelmasta todeksi. Narsisteja on tosin vaikea auttaa edes laitoshoidossa.
"Pitkässä juoksussa" tarkoittaa suomen kielessä pitkää aikaväli, useita vuosia. Jos olisit vaivautunut kuuntelemaan koulussa tietäisit tämän. Osaamattomuutesi on linjassa käytöstapojesi kanssa.
Pitkässä juoksussa on ruma anglismi. Pitkällä tähtäimellä on se sanonta, jota haet.
Sen takia kun äityliinille voi tulla hiki jos pitäisi tehdä jotain sen lapsen eteen. Mitään ei voi tehdä, kun se 8kg olento on niin voimakas ja omapäinen, että parempi antaa olla. Kärsitään kaikki kollektiivisesti ja vain yksi on rakkaudenhuumassa.
Itse olin vuosikausia kohtelias kaikille ja se jos mikä oli turhaa.
Päätin ryhtyä peiliksi niin aikuisille kuin lapsillekin. Annan takaisin samaa kuin itse heiltä saan. Kohteliaille kohteliaisuutta, apinoille apinoiden käytöstä. Moni apina on tästä järkyttynyt, kun saavat samaa takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niissä ns. paremmissa perheissä mennään kaikkein eniten muodin mukaan mitä tulee kasvatukseen. Eli teki lapsi mitä vaan, niin ei siitä seuraa lapselle kuin sanoitusta. Jolloin lapsi oppii, että oman edun pystyy asettamaan toisten edun edelle ilman, että se sattuu omaan nilkkaan.
Mistä tiedät tämän, vai menikö ihan mutu-pohjalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettei mammoilla ja papoilla olisi aika vähän kullannut muistoja omasta lapsuudesta? Silloisten aikuisten käsitys teidän käyttätymisestä voi olla vähän toinen kuin miten itse muistatte. Maalla ja kaupungissa oli myös ainakin omassa lapsuudessa ihan eri käsitys kohteliaisuudesta, joka varmasti näkyy vieläkin vaikka asuttaisiin kaikki kaupunkilähiössä. Ja osa lapsista on ujoja varsinkin aikuisten seurassa.
Ainakin nuoriso on minusta parantunut omista ajoista, pidetään ovia auki vanhuksille ja nostetaan apuna lastenrattaita. Keski-ikäiset, eli oman aikani nuoriso, tekee harvemmin kumpaakaan edes nykyään, tokkopa siis silloin 90-luvullakaan.
Lapset oppivat paremmin mallista kuin selityksestä, kuinka olla muiden kanssa.
Lapset osaavat käyttäytyä, kun ovat saaneet olla mukana kyläilemässä jne. Ja niin, ettei anneta kadota ruudun taakse, vaan otetaan mukaan aktiviteetteihin ja tarvittaessa hienovaraisesti opastetaan.
Osa ihmisistä on nykyään hyvin suvaitsemattomia lasten osallistumiselle: pitäisi olla lapsettomat häät jne. Miten lapset oppivat, miten juhlissa ollaan, jos heillä on niihin täyskielto?
Omat lapseni käyttäytyvät hyvin, tervehtivät vieraita aikuisia jne., kun ovat saaneet olla monessa mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surkea kotikasvatus- jota ei ole. Vanhemmat leikkii teiniä ja kakarat saa mallin siitä. Luusereita.
Vierailija kirjoitti:
Lapset tekevät mitä näkevät. Vaikka opettajat tyrmäävät tämän niin koulussa olisi hyvä opettaa tapoja enemmän.
Ei niitä lumihiutaleita saa koulussa ojentaa ja opettaa tavoille. Opella ei valtuuksia siihen. Lapset määrää- päivää vietetään aina xD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei afrikan savimaja-kulttuureissa tai aavikkoheimoilla ole mitään tapoja mitä opettaa !
Jotkut vanhemmat ei vaan viitsi vaivautua kasvattamaan tai komentamaan lapsiaan, ja nämä saavat tehdä mitä mieleen juolahtaa. Villeinä juoksennellaan ja säntäillään kovan kiljumisen kanssa. Meilläkin oli naapurissa tällainen ipana, joka tuli pihallemme metelöimään ja muka leikkimään oman lapsemme kanssa. Huutelipa ohi kävelevälle lääkärillekin: hei tyhmä. Kyllä harmitti, kun omalle lapselle ei olisi tullut mieleenkään tuollainen käytös. Kerran maalasin kynnyksemme ja laitoin siihen korkeita esteitä kuivumisen ajaksi. Hetken päästä tämä naapurin ipana kapusi esteiden yli paljain jaloin suoraan vastamaalatulle. Kummallista, kun vanhemmatkin olivat kotosalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuluttaisin ennen muuta mallioppimista eli sitä, että lapset näkevät, miten vanhemmat käyttäytyvät eri tilanteissa, siis tervehtivät, kiittävät, pyytävät anteeksi jne. Normaaliälyllävarustettu lapsi kyllä tajuaa, että noin pitää toimia ja alkaa itsekin toimia samoin. Ja vanhemmat hei, niitä hyviä tapoja pitää käyttää myös kotona!
Mutta mitä tekevätkään nykyvanhemmat ja heidän lapsensa iltakaudet? Juu, istuvat nokka kiinni älylaitteissa puhua pukahtamatta. Ja ne ohjelmat, joita lapset katselevat, eivät varmasti opeta hyviä tapoja, vaan päinvastoin. Vastikään luin Hesarista kirjoituksen, miten jo tarhaikäiset ja alakoululaiset potkivat toisiaan "munille". Mistähän tapa lienee peräisin? Ettei vaan niistä monista tiktokeista, juutuubeista ja väkivaltasarjoista, joita lapset katselevat laitteiltaan.
Olen jo vanha ja varmasti vanhanaikainenkin, mutta muistan edelleen, miten meille kansakoulun alaluokilla opetettiin kauniita tapoja. Me mm. kuljimme jonossa ympäri luokkaa ja tervehdimme opettajaa kättelemällä, niiaamalla, kumartamalla ja silmiin katsomalla. Jos luokkaan tuli joku aikuinen kesken tunnin, niin kaikki nousivat ylös ja sillä tavalla tervehtivät tulijaa ja istuutuivat vasta, kun saivat luvan. Luokkatoverin veli, joka oli melko suulas, lähetettiin kasvatuslaitokseen. Laitos ei onneksi pystynyt pilaamaan häntä. Nykymittapuun mukaan hän oli ihan tavallinen puhelias tenava, ehkä ADHD:n tynkää vähän havaittavissa. Kunnon mies hänestä tuli.
Tulin LIdlidtä.Ostin ison pääsiäilkarkkipussin. Oli liian makeita ja annoin kolmelle koulupojalle.Ei kiitosta .Alkoivat tappelemaan kuka saa eniten.
Vierailija kirjoitti:
Itse olin vuosikausia kohtelias kaikille ja se jos mikä oli turhaa.
Päätin ryhtyä peiliksi niin aikuisille kuin lapsillekin. Annan takaisin samaa kuin itse heiltä saan. Kohteliaille kohteliaisuutta, apinoille apinoiden käytöstä. Moni apina on tästä järkyttynyt, kun saavat samaa takaisin.
Samoin. On itse asiassa ihan vapauttavaa. En enää tervehdi enkä anna lahjoja. En tarjoa ruokaa enkä kyytiä. Ikään kuin olisin ilmainen kokkikuski, joka lainaa rahaa ja antaa lahjoja ja jota voi kaiken päälle haukkua huonosta ruuasta, autosta tai siitä vääränvärisestä lautasesta. Teinit 17 ja 18 v. Eivät omiani.
Vanhemmat ei uskalla ja jaksa kasvattaa. Antavat vaan remuta ja puhua näsäviisaasti muille. Paljon nähnyt sellaisiakin vanhempia, jotka eivät moikkaa esim naapuriaan vaikka ovat lapsensa kanssa siinä ja näyttävät esimerkkiä. Onko ihme että näiden lapsista tulee samanlaisia moukkia?
Minä olen itseasiassa viime aikoina miettinyt, että onko sillä "kasvatuksella" lopulta niin paljon merkitystä, millaisia lapsista tulee! Entä jos se öykkäri olisi öykkäri vaikka kuinka olisi koitettu kasvattaa ja se hyväkäytöksinen on hyväkäytöksinen vaikka ei mitenkään ole siihen koulutettukaan. Omia lapsia kun katson, niin tuntuu, että he ovat tuollaisia ihan omilla avuillaan, ei minun ansiosta. Lapset ovat siis hyvin fiksuja ja hyvätapaisia enkä edes muista kuinka monta vuotta sitten olen viimeksi joutunut jostain asiasta ojentamaan. (Jos unohdetaan siivoa huoneesi, tyhjennä apk "taistelut")
Mulla on sukulaisnainen, jolla on kolme lasta. Yksi alakoululainen ja kaksi yläkoululaista. En muista että olisin yhtä huonotapaisia lapsia tavannut. Ei pelkästään se että eivät tervehdi tai kiitä vaan yleisesti koko käytös. Jos heille menee kylään niin lapset tulee olohuoneeseen ja rupeavat katsomaan jotain suoratoistopalvelua tai pelaamaan pleikkaa. Vanhemmat eivät puutu.
Muistan hyvin kun lasten äiti oli pieni. Oli oikeasti kuin seinästä reväisty. Aggressiivinen ja töykeä. Isänsä taisi joskus tukistaakin kun oikein pahaksi meni. Eli kyllä valitettavasti jotain on periytynyt. Sääli, ettei saanut lapsena jotain apua käytökseen mutta tuolloin apua ei ollut myöskään niin paljon tarjolla.
Alue: Aihe vapaa
Tulee mieleen kaksi tuttavapariskuntaa, joilla on lapsia. Neli- ja kolmikymppisiä ovat nämä vanhemmat. Molempien lapset ovat sellaisia tuppisuita, että eivät sano mitään, jos heitä tervehtii, jos heille antaa lahjan, tai jos heiltä kysyy suoraan jotain. Vanhemmat joskus yrittävät "miten sanotaan" mutta luovuttavat heti, jos lapsi ei reagoi siihenkään. Nämä lapset saavat myös kaiken periksi eivätkä tunne sanaa ei: riittää, että huutaa tarpeeksi kauan, niin vanhemmat antavat periksi. Kun olen heidän luonaan kylässä, niin vanhempien vuorovaikutus lasten kanssa on joko 1) käyttäytyvät kuin lapsia ei olisi olemassa 2) komentavat heitä tekemään jotain tai karjuvat heille, jos tekevät jotain kiellettyä/kerjäävät huomiota jollain ärsyttävällä käytöksellä. Kerran olimme yhdessä ravintolassa tämän toisen perheen kanssa, ja vanhin lapsi (silloin 6v) KIIPESI ravintolan baritiskille, jossa on kassalaite, samalla kun yritimme maksaa. Lapsen vanhemmat vaan seisoivat hiljaa vieressä eivätkä reagoineet mitenkään.