Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi niin monilta lapsilta puuttuu peruskäytöstavat?
Näen paljon lapsia työssäni, mutta varsinkin jotkut lasteni kavereista ovat hyvin epäkiitollisia ja röyhkeitä.
Ei kiitetä kun saadaan kyyti harrastukseen, ei kiitetä jos saadaan ruokaa, ihan tavallista ruokaa jätetään myös syömättä ja lautanen jää pöydälle tähteineen, kommentoidaan ihan ihmeellisiä asioita (miksi teillä on niin pieni vessa tmv.)
En ymmärrä. Meillä lapset on opetettu käyttäytymään kohteliaasti muita kohtaan, esim. kiittämään ja pitämään ovea auki seuraavalle, ihan perusjuttuja. Osataan väistää pyörätiellä ja kerätään omat roskat eikä odoteta, että joku muu koko ajan palvelee.
Tästä joku vetää herneen nenään, mutta nämä tökeröimmät muksut tulevat juuri niistä "paremmista" perheistä. Yksikin ihmetteli, eikö ole vegeruokaa hänelle, lapseni tuli sanomaan että kaveri ei voi syödä että mitä nyt tehdään.
No sanoin että syö sitten vaikka perunat vaan ja laitan leipää saalatin kanssa tarjolle, ettei sitten ole nälissään.
Jotenkin tosi outoa, että minä joudun aikuisena ihmisenä "petaamaan" näille röyhkimyksille kaikkea, ettei oma lapseni kärsisi arvostelusta (haluan kuitenkin että lapsellani on nämä kaverit, sehän on itsestään selvää). Kerran joku yökyläilijä oli kysynyt, että voiko nukkua lapseni sängyssä kun patja on niin kova.
Toisen lapsemme kaveri, jonka kotona oli paljon kaikkea kurjaa meneillään on ollut kaikkein kiitollisin ylläpidosta. Aidosti kiitollinen ja kohtelias.
Mietin, onko lapsistamme tulossa nöyristeleviä ja alistuvia aikuisia. En kuitenkaan voi alkaa toisten lapsia kasvattaa, oma äitini aikoinaan ojensi veljeni kavereita ja olin kuolla häpeään.
Kommentit (539)
Minut on opetettu kiltiksi. Käytöstapojen noudattaminen oli varmaankin tärkein asia. Niitä käytöstapoja myös riitti, eli minulle opetettiin valtava määrä sääntöjä, joista esim. miehelläni ei ollut hajuakaan tavatessamme. Mies heti alkoi kyseenalaistamaan näitä minulle itsestäänselviä tapoja (kuten juhlissa saa otta vain 2 keksiä, kyynärpäät eivät saa olla pöydällä, lapsi ei saa valita tv-kanavaa tai istumapaikkaa). Ne ovat VANHOJA tapoja, joista osan saa heittää romukoppaan. Osa in seksistisiä, ikärasistisia tai muuten ihmisen älyä loukkaavia.
Lapsillemme olen opettanut kaikki tietämäni tavat. Ne on hyvä tietää. Saavat kuitenkin pitkälti itse päättää mitä noudattavat. Tervehdykset, kiitokset yms. meillä on aktiivisessa käytössä. En missään nimessä haluaisi, että lapseni orjallisesti noudattaisivat monia itselleni opetettuja asioita. Esim. lasten ei kuulu puhua, lapset ottavat viimeisinä, pojilla ei ole hattu päässä sisällä (esim. kauppa), pöytään mennään vasta 3 kutsun jälkeen ja silloinkin syödään niukasti, omista tarpeista tingitään aina muiden hyväksi, mitään ei saa pyytää, roskastakin pitää olla kiitollinen ja aikuisen ohjeita ei saa kyseenalaistaa, vaikka ne olisivat ilmeisen vääriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvattamattomuus on sitä, että lapsesta ei välitetä ihmisenä. Ei välitetä antaa eväitä tulla tulevaisuudessa toimeen tasapainoisena aikuisena yhteiskunnassa. Kasvattamattomuus tänään tarkoittaa henkistä kärsimystä tulevaisuudessa, ja on hyvin mahdollista, että tuo ihminen ei pääse toteuttamaan täyttä potentiaaliaan aikuisena, tai on kovasti myöhässä muista. Sillä hän joutuu ensin opettelemaan kaiken sen, mitä lapsena jäi oppimatta, jos haluaa löytää tasapainoa elämässä ja ihmissuhteissa niin yksityisesti kuin ammatillisesti.
Uskon, että nuorten ihmisten lisääntyvät mielenterveys- ja jaksamisen ongelmat on suoraa seurausta tästä. Nuori aikuisuus on tarpeeksi raskasta muutenkin, ja monille jotka eivät ole oppineet normaalia itsesäätelyä ja resilienssiä lapsena, on se liian raskasta.
Globaali kapitalismi ja maailmankansalaisuus on opettanut sen ettei käytöstavoilla nykyään tee mitään.
Parempi omaksua nopeasti pätkätöissä sen paikan käytöstavat ja tutkia kannattaako niitä ylläpitää sen pidempään.
Aasiassa, Afrikassa omat ja länsimaissa omat tavat.
Jos työskentelee netin välityksellä ja on enimmäkseen kotona, niin käytöstavat voi heittää romukoppaan.
Netissä on oma nettikettinsä.
Samasta syystä kuin parisuhteet ja lastenteko on vähentynyt, niin myös käytöstavat alkaa olla menneen talven lumia. Jokainen on oman onnensa seppä ja maailman kansalainen.
Suomalaisten tapojen oppiminen voi olla vähän turhaa ja vierasta, jos suurin osa ystävistäkin on netissä ja ulkomailta. Heidän kanssaan on omat tavat ja netissä on omat tapansa.
Maailma muuttuu ja käytöstavat alkaa olla turhaa kamaa.
Minusta on tärkeämpää, että lapseen on läheiset välit, kuin että koko ajan naputtaisin jostain pienestä. Ei ole vakavaa, jos joskus unohtuu kiittää, tai jos tervehtiminen jännittää. Omalla esimerkillä kuitenkin näytetään nämä asiat, joten eiköhän se lapsi ne omaksu kuitenkin joskus. Jos lempeä ohjaukseni ei joskus tuota tulosta, niin en mä siitä järkyty, enkä anna yhdellekään yksinkertaiselle kurttunaamalle sitä iloa, että alkaisin omaa rakasta lastani tosissani toisten edessä kouluttamaan ja jotain napakkaa näytöstä järjestämään. Näistä kuitenkin silloin tällöin kotona puhutaan ja muistutetaan ja tosiaan sitä esimerkkiäkin näytetään.
Suomalaiset eivät vielä aivan hahmota, että käytöstavat ja moraali/hyvyys on eri asiat. Mutta miksi käyttäytyisi rumasti jos muuten on hyvä ihminen? Uskon että hyvyys onkin meillä jopa paremmin hallussa kuin muissa länsimaissa, joissa käytöstavat hallitaan. Vaan miten on jatkossa, jos lapset eivät opi empatiaa?
Käytöstapojen opettamatta jättäminen on karhunpalvelus lapselle. Vaikka oltaisiin alaluokkaisia eikä välitettäisi hyvistä tavoista (kuten moni täällä sanoi), lapsi saattaisi aikuisena haluta vaikka parempaan työpaikkaan.
Ihminen kaipaa kontakteja myös oikeassa elämässä, netti ei riitä kaikkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Globaali kapitalismi ja maailmankansalaisuus on opettanut sen ettei käytöstavoilla nykyään tee mitään.
Parempi omaksua nopeasti pätkätöissä sen paikan käytöstavat ja tutkia kannattaako niitä ylläpitää sen pidempään.
Aasiassa, Afrikassa omat ja länsimaissa omat tavat.
Jos työskentelee netin välityksellä ja on enimmäkseen kotona, niin käytöstavat voi heittää romukoppaan.
Netissä on oma nettikettinsä.
Samasta syystä kuin parisuhteet ja lastenteko on vähentynyt, niin myös käytöstavat alkaa olla menneen talven lumia. Jokainen on oman onnensa seppä ja maailman kansalainen.
Suomalaisten tapojen oppiminen voi olla vähän turhaa ja vierasta, jos suurin osa ystävistäkin on netissä ja ulkomailta. Heidän kanssaan on omat tavat ja netissä on omat tapansa.
Maailma muuttuu ja käytöstavat alkaa olla turhaa kamaa.
Ja sen huomaa, suomalaieten tapojen oppiminen on joidenkin mielestä turhaa ja vierasta, eletään kuin pellossa. Me käytämme maskia, joidenkin mielestä se on turhaa. Me elämme siivosti kerrostalossa, noudatamme sääntöjä jotka joidenkin mielestä ovat turhia. Yhteisten tilojen käyttö ei onnistu, joidenkin mielestä turhia sääntöjä. Läheinen leikkipuisto piti täysin aidata tänä syksynä, kolmenkymmen vuoden jälkeen. Ei vielä laitettu piikkilankaa, kuten Ruotsissa on jo tapana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missäs ne lapset niitä tapoja oppisi kun nykyään ei saa lapsia viedä minnekkään? Kylään tai juhliin ei saa tuoda häiritsemään ja lähmimään paikkoja. Ravintolaan et ole tervetullut. Kaupassa ei saa perheenä käydä. Lentokoneeseen ei saa mennä. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Yhteiskunta haluaa poistaa lapsiperheet omiin poteroihinsa omiensa pariin.
Samaan aikaan varhaiskasvatusta ajetaan alas. Tapoja ei keretä YLLÄPITÄMÄÄN kun kaikki aika menee selviytymiseen kaaoksen keskellä. En siis tarkoita, että tarhassa tai koulussa pitäisi kädesrä pitäen opettaa käytästapoja, mutta olisi hyvä edes pyrkiä ylläpitämään niitä kodissa istutettuja aihioita. Vanhemmat ei pysty tulemaan hoitopaikkaan tai kouluun vahtimaan kädestä pitäen lastensa touhuja.
Tää on taas tätä, että joku yksi ravintola sanoo jotain, niin se tulkitaan niin, että mihinkään ei saa mennä. Suomi on täynnä ravintoloita, joihin on lapsiperheet tervetulleita. Samoin kuin perhetapahtumia jne. Mutta toki tämän huomaaminen pilaa hyvän uhriutumisen.
Itse taas ihmettelen, että mikä siinä on, että aina vedotaan siihen, että lapsi ei opi, jos ei pääse paikkaan X, mutta sit siellä paikassa X sille lapselle ei kuitenkaan voi selittää miten siellä kuuluu käyttäytyä. Ollaan vaan silleen, että no lapset on lapsia ja kyllä teidän nyt vaan pitää iloita siitä, että mun lapsi juoksee pitkin ravintolaa ja kiljuu. Miten se lapsi tuosta oppii mitään?
Täällä ihanan lapsiystävällisessä Keski-Europpassa esim. hienossa ravintolassa lapset istuu pöydässä siistit vaatteet päällä ja tukka suittuna syömässä normaalia ruokaa (eikä lastenlistan nauravia nakkeja) ja puhumassa aikuisten kanssa, jos eivät ole kotona jonkun muun valvonnassa. Kaikkia tämän saavutuksen osia voi ensin harjoitella kotona (pöydässä istuminen aterian ajan, eri ruokalajien syöminen, keskustelu) tai kulmakuppilassa, ja sitten kun sujuu, niin siirtyä sinne fine dining -paikkaan.
Keski-Euroopassa on ihan erilainen lapsikulttuuri ja siellä tosiaan on normaalia illallistaa perheenä myöhään. Tarjoilija huomioi lapsi, leikittää ja ottaa syliin. Pyytää vielä työkavereitaakin tulemaan ihastelemaan. Saattaa napata lapsen ja vie tutustumaan muihin pöytiin. Eli aika huonon esimerkin nyt vetäisit.
Vaikka ravintola olisi sinut lapsiasiakkaisia kohtaan niin ongelma onkin ne muut asiakkaat. Nykyään kun pahoitetaan mieli niistä mussukoista, osasi käyttäytyä tai ei. Enpä ole koskaan ravintolassa nähnyt muutenkaan juoksevia ja kirkuvia lapsia. Kiukuttelua kylläkin ja pienten lasten nälkä/kiukkuitkua. Ei minua haittaa, mutta jopa pöytätoverini on hyvin kärkkääseen sävyyn saattaneet sanoa, että miksi tuoda kiljuvia kakaroita ravintolaan.
Ja kyllä meillä silti ravintoloissa käydään ja osataan pöytätavat. Tämä ihan sen takia, että lasten isä on kotoisin juurikin Keski-Euroopasta, jossa lapset saavat näkyä ja harjoitella sosiaalisia kontakteja vapaammin.
Se harjoittelu tehdään kotona. Myös Keski-Euroopassa.
On kiva lellitellä lasta, joka on hyvätapainen ja ei riehu.
Keski-Euroopassa tullaan hyvin nopeasti sanomaan, jos lapset eivät käyttäydy hyvin.
Tarjoilijoiden tehtävä ei ole kasvattaa tuntemattoman ihmisen lasta. Se on lapsen vanhempien tehtävä.
Siellä myös kouluun mennään 3-vuotiaana, ja ensimmäiset vuodet ovat juuri sosiaalisuuden opettelua. Ranskalainen 4-vuotias peittoaa suomalaisen aikuisen sosiaaliset taidot mennen tullen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missäs ne lapset niitä tapoja oppisi kun nykyään ei saa lapsia viedä minnekkään? Kylään tai juhliin ei saa tuoda häiritsemään ja lähmimään paikkoja. Ravintolaan et ole tervetullut. Kaupassa ei saa perheenä käydä. Lentokoneeseen ei saa mennä. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Yhteiskunta haluaa poistaa lapsiperheet omiin poteroihinsa omiensa pariin.
Samaan aikaan varhaiskasvatusta ajetaan alas. Tapoja ei keretä YLLÄPITÄMÄÄN kun kaikki aika menee selviytymiseen kaaoksen keskellä. En siis tarkoita, että tarhassa tai koulussa pitäisi kädesrä pitäen opettaa käytästapoja, mutta olisi hyvä edes pyrkiä ylläpitämään niitä kodissa istutettuja aihioita. Vanhemmat ei pysty tulemaan hoitopaikkaan tai kouluun vahtimaan kädestä pitäen lastensa touhuja.
Tää on taas tätä, että joku yksi ravintola sanoo jotain, niin se tulkitaan niin, että mihinkään ei saa mennä. Suomi on täynnä ravintoloita, joihin on lapsiperheet tervetulleita. Samoin kuin perhetapahtumia jne. Mutta toki tämän huomaaminen pilaa hyvän uhriutumisen.
Itse taas ihmettelen, että mikä siinä on, että aina vedotaan siihen, että lapsi ei opi, jos ei pääse paikkaan X, mutta sit siellä paikassa X sille lapselle ei kuitenkaan voi selittää miten siellä kuuluu käyttäytyä. Ollaan vaan silleen, että no lapset on lapsia ja kyllä teidän nyt vaan pitää iloita siitä, että mun lapsi juoksee pitkin ravintolaa ja kiljuu. Miten se lapsi tuosta oppii mitään?
Täällä ihanan lapsiystävällisessä Keski-Europpassa esim. hienossa ravintolassa lapset istuu pöydässä siistit vaatteet päällä ja tukka suittuna syömässä normaalia ruokaa (eikä lastenlistan nauravia nakkeja) ja puhumassa aikuisten kanssa, jos eivät ole kotona jonkun muun valvonnassa. Kaikkia tämän saavutuksen osia voi ensin harjoitella kotona (pöydässä istuminen aterian ajan, eri ruokalajien syöminen, keskustelu) tai kulmakuppilassa, ja sitten kun sujuu, niin siirtyä sinne fine dining -paikkaan.
Keski-Euroopassa on ihan erilainen lapsikulttuuri ja siellä tosiaan on normaalia illallistaa perheenä myöhään. Tarjoilija huomioi lapsi, leikittää ja ottaa syliin. Pyytää vielä työkavereitaakin tulemaan ihastelemaan. Saattaa napata lapsen ja vie tutustumaan muihin pöytiin. Eli aika huonon esimerkin nyt vetäisit.
Vaikka ravintola olisi sinut lapsiasiakkaisia kohtaan niin ongelma onkin ne muut asiakkaat. Nykyään kun pahoitetaan mieli niistä mussukoista, osasi käyttäytyä tai ei. Enpä ole koskaan ravintolassa nähnyt muutenkaan juoksevia ja kirkuvia lapsia. Kiukuttelua kylläkin ja pienten lasten nälkä/kiukkuitkua. Ei minua haittaa, mutta jopa pöytätoverini on hyvin kärkkääseen sävyyn saattaneet sanoa, että miksi tuoda kiljuvia kakaroita ravintolaan.
Ja kyllä meillä silti ravintoloissa käydään ja osataan pöytätavat. Tämä ihan sen takia, että lasten isä on kotoisin juurikin Keski-Euroopasta, jossa lapset saavat näkyä ja harjoitella sosiaalisia kontakteja vapaammin.
Se harjoittelu tehdään kotona. Myös Keski-Euroopassa.
On kiva lellitellä lasta, joka on hyvätapainen ja ei riehu.
Keski-Euroopassa tullaan hyvin nopeasti sanomaan, jos lapset eivät käyttäydy hyvin.
Tarjoilijoiden tehtävä ei ole kasvattaa tuntemattoman ihmisen lasta. Se on lapsen vanhempien tehtävä.
Siellä myös kouluun mennään 3-vuotiaana, ja ensimmäiset vuodet ovat juuri sosiaalisuuden opettelua. Ranskalainen 4-vuotias peittoaa suomalaisen aikuisen sosiaaliset taidot mennen tullen.
Ei ihme kun väestöntiheys on suurempi niin varmasti peittoaa ja harjoitetlee niitä taitoja. Meillä taas vielä 80-luvulla nelivuotias olisi pärjänyt lapin erämaassa viikonkin yksin ilman isää ja äitiä.
Ranskalainen olisi nääntynyt nälkään.
Vähän paikkakohtaista se millä avuilla pärjää. Suomessa on luonnossa selviytyminen ja saunominen ollut tärkeämpiä kuin sosiaalisuus, ihan väestöntiheydenkin takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missäs ne lapset niitä tapoja oppisi kun nykyään ei saa lapsia viedä minnekkään? Kylään tai juhliin ei saa tuoda häiritsemään ja lähmimään paikkoja. Ravintolaan et ole tervetullut. Kaupassa ei saa perheenä käydä. Lentokoneeseen ei saa mennä. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Yhteiskunta haluaa poistaa lapsiperheet omiin poteroihinsa omiensa pariin.
Samaan aikaan varhaiskasvatusta ajetaan alas. Tapoja ei keretä YLLÄPITÄMÄÄN kun kaikki aika menee selviytymiseen kaaoksen keskellä. En siis tarkoita, että tarhassa tai koulussa pitäisi kädesrä pitäen opettaa käytästapoja, mutta olisi hyvä edes pyrkiä ylläpitämään niitä kodissa istutettuja aihioita. Vanhemmat ei pysty tulemaan hoitopaikkaan tai kouluun vahtimaan kädestä pitäen lastensa touhuja.
Tää on taas tätä, että joku yksi ravintola sanoo jotain, niin se tulkitaan niin, että mihinkään ei saa mennä. Suomi on täynnä ravintoloita, joihin on lapsiperheet tervetulleita. Samoin kuin perhetapahtumia jne. Mutta toki tämän huomaaminen pilaa hyvän uhriutumisen.
Itse taas ihmettelen, että mikä siinä on, että aina vedotaan siihen, että lapsi ei opi, jos ei pääse paikkaan X, mutta sit siellä paikassa X sille lapselle ei kuitenkaan voi selittää miten siellä kuuluu käyttäytyä. Ollaan vaan silleen, että no lapset on lapsia ja kyllä teidän nyt vaan pitää iloita siitä, että mun lapsi juoksee pitkin ravintolaa ja kiljuu. Miten se lapsi tuosta oppii mitään?
Täällä ihanan lapsiystävällisessä Keski-Europpassa esim. hienossa ravintolassa lapset istuu pöydässä siistit vaatteet päällä ja tukka suittuna syömässä normaalia ruokaa (eikä lastenlistan nauravia nakkeja) ja puhumassa aikuisten kanssa, jos eivät ole kotona jonkun muun valvonnassa. Kaikkia tämän saavutuksen osia voi ensin harjoitella kotona (pöydässä istuminen aterian ajan, eri ruokalajien syöminen, keskustelu) tai kulmakuppilassa, ja sitten kun sujuu, niin siirtyä sinne fine dining -paikkaan.
Keski-Euroopassa on ihan erilainen lapsikulttuuri ja siellä tosiaan on normaalia illallistaa perheenä myöhään. Tarjoilija huomioi lapsi, leikittää ja ottaa syliin. Pyytää vielä työkavereitaakin tulemaan ihastelemaan. Saattaa napata lapsen ja vie tutustumaan muihin pöytiin. Eli aika huonon esimerkin nyt vetäisit.
Vaikka ravintola olisi sinut lapsiasiakkaisia kohtaan niin ongelma onkin ne muut asiakkaat. Nykyään kun pahoitetaan mieli niistä mussukoista, osasi käyttäytyä tai ei. Enpä ole koskaan ravintolassa nähnyt muutenkaan juoksevia ja kirkuvia lapsia. Kiukuttelua kylläkin ja pienten lasten nälkä/kiukkuitkua. Ei minua haittaa, mutta jopa pöytätoverini on hyvin kärkkääseen sävyyn saattaneet sanoa, että miksi tuoda kiljuvia kakaroita ravintolaan.
Ja kyllä meillä silti ravintoloissa käydään ja osataan pöytätavat. Tämä ihan sen takia, että lasten isä on kotoisin juurikin Keski-Euroopasta, jossa lapset saavat näkyä ja harjoitella sosiaalisia kontakteja vapaammin.
Se harjoittelu tehdään kotona. Myös Keski-Euroopassa.
On kiva lellitellä lasta, joka on hyvätapainen ja ei riehu.
Keski-Euroopassa tullaan hyvin nopeasti sanomaan, jos lapset eivät käyttäydy hyvin.
Tarjoilijoiden tehtävä ei ole kasvattaa tuntemattoman ihmisen lasta. Se on lapsen vanhempien tehtävä.
Siellä myös kouluun mennään 3-vuotiaana, ja ensimmäiset vuodet ovat juuri sosiaalisuuden opettelua. Ranskalainen 4-vuotias peittoaa suomalaisen aikuisen sosiaaliset taidot mennen tullen.
Ei ihme kun väestöntiheys on suurempi niin varmasti peittoaa ja harjoitetlee niitä taitoja. Meillä taas vielä 80-luvulla nelivuotias olisi pärjänyt lapin erämaassa viikonkin yksin ilman isää ja äitiä.
Ranskalainen olisi nääntynyt nälkään.
Vähän paikkakohtaista se millä avuilla pärjää. Suomessa on luonnossa selviytyminen ja saunominen ollut tärkeämpiä kuin sosiaalisuus, ihan väestöntiheydenkin takia.
Tämä on totta. Kuitenkin ihmiset kaipaavat toistensa seuraa ja nykyään elämässä muutenkin tarvitaan myös sosiaalisia taitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ei ole kasvatusta, ei aitoa vanhemmuutta vaan ihme suorittamista.
Miten ne lapset mitään oppisivat tavoille tai muutenkaan mitään hyödyllistä elämää varten kun itsekkäät ja tumpelot vanhemmat....
En jaksanut lukea muiden kommentteja. Mutta vastaukseni alkuperäiseeb kysymykseen: kristillisyydestä vapaan kasvatuksen tuotteita on jo 3. polvessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko joku kertoa, miten estetään pientä kyselyikäistä lasta kysymään välillä vähän epäkohteliaitakin kysymyksiään milloin kenestäkin? Sosiaalinen ja puhelias 2-vuotiaani on kyllä opetettu hyville tavoille (kiittää, pyytää anteeksi, tervehtii, auttaa muita ym), mutta jos kieltäisin häntä kyselemästä, kieltäisin jotain aika olennaista hänen olemisestaan, eikä noin pienelle voi selittää tarkasti mitä sopii kysyä ja mitä ei.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku kertoa, miten estetään pientä kyselyikäistä lasta kysymään välillä vähän epäkohteliaitakin kysymyksiään milloin kenestäkin? Sosiaalinen ja puhelias 2-vuotiaani on kyllä opetettu hyville tavoille (kiittää, pyytää anteeksi, tervehtii, auttaa muita ym), mutta jos kieltäisin häntä kyselemästä, kieltäisin jotain aika olennaista hänen olemisestaan, eikä noin pienelle voi selittää tarkasti mitä sopii kysyä ja mitä ei.
Lapseni on kyselyiän ohittanut jo vuosikymmeniä sitten, mutta sanoisin että hienoa kun 2-vuotias lapsi kyselee. Siinä hän oppii ja sanavarasto karttuu, jos joku kurttu-ukko tai akka loukkaantuu siinähän loukkaantuu. 5- vuotiaalle voi alkaa jo selittämään, mikä sopii ja mikä ei ihan sovi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos 356, näin itsekin ajattelin! Terv. 355 2-vuotiaan äiti
Siis miettikää nyt, ollaan suomessa, mitkä käytöstavat??? Tää on kyllä niin paska maa ja kansalaiset sen mukaisia että hohheijjaa
Vierailija kirjoitti:
Siis miettikää nyt, ollaan suomessa, mitkä käytöstavat??? Tää on kyllä niin paska maa ja kansalaiset sen mukaisia että hohheijjaa
Ma ahan muutta ja tausta isilla juurikin näitä ongelmia, ei tervehditä ja eletään omissa kuplissaan. Taloyhtiöasumisessa jätetään roskapussit rappukäytävään haisemaan ja mitään käsitystä lajittelusta ei ole. Taloyhtiö sitten maksaa viikoittain näiden vuoksi ylimääräistä kun vaipat menneet biojätteeseen ja televisio tai vastaava muovinkeräykseen. Sehän tekee 60 € / vko ylimääräistä keräyskulua HSY:llä, vuositasolla yli 3000€/huusholli. Ihmekään ettei näistä mamaaamuista tykätä _)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miettikää nyt, ollaan suomessa, mitkä käytöstavat??? Tää on kyllä niin paska maa ja kansalaiset sen mukaisia että hohheijjaa
Ma ahan muutta ja tausta isilla juurikin näitä ongelmia, ei tervehditä ja eletään omissa kuplissaan. Taloyhtiöasumisessa jätetään roskapussit rappukäytävään haisemaan ja mitään käsitystä lajittelusta ei ole. Taloyhtiö sitten maksaa viikoittain näiden vuoksi ylimääräistä kun vaipat menneet biojätteeseen ja televisio tai vastaava muovinkeräykseen. Sehän tekee 60 € / vko ylimääräistä keräyskulua HSY:llä, vuositasolla yli 3000€/huusholli. Ihmekään ettei näistä mamaaamuista tykätä _)
Vai on Suomi paska maa, siksikö tänne paskaa tunkee ovista ja ikkunoista? Olisi kauheaa asua ja kasvattaa lapsiaan, jos roskapussitkin jätetään rappuun haisemaan. Jokainen joka kykenee häipyy moisesta läävästä. Nutukkapäättäjät muka yrittävät välttää tätä sirottelemalla erilaisuutta rikastuttamaan. Olen seurannut yhden ostoskeskuksen touhuja, viidessä vuodessa siitä on tullut basaari. Halallihakauppoja sikiää, vaikka virertytöt tahtoo, että Suomi on lihavapaa maa.
-syödään sirkkoja
Olen huomannut samaa kuin ap kun itse kasvatan myös näitä hyvin käyttäytyviä lapsia. Tosin siitä eri mieltä kuin ap. Nimenomaan paremmissa perheissä lapset osaavat kiittää ja tervehtiä. En enää jaksa tarjota kyytejä pojan urheiluseuran autottomien perheiden kavereille kun tervehtiminen ja kiittäminen on mahdotonta. Ja kyytiä ei toki koskaan tule näiltä.
Pari tuttua joilla teini ei tervehdi. Yhdelle hommasin ilmaiseksi ison kasan harrastustavaraa todella rahanarvoista. Ei kiitosta, häpeäisin itse silmät päästäni jos omani käyttäytyisivät noin,
Esikoinen on hommannut harjoittelupaikkoja, kävelee esittäytymään tervehtien reippaasti. Jotkut eivät osa edes toisen asteen opintojen aikaan kuin piipittää jotain hiljaa eivätkä katso silmiin. Millaisia vanhempia näillä oikein on?! Miten ovat ajatelleet että kakaransa joskus työllistyvät?
Niin, jos vanhemmat ovat "suorapuheisia", eli kaikki käytöstavat ja filtterit puuttuu, milläs ne lapset oppisivat. Jos vielä kaupan päälle lapsi ei ole oppinut sanaa "ei", eikä osaa käsitellä pettymyksiä, ei osaa tehdä kompromissejä, ei osaa iloita toisten puolesta... on sitten aikamoinen ongelmatapaus teininä ja aikuisena.
Alue: Aihe vapaa
Mulla ei tainnut ollut käytöstapoja pienenä :D Mun vanhemmat tykkäsivät viettää aikaa omissa oloissaan, meillä ei juurikaan käynyt vieraita eikä me käyty kenenkään luona. Kiitos piti tietysti sanoa kotona ja koulussakin mutta en koskaan saanut esimerkkiä miten luontevasti toimitaan kun mennään kylään. Tai mistä voisi jutella! Olin myös ehkä aika ujo ja muistan että jännitin tosi paljon niitä vanhempia jotka yrittävät jututtaa kun koitin luikkia tervehtimättä kaverin huoneeseen. Aika noloa kun nyt ajattelee.
Ja tästä on siis yli 30 vuotta että osattiin sitä ennenkin!
Olen sittemmin opetellut käytöstavat ja opettanut omille lapsille myös. He ovat tosin vähän samassa tilanteessa tällä hetkellä kun minä olin lapsena, asumme maassa jossa ei ole koronan vuoksi paljon viime aikoina kyläilty joten pitää varmaan taas ottaa puheeksi jos nää rajoitukset tästä joskus hellittää!