Miksi niin monilta lapsilta puuttuu peruskäytöstavat?

Vierailija kirjoitti:

Ranskalaiset taas ajattelevat että Suomessa ollaan lapsimyönteisiä kun heidän annetaan juosta ja riehua kahviloissa vapaasti.

Tapa on sillon normi, jos sen seuraamatta jättämisestä tulee rangaistus. Suomessa ei tule. Yhä ollaan yhteyksissä ja kutsutaan perheet, joiden lapset eivät tervehdi.

Suomalaiset lapset eivät kehtaa käyttäytyä hyvin, koska se ei ole maassamme luontevaa, vaan erityisen Hyvää Käytöstä.

Tuo on muuten täysin totta. Suomessa lapset (nykyään) katsovat että peruskäytöstavat ovat jo mielistelyä ja juuri tuollaista "erityisen hyvää käytöstä" joten se lapsi joka perusasiat hallitsee, näyttää muille jonkinlaiselta lemmikiltä ja varmasti on silmätikku, jos ei ole muita yhtä hyväkäytöksisiä ympärillä. Tavallaan ymmärtää että tuo ajaa sitten ihmisiä siihen samaan käytökseen eli ollaan vaan mumisijoita, kävellään katse maassa eikä edes tervehditä.

Ottakaa opiksi kirjoitti:

Minä näin paljon vaivaa ja kasvatin omat lapseni kauniiseen käytökseen ja hyviin tapoihin,koska halusin heille parhaat eväät elämään. Halusin,että muutkin ihmiset pitäisivät heistä eikä pelkästään oma perhe. Näin tapahtuikin,ja kaikki lapseni ovat nyt pidettyjä,hyvää elämää eläviä menestyneitä aikuisia ja hyviä ihmisiä.

Onnekseni olin tarpeeksi vanha tulemaan äidiksi, lapseni on parasta elämässäni.

Halusin minäkin antaa parasta mitä suinkin kykenin, mutta en itselleni sädekehää halua. En usko, että koko kylä kasvattaa, mutta uskon että se voi pilata kaiken.

Hyvä kasvuympäristö, hyvät koulut alusta alkaen on tärkeää. Sanottiin ettei koulua voi valita, kyllä voi. Ala-asteen opettaja sanoi, että jos sinne lapsesi päästät hukkaanhan menee, enkä päästänyt.

Onnea myös molemmat isovanhemmat ja serkut. Kaksi  mummolaa,  joissa hyvää käytöstä korostettiin. Päätin että koulu on lapsen työ, en vaatinut kotihommiin, roskapussin vietikin oli sitten tervaa.

Nyt omassa kodissaan avovaimon kassa menee kuulemma hyvin, naurahti että siivoja käy ja robotti-imuri toimii, kotihommista heillä ei riidellä.  Olen myös alynnyt antaa heille tilaa, en tuppaa ja meillä onkin hyvät välit. Menikö siirapiksi.

   Oli hankalaa yläasteen aikana, kenelläpä ei mutta älysin hakea tukea ja apua heti ajoissa.

Johtuu ihan siitä ettei lapsille opeteta käytöstapoja ja sen lisäksi opettajilta on viety työkalut esimerkiksi kurin pitämiselle. Toisin sanoen saavat kasvaa kuin pellossa ilman rajoituksia. Lisäksi on saatu aikaan yksi lapsi jota ei jakseta opettaa käyttäytymään. Ennen molemmat vanhemmat tekivät myös töitä, esim. maatiloilla tai tehtaissa, mutta lapsia oli enemmän jolloin vanhemmat sisarukset pitivät huolta nuoremmista. Nyt on "muuta tekemistä, ei jaksa" -mentaliteetti tai "pitää SOMEttaa, ei ehdi". Siitä se johtuu.

En lukenut joko tämä vastaus oli tullut esiin. Vastaus on yksinkertainen. Iditootit lisääntyvät keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Tuttavani on kotisiivooja ja hän on kertonut, että useiden asiakkaiden lapset eivät tervehdi häntä ollenkaan ja aikuiset eivät kiitä siivouksen lopuksi.

Tulee mieleen kaverini akateeminen perhe. Asuvat isossa omakotitalossa, lapsilla hienot harrastukset. Heillä on käynyt kotisiivooja säännöllisesti siitä lähtien, kun saivat ensimmäisen lapsensa. Kukaan kolmesta lapsesta ei ole siis koskaan joutunut siivoamaan kotona, kun ei ole tarvinnut. Voisin hyvin kuvitella, että oppivat pitämään näitä siivoojia alempaan kastiin kuuluvana henkilönä, jota ei tarvitse edes tervehtiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavani on kotisiivooja ja hän on kertonut, että useiden asiakkaiden lapset eivät tervehdi häntä ollenkaan ja aikuiset eivät kiitä siivouksen lopuksi.

Tulee mieleen kaverini akateeminen perhe. Asuvat isossa omakotitalossa, lapsilla hienot harrastukset. Heillä on käynyt kotisiivooja säännöllisesti siitä lähtien, kun saivat ensimmäisen lapsensa. Kukaan kolmesta lapsesta ei ole siis koskaan joutunut siivoamaan kotona, kun ei ole tarvinnut. Voisin hyvin kuvitella, että oppivat pitämään näitä siivoojia alempaan kastiin kuuluvana henkilönä, jota ei tarvitse edes tervehtiä.

Tuo on kyllä mielestäni kuvottavaa ja ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin. Aasiassakin asuessa, jossa meillä on ollut joskus siivoojia jotka siivoavat koko kämpän, aina kohdeltiin kunnioittavasti ja ystävällisesti selkeästi vaatimattomammista taustoista tulevia siivoojia, vaikka luokkaero on selkeä... kuuluu vain kulttuuriin.

Lopetin aikoinaan lastenkutsut lasten täytettyä kymmenen vuotta, sillä olin aivan kurkkua myöten täynnä kutsuvieraiden häkellyttävän huonoa käytöstä. En edes odottanut kiitosta, mutta täysin ällikällä lyöty olin lasten tavasta hyppiä sohvilla ja kirmata piilosille kaappeihin ja vaatehuoneeseen.  Puututtuani riehumiseen sain takaisin venkoilua ja naaman vääntelyä. Ketään ei kiinnostanut suunnittelemani leikit ja pelit. Tultiin riehumaan. Toki ymmärrän, että aika on toinen, mutta omassa lapsuudessani ei_olisi_tullut_kuuloonkaan moinen käytös! En muutenkaan muista laajasta kaveripiiristäni ainuttakaan levotonta sielua. Leikit olivat jäsennellympiä ulkona ja sisällä ja kaikki noudattivat sääntöjä. Sisätiloissa saatettiin leikkiä tuntitolkulla maatilan eläimillä, nukeilla tai autoilla. Mielikuvitusta riitti.

Opetetaanko luterilaista käytöskultuuria päiväkodeissa, eskareissa, peruskouluissa enää?

Edustaako ap enemmistön käytöstapoja? Onko käytöstavalle omaa tyylilajia? Kristillinen (monia lahkoja), työväenluokan, keskiluokan, aadolffit ja muut pitsipöksyt.

Kun olen tätä keskustelua seurannut kiintoisasti, niin on alkanut askarruttaa koko käytöstapojen kirjo. Mistä päin Suomea käytöstapasi juuret ovat?

Keskusteletteko varmasti saman tyylilajin käytöstkultuurista, kun näyttäisi että toisen käytös on toisesta huonoa ja toisinpäin.

Haluaisin kuulla ihmisiltä perusteluja että miksi sinun käytöstavat ovat parempia kuin muiden käytöstavat ovat. Mikä tekee niistä niin ylivertaisia muihin käytöstapohin verrattuna?

Teen tutkimustyötä ja olisi kiva jos te tekisitte sen puolestani. Ajattelin ryypätä tänään Komisaario Palmu kännit ja huomenna toivun. Niin kirjoittakaa te minulle kaikki valmiiksi tänne, niin teen niistä sitten yhteenvedon. Alkaa kiinnostus lopahtaa tutkimustyöhön.

Vierailija kirjoitti:

Eivät hautaa. Minä menen lääketieteen hyväksi ja sitä kautta krematorioon

Ikävä kyllä sinä et itse mene mihinkään,sinut kuljetetaan arkussa ruumisautossa.

Kaikki johtuu vanhempien työväenluokkaisuudesta. Laajalle levinnyt epidemia. Sen sijaan keskiluokkaisten jälkikasvu käyttäytyy erinomaisesti: Kiitetään kun aihetta, ei huudeta, annetaan vanhuksille istumapaikka bussissa jne. Luokka näkyy ja kuuluu, katsokaapa ympärillenne vaikka kauppakeskuksissa näin perjantaisin. Mistähän taustasta tulevat ne penkeillä notkuvat teinit?

Oma tyttäreni on 10-vuotias ja hänen kaverinsa ovat pääsääntöisesti hyvinkäyttäytyviä. 

Ne muutamat, jotka eivät ole, ovat luonnostaan jotenkin "epäsensitiivisiä". He saattavat mekaanisesti kysyä, että "saisinko maitoa kiitos", sillä näin heille on opetettu, mutta eivät aidosti ymmärrä, miksi tällä tavoin "näyttelevät" tai miksi hyvät tavat ovat ylipäätään olemassa. 

En tiedä, johtuisiko tapakulttuurin rappio sitten juuri siitä, että kotona ei opeteta, mitä hyvillä tavoilla tavoitellaan. Minusta niillä tavoitellaan aitoa toisten huomioon ottamista. Sitä, ettei itse ole todellakaan kaiken keskipiste. Sitä, että muillekin jätetään. Sitä, että tarkkaillaan mitä ympärillä tapahtuu ja suhteutetaan oma toiminta siihen. 

Nämä mekaaniset "saisinko maitoa kiitos"-tapaukset kyllä kiittävät ja sanovat ole hyvä. Mutta heti sen jälkeen he menevät meidän jääkaapille, vanhempien parisänkyyn ja pilkkovat kaikki näkyvät A4:set lumihiutaleiksi ilman  aikomusta siivota silppujaan meidän sohvalta. He pyytävät maitoa kiltisti, mutta juovat sitä meillä 4 litraa putkeen, kun ilmeisesti eivät kotona saa. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki johtuu vanhempien työväenluokkaisuudesta. Laajalle levinnyt epidemia. Sen sijaan keskiluokkaisten jälkikasvu käyttäytyy erinomaisesti: Kiitetään kun aihetta, ei huudeta, annetaan vanhuksille istumapaikka bussissa jne. Luokka näkyy ja kuuluu, katsokaapa ympärillenne vaikka kauppakeskuksissa näin perjantaisin. Mistähän taustasta tulevat ne penkeillä notkuvat teinit?

Joku jo sanoikin keskustelun puolivälissä että hyvinvoimeentulevilla alueilla ulkomaillakin käytöstavat näkyy ja kuuluu.

Ne ovat sidoksissa tulotasoon voimakkaasti. Tätäkin voitaisi ehkäistä lisäämällä työväenluokan ostovoimaa, mutta halutaan tehdä niitä luokkaeroja ja tuntea itsensä paremmiksi kristityiksi.

Tämä se ongelma on ja se juontaa juurensa suoraan ahneuteen. Käytöstavat ei maksa mitään, mutta jos tietty porukka selviää ilman niitä omassa porukassaan, niin miksi ihmeessä opetella apinoiden kultalusikkatapoja?

Jos liikut eleissä elei (LA), niin ilman tiettyjä käsimerkkejä ja nyrkkitervehdyksiä ei selviä tietyissä kaupunginosissa hengissä. Käytöstapoja on ihan hyvä opetella ihan kaikista kultuureista.

Joissain maissa on hyvää käytöstä että nainen peittää itsensä hunnulla.

Vierailija kirjoitti:

Lopetin aikoinaan lastenkutsut lasten täytettyä kymmenen vuotta, sillä olin aivan kurkkua myöten täynnä kutsuvieraiden häkellyttävän huonoa käytöstä. En edes odottanut kiitosta, mutta täysin ällikällä lyöty olin lasten tavasta hyppiä sohvilla ja kirmata piilosille kaappeihin ja vaatehuoneeseen.  Puututtuani riehumiseen sain takaisin venkoilua ja naaman vääntelyä. Ketään ei kiinnostanut suunnittelemani leikit ja pelit. Tultiin riehumaan. Toki ymmärrän, että aika on toinen, mutta omassa lapsuudessani ei_olisi_tullut_kuuloonkaan moinen käytös! En muutenkaan muista laajasta kaveripiiristäni ainuttakaan levotonta sielua. Leikit olivat jäsennellympiä ulkona ja sisällä ja kaikki noudattivat sääntöjä. Sisätiloissa saatettiin leikkiä tuntitolkulla maatilan eläimillä, nukeilla tai autoilla. Mielikuvitusta riitti.

Olen syntynyt Riksussa, eliä Rikkersby på svenska. Kaveripiiri oli laaja 80-luvun alussa puoleen väliin saakka. Olin parikymppinen

Olen käynyt valokuvien mukaan 32 lapsen synttäreillä ja meno oli aina juuri tuollainen. Hevimetalli soi taustalla ja lapset pomppi isäntäperheen vanhempien sängyillä, sohvilla ja juoksi ympäriinsä.

Ihan normi meininki työväenluokan piirissä.

Sen siitä saa, kun kutsuu marakattilauman kotiinsa. Nykyään on hoplopit ja muut missä ne synttärit kannattaa järjestää. Tämä on saanut suosiota syystäkin ja enää ei useinkaan kotisynttäreitä järjestetä.

Ei lapsilta voi odottaa mitään kuninkaallisen käytöstä. Nehän unohtaa aina itsensä leikkiin ja leikki on lapsosten työtä.

Tässä peräänkuulutetaan normaaleja käytöstapoja, ei mitään kuninkaallisten pönötystä. Lapset ovat lapsia, mutta jos heille ei opeteta yhtään mitään, eivät voi mitään osatakaan. 

Olen opettanut työläistaustaiselle puolisolleni pöytätavat kädestä pitäen. Hän ei ollut ikinä kuullutkaan, että vanhemmat ihmiset ja vieraat ottavat pöydästä ensin ja että heille ja naisväelle tarjotaan myös ensin. Häpesin silmät päästäni sitä rohmuamista ja kysyin jälestäpäin, onko hän mahdollisesti jäänyt lapsena paitsi tarjottavista, kun ihan primitiivisesti piti puolensa pitää? Asia oli juuri näin. Kymmenen vuotta vanhemmat veljet olivat rohmunneet pöydästä kaiken, kun äidin silmä vältti, ja pienemmät jääneet ilman.  Myös käsien pesu ennen ateriointia oli aivan tuntematon asia puolisolleni. Anopin mielestä minä olin 'herraskainen', koska olin virkamiehen tytär ja vanhempani olivat erittäin tarkkoja käytöstavoista. Olen myös tähdentänyt omille lapsilleni niin käytöksen, kuin puhetyylinkin merkitystä ikäänkuin käyntikorttina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista ei ole mitä vanhemmat ei enää opeta.

Totta. Sellaista on vaikea opettaa, josta ei itsekään tiedä mitään. Monella aikuisellakaan ei ole mitään käsitystä normaaleista ihmistavoista.

Lapsia turha syylistää mistään.lapsille työnetään äly laite käteen heti kun kykenee pitää sitä kädessä ja lähikasvattajalla omansa kädessä.Milloin konen voi opetaa inhimilisyys,käytös tavat ?Mutta on ihania lapsia  ja nuoria.joilla koti ja koti kasvatus.Iloisena leikivät ulkona ja nuriso touhuu omiaan.Olen järkytyneenä ulkpuolisena nähnyt lukuisia kertojaja.Kun vanha nainen pienen koiransa kanssa liikuu ja huutaa lapsille menkää pois, tai nuorille.Oli kyse lähiön piha tai viereinen koulu.Jokin sortin katrera ihminen.Joka purkaa oman pahan olon nuoriin ja lapsiin,itse oikeutetusti.Hän myös koiransa antaa vapaalla fleksillä mennä haistelee vieraita ihmisiä.Huomioimatta alergiat,Koira pelot ja joihinkin uskontoihin koira ei sovi.Ei kunioita ketään ja koira räksytää.Kaksi samanlaista.Koiran vika ei ,vaan omistajan.Joka ei halitse ITSEÄÄN JA Koiraansa.

-Kapanteri.- kirjoitti:

Etiketti voi luonnistua herralta, joka pohjimmiltaan on paholainen/riistäjä. 

Käytöstavat ovat oikeastaan näyttelemistä.

Ulkoiset käytöstavat eivät kyllä paljon auta, jos sydän on kova ja kylmä. Mutta jos sydän on kultaa, niin kyllä sitä tahtoo olla toisille ystävällinen, mikä näkyy ulospäinkin.

Jotain eroja voi olla kulttuurista riippuen, mutta kyllä se asenne silti silloinkin näkyy, että yrittääkö toinen olla ystävällinen. Kiittämiset ja tervehtimiset ovat aika perusjuttuja, jotka pitäisi osata.

Ääri-introverttina saatan joskus olla todella uppoutunut ajatuksiini, jolloin en kykene reagoimaan nopeasti yllättäviin ulkoisiin tilanteisiin, mutta silti pystyn kyllä tervehtimään kun menen jonnekin (ennakoin ja valmistaudun siihen), kiittämään jne. Ja minulle on moni sanonut, että olen todella ystävällinen, helposti lähestyttävä ja kaikki huomioiva.

Tuli mieleen eräs tuttu, nyt jo aikuinen nuori mies, hänet olen tuntenut vauvasta saakka. Lapsena hän ei kiittänyt, kun hänelle annettiin lahjoja tai tarjoiltiin jotain. Mutta kas kummaa, kun hän tuli aikuisen ikään, hän alkoi kiittää saamistaan lahjoista. Ehkäpä hän haluaa näyttää nyt olevansa aikuinen ja kuulua aikuisten joukkoon ja käyttäytyä aikuisen tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen eräs tuttu, nyt jo aikuinen nuori mies, hänet olen tuntenut vauvasta saakka. Lapsena hän ei kiittänyt, kun hänelle annettiin lahjoja tai tarjoiltiin jotain. Mutta kas kummaa, kun hän tuli aikuisen ikään, hän alkoi kiittää saamistaan lahjoista. Ehkäpä hän haluaa näyttää nyt olevansa aikuinen ja kuulua aikuisten joukkoon ja käyttäytyä aikuisen tavoin.

Lapseni ollessa 4-5 v  hän eräänä sunnuntaina lounaan jälkeen kuiskasi minulle,  että en kyllä enää kiitä kun mummi sanoo aina,  että ei kestä kiittää.

Tunnen kolmen opetusalalla olevan pariskunnan lapsia, joista kenelläkään ei ole kummoiset käytöstavat. Yhdestä lapsesta tiedän, ettei vanhemmillakaan ole tapoja ja varsinkin isä ihannoi äijäilyä, naisten vähättelyä ja toisille suun soittamista. Tunnen myös maajussiperheiden lapsia, joilla on ilmeisesti vanhanaikainen kasvatus, koska lapset tervehtivät, kiittävät ja juttelevat luontevasti aikuisten kanssa. Sitten on vähävaraisen perheen lapsi, joka on hyvin reteä ja puhuu suoraan mitä mieleen tulee sekä tavallisen keskiluokkaisen perheen ainokainen, joka ei puhu mitään vieraille aikuisille. Oletan käytöstapojen tulevan vanhemmilta.

Juorukellojen asiat kiinno"staa enemmän