Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin monilta lapsilta puuttuu peruskäytöstavat?
Näen paljon lapsia työssäni, mutta varsinkin jotkut lasteni kavereista ovat hyvin epäkiitollisia ja röyhkeitä.
Ei kiitetä kun saadaan kyyti harrastukseen, ei kiitetä jos saadaan ruokaa, ihan tavallista ruokaa jätetään myös syömättä ja lautanen jää pöydälle tähteineen, kommentoidaan ihan ihmeellisiä asioita (miksi teillä on niin pieni vessa tmv.)
En ymmärrä. Meillä lapset on opetettu käyttäytymään kohteliaasti muita kohtaan, esim. kiittämään ja pitämään ovea auki seuraavalle, ihan perusjuttuja. Osataan väistää pyörätiellä ja kerätään omat roskat eikä odoteta, että joku muu koko ajan palvelee.
Tästä joku vetää herneen nenään, mutta nämä tökeröimmät muksut tulevat juuri niistä "paremmista" perheistä. Yksikin ihmetteli, eikö ole vegeruokaa hänelle, lapseni tuli sanomaan että kaveri ei voi syödä että mitä nyt tehdään.
No sanoin että syö sitten vaikka perunat vaan ja laitan leipää saalatin kanssa tarjolle, ettei sitten ole nälissään.
Jotenkin tosi outoa, että minä joudun aikuisena ihmisenä "petaamaan" näille röyhkimyksille kaikkea, ettei oma lapseni kärsisi arvostelusta (haluan kuitenkin että lapsellani on nämä kaverit, sehän on itsestään selvää). Kerran joku yökyläilijä oli kysynyt, että voiko nukkua lapseni sängyssä kun patja on niin kova.
Toisen lapsemme kaveri, jonka kotona oli paljon kaikkea kurjaa meneillään on ollut kaikkein kiitollisin ylläpidosta. Aidosti kiitollinen ja kohtelias.
Mietin, onko lapsistamme tulossa nöyristeleviä ja alistuvia aikuisia. En kuitenkaan voi alkaa toisten lapsia kasvattaa, oma äitini aikoinaan ojensi veljeni kavereita ja olin kuolla häpeään.
Kommentit (539)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen joidenkin tuttavien ja tiettyjen kavereiden lasten kasvatusta katsellut sillä silmällä että tosi paljon hyysätään ja ei pidetä kuria yllä sillä tavalla, että lasta ei rangaista mistään jos tekee jotain oikeasti kamalaa. Sen sijaan koitetaan tehdä kompromissi lapsen kanssa että lapsi saa neuvotella samalla tasolla kuin aikuinen, mielestäni vanhemman tulee olla auktoriteetti joka pitää sanansa ja johtaa tilannetta, jotta lapsi oppii kunnioituksesta - ei näin että hyysätään ja lässytetään yhdessä. Tiedän oikeasti liikaa vanhempia jotka kohtelee lasta täysin yhtä määräämiskykyisenä kuin aikuiset, ja joissain tilanteissa näyttää jopa että vanhemmat alistuu lapsen tahtoon.
Olen kuullut jonkun sanovan että lapsia ei saa rankaista, kun sitten tulee paha mieli lapselle että ei saa pahottaa mieltä. No miten tämmöstä kasvatusta saava voisi sitten ikinä ymmärtää sitä että jos tekee jotain väärin siitä seuraa jotain negatiivista, kun siten se oikea elämä toimii että kun tekee väärin tulee moitteita tai joku jäähy tms.. Eihän lapsi opi mitään oikeasta elämästä pumpulissa kasvatettuna.
Olen huomannut että pahimpia lasten kasvattajia on joko välinpitämättömät tunne-elämältään ei herkät ihmiset jotka kohtelee ketä tahansa miten vaan huonosti, tai sitten korkeakoulutetut yli-empaatikot jotka ei halua lapselle pahaa mieltä mistään ja hyysäävät ja hössöttää siitä että lapsi pitää kasvattaa vaan positiivisen kautta. No, elämä ei todellisuudessa ole pelkkää positiivista. Tosi rasittavaa katsoa kyllä kun lapset känkkäränkkäilee välillä niin törkeästi ja ei kunnioita aikuisia, mutta rankaisua ei tule koska ei saa pahoittaa mieltä tai sitten ei välitetä.
Mielestäni kyllä ihan kaikkein huonoimmin lapset kasvattaa hyysäävät korkeakoulutetut jotka ovat vieraantuneet maalaisjärjestä ideologioiden takia.
Lapsen kasvatuksen suhteen yhtä ystävää ihailen, hänellä on selkeä ote että kotona vanhemmat on pomoja ja tietyistä asioista ei neuvotella vaan vanhemmat asettaa säännöt. Menee paljon paremmin ja lapset tottuu aikuisena siihen että miten ihmisten kanssa pidetään rajat - hyysäyskasvatus tuntuu siltä ettei ole aikuisia paikalla ollenkaan ja jos lapsi saa liikaa valtaa, sehän valtaa sitten käyttää väärin.
Toivottavasti sai tästä kaikesta paahdosta selvää. Tämä aihe nostattaa tunteita, koska olen niin kyllästynyt lässytys-hyysäys-kasvatukseen.
Muutama fakta: itse olen korkeakoulutettu yliempaatikko, ja kasvatan lapset positiivisen kautta. Mutta on parempi että perehdyt ns. positiiviseen kasvatukseen, sillä siinä todella on kyse rajoista. Jäähyistä, rangaistuksista jne lapsi ei OPI MITÄÄN. Niitä saat toistaa hamaan tappiin ja vielä huutaa ja kiroilla päälle. Se, että tietyistä asioista ei neuvotella ja vanhemmat päättää, ei tarkoita mielivaltaa, josta lapsi oppii että tästähän saa aikaan valtapelin vanhemman kanssa.
Tunteiden sanoituksen ideana on kertoa lapselle, miltä hänestä tuntuu, koska keskeneräisillä aivoilla hän ei sitä tosiaan tajua, eikä myöskään osaa säännellä tunnemyrskyään. Vielä. Sen lisäksi hän oppii ristiriitatilanteessa, että aikuinen on tukena ja kestää erilaisia tunteita, eikä kiukku ja viha ole paha, eikä lapsi, joka on kiukkuinen ole paha. Hän vasta opettelee. Tunteiden sanoituksen lisäksi lapselle annetaan tiukka raja (hard boundary), ja hän oppii että se ei liiku. Tinkimällä ei tule esim. lisää ruutuaikaa, vaikka harmittaisi.
Mitä tapahtuu, jos lapsi lyö toista lasta? Tai hän rikkoo muulla tavoin kotinne sääntöjä eli esimerkiksi pelaa salaa tai ei tee annettuja kotitöitä tai potkii seiniä, eikä pyynnöstä huolimatta lopeta?
Olen itsekin positiivisen kasvatuksen kannalla siinä mielessä, että aina ensin mennään keskustelun kautta ja kiinnitetään huomiota erityisesti niihin positiivisiin puoliin ja sitä kautta lisätään haluttua käytöstä. Mutta kolmen hyvin erilaisen koululaisen äitinä sanoisin, että käytännössä se ei aina toimi. Jonkinlaisia seuraamuksia on tultava silloin, kun lapsi menee liian pitkälle.
Niin, täytyy sanoa nyt taas, että en tekstissäni puhunut tuosta kehutaan positiivista -asiasta, se on ennakkoluulo, joka tulee taas sinun viestissäsi. Siitä ei siis ole kyse positiivisessa kasvatuksessa, ainakaan noissa kuvaamissasi tilanteissa. Vai luuletko että kehun lasta kun tönäisi pikkuveljeä? Etsin siitä jonkun hyvän kohdan?
Positiivinen kasvatus tarkoittaa, että lasta kohdellaan ihmisenä, jonka käytös ei ole "pahaa" vaan hän ei tunnemyrskyn silmässä kykene parempaan. Käytös on viesti, koska pieni lapsi ei osaa sanoa mikä mättää ja miksi hän rikkoo sääntöjä. Usein myös perinteisissä kasvatusmalleissa huomio kiinnittyy siihen ns. pahantekijään, ja uhri jää itkemään. Näin lapsi ei, jälleen kerran, opi mitään seuraavaa kertaa varten.
Meillä tehdään niin, että sanon jämäkästi, että että sinulle tuli paha mieli, koska pikkuveli otti lelusi. Et kuitenkaan voi lyödä veljeä, vaan otan veljen nyt tänne toiselle puolelle istumaan. Sanoitan eli kertaan tilanteen tapahtumat ja lohdutan kärsinyttä. Yritän ottaa selvää miksi lapsi toimi niin kuin toimi, enkä oleta että hän teki sen tahallaan. Voinko minä muuttaa jotain, kun lapsi ei siihen vielä pysty? Voin, järjestän isommalle lapselle oman nurkan, jonne pikkuveli ei pääse sotkemaan kesken olevaa leikkiä. Järjestän isommalle lapselle omaa aikaa vanhempien kanssa, jolloin jutellaan ilman, että pienet häsläävät samassa tilassa. Sisarusten välinen nahina rauhoittuu ja vähenee, kun opetellaan olemaan yhdessä, sen sijaan, että yksi syntipukki heitetään jonnekin jäähylle, yksin raivonsa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän, tunnen erään lapsen joka itki tunnilla kun sai huonon numeron kokeesta ja valitti kuinka isä ottaa nyt uuden iPhonen pois ja hän joutuu palaamaan takaisin vanhaan puhelimeen. Lopputulos oli se että sosiaalitantan tuli oven taakse ja lapsi sai pitää iPhonen. Sen verran tuo lastakin opetti että osaa kyllä vaatia nykyään ja käyttää järjestelmää hyväkseen.
Uskomatonta, mutta totta!
Vierailija kirjoitti:
Lapsellani on hyvät käytöstavat, on kohtelias ja kiitollinen. Osaa kehua muita ja auttaa mielellään. Ajattelin aina, että kyllä noin kiltti ja kohtelias lapsi pärjää missä vaan! Siirryttyään yläasteelle alkoikin sitten ongelmat, hyvää käytöstä ei siellä arvosteta, lapsi tuntee itsensä ulkopuoliseksi, häntä on helppo kiusata kun ei uskalla sanoa vastaan koska ei halua loukata ketään. Masennusoireita on alkanut esiintymään lapsella ja minä tunnen itseni jatkuvasti huonoksi äidiksi. Nykymaailma on vaan niin raadollinen...
Ei uskalla sanoa vastaan, koska ei halua loukata ketään........
Mielestäni olet tehnyt mokan! Kolmen k:n lisäksi olisi pitänyt opettaa myös mm ’jalat maassa olemista’ järkevyyttä, asiallisuutta ja vastaamaan fiksusti niin, että kiusaaja tajuaa missä mennään: oletko tosiaan sitä mieltä, niinkö ajattelet, tajusitko tuon ihan itse....
Ja lisäksi tuo sana ’kiltti’ toimii vain pikkulasten, sairaitten ja vanhusten kanssa, muitten kanssa lähinnä naiivia ja on rasittavaa.
Terv. Kiltiksi aikoinaan kasvatettu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi koko kylä kasvattaa?
Ennen oli olemassa sellainen asia, kuin yhteisöllisyys. Oli itsestään selvää, että kaikki vanhemmat kasvattivat lapsia, omiensa lisäksi. Lapset oppivat käyttäytymään ja kunnioittamaan muita ihmisiä. Se oli hyvää aikaa.
Nyt, jos sellaista yrittäisi tehdä, tulisi todennäköisesti reissu oikeuteen. Nykyajan vanhemmat on nössöjä ja huonokäytöksisiä moukkia. Heidät pitäisi ensin opettaa, että heillä olisi jonkinlainen käsitys opettaa lapsiaan.
Kun täällä lukee kommentteja, hyvin suurella osalla henkiset kyvyt ovat niin vähäiset, että tehtävä on mahdoton. K-päisiltä vanhemmilta tulee K-päisiä kakaroita.
Sisälämpöpiirissä ja hyvävelikerhoissa se on yhä niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen joidenkin tuttavien ja tiettyjen kavereiden lasten kasvatusta katsellut sillä silmällä että tosi paljon hyysätään ja ei pidetä kuria yllä sillä tavalla, että lasta ei rangaista mistään jos tekee jotain oikeasti kamalaa. Sen sijaan koitetaan tehdä kompromissi lapsen kanssa että lapsi saa neuvotella samalla tasolla kuin aikuinen, mielestäni vanhemman tulee olla auktoriteetti joka pitää sanansa ja johtaa tilannetta, jotta lapsi oppii kunnioituksesta - ei näin että hyysätään ja lässytetään yhdessä. Tiedän oikeasti liikaa vanhempia jotka kohtelee lasta täysin yhtä määräämiskykyisenä kuin aikuiset, ja joissain tilanteissa näyttää jopa että vanhemmat alistuu lapsen tahtoon.
Olen kuullut jonkun sanovan että lapsia ei saa rankaista, kun sitten tulee paha mieli lapselle että ei saa pahottaa mieltä. No miten tämmöstä kasvatusta saava voisi sitten ikinä ymmärtää sitä että jos tekee jotain väärin siitä seuraa jotain negatiivista, kun siten se oikea elämä toimii että kun tekee väärin tulee moitteita tai joku jäähy tms.. Eihän lapsi opi mitään oikeasta elämästä pumpulissa kasvatettuna.
Olen huomannut että pahimpia lasten kasvattajia on joko välinpitämättömät tunne-elämältään ei herkät ihmiset jotka kohtelee ketä tahansa miten vaan huonosti, tai sitten korkeakoulutetut yli-empaatikot jotka ei halua lapselle pahaa mieltä mistään ja hyysäävät ja hössöttää siitä että lapsi pitää kasvattaa vaan positiivisen kautta. No, elämä ei todellisuudessa ole pelkkää positiivista. Tosi rasittavaa katsoa kyllä kun lapset känkkäränkkäilee välillä niin törkeästi ja ei kunnioita aikuisia, mutta rankaisua ei tule koska ei saa pahoittaa mieltä tai sitten ei välitetä.
Mielestäni kyllä ihan kaikkein huonoimmin lapset kasvattaa hyysäävät korkeakoulutetut jotka ovat vieraantuneet maalaisjärjestä ideologioiden takia.
Lapsen kasvatuksen suhteen yhtä ystävää ihailen, hänellä on selkeä ote että kotona vanhemmat on pomoja ja tietyistä asioista ei neuvotella vaan vanhemmat asettaa säännöt. Menee paljon paremmin ja lapset tottuu aikuisena siihen että miten ihmisten kanssa pidetään rajat - hyysäyskasvatus tuntuu siltä ettei ole aikuisia paikalla ollenkaan ja jos lapsi saa liikaa valtaa, sehän valtaa sitten käyttää väärin.
Toivottavasti sai tästä kaikesta paahdosta selvää. Tämä aihe nostattaa tunteita, koska olen niin kyllästynyt lässytys-hyysäys-kasvatukseen.
Muutama fakta: itse olen korkeakoulutettu yliempaatikko, ja kasvatan lapset positiivisen kautta. Mutta on parempi että perehdyt ns. positiiviseen kasvatukseen, sillä siinä todella on kyse rajoista. Jäähyistä, rangaistuksista jne lapsi ei OPI MITÄÄN. Niitä saat toistaa hamaan tappiin ja vielä huutaa ja kiroilla päälle. Se, että tietyistä asioista ei neuvotella ja vanhemmat päättää, ei tarkoita mielivaltaa, josta lapsi oppii että tästähän saa aikaan valtapelin vanhemman kanssa.
Tunteiden sanoituksen ideana on kertoa lapselle, miltä hänestä tuntuu, koska keskeneräisillä aivoilla hän ei sitä tosiaan tajua, eikä myöskään osaa säännellä tunnemyrskyään. Vielä. Sen lisäksi hän oppii ristiriitatilanteessa, että aikuinen on tukena ja kestää erilaisia tunteita, eikä kiukku ja viha ole paha, eikä lapsi, joka on kiukkuinen ole paha. Hän vasta opettelee. Tunteiden sanoituksen lisäksi lapselle annetaan tiukka raja (hard boundary), ja hän oppii että se ei liiku. Tinkimällä ei tule esim. lisää ruutuaikaa, vaikka harmittaisi.
Mitä tapahtuu, jos lapsi lyö toista lasta? Tai hän rikkoo muulla tavoin kotinne sääntöjä eli esimerkiksi pelaa salaa tai ei tee annettuja kotitöitä tai potkii seiniä, eikä pyynnöstä huolimatta lopeta?
Olen itsekin positiivisen kasvatuksen kannalla siinä mielessä, että aina ensin mennään keskustelun kautta ja kiinnitetään huomiota erityisesti niihin positiivisiin puoliin ja sitä kautta lisätään haluttua käytöstä. Mutta kolmen hyvin erilaisen koululaisen äitinä sanoisin, että käytännössä se ei aina toimi. Jonkinlaisia seuraamuksia on tultava silloin, kun lapsi menee liian pitkälle.
Niin, täytyy sanoa nyt taas, että en tekstissäni puhunut tuosta kehutaan positiivista -asiasta, se on ennakkoluulo, joka tulee taas sinun viestissäsi. Siitä ei siis ole kyse positiivisessa kasvatuksessa, ainakaan noissa kuvaamissasi tilanteissa. Vai luuletko että kehun lasta kun tönäisi pikkuveljeä? Etsin siitä jonkun hyvän kohdan?
Positiivinen kasvatus tarkoittaa, että lasta kohdellaan ihmisenä, jonka käytös ei ole "pahaa" vaan hän ei tunnemyrskyn silmässä kykene parempaan. Käytös on viesti, koska pieni lapsi ei osaa sanoa mikä mättää ja miksi hän rikkoo sääntöjä. Usein myös perinteisissä kasvatusmalleissa huomio kiinnittyy siihen ns. pahantekijään, ja uhri jää itkemään. Näin lapsi ei, jälleen kerran, opi mitään seuraavaa kertaa varten.
Meillä tehdään niin, että sanon jämäkästi, että että sinulle tuli paha mieli, koska pikkuveli otti lelusi. Et kuitenkaan voi lyödä veljeä, vaan otan veljen nyt tänne toiselle puolelle istumaan. Sanoitan eli kertaan tilanteen tapahtumat ja lohdutan kärsinyttä. Yritän ottaa selvää miksi lapsi toimi niin kuin toimi, enkä oleta että hän teki sen tahallaan. Voinko minä muuttaa jotain, kun lapsi ei siihen vielä pysty? Voin, järjestän isommalle lapselle oman nurkan, jonne pikkuveli ei pääse sotkemaan kesken olevaa leikkiä. Järjestän isommalle lapselle omaa aikaa vanhempien kanssa, jolloin jutellaan ilman, että pienet häsläävät samassa tilassa. Sisarusten välinen nahina rauhoittuu ja vähenee, kun opetellaan olemaan yhdessä, sen sijaan, että yksi syntipukki heitetään jonnekin jäähylle, yksin raivonsa kanssa.
Tämä teidän empaattisuuskeskustelu rönsyää yli.
Kyse on siitä miksi lapsilla ei ole enää käytöstapoja. Puhutaan siis yleisellä tasolla - ei teidän pesueen käytöstavoista. Tervemenoa opettamaan empaattisesti kolmannen polven vapaan kasvatuksen uhreja. Ei kiinnosta, siivotkoon joku muu, kyllä valtion pitäisi maksaa enemän tukia jne jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen joidenkin tuttavien ja tiettyjen kavereiden lasten kasvatusta katsellut sillä silmällä että tosi paljon hyysätään ja ei pidetä kuria yllä sillä tavalla, että lasta ei rangaista mistään jos tekee jotain oikeasti kamalaa. Sen sijaan koitetaan tehdä kompromissi lapsen kanssa että lapsi saa neuvotella samalla tasolla kuin aikuinen, mielestäni vanhemman tulee olla auktoriteetti joka pitää sanansa ja johtaa tilannetta, jotta lapsi oppii kunnioituksesta - ei näin että hyysätään ja lässytetään yhdessä. Tiedän oikeasti liikaa vanhempia jotka kohtelee lasta täysin yhtä määräämiskykyisenä kuin aikuiset, ja joissain tilanteissa näyttää jopa että vanhemmat alistuu lapsen tahtoon.
Olen kuullut jonkun sanovan että lapsia ei saa rankaista, kun sitten tulee paha mieli lapselle että ei saa pahottaa mieltä. No miten tämmöstä kasvatusta saava voisi sitten ikinä ymmärtää sitä että jos tekee jotain väärin siitä seuraa jotain negatiivista, kun siten se oikea elämä toimii että kun tekee väärin tulee moitteita tai joku jäähy tms.. Eihän lapsi opi mitään oikeasta elämästä pumpulissa kasvatettuna.
Olen huomannut että pahimpia lasten kasvattajia on joko välinpitämättömät tunne-elämältään ei herkät ihmiset jotka kohtelee ketä tahansa miten vaan huonosti, tai sitten korkeakoulutetut yli-empaatikot jotka ei halua lapselle pahaa mieltä mistään ja hyysäävät ja hössöttää siitä että lapsi pitää kasvattaa vaan positiivisen kautta. No, elämä ei todellisuudessa ole pelkkää positiivista. Tosi rasittavaa katsoa kyllä kun lapset känkkäränkkäilee välillä niin törkeästi ja ei kunnioita aikuisia, mutta rankaisua ei tule koska ei saa pahoittaa mieltä tai sitten ei välitetä.
Mielestäni kyllä ihan kaikkein huonoimmin lapset kasvattaa hyysäävät korkeakoulutetut jotka ovat vieraantuneet maalaisjärjestä ideologioiden takia.
Lapsen kasvatuksen suhteen yhtä ystävää ihailen, hänellä on selkeä ote että kotona vanhemmat on pomoja ja tietyistä asioista ei neuvotella vaan vanhemmat asettaa säännöt. Menee paljon paremmin ja lapset tottuu aikuisena siihen että miten ihmisten kanssa pidetään rajat - hyysäyskasvatus tuntuu siltä ettei ole aikuisia paikalla ollenkaan ja jos lapsi saa liikaa valtaa, sehän valtaa sitten käyttää väärin.
Toivottavasti sai tästä kaikesta paahdosta selvää. Tämä aihe nostattaa tunteita, koska olen niin kyllästynyt lässytys-hyysäys-kasvatukseen.
Muutama fakta: itse olen korkeakoulutettu yliempaatikko, ja kasvatan lapset positiivisen kautta. Mutta on parempi että perehdyt ns. positiiviseen kasvatukseen, sillä siinä todella on kyse rajoista. Jäähyistä, rangaistuksista jne lapsi ei OPI MITÄÄN. Niitä saat toistaa hamaan tappiin ja vielä huutaa ja kiroilla päälle. Se, että tietyistä asioista ei neuvotella ja vanhemmat päättää, ei tarkoita mielivaltaa, josta lapsi oppii että tästähän saa aikaan valtapelin vanhemman kanssa.
Tunteiden sanoituksen ideana on kertoa lapselle, miltä hänestä tuntuu, koska keskeneräisillä aivoilla hän ei sitä tosiaan tajua, eikä myöskään osaa säännellä tunnemyrskyään. Vielä. Sen lisäksi hän oppii ristiriitatilanteessa, että aikuinen on tukena ja kestää erilaisia tunteita, eikä kiukku ja viha ole paha, eikä lapsi, joka on kiukkuinen ole paha. Hän vasta opettelee. Tunteiden sanoituksen lisäksi lapselle annetaan tiukka raja (hard boundary), ja hän oppii että se ei liiku. Tinkimällä ei tule esim. lisää ruutuaikaa, vaikka harmittaisi.
Mitä tapahtuu, jos lapsi lyö toista lasta? Tai hän rikkoo muulla tavoin kotinne sääntöjä eli esimerkiksi pelaa salaa tai ei tee annettuja kotitöitä tai potkii seiniä, eikä pyynnöstä huolimatta lopeta?
Olen itsekin positiivisen kasvatuksen kannalla siinä mielessä, että aina ensin mennään keskustelun kautta ja kiinnitetään huomiota erityisesti niihin positiivisiin puoliin ja sitä kautta lisätään haluttua käytöstä. Mutta kolmen hyvin erilaisen koululaisen äitinä sanoisin, että käytännössä se ei aina toimi. Jonkinlaisia seuraamuksia on tultava silloin, kun lapsi menee liian pitkälle.
Niin, täytyy sanoa nyt taas, että en tekstissäni puhunut tuosta kehutaan positiivista -asiasta, se on ennakkoluulo, joka tulee taas sinun viestissäsi. Siitä ei siis ole kyse positiivisessa kasvatuksessa, ainakaan noissa kuvaamissasi tilanteissa. Vai luuletko että kehun lasta kun tönäisi pikkuveljeä? Etsin siitä jonkun hyvän kohdan?
Positiivinen kasvatus tarkoittaa, että lasta kohdellaan ihmisenä, jonka käytös ei ole "pahaa" vaan hän ei tunnemyrskyn silmässä kykene parempaan. Käytös on viesti, koska pieni lapsi ei osaa sanoa mikä mättää ja miksi hän rikkoo sääntöjä. Usein myös perinteisissä kasvatusmalleissa huomio kiinnittyy siihen ns. pahantekijään, ja uhri jää itkemään. Näin lapsi ei, jälleen kerran, opi mitään seuraavaa kertaa varten.
Meillä tehdään niin, että sanon jämäkästi, että että sinulle tuli paha mieli, koska pikkuveli otti lelusi. Et kuitenkaan voi lyödä veljeä, vaan otan veljen nyt tänne toiselle puolelle istumaan. Sanoitan eli kertaan tilanteen tapahtumat ja lohdutan kärsinyttä. Yritän ottaa selvää miksi lapsi toimi niin kuin toimi, enkä oleta että hän teki sen tahallaan. Voinko minä muuttaa jotain, kun lapsi ei siihen vielä pysty? Voin, järjestän isommalle lapselle oman nurkan, jonne pikkuveli ei pääse sotkemaan kesken olevaa leikkiä. Järjestän isommalle lapselle omaa aikaa vanhempien kanssa, jolloin jutellaan ilman, että pienet häsläävät samassa tilassa. Sisarusten välinen nahina rauhoittuu ja vähenee, kun opetellaan olemaan yhdessä, sen sijaan, että yksi syntipukki heitetään jonnekin jäähylle, yksin raivonsa kanssa.
En tarkoittanut, että positiivisen kasvatuksen metodilla lasta kehuttaisiin, kun hän lyö toista. Olin aidosti kiinnostunut, miten toimit tuollaisissa tilanteissa, joita mainitsin.
Sinänsä tuo, mitä kerroit, on mielestäni melko tavallinen tapa kasvattaa. Noin tekee suurin osa tuntemistani ihmisistä eli pyrkimyksenä ymmärtää teon tausta. En itsekään odota, että 3v osaisi olla lyömättä, jos häntä suututtaa. Itse pidän seuraamuksena myös tiukkaa keskustelua. Meillä esiteinitkin tietävät, että seuraamus tarkoittaa vakavaa yhteistä keskustelua, josta ei voi välttyä.
Silti väitän, että tulee tilanteita, jolloin on pakko antaa seuraamuksia. Ei ehkä alle kouluikäisten kanssa, mutta mitä vanhempi lapsi on, sitä todennäköisemmin hän rikkoo tietoisesti sääntöjä. Esimerkiksi meillä on sääntö, että tietyssä korissa olevia herkkuja ei saa ottaa. Jos kakkosluokkalainen jää kiinni siitä, että hän on niitä ottanut, rangaistukseksi hänen on ostettava omalla rahalla korvaava tuote tilalle.
Olen käyttänyt rangaistuspelotetta myös pienempään lapseen. Meillä yksi lapsista on erittäin kiivas ja suuttuu hetkessä nollasta sataan. Esim. 6-vuotiaana se tarkoitti, että hän alkoi heti silmittömästi hakata paikkoja ennen kuin ehdin väliin. Jossain vaiheessa katsoin, että nyt on tarpeeksi iso siihen, että pystyy hillitsemään itseään ja asetin ehdon, että jos kerrankin potkaisee seinää, lyö ketään jne. hän menettää seuraavan päivän peliaikansa. Joka kerta tietysti kävimme keskustelua lisäksi (ja jo ennen), miten pitää toimia, kun alkaa tuntua vihaiselta jne. Peliajan menettämisen kirpaisi niin paljon, että se hillitsi käytöstä myös. Edelleen isompana koululaisena on kiivas, suuttuu heti jne. mutta kykenee toimimaan yleensä oikein jo siksikin, että tietää, mitä siitä seuraa. Lapsi on lapsi ja toisten paha olo saattaa omassa vihassa unohtua, mutta oma tuleva huominen on sentään vielä mielessä.
Lapset oppii kuin apinat, vanhempiaan matkimalla.
T: kauniisti käyttätyvien lasten kauniisti kättäytyvä äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma lapseni sai paljon kehuja opettajilta kuinka on niin hyvin käyttäytyvä, asiallinen ja kohtelias, "kiltti". Syrjäytynyt, erakoitunut muista kylläkin.
Noh, tästäkin tuli sitten lopulta paljon keskustelua niin koulun henkilökunnan kuin myös sosiaalityöntekijöitten kanssa... Vika on aina kotona.
Lopputulema on nyt se että heitettiin kaikki käytöstavat roskiin ja opetin lapsen sanomaan opettajalle että hän voi painua ittuun, veellä.
Lapsella on kaikki hyvin, tapoja ei paljon ole mutta on nyt kaikkien kaveri. Osa hänen kavereista kun käy meillä niin sanoo fuk y ja näyttää keskisormea ja eräs leikki että veitsellä vetäisi kurkun auki, toinen löi minua jopa. Ei tässä voi muuta kuin nauraa ja antaa yhteiskunnan kasvattaa :D Ihmeelliseen suuntaan ollaan menossa.
Vierailija kirjoitti:
Erään lähipiirini perheen isällä on tapana saman tien huikata tervehdys lapsen kaverille, mainiten tämän myös nimeltä, kun havaitsee tämän eteisessä. kyselee samalla, että mitä kuuluu tms. Hän on kotoisin toisesta Euroopan maasta, jossa tämmöinen on normaalia. Eli sisään tulevan vieraan voi itsekin huomioida ystävällisesti sen sijaan että kyräilisi odotellen, että sanooko se mitään. Siitä ne lapset oppii. Kannattaa kokeilla.
Minut on opetettu nimen omaan niin, että odotetaan että haluaako ylempi tervehtiä eli tervehtii ensin ja siihen vastataan. Aikuinen on ylempi kuin lapsi. Lapsi siis odottaa aikuisen tervehtivän, ennen kuin tervehtii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset oppii kuin apinat, vanhempiaan matkimalla.
T: kauniisti käyttätyvien lasten kauniisti kättäytyvä äiti
Oppii ne ympäristöstäkin. Oma taapero tervehti rapussa naapureita, mutta harva tervehti takaisin. Lapsi oppii olemaan tervehtimättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi koko kylä kasvattaa?
Aina nämä laiskat vanhemmat vetoavat ”koko kylän kasvatukseen.” Kun ei itsellä ole sitä kasvatuskykyä. Minun lapsiani ei ole kylän eikä kadun tarvinnut kasvattaa, olen sen tehnyt ihan itse. Hävettäisi (myös lasta), jos joku muu joutuisi hänelle asioista sanomaan.
Koti kylä kasvattaa -kasvatus ei tarkoita huonoon käytökseen puuttumista ulkopuoliselta. Se tarkoittaa sitä, että huomioidaan ne lapset arjessa.
Esimerkiksi; Perhe menee pieneen lastentarvikeputiikkiin ostamaan lapselle uutta talvilhaalaria. Suomessa lähes poikkeuksetta tervehditään ja palvellaan vanhempia, lapsi on sivuosassa. Koko kylä kasvattaa -tapauksessa myyjä huomioisi myös lapsen, tervehtisi ja esittelisi haalareita lapselle lapsen tasolla.
Lasten huomioiminen saa lapsen tuntemaan itsensä näkyväksi ja arvokkaaksi. Ja silloin lapsikin ymmärtää, että häneltä odotetaan kontaktia ja sosiaalista kanssakäymistä samoin kuin aikuisilta.
No koko kylä kasvattaa tarkoitti kyllä ennen sitä, että naapurin akka komensi myös muiden mukuloita tai talkkari karjui poikaporukalle tarvittaessa. Ja vanhemmat oli mukana kasvatusrintamassa eivätkä alkaneet urputtaa sille talkkarille tai naapurin eukolle siitä huutamisesta. Ennemminkin antoivat vielä varmuuden vuoksi korvatillikan kotona, kun oli tullut naapuriltakin sanottavaa meidän muksun huonosta käytöksestä.
Ihan yksi lysti miten ennen oli, mutta en nyt vain luota naapurin akan arvostelukykyyn niin paljon, että antaisin tämän mukuloitani komennella.
Tässä hyvä esimerkki aloitukseen liityyen😁.
Itse toivon, että oma lapseni on kasvanut niin, että osaa arvioida naapurin akan sanomiset. Onko aiheellista vai ei. Mutta lähtökohtaisesti olen opettanut hänet kunnioittamaan muita ihmisiä. Kaikkia spurguista pressaan. Se ei tarkoita, että pitäisi nöyristellä kenenkään edessä, edes naapurin akan. Mutta meillä kasvatus alkaa siitä, että naapuria kutsutaan rouvaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytöstavat opitaan ja opetetaan kotona. Siitä ne ovat kiinni. Myös koulussa pitää muistuttaa ja ohjata hyvien käytöstapojen pariin. Joissakin kouluissa annetaan stipendejä oppilaille, jotka ovat olleet esimerkillisiä käytöstavoiltaan.
Koton opetetaan lapselle myös omantunnon merkitys ja se, että pitää oppia itse päättelemään mikä on oikein ja mikä väärin.
Nykylapset on kyl hanurista. Facts!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä näin paljon vaivaa ja kasvatin omat lapseni kauniiseen käytökseen ja hyviin tapoihin,koska halusin heille parhaat eväät elämään. Halusin,että muutkin ihmiset pitäisivät heistä eikä pelkästään oma perhe. Näin tapahtuikin,ja kaikki lapseni ovat nyt pidettyjä,hyvää elämää eläviä menestyneitä aikuisia ja hyviä ihmisiä.
Ranskalaiset taas ajattelevat että Suomessa ollaan lapsimyönteisiä kun heidän annetaan juosta ja riehua kahviloissa vapaasti.
Tapa on sillon normi, jos sen seuraamatta jättämisestä tulee rangaistus. Suomessa ei tule. Yhä ollaan yhteyksissä ja kutsutaan perheet, joiden lapset eivät tervehdi.
Suomalaiset lapset eivät kehtaa käyttäytyä hyvin, koska se ei ole maassamme luontevaa, vaan erityisen Hyvää Käytöstä.
Suomessa lapset ovat myös usein sairaalloisen ujoja tämän kaksoisstandardin takia. Hyvin käyttäytyvää lasta voi kaverit kiusata, ja jos kerran erehdyt sanomaan vaikkapa toisen kotikielen vaikutuksesta naapurinrouvalle ”Hyvää päivää”, sitä naureskelee ja muistelee aikuisetkin vuositolkulla.
Ulkopuoliset voisivat ystävällisesti pyytää lapsilta toivomaansa käytöstä, esim. Voisitko tervehtiä. Ja jos hän ei halua, voi kysyä miksi asia on näin. Kannattaa pyrkiä reagoimaan ennenkuin ärtymys nousee.
Kannattaa seuraavan kerran vetäistä ovi nenän edestä kiinni
Ennen muinoin käytiin koko perheen voimin kylässä. Siellä seurusteltiin ja juotiin kahvit/limpsat. Näin lapset oppivat miten muiden kotona käyttäydytään.
Tämä kyläily kulttuuri on ikävä kyllä kokonaan jäänyt.
Eivät hautaa. Minä menen lääketieteen hyväksi ja sitä kautta krematorioon
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut kasvatettiin pienenä todella hyvin, ainakin huomaavaisuus ja peruskäytöstavat taottiin päähän. Monella kaverillani ei ilmeisesti näin ollut, mutta en kiinnittänyt siihen silloin huomiota. Pari vuotta sitten törmäsin vanhaan iltapäiväkerhon ohjaajaani, kävin siis tuossa kerhossa ala-asteen ensimmäisillä luokilla 20 vuotta sitten. Juttelimme hetken ja tuo ohjaaja muisteli edelleen, miten olin kavereistani ainoa, joka tervehti tullessa, kiitti välipalan jälkeen ja moikkasi lähtiessä. Perjantaisin olin jopa huudellut hyviä viikonloppuja.
En todellakaan olisi enää muistanut tuollaista itse. Minusta ne olivat pieniä ja täysin päivänselviä asioita ja tuntuu hassulta, ettei monilla näin ollut. Saman kyllä huomaa nyt aikuisenakin, todella moni ei töissä tervehdi tai moikkaa, vaikka meillä on pieni työyhteisö. Moni ei jopa vastaa mitään, vaikka taukohuoneeseen tullessa minä tai joku muu tervehtisi kaikkia. Kyllä ne tavat lapsuudessa opitaan.
Kyllä. Ne tavat on kuin temppuja joita koirakin oppii.
Itse en näe että on mitään hyötyä tervehtiä naapureita tai työtovereita.
En tarvitse heidän hyväksyntää.
Jos joku kysyy minulta jotain, niin minulla on ihan yhtäläinen oikeus maailmankaikkeudessa olla sanomatta sanaakaan ja toljottaa.
Samaa opetan lapsilleni.
Yhdessä aina ihmettelemme ihmisiä jotka sanoo "huo menta".
Mistähän tuokin sana on kotoisin. Toiset sanoo moi ja terve tai hei.
Me emme sano mitään. Tulemme lähiöistä ja katsomme tuimasti silmiin.
En koskaan saanut keskiluokkaisista tavoista mitään hyötyä.
Opetan omille lapsilleni omat lähiöiden tavat.
Hienostoilla on omat tapansa ja varmasti pitävät itseään parempina sen takia.
Temppuja joita koirillekin opetetaan.
Haluan kertoa kaikille teille, että meiltä on turha odottaa temppuja ja me emme tule hakemaan hyväksyntäänne tässä yhtekunnassa.
On ihan hyvä että opetatte kouluissa ja eskareissa lapsille outoja keskiluokkaisia juttuja, mutta onneksi niitä ei ole pakko ottaa käyttöön ja Suomi on vapaa maa.
Jou jou mist mä tuun...
vantaalt kertsult, tiksust, lahest sielt mä tuun jou jou mist mä tuun
Tämän on varmaankin tarkoitus olla hauska tai ironinen, mutta ikävä kyllä näin se usein menee. Jos vanhemmille ei aikoinaan ole opetettu käytöstapoja, eivät he niitä osaa lapsilleenkaan opettaa.
Nämä "Suomi on lapsivihamielinen" kommentit ovat myös ihan typeriä. Ei Italiassa, Ranskassa tai Saksassa anneta lasten todellakaan riekkua ihan miten vaan, vaan kasvatus on paljon tiukempaa. Ravintolassa istutaan pöydässä ja syödään eikä juoksennella ympäriinsä, pihaleikeissä aikuinen on aina valvomassa, eikä pihalla leikitä iltaisin. Meillä ei enää juurikaan noudateta yhteisiä ruoka-aikoja, jolloin koko perhe kokoontuu syömään yhdessä. Muualla se on ihan normaalia arkea.
Samoin tervehtiminen, kiittäminen ja esim. oven auki pitäminen kuuluvat ihan perusjuttuihin. Jos lapsi ei niitä osaa, saa vanhempi taatusti palautetta naapureilta. Uimahalleissa on valvoja, joka puuttuu sääntöjen vastaiseen käytökseen.
Suomessa hyvinkin nuoret lapset juoksentelevat iltaisin myöhään ulkona kiljumassa, eikä vanhempia näy missään. Lasta ei oikein voi "etänä" kasvattaa, vaan se vaatii ihan oikeaa läsnäoloa.
Suomessa perinteisesti rahvas on kasvattanut lapsensa vapaalla kasvatuksella.
Eli joku esi-isä voisi todeta että lapsi se kasvaa ittestään, kun sitä ruokkii. Hömpötyksiä ne herrasväen opit on. Ennen sotia ja sotien jälkeen lapset saivat kulkea melko vapaasti laumoissa ja kasvoivat lapsilaumoissa tai jengeissä. Pojat elokuva hienona esimerkkinä tästä.
Kotitöitä tehtiin jonkin verran, mutta ei se ole mikään pyhimyksen merkki tai vapaudut paskiaisen roolista -kortti.
Useimmiten kotitöitä vältettiin juuri juoksentelemalla kujilla ja kaduilla. Maalla mentiin piiloon metsiin.
Suomessa lapset on saaneet kasvaa hyvin vapaasti ja sen takia vapaata kasvatusta on suosittukin.
Erityinen kulta-aika oli 70-luvun loppu. Ihan hyviä lapsia on aina aikuisiksi asti kasvanut rahvaista.
Herraväki vaan yrittää tehdä näillä käytöstapa jutuillaan pesäeroa rahvaaseen. Pitää itseään parempana.
Siinähän lokaa itsensä ylentämällä itsensä tempuilla. Käytöstavat tosiaan on kuin opettaisi koirille temppuja. Ei se kerro siitä millainen sydän ihmisellä on ja miten hyvä tämä on.
Niillä tempuilla voi kyllä peittää ilkeyden ja käyttää niitä ansoina rahvaalle.
Esimerkkinä juuri tuo ruokapöytä. Minulle opetettiin että ole herraväen ruokapöydässä varovainen. Heillä on koko ruokapöytä täynnä ansoja, joista käyvät päälle henkisesti kiusaten, jos joku asia ei mene nappiin.
Yksi yleinen on herraväen ruokapöytä etiketti. Kyttäävät silmät kovana pitääkö oikeassa kädessä veistä vai meneekö väärälle uralle.
Sitten myöhemmin alkaa arvostelu ja asioiden puinti. Ei lapset näistä asioista kavereineen tee isoa numeroa. Toinen voi sanoa toiselle moi ja toinen ehkä vähän nyökkää kainosti.
Työssäni olen tehnyt havaintoja, että suomalaiset lapset harvoin tervehtivät, kiittävät ja hyvästelevät. Kun taasen yleensä venäläiset lapset osaavat ilman mitään ongelmia nämä asiat.
Meillä on heitetty hyvät tavat roskiin. Ennen vanhaan oli hyvän käytöksen oppaita ja etikettisääntöjä.
Meillä koulussa 1970-1980 luvun taitteessa yläasteella pidettiin luokkien välillä käytöskilpailuja. Opettajat tekivät havaintoja ja antoivat pisteitä. Voittanut luokka sai 500 mk, minkä käytimme luokkasormusten ostoon.
Lapseni aloitti englanninkielisen esikoulun 5 v. Suomessa. Siellä hyvät käytöstavat otettiin jokapäiväiseen opiskeluun luontaisena toimintana. Joka aamu lapset seisoivat ulkona jonossa ja ovi aukesi klo 8.00. Jokainen lapsi tervehti opettajaa kädestä pitäen ilman hanskaa ja silmiin katsoen....siitä lähti hyvän käytöksen päivä käyntiin englannin kielellä.
Aikuisten tehtävä on opettaa lapset pienestä pitäen hyviin käytöstapoihin.
Suomi ei pärjää kansainvälisessä kilpailussa, jos emme osaa hyviä tapoja ja vieraalla maalla täytyy osata myös sen maan tapoja. Muuten ruotsalaiset vie kaupat Ruotsiin.