Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin monilta lapsilta puuttuu peruskäytöstavat?
Näen paljon lapsia työssäni, mutta varsinkin jotkut lasteni kavereista ovat hyvin epäkiitollisia ja röyhkeitä.
Ei kiitetä kun saadaan kyyti harrastukseen, ei kiitetä jos saadaan ruokaa, ihan tavallista ruokaa jätetään myös syömättä ja lautanen jää pöydälle tähteineen, kommentoidaan ihan ihmeellisiä asioita (miksi teillä on niin pieni vessa tmv.)
En ymmärrä. Meillä lapset on opetettu käyttäytymään kohteliaasti muita kohtaan, esim. kiittämään ja pitämään ovea auki seuraavalle, ihan perusjuttuja. Osataan väistää pyörätiellä ja kerätään omat roskat eikä odoteta, että joku muu koko ajan palvelee.
Tästä joku vetää herneen nenään, mutta nämä tökeröimmät muksut tulevat juuri niistä "paremmista" perheistä. Yksikin ihmetteli, eikö ole vegeruokaa hänelle, lapseni tuli sanomaan että kaveri ei voi syödä että mitä nyt tehdään.
No sanoin että syö sitten vaikka perunat vaan ja laitan leipää saalatin kanssa tarjolle, ettei sitten ole nälissään.
Jotenkin tosi outoa, että minä joudun aikuisena ihmisenä "petaamaan" näille röyhkimyksille kaikkea, ettei oma lapseni kärsisi arvostelusta (haluan kuitenkin että lapsellani on nämä kaverit, sehän on itsestään selvää). Kerran joku yökyläilijä oli kysynyt, että voiko nukkua lapseni sängyssä kun patja on niin kova.
Toisen lapsemme kaveri, jonka kotona oli paljon kaikkea kurjaa meneillään on ollut kaikkein kiitollisin ylläpidosta. Aidosti kiitollinen ja kohtelias.
Mietin, onko lapsistamme tulossa nöyristeleviä ja alistuvia aikuisia. En kuitenkaan voi alkaa toisten lapsia kasvattaa, oma äitini aikoinaan ojensi veljeni kavereita ja olin kuolla häpeään.
Kommentit (539)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Kouluikäiset varsinkin tosi näsäviisaita, en tiedä mistä se johtuu. Semmosia nenäkkäitä on moni!
Olen ollut sijaisena kouluissa ja todella moni kehuskelee itseään suoraan kaikkien kuullen: ”Mä olen niin taitava!”, ”Eikö mulla olekin ihanat hiukset?”, ”Mä olen paras!” Selvästi tuollainen on tulosta jatkuvasta kehumalla kasvatuksesta, mutta samalla on unohdettu, että sosiaalista pelisilmääkin voisi olla, ettei tyyppi ole täysin mulkku muiden mielestä.
Toinen inha piirre on ”Ope, eihän mun tarvitse tehdä näitä laskuja, kun mä olen niin hyvä matikassa?” Pyritään keksimään ihan omia sääntöjä ja neuvottelemaan itselle omat erityisoikeudet ja -luvat.
Voi että tuommoinen pistää vihaksi!
Tällaiset lapset menestyvät nykymaailmassa. Kummankohan luulet saavan sen työpaikan ja etenevän? Hiljaisen hissukan vai itsevarman, omaa osaamistaan osoittavan nuoren?
Just on juttu huijarisyndroomasta Ylen sivuilla: https://yle.fi/uutiset/3-11779423. Siinä puidaan juuri tätä, että ihminen väittää osaavansa tietyn asian, vaikka ei mitään hajua asiasta. Eikös nyky somekulttuuri juuri ruoki tällaista toimintaa, pelkkää omaa kehua ja kuorta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Kouluikäiset varsinkin tosi näsäviisaita, en tiedä mistä se johtuu. Semmosia nenäkkäitä on moni!
Olen ollut sijaisena kouluissa ja todella moni kehuskelee itseään suoraan kaikkien kuullen: ”Mä olen niin taitava!”, ”Eikö mulla olekin ihanat hiukset?”, ”Mä olen paras!” Selvästi tuollainen on tulosta jatkuvasta kehumalla kasvatuksesta, mutta samalla on unohdettu, että sosiaalista pelisilmääkin voisi olla, ettei tyyppi ole täysin mulkku muiden mielestä.
Toinen inha piirre on ”Ope, eihän mun tarvitse tehdä näitä laskuja, kun mä olen niin hyvä matikassa?” Pyritään keksimään ihan omia sääntöjä ja neuvottelemaan itselle omat erityisoikeudet ja -luvat.
Voi että tuommoinen pistää vihaksi!
Tällaiset lapset menestyvät nykymaailmassa. Kummankohan luulet saavan sen työpaikan ja etenevän?
Hiljaisen hissukan vai itsevarman, omaa osaamistaan osoittavan nuoren?
Aika nopeasti tuollainen itsevarma "kuori" joutuu syrjään tiimissä, jos pitäisi yhteistyötä tehdä. Pomoksihan tietysti päätyy ja ihmisjohtamisesta ei mitään hajua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Kouluikäiset varsinkin tosi näsäviisaita, en tiedä mistä se johtuu. Semmosia nenäkkäitä on moni!
Olen ollut sijaisena kouluissa ja todella moni kehuskelee itseään suoraan kaikkien kuullen: ”Mä olen niin taitava!”, ”Eikö mulla olekin ihanat hiukset?”, ”Mä olen paras!” Selvästi tuollainen on tulosta jatkuvasta kehumalla kasvatuksesta, mutta samalla on unohdettu, että sosiaalista pelisilmääkin voisi olla, ettei tyyppi ole täysin mulkku muiden mielestä.
Toinen inha piirre on ”Ope, eihän mun tarvitse tehdä näitä laskuja, kun mä olen niin hyvä matikassa?” Pyritään keksimään ihan omia sääntöjä ja neuvottelemaan itselle omat erityisoikeudet ja -luvat.
Voi että tuommoinen pistää vihaksi!
Tällaiset lapset menestyvät nykymaailmassa. Kummankohan luulet saavan sen työpaikan ja etenevän? Hiljaisen hissukan vai itsevarman, omaa osaamistaan osoittavan nuoren?
Just on juttu huijarisyndroomasta Ylen sivuilla: https://yle.fi/uutiset/3-11779423. Siinä puidaan juuri tätä, että ihminen väittää osaavansa tietyn asian, vaikka ei mitään hajua asiasta. Eikös nyky somekulttuuri juuri ruoki tällaista toimintaa, pelkkää omaa kehua ja kuorta.
Samaa tapahtuu työpaikoilla. Aikuiset ihmiset ovat olevinaan kovia työntekijöitä. Oikeasti ollaan vain hyviä pomojen nuoleskelijoita!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Kouluikäiset varsinkin tosi näsäviisaita, en tiedä mistä se johtuu. Semmosia nenäkkäitä on moni!
Olen ollut sijaisena kouluissa ja todella moni kehuskelee itseään suoraan kaikkien kuullen: ”Mä olen niin taitava!”, ”Eikö mulla olekin ihanat hiukset?”, ”Mä olen paras!” Selvästi tuollainen on tulosta jatkuvasta kehumalla kasvatuksesta, mutta samalla on unohdettu, että sosiaalista pelisilmääkin voisi olla, ettei tyyppi ole täysin mulkku muiden mielestä.
Toinen inha piirre on ”Ope, eihän mun tarvitse tehdä näitä laskuja, kun mä olen niin hyvä matikassa?” Pyritään keksimään ihan omia sääntöjä ja neuvottelemaan itselle omat erityisoikeudet ja -luvat.
Voi että tuommoinen pistää vihaksi!
No tuommoiset itsensä kehujat saavat lunta tupaan, kun aikaa kuluu. Ei tuollaisista tykätä, heidät jätetään porukasta kehuineen. Tuollainen kehuskelu yleensä ottaa muita aivoon.
Ollaan yritetty opettaa lapsillemme tapoja. Nyt 6v on alkanut lipsumaan ja käytös on suorastaan röyhkeää. Se on järkyttävää. Kiitosta ei meinaa saada irti millään ja ruokapöydässä röyhdellään isoon ääneen. Nuorempi sentään vielä osaa tavat.
Mutta itse olen kiinnittänyt samaan huomiota jo ennen omia lapsia. Sukulaislapset eivät koskaan ole kiittäneet syntymäpäivälahjoista tai yhtään mistään. Mutta eivät kyllä vanhempansakaan kiitä milloinkaan ketään mistään. Ovat sukua siis puolisoni kautta ja oman puolisoni olen aikanaan joutunut opettamaan tavoille (esimerkiksi ettei ruoka suussa puhuta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On nuo pumpulissa kasvaneet kermaperseet kyllä huvittavia. Kerran nakkijonossa joku ehkä 18v jonne soitti poskeaan ja sitten kun ttuilin takaisin niin erehtyi tönäisemään. Saattoi olla tyypille ensimmäinen etäinen kosketus väkivaltaan kun nappasin kauluksista kiinni sen verran napakasti, että nuorison edustajalle alkoi valkenemaan miltä saattaa tuntua kun aikuinen mies vähän ojentaa. Kusi housuunsa ja luikki pois paikalta.
Oot sä kova. Uhkailet teiniä nakkikioskin jonossa.
Itse olet vapaankasvatuksen saanut curling-vanhempi, silität tien lapsillesi, ettei tulisi ikäviä pomppuja. Kyllä pitää nuorenkin nähdä, että teoilla on seuraukset.
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni on adhd, eikä mitenkään lievästi :D Jos olisin lähtenyt häpeilemään häntä, en olisi kerennyt muuta tehdäkään hänen kanssaan liikkuessa. Olin kuitenkin tarkka että kiitetään, pyydetään anteeksi, autetaan tarvittaessa, tervehditään jne. Ja että esim jos isotäti laittaa lahjan postin kautta, niin kiitostekstari laitetaan perään. Myös jos tuli jotain vieraita kylään, niin piti tulla huoneesta sanomaan edes hei. Kaikki tuntui kuitenkin kaikuvan kuuroille korville, ja lapsi vaikutti käytöstavattomalta, ja minä huonolta kasvattajalta. Muiden lapset, ja lapsen kaverit olivat tosi erilaisia, ja heidän mankumiset, huomionhaut vierailuilla ja muu häröily painettiin villaisella "lapset on lapsia, hehheh" niin olivat aurinkoisen oloisia, ja ottivat rohkeasti kontaktia. Lapseni muutti 18-vuotiaana pois kotoa, ja ne jotka adhdta ymmärtävät, tajuavat myös varmaan millainen oli teini-ikä lapsellani. Välit olivat huonot lapsen ominaisuuksien takia, kun nämä saattavat olla aika lailla kauhuteinejä, vaikka miten olisi yritetty vanhempien ja muidenkin puolesta suitsia.
Muutin lastani sitten asunnosta toiseen, ja hänellä oli pari vanhaa kaveria auttamassa. V-sitä ja v-tätä oli kaikkien puhe, huutamista ja kiljumista, töksäyttelyä "sullapa on paita joka saa sut näyttämään lihavalta" jne. päälle hysteeristä hekottelua ja kikattelua. H-raksi huutelivat toisiaan jne, oman lapseni käyttäytyessä täysin kauniisti ja normaalisti. Olen myös myöhemmin tavannut näitä "normaaleja" lapsia, ja samanmoista menoa. Ei tervehditä, väännellään naamaa, ei kiitetä, aivan pellossakasvaneiden nuorten aikuisten käytöstä.
Kysyin lapseltani että onko tämä jotain esitystä, miten kohtelevat vanhempiaan jne, niin hän sanoi ettei tahdo kehdata käydä kylässä kun äidille vittusitää huudetaan ja haistatellaan.
Olen päätellyt että lapsellani saattoi olla erilainen kuri, kun oli aika lailla pakko, ettei aivan kaikki olisi mennyt plörinäksi. Että näitä toisia lapsosia ei ole ehkä "tarvinnut" kasvattaa, kun ovat olleet niin helppoja lapsia. Vähän sama kuin iso ja vahva koira tarvitsee hyvän ja jämäkän kasvatuksen kokonsa puolesta, mutta pikkufifien annetaan sekoilla fleksin päässä, kunnes koiran ollessa aikuinen se ei osaa mitään.
Mulla on 18 ja 16 vuotiaat pojat. En tunnista tuota käytöstä heistä enkä heidän kavereistaan. Kukaan v-ttuile eikä kiroile meillä ja ovat tosi kohteliaita aina käydessään. Tervehtivät ja juttelevat. Johtunee kaveripiiristä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsellani on hyvät käytöstavat, on kohtelias ja kiitollinen. Osaa kehua muita ja auttaa mielellään. Ajattelin aina, että kyllä noin kiltti ja kohtelias lapsi pärjää missä vaan! Siirryttyään yläasteelle alkoikin sitten ongelmat, hyvää käytöstä ei siellä arvosteta, lapsi tuntee itsensä ulkopuoliseksi, häntä on helppo kiusata kun ei uskalla sanoa vastaan koska ei halua loukata ketään. Masennusoireita on alkanut esiintymään lapsella ja minä tunnen itseni jatkuvasti huonoksi äidiksi. Nykymaailma on vaan niin raadollinen...
Käytöstavat ovat katinkultaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erään lähipiirini perheen isällä on tapana saman tien huikata tervehdys lapsen kaverille, mainiten tämän myös nimeltä, kun havaitsee tämän eteisessä. kyselee samalla, että mitä kuuluu tms. Hän on kotoisin toisesta Euroopan maasta, jossa tämmöinen on normaalia. Eli sisään tulevan vieraan voi itsekin huomioida ystävällisesti sen sijaan että kyräilisi odotellen, että sanooko se mitään. Siitä ne lapset oppii. Kannattaa kokeilla.
Olen kokeillut. Jotkut lapset eivät vain vastaa tervehdykseen.
Meillä näitä on työpaikallakin, siis aikuisia, jotka eivät osaa tervehtiä esim aamauisin ! Pari vuotta iloisesti huutelin huomenet yhdelle työkaverille ( ja oli siis pk:n varhaiskasvattaja), alle 30 v ) ja nyt tänä vuonna se on kantanut hedelmää: nyt huudellaan puolin ja toisin, hän jopa ehtii välillä eniksi ! :)
Alistit hänet omalle kultuurillesi.
Opetit häntä kuin koiraa kierimään.
Oletko tyytyväinen kun hän nyt leikkii leikkejäsi?
Miksi et kunnioita ihmistä ihmisenä vaan vaadit tältä temppuja?
Osa meistä tulee kovista oloista, ei meitä kiinnosta huomenet tai muutkaan hienoston rituaalit.
Pitää tienata leipä pöytään ja se ettei sano mitään, se ei tarkoita mitään pahaa.
Heikko itsetunto puhuu tässä viestissä. Tervehtiminen on normaalia sosiaalista toimintaa työyhteisössä.
Jos ei siihen pysty, hommaa työ jossa koet, ettet myynyt sieluasi. Suosittelen viemärisukeltajan ammattia, se on aika itsenäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo ei ymmärrä. Ovia paukutetaan, käytävässä huudetaan ja ravataan. Äiti ei tee mitään. Hitto että on ärsyttäviä penskoja!!!
Vierailija kirjoitti:
Olen joidenkin tuttavien ja tiettyjen kavereiden lasten kasvatusta katsellut sillä silmällä että tosi paljon hyysätään ja ei pidetä kuria yllä sillä tavalla, että lasta ei rangaista mistään jos tekee jotain oikeasti kamalaa. Sen sijaan koitetaan tehdä kompromissi lapsen kanssa että lapsi saa neuvotella samalla tasolla kuin aikuinen, mielestäni vanhemman tulee olla auktoriteetti joka pitää sanansa ja johtaa tilannetta, jotta lapsi oppii kunnioituksesta - ei näin että hyysätään ja lässytetään yhdessä. Tiedän oikeasti liikaa vanhempia jotka kohtelee lasta täysin yhtä määräämiskykyisenä kuin aikuiset, ja joissain tilanteissa näyttää jopa että vanhemmat alistuu lapsen tahtoon.
Olen kuullut jonkun sanovan että lapsia ei saa rankaista, kun sitten tulee paha mieli lapselle että ei saa pahottaa mieltä. No miten tämmöstä kasvatusta saava voisi sitten ikinä ymmärtää sitä että jos tekee jotain väärin siitä seuraa jotain negatiivista, kun siten se oikea elämä toimii että kun tekee väärin tulee moitteita tai joku jäähy tms.. Eihän lapsi opi mitään oikeasta elämästä pumpulissa kasvatettuna.
Olen huomannut että pahimpia lasten kasvattajia on joko välinpitämättömät tunne-elämältään ei herkät ihmiset jotka kohtelee ketä tahansa miten vaan huonosti, tai sitten korkeakoulutetut yli-empaatikot jotka ei halua lapselle pahaa mieltä mistään ja hyysäävät ja hössöttää siitä että lapsi pitää kasvattaa vaan positiivisen kautta. No, elämä ei todellisuudessa ole pelkkää positiivista. Tosi rasittavaa katsoa kyllä kun lapset känkkäränkkäilee välillä niin törkeästi ja ei kunnioita aikuisia, mutta rankaisua ei tule koska ei saa pahoittaa mieltä tai sitten ei välitetä.
Mielestäni kyllä ihan kaikkein huonoimmin lapset kasvattaa hyysäävät korkeakoulutetut jotka ovat vieraantuneet maalaisjärjestä ideologioiden takia.
Lapsen kasvatuksen suhteen yhtä ystävää ihailen, hänellä on selkeä ote että kotona vanhemmat on pomoja ja tietyistä asioista ei neuvotella vaan vanhemmat asettaa säännöt. Menee paljon paremmin ja lapset tottuu aikuisena siihen että miten ihmisten kanssa pidetään rajat - hyysäyskasvatus tuntuu siltä ettei ole aikuisia paikalla ollenkaan ja jos lapsi saa liikaa valtaa, sehän valtaa sitten käyttää väärin.
Toivottavasti sai tästä kaikesta paahdosta selvää. Tämä aihe nostattaa tunteita, koska olen niin kyllästynyt lässytys-hyysäys-kasvatukseen.
Muutama fakta: itse olen korkeakoulutettu yliempaatikko, ja kasvatan lapset positiivisen kautta. Mutta on parempi että perehdyt ns. positiiviseen kasvatukseen, sillä siinä todella on kyse rajoista. Jäähyistä, rangaistuksista jne lapsi ei OPI MITÄÄN. Niitä saat toistaa hamaan tappiin ja vielä huutaa ja kiroilla päälle. Se, että tietyistä asioista ei neuvotella ja vanhemmat päättää, ei tarkoita mielivaltaa, josta lapsi oppii että tästähän saa aikaan valtapelin vanhemman kanssa.
Tunteiden sanoituksen ideana on kertoa lapselle, miltä hänestä tuntuu, koska keskeneräisillä aivoilla hän ei sitä tosiaan tajua, eikä myöskään osaa säännellä tunnemyrskyään. Vielä. Sen lisäksi hän oppii ristiriitatilanteessa, että aikuinen on tukena ja kestää erilaisia tunteita, eikä kiukku ja viha ole paha, eikä lapsi, joka on kiukkuinen ole paha. Hän vasta opettelee. Tunteiden sanoituksen lisäksi lapselle annetaan tiukka raja (hard boundary), ja hän oppii että se ei liiku. Tinkimällä ei tule esim. lisää ruutuaikaa, vaikka harmittaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut kasvatettiin pienenä todella hyvin, ainakin huomaavaisuus ja peruskäytöstavat taottiin päähän. Monella kaverillani ei ilmeisesti näin ollut, mutta en kiinnittänyt siihen silloin huomiota. Pari vuotta sitten törmäsin vanhaan iltapäiväkerhon ohjaajaani, kävin siis tuossa kerhossa ala-asteen ensimmäisillä luokilla 20 vuotta sitten. Juttelimme hetken ja tuo ohjaaja muisteli edelleen, miten olin kavereistani ainoa, joka tervehti tullessa, kiitti välipalan jälkeen ja moikkasi lähtiessä. Perjantaisin olin jopa huudellut hyviä viikonloppuja.
En todellakaan olisi enää muistanut tuollaista itse. Minusta ne olivat pieniä ja täysin päivänselviä asioita ja tuntuu hassulta, ettei monilla näin ollut. Saman kyllä huomaa nyt aikuisenakin, todella moni ei töissä tervehdi tai moikkaa, vaikka meillä on pieni työyhteisö. Moni ei jopa vastaa mitään, vaikka taukohuoneeseen tullessa minä tai joku muu tervehtisi kaikkia. Kyllä ne tavat lapsuudessa opitaan.
Kyllä. Ne tavat on kuin temppuja joita koirakin oppii.
Itse en näe että on mitään hyötyä tervehtiä naapureita tai työtovereita.
En tarvitse heidän hyväksyntää.
Jos joku kysyy minulta jotain, niin minulla on ihan yhtäläinen oikeus maailmankaikkeudessa olla sanomatta sanaakaan ja toljottaa.
Samaa opetan lapsilleni.
Yhdessä aina ihmettelemme ihmisiä jotka sanoo "huo menta".
Mistähän tuokin sana on kotoisin. Toiset sanoo moi ja terve tai hei.
Me emme sano mitään. Tulemme lähiöistä ja katsomme tuimasti silmiin.
En koskaan saanut keskiluokkaisista tavoista mitään hyötyä.
Opetan omille lapsilleni omat lähiöiden tavat.
Hienostoilla on omat tapansa ja varmasti pitävät itseään parempina sen takia.
Temppuja joita koirillekin opetetaan.
Haluan kertoa kaikille teille, että meiltä on turha odottaa temppuja ja me emme tule hakemaan hyväksyntäänne tässä yhtekunnassa.
On ihan hyvä että opetatte kouluissa ja eskareissa lapsille outoja keskiluokkaisia juttuja, mutta onneksi niitä ei ole pakko ottaa käyttöön ja Suomi on vapaa maa.
Hyvä että tämäkin näkökulma tuotiin esille.
Meillä on sama käytäntö. Lapset saavat itse opetella hienoston tavat, jos haluavat oppia ne.
Pätee ihan haarukkaan ja veitseenkin. Meillä syödään normaalisti vain haarukalla ja lusikalla. Veitseä käytetään vain leivän voiteluun.
Istutte mandariinilaatikoista kyhätyissä huonekaluissanne alastomina ja sulattalette ateriaanne. Lähiöön synnyitte ja sinne myös kuolette. Vähän kuin Neadertaalin kohtalo, ei pystynyt muuttumaan uuden maailma edessä.
Lerssi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut kasvatettiin pienenä todella hyvin, ainakin huomaavaisuus ja peruskäytöstavat taottiin päähän. Monella kaverillani ei ilmeisesti näin ollut, mutta en kiinnittänyt siihen silloin huomiota. Pari vuotta sitten törmäsin vanhaan iltapäiväkerhon ohjaajaani, kävin siis tuossa kerhossa ala-asteen ensimmäisillä luokilla 20 vuotta sitten. Juttelimme hetken ja tuo ohjaaja muisteli edelleen, miten olin kavereistani ainoa, joka tervehti tullessa, kiitti välipalan jälkeen ja moikkasi lähtiessä. Perjantaisin olin jopa huudellut hyviä viikonloppuja.
En todellakaan olisi enää muistanut tuollaista itse. Minusta ne olivat pieniä ja täysin päivänselviä asioita ja tuntuu hassulta, ettei monilla näin ollut. Saman kyllä huomaa nyt aikuisenakin, todella moni ei töissä tervehdi tai moikkaa, vaikka meillä on pieni työyhteisö. Moni ei jopa vastaa mitään, vaikka taukohuoneeseen tullessa minä tai joku muu tervehtisi kaikkia. Kyllä ne tavat lapsuudessa opitaan.
Kyllä. Ne tavat on kuin temppuja joita koirakin oppii.
Itse en näe että on mitään hyötyä tervehtiä naapureita tai työtovereita.
En tarvitse heidän hyväksyntää.
Jos joku kysyy minulta jotain, niin minulla on ihan yhtäläinen oikeus maailmankaikkeudessa olla sanomatta sanaakaan ja toljottaa.
Samaa opetan lapsilleni.
Yhdessä aina ihmettelemme ihmisiä jotka sanoo "huo menta".
Mistähän tuokin sana on kotoisin. Toiset sanoo moi ja terve tai hei.
Me emme sano mitään. Tulemme lähiöistä ja katsomme tuimasti silmiin.
En koskaan saanut keskiluokkaisista tavoista mitään hyötyä.
Opetan omille lapsilleni omat lähiöiden tavat.
Hienostoilla on omat tapansa ja varmasti pitävät itseään parempina sen takia.
Temppuja joita koirillekin opetetaan.
Haluan kertoa kaikille teille, että meiltä on turha odottaa temppuja ja me emme tule hakemaan hyväksyntäänne tässä yhtekunnassa.
On ihan hyvä että opetatte kouluissa ja eskareissa lapsille outoja keskiluokkaisia juttuja, mutta onneksi niitä ei ole pakko ottaa käyttöön ja Suomi on vapaa maa.
Hyvä että tämäkin näkökulma tuotiin esille.
Meillä on sama käytäntö. Lapset saavat itse opetella hienoston tavat, jos haluavat oppia ne.
Pätee ihan haarukkaan ja veitseenkin. Meillä syödään normaalisti vain haarukalla ja lusikalla. Veitseä käytetään vain leivän voiteluun.
Istutte mandariinilaatikoista kyhätyissä huonekaluissanne alastomina ja sulattalette ateriaanne. Lähiöön synnyitte ja sinne myös kuolette. Vähän kuin Neadertaalin kohtalo, ei pystynyt muuttumaan uuden maailma edessä.
Näyttäisi päinvastaiselle. Etenkin jos tartuntataudit kehittyvät koronaa pahemmiksi, niin tervehtimisen aikakausi on päättynyt.
Niissä maissa joissa tervehtiminen on kaulailua ja pusuttelua poskille, on näky kamala.
Sinua nyt jostain syystä harmittaa kun ei löydy voimia ja auktoriteettiä pakottaa muita tervehtimään kunnian arvoisaa ja mahtavaa kuninkaallista ahteriasi. Potkun sille voi kyllä mainiosti antaa varmasti.
Niin törkeä tuo ulostulosi ja reaktiosi erilaisesta mielipiteestä on.
Koppava lerssi. Sain lempinimen.
Sinä et saa koskaan muita tervehtimään itseäsi tuolla asenteella.
Katsellaan porukat vain nenänvartta pitkin löysässä lonkkaseisonnassa ja virnuillaan farkkuliivit ja nahkatakit päällä. Pureskellaan purkkaa ja räitään kunnon räkäklimppejä sinua katsellessa.
Kukaan ei tervehdi sun kaltaista mölliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen joidenkin tuttavien ja tiettyjen kavereiden lasten kasvatusta katsellut sillä silmällä että tosi paljon hyysätään ja ei pidetä kuria yllä sillä tavalla, että lasta ei rangaista mistään jos tekee jotain oikeasti kamalaa. Sen sijaan koitetaan tehdä kompromissi lapsen kanssa että lapsi saa neuvotella samalla tasolla kuin aikuinen, mielestäni vanhemman tulee olla auktoriteetti joka pitää sanansa ja johtaa tilannetta, jotta lapsi oppii kunnioituksesta - ei näin että hyysätään ja lässytetään yhdessä. Tiedän oikeasti liikaa vanhempia jotka kohtelee lasta täysin yhtä määräämiskykyisenä kuin aikuiset, ja joissain tilanteissa näyttää jopa että vanhemmat alistuu lapsen tahtoon.
Olen kuullut jonkun sanovan että lapsia ei saa rankaista, kun sitten tulee paha mieli lapselle että ei saa pahottaa mieltä. No miten tämmöstä kasvatusta saava voisi sitten ikinä ymmärtää sitä että jos tekee jotain väärin siitä seuraa jotain negatiivista, kun siten se oikea elämä toimii että kun tekee väärin tulee moitteita tai joku jäähy tms.. Eihän lapsi opi mitään oikeasta elämästä pumpulissa kasvatettuna.
Olen huomannut että pahimpia lasten kasvattajia on joko välinpitämättömät tunne-elämältään ei herkät ihmiset jotka kohtelee ketä tahansa miten vaan huonosti, tai sitten korkeakoulutetut yli-empaatikot jotka ei halua lapselle pahaa mieltä mistään ja hyysäävät ja hössöttää siitä että lapsi pitää kasvattaa vaan positiivisen kautta. No, elämä ei todellisuudessa ole pelkkää positiivista. Tosi rasittavaa katsoa kyllä kun lapset känkkäränkkäilee välillä niin törkeästi ja ei kunnioita aikuisia, mutta rankaisua ei tule koska ei saa pahoittaa mieltä tai sitten ei välitetä.
Mielestäni kyllä ihan kaikkein huonoimmin lapset kasvattaa hyysäävät korkeakoulutetut jotka ovat vieraantuneet maalaisjärjestä ideologioiden takia.
Lapsen kasvatuksen suhteen yhtä ystävää ihailen, hänellä on selkeä ote että kotona vanhemmat on pomoja ja tietyistä asioista ei neuvotella vaan vanhemmat asettaa säännöt. Menee paljon paremmin ja lapset tottuu aikuisena siihen että miten ihmisten kanssa pidetään rajat - hyysäyskasvatus tuntuu siltä ettei ole aikuisia paikalla ollenkaan ja jos lapsi saa liikaa valtaa, sehän valtaa sitten käyttää väärin.
Toivottavasti sai tästä kaikesta paahdosta selvää. Tämä aihe nostattaa tunteita, koska olen niin kyllästynyt lässytys-hyysäys-kasvatukseen.
Muutama fakta: itse olen korkeakoulutettu yliempaatikko, ja kasvatan lapset positiivisen kautta. Mutta on parempi että perehdyt ns. positiiviseen kasvatukseen, sillä siinä todella on kyse rajoista. Jäähyistä, rangaistuksista jne lapsi ei OPI MITÄÄN. Niitä saat toistaa hamaan tappiin ja vielä huutaa ja kiroilla päälle. Se, että tietyistä asioista ei neuvotella ja vanhemmat päättää, ei tarkoita mielivaltaa, josta lapsi oppii että tästähän saa aikaan valtapelin vanhemman kanssa.
Tunteiden sanoituksen ideana on kertoa lapselle, miltä hänestä tuntuu, koska keskeneräisillä aivoilla hän ei sitä tosiaan tajua, eikä myöskään osaa säännellä tunnemyrskyään. Vielä. Sen lisäksi hän oppii ristiriitatilanteessa, että aikuinen on tukena ja kestää erilaisia tunteita, eikä kiukku ja viha ole paha, eikä lapsi, joka on kiukkuinen ole paha. Hän vasta opettelee. Tunteiden sanoituksen lisäksi lapselle annetaan tiukka raja (hard boundary), ja hän oppii että se ei liiku. Tinkimällä ei tule esim. lisää ruutuaikaa, vaikka harmittaisi.
Mitä tapahtuu, jos lapsi lyö toista lasta? Tai hän rikkoo muulla tavoin kotinne sääntöjä eli esimerkiksi pelaa salaa tai ei tee annettuja kotitöitä tai potkii seiniä, eikä pyynnöstä huolimatta lopeta?
Olen itsekin positiivisen kasvatuksen kannalla siinä mielessä, että aina ensin mennään keskustelun kautta ja kiinnitetään huomiota erityisesti niihin positiivisiin puoliin ja sitä kautta lisätään haluttua käytöstä. Mutta kolmen hyvin erilaisen koululaisen äitinä sanoisin, että käytännössä se ei aina toimi. Jonkinlaisia seuraamuksia on tultava silloin, kun lapsi menee liian pitkälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut kasvatettiin pienenä todella hyvin, ainakin huomaavaisuus ja peruskäytöstavat taottiin päähän. Monella kaverillani ei ilmeisesti näin ollut, mutta en kiinnittänyt siihen silloin huomiota. Pari vuotta sitten törmäsin vanhaan iltapäiväkerhon ohjaajaani, kävin siis tuossa kerhossa ala-asteen ensimmäisillä luokilla 20 vuotta sitten. Juttelimme hetken ja tuo ohjaaja muisteli edelleen, miten olin kavereistani ainoa, joka tervehti tullessa, kiitti välipalan jälkeen ja moikkasi lähtiessä. Perjantaisin olin jopa huudellut hyviä viikonloppuja.
En todellakaan olisi enää muistanut tuollaista itse. Minusta ne olivat pieniä ja täysin päivänselviä asioita ja tuntuu hassulta, ettei monilla näin ollut. Saman kyllä huomaa nyt aikuisenakin, todella moni ei töissä tervehdi tai moikkaa, vaikka meillä on pieni työyhteisö. Moni ei jopa vastaa mitään, vaikka taukohuoneeseen tullessa minä tai joku muu tervehtisi kaikkia. Kyllä ne tavat lapsuudessa opitaan.
Kyllä. Ne tavat on kuin temppuja joita koirakin oppii.
Itse en näe että on mitään hyötyä tervehtiä naapureita tai työtovereita.
En tarvitse heidän hyväksyntää.
Jos joku kysyy minulta jotain, niin minulla on ihan yhtäläinen oikeus maailmankaikkeudessa olla sanomatta sanaakaan ja toljottaa.
Samaa opetan lapsilleni.
Yhdessä aina ihmettelemme ihmisiä jotka sanoo "huo menta".
Mistähän tuokin sana on kotoisin. Toiset sanoo moi ja terve tai hei.
Me emme sano mitään. Tulemme lähiöistä ja katsomme tuimasti silmiin.
En koskaan saanut keskiluokkaisista tavoista mitään hyötyä.
Opetan omille lapsilleni omat lähiöiden tavat.
Hienostoilla on omat tapansa ja varmasti pitävät itseään parempina sen takia.
Temppuja joita koirillekin opetetaan.
Haluan kertoa kaikille teille, että meiltä on turha odottaa temppuja ja me emme tule hakemaan hyväksyntäänne tässä yhtekunnassa.
On ihan hyvä että opetatte kouluissa ja eskareissa lapsille outoja keskiluokkaisia juttuja, mutta onneksi niitä ei ole pakko ottaa käyttöön ja Suomi on vapaa maa.
Jou jou mist mä tuun...
vantaalt kertsult, tiksust, lahest sielt mä tuun jou jou mist mä tuun
Tämän on varmaankin tarkoitus olla hauska tai ironinen, mutta ikävä kyllä näin se usein menee. Jos vanhemmille ei aikoinaan ole opetettu käytöstapoja, eivät he niitä osaa lapsilleenkaan opettaa.
Nämä "Suomi on lapsivihamielinen" kommentit ovat myös ihan typeriä. Ei Italiassa, Ranskassa tai Saksassa anneta lasten todellakaan riekkua ihan miten vaan, vaan kasvatus on paljon tiukempaa. Ravintolassa istutaan pöydässä ja syödään eikä juoksennella ympäriinsä, pihaleikeissä aikuinen on aina valvomassa, eikä pihalla leikitä iltaisin. Meillä ei enää juurikaan noudateta yhteisiä ruoka-aikoja, jolloin koko perhe kokoontuu syömään yhdessä. Muualla se on ihan normaalia arkea.
Samoin tervehtiminen, kiittäminen ja esim. oven auki pitäminen kuuluvat ihan perusjuttuihin. Jos lapsi ei niitä osaa, saa vanhempi taatusti palautetta naapureilta. Uimahalleissa on valvoja, joka puuttuu sääntöjen vastaiseen käytökseen.
Suomessa hyvinkin nuoret lapset juoksentelevat iltaisin myöhään ulkona kiljumassa, eikä vanhempia näy missään. Lasta ei oikein voi "etänä" kasvattaa, vaan se vaatii ihan oikeaa läsnäoloa.
Vierailija kirjoitti:
Koska vanhemmat ovat ensin pitkän päivän töissä, sitten väsyneenä kotona haluavat rauhaa ja hiljaisuutta eikä opettajia/päiväkodin tätejä voi kuormittaa yhtään enempää. Eivät lapset synny hyvien käytöstapojen kanssa.
En nyt varsinaisesti ole eri mieltä kanssasi. Sanoisin että kyse on laajassa mittakaavassa välinpitämättömyyden lisääntymisestä.
Oma versioni tästä on että lapsia ikään kuin suojellaan valtiovallan toimesta liikaa. Heillä ei saa enää teettää esim. kesätöitä entiseen malliin. Jos kesätöitä ei saa niin ei tarvita myöskään kohteliaita käytöstapoja työpaikkaa hakiessa. Opettajilta on suorastaan viety mahdollisuus kasvattaa auktoriteettiään. Jälki-istuntoa ei enää myönnetä koska opettaja joutuisi tutkimaan tuomion oikeellisuuden, tiedottamaan vanhemmille ja vieläpä selvittämään häirikköpenskan rikkonaisen perheen käytännöt tiedottamisesta (kenelle kerrotaan milläkin viikolla). Laiskoja koulupudokkaita paapotaan yrittämällä ymmärtää heidän tuskaansa (laiskuus joka vaikeuttaa sohvalta nousemista) ja keksimällä tähän uusi diagnoosi joka on "syrjäytynyt". Näille syrjäytyneille keksitään kuntouttavia toimenpiteitä kuten videopelikerhoja ja musiikkiterapioita...
Käytöstavat olivat aikaisemmin kunnossa koska hunsvoteille annettiin sakin hivutusta. Kukaan ei siihen kuollut ja kaikki ymmärsivät rangaistuksen oikeellisuuden. Paluuta entiseen ei ole mutta seuraukset ovat sen mukaiset.
Milleniaalien lapset eli narsisteiksi kasvatetut minäminä-ihmiset kasvattavat samanlaisia itsekeskeisiä pökäleitä, kun ovat itsekin. Milleniaalit ovat se sukupolvi, jota ei saanut kurittaa eikä kieltää mitään näiltä, ettei vaan tule paha mieli. Tuloksena on nyt sitten kokonainen sukupolvi luonnehäiriöisiä ihmisiä ja vielä heidän samaa jäteosastoa edustavat kakaransa. Rahaa pitäisi saada tonneja kuussa, mutta mitään ei haluttaisi tehdä kuin maata laiskana ja somettaa ja sormettaa. Kyllä tulee olemaan hieno tulevaisuus. Siitä hyvä esimerkki nämä tappaja-kakarat ja niitä tulee olemaan vielä lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kyll sun pitkät juoksut tieretään kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en näe että on mitään hyötyä tervehtiä naapureita tai työtovereita.
En tarvitse heidän hyväksyntää.
Jos joku kysyy minulta jotain, niin minulla on ihan yhtäläinen oikeus maailmankaikkeudessa olla sanomatta sanaakaan ja toljottaa.
Samaa opetan lapsilleni.
On ihan hyvä että opetatte kouluissa ja eskareissa lapsille outoja keskiluokkaisia juttuja, mutta onneksi niitä ei ole pakko ottaa käyttöön ja Suomi on vapaa maa.
Tämä on varsinaista narsismia ja huomionhakuisuutta.
Käytöstapojen takana on idea ottaa muut huomioon myönteisellä tavalla. Sinä ja lapsesi pitävät kohteliasta käytöstä ikävänä tapana, joka ovat jotenkin teiltä pois. Kukin tyylillään.
Tietoinen ja näkyvä huonotapaisuus on narsismia monessa potenssissa. Olet hyvin tietoinen, että huonotapaisuutesi ei jää ilman huomiota - ja tätä huomiota nyt tunnut kipeästi kaipaavan.
Saattaa olla, että taustallasi on jokin oikea lääketieteellinen ongelma, mutta voit olla varma, että kukaan muu ei piittaa pitkässä juoksussa tuon taivaallista, miten oman ja lastesi elämäsi järjestät. Sinun lastesi kannalta käy joka tapauksessa niin, että muut sulkevat sinulta enemmän ovia kuin sinulle avataan.
Mä en tunnusta suomalaisena edes tuota sun pitkää juoksuas. Mitähän helvettiä oikein selität. Juokse suohon.
Minulle et vittuile.
Minä käyttäydyn ja vittuilen kenelle haluan - kuten sinäkin näytät tekevän.
On kuitenkin mainiota, että todistit itse epäilyni lääketieteellisestä ongelmasta todeksi. Narsisteja on tosin vaikea auttaa edes laitoshoidossa.
"Pitkässä juoksussa" tarkoittaa suomen kielessä pitkää aikaväli, useita vuosia. Jos olisit vaivautunut kuuntelemaan koulussa tietäisit tämän. Osaamattomuutesi on linjassa käytöstapojesi kanssa.
Sähän oot kunnon kusipää. Oikea kansankynttilä ja lahtari ilmeisesti.
Kuule. Pidä ne omat tapas ominasi äläkä tyrkytä niitä rahvaalle yhtään.
Turha valehdella ja nimitellä mielisairaaksi. Oma mielipide ja erilainen mielipide ei ole vittuilua, vaikka susta se varmasti tuntuukin sille, kun ei nyt tällä kertaa kukaan ostakaan paskaasi.
Pidä paskas ja mene tiehes.
Mulle et vittuile.
Tyypillinen x:n polven moniongelmainen, sääli hänen lapsiaan.
Ongelma on se että nykyään aikuiset eivät niitä käytöstapoja osaa. Taas täällä halutaan tuntea paremmuutta. Kyllä ne lapset voi huonosti käyttäytyä vaikka niitä kasvattaakin. Eikä muuten huonosti käyttäytymistä ole jos kysyy miksi on pieni vessa. Lapset nyt vaan ovat uteliaita. Minkä sille voi jos teillä on pieni vessa. Samoin tuo jos laitat lapsen kovalle patjalle nukkumaan. Ei varmaan ole hauskaa nukkua, jos tulee selkä kipeäksi... Jos totuus minkä lapsi sanoo ääneen tekee sinulle huonon olon, ei se vielä tarkoita etteikö olisi käytöstapoja. Lapset vaan ovat suoria puheissaan.
Iteltäs puuttuu käytöstavat. Ja aivot.