Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi niin monilta lapsilta puuttuu peruskäytöstavat?
Näen paljon lapsia työssäni, mutta varsinkin jotkut lasteni kavereista ovat hyvin epäkiitollisia ja röyhkeitä.
Ei kiitetä kun saadaan kyyti harrastukseen, ei kiitetä jos saadaan ruokaa, ihan tavallista ruokaa jätetään myös syömättä ja lautanen jää pöydälle tähteineen, kommentoidaan ihan ihmeellisiä asioita (miksi teillä on niin pieni vessa tmv.)
En ymmärrä. Meillä lapset on opetettu käyttäytymään kohteliaasti muita kohtaan, esim. kiittämään ja pitämään ovea auki seuraavalle, ihan perusjuttuja. Osataan väistää pyörätiellä ja kerätään omat roskat eikä odoteta, että joku muu koko ajan palvelee.
Tästä joku vetää herneen nenään, mutta nämä tökeröimmät muksut tulevat juuri niistä "paremmista" perheistä. Yksikin ihmetteli, eikö ole vegeruokaa hänelle, lapseni tuli sanomaan että kaveri ei voi syödä että mitä nyt tehdään.
No sanoin että syö sitten vaikka perunat vaan ja laitan leipää saalatin kanssa tarjolle, ettei sitten ole nälissään.
Jotenkin tosi outoa, että minä joudun aikuisena ihmisenä "petaamaan" näille röyhkimyksille kaikkea, ettei oma lapseni kärsisi arvostelusta (haluan kuitenkin että lapsellani on nämä kaverit, sehän on itsestään selvää). Kerran joku yökyläilijä oli kysynyt, että voiko nukkua lapseni sängyssä kun patja on niin kova.
Toisen lapsemme kaveri, jonka kotona oli paljon kaikkea kurjaa meneillään on ollut kaikkein kiitollisin ylläpidosta. Aidosti kiitollinen ja kohtelias.
Mietin, onko lapsistamme tulossa nöyristeleviä ja alistuvia aikuisia. En kuitenkaan voi alkaa toisten lapsia kasvattaa, oma äitini aikoinaan ojensi veljeni kavereita ja olin kuolla häpeään.
Kommentit (539)
Näin koiranomistajana ihmetyttää se, että kadulla juostaan hirveällä metelillä tervehtimään koiraa eikä edes kysytä, että saako sitä silittää. Oma koirani on leppoisa tapaus, mutta en silti anna kenenkään silittää ilman lupaa, vaan reippaasti pyydän rauhoittumaan ja kysymään ensin.
Alkuun naapuruston lapset katsoivat aika lailla ihmeissään, kun rupesin heitä ohjeistamaan. Osa kuitenkin oppi ja osaa toimia oikein, kun pihalla nähdään, mutta osa juoksee vieläkin kiljuen paikalle, ja heillä ei ole kyllä mitään asiaa koirani iholle. Vanhemmat ovat usein mukana, mutta eivät sano juuta tai jaata.
Hyvä olisi kuitenkin vanhempienkin opettaa lapsille, että vieraita koiria ei saa koskea ilman lupaa, koska kaikki koirat ei ole lapsiystävällisiä. Samoin rauhallinen lähestyminen on ihan turvallisuuskysymys, ettei koira innostu esim. hyppäämään lasta vasten. Omassa lapsuudessani nämä olivat harvinaisen selviä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen sinänsä ap:n kanssa samaa mieltä, mutta mielestäni pelkän liharuuan tekeminen, kun kylässä on kasvissyöjä, on kyllä mun mielestä nimenomaan töykeää ja huonoa käytöstä, jossa ei voida joustaa yhtään siitä mitä minä juuri nyt olin ajatellut laittaa (tilannetta tuntematta, oletan että kyseessä ei ollut yllätysvierailu paikassa jossa kaapista ei löydy mitään muuta ja kauppaan ei pääse).
Aha, jos se kasvissyöjän lapsi tunkee sinne koulun jälkeen kylään, niin pitäis ihan varmuudeksi olla laitettu myös vegeruokia - siltä varalta, jos tää yksi lumihiutale tulee kylään.
Joka päivä kaksi ruokaa varmuuden vuoksi?
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siksi ettei pikkumussukaler voi sanoa mitään ettei kultapieni pahoita mieltään kun kirlletään/ojennetaan; voi tulla traumoja loppuiäksi.
Vai olisiko syynä se, ettei vanhemmat uskalla ryttyillä vahvemmaksi kokemalleen lapselle? Suomalaisistahan tosi moni on vellihousu, joka uskaltaa alkaa ojentaa vain heikommaksi kokemiaan, esim. sellaisia jotka kohteliaasti yrittävät jostain asiasta huomauttaa (esim. "anteeksi, voisitteko laittaa musiikkia vähän hiljaisemmalle jne..").
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Kouluikäiset varsinkin tosi näsäviisaita, en tiedä mistä se johtuu. Semmosia nenäkkäitä on moni!
Olen ollut sijaisena kouluissa ja todella moni kehuskelee itseään suoraan kaikkien kuullen: ”Mä olen niin taitava!”, ”Eikö mulla olekin ihanat hiukset?”, ”Mä olen paras!” Selvästi tuollainen on tulosta jatkuvasta kehumalla kasvatuksesta, mutta samalla on unohdettu, että sosiaalista pelisilmääkin voisi olla, ettei tyyppi ole täysin mulkku muiden mielestä.
Toinen inha piirre on ”Ope, eihän mun tarvitse tehdä näitä laskuja, kun mä olen niin hyvä matikassa?” Pyritään keksimään ihan omia sääntöjä ja neuvottelemaan itselle omat erityisoikeudet ja -luvat.
Voi että tuommoinen pistää vihaksi!
Suomalaiset on ällöttävän vaatimattomia. Vaikka olis miten kaunis tai taitava, sitä pitää vähätellä ja olla mahdollisimman huomaamaton. Onneks nykysukupolvi alkaa päästä tosta tavasta eroon.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Itseäni ihmetyttää etenkin lasten nirsoilut ruokapöydässä tai se että syödään jotain kaksinkäsin eikä jätetä mitään muille vieraille. Silti voidaan syödä vaikka keksistä se sisus ja rippeitä jätetään sinne tänne ja sanotaan "ettei tykkää". Okei ymmärrän jos ei maistu, mutta se ruualla räpiminen on ärsyttävää!
Minua ihmettää tilanne jossa olet tehnyt ruokapöydästä eräänlaisen ansan ihmiselle. Ja kun tämä ihminen sitten toimii jollain tavoin, niin etsit kohdan jossa saat hyökätä tätä kohtaan tai tämän vanhempia kohtaan.
Onko tuo käsityksesi hyvistä käytöstavoista ja hyvästä ihmisestä, johon hyvillä käytöstavoilla pyritään?
Vai oletko sinä vain kusipää ihminen joka mustaanmaalaa käytöstavat ja käyttää niitä omana aseenaan ilkeilläkseen muille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
DDR:läinen peruskoulu vei kaiken hyvän ja arvokkaan mennessään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Itseäni ihmetyttää etenkin lasten nirsoilut ruokapöydässä tai se että syödään jotain kaksinkäsin eikä jätetä mitään muille vieraille. Silti voidaan syödä vaikka keksistä se sisus ja rippeitä jätetään sinne tänne ja sanotaan "ettei tykkää". Okei ymmärrän jos ei maistu, mutta se ruualla räpiminen on ärsyttävää!
Minäkin järkytyin salaa lapseni synttäreillä, kun moni otti enemmän kuin jaksoi syödä. Kaikki keksit, karkit, kakut, suolaiset ja muut naposteltavat sotkettiin lautaselle ja jätettiin siihen keoksi. Oikein suretti kaataa bioroskikseen juhlien jälkeen ruokaa. Sellaista, joista oli otettu vain osa, haukattu palanen, nuoltu päälliset tai sisus tai otettu ihan pistämätön kasa karkkeja, mutta sössitty kakun kanssa sekaisin... Mutta tuollaisia aikuisiakin on olemassa, katsokaapa vain seisovassa pöydässä tai hotellin aamupalalla.
Ärsyttävintä oli, kun kyselin parista juomavaihtoehdosta, että haluatko juoda A vai B limua? Vastaus oli, että:”Eiku mä haluan juoda Coca Cola Zeroa!” ”No eikö Pepsi käy?” ”Ääääää, ei! Voitko käydä kaupasta hakee mulle Zeroa?!”
Vttu, ei minun lapsuudessani tuolla tavalla kaverin vanhempia kehdattu juoksuttaa tai soittaa suuta. Sitä otettiin mitä oli tai sitten oltiin ilman ja sillä sipuli.
Ihmeellisiä pikkukuninkaita!
Kaikesta sitä jaksetaan järkyttyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erään lähipiirini perheen isällä on tapana saman tien huikata tervehdys lapsen kaverille, mainiten tämän myös nimeltä, kun havaitsee tämän eteisessä. kyselee samalla, että mitä kuuluu tms. Hän on kotoisin toisesta Euroopan maasta, jossa tämmöinen on normaalia. Eli sisään tulevan vieraan voi itsekin huomioida ystävällisesti sen sijaan että kyräilisi odotellen, että sanooko se mitään. Siitä ne lapset oppii. Kannattaa kokeilla.
Olen kokeillut. Jotkut lapset eivät vain vastaa tervehdykseen.
Me ihan suomalaiset vanhemmat teemme samoin kuin tämä mies, josta yllä kerrotaan. Kyllä meidän lasten kaverit ovat pikku hiljaa oppineet tervehtimään takaisin ja vastailemaan, kun kysellään kuulumisia. Ajattelen, että hidas kehitys tässä on johtunut ujoudesta ja tottumattomuudesta eikä niinkään huonosta kasvatuksesta. Ja kun tarpeeksi sinnikkäästi olemme jatkaneet, niin tulosta on tullut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi koko kylä kasvattaa?
Aina nämä laiskat vanhemmat vetoavat ”koko kylän kasvatukseen.” Kun ei itsellä ole sitä kasvatuskykyä. Minun lapsiani ei ole kylän eikä kadun tarvinnut kasvattaa, olen sen tehnyt ihan itse. Hävettäisi (myös lasta), jos joku muu joutuisi hänelle asioista sanomaan.
Koti kylä kasvattaa -kasvatus ei tarkoita huonoon käytökseen puuttumista ulkopuoliselta. Se tarkoittaa sitä, että huomioidaan ne lapset arjessa.
Esimerkiksi; Perhe menee pieneen lastentarvikeputiikkiin ostamaan lapselle uutta talvilhaalaria. Suomessa lähes poikkeuksetta tervehditään ja palvellaan vanhempia, lapsi on sivuosassa. Koko kylä kasvattaa -tapauksessa myyjä huomioisi myös lapsen, tervehtisi ja esittelisi haalareita lapselle lapsen tasolla.
Lasten huomioiminen saa lapsen tuntemaan itsensä näkyväksi ja arvokkaaksi. Ja silloin lapsikin ymmärtää, että häneltä odotetaan kontaktia ja sosiaalista kanssakäymistä samoin kuin aikuisilta.
No koko kylä kasvattaa tarkoitti kyllä ennen sitä, että naapurin akka komensi myös muiden mukuloita tai talkkari karjui poikaporukalle tarvittaessa. Ja vanhemmat oli mukana kasvatusrintamassa eivätkä alkaneet urputtaa sille talkkarille tai naapurin eukolle siitä huutamisesta. Ennemminkin antoivat vielä varmuuden vuoksi korvatillikan kotona, kun oli tullut naapuriltakin sanottavaa meidän muksun huonosta käytöksestä.
Meidän talkkari oli kusipää. Ei siitä kukaan tykännyt, ei edes aikuiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Kouluikäiset varsinkin tosi näsäviisaita, en tiedä mistä se johtuu. Semmosia nenäkkäitä on moni!
Olen ollut sijaisena kouluissa ja todella moni kehuskelee itseään suoraan kaikkien kuullen: ”Mä olen niin taitava!”, ”Eikö mulla olekin ihanat hiukset?”, ”Mä olen paras!” Selvästi tuollainen on tulosta jatkuvasta kehumalla kasvatuksesta, mutta samalla on unohdettu, että sosiaalista pelisilmääkin voisi olla, ettei tyyppi ole täysin mulkku muiden mielestä.
Toinen inha piirre on ”Ope, eihän mun tarvitse tehdä näitä laskuja, kun mä olen niin hyvä matikassa?” Pyritään keksimään ihan omia sääntöjä ja neuvottelemaan itselle omat erityisoikeudet ja -luvat.
Voi että tuommoinen pistää vihaksi!
Suomalaiset on ällöttävän vaatimattomia. Vaikka olis miten kaunis tai taitava, sitä pitää vähätellä ja olla mahdollisimman huomaamaton. Onneks nykysukupolvi alkaa päästä tosta tavasta eroon.
Niit että sinusta sitten on hienoa kehuskella itseäsi kovaan ääneen muille? Etkä edes tajua, ettet sinä niin kummoinen ole, ainoastaan suuret luulot vain? Muut naureksii selkäsi takana sinulle tai pitää ylimielisenä ja ärsyttävänä tyyppinä ja välttelee. Omakehu haisee. On niin helppo itseään kehua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kuvitellut, että minulla ja lapsillani on hyvät käytöstavat, mutta nähtävästi emme menisi ap:n seulasta läpi. Toinen lapsistani ja minä voisimme hyvinkin kysyä, olisiko vegeruokaa. Miten se on käytöstavatonta? Pitäisikö kasvissyöjien vaan kiltisti syödä vaikka liharuokaa?
Pientä vessaa muistan itsekin ihmetelleeni. Kysyin lapsena isäni tädiltä, miten heillä on niin pieni vessa. Sain vastauksen, siinä vanhassa hienossa kerrostalossa ei alunperin ollut vessoja asunnoissa, vaan vessa oli tehty jälkikäteen komeroon. Asia selvisi ja muistan tuosta poikineen hyvän keskustelun. Minusta asioita saa kysyä ja ennemmin tuppisuisuus on minusta huonoa käytöstä tai sitten ujoutta.
Lastemme serkku oli yökylässä Laitettiin patja lattialle, mutta nukkui kuitenkin mieluummin lapsemme leveässä sängyssä. Asia ok.
Likaiset lautaset on usein helpompi tai yhtä helppo laittaa pöydästä pesuun, kuin kasasta tiskipöydältä tai siirrellä koneeseen "väärin" aseteltuja astioita.
Kiittää toki mielellään pitää.
Hyvin käyttäytyvä katsoisi vain löytyykö pöydästä jotain kasvislisuketta, salaattia tai leipää mitä voi syödä eikä rupeaisi tinkaamaan. Samoin tekee muutkin - joku ei tykkää tai ei voi syödä äyriäisiä - no hän ottaa pöydästä jotain mikä maistuu eikä nosta meteliä kun ei ole lihaa tarjolla.
Ymmärsitkö eron?
Jos kyseessä on vegaani, niin on hyvin epätodennäköistä että ymmärsi. Vegaanit kun on niitä parempia ihmisiä.
Ja tämäkö kommentti sitten edustaa hyviä käytöstapoja? Kaikkien vegaanien niputtaminen samanlaisiksi ja nimittely "paremmiksi ihmisiksi" ei mielestäni edusta hyviä keskustelutaitoja sen paremmin kohteliaita käytöstapoja.
Suurin osa tästäkin seurakunnasta kuvittelee osaavansa hyvät käytöstavat, mutta käyttääkin niitä vain muille ilkeilyyn ja hyökkäilyyn nostaakseen itseään.
Täysiä kusipäitä. Näyttävintä ja pahinta on se että kannatetaan julkisesti rikosta, eli lasten ruumiillista rangaistusta.
Tämä on heidän käsitys hyvästä käytöksestä ja sitä kautta hyvästä ihmisestä.
Tyrkyttävät muille näitä käytöstapojaan. Sitten ihmettelevät kun ei kelpaa ja lapsi ei tervehdi tai kiitä.
Kyllä se lapsi aistii pahuuden jo kaukaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Kouluikäiset varsinkin tosi näsäviisaita, en tiedä mistä se johtuu. Semmosia nenäkkäitä on moni!
Olen ollut sijaisena kouluissa ja todella moni kehuskelee itseään suoraan kaikkien kuullen: ”Mä olen niin taitava!”, ”Eikö mulla olekin ihanat hiukset?”, ”Mä olen paras!” Selvästi tuollainen on tulosta jatkuvasta kehumalla kasvatuksesta, mutta samalla on unohdettu, että sosiaalista pelisilmääkin voisi olla, ettei tyyppi ole täysin mulkku muiden mielestä.
Toinen inha piirre on ”Ope, eihän mun tarvitse tehdä näitä laskuja, kun mä olen niin hyvä matikassa?” Pyritään keksimään ihan omia sääntöjä ja neuvottelemaan itselle omat erityisoikeudet ja -luvat.
Voi että tuommoinen pistää vihaksi!
Suomalaiset on ällöttävän vaatimattomia. Vaikka olis miten kaunis tai taitava, sitä pitää vähätellä ja olla mahdollisimman huomaamaton. Onneks nykysukupolvi alkaa päästä tosta tavasta eroon.
Niit että sinusta sitten on hienoa kehuskella itseäsi kovaan ääneen muille? Etkä edes tajua, ettet sinä niin kummoinen ole, ainoastaan suuret luulot vain? Muut naureksii selkäsi takana sinulle tai pitää ylimielisenä ja ärsyttävänä tyyppinä ja välttelee. Omakehu haisee. On niin helppo itseään kehua.
Pääkiinni jo, älä ole tuollainen kusipää.
Tuo on vain sinun näkökulmasi. Meistä muista on ihan ok, että moni lapsi osaa laskea hyvin ja on ylpeä siitä. Se on rehellisyyttä että on ylpeä siitä missä on hyvä. Muuten vaatimattomuus ei olisi aitoa ja pyyteetöntä puhtautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Kouluikäiset varsinkin tosi näsäviisaita, en tiedä mistä se johtuu. Semmosia nenäkkäitä on moni!
Olen ollut sijaisena kouluissa ja todella moni kehuskelee itseään suoraan kaikkien kuullen: ”Mä olen niin taitava!”, ”Eikö mulla olekin ihanat hiukset?”, ”Mä olen paras!” Selvästi tuollainen on tulosta jatkuvasta kehumalla kasvatuksesta, mutta samalla on unohdettu, että sosiaalista pelisilmääkin voisi olla, ettei tyyppi ole täysin mulkku muiden mielestä.
Toinen inha piirre on ”Ope, eihän mun tarvitse tehdä näitä laskuja, kun mä olen niin hyvä matikassa?” Pyritään keksimään ihan omia sääntöjä ja neuvottelemaan itselle omat erityisoikeudet ja -luvat.
Voi että tuommoinen pistää vihaksi!
Suomalaiset on ällöttävän vaatimattomia. Vaikka olis miten kaunis tai taitava, sitä pitää vähätellä ja olla mahdollisimman huomaamaton. Onneks nykysukupolvi alkaa päästä tosta tavasta eroon.
Niit että sinusta sitten on hienoa kehuskella itseäsi kovaan ääneen muille? Etkä edes tajua, ettet sinä niin kummoinen ole, ainoastaan suuret luulot vain? Muut naureksii selkäsi takana sinulle tai pitää ylimielisenä ja ärsyttävänä tyyppinä ja välttelee. Omakehu haisee. On niin helppo itseään kehua.
Hei luterilainen, mee jumalanpalvelukseen vetää saarnaa. Meitä ei kiinnosta paatoksellinen ja sairaanloinen epäaito vaatimattomuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sinänsä ap:n kanssa samaa mieltä, mutta mielestäni pelkän liharuuan tekeminen, kun kylässä on kasvissyöjä, on kyllä mun mielestä nimenomaan töykeää ja huonoa käytöstä, jossa ei voida joustaa yhtään siitä mitä minä juuri nyt olin ajatellut laittaa (tilannetta tuntematta, oletan että kyseessä ei ollut yllätysvierailu paikassa jossa kaapista ei löydy mitään muuta ja kauppaan ei pääse).
Aha, jos se kasvissyöjän lapsi tunkee sinne koulun jälkeen kylään, niin pitäis ihan varmuudeksi olla laitettu myös vegeruokia - siltä varalta, jos tää yksi lumihiutale tulee kylään.
Joka päivä kaksi ruokaa varmuuden vuoksi?
Avaimellako se tulee vai ikkunasta? Meille ei tule kukaan, jota ei ole joku perheenjäsen päästänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi koko kylä kasvattaa?
Aina nämä laiskat vanhemmat vetoavat ”koko kylän kasvatukseen.” Kun ei itsellä ole sitä kasvatuskykyä. Minun lapsiani ei ole kylän eikä kadun tarvinnut kasvattaa, olen sen tehnyt ihan itse. Hävettäisi (myös lasta), jos joku muu joutuisi hänelle asioista sanomaan.
Koti kylä kasvattaa -kasvatus ei tarkoita huonoon käytökseen puuttumista ulkopuoliselta. Se tarkoittaa sitä, että huomioidaan ne lapset arjessa.
Esimerkiksi; Perhe menee pieneen lastentarvikeputiikkiin ostamaan lapselle uutta talvilhaalaria. Suomessa lähes poikkeuksetta tervehditään ja palvellaan vanhempia, lapsi on sivuosassa. Koko kylä kasvattaa -tapauksessa myyjä huomioisi myös lapsen, tervehtisi ja esittelisi haalareita lapselle lapsen tasolla.
Lasten huomioiminen saa lapsen tuntemaan itsensä näkyväksi ja arvokkaaksi. Ja silloin lapsikin ymmärtää, että häneltä odotetaan kontaktia ja sosiaalista kanssakäymistä samoin kuin aikuisilta.
No koko kylä kasvattaa tarkoitti kyllä ennen sitä, että naapurin akka komensi myös muiden mukuloita tai talkkari karjui poikaporukalle tarvittaessa. Ja vanhemmat oli mukana kasvatusrintamassa eivätkä alkaneet urputtaa sille talkkarille tai naapurin eukolle siitä huutamisesta. Ennemminkin antoivat vielä varmuuden vuoksi korvatillikan kotona, kun oli tullut naapuriltakin sanottavaa meidän muksun huonosta käytöksestä.
Meidän talkkari oli kusipää. Ei siitä kukaan tykännyt, ei edes aikuiset.
Sellainen talkkari kuin talokin. Mulkuille tuleekin olla mulkku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei luterilainen, mee jumalanpalvelukseen vetää saarnaa. Meitä ei kiinnosta paatoksellinen ja sairaanloinen epäaito vaatimattomuus.
Voi niitä, toivon ymmärrystä siitä, millä säännöillä tämä maailma oikeasti toimii, jos sitä tahdotte. Vaatimattomuus on hyve kuin myös kiitollisuus saamastaan.
Antakaa niin saatte, älkää tuomitko tai syyttäkö, jollette tahdo, että teitä tuomitaan ja syytetään.
Ihmiset puhuvat itsekseen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi koko kylä kasvattaa?
Aina nämä laiskat vanhemmat vetoavat ”koko kylän kasvatukseen.” Kun ei itsellä ole sitä kasvatuskykyä. Minun lapsiani ei ole kylän eikä kadun tarvinnut kasvattaa, olen sen tehnyt ihan itse. Hävettäisi (myös lasta), jos joku muu joutuisi hänelle asioista sanomaan.
Koti kylä kasvattaa -kasvatus ei tarkoita huonoon käytökseen puuttumista ulkopuoliselta. Se tarkoittaa sitä, että huomioidaan ne lapset arjessa.
Esimerkiksi; Perhe menee pieneen lastentarvikeputiikkiin ostamaan lapselle uutta talvilhaalaria. Suomessa lähes poikkeuksetta tervehditään ja palvellaan vanhempia, lapsi on sivuosassa. Koko kylä kasvattaa -tapauksessa myyjä huomioisi myös lapsen, tervehtisi ja esittelisi haalareita lapselle lapsen tasolla.
Lasten huomioiminen saa lapsen tuntemaan itsensä näkyväksi ja arvokkaaksi. Ja silloin lapsikin ymmärtää, että häneltä odotetaan kontaktia ja sosiaalista kanssakäymistä samoin kuin aikuisilta.
No koko kylä kasvattaa tarkoitti kyllä ennen sitä, että naapurin akka komensi myös muiden mukuloita tai talkkari karjui poikaporukalle tarvittaessa. Ja vanhemmat oli mukana kasvatusrintamassa eivätkä alkaneet urputtaa sille talkkarille tai naapurin eukolle siitä huutamisesta. Ennemminkin antoivat vielä varmuuden vuoksi korvatillikan kotona, kun oli tullut naapuriltakin sanottavaa meidän muksun huonosta käytöksestä.
Meidän talkkari oli kusipää. Ei siitä kukaan tykännyt, ei edes aikuiset.
Muistan kuinka teinipojat vähän kasvoi, niin ne kosti vanhemmille jotka oli kaltoin kohdelleet heitä.
Tulee mieleen yksi opettaja joka sai kuudennella luokalla nyrkistä nenuunsa. Me muut vaan ihasteltiin että vau se uskals, kerranki joku piti lasten puolia.
Tietenkin tätä raggaria pidettiin häirikkönä ja sai rangaistuksen. Opettaja oli oikea paha.
Noiden talkkareiden autoon tungettiin lumipalloja kostoksi ja kondomeitakin asetettiin. Naureskeltiin ja kostettiin takaisin huono kohtelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää meidän taloyhtiön pihapiirin lapset, jotka ei vastaa mitään kun heitä tervehtii pihalla. Ovat jotain 6+vuotiaita. Mykkänä vaan ohittavat vaikka sanon aina hei. Omalle lapselleni opetan, että tervehdykseen vastataan. Samat mukulat ovat myös vahtineet ettei heidän yhteispihalle lojumaan jätetyillä leluilla olisi saanut muut leikkiä.
Minulle opetettiin lapsena ja saman olen opettanut lapsilleni. Vieraille aikuisille EI puhuta.
Voi jeesus näitä vanhempia..ihan oikeesti. Tälläsiä äitejä ja isejä.
Samaa opetettiin minulle. Valitettavasti eivät vanhempani juurikaan muuta puhuneet minul.le
Hilipatus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei luterilainen, mee jumalanpalvelukseen vetää saarnaa. Meitä ei kiinnosta paatoksellinen ja sairaanloinen epäaito vaatimattomuus.
Voi niitä, toivon ymmärrystä siitä, millä säännöillä tämä maailma oikeasti toimii, jos sitä tahdotte. Vaatimattomuus on hyve kuin myös kiitollisuus saamastaan.
Antakaa niin saatte, älkää tuomitko tai syyttäkö, jollette tahdo, että teitä tuomitaan ja syytetään.
Ihmiset puhuvat itsekseen
Vaatimattomuus on valhetta jos sitä käyttää viittana
Jos oikeasti on hyvä ja tuntee sen sydämessään, niin ei sitä tarvitse peittää. Kaikki näkee läpi ja iloitsee siitä.
t. Jeesus
Alue: Aihe vapaa
No koko kylä kasvattaa tarkoitti kyllä ennen sitä, että naapurin akka komensi myös muiden mukuloita tai talkkari karjui poikaporukalle tarvittaessa. Ja vanhemmat oli mukana kasvatusrintamassa eivätkä alkaneet urputtaa sille talkkarille tai naapurin eukolle siitä huutamisesta. Ennemminkin antoivat vielä varmuuden vuoksi korvatillikan kotona, kun oli tullut naapuriltakin sanottavaa meidän muksun huonosta käytöksestä.