Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi niin monilta lapsilta puuttuu peruskäytöstavat?
Näen paljon lapsia työssäni, mutta varsinkin jotkut lasteni kavereista ovat hyvin epäkiitollisia ja röyhkeitä.
Ei kiitetä kun saadaan kyyti harrastukseen, ei kiitetä jos saadaan ruokaa, ihan tavallista ruokaa jätetään myös syömättä ja lautanen jää pöydälle tähteineen, kommentoidaan ihan ihmeellisiä asioita (miksi teillä on niin pieni vessa tmv.)
En ymmärrä. Meillä lapset on opetettu käyttäytymään kohteliaasti muita kohtaan, esim. kiittämään ja pitämään ovea auki seuraavalle, ihan perusjuttuja. Osataan väistää pyörätiellä ja kerätään omat roskat eikä odoteta, että joku muu koko ajan palvelee.
Tästä joku vetää herneen nenään, mutta nämä tökeröimmät muksut tulevat juuri niistä "paremmista" perheistä. Yksikin ihmetteli, eikö ole vegeruokaa hänelle, lapseni tuli sanomaan että kaveri ei voi syödä että mitä nyt tehdään.
No sanoin että syö sitten vaikka perunat vaan ja laitan leipää saalatin kanssa tarjolle, ettei sitten ole nälissään.
Jotenkin tosi outoa, että minä joudun aikuisena ihmisenä "petaamaan" näille röyhkimyksille kaikkea, ettei oma lapseni kärsisi arvostelusta (haluan kuitenkin että lapsellani on nämä kaverit, sehän on itsestään selvää). Kerran joku yökyläilijä oli kysynyt, että voiko nukkua lapseni sängyssä kun patja on niin kova.
Toisen lapsemme kaveri, jonka kotona oli paljon kaikkea kurjaa meneillään on ollut kaikkein kiitollisin ylläpidosta. Aidosti kiitollinen ja kohtelias.
Mietin, onko lapsistamme tulossa nöyristeleviä ja alistuvia aikuisia. En kuitenkaan voi alkaa toisten lapsia kasvattaa, oma äitini aikoinaan ojensi veljeni kavereita ja olin kuolla häpeään.
Kommentit (539)
Niinpä. Itseäni ihmetyttää etenkin lasten nirsoilut ruokapöydässä tai se että syödään jotain kaksinkäsin eikä jätetä mitään muille vieraille. Silti voidaan syödä vaikka keksistä se sisus ja rippeitä jätetään sinne tänne ja sanotaan "ettei tykkää". Okei ymmärrän jos ei maistu, mutta se ruualla räpiminen on ärsyttävää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi koko kylä kasvattaa?
Aina nämä laiskat vanhemmat vetoavat ”koko kylän kasvatukseen.” Kun ei itsellä ole sitä kasvatuskykyä. Minun lapsiani ei ole kylän eikä kadun tarvinnut kasvattaa, olen sen tehnyt ihan itse. Hävettäisi (myös lasta), jos joku muu joutuisi hänelle asioista sanomaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kuvitellut, että minulla ja lapsillani on hyvät käytöstavat, mutta nähtävästi emme menisi ap:n seulasta läpi. Toinen lapsistani ja minä voisimme hyvinkin kysyä, olisiko vegeruokaa. Miten se on käytöstavatonta? Pitäisikö kasvissyöjien vaan kiltisti syödä vaikka liharuokaa?
Pientä vessaa muistan itsekin ihmetelleeni. Kysyin lapsena isäni tädiltä, miten heillä on niin pieni vessa. Sain vastauksen, siinä vanhassa hienossa kerrostalossa ei alunperin ollut vessoja asunnoissa, vaan vessa oli tehty jälkikäteen komeroon. Asia selvisi ja muistan tuosta poikineen hyvän keskustelun. Minusta asioita saa kysyä ja ennemmin tuppisuisuus on minusta huonoa käytöstä tai sitten ujoutta.
Lastemme serkku oli yökylässä Laitettiin patja lattialle, mutta nukkui kuitenkin mieluummin lapsemme leveässä sängyssä. Asia ok.
Likaiset lautaset on usein helpompi tai yhtä helppo laittaa pöydästä pesuun, kuin kasasta tiskipöydältä tai siirrellä koneeseen "väärin" aseteltuja astioita.
Kiittää toki mielellään pitää.
Hyvin käyttäytyvä katsoisi vain löytyykö pöydästä jotain kasvislisuketta, salaattia tai leipää mitä voi syödä eikä rupeaisi tinkaamaan. Samoin tekee muutkin - joku ei tykkää tai ei voi syödä äyriäisiä - no hän ottaa pöydästä jotain mikä maistuu eikä nosta meteliä kun ei ole lihaa tarjolla.
Ymmärsitkö eron?
Jos kyseessä on vegaani, niin on hyvin epätodennäköistä että ymmärsi. Vegaanit kun on niitä parempia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Espanjassa asuessani lapsena oli tapana että naapurin setä heitti meille karkkirahaa aina kun tervehdimme häntä aulassa kohteliaasti. Me myös poimimme hänelle kukkia, kun pyysi niitä pöydälle ja vaimo antoi myös lantin siitä hyvästä.
Se ystävällisyys olisi ostettavissa. Jos on köyhä ympärstö ja kitsas, niin se hymy ja tervehdyskin on tiukassa.
Milloin sinä hyvä naapuri olet lahjoittanut vaikkapa 20e pihan lapsille eräänlaisena suojelusrahana?
Ei tällöin lapset tärvele pyörääsi tai maalaa lähialuuen seiniä tai tee tihutöitä.
Näin vielä 50-luvulla kuulemma toimittiin Helsingissäkin!!!
Hyi stana että pitäisi vielä naapureiden pershedelmiä alkaa lahjoa, jotta käyttäytyvät kuin ihmiset.
Kuinkahan paljon tällaisille pitää teininä maksaa, jotta eivät huvikseen kiduta kaveriaan kuten Koskelassa tapahtui?
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Itseäni ihmetyttää etenkin lasten nirsoilut ruokapöydässä tai se että syödään jotain kaksinkäsin eikä jätetä mitään muille vieraille. Silti voidaan syödä vaikka keksistä se sisus ja rippeitä jätetään sinne tänne ja sanotaan "ettei tykkää". Okei ymmärrän jos ei maistu, mutta se ruualla räpiminen on ärsyttävää!
Minäkin järkytyin salaa lapseni synttäreillä, kun moni otti enemmän kuin jaksoi syödä. Kaikki keksit, karkit, kakut, suolaiset ja muut naposteltavat sotkettiin lautaselle ja jätettiin siihen keoksi. Oikein suretti kaataa bioroskikseen juhlien jälkeen ruokaa. Sellaista, joista oli otettu vain osa, haukattu palanen, nuoltu päälliset tai sisus tai otettu ihan pistämätön kasa karkkeja, mutta sössitty kakun kanssa sekaisin... Mutta tuollaisia aikuisiakin on olemassa, katsokaapa vain seisovassa pöydässä tai hotellin aamupalalla.
Ärsyttävintä oli, kun kyselin parista juomavaihtoehdosta, että haluatko juoda A vai B limua? Vastaus oli, että:”Eiku mä haluan juoda Coca Cola Zeroa!” ”No eikö Pepsi käy?” ”Ääääää, ei! Voitko käydä kaupasta hakee mulle Zeroa?!”
Vttu, ei minun lapsuudessani tuolla tavalla kaverin vanhempia kehdattu juoksuttaa tai soittaa suuta. Sitä otettiin mitä oli tai sitten oltiin ilman ja sillä sipuli.
Ihmeellisiä pikkukuninkaita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Itseäni ihmetyttää etenkin lasten nirsoilut ruokapöydässä tai se että syödään jotain kaksinkäsin eikä jätetä mitään muille vieraille. Silti voidaan syödä vaikka keksistä se sisus ja rippeitä jätetään sinne tänne ja sanotaan "ettei tykkää". Okei ymmärrän jos ei maistu, mutta se ruualla räpiminen on ärsyttävää!
Junteimmat moukat tulevat jo pöytää kattaessa napsimaan syötäviä. Kerran eräs vieraisilla ollut lapsonen seisoi vieressä, kun laitoin kahvipöytää ja totesi:”Mä en sit tykkää noista kekseistä.” Vanhempansa ei sanonut sohvalta mitään :-0
Kun kasvattajat eivät osaa käyttää ei sanaa, on muksujen käytös usein mitä sattuu. Pitää opettaa käytös tapoja, miten toimitaan milloinkin. Ei lapsi siitä hajoa jos kielletään asioissa jotka ei kuulu fiksuun käytökseen. Ei vanhemmat siitä useinkaan palkintoa saa, mutta kun lapsesta tulee aikuinen he kyllä mielessään kiittävät että heitä on kasvatettu, fiksuimmat sanovat jopa kasvotusten Kiitos. Ja kyllä tiedän että on todella haastavia lapsia joihin ei tunnu oikein mikään tehoavan, kärsivällisyyttä vaaditaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi koko kylä kasvattaa?
Aina nämä laiskat vanhemmat vetoavat ”koko kylän kasvatukseen.” Kun ei itsellä ole sitä kasvatuskykyä. Minun lapsiani ei ole kylän eikä kadun tarvinnut kasvattaa, olen sen tehnyt ihan itse. Hävettäisi (myös lasta), jos joku muu joutuisi hänelle asioista sanomaan.
Koti kylä kasvattaa -kasvatus ei tarkoita huonoon käytökseen puuttumista ulkopuoliselta. Se tarkoittaa sitä, että huomioidaan ne lapset arjessa.
Esimerkiksi; Perhe menee pieneen lastentarvikeputiikkiin ostamaan lapselle uutta talvilhaalaria. Suomessa lähes poikkeuksetta tervehditään ja palvellaan vanhempia, lapsi on sivuosassa. Koko kylä kasvattaa -tapauksessa myyjä huomioisi myös lapsen, tervehtisi ja esittelisi haalareita lapselle lapsen tasolla.
Lasten huomioiminen saa lapsen tuntemaan itsensä näkyväksi ja arvokkaaksi. Ja silloin lapsikin ymmärtää, että häneltä odotetaan kontaktia ja sosiaalista kanssakäymistä samoin kuin aikuisilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Itseäni ihmetyttää etenkin lasten nirsoilut ruokapöydässä tai se että syödään jotain kaksinkäsin eikä jätetä mitään muille vieraille. Silti voidaan syödä vaikka keksistä se sisus ja rippeitä jätetään sinne tänne ja sanotaan "ettei tykkää". Okei ymmärrän jos ei maistu, mutta se ruualla räpiminen on ärsyttävää!
Minäkin järkytyin salaa lapseni synttäreillä, kun moni otti enemmän kuin jaksoi syödä. Kaikki keksit, karkit, kakut, suolaiset ja muut naposteltavat sotkettiin lautaselle ja jätettiin siihen keoksi. Oikein suretti kaataa bioroskikseen juhlien jälkeen ruokaa. Sellaista, joista oli otettu vain osa, haukattu palanen, nuoltu päälliset tai sisus tai otettu ihan pistämätön kasa karkkeja, mutta sössitty kakun kanssa sekaisin... Mutta tuollaisia aikuisiakin on olemassa, katsokaapa vain seisovassa pöydässä tai hotellin aamupalalla.
Ärsyttävintä oli, kun kyselin parista juomavaihtoehdosta, että haluatko juoda A vai B limua? Vastaus oli, että:”Eiku mä haluan juoda Coca Cola Zeroa!” ”No eikö Pepsi käy?” ”Ääääää, ei! Voitko käydä kaupasta hakee mulle Zeroa?!”
Vttu, ei minun lapsuudessani tuolla tavalla kaverin vanhempia kehdattu juoksuttaa tai soittaa suuta. Sitä otettiin mitä oli tai sitten oltiin ilman ja sillä sipuli.
Ihmeellisiä pikkukuninkaita!
No ei kai nyt kukaan juo oikeesti pepsiä🤭
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Minäkin järkytyin salaa lapseni synttäreillä, kun moni otti enemmän kuin jaksoi syödä. Kaikki keksit, karkit, kakut, suolaiset ja muut naposteltavat sotkettiin lautaselle ja jätettiin siihen keoksi. Oikein suretti kaataa bioroskikseen juhlien jälkeen ruokaa. Sellaista, joista oli otettu vain osa, haukattu palanen, nuoltu päälliset tai sisus tai otettu ihan pistämätön kasa karkkeja, mutta sössitty kakun kanssa sekaisin... Mutta tuollaisia aikuisiakin on olemassa, katsokaapa vain seisovassa pöydässä tai hotellin aamupalalla.
Ärsyttävintä oli, kun kyselin parista juomavaihtoehdosta, että haluatko juoda A vai B limua? Vastaus oli, että:”Eiku mä haluan juoda Coca Cola Zeroa!” ”No eikö Pepsi käy?” ”Ääääää, ei! Voitko käydä kaupasta hakee mulle Zeroa?!”
Vttu, ei minun lapsuudessani tuolla tavalla kaverin vanhempia kehdattu juoksuttaa tai soittaa suuta. Sitä otettiin mitä oli tai sitten oltiin ilman ja sillä sipuli.
Ihmeellisiä pikkukuninkaita!"
Nykyvanhempienkin pitää pystyä sanomaan EI. Törkimyksille tarvitaan kuria, mitä vahva isähahmo edustaa. Toivon tarvittavaa jämäkkyyttä myös YH-äideille, vaikka ette miehen roolia korvaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Itseäni ihmetyttää etenkin lasten nirsoilut ruokapöydässä tai se että syödään jotain kaksinkäsin eikä jätetä mitään muille vieraille. Silti voidaan syödä vaikka keksistä se sisus ja rippeitä jätetään sinne tänne ja sanotaan "ettei tykkää". Okei ymmärrän jos ei maistu, mutta se ruualla räpiminen on ärsyttävää!
Junteimmat moukat tulevat jo pöytää kattaessa napsimaan syötäviä. Kerran eräs vieraisilla ollut lapsonen seisoi vieressä, kun laitoin kahvipöytää ja totesi:”Mä en sit tykkää noista kekseistä.” Vanhempansa ei sanonut sohvalta mitään :-0
Mitä niiden vanhempien ois pitäny sanoa? Oisit vastannut ettei tarvitse syödä. Sullehan se puhui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Kouluikäiset varsinkin tosi näsäviisaita, en tiedä mistä se johtuu. Semmosia nenäkkäitä on moni!
Olen ollut sijaisena kouluissa ja todella moni kehuskelee itseään suoraan kaikkien kuullen: ”Mä olen niin taitava!”, ”Eikö mulla olekin ihanat hiukset?”, ”Mä olen paras!” Selvästi tuollainen on tulosta jatkuvasta kehumalla kasvatuksesta, mutta samalla on unohdettu, että sosiaalista pelisilmääkin voisi olla, ettei tyyppi ole täysin mulkku muiden mielestä.
Toinen inha piirre on ”Ope, eihän mun tarvitse tehdä näitä laskuja, kun mä olen niin hyvä matikassa?” Pyritään keksimään ihan omia sääntöjä ja neuvottelemaan itselle omat erityisoikeudet ja -luvat.
Voi että tuommoinen pistää vihaksi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Itseäni ihmetyttää etenkin lasten nirsoilut ruokapöydässä tai se että syödään jotain kaksinkäsin eikä jätetä mitään muille vieraille. Silti voidaan syödä vaikka keksistä se sisus ja rippeitä jätetään sinne tänne ja sanotaan "ettei tykkää". Okei ymmärrän jos ei maistu, mutta se ruualla räpiminen on ärsyttävää!
Junteimmat moukat tulevat jo pöytää kattaessa napsimaan syötäviä. Kerran eräs vieraisilla ollut lapsonen seisoi vieressä, kun laitoin kahvipöytää ja totesi:”Mä en sit tykkää noista kekseistä.” Vanhempansa ei sanonut sohvalta mitään :-0
Mitä niiden vanhempien ois pitäny sanoa? Oisit vastannut ettei tarvitse syödä. Sullehan se puhui.
Olisin voinut sanoa, ettei tartte syödä mitään. Älä tule kahvipöytään ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut kasvatettiin pienenä todella hyvin, ainakin huomaavaisuus ja peruskäytöstavat taottiin päähän. Monella kaverillani ei ilmeisesti näin ollut, mutta en kiinnittänyt siihen silloin huomiota. Pari vuotta sitten törmäsin vanhaan iltapäiväkerhon ohjaajaani, kävin siis tuossa kerhossa ala-asteen ensimmäisillä luokilla 20 vuotta sitten. Juttelimme hetken ja tuo ohjaaja muisteli edelleen, miten olin kavereistani ainoa, joka tervehti tullessa, kiitti välipalan jälkeen ja moikkasi lähtiessä. Perjantaisin olin jopa huudellut hyviä viikonloppuja.
En todellakaan olisi enää muistanut tuollaista itse. Minusta ne olivat pieniä ja täysin päivänselviä asioita ja tuntuu hassulta, ettei monilla näin ollut. Saman kyllä huomaa nyt aikuisenakin, todella moni ei töissä tervehdi tai moikkaa, vaikka meillä on pieni työyhteisö. Moni ei jopa vastaa mitään, vaikka taukohuoneeseen tullessa minä tai joku muu tervehtisi kaikkia. Kyllä ne tavat lapsuudessa opitaan.
Kyllä. Ne tavat on kuin temppuja joita koirakin oppii.
Itse en näe että on mitään hyötyä tervehtiä naapureita tai työtovereita.
En tarvitse heidän hyväksyntää.
Jos joku kysyy minulta jotain, niin minulla on ihan yhtäläinen oikeus maailmankaikkeudessa olla sanomatta sanaakaan ja toljottaa.
Samaa opetan lapsilleni.
Yhdessä aina ihmettelemme ihmisiä jotka sanoo "huo menta".
Mistähän tuokin sana on kotoisin. Toiset sanoo moi ja terve tai hei.
Me emme sano mitään. Tulemme lähiöistä ja katsomme tuimasti silmiin.
En koskaan saanut keskiluokkaisista tavoista mitään hyötyä.
Opetan omille lapsilleni omat lähiöiden tavat.
Hienostoilla on omat tapansa ja varmasti pitävät itseään parempina sen takia.
Temppuja joita koirillekin opetetaan.
Haluan kertoa kaikille teille, että meiltä on turha odottaa temppuja ja me emme tule hakemaan hyväksyntäänne tässä yhtekunnassa.
On ihan hyvä että opetatte kouluissa ja eskareissa lapsille outoja keskiluokkaisia juttuja, mutta onneksi niitä ei ole pakko ottaa käyttöön ja Suomi on vapaa maa.
Hyvä että tämäkin näkökulma tuotiin esille.
Meillä on sama käytäntö. Lapset saavat itse opetella hienoston tavat, jos haluavat oppia ne.
Pätee ihan haarukkaan ja veitseenkin. Meillä syödään normaalisti vain haarukalla ja lusikalla. Veitseä käytetään vain leivän voiteluun.
Suomen kieltäkään ette juuri käytä, vaan mieluummin "veitseä".
Ja sossu maksaa.
kiinnostaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lapseni ovat aivan sairaalloisen ujoja. Eivät siinä 3-6-vuotiaina puhuneet vieraammille aikuisille yhtään mitään. Eivät vain pystyneet vastaamaan tervehdykseen kuin ehkä korkeintaan nyökkäämällä. En nähnyt järkeä kiusata lasta joka päivä asialla. Nuorempi meni 3-vuotiaana päiväkodissa uuteen ryhmään eikä ensimmäiseen neljään kuukauteen puhunut ryhmän aikuisille yhtään mitään.
Toki suurimmalla osalla ei ole tästä kyse mutta kyllä näitäkin on. Nyt minunkin lapseni kyllä jo tervehtivät ja sanovat kiitos kavereidenkin vanhemmille mutta vielä ekaluokkalaisenakin se oli kyllä hankalaa.
Mistä sun nähdäksesi tuo kuvailemasi sairaalloinen ujous johtui? Saivatko sun lapset ihan vauvasta lähtien sosiaalisia kontakteja? Vai olivatko vain kotona, kunnes veit hoitoon? Eli johtuiko ympäristöstä? Vai oliko sun mielestä ihan sisäsyntyistä, perimän määräämää tms? Kiinnostaa. Mitä he itse nyt asiasta tuumaavat? Osaavatko yhtään selittää?
Tuo on jo täyttä kiusaamista, jotkut ihan oikeasti ovat todella ujoja.
Mutta ne lapset eivät myöskään ole niitä, jotka käyttäytyvät muuten vain k u s i p ä i s e s t i.
Aidosti ujon lapsen tunnistaa helposti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Itseäni ihmetyttää etenkin lasten nirsoilut ruokapöydässä tai se että syödään jotain kaksinkäsin eikä jätetä mitään muille vieraille. Silti voidaan syödä vaikka keksistä se sisus ja rippeitä jätetään sinne tänne ja sanotaan "ettei tykkää". Okei ymmärrän jos ei maistu, mutta se ruualla räpiminen on ärsyttävää!
Junteimmat moukat tulevat jo pöytää kattaessa napsimaan syötäviä. Kerran eräs vieraisilla ollut lapsonen seisoi vieressä, kun laitoin kahvipöytää ja totesi:”Mä en sit tykkää noista kekseistä.” Vanhempansa ei sanonut sohvalta mitään :-0
Mitä niiden vanhempien ois pitäny sanoa? Oisit vastannut ettei tarvitse syödä. Sullehan se puhui.
Olisin voinut sanoa, ettei tartte syödä mitään. Älä tule kahvipöytään ollenkaan.
Mikset sanonu? Ujostelitko niitä vanhempia vai pelkäsitkö, että lapsi sanoo vastaan?
AU-lapset ovat usein heitteillä, kun äippä lepää somessa ja tinderissä. Ei ole kunnon miestä, joka veisi lapset pilkille ja uimaan ja opettaisi tavoille. Kännyköistä katsellaan nyökkiviä lökäpöksyjä. Siksi lapsistakin tulee lökäpöksyjä, jotka eivät kehtaa naamaansa näyttää, vaan piiloutuvat huppariin. Ja äiti vaan somettaa.
Naiset, hyväksykää roolinne tässä maailmassa - naiset eivät ole miehiä ja toisin päin. Nainen ja mies täydentävät toisiaan hyvin, eikä naisen uhittelu miehelle tarkoita yhtään mitään lopputuloksen kannalta. Olkaa se "gentle sex", naiset, miksi teidät on luotu.
YH-vanhemmuus on lähes jokaisella mitattavilla olevalla aspektilla vähemmän optimaalinen lapselle kuin ydinperhe. Vanhempien itsekkyys on ajanut lapsia karmisesti alas itsekkyyden polulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kuvitellut, että minulla ja lapsillani on hyvät käytöstavat, mutta nähtävästi emme menisi ap:n seulasta läpi. Toinen lapsistani ja minä voisimme hyvinkin kysyä, olisiko vegeruokaa. Miten se on käytöstavatonta? Pitäisikö kasvissyöjien vaan kiltisti syödä vaikka liharuokaa?
Pientä vessaa muistan itsekin ihmetelleeni. Kysyin lapsena isäni tädiltä, miten heillä on niin pieni vessa. Sain vastauksen, siinä vanhassa hienossa kerrostalossa ei alunperin ollut vessoja asunnoissa, vaan vessa oli tehty jälkikäteen komeroon. Asia selvisi ja muistan tuosta poikineen hyvän keskustelun. Minusta asioita saa kysyä ja ennemmin tuppisuisuus on minusta huonoa käytöstä tai sitten ujoutta.
Lastemme serkku oli yökylässä Laitettiin patja lattialle, mutta nukkui kuitenkin mieluummin lapsemme leveässä sängyssä. Asia ok.
Likaiset lautaset on usein helpompi tai yhtä helppo laittaa pöydästä pesuun, kuin kasasta tiskipöydältä tai siirrellä koneeseen "väärin" aseteltuja astioita.
Kiittää toki mielellään pitää.
Hyvin käyttäytyvä katsoisi vain löytyykö pöydästä jotain kasvislisuketta, salaattia tai leipää mitä voi syödä eikä rupeaisi tinkaamaan. Samoin tekee muutkin - joku ei tykkää tai ei voi syödä äyriäisiä - no hän ottaa pöydästä jotain mikä maistuu eikä nosta meteliä kun ei ole lihaa tarjolla.
Ymmärsitkö eron?
Jos kyseessä on vegaani, niin on hyvin epätodennäköistä että ymmärsi. Vegaanit kun on niitä parempia ihmisiä.
Ja tämäkö kommentti sitten edustaa hyviä käytöstapoja? Kaikkien vegaanien niputtaminen samanlaisiksi ja nimittely "paremmiksi ihmisiksi" ei mielestäni edusta hyviä keskustelutaitoja sen paremmin kohteliaita käytöstapoja.
Alue: Aihe vapaa
Oon kuullut semmoisenkin selityksen että kristalli? lapsi käyttäytyy huonosti kun on niin ainutlaatuinen. Juntti vanhemmat ei tokikaan asiaan mitenkään liity. Äiti mainosti itsekin olevansa joku indigo. En tosin oikein ymmärrä, kun nämä ihmeelliset lapset luonnostaan aistivat miten toiselle ihmiselle saa paremman mielen tms. aistivat tunteita niin miten sitten on niin älyttömän huono tapaisia kun yleensähän hyvällä ja ihanalla käytöksellä ja huomioimisella saa jonkun toisen mielen paremmaksi.