Oliko teillä lapsena sääntö, ettei kavereiden luona saanut syödä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei kotona tarjottu koskaan kavereille. Kavereiden piti syömisen ajan odottaa mun huoneessa tai mieluiten ulkona.

Ap

Sairasta

Mikä sairaus sua vaivaa, kun tämmöisiä heittelet aivan tavallisiin juttuihin?

Tuota tehtiin todella monessa perheessä 80-luvulla. Tai sitten lähetettiin kotiin käymään ruokailun ajaksi.

ohis

Kuule ei meilläpäin. En ole koskaan kuullut moisesta.

Länsisuomalaisia tai pohjalaisia junttitapoja varmaan.

En muista koskaan syöneeni ruokaa kavereilla. Jotain välipalaa on varmaan joskus syöty. Myöskään meillä ei kaverit syöneet vaan ruoka-ajaksi mentiin kotiin tai jos ruoka-ajat eivät osuneet yksiin, niin odotettiin kaverin huoneessa. Asuimme kaikki kaverit lähekkäin ja joka päivä milloin kenelläkin, joten kai se näin oli selvintä kaikille, että kaikki syövät ruoan omissa kodeissaan.

Ihan oikein, että perheillä on sääntöjä, joista pidetään kiinni. Ruoka on muutenkin kallista, ja monella laskettu niin, että riittää omalle perheelle kaupassa käyntien välipäiviksi, etenkin näin korona-aikana, kun on järkevää karsia kaupassa käynnit minimiin.

Jokainen syökööt kotonaan. Ja jos kerran tarjoat, siitä tulee helposti oletus sille vieraalle lapselle, että aina tarjotaan, ja joudut aina varaamaan ruokaa niin, että riittää tarvittaessa vieraille suillekin tarjottavaksi. Kutsutut vieraat on eri asia, heillehän tiedät jo varata ja valmistaa tarjottavat, kun on sovittu päivä ja aika, milloin tulevat kestittäviksi. Ei monellakaan ole kyse köyhyydestä, vaan ihan perustellusta periaatteesta.

En ollut muistanut tuota, mutta meillä varmaan oli vähän noin. Olimme itse hyvin toimeen tuleva perhe, mutta monilla kavereillani tilanne oli toinen. 

varmasti oli pitkälti sitä, että ei tahdottu "taakoittaa" toisten taloutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkään ei tehty ruokaa sen enempää, mitä oma perhe yhdellä aterialla söi. Mikroaaltouunia ei vielä ollut, joten ruokien lämmittäminen ei ollut niin yksinkertaista

Jep. Ihan järkyttävä vaiva siitä, että ruoka laitetaan mikron sijaan uuniin lämpiämään. Eikun....

Mihin uuniin? Ei meillä on puu-uunia eikä sähköuunia kyllä lämmitetty yhden ruoka-annoksen takia. Se ruuanlaittaja pääsee helpommalla, kun kaikki on samaan aikaan syömässä eikä niin, että jokaiselle pitää laittaa ruoka nenän eteen yksitellen.

Siihen uuniin, jossa ruoka perheellekin valmistettiin. Pikkaisen lisää raaka-aineita niin riittää kaverillekin. Ei ole vaikeaa ellei asiasta tee vaikeaa. 

Mistä se ruuanlaittaja tiesi, että syömään tulee joku ylimääräinen henkilö?

Kaveri tuskin pamahti paikalle tasan ruoka-aikaan. Ja voihan sitä vaikka edellisenä päivänä sopia, että huomenna Jesse-Valtteri tulee kylään, jolloin asiaan voi varautua. Mistä se äiti muuten tiesi, miten paljon tai vähän omat lapset minäkin päivänä jaksoivat syödä?

Mistäs sinä tiedät, mihin aikaan kaveri tuli käymään?

Normaaleissa perheissä tuollaisen tietämiseen ei tarvita erityislahjakkuutta. Ihan keskustelu ja ympäristön havainnoiminen riittävät. 

Ennustajanlahjoja kuitenkin olisi pitänyt olla, kun olisi etukäteen pitänyt tietää kuinka monta syöjää just sinä päivänä oli ruoka-aikaan paikalla.

Teilläkö ei ikinä keskustella? Vai miten voi olla täysin tietämätön lapsesi tekemisistä ja suunnitelmista? Meillä lapset kysyvät etukäteen, saako kaveri X tulla käymään ja saako jäädä syömään. Viimeistään koulusta tullessaan kysyvät, joten minulla on hyvin aikaa lisätä raaka-aineiden määrää ennen ruuanlaittoa. Yllätysvieraatkaan eivät ole katastrofi, koska osaamme ennakoida eikä ikinä ole tilannetta, että kaapit olisivat tyhjillään. Jos nyt ei jostain syystä tasan samaa ruokaa riitä kaikille, se ei ole ongelma. Minä ja mieheni olemme ensimmäisinä antamassa "oman osuutemme" muille ja kaivamme sitten vaikka pakasteesta toista ruokaa itsellemme. Oikein jos on hätätilanne (ei koskaan ole ollut), syömme pelkkää leipää. 

Omat lapset oli lapsia 90-luvulla, jolloin meillä ei ollut kännyköitä ja minäkin olin töissä. Töistä tullessani kotona saattoi olla kavereita tai lapset oli kavereiden luona. Yleensä ne oli ne vakikaverit, joiden perheen tavat tiesin eli sielläkin toivottiin, että lapset syövät kotona. Minulle olisi ollut ongelma, jos yhtäkkiä pöytään olisi tupsahtanut 2-3 ylimääräistä syöjää tai omat lapset olisi syöneet muualla, Ruoka piti saada äkkiä pöytään, kun siihen aikaan nälkä oli itse kullakin. Sen lisäksi perheen yhteinen ruokahetki oli minulle tärkeä eikä se olisi ollut samanlainen, jos pöydässä olisi ollut vieraita. Etukäteen sovitut jutut oli tietenkin eri asia.

Ymmärrän, että lisäsuiden ruokkiminen voi olla ongelma, mutta mitä ongelmaa toisi se, että omat lapset olisivat syöneet muualla? Ekö ylijäänyttä ruokaa olisi voinut syödä vaikka seuraavana päivänä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkään ei tehty ruokaa sen enempää, mitä oma perhe yhdellä aterialla söi. Mikroaaltouunia ei vielä ollut, joten ruokien lämmittäminen ei ollut niin yksinkertaista

Jep. Ihan järkyttävä vaiva siitä, että ruoka laitetaan mikron sijaan uuniin lämpiämään. Eikun....

Mihin uuniin? Ei meillä on puu-uunia eikä sähköuunia kyllä lämmitetty yhden ruoka-annoksen takia. Se ruuanlaittaja pääsee helpommalla, kun kaikki on samaan aikaan syömässä eikä niin, että jokaiselle pitää laittaa ruoka nenän eteen yksitellen.

Siihen uuniin, jossa ruoka perheellekin valmistettiin. Pikkaisen lisää raaka-aineita niin riittää kaverillekin. Ei ole vaikeaa ellei asiasta tee vaikeaa. 

Mistä se ruuanlaittaja tiesi, että syömään tulee joku ylimääräinen henkilö?

Kaveri tuskin pamahti paikalle tasan ruoka-aikaan. Ja voihan sitä vaikka edellisenä päivänä sopia, että huomenna Jesse-Valtteri tulee kylään, jolloin asiaan voi varautua. Mistä se äiti muuten tiesi, miten paljon tai vähän omat lapset minäkin päivänä jaksoivat syödä?

Mistäs sinä tiedät, mihin aikaan kaveri tuli käymään?

Normaaleissa perheissä tuollaisen tietämiseen ei tarvita erityislahjakkuutta. Ihan keskustelu ja ympäristön havainnoiminen riittävät. 

Ennustajanlahjoja kuitenkin olisi pitänyt olla, kun olisi etukäteen pitänyt tietää kuinka monta syöjää just sinä päivänä oli ruoka-aikaan paikalla.

Teilläkö ei ikinä keskustella? Vai miten voi olla täysin tietämätön lapsesi tekemisistä ja suunnitelmista? Meillä lapset kysyvät etukäteen, saako kaveri X tulla käymään ja saako jäädä syömään. Viimeistään koulusta tullessaan kysyvät, joten minulla on hyvin aikaa lisätä raaka-aineiden määrää ennen ruuanlaittoa. Yllätysvieraatkaan eivät ole katastrofi, koska osaamme ennakoida eikä ikinä ole tilannetta, että kaapit olisivat tyhjillään. Jos nyt ei jostain syystä tasan samaa ruokaa riitä kaikille, se ei ole ongelma. Minä ja mieheni olemme ensimmäisinä antamassa "oman osuutemme" muille ja kaivamme sitten vaikka pakasteesta toista ruokaa itsellemme. Oikein jos on hätätilanne (ei koskaan ole ollut), syömme pelkkää leipää. 

Oi, kylläpäs sä nyt oletkin miehinesi parempi ihminen kuin moni muu, kun olet valmis vaikka oman lautasesi ja siinä olevan ruuan antamaan lastesi kavereille. Ja voi, kaapista ja pakastimesta kyllä aina löytyy ruokaa niin että voi kaikkien lasten kaverit tarvittaessa ruokkia

Kiva jos teillä on noin hyvä taloudellinen tilanne, mutta tää nyt voi tulla vähän yllätyksenä: sä et ole miehinesi tippaakaan parempi ihminen, vaikka ruokkisit koko naapuruston lapset säännöllisesti verrattuna siihen perheeseen jolla on vara ruokkia vain omat lapsensa. Et yhtä hippusta parempi. Itse asiassa tuolla itsekorostuksen ja omakehun määrällä sä jäät aika kauas taakse valtaosasta muita ihmisiä.

Näitä "minäpä ruokin oman perheeni lisäksi koko pihan lapset, olenpa hyvä äiti"- aiheista ketjuja ja viestejä on näkynyt palstalla viime aikoina enenevissä määrin. Lieköhän tästä tulossa nyt uusi "supermammojen" brassailun aihe, kun ei enää vessahätäviestinnät, perhepedit, itsetehdyt soseet ja sormiruokailu aiheuta muissa ihmisissä sitä haluttua wow oletpa sä hyvä vanhempi-efektiä. Niin nyt sitten kehuskellaan kuinka aina löytyy lasten kavereillekin kyllä ruokaa, olettepa te muut surkeita kun ette ruoki kuin omat lapsenne.

Tai kaikkein pahin supermammojen paheksumaan aihe: "siis tarjoatteko te niille omille lapsillenne vaan jonkun tietyn määrän ruokaa! Siis kauheeta, kyllä pitäisi aina olla kunnolla ruokaa varattuna, niin että emma-perttuliina saa halutessaan syödä sen 15 lihapullaa ja jälkkäriksi 4 litraa mansikoita niinkuin meillä kunnon perheessä on

Voi jessus.

Kyllähän toki meilläkin esim. kesällä kaivetaan mehukannu pöytään ja siitä tarjoilu lasten kavereillekin, joskus jotain jätskiä tms. Mutta todellakin omat lapset on omassa ruokapöydässä ruoka-aikana, ei muut. Jos täällä joku lasten kavereista alkaisi selvästi nälkäisenä norkoilla, niin toki ruokaa saisi, mutta ottaisin kyllä yhteyttä myös vanhempiin että mikä homma tämä on että lapsi ei saa nälkäänsä helpotettua kotona. Jos tilanne vaan tämänkin jälkeen jatkuisi niin antaisin toki kyllä ruokaa, mutta jälkiruuan tilalla tekisin kyllä lasun.

Eli hätätilanteessa toki ruokaa löytyy muillekin kuin oman perheen jäsenille, mutta aivan järjen köyhyyttä on käyttää rahaa lasten kavereiden ruokkimiseen, varsinkin jos rahat on tiukilla, ja sitten kehuskella sillä. Kyllä se teidän lapsi nimittäin tajuaa ja stressaa siitä, että ruokaa ei riitä sille vanhemmalle, jos vanhempi antaa annoksensa kaverille ja itse pupeltaa jotain leipää vaan. Huolehtikaa niistä omista lapsistanne ennemmin kuin kiillotatte sitä supermamman kruunuanne....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkään ei tehty ruokaa sen enempää, mitä oma perhe yhdellä aterialla söi. Mikroaaltouunia ei vielä ollut, joten ruokien lämmittäminen ei ollut niin yksinkertaista

Jep. Ihan järkyttävä vaiva siitä, että ruoka laitetaan mikron sijaan uuniin lämpiämään. Eikun....

Mihin uuniin? Ei meillä on puu-uunia eikä sähköuunia kyllä lämmitetty yhden ruoka-annoksen takia. Se ruuanlaittaja pääsee helpommalla, kun kaikki on samaan aikaan syömässä eikä niin, että jokaiselle pitää laittaa ruoka nenän eteen yksitellen.

Siihen uuniin, jossa ruoka perheellekin valmistettiin. Pikkaisen lisää raaka-aineita niin riittää kaverillekin. Ei ole vaikeaa ellei asiasta tee vaikeaa. 

Mistä se ruuanlaittaja tiesi, että syömään tulee joku ylimääräinen henkilö?

Kaveri tuskin pamahti paikalle tasan ruoka-aikaan. Ja voihan sitä vaikka edellisenä päivänä sopia, että huomenna Jesse-Valtteri tulee kylään, jolloin asiaan voi varautua. Mistä se äiti muuten tiesi, miten paljon tai vähän omat lapset minäkin päivänä jaksoivat syödä?

Mistäs sinä tiedät, mihin aikaan kaveri tuli käymään?

Normaaleissa perheissä tuollaisen tietämiseen ei tarvita erityislahjakkuutta. Ihan keskustelu ja ympäristön havainnoiminen riittävät. 

Ennustajanlahjoja kuitenkin olisi pitänyt olla, kun olisi etukäteen pitänyt tietää kuinka monta syöjää just sinä päivänä oli ruoka-aikaan paikalla.

Teilläkö ei ikinä keskustella? Vai miten voi olla täysin tietämätön lapsesi tekemisistä ja suunnitelmista? Meillä lapset kysyvät etukäteen, saako kaveri X tulla käymään ja saako jäädä syömään. Viimeistään koulusta tullessaan kysyvät, joten minulla on hyvin aikaa lisätä raaka-aineiden määrää ennen ruuanlaittoa. Yllätysvieraatkaan eivät ole katastrofi, koska osaamme ennakoida eikä ikinä ole tilannetta, että kaapit olisivat tyhjillään. Jos nyt ei jostain syystä tasan samaa ruokaa riitä kaikille, se ei ole ongelma. Minä ja mieheni olemme ensimmäisinä antamassa "oman osuutemme" muille ja kaivamme sitten vaikka pakasteesta toista ruokaa itsellemme. Oikein jos on hätätilanne (ei koskaan ole ollut), syömme pelkkää leipää. 

Omat lapset oli lapsia 90-luvulla, jolloin meillä ei ollut kännyköitä ja minäkin olin töissä. Töistä tullessani kotona saattoi olla kavereita tai lapset oli kavereiden luona. Yleensä ne oli ne vakikaverit, joiden perheen tavat tiesin eli sielläkin toivottiin, että lapset syövät kotona. Minulle olisi ollut ongelma, jos yhtäkkiä pöytään olisi tupsahtanut 2-3 ylimääräistä syöjää tai omat lapset olisi syöneet muualla, Ruoka piti saada äkkiä pöytään, kun siihen aikaan nälkä oli itse kullakin. Sen lisäksi perheen yhteinen ruokahetki oli minulle tärkeä eikä se olisi ollut samanlainen, jos pöydässä olisi ollut vieraita. Etukäteen sovitut jutut oli tietenkin eri asia.

Ymmärrän, että lisäsuiden ruokkiminen voi olla ongelma, mutta mitä ongelmaa toisi se, että omat lapset olisivat syöneet muualla? Ekö ylijäänyttä ruokaa olisi voinut syödä vaikka seuraavana päivänä?

Oli vaikka tilanne, että syömässä olisi ollut minä ja lapset. Siinä kiirehdin töistä kotiin laittamaan ruokaa. Jos olisin tiennyt, että lapset syövät muualla olisin säästynyt kokkaamiselta. Seuraavana päivänä syömässä oli myös mies, joten edellisen päivän ruoka ei riittänyt. Teen ruokaa, koska on pakko, mutta en rakasta sitä niin paljon ettenkö joskus välipäivää siitä haluaisi.

En itse tykkäisi, jos kotonamme söisi yllätysvieraita, olivatpa sitten lapsia tai aikuisia. Miksikö?

1. Teemme ruokaa niin, että siitä riittää meidän perheelle ko. aterialle. Joskus on saatettu mitoittaa niin, että samaa ruokaa syödään 2 päivää tai toinen perheen aikuisista ottaa jämät seuraavana päivänä töihin lounaaksi. Eli ruokaa ei ole varattuna ns. ylimääräistä, vaan se on perheen muista ruokailuista pois. Jos pöytään eksyy ylimääräinen syöjä (jolle ruoka maistuu reippaasti), niin pahimmillaan täytyisi miettiä perheen seuraavan päivän ruokailut uusiksi.

2. Ruokin mielelläni vieraat silloin, kun vierailuista on etukäteen sovittu. Tällöin voin myös katsoa, että laitan sellaista ruokaa, mistä riittää reilusti santsattavaa ja ruoka on kohtuuhintaista. Teen mielelläni sitä kinkkukiusausta, kun meillä on isompi kööri syömässä, mutta ne appiukon kuhafileet haluan säästää ihan omalle perheelle. Tai jos kyse on kahvihetkestä, niin varaan lapsille mieluummin pullaa ja peruskeksejä, kuin hienompia leivonnaisia ja artesaanikeksejä.

3. Ruokailutottumukset ovat lapsiperheessä kovin erilaisia. En jaksaisi väsyneenä keskiviikkoiltana ruokapöydässä kuunnella, kuinka naapurin muksu ei tykkää tarjolla olevasta ruoasta ja hän näki jääkaapissa nakkeja, voiko niitä ottaa. En myöskään jaksaisi ruokatapojen opettamista, kun ne eivät ole kaikilla hallinnassa. Haluan keskittyä siihen, että perheellämme on ruokahetki, jossa ei ole ylimääräistä säätöä, kun olen jo valmiiksi väsynyt.

Asuin Vantaalla lapsuuteni ja 70 -luvulla olen syntynyt. Ihan sama juttu, meillä ei muut lapset syöneet enkä minä saanut toisilla syödä. Kerran erehdyin kun en tajunnut vielä silloin että miten iso juttu se olisi. Isä oli todella vihainen kun kerroin syöneeni kaverilla. Vanhempiani hävetti se mitä olin mennyt tekemään! Eipä sen puoleen. Ei meille päässyt kukaan yökyläänkään. Rahasta ei ollut pulaa. Siitä ei voinut olla kyse.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkään ei tehty ruokaa sen enempää, mitä oma perhe yhdellä aterialla söi. Mikroaaltouunia ei vielä ollut, joten ruokien lämmittäminen ei ollut niin yksinkertaista

Jep. Ihan järkyttävä vaiva siitä, että ruoka laitetaan mikron sijaan uuniin lämpiämään. Eikun....

Mihin uuniin? Ei meillä on puu-uunia eikä sähköuunia kyllä lämmitetty yhden ruoka-annoksen takia. Se ruuanlaittaja pääsee helpommalla, kun kaikki on samaan aikaan syömässä eikä niin, että jokaiselle pitää laittaa ruoka nenän eteen yksitellen.

Miksi olisi pitänyt laittaa yksitellen, kun kaveri oli teillä ruoka-aikaan? Ihme venkoilua yksinkertaisen asian kanssa. 

Miksi just valmistettua ruokaa olisi pitänyt erikseen lämmittää? Tuolla perheellä tehtiin ruokaa vain omalle väelle ja jos olisi tullut ylimääräinen syöjä, olisi ruoka loppunut kesken. Sillä ei ole merkitystä, miksi heillä ruuan määrä oli mikä oli.

Ei miksikään. Siitä vaan syömään kaverikin samalla kuin oma perhe. Melko avuton äiti, jos ei yhtään ylimääräistä osaa valmistaa. Mistä se ennakkoon pystyi muka tietämään, kuinka nälkäisiä ne omatkaan lapset olivat? Olivat kai sitten nälissään, jos äidin määrittelemä annoskoko ei ollutkaan riittävä. Aika sairasta menoa. 

Miksi ruokaa pitää tehdä varmuuden vuoksi ylimääräistä? Siinähän on menekki arvioitu oikein, jos kaikki menee kerralla ja ruokaa on riittävästi. Sitten ruokaa menee hukkaan tai niitä jämiä jää pyörimään jääkaappiin. Tuolla perheellä on ihan oikeasti voinut olla joku syy, vaikka taloudellinen, jonka vuoksi ruokaa tehtiin vain omalle perheelle.

Kyllä meillä ainakin tehdään aina ruokaa hieman ylimääräistä. Muutama lisäperuna ja pihvit säilyvät hyvin jääkaapissa, jolloin niitä voi syödä jos tulee nälkä tai sen päivän ruoka ei maistu. Välillä taas tehdään esim. perunamuusia 2-3 päivälle.

Vierailija kirjoitti:

En muista koskaan syöneeni ruokaa kavereilla. Jotain välipalaa on varmaan joskus syöty. Myöskään meillä ei kaverit syöneet vaan ruoka-ajaksi mentiin kotiin tai jos ruoka-ajat eivät osuneet yksiin, niin odotettiin kaverin huoneessa. Asuimme kaikki kaverit lähekkäin ja joka päivä milloin kenelläkin, joten kai se näin oli selvintä kaikille, että kaikki syövät ruoan omissa kodeissaan.

Näin juuri. Vaikka nykypäivän työelämä sun muu on varmasti monella hektistä, suuri osa stressistä tulee ihan siitä, että tekemällä tehdään elämästä vaikeaa, jottei se vain ole tylsää. Hepsansaa, kun on niin tätä päivää, kun ei tiedä, tuleeko tänään syömään yksi vai viisi ihmistä. On niin yesterday, että tietäisi etukäteen yhtään mitään. Tätähän se on koulussakin: lapseni alaluokkien opettaja hehkutti jo monta vuotta sitten, miten nykyisin ei ole mitään lukujärjestystä, niin päivä on yhtä suurta yllätystä. Ai mistäköhän se lasten levottomuus johtuu? Elän itse mielelläni tylsää elämää, jossa tiedän jotain etukäteenkin ja voin suunnitella tekemiseni, niin ei ole elämä yhtä tulipalojen sammuttelua. Saan kyllä sitten aikaiseksikin, enkä ole ole koko ajan stressaantunut. Kai olen sitten joku muumio :)

Meillä saa syödä lasten kaverit aina, jos heillä on nälkä. Parhaimmillaan on ollut 3 oman lapsen lisäksi 7 kaveria syömässä, ja kaikki ovat ruokaa saaneet. Ei ole kova vaiva kuoria muutamaa perunaa lisää / lisätä kattilaan enemmän spagettia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkään ei tehty ruokaa sen enempää, mitä oma perhe yhdellä aterialla söi. Mikroaaltouunia ei vielä ollut, joten ruokien lämmittäminen ei ollut niin yksinkertaista

Jep. Ihan järkyttävä vaiva siitä, että ruoka laitetaan mikron sijaan uuniin lämpiämään. Eikun....

Mihin uuniin? Ei meillä on puu-uunia eikä sähköuunia kyllä lämmitetty yhden ruoka-annoksen takia. Se ruuanlaittaja pääsee helpommalla, kun kaikki on samaan aikaan syömässä eikä niin, että jokaiselle pitää laittaa ruoka nenän eteen yksitellen.

Miksi olisi pitänyt laittaa yksitellen, kun kaveri oli teillä ruoka-aikaan? Ihme venkoilua yksinkertaisen asian kanssa. 

Miksi just valmistettua ruokaa olisi pitänyt erikseen lämmittää? Tuolla perheellä tehtiin ruokaa vain omalle väelle ja jos olisi tullut ylimääräinen syöjä, olisi ruoka loppunut kesken. Sillä ei ole merkitystä, miksi heillä ruuan määrä oli mikä oli.

Ei miksikään. Siitä vaan syömään kaverikin samalla kuin oma perhe. Melko avuton äiti, jos ei yhtään ylimääräistä osaa valmistaa. Mistä se ennakkoon pystyi muka tietämään, kuinka nälkäisiä ne omatkaan lapset olivat? Olivat kai sitten nälissään, jos äidin määrittelemä annoskoko ei ollutkaan riittävä. Aika sairasta menoa. 

Miksi ruokaa pitää tehdä varmuuden vuoksi ylimääräistä? Siinähän on menekki arvioitu oikein, jos kaikki menee kerralla ja ruokaa on riittävästi. Sitten ruokaa menee hukkaan tai niitä jämiä jää pyörimään jääkaappiin. Tuolla perheellä on ihan oikeasti voinut olla joku syy, vaikka taloudellinen, jonka vuoksi ruokaa tehtiin vain omalle perheelle.

Kyllä meillä ainakin tehdään aina ruokaa hieman ylimääräistä. Muutama lisäperuna ja pihvit säilyvät hyvin jääkaapissa, jolloin niitä voi syödä jos tulee nälkä tai sen päivän ruoka ei maistu. Välillä taas tehdään esim. perunamuusia 2-3 päivälle.

Näin minäkin teen, mutta tarkoitus on ettei seuraavana päivänä tarvitse tehdä ruokaa. Nykypäivänä muusit ja pihvit on helppo lämmittää seuraavana päivänä, 70-luvulla ei

Ei sitä ollut erikseen kielletty, mutta eipä sitä ruokaa missään koskaan myöskään tarjottu. Ei meillä muille lapsille tai muiden kotona minulle. Syntymävuosi 1973.

Ei ole koskaan ollut puhetta koko aiheesta, itse päätin kylässä ollessa otanko vai en, yleensä en. 

Mutta ei meillä aina kavereille tarjottu, ehkä sille yhdelle parhaalle kaverille. Syynä useimmiten se että sitä ruokaa ei ollut varattu kuin omalle porukalle. Vanhemmat teki fyysisesti raskasta työtä ja ylimääräistä rahaa ei ollut eli äiti osti tasan vain niin monelle ruokatarpeet kun perheenjäseniä oli.

Vierailija kirjoitti:

Meillä saa syödä lasten kaverit aina, jos heillä on nälkä. Parhaimmillaan on ollut 3 oman lapsen lisäksi 7 kaveria syömässä, ja kaikki ovat ruokaa saaneet. Ei ole kova vaiva kuoria muutamaa perunaa lisää / lisätä kattilaan enemmän spagettia.

Pelkkää perunaa/spagettiako teillä syödään?

Meillä saattaa olla ruokana esim eilistä makaronilaatikkoa, aika vähän jokaiselle riittäisi, jos ylimääräisille pitäisi jakaa

Vierailija kirjoitti:

Meillä saa syödä lasten kaverit aina, jos heillä on nälkä. Parhaimmillaan on ollut 3 oman lapsen lisäksi 7 kaveria syömässä, ja kaikki ovat ruokaa saaneet. Ei ole kova vaiva kuoria muutamaa perunaa lisää / lisätä kattilaan enemmän spagettia.

Höpö höpö! Ei ne 7 lasta tule ruokittua spagetilla tai muutamalla perunalla, kyllä ne syö ne lihatkin ja niitä ei ole kovin monella varaa ylimääräiselle 7 ihmiselle kustantaa. Kasvavat pojatkin syö helposti (omat kaksi) jo sen kattilallisen perunoita, saati että siinä olisi ylimääräisiä syöjiä.

En jaksa lukea koko pitkää ketjua, vastaan vain alkuperäiseen kysymykseen.

Ei ollut kielletty syömästä kaverilla. Lähinnä vain kerrottiin, moneltako pitää tulla kotiin syömään.

Ei ollut kieltoa ja usein tarjottiin, mutta harvoin söin koska lapsena syömieni ruokien lista oli varsin rajallinen. Esim kaveriperheessä oli melkein aina lämpimiä voileipiä iltapalaksi - en syönyt koska kuumaa juustoa, en voinut juoda kahvia (aloitin 4-vuotiaana) koska ei ollut kovaa palasokeria, en voinut ottaa leipää, koska oli margariinia ja söin vain voita