Oliko teillä lapsena sääntö, ettei kavereiden luona saanut syödä?

Vierailija kirjoitti:

Meillä äiti oli tarkka, ettei muilla syöty. Synttärit ja yökyläilyt oli erikseen sovittuja.

Äiti oli yksinhuoltaja 70-80 luvulla. Hän oli tarkkana siitä, ettei kukaan pääse sanomaan, että hänen muksujaan ruokitaan. Hän ruokkii, vaatettaa jne itse lapsensa, ilman yhdenkään ulkopuolista apua. Niinhän kyllä tekikin ja siitähän me kuullaan yhä.

Ihan oli kiinni silloisesta hänen maineestaan ja ylpeydestään. Oli jo tarpeeksi hirveetä olla yksinhuoltaja.

70-luvulla oli kyllä rankkaa olla yksinhuoltaja. Niitä seurattiin lähes mikroskoopin tarkkuudella. Minuakin kiellettiin olemasta hänen kanssaan, kun äitinsä oli kuulemma "semmonen". Eipä sitä lapsena tajunnut, miten inhottavia omat vanhemmat oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En saanut, mun piti aina koulun jälkeen käydä kotona syömässä, ennen kuin sain nähdä kavereita. Eli en saanut suoraan koulusta mennä kavereille eikä kaverit saaneet tulla meille. Syytä en kyllä koskaan oikein saanut, kai se olisi ollut äidille noloa tms jos oma lapsi käy syömässä muiden perheiden ruuat?

Itse aion kyllä olla rennompi asian suhteen.

Ruokien kanssa odottaminen on hanurista. On helpompaa, kun tietää, milloin ruoka pitää olla valmis ja syöjät paikalla. Sait kuitenkin säännöllisesti ruokaa eikä sinun tarvinnut olla nälissään.

Meillä muori teki kullekin annokset jääkaappiin, jos ei siinä tunnin sisällä tullut. Harrastuksissa kun oltiin usein.

Samaa käytän mäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkään ei tehty ruokaa sen enempää, mitä oma perhe yhdellä aterialla söi. Mikroaaltouunia ei vielä ollut, joten ruokien lämmittäminen ei ollut niin yksinkertaista

Jep. Ihan järkyttävä vaiva siitä, että ruoka laitetaan mikron sijaan uuniin lämpiämään. Eikun....

Mihin uuniin? Ei meillä on puu-uunia eikä sähköuunia kyllä lämmitetty yhden ruoka-annoksen takia. Se ruuanlaittaja pääsee helpommalla, kun kaikki on samaan aikaan syömässä eikä niin, että jokaiselle pitää laittaa ruoka nenän eteen yksitellen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei kotona tarjottu koskaan kavereille. Kavereiden piti syömisen ajan odottaa mun huoneessa tai mieluiten ulkona.

Ap

Sairasta

Ei mullekkaan tarjottu koskaan ruokaa kavereilla. Odotin yleensä kaverin huoneessa. Joskus 9v kun olin niin nuori ja ymmärtämätön ollessani kaverilla jolle tuli kutsu syömään yläkertaan niin menin vähän ajan päästä sinne ruokailuhuoneeseen perässä istumaan sohvalle ja juttelemaan kaverilleni ja heidän perheelle. Heillä oli hyvin vaivaantunut ilme kunnes kaverini äiti sanoi minulle, että he haluavat syödä rauhassa ja voisinko mennä alakertaan odottamaan. Siitä tuli surullinen mieli ja tuli olo että nyt töppäsin pahasti.

Maalla?

Eikun kaupungissa.

Ei, mutta kaverilla oli. Syynä se, että heilläkään ei ollut varaa tarjota ruokaa kavereille. Kauhean surullista, ja toki meillä käydessä kaveri sai aina ruokaa, vaikka vaati hirveän paljon vakuuttelua minulta ja vanhemmiltani ettei hänen vanhemmilleen missään nimessä kerrota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkään ei tehty ruokaa sen enempää, mitä oma perhe yhdellä aterialla söi. Mikroaaltouunia ei vielä ollut, joten ruokien lämmittäminen ei ollut niin yksinkertaista

Jep. Ihan järkyttävä vaiva siitä, että ruoka laitetaan mikron sijaan uuniin lämpiämään. Eikun....

Mihin uuniin? Ei meillä on puu-uunia eikä sähköuunia kyllä lämmitetty yhden ruoka-annoksen takia. Se ruuanlaittaja pääsee helpommalla, kun kaikki on samaan aikaan syömässä eikä niin, että jokaiselle pitää laittaa ruoka nenän eteen yksitellen.

Miksi olisi pitänyt laittaa yksitellen, kun kaveri oli teillä ruoka-aikaan? Ihme venkoilua yksinkertaisen asian kanssa. 

Lapsena sai syödä kavereiden luona, aina tarjottiin myös minulle. Jos kaveri oli meillä, hänelle aina tarjottiin ruokaa. 

Nyt kun on oma lapsi, on ensimmäiset kokemukset muunlaisesta. Jotkut kaverivanhemmat eivät tarjoa lapsellemme ruokaa, pitää odottaa jossain sivussa kun muut syövät. Jos lapsemme kaveri tulee käymään, heille aina tarjotaamme ruokaa, kun on ruoka-aika. Osa kieltäytyy verukkeilla "ei ole nälkä", "mä saan ruokaa kotona". Osa ottaa vähän, kyselee "Mitä tää on" ja sit kääntelee muutamaa murusta lautasella ja siilaa sivuun kaikki epämääräiset vihanneksien tai sienin palat ja vastaavat. Oma lapsi kun on syönyt niin saa odottaa kaveria 10-15 min että menee se nokare alas suusta. Muutama kaveri on vain joka mukisematta syö meidän ihan normaaleja ruokia.

Minun mielestäni on kohteliasta tarjota vieraille ruokaa, ja on myös kohteliasta ottaa sitä ruokaa ainakin vähän, jos sitä tarjotaan.

Suurempi ongelma nykypäivänä on kuitenkin se, että lapset ovat ruokaongelmaisia (en tarkoita oikeita allergioita). Eli heidät on kotona totutettu siihen, että saavat muutamaa suosikkiruokaa lapsen mielihalujen mukaan ja muuta ei sitten syödä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkään ei tehty ruokaa sen enempää, mitä oma perhe yhdellä aterialla söi. Mikroaaltouunia ei vielä ollut, joten ruokien lämmittäminen ei ollut niin yksinkertaista

Jep. Ihan järkyttävä vaiva siitä, että ruoka laitetaan mikron sijaan uuniin lämpiämään. Eikun....

Mihin uuniin? Ei meillä on puu-uunia eikä sähköuunia kyllä lämmitetty yhden ruoka-annoksen takia. Se ruuanlaittaja pääsee helpommalla, kun kaikki on samaan aikaan syömässä eikä niin, että jokaiselle pitää laittaa ruoka nenän eteen yksitellen.

Siihen uuniin, jossa ruoka perheellekin valmistettiin. Pikkaisen lisää raaka-aineita niin riittää kaverillekin. Ei ole vaikeaa ellei asiasta tee vaikeaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä äiti oli tarkka, ettei muilla syöty. Synttärit ja yökyläilyt oli erikseen sovittuja.

Äiti oli yksinhuoltaja 70-80 luvulla. Hän oli tarkkana siitä, ettei kukaan pääse sanomaan, että hänen muksujaan ruokitaan. Hän ruokkii, vaatettaa jne itse lapsensa, ilman yhdenkään ulkopuolista apua. Niinhän kyllä tekikin ja siitähän me kuullaan yhä.

Ihan oli kiinni silloisesta hänen maineestaan ja ylpeydestään. Oli jo tarpeeksi hirveetä olla yksinhuoltaja.

70-luvulla oli kyllä rankkaa olla yksinhuoltaja. Niitä seurattiin lähes mikroskoopin tarkkuudella. Minuakin kiellettiin olemasta hänen kanssaan, kun äitinsä oli kuulemma "semmonen". Eipä sitä lapsena tajunnut, miten inhottavia omat vanhemmat oli.

Mulla oli yksi piha"kaveri", joka jatkuvasti puuttui äitini yksinhuoltajuuteen. Jos jotain pihoilla tapahtui, niin tietenkin kaikki oli aina mun syy. Tuo tuli äitinsä kanssa mäkättämään ovenrakoon, että mä olen syyllinen, vaikken ollut edes paikalla silloin.

Se äiti oli kaikista pahin, että ohikulkeissaan mulkoili ja jotain mumisi äpäräkakarasta, eikä mitään hyvää koskaan nähnyt mussa tai sanonut mulle. Vuosia myöhemmin hoidin sitten rouvan avioeroa, jotenkin sain siitä hetken tyydytystä. Kiusaavatyttärensä on ollut neljästi nyt naimisissa...

Muiden asenne oli, että kaikki ok, kunnes tuo yksi taas sai päähänsä syyttää mua jostain. Helposti menivät tämän puolelle. Jäin jatkuvasti yksin.

Myöhemmin sain kavereita koulusta ja nuo kiusaajat menivät rinnakkaiselle. Sain olla rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkään ei tehty ruokaa sen enempää, mitä oma perhe yhdellä aterialla söi. Mikroaaltouunia ei vielä ollut, joten ruokien lämmittäminen ei ollut niin yksinkertaista

Jep. Ihan järkyttävä vaiva siitä, että ruoka laitetaan mikron sijaan uuniin lämpiämään. Eikun....

Mihin uuniin? Ei meillä on puu-uunia eikä sähköuunia kyllä lämmitetty yhden ruoka-annoksen takia. Se ruuanlaittaja pääsee helpommalla, kun kaikki on samaan aikaan syömässä eikä niin, että jokaiselle pitää laittaa ruoka nenän eteen yksitellen.

Miksi olisi pitänyt laittaa yksitellen, kun kaveri oli teillä ruoka-aikaan? Ihme venkoilua yksinkertaisen asian kanssa. 

Miksi just valmistettua ruokaa olisi pitänyt erikseen lämmittää? Tuolla perheellä tehtiin ruokaa vain omalle väelle ja jos olisi tullut ylimääräinen syöjä, olisi ruoka loppunut kesken. Sillä ei ole merkitystä, miksi heillä ruuan määrä oli mikä oli.

Meillä oli myös niin, että lämmin ruoka syötiin aina kotona. Itse tarjoan aina kavereiden lapsille ruokaa, jos ovat ruoka-aikaan meillä. Jos ruokaa on niukasti, syön vaikka itse vähemmän ja otan lisäksi voileivän. Mielestäni on peruskohteliaisuutta tarjota myös vieraille. Yksi lapsen kaveri ei saa syödä meillä, eikä heillä vastaavasti tarjota lapselleni ruokaa. Tämä on tietenkin ok, kun tiedän, että he haluavat toimia noin. Ja ymmärrän myös, että heillä se johtuu varmaan siitä, että heillä on monta lasta, ja jos kaikkien kaverit tulevat yhtä aikaa ruokapöytään, menee ruokaa reilusti enemmän eikä kaikki edes mahdu istumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkään ei tehty ruokaa sen enempää, mitä oma perhe yhdellä aterialla söi. Mikroaaltouunia ei vielä ollut, joten ruokien lämmittäminen ei ollut niin yksinkertaista

Jep. Ihan järkyttävä vaiva siitä, että ruoka laitetaan mikron sijaan uuniin lämpiämään. Eikun....

Mihin uuniin? Ei meillä on puu-uunia eikä sähköuunia kyllä lämmitetty yhden ruoka-annoksen takia. Se ruuanlaittaja pääsee helpommalla, kun kaikki on samaan aikaan syömässä eikä niin, että jokaiselle pitää laittaa ruoka nenän eteen yksitellen.

Siihen uuniin, jossa ruoka perheellekin valmistettiin. Pikkaisen lisää raaka-aineita niin riittää kaverillekin. Ei ole vaikeaa ellei asiasta tee vaikeaa. 

Mistä se ruuanlaittaja tiesi, että syömään tulee joku ylimääräinen henkilö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkään ei tehty ruokaa sen enempää, mitä oma perhe yhdellä aterialla söi. Mikroaaltouunia ei vielä ollut, joten ruokien lämmittäminen ei ollut niin yksinkertaista

Jep. Ihan järkyttävä vaiva siitä, että ruoka laitetaan mikron sijaan uuniin lämpiämään. Eikun....

Mihin uuniin? Ei meillä on puu-uunia eikä sähköuunia kyllä lämmitetty yhden ruoka-annoksen takia. Se ruuanlaittaja pääsee helpommalla, kun kaikki on samaan aikaan syömässä eikä niin, että jokaiselle pitää laittaa ruoka nenän eteen yksitellen.

Miksi olisi pitänyt laittaa yksitellen, kun kaveri oli teillä ruoka-aikaan? Ihme venkoilua yksinkertaisen asian kanssa. 

Miksi just valmistettua ruokaa olisi pitänyt erikseen lämmittää? Tuolla perheellä tehtiin ruokaa vain omalle väelle ja jos olisi tullut ylimääräinen syöjä, olisi ruoka loppunut kesken. Sillä ei ole merkitystä, miksi heillä ruuan määrä oli mikä oli.

Ei miksikään. Siitä vaan syömään kaverikin samalla kuin oma perhe. Melko avuton äiti, jos ei yhtään ylimääräistä osaa valmistaa. Mistä se ennakkoon pystyi muka tietämään, kuinka nälkäisiä ne omatkaan lapset olivat? Olivat kai sitten nälissään, jos äidin määrittelemä annoskoko ei ollutkaan riittävä. Aika sairasta menoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkään ei tehty ruokaa sen enempää, mitä oma perhe yhdellä aterialla söi. Mikroaaltouunia ei vielä ollut, joten ruokien lämmittäminen ei ollut niin yksinkertaista

Jep. Ihan järkyttävä vaiva siitä, että ruoka laitetaan mikron sijaan uuniin lämpiämään. Eikun....

Mihin uuniin? Ei meillä on puu-uunia eikä sähköuunia kyllä lämmitetty yhden ruoka-annoksen takia. Se ruuanlaittaja pääsee helpommalla, kun kaikki on samaan aikaan syömässä eikä niin, että jokaiselle pitää laittaa ruoka nenän eteen yksitellen.

Siihen uuniin, jossa ruoka perheellekin valmistettiin. Pikkaisen lisää raaka-aineita niin riittää kaverillekin. Ei ole vaikeaa ellei asiasta tee vaikeaa. 

Mistä se ruuanlaittaja tiesi, että syömään tulee joku ylimääräinen henkilö?

Kaveri tuskin pamahti paikalle tasan ruoka-aikaan. Ja voihan sitä vaikka edellisenä päivänä sopia, että huomenna Jesse-Valtteri tulee kylään, jolloin asiaan voi varautua. Mistä se äiti muuten tiesi, miten paljon tai vähän omat lapset minäkin päivänä jaksoivat syödä?

Sitä on joitain aikuisiakin, jotka tulevat grillijuhliin tai illalliskutsuille "juuri syöneenä". Vissiin juontaa juurensa tästä tavasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkään ei tehty ruokaa sen enempää, mitä oma perhe yhdellä aterialla söi. Mikroaaltouunia ei vielä ollut, joten ruokien lämmittäminen ei ollut niin yksinkertaista

Jep. Ihan järkyttävä vaiva siitä, että ruoka laitetaan mikron sijaan uuniin lämpiämään. Eikun....

Mihin uuniin? Ei meillä on puu-uunia eikä sähköuunia kyllä lämmitetty yhden ruoka-annoksen takia. Se ruuanlaittaja pääsee helpommalla, kun kaikki on samaan aikaan syömässä eikä niin, että jokaiselle pitää laittaa ruoka nenän eteen yksitellen.

Miksi olisi pitänyt laittaa yksitellen, kun kaveri oli teillä ruoka-aikaan? Ihme venkoilua yksinkertaisen asian kanssa. 

Miksi just valmistettua ruokaa olisi pitänyt erikseen lämmittää? Tuolla perheellä tehtiin ruokaa vain omalle väelle ja jos olisi tullut ylimääräinen syöjä, olisi ruoka loppunut kesken. Sillä ei ole merkitystä, miksi heillä ruuan määrä oli mikä oli.

Ei miksikään. Siitä vaan syömään kaverikin samalla kuin oma perhe. Melko avuton äiti, jos ei yhtään ylimääräistä osaa valmistaa. Mistä se ennakkoon pystyi muka tietämään, kuinka nälkäisiä ne omatkaan lapset olivat? Olivat kai sitten nälissään, jos äidin määrittelemä annoskoko ei ollutkaan riittävä. Aika sairasta menoa. 

Miksi ruokaa pitää tehdä varmuuden vuoksi ylimääräistä? Siinähän on menekki arvioitu oikein, jos kaikki menee kerralla ja ruokaa on riittävästi. Sitten ruokaa menee hukkaan tai niitä jämiä jää pyörimään jääkaappiin. Tuolla perheellä on ihan oikeasti voinut olla joku syy, vaikka taloudellinen, jonka vuoksi ruokaa tehtiin vain omalle perheelle.

Ysärillä ainakin muistan, että oli hankalaa, kun lapset liikkuivat leikkimässä talosta taloon tai pihasta pihaan. Ei voinut tietää, oliko ruoka-aikaan kotiin tulossa oman lapsen lisäksi lapsen kaveri ja juuri sinä päivänä oli varattu ruoaksi tyyliin pihvejä, yksi per perheenjäsen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkään ei tehty ruokaa sen enempää, mitä oma perhe yhdellä aterialla söi. Mikroaaltouunia ei vielä ollut, joten ruokien lämmittäminen ei ollut niin yksinkertaista

Jep. Ihan järkyttävä vaiva siitä, että ruoka laitetaan mikron sijaan uuniin lämpiämään. Eikun....

Mihin uuniin? Ei meillä on puu-uunia eikä sähköuunia kyllä lämmitetty yhden ruoka-annoksen takia. Se ruuanlaittaja pääsee helpommalla, kun kaikki on samaan aikaan syömässä eikä niin, että jokaiselle pitää laittaa ruoka nenän eteen yksitellen.

Siihen uuniin, jossa ruoka perheellekin valmistettiin. Pikkaisen lisää raaka-aineita niin riittää kaverillekin. Ei ole vaikeaa ellei asiasta tee vaikeaa. 

Mistä se ruuanlaittaja tiesi, että syömään tulee joku ylimääräinen henkilö?

Kaveri tuskin pamahti paikalle tasan ruoka-aikaan. Ja voihan sitä vaikka edellisenä päivänä sopia, että huomenna Jesse-Valtteri tulee kylään, jolloin asiaan voi varautua. Mistä se äiti muuten tiesi, miten paljon tai vähän omat lapset minäkin päivänä jaksoivat syödä?

Mistäs sinä tiedät, mihin aikaan kaveri tuli käymään?

Vierailija kirjoitti:

Ysärillä ainakin muistan, että oli hankalaa, kun lapset liikkuivat leikkimässä talosta taloon tai pihasta pihaan. Ei voinut tietää, oliko ruoka-aikaan kotiin tulossa oman lapsen lisäksi lapsen kaveri ja juuri sinä päivänä oli varattu ruoaksi tyyliin pihvejä, yksi per perheenjäsen. 

Tai just sinä päivänä syötiin eilisen jämiä tyyliin sitä sun tätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkään ei tehty ruokaa sen enempää, mitä oma perhe yhdellä aterialla söi. Mikroaaltouunia ei vielä ollut, joten ruokien lämmittäminen ei ollut niin yksinkertaista

Jep. Ihan järkyttävä vaiva siitä, että ruoka laitetaan mikron sijaan uuniin lämpiämään. Eikun....

Mihin uuniin? Ei meillä on puu-uunia eikä sähköuunia kyllä lämmitetty yhden ruoka-annoksen takia. Se ruuanlaittaja pääsee helpommalla, kun kaikki on samaan aikaan syömässä eikä niin, että jokaiselle pitää laittaa ruoka nenän eteen yksitellen.

Miksi olisi pitänyt laittaa yksitellen, kun kaveri oli teillä ruoka-aikaan? Ihme venkoilua yksinkertaisen asian kanssa. 

Miksi just valmistettua ruokaa olisi pitänyt erikseen lämmittää? Tuolla perheellä tehtiin ruokaa vain omalle väelle ja jos olisi tullut ylimääräinen syöjä, olisi ruoka loppunut kesken. Sillä ei ole merkitystä, miksi heillä ruuan määrä oli mikä oli.

Ei miksikään. Siitä vaan syömään kaverikin samalla kuin oma perhe. Melko avuton äiti, jos ei yhtään ylimääräistä osaa valmistaa. Mistä se ennakkoon pystyi muka tietämään, kuinka nälkäisiä ne omatkaan lapset olivat? Olivat kai sitten nälissään, jos äidin määrittelemä annoskoko ei ollutkaan riittävä. Aika sairasta menoa. 

Miksi ruokaa pitää tehdä varmuuden vuoksi ylimääräistä? Siinähän on menekki arvioitu oikein, jos kaikki menee kerralla ja ruokaa on riittävästi. Sitten ruokaa menee hukkaan tai niitä jämiä jää pyörimään jääkaappiin. Tuolla perheellä on ihan oikeasti voinut olla joku syy, vaikka taloudellinen, jonka vuoksi ruokaa tehtiin vain omalle perheelle.

Siksi, ettei kukaan ole sellainen meedio, että tietäisi grammalleen kuinka paljon toiset perheen jäsenet minäkin päivänä jaksavat syödä. Minusta ainakin olisi karua sanoa lapselle, että sori ei ole enempää ruokaa, kun äiti päätti, että sinä jaksat tänään syödä vain kolme lihapullaa. Olen elänyt joskus hyvinkin tiukoilla, mutta ikinä ei ole ruuan määrässä pihistelty. Pätkätyössä käyneen yh-äidin oppeja, että mistä tahansa muusta pihistetään, mutta ruuasta ei. Jos jää ylimääräistä se tietenkin jatkojalostetaan tai lämmitetään uudelleen seuraavalla aterialla. Erikoista jos jollekin tuollainen vielä vuonna 2021 on tuntematon tapa, vaikka ruokahäivikin minimoimisesta on puhetta vaikka millä mitalla.