Olen kiinnostunut miehestä, jonka olen aiemmin torjunut - kuinka pitkään minun "kuuluu" antaa miehen nyt vuorostaan "roikottaa" minua?
En keksinyt parempaa otsikkoa, mutta tilanne lyhyesti: Koin erittäin vaikean ja traumaattisen eron pari vuotta sitten, ja juuri samaan aikaan tutustuin sattumalta mieheen, joka tuntui kaikin puolin täydelliseltä, mutta jota kohtaan en kuitenkaan kyennyt muodostamaan tunteita koska en ollut vielä päässyt eksästäni yli. Mies taas rakastui minuun ja osoitti sen erittäin selkeästi ja jouduin moneen kertaan jopa blokkaamaan hänet, koska hän ei ymmärtänyt että kaipasin omaa tilaa ja aikaa päästä erosta yli. Aloimme siis aina kuitenkin pitää uudelleen yhteyttä ja suhteemme muistutti on-off ystävyyttä, jossa mies olisi halunnut enemmän, mutta itse en ollut muuhun valmis (ja toki siis sanoin, että mies saa vapaasti tapailla muita naisia). Vaikka en kyennyt romanttiseen suhteeseen miehen kanssa niin koin häneen alusta saakka silti vahvaa henkistä yhteyttä ja etten ikinä ennen ollut tavannut ihmistä, jonka kanssa ns. klikkaisi yhtä hyvin.
Nyt minulle on muodostunut tunteita miestä kohtaan ja kerroin niistä, mutta mies ei kuulemma ole enää varma mitä haluaa, koska olen niin pitkään torjunut hänet. Ymmärrän tämän hyvin ja tiedän, että olen satuttanut häntä. Ajattelin ensin, että tapaillaan vain rauhassa ja annan miehelle aikaa selvitellä tunteitaan. Olemme nyt siis tapailleet muutaman viikon, mutta mies ei ole enää ollenkaan aloitteellinen. Hän kyllä vastaa viesteihini ja haluaa nähdä jos ehdotan tapaamista, mutta hän ei ota lainkaan oma-aloitteisesti yhteyttä eikä ehdota itse tapaamista. Ymmärrän, että tämäkin voi johtua siitä että olen aiemmin ollut haluton tapaamaan, mutta tilanne tuntuu itsestäni silti todella ahdistavalta ja minulla on koko ajan tunne, että hänen kiinnostuksensa minua kohtaan on jo lopahtanut ja pidän itseäni vain löysässä hirressä kun yritän pitää kiinni miehestä, joka ei ole minusta enää kiinnostunut.
Ja tiedän että kuulostan nyt varmasti todella itsekkäältä ja kamalalta ihmiseltä, kun mietin vain omia tunteitani. Tilanne kuitenkin ahdistaa minua ihan hirveästi ja aikaisempien suhteideni vuoksi minun on todella vaikea luottaa miehiin ja olen kokenut aiemmin vähän vastaavanlaisen tilanteen, joka päättyi niin että mies lopulta jätti minut (edellinen suhteeni). Mikä olisi ns. normaali tapa edetä tässä tilanteessa? En tietenkään halua painostaa miestä mihinkään, mutta kuinka pitkään minun tulisi antaa hänen miettiä mitä haluaa ja pitää minua tässä tilassa, jossa kaikki yhteydenpito ja tapaamisten ehdottaminen on minun vastuullani?
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Mutta miten niitä ei sitten aiemmin muodostunut? Kun olit päässyt yli eksästä, yhtäkkiä vaan huomasit että tunteita tätä miestä kohtaan onkin? Ilman että välillänne olisi edes varsinaisesti tapahtunut mitään uutta.
En ihmettele yhtään jos se mies epäröi.
En tiedä, miksi tunteita ei muodostunut aiemmin. Saattoi johtua miehen painostavasta käytöksestä tai sitten siitä, etten vain ollut vielä päässyt yli eksästäni. En osaa sanoa, kun ei tunteita pysty tahdonalaisesti noin vain käskyttämään, muuten olisin heti käskenyt itseäni unohtamaan eksäni ja ihastumaan tähän uuteen mieheen ilman että siihen olisi tarvinnut tätä paria vuotta.
AP
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin tuon miehen ystävä ja hän kysyisi minulta neuvoa tilanteeseen, niin varoittaisin, että todennäköisesti aiempi kuvio toistuu.
Mikä aiempi kuvio?
Ei sitä vaan kiinnosta, eli ei kannata jäädä roikkumaan.
Jos olisi kiinnostunut oikeasti, koko tilannetta ei olisi.
Vierailija kirjoitti:
Sanoit tuossa edellisessä kommentissa että, nyt sinulla on tunteita miestä kohtaan. Mistä ne tunteet nyt yhtäkkiä pomsahti?
Tämä. Jos aiemmin totesit, ettei tunteita ole, niin ei niitä kyllä ole aidosti nytkään. Elääkö Ap nyt jotakin epätoivoista vaihetta, jossa kuka vaan kiva tyyppi kelpaa. Jos tästä nyt suhde alkaisikin ja Ap pian huomaisi, että ohops, ei niitä tunteita kyllä nytkään tainnut oikeasti olla, niin...
Älä leiki toisilla ihmisillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet ollut koko ajan avoin tunteistasi ja ajatuksistasi, et ole tehnyt mitään väärin. Nyt seuraava askel on keskustella miehen kanssa avoimesti hänen tunteistaan ja halustaan jatkaa/lopettaa tapailu.
Olen ollut miehelle koko ajan avoin tunteistani ja haluistani, enkä tosiaan ole missään vaiheessa vaatinut etteikö hän saisi tapailla muita naisia, kun en ole itse kyennyt suhteeseen hänen kanssaan. Ja tosiaan yritin jo keskustella miehen kanssa avoimesti, mutta en saanut hänestä irti muuta kuin että "en tiedä enää mitä haluan" ja se tässä ahdistaakin. Siis hän haluaa nähdä minua, mutta ei tiedä haluaako parisuhdetta kanssani kun hänen tunteensa ovat kuulemma niin sekaisin.
AP
En ihmettele miestä yhtään , minä menin sinun kirjoituksesta jo sekaisin ja olen nainen.
"Saattoi johtua miehen painostavasta käytöksestä tai sitten siitä, etten vain ollut vielä päässyt yli eksästäni."
Tai sitten johtui molemmista.
Oli minullakin kivuliaan eron jälkeen yksi roikkuja, joka melko hanakasti toi kiinnostustaan esiin. En ollut valmis ja jouduin torjumaan miehen, ja olimme kuitenkin kavereita koko ajan. Tai niin ainakin luulin, jossain kohtaa mies alkoi käyttäytymään todella töykeästi ja ikään kuin "luuletko että enää kelpaat"-asenteella, vaikka en siis ollut itse edelleenkään kiinnostunut siinä mielessä. Luulin, että olemme kavereita. Sen jälkeen kun mies alkoi töykeäksi, estin hänet somessa enkä enää koskaan vahingossakaan törmännyt häneen.
Sanoisin, että anna sen miehen mennä jos ei ole kiinnostunut juuri nyt ja tässä hetkessä tapailemaan ilman katkeruutta. Ei tuosta hyvää seuraa. En muutenkaan ymmärrä tuollaista pelaamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin tuon miehen ystävä ja hän kysyisi minulta neuvoa tilanteeseen, niin varoittaisin, että todennäköisesti aiempi kuvio toistuu.
Mikä aiempi kuvio?
Minusta ainakin kuulosti siltä, että aiemmin tapailitte ja piditte tapailunomaisesti tiiviisti yhteyttä sillä erotuksella, että sinä lopulta aina kuittasit kaiken "ystävyydellä".
Ei missään tapauksessa kannata kysellä täältä neuvoa, koska täällä kukaan ei tunne ja tajua tilannetta. Juttelet miehen kanssa rauhassa ja avoimesti, ja toimit sen mukaan. Jos mies ei osaa sanoa mitään, jätät sen rauhaan.
Sanoit, että olet tunne-elämältäsi epävakaa. Vakauteen pääsee pikkuhiljaa kuuntelemalla omia tunteitaan ja järkeään ja toimimalla niiden mukaan - ei ulkoistamalla ongelmiaan epämääräiselle palstalle.
Vierailija kirjoitti:
Anna olla, sinä nyt vaan heräsit liian myöhään, miehiä on maailma täynnä.
Ja vinkiksi, noita ylipitkiä selostuksia on tympeää lukea, kannattaa hieman tiivistää jos haluaa että teksti tulee luetuksi loppuun.
Jaksoin hyvin lukea.
Miehiä ei ole maailma täynnä, vapaat hyvät ovat vähissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoit tuossa edellisessä kommentissa että, nyt sinulla on tunteita miestä kohtaan. Mistä ne tunteet nyt yhtäkkiä pomsahti?
Tämä. Jos aiemmin totesit, ettei tunteita ole, niin ei niitä kyllä ole aidosti nytkään. Elääkö Ap nyt jotakin epätoivoista vaihetta, jossa kuka vaan kiva tyyppi kelpaa. Jos tästä nyt suhde alkaisikin ja Ap pian huomaisi, että ohops, ei niitä tunteita kyllä nytkään tainnut oikeasti olla, niin...
Älä leiki toisilla ihmisillä.
Oletko ollut ikinä rakastunut? Olen itse äärimmäisen monogaminen ihminen, ja jos olen yhteen mieheen rakastunut niin en yksinkertaisesti kykene rakastumaan toiseen mieheen vaan minun täytyy saada kuoletettua ensin tunteeni tätä ensimmäistä miestä kohtaan. Kumppanit eivät ole minulle mitään autoja, että voin vain kävellä autokauppaan hakemaan uuden auton, jos edellinen on hajonnut vaan muodostan hyvin vahvoja tunnesiteitä.
Jos katkaisisin välit tähän mieheen niin en edes voisi jutella muille miehille taas varmaan moneen vuoteen, ettei sama toistuisi vaan minun pitäisi nyt taas odottaa, että pääsen tästä miehestä yli. Mies nimenomaan ei ole "kuka vaan" vaan aivan erityinen minulle, mutta en minä voi sille edelleenkään mitään että tapasin hänet vain vääränä ajankohtana. Jos me tapaisimme nyt, kun olen jo yli eksästäni niin olisin todennäköisesti ihastunut häneen heti.
AP
Vierailija kirjoitti:
Minusta ainakin kuulosti siltä, että aiemmin tapailitte ja piditte tapailunomaisesti tiiviisti yhteyttä sillä erotuksella, että sinä lopulta aina kuittasit kaiken "ystävyydellä".
Ei vaan olen ollut alusta asti miehelle täysin rehellinen kaikesta. Sanoin, etten kykene suhteeseen ja mies vastasi, että hän haluaa olla pelkästään kaverini, mutta sitten kuitenkin painosti muuhunkin ja jouduin muistuttamaan, että olimme sopineet että olemme vain kavereita. Yritin myös katkaista välit koska vaikutti ettei mies kykene pelkkään kaveruuteen, mutta alkoi aina vain epätoivoinen ruikutus, että "haluan olla pelkkä kaveri, en halua että katkaiset välit, haluan että ollaan tekemisissä älä pliiiis katkaise välejä ollaan kavereita vain". Ja sitten taas alkoi painostus muuhun...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoit tuossa edellisessä kommentissa että, nyt sinulla on tunteita miestä kohtaan. Mistä ne tunteet nyt yhtäkkiä pomsahti?
Tämä. Jos aiemmin totesit, ettei tunteita ole, niin ei niitä kyllä ole aidosti nytkään. Elääkö Ap nyt jotakin epätoivoista vaihetta, jossa kuka vaan kiva tyyppi kelpaa. Jos tästä nyt suhde alkaisikin ja Ap pian huomaisi, että ohops, ei niitä tunteita kyllä nytkään tainnut oikeasti olla, niin...
Älä leiki toisilla ihmisillä.
Oletko ollut ikinä rakastunut? Olen itse äärimmäisen monogaminen ihminen, ja jos olen yhteen mieheen rakastunut niin en yksinkertaisesti kykene rakastumaan toiseen mieheen vaan minun täytyy saada kuoletettua ensin tunteeni tätä ensimmäistä miestä kohtaan. Kumppanit eivät ole minulle mitään autoja, että voin vain kävellä autokauppaan hakemaan uuden auton, jos edellinen on hajonnut vaan muodostan hyvin vahvoja tunnesiteitä.
Jos katkaisisin välit tähän mieheen niin en edes voisi jutella muille miehille taas varmaan moneen vuoteen, ettei sama toistuisi vaan minun pitäisi nyt taas odottaa, että pääsen tästä miehestä yli. Mies nimenomaan ei ole "kuka vaan" vaan aivan erityinen minulle, mutta en minä voi sille edelleenkään mitään että tapasin hänet vain vääränä ajankohtana. Jos me tapaisimme nyt, kun olen jo yli eksästäni niin olisin todennäköisesti ihastunut häneen heti.
AP
Tässä nyt vaan herää kysymys miten ylipäätään päädyit säätämään tuon miehen kanssa, jos et vielä ollut eksästä yli ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoit tuossa edellisessä kommentissa että, nyt sinulla on tunteita miestä kohtaan. Mistä ne tunteet nyt yhtäkkiä pomsahti?
Tämä. Jos aiemmin totesit, ettei tunteita ole, niin ei niitä kyllä ole aidosti nytkään. Elääkö Ap nyt jotakin epätoivoista vaihetta, jossa kuka vaan kiva tyyppi kelpaa. Jos tästä nyt suhde alkaisikin ja Ap pian huomaisi, että ohops, ei niitä tunteita kyllä nytkään tainnut oikeasti olla, niin...
Älä leiki toisilla ihmisillä.
Oletko ollut ikinä rakastunut? Olen itse äärimmäisen monogaminen ihminen, ja jos olen yhteen mieheen rakastunut niin en yksinkertaisesti kykene rakastumaan toiseen mieheen vaan minun täytyy saada kuoletettua ensin tunteeni tätä ensimmäistä miestä kohtaan. Kumppanit eivät ole minulle mitään autoja, että voin vain kävellä autokauppaan hakemaan uuden auton, jos edellinen on hajonnut vaan muodostan hyvin vahvoja tunnesiteitä.
Jos katkaisisin välit tähän mieheen niin en edes voisi jutella muille miehille taas varmaan moneen vuoteen, ettei sama toistuisi vaan minun pitäisi nyt taas odottaa, että pääsen tästä miehestä yli. Mies nimenomaan ei ole "kuka vaan" vaan aivan erityinen minulle, mutta en minä voi sille edelleenkään mitään että tapasin hänet vain vääränä ajankohtana. Jos me tapaisimme nyt, kun olen jo yli eksästäni niin olisin todennäköisesti ihastunut häneen heti.
AP
Tässä nyt vaan herää kysymys miten ylipäätään päädyit säätämään tuon miehen kanssa, jos et vielä ollut eksästä yli ?
No elämä nyt ei ole noin mustavalkoista. Aika moni meistä tietää "laastari"-ilmiön. Jos eron jälkeen joku kiva tyyppi osoittaa kiinnostusta, niin varmasti houkutus on melkoinen hakea lohtua erosuruun.
Ei ap.
Minusta tässä ei niinkään ole ap, jonka tunteet pystyy ymmärtämään, mutta mies kuulostaa vähän epäilyttävältä ja liian epätoivoiselta. Miettisin tarkkaan lähtisinkö yrittämään jos on vaarana, että mies on jatkossa liian takertuva, painostaa, jne.
Miehen aiempi käytös kuulostaa niin vastenmieliseltä ja epätoivoiselta, että ihmettelen, mikä ap:n mielen nyt on niin masentanut, että tuollainen mies äkkiä kelpaisikin.
Ap.llä olis nyt terapian paikka. Kysy suoraan siltä mieheltä asioita , äläkä käännä ja väännä. (melkein tiedän mitä ap vastaa "en käännä enkä väännä vaan . . ja taas mennään).
Vierailija kirjoitti:
Minusta tässä ei niinkään ole ap, jonka tunteet pystyy ymmärtämään, mutta mies kuulostaa vähän epäilyttävältä ja liian epätoivoiselta. Miettisin tarkkaan lähtisinkö yrittämään jos on vaarana, että mies on jatkossa liian takertuva, painostaa, jne.
Minusta taas kuulostaa siltä että osat ovat nyt toisin päin. Mies ei enää niin välitä ap:sta mutta ap takertuu.
Vierailija kirjoitti:
Tässä nyt vaan herää kysymys miten ylipäätään päädyit säätämään tuon miehen kanssa, jos et vielä ollut eksästä yli ?
Siis mitä tarkoitat "säätämisellä"? Olimme miehen kanssa ystäviä emmekä harrastaneet seksiä, jos sitä tarkoitat.
AP
Jos olisin tuon miehen ystävä ja hän kysyisi minulta neuvoa tilanteeseen, niin varoittaisin, että todennäköisesti aiempi kuvio toistuu.