Lue keskustelun säännöt.
Pettämisen ja eron jälkeen lasten juhlat
Ei koskaan ehjä enää
10.02.2021 |
Puolisoni piti salasuhdetta monta kuukautta. Asian paljastuttua erohan siitä tuli. Ex toi pian salarakkaansa lasten elämään, meillä on yhteishuoltajuus. Ex:n teko oli minulle vaikea paikka, en ole selvinnyt siitä, vaikka erosta on jo pari vuotta. Välit on täysin poikki ex:n ja hänen sukuunsa. En voi käsittää, miten hänen lähisukunsakin hyväksyi tuon teon noin vaan helposti, uusi puoliso oli siellä heti sinut lähisuvun kanssa. No, pitäähän se tietysti entisten appivanhempien vaan lapsensa teko hyväksyä, ei kai siinä vaihtoehtoja ole.
Lasten vaihdot teemme niin, ettemme näe vanhempina toisiamme. Ex:n edellisestä näkemisestäni on n vuosi aikaa. Vanhemmalla lapsella on parin vuoden päästä rippijuhlat.. En usko, että pystyn yhteisiin rippijuhliin, hyvä jos edes samaan kirkkoon pystyn menemään. En usko, että aika parantaa, on tässä jo pari vuotta mennyt. Olen katkera, tiedän sen. En voi käsittää, miten kevyesti ex perheemme rikkoi. Ei osannut selittää tekoaan mitenkään muuten, kuin että rakastui työkaveriinsa eikä rakastanut enää minua. Ja sillä selvä. Mitään ennakkoon en osannut arvata.
Miten olette selvinneet vastaavista tuhoisista, kaiken rikkovista eroista? Sopuerot ovat eri asia, niistä ei kannata neuvoja tähän laittaa.. Miten tästä voi päästä yli niin, että pystyisin eksää näkemään esim lasten juhlissa?
Kommentit (483)
Vierailija kirjoitti:
Vietas987644 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vietas987644 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat juhlat erikseen. Aina.
Tämä on se ihan paska vaihtoehto. Oma vanhempani jätti väliin niin rippi, yo kuin valmistujaisenikin. Oli kova paikka ettei oma vanhempi ollut paikalla elämän isoissa juhlissa.
Suosittelen tulemaan niihin juhliin vaikka hammasta purren. Aikuiset ihmiset pystyvät kyllä olemaan kunnolla ja antamaan sen lapsen juhlia juhlansa. Sillä voin kertoa että niitä tulee jatkossakin. Ensimmäinen kerta on varmasti kamala, mutta pikkuhiljaa se helpottaa.
En antaisi exälleni ja hänen puolisolleen sitä iloa, että jäisin lapseni tärkeistä merkkipaaluista paitsi.Että se on tärkeintä, että on kulissit pystyssä, vaikka hampaita kiristellen? Veikkaan, että noissa juhlissa ei ole tunnelma katossa.
Mieti, kumpi sinulle on oikesti tärkeämpi, kulissit pystyssä, mutta huono, kireä tunnelma, ehkä pahimmillaan jopa riitely ja tappelu, vai juhlien hyvä tunnelma? Kummasta sinulle jääkään paremmat muistot?
Ei, mutta olen sitä mieltä että mitä pisemmälle niitä ensimmäisiä yhteisiä juhlia venyttää sitä vaikeampaa se on. Joskus se on kumminkin edessä. Ja mites esim joskus lapsen häät? Lapsenlapsen ristiäiset? Ei niitä kukaan järjestä tuplana joten vaihtoehdoksi jää kärvistellä tai jättää väliin.
Varmasti ensimmäisissä juhlissa tunnelma voi olla jännitteinen mutta kyllä se siitä lähtee. Eikai siellä nyt käsikynkkää tarvi sen exänsä kanssa olla. Kohtelias hei ja muuten keskittyy muihin vieraisiin ja itse juhlakaluun.
Rippijuhlat ja yo-juhlat voi aivan hyvin pitää erikseen. Ei ole mitään pakollisia yhteisjuhlia.
Monet avioituvat nykyään vasta pitkälti päälle kolmekymppisenä, jos lainkaan. Entä jos lapsesi elääkin elämänsä sinkkuna, avosuhteessa tai menee maistraatissa naimisiin matalalla profiililla? Et sinä sitä voi etukäteen mistään tietää. Jos tuleekin isot kirkkohäät, niin se on sitten sen ajan asia ja silloin voi olla vanhemmat jo hyvinkin päälle 70 v. ja tilanteet voi olla aivan toiset.
Kuka sellaisia alkaa 20 vuotta etukäteen murehtia, ihan hullua. Ap:n lapsi vasta parin vuoden päästä pääsemässä ripille, hyvänen aika, ja sinä mietit jo jotain lapsenlapsen ristiäisiä. Mitäpäs jospa ei saa/halua lapsia, eivät edes kuulu kirkkoon ja pitävätkin vain erilliset nimenantojuhlat? Se kuvittelemasi "joskus se on kumminkin edessä" ei välttämättä koskaan tule. Tai jos tulee, se mietitään sitten ajallaan.
Itsekeskeisen pa..pää vanhemman puhetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vietas987644 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat juhlat erikseen. Aina.
Tämä on se ihan paska vaihtoehto. Oma vanhempani jätti väliin niin rippi, yo kuin valmistujaisenikin. Oli kova paikka ettei oma vanhempi ollut paikalla elämän isoissa juhlissa.
Suosittelen tulemaan niihin juhliin vaikka hammasta purren. Aikuiset ihmiset pystyvät kyllä olemaan kunnolla ja antamaan sen lapsen juhlia juhlansa. Sillä voin kertoa että niitä tulee jatkossakin. Ensimmäinen kerta on varmasti kamala, mutta pikkuhiljaa se helpottaa.
En antaisi exälleni ja hänen puolisolleen sitä iloa, että jäisin lapseni tärkeistä merkkipaaluista paitsi.Eikö sinua yhtään kiinnosta omien vanhempiesi henkinen hyvinvointi tai juhlien kammottava, kireä ja väkinäinen tunnelma? Kyllähän sen kaikki aistii. Sellaisetko juhlat todella haluat? Vai siis viis muiden hyvinvoinnista ja tunteista, hemmotellun teinin on määrättävä asioista? Täällä joku vanhempi kertoi, että tilanne laukaisi hänellä elämänsä ensimmäisen paniikkihäiriökohtauksen, kun väkisin sinnitteli exän kanssa samassa tilassa. Kuule, kyllä joskus on ihan kaikille parempi, että pidetään ihan vain suosiolla ne erilliset juhlat. Mikä siinä on sinulle niin vaikeaa?
Tässä sun ajatusmallissasi keskiönä on niiden vanhempien tunteet, vain ja ainostaan ne. Mitä sillä typerällä teinillä ja sen tunteilla on väliä? Ei yhtään mitään, kun niiden aikuisten tunteet on niin paljon tärkeämpiä.
Mutta ei ne ole. Teinin tai nuoren aikuisen juhlat, ovat hänen aikansa keskiössä, ei muiden. Niin te järjestätte häämmekin, meidän näköiset häät, vieraiden mieltymyksillä ei ole väliä.
Aikuinen ihminen pystyy ja hänen pitää pystyä edes näyttelemään aikuista ihmistä muutaman tunnin ajan. Ei se ole sen kummempaa kuin kerää itsensä ja keskittyy nuoren hyvinvointiin sen muutaman tunnin. Vaikka kuinka olisi petetty puoliso, pitää pystyä ymmärtämään, että minä en ole tässä keskipiste. Vaan se nuori on. Tehdään niin kuin nuorelle on hyvä, ei minulle. Sen kerran jokainen voi tuntea empatiaa lastansa kohtaan ja unohtaa itsensä.Ennen kuin aletaan mitään möyhäämään, minä olen ollut esikoiseni rippijuhlissa vieraana. Juhlissa, jotka järjesti hänen isänsä ja uusi nuorikko. Olin kutsuttuna vieraana paikalla. Keskustelin ystävällisesti omien ja exän sukulaisten kanssa, kuuntelin hymyssä suin vähän ex-apen v*ttuiluakin. Olin sen pari tuntia, kiitin, kehyin tarjoilut ja poistuin. Jännitti, mutta kestin. Lapsi oli tyytyväinen juhlapäiväänsä.
Loppujen lopuksi se ei minulta kovin kovaa ponnistusta vaatinut. Lapsi hymyili, se riitti palkinnoksi.
Ymmärrätkö, ettei kaikilla ole samanlaiset välit kuin sinulla ja ex-puolisollasi? Sinä näet maailman vain omasta näkökulmastasi käsin. Meillä ei ollut pettämistä, mutta ex oli väkivaltainen, lähdin turvakotiin ja seurasi vuosien huoltajuuskiista ja oikeudenkäynnit. Mies kävi päälle vielä pitkään eron jälkeenkin ja lopulta päätin, että en päästä näitä tilanteita enää syntymään ja parempi ettemme ole enää samassa tilassa, kun tilanne voi leimahtaa yhdestä väärästä sanasta tai jopa katseesta. Nämä olivat lapsellekin traumatisoivia tilanteita, enkä halua enää mitään riskiä tällaiseen ottaa.
Tämä on harvinaista kuitenkin. Suurin osa ketjun tapauksistakin koskee nimenomaan pettämistä ym ongelmia.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vietas987644 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat juhlat erikseen. Aina.
Tämä on se ihan paska vaihtoehto. Oma vanhempani jätti väliin niin rippi, yo kuin valmistujaisenikin. Oli kova paikka ettei oma vanhempi ollut paikalla elämän isoissa juhlissa.
Suosittelen tulemaan niihin juhliin vaikka hammasta purren. Aikuiset ihmiset pystyvät kyllä olemaan kunnolla ja antamaan sen lapsen juhlia juhlansa. Sillä voin kertoa että niitä tulee jatkossakin. Ensimmäinen kerta on varmasti kamala, mutta pikkuhiljaa se helpottaa.
En antaisi exälleni ja hänen puolisolleen sitä iloa, että jäisin lapseni tärkeistä merkkipaaluista paitsi.Eikö sinua yhtään kiinnosta omien vanhempiesi henkinen hyvinvointi tai juhlien kammottava, kireä ja väkinäinen tunnelma? Kyllähän sen kaikki aistii. Sellaisetko juhlat todella haluat? Vai siis viis muiden hyvinvoinnista ja tunteista, hemmotellun teinin on määrättävä asioista? Täällä joku vanhempi kertoi, että tilanne laukaisi hänellä elämänsä ensimmäisen paniikkihäiriökohtauksen, kun väkisin sinnitteli exän kanssa samassa tilassa. Kuule, kyllä joskus on ihan kaikille parempi, että pidetään ihan vain suosiolla ne erilliset juhlat. Mikä siinä on sinulle niin vaikeaa?
Tässä sun ajatusmallissasi keskiönä on niiden vanhempien tunteet, vain ja ainostaan ne. Mitä sillä typerällä teinillä ja sen tunteilla on väliä? Ei yhtään mitään, kun niiden aikuisten tunteet on niin paljon tärkeämpiä.
Mutta ei ne ole. Teinin tai nuoren aikuisen juhlat, ovat hänen aikansa keskiössä, ei muiden. Niin te järjestätte häämmekin, meidän näköiset häät, vieraiden mieltymyksillä ei ole väliä.
Aikuinen ihminen pystyy ja hänen pitää pystyä edes näyttelemään aikuista ihmistä muutaman tunnin ajan. Ei se ole sen kummempaa kuin kerää itsensä ja keskittyy nuoren hyvinvointiin sen muutaman tunnin. Vaikka kuinka olisi petetty puoliso, pitää pystyä ymmärtämään, että minä en ole tässä keskipiste. Vaan se nuori on. Tehdään niin kuin nuorelle on hyvä, ei minulle. Sen kerran jokainen voi tuntea empatiaa lastansa kohtaan ja unohtaa itsensä.Ennen kuin aletaan mitään möyhäämään, minä olen ollut esikoiseni rippijuhlissa vieraana. Juhlissa, jotka järjesti hänen isänsä ja uusi nuorikko. Olin kutsuttuna vieraana paikalla. Keskustelin ystävällisesti omien ja exän sukulaisten kanssa, kuuntelin hymyssä suin vähän ex-apen v*ttuiluakin. Olin sen pari tuntia, kiitin, kehyin tarjoilut ja poistuin. Jännitti, mutta kestin. Lapsi oli tyytyväinen juhlapäiväänsä.
Loppujen lopuksi se ei minulta kovin kovaa ponnistusta vaatinut. Lapsi hymyili, se riitti palkinnoksi.
Ymmärrätkö, ettei kaikilla ole samanlaiset välit kuin sinulla ja ex-puolisollasi? Sinä näet maailman vain omasta näkökulmastasi käsin. Meillä ei ollut pettämistä, mutta ex oli väkivaltainen, lähdin turvakotiin ja seurasi vuosien huoltajuuskiista ja oikeudenkäynnit. Mies kävi päälle vielä pitkään eron jälkeenkin ja lopulta päätin, että en päästä näitä tilanteita enää syntymään ja parempi ettemme ole enää samassa tilassa, kun tilanne voi leimahtaa yhdestä väärästä sanasta tai jopa katseesta. Nämä olivat lapsellekin traumatisoivia tilanteita, enkä halua enää mitään riskiä tällaiseen ottaa.
Tämä on harvinaista kuitenkin. Suurin osa ketjun tapauksistakin koskee nimenomaan pettämistä ym ongelmia.
Ohis
Näinpä. Suurin osa pettämiseen kaatuneista avioliitoista ei kuitenkaan ole tuota ääripäätä. Tuossahan olisi jo lähestymiskiellon paikka. Ei sitä voi yleistää keskimääräisen peruspertin ja -pirkon eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vietas987644 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat juhlat erikseen. Aina.
Tämä on se ihan paska vaihtoehto. Oma vanhempani jätti väliin niin rippi, yo kuin valmistujaisenikin. Oli kova paikka ettei oma vanhempi ollut paikalla elämän isoissa juhlissa.
Suosittelen tulemaan niihin juhliin vaikka hammasta purren. Aikuiset ihmiset pystyvät kyllä olemaan kunnolla ja antamaan sen lapsen juhlia juhlansa. Sillä voin kertoa että niitä tulee jatkossakin. Ensimmäinen kerta on varmasti kamala, mutta pikkuhiljaa se helpottaa.
En antaisi exälleni ja hänen puolisolleen sitä iloa, että jäisin lapseni tärkeistä merkkipaaluista paitsi.Eikö sinua yhtään kiinnosta omien vanhempiesi henkinen hyvinvointi tai juhlien kammottava, kireä ja väkinäinen tunnelma? Kyllähän sen kaikki aistii. Sellaisetko juhlat todella haluat? Vai siis viis muiden hyvinvoinnista ja tunteista, hemmotellun teinin on määrättävä asioista? Täällä joku vanhempi kertoi, että tilanne laukaisi hänellä elämänsä ensimmäisen paniikkihäiriökohtauksen, kun väkisin sinnitteli exän kanssa samassa tilassa. Kuule, kyllä joskus on ihan kaikille parempi, että pidetään ihan vain suosiolla ne erilliset juhlat. Mikä siinä on sinulle niin vaikeaa?
Tässä sun ajatusmallissasi keskiönä on niiden vanhempien tunteet, vain ja ainostaan ne. Mitä sillä typerällä teinillä ja sen tunteilla on väliä? Ei yhtään mitään, kun niiden aikuisten tunteet on niin paljon tärkeämpiä.
Mutta ei ne ole. Teinin tai nuoren aikuisen juhlat, ovat hänen aikansa keskiössä, ei muiden. Niin te järjestätte häämmekin, meidän näköiset häät, vieraiden mieltymyksillä ei ole väliä.
Aikuinen ihminen pystyy ja hänen pitää pystyä edes näyttelemään aikuista ihmistä muutaman tunnin ajan. Ei se ole sen kummempaa kuin kerää itsensä ja keskittyy nuoren hyvinvointiin sen muutaman tunnin. Vaikka kuinka olisi petetty puoliso, pitää pystyä ymmärtämään, että minä en ole tässä keskipiste. Vaan se nuori on. Tehdään niin kuin nuorelle on hyvä, ei minulle. Sen kerran jokainen voi tuntea empatiaa lastansa kohtaan ja unohtaa itsensä.Ennen kuin aletaan mitään möyhäämään, minä olen ollut esikoiseni rippijuhlissa vieraana. Juhlissa, jotka järjesti hänen isänsä ja uusi nuorikko. Olin kutsuttuna vieraana paikalla. Keskustelin ystävällisesti omien ja exän sukulaisten kanssa, kuuntelin hymyssä suin vähän ex-apen v*ttuiluakin. Olin sen pari tuntia, kiitin, kehyin tarjoilut ja poistuin. Jännitti, mutta kestin. Lapsi oli tyytyväinen juhlapäiväänsä.
Loppujen lopuksi se ei minulta kovin kovaa ponnistusta vaatinut. Lapsi hymyili, se riitti palkinnoksi.
Ymmärrätkö, ettei kaikilla ole samanlaiset välit kuin sinulla ja ex-puolisollasi? Sinä näet maailman vain omasta näkökulmastasi käsin. Meillä ei ollut pettämistä, mutta ex oli väkivaltainen, lähdin turvakotiin ja seurasi vuosien huoltajuuskiista ja oikeudenkäynnit. Mies kävi päälle vielä pitkään eron jälkeenkin ja lopulta päätin, että en päästä näitä tilanteita enää syntymään ja parempi ettemme ole enää samassa tilassa, kun tilanne voi leimahtaa yhdestä väärästä sanasta tai jopa katseesta. Nämä olivat lapsellekin traumatisoivia tilanteita, enkä halua enää mitään riskiä tällaiseen ottaa.
Ymmärrätkö sinä, että tässä ei puhuta sinusta ja sinun väkivaltaisesta menneisyydestäsi. Nyt puhutaan eropareista, joilla on pettäminen taustalla. Sinulla ei ole.
Sulla pitäisi olla lähestymiskielto voimassa exälle. Ei silloin tietenkään kukaan odota että yhteisiä juhlia voitaisiin pitää mitenkään. Nehän olisivat poliisiasia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se niinkään voi olla, että uusi puoliso jää pois juhlista. Koko elämäksikö jos suhde on kestävä? Ja miten uuden kumppanin suku, ovathan hekin oikeutettuja jos nyt ovat lapsen elämässä mukana. Uusi ihminen on nyt miehen kumppani ja ei voi ajatella, et ex-vaimo, vaikkakin lasten äiti, määrää tai on oikeutettu sanelemaan keitä juhlissa saa olla mukana.
Miten ne uudet kumppanit, joiden kanssa ex-puolisolla on yhteisiä lapsia, sisarpuolia?
Saako hänkään olla mukana?Elämä jatkuu ja muuttuu ja siihen on sopeuduttava.
Ymmärrän katkeruuden ja pahan mielen, mutta fiksummalta näytät kun tosiaan tyynesti ja asiallisesti alat olla mukana lasten juhlissa.
Näytät, että olet päässyt yli ja jatkat elämääsi, miehen uusi elämä ei sinua hetkauta. Älä näytä, että kärsit tilanteesta, vaikka kärsisitkin.
Kun ylität ensimmäisen kynnyksen niin seuraavat ovatkin sitten jo helpompia.Kaksi en juhlien pitämistä suositellaan täälläkin, mutta onko kukaan kysynyt lapsilta haluavatko he kahdet juhlat?
Ja kenen ovat ne oikeat ja ensimmäiset, miten priorisoida kun on vain yksi päivä niille oikeille ja ajankohtaisille?
Ja miten tasa-arvoisuus jos toinen on varakkaampi kuin toinen, miten estää kilpavarustelu ja näyttämisen halu?
Monta juttua on niissä kaksissa juhlissakin, että onnistuu olemaan hyvä tunnelma.Kenenkään ei pidä sopeutua mihinkään itselleen vastenmieliseen ja hankalaan tilanteeseen. Isäni vaimoa ei juhliin kutsuta ja jos isä jää pois juhlista sen vuoksi, niin sitten jää. Ei hetkauta ketään. Ei se mene niin, että yksi tekee mitä lystää muista piittaamatta ja muiden pitää vain pokkuroida ja ottaa itsekäs ihminen ilolla vastaan.
Elämässä pitää sopeutua vaikka mihin, oli ne sitten hyviä tai huonoja juttuja, ja varsinkin jos kyse on lapsesta. Onko niin vaikeeta unohtaa oma itsekäs ajattelu muutamaksi tunniksi vuodessa? Meillä on kutsuttu juhliin myös ne vähemmän mukavat sukulaiset, koska emme ole moukkia. Kivan esimerkin annatte niille suvun nuoremmillekkin. Joskus on hyvä työntää se oma viha ja katkeruus syrjään ja näyttää olevansa muitten yläpuolella, se ei maksa mitään, eikä ole keneltäkään pois.
Niin, tuota kannattaa kysyä pettäjältä ja perheenrikkojalta.
Sä kostat omille lapsillesi. Ei näin.
Itsekin olen eroperheen lapsi, ja jouduin myös kärsimään eronneiden vanhempien huonoista väleistä esimurrosikäisenä ja vielä myöhemminkin. Ei ollut kivaa jännittää, millaiset rippijuhlista tulee. Onneksi suurempaa riitaa ei syttynyt.
On väärin että lapsi joutuu miettimään näitä asioita. Ihan riippumatta siitä, kumpi vanhempi jätti ja petti ja kenellä on oikeus kostaa kenelle.
On ehdottomasti väärin, että lapsi joutuu tällaisia asioita miettimään. Harva haluaa lapsellensa "kostaa", sehän on aivan vinksahtanutta, mutta joskus taakka on liian iso kannettavaksi. Silloin se huoleton pettäjä tai joku muu aikuinen, jos ei pettäjä edelleenkään pysty, tulisi ottaa vähän vastuuta ja auttaa.
Harva haluaa kostaa lapselle, mutta käytännössä lapsi on juuri se kärsijä. Laittakaa itsenne sen juhlittavan eli lapsen asemaan niin ehkä tajuatte.
Laita itsesi petetyn asemalle, niin ehkä tajuat (paitsi että sitä eivät monet kyllä tajua ennen kuin itselle tapahtuu). Monet erolapset ovat täällä kertoneet, että kahdet juhlat eivät haittaa ollenkaan.
Ja vielä useammat sanoneet, että haittaa.
Lapsia voi myös johdatella saadakseen mieluisan vastauksen.
"Mites on Liisa-Petteri, käviskö sulle, et pidetään kahdet eri juhlat ku mä en kestä kattoo sun mulkkku isää ja sen uutta horoa pimahtamatta ja raivoamatta?!? Mun henkinen hyvinvointi kärsii!
Ai ei haittaa vai, kiva!!! Kiitti kulta, mä maksan sun autokoulun nyt ku oot noin ihana!!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vietas987644 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vietas987644 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vietas987644 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat juhlat erikseen. Aina.
Tämä on se ihan paska vaihtoehto. Oma vanhempani jätti väliin niin rippi, yo kuin valmistujaisenikin. Oli kova paikka ettei oma vanhempi ollut paikalla elämän isoissa juhlissa.
Suosittelen tulemaan niihin juhliin vaikka hammasta purren. Aikuiset ihmiset pystyvät kyllä olemaan kunnolla ja antamaan sen lapsen juhlia juhlansa. Sillä voin kertoa että niitä tulee jatkossakin. Ensimmäinen kerta on varmasti kamala, mutta pikkuhiljaa se helpottaa.
En antaisi exälleni ja hänen puolisolleen sitä iloa, että jäisin lapseni tärkeistä merkkipaaluista paitsi.Että se on tärkeintä, että on kulissit pystyssä, vaikka hampaita kiristellen? Veikkaan, että noissa juhlissa ei ole tunnelma katossa.
Mieti, kumpi sinulle on oikesti tärkeämpi, kulissit pystyssä, mutta huono, kireä tunnelma, ehkä pahimmillaan jopa riitely ja tappelu, vai juhlien hyvä tunnelma? Kummasta sinulle jääkään paremmat muistot?
Ei, mutta olen sitä mieltä että mitä pisemmälle niitä ensimmäisiä yhteisiä juhlia venyttää sitä vaikeampaa se on. Joskus se on kumminkin edessä. Ja mites esim joskus lapsen häät? Lapsenlapsen ristiäiset? Ei niitä kukaan järjestä tuplana joten vaihtoehdoksi jää kärvistellä tai jättää väliin.
Varmasti ensimmäisissä juhlissa tunnelma voi olla jännitteinen mutta kyllä se siitä lähtee. Eikai siellä nyt käsikynkkää tarvi sen exänsä kanssa olla. Kohtelias hei ja muuten keskittyy muihin vieraisiin ja itse juhlakaluun.
Rippijuhlat ja yo-juhlat voi aivan hyvin pitää erikseen. Ei ole mitään pakollisia yhteisjuhlia.
Monet avioituvat nykyään vasta pitkälti päälle kolmekymppisenä, jos lainkaan. Entä jos lapsesi elääkin elämänsä sinkkuna, avosuhteessa tai menee maistraatissa naimisiin matalalla profiililla? Et sinä sitä voi etukäteen mistään tietää. Jos tuleekin isot kirkkohäät, niin se on sitten sen ajan asia ja silloin voi olla vanhemmat jo hyvinkin päälle 70 v. ja tilanteet voi olla aivan toiset.
Kuka sellaisia alkaa 20 vuotta etukäteen murehtia, ihan hullua. Ap:n lapsi vasta parin vuoden päästä pääsemässä ripille, hyvänen aika, ja sinä mietit jo jotain lapsenlapsen ristiäisiä. Mitäpäs jospa ei saa/halua lapsia, eivät edes kuulu kirkkoon ja pitävätkin vain erilliset nimenantojuhlat? Se kuvittelemasi "joskus se on kumminkin edessä" ei välttämättä koskaan tule. Tai jos tulee, se mietitään sitten ajallaan.
Ilmaisin mielipiteeni omasta kokemuksestani. En ainakaan itse halunnut kuin yhdet juhlat ja sen, että edes kerran vanhempani jättäisi omat kaunansa, purudi hammasta ja saisin juhlia juhlani kuten haluan.
Kyllä se ihan oikeasti syö sitä juhlamieltä juhlia muutamaan otteeseen vain sen vuoksi ettei puolet suvusta tule paikalle.Edelleen olen sitä mieltä että se on vanhemman tehtävä antaa sen nuoren olla tähti ja laittaa ne omat tunteensa sivuun siksi muutamaksi tunniksi.
Kyllä se kuitenkin niin on, että se kenen kodissa ne juhlat on, ja se kuka ne järjestää, niin se viime kädessä päättää, kuka sinne kotiin tulee. Ja se on sinun vanhempasi. Sinä voit päättää sitten omassa kodissasi, ketä sinne päästät ja voit toki päästää sitten kenet tahansa. Et vieläkään kertonut, mikä sinua niissä erillisissä juhlissa niin hiertää? Vaan että oikein "hammasta purren" juhlittava kuten sinä haluat, kuten kuvaat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vietas987644 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vietas987644 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat juhlat erikseen. Aina.
Tämä on se ihan paska vaihtoehto. Oma vanhempani jätti väliin niin rippi, yo kuin valmistujaisenikin. Oli kova paikka ettei oma vanhempi ollut paikalla elämän isoissa juhlissa.
Suosittelen tulemaan niihin juhliin vaikka hammasta purren. Aikuiset ihmiset pystyvät kyllä olemaan kunnolla ja antamaan sen lapsen juhlia juhlansa. Sillä voin kertoa että niitä tulee jatkossakin. Ensimmäinen kerta on varmasti kamala, mutta pikkuhiljaa se helpottaa.
En antaisi exälleni ja hänen puolisolleen sitä iloa, että jäisin lapseni tärkeistä merkkipaaluista paitsi.Että se on tärkeintä, että on kulissit pystyssä, vaikka hampaita kiristellen? Veikkaan, että noissa juhlissa ei ole tunnelma katossa.
Mieti, kumpi sinulle on oikesti tärkeämpi, kulissit pystyssä, mutta huono, kireä tunnelma, ehkä pahimmillaan jopa riitely ja tappelu, vai juhlien hyvä tunnelma? Kummasta sinulle jääkään paremmat muistot?
Ei, mutta olen sitä mieltä että mitä pisemmälle niitä ensimmäisiä yhteisiä juhlia venyttää sitä vaikeampaa se on. Joskus se on kumminkin edessä. Ja mites esim joskus lapsen häät? Lapsenlapsen ristiäiset? Ei niitä kukaan järjestä tuplana joten vaihtoehdoksi jää kärvistellä tai jättää väliin.
Varmasti ensimmäisissä juhlissa tunnelma voi olla jännitteinen mutta kyllä se siitä lähtee. Eikai siellä nyt käsikynkkää tarvi sen exänsä kanssa olla. Kohtelias hei ja muuten keskittyy muihin vieraisiin ja itse juhlakaluun.
Rippijuhlat ja yo-juhlat voi aivan hyvin pitää erikseen. Ei ole mitään pakollisia yhteisjuhlia.
Monet avioituvat nykyään vasta pitkälti päälle kolmekymppisenä, jos lainkaan. Entä jos lapsesi elääkin elämänsä sinkkuna, avosuhteessa tai menee maistraatissa naimisiin matalalla profiililla? Et sinä sitä voi etukäteen mistään tietää. Jos tuleekin isot kirkkohäät, niin se on sitten sen ajan asia ja silloin voi olla vanhemmat jo hyvinkin päälle 70 v. ja tilanteet voi olla aivan toiset.
Kuka sellaisia alkaa 20 vuotta etukäteen murehtia, ihan hullua. Ap:n lapsi vasta parin vuoden päästä pääsemässä ripille, hyvänen aika, ja sinä mietit jo jotain lapsenlapsen ristiäisiä. Mitäpäs jospa ei saa/halua lapsia, eivät edes kuulu kirkkoon ja pitävätkin vain erilliset nimenantojuhlat? Se kuvittelemasi "joskus se on kumminkin edessä" ei välttämättä koskaan tule. Tai jos tulee, se mietitään sitten ajallaan.
Itsekeskeisen pa..pää vanhemman puhetta.
Ilmeisesti vanhempasi eivät opettaneet sinua olemaan nimittelemättä toisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vietas987644 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vietas987644 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vietas987644 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat juhlat erikseen. Aina.
Tämä on se ihan paska vaihtoehto. Oma vanhempani jätti väliin niin rippi, yo kuin valmistujaisenikin. Oli kova paikka ettei oma vanhempi ollut paikalla elämän isoissa juhlissa.
Suosittelen tulemaan niihin juhliin vaikka hammasta purren. Aikuiset ihmiset pystyvät kyllä olemaan kunnolla ja antamaan sen lapsen juhlia juhlansa. Sillä voin kertoa että niitä tulee jatkossakin. Ensimmäinen kerta on varmasti kamala, mutta pikkuhiljaa se helpottaa.
En antaisi exälleni ja hänen puolisolleen sitä iloa, että jäisin lapseni tärkeistä merkkipaaluista paitsi.Että se on tärkeintä, että on kulissit pystyssä, vaikka hampaita kiristellen? Veikkaan, että noissa juhlissa ei ole tunnelma katossa.
Mieti, kumpi sinulle on oikesti tärkeämpi, kulissit pystyssä, mutta huono, kireä tunnelma, ehkä pahimmillaan jopa riitely ja tappelu, vai juhlien hyvä tunnelma? Kummasta sinulle jääkään paremmat muistot?
Ei, mutta olen sitä mieltä että mitä pisemmälle niitä ensimmäisiä yhteisiä juhlia venyttää sitä vaikeampaa se on. Joskus se on kumminkin edessä. Ja mites esim joskus lapsen häät? Lapsenlapsen ristiäiset? Ei niitä kukaan järjestä tuplana joten vaihtoehdoksi jää kärvistellä tai jättää väliin.
Varmasti ensimmäisissä juhlissa tunnelma voi olla jännitteinen mutta kyllä se siitä lähtee. Eikai siellä nyt käsikynkkää tarvi sen exänsä kanssa olla. Kohtelias hei ja muuten keskittyy muihin vieraisiin ja itse juhlakaluun.
Rippijuhlat ja yo-juhlat voi aivan hyvin pitää erikseen. Ei ole mitään pakollisia yhteisjuhlia.
Monet avioituvat nykyään vasta pitkälti päälle kolmekymppisenä, jos lainkaan. Entä jos lapsesi elääkin elämänsä sinkkuna, avosuhteessa tai menee maistraatissa naimisiin matalalla profiililla? Et sinä sitä voi etukäteen mistään tietää. Jos tuleekin isot kirkkohäät, niin se on sitten sen ajan asia ja silloin voi olla vanhemmat jo hyvinkin päälle 70 v. ja tilanteet voi olla aivan toiset.
Kuka sellaisia alkaa 20 vuotta etukäteen murehtia, ihan hullua. Ap:n lapsi vasta parin vuoden päästä pääsemässä ripille, hyvänen aika, ja sinä mietit jo jotain lapsenlapsen ristiäisiä. Mitäpäs jospa ei saa/halua lapsia, eivät edes kuulu kirkkoon ja pitävätkin vain erilliset nimenantojuhlat? Se kuvittelemasi "joskus se on kumminkin edessä" ei välttämättä koskaan tule. Tai jos tulee, se mietitään sitten ajallaan.
Ilmaisin mielipiteeni omasta kokemuksestani. En ainakaan itse halunnut kuin yhdet juhlat ja sen, että edes kerran vanhempani jättäisi omat kaunansa, purudi hammasta ja saisin juhlia juhlani kuten haluan.
Kyllä se ihan oikeasti syö sitä juhlamieltä juhlia muutamaan otteeseen vain sen vuoksi ettei puolet suvusta tule paikalle.Edelleen olen sitä mieltä että se on vanhemman tehtävä antaa sen nuoren olla tähti ja laittaa ne omat tunteensa sivuun siksi muutamaksi tunniksi.
Kyllä se kuitenkin niin on, että se kenen kodissa ne juhlat on, ja se kuka ne järjestää, niin se viime kädessä päättää, kuka sinne kotiin tulee. Ja se on sinun vanhempasi. Sinä voit päättää sitten omassa kodissasi, ketä sinne päästät ja voit toki päästää sitten kenet tahansa. Et vieläkään kertonut, mikä sinua niissä erillisissä juhlissa niin hiertää? Vaan että oikein "hammasta purren" juhlittava kuten sinä haluat, kuten kuvaat.
Kerroinhan? Se, että edes sitä kahta tuntia ei muka aikuiset sivistyneet ihmiset pystyisi ottamaan sitä päätänsä sieltä minäminäminä ja mun tunteet- hanuristaan ja antamaan sen lapsen olla se juhlan tähti.
Voin kertoa, ettei se todellakaan tunnu samalta juhlia samoja juhlia sitten myös vaikkapa viikon päästä. Ei, ne juhlat meni jo.
Kyllä siinä lapselle tulee olo, että se aikuinen ja hänen fiiliksensä on tärkeämmät kuin sen lapsen. Ja se on väärin.
Aikuisen on vain osattava olla se aikuinen ja tsempata, ei ole liikaa vaadittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vietas987644 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vietas987644 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat juhlat erikseen. Aina.
Tämä on se ihan paska vaihtoehto. Oma vanhempani jätti väliin niin rippi, yo kuin valmistujaisenikin. Oli kova paikka ettei oma vanhempi ollut paikalla elämän isoissa juhlissa.
Suosittelen tulemaan niihin juhliin vaikka hammasta purren. Aikuiset ihmiset pystyvät kyllä olemaan kunnolla ja antamaan sen lapsen juhlia juhlansa. Sillä voin kertoa että niitä tulee jatkossakin. Ensimmäinen kerta on varmasti kamala, mutta pikkuhiljaa se helpottaa.
En antaisi exälleni ja hänen puolisolleen sitä iloa, että jäisin lapseni tärkeistä merkkipaaluista paitsi.Että se on tärkeintä, että on kulissit pystyssä, vaikka hampaita kiristellen? Veikkaan, että noissa juhlissa ei ole tunnelma katossa.
Mieti, kumpi sinulle on oikesti tärkeämpi, kulissit pystyssä, mutta huono, kireä tunnelma, ehkä pahimmillaan jopa riitely ja tappelu, vai juhlien hyvä tunnelma? Kummasta sinulle jääkään paremmat muistot?
Ei, mutta olen sitä mieltä että mitä pisemmälle niitä ensimmäisiä yhteisiä juhlia venyttää sitä vaikeampaa se on. Joskus se on kumminkin edessä. Ja mites esim joskus lapsen häät? Lapsenlapsen ristiäiset? Ei niitä kukaan järjestä tuplana joten vaihtoehdoksi jää kärvistellä tai jättää väliin.
Varmasti ensimmäisissä juhlissa tunnelma voi olla jännitteinen mutta kyllä se siitä lähtee. Eikai siellä nyt käsikynkkää tarvi sen exänsä kanssa olla. Kohtelias hei ja muuten keskittyy muihin vieraisiin ja itse juhlakaluun.
Rippijuhlat ja yo-juhlat voi aivan hyvin pitää erikseen. Ei ole mitään pakollisia yhteisjuhlia.
Monet avioituvat nykyään vasta pitkälti päälle kolmekymppisenä, jos lainkaan. Entä jos lapsesi elääkin elämänsä sinkkuna, avosuhteessa tai menee maistraatissa naimisiin matalalla profiililla? Et sinä sitä voi etukäteen mistään tietää. Jos tuleekin isot kirkkohäät, niin se on sitten sen ajan asia ja silloin voi olla vanhemmat jo hyvinkin päälle 70 v. ja tilanteet voi olla aivan toiset.
Kuka sellaisia alkaa 20 vuotta etukäteen murehtia, ihan hullua. Ap:n lapsi vasta parin vuoden päästä pääsemässä ripille, hyvänen aika, ja sinä mietit jo jotain lapsenlapsen ristiäisiä. Mitäpäs jospa ei saa/halua lapsia, eivät edes kuulu kirkkoon ja pitävätkin vain erilliset nimenantojuhlat? Se kuvittelemasi "joskus se on kumminkin edessä" ei välttämättä koskaan tule. Tai jos tulee, se mietitään sitten ajallaan.
Itsekeskeisen pa..pää vanhemman puhetta.
Ilmeisesti vanhempasi eivät opettaneet sinua olemaan nimittelemättä toisia?
Jos otat silmän käteen, niin huomaat että kommentti ei ollut kirjoittamani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vietas987644 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat juhlat erikseen. Aina.
Tämä on se ihan paska vaihtoehto. Oma vanhempani jätti väliin niin rippi, yo kuin valmistujaisenikin. Oli kova paikka ettei oma vanhempi ollut paikalla elämän isoissa juhlissa.
Suosittelen tulemaan niihin juhliin vaikka hammasta purren. Aikuiset ihmiset pystyvät kyllä olemaan kunnolla ja antamaan sen lapsen juhlia juhlansa. Sillä voin kertoa että niitä tulee jatkossakin. Ensimmäinen kerta on varmasti kamala, mutta pikkuhiljaa se helpottaa.
En antaisi exälleni ja hänen puolisolleen sitä iloa, että jäisin lapseni tärkeistä merkkipaaluista paitsi.Eikö sinua yhtään kiinnosta omien vanhempiesi henkinen hyvinvointi tai juhlien kammottava, kireä ja väkinäinen tunnelma? Kyllähän sen kaikki aistii. Sellaisetko juhlat todella haluat? Vai siis viis muiden hyvinvoinnista ja tunteista, hemmotellun teinin on määrättävä asioista? Täällä joku vanhempi kertoi, että tilanne laukaisi hänellä elämänsä ensimmäisen paniikkihäiriökohtauksen, kun väkisin sinnitteli exän kanssa samassa tilassa. Kuule, kyllä joskus on ihan kaikille parempi, että pidetään ihan vain suosiolla ne erilliset juhlat. Mikä siinä on sinulle niin vaikeaa?
Tässä sun ajatusmallissasi keskiönä on niiden vanhempien tunteet, vain ja ainostaan ne. Mitä sillä typerällä teinillä ja sen tunteilla on väliä? Ei yhtään mitään, kun niiden aikuisten tunteet on niin paljon tärkeämpiä.
Mutta ei ne ole. Teinin tai nuoren aikuisen juhlat, ovat hänen aikansa keskiössä, ei muiden. Niin te järjestätte häämmekin, meidän näköiset häät, vieraiden mieltymyksillä ei ole väliä.
Aikuinen ihminen pystyy ja hänen pitää pystyä edes näyttelemään aikuista ihmistä muutaman tunnin ajan. Ei se ole sen kummempaa kuin kerää itsensä ja keskittyy nuoren hyvinvointiin sen muutaman tunnin. Vaikka kuinka olisi petetty puoliso, pitää pystyä ymmärtämään, että minä en ole tässä keskipiste. Vaan se nuori on. Tehdään niin kuin nuorelle on hyvä, ei minulle. Sen kerran jokainen voi tuntea empatiaa lastansa kohtaan ja unohtaa itsensä.Ennen kuin aletaan mitään möyhäämään, minä olen ollut esikoiseni rippijuhlissa vieraana. Juhlissa, jotka järjesti hänen isänsä ja uusi nuorikko. Olin kutsuttuna vieraana paikalla. Keskustelin ystävällisesti omien ja exän sukulaisten kanssa, kuuntelin hymyssä suin vähän ex-apen v*ttuiluakin. Olin sen pari tuntia, kiitin, kehyin tarjoilut ja poistuin. Jännitti, mutta kestin. Lapsi oli tyytyväinen juhlapäiväänsä.
Loppujen lopuksi se ei minulta kovin kovaa ponnistusta vaatinut. Lapsi hymyili, se riitti palkinnoksi.
Ymmärrätkö, ettei kaikilla ole samanlaiset välit kuin sinulla ja ex-puolisollasi? Sinä näet maailman vain omasta näkökulmastasi käsin. Meillä ei ollut pettämistä, mutta ex oli väkivaltainen, lähdin turvakotiin ja seurasi vuosien huoltajuuskiista ja oikeudenkäynnit. Mies kävi päälle vielä pitkään eron jälkeenkin ja lopulta päätin, että en päästä näitä tilanteita enää syntymään ja parempi ettemme ole enää samassa tilassa, kun tilanne voi leimahtaa yhdestä väärästä sanasta tai jopa katseesta. Nämä olivat lapsellekin traumatisoivia tilanteita, enkä halua enää mitään riskiä tällaiseen ottaa.
Ymmärrätkö sinä, että tässä ei puhuta sinusta ja sinun väkivaltaisesta menneisyydestäsi. Nyt puhutaan eropareista, joilla on pettäminen taustalla. Sinulla ei ole.
Sulla pitäisi olla lähestymiskielto voimassa exälle. Ei silloin tietenkään kukaan odota että yhteisiä juhlia voitaisiin pitää mitenkään. Nehän olisivat poliisiasia.
Ihmiset eivät ymmärrä, että lähestymiskiellon hakeminen vain provosoi kuumakallea. Pitää olla paljon näyttöä, ja jos sen saa, se on voimassa vain vuosi kerrallaan. Iso vaiva, vähän villoja, turhuuksien turhuus. Kaikkein paras narskun kanssa on olla, kuin ei olisikaan, kadota maan päältä. Ei muistuttaa mitenkään olemassaolostaan.
Vietas987644 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vietas987644 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vietas987644 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vietas987644 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat juhlat erikseen. Aina.
Tämä on se ihan paska vaihtoehto. Oma vanhempani jätti väliin niin rippi, yo kuin valmistujaisenikin. Oli kova paikka ettei oma vanhempi ollut paikalla elämän isoissa juhlissa.
Suosittelen tulemaan niihin juhliin vaikka hammasta purren. Aikuiset ihmiset pystyvät kyllä olemaan kunnolla ja antamaan sen lapsen juhlia juhlansa. Sillä voin kertoa että niitä tulee jatkossakin. Ensimmäinen kerta on varmasti kamala, mutta pikkuhiljaa se helpottaa.
En antaisi exälleni ja hänen puolisolleen sitä iloa, että jäisin lapseni tärkeistä merkkipaaluista paitsi.Että se on tärkeintä, että on kulissit pystyssä, vaikka hampaita kiristellen? Veikkaan, että noissa juhlissa ei ole tunnelma katossa.
Mieti, kumpi sinulle on oikesti tärkeämpi, kulissit pystyssä, mutta huono, kireä tunnelma, ehkä pahimmillaan jopa riitely ja tappelu, vai juhlien hyvä tunnelma? Kummasta sinulle jääkään paremmat muistot?
Ei, mutta olen sitä mieltä että mitä pisemmälle niitä ensimmäisiä yhteisiä juhlia venyttää sitä vaikeampaa se on. Joskus se on kumminkin edessä. Ja mites esim joskus lapsen häät? Lapsenlapsen ristiäiset? Ei niitä kukaan järjestä tuplana joten vaihtoehdoksi jää kärvistellä tai jättää väliin.
Varmasti ensimmäisissä juhlissa tunnelma voi olla jännitteinen mutta kyllä se siitä lähtee. Eikai siellä nyt käsikynkkää tarvi sen exänsä kanssa olla. Kohtelias hei ja muuten keskittyy muihin vieraisiin ja itse juhlakaluun.
Rippijuhlat ja yo-juhlat voi aivan hyvin pitää erikseen. Ei ole mitään pakollisia yhteisjuhlia.
Monet avioituvat nykyään vasta pitkälti päälle kolmekymppisenä, jos lainkaan. Entä jos lapsesi elääkin elämänsä sinkkuna, avosuhteessa tai menee maistraatissa naimisiin matalalla profiililla? Et sinä sitä voi etukäteen mistään tietää. Jos tuleekin isot kirkkohäät, niin se on sitten sen ajan asia ja silloin voi olla vanhemmat jo hyvinkin päälle 70 v. ja tilanteet voi olla aivan toiset.
Kuka sellaisia alkaa 20 vuotta etukäteen murehtia, ihan hullua. Ap:n lapsi vasta parin vuoden päästä pääsemässä ripille, hyvänen aika, ja sinä mietit jo jotain lapsenlapsen ristiäisiä. Mitäpäs jospa ei saa/halua lapsia, eivät edes kuulu kirkkoon ja pitävätkin vain erilliset nimenantojuhlat? Se kuvittelemasi "joskus se on kumminkin edessä" ei välttämättä koskaan tule. Tai jos tulee, se mietitään sitten ajallaan.
Ilmaisin mielipiteeni omasta kokemuksestani. En ainakaan itse halunnut kuin yhdet juhlat ja sen, että edes kerran vanhempani jättäisi omat kaunansa, purudi hammasta ja saisin juhlia juhlani kuten haluan.
Kyllä se ihan oikeasti syö sitä juhlamieltä juhlia muutamaan otteeseen vain sen vuoksi ettei puolet suvusta tule paikalle.Edelleen olen sitä mieltä että se on vanhemman tehtävä antaa sen nuoren olla tähti ja laittaa ne omat tunteensa sivuun siksi muutamaksi tunniksi.
Kyllä se kuitenkin niin on, että se kenen kodissa ne juhlat on, ja se kuka ne järjestää, niin se viime kädessä päättää, kuka sinne kotiin tulee. Ja se on sinun vanhempasi. Sinä voit päättää sitten omassa kodissasi, ketä sinne päästät ja voit toki päästää sitten kenet tahansa. Et vieläkään kertonut, mikä sinua niissä erillisissä juhlissa niin hiertää? Vaan että oikein "hammasta purren" juhlittava kuten sinä haluat, kuten kuvaat.
Kerroinhan? Se, että edes sitä kahta tuntia ei muka aikuiset sivistyneet ihmiset pystyisi ottamaan sitä päätänsä sieltä minäminäminä ja mun tunteet- hanuristaan ja antamaan sen lapsen olla se juhlan tähti.
Voin kertoa, ettei se todellakaan tunnu samalta juhlia samoja juhlia sitten myös vaikkapa viikon päästä. Ei, ne juhlat meni jo.
Kyllä siinä lapselle tulee olo, että se aikuinen ja hänen fiiliksensä on tärkeämmät kuin sen lapsen. Ja se on väärin.
Aikuisen on vain osattava olla se aikuinen ja tsempata, ei ole liikaa vaadittu.
Miksi sen lapsen minäminä ja mun tunteet on jotenkin jalompia kuin vanhempien vastaavat?
En ole vielä koskaan tavannut eroperheen lasta, joka haluaa molemmat vanhempansa juhliinsa samaan aikaan. Lapsi kun tietää, miten julmia vanhemmat voivat olla toisilleen eli juhlat ovat täynnä pinnanalla kytevää vihaa ja piikittelyä, ei mitään iloa ja onnea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lopulta joudut kuitenkin taipumaan. Ei lapsesi järjestä kaksia kihlajaisia, häitä, lapsensa ristiäisiä ja syntymäpäiviä. Hän kutsuu kaikki isovanhemmat ja ne tulee ketkä tulee.
Ja tiedoksi: enemmistö lapsista vihaa omia juhlapäiviään eronneiden vanhempien vuoksi. Eivätkä he halua kaksia juhlia. Kuraattorina satun tietämään..
Lapset haluavat kahdet juhlat, koska silloin vanhemmat eivät riitele eikä tarvitse uudestaan ja uudestaan selitellä vanhemman uuspuolison suvulle, kuka on kuka.
Vietas987644 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vietas987644 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vietas987644 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat juhlat erikseen. Aina.
Tämä on se ihan paska vaihtoehto. Oma vanhempani jätti väliin niin rippi, yo kuin valmistujaisenikin. Oli kova paikka ettei oma vanhempi ollut paikalla elämän isoissa juhlissa.
Suosittelen tulemaan niihin juhliin vaikka hammasta purren. Aikuiset ihmiset pystyvät kyllä olemaan kunnolla ja antamaan sen lapsen juhlia juhlansa. Sillä voin kertoa että niitä tulee jatkossakin. Ensimmäinen kerta on varmasti kamala, mutta pikkuhiljaa se helpottaa.
En antaisi exälleni ja hänen puolisolleen sitä iloa, että jäisin lapseni tärkeistä merkkipaaluista paitsi.Että se on tärkeintä, että on kulissit pystyssä, vaikka hampaita kiristellen? Veikkaan, että noissa juhlissa ei ole tunnelma katossa.
Mieti, kumpi sinulle on oikesti tärkeämpi, kulissit pystyssä, mutta huono, kireä tunnelma, ehkä pahimmillaan jopa riitely ja tappelu, vai juhlien hyvä tunnelma? Kummasta sinulle jääkään paremmat muistot?
Ei, mutta olen sitä mieltä että mitä pisemmälle niitä ensimmäisiä yhteisiä juhlia venyttää sitä vaikeampaa se on. Joskus se on kumminkin edessä. Ja mites esim joskus lapsen häät? Lapsenlapsen ristiäiset? Ei niitä kukaan järjestä tuplana joten vaihtoehdoksi jää kärvistellä tai jättää väliin.
Varmasti ensimmäisissä juhlissa tunnelma voi olla jännitteinen mutta kyllä se siitä lähtee. Eikai siellä nyt käsikynkkää tarvi sen exänsä kanssa olla. Kohtelias hei ja muuten keskittyy muihin vieraisiin ja itse juhlakaluun.
Rippijuhlat ja yo-juhlat voi aivan hyvin pitää erikseen. Ei ole mitään pakollisia yhteisjuhlia.
Monet avioituvat nykyään vasta pitkälti päälle kolmekymppisenä, jos lainkaan. Entä jos lapsesi elääkin elämänsä sinkkuna, avosuhteessa tai menee maistraatissa naimisiin matalalla profiililla? Et sinä sitä voi etukäteen mistään tietää. Jos tuleekin isot kirkkohäät, niin se on sitten sen ajan asia ja silloin voi olla vanhemmat jo hyvinkin päälle 70 v. ja tilanteet voi olla aivan toiset.
Kuka sellaisia alkaa 20 vuotta etukäteen murehtia, ihan hullua. Ap:n lapsi vasta parin vuoden päästä pääsemässä ripille, hyvänen aika, ja sinä mietit jo jotain lapsenlapsen ristiäisiä. Mitäpäs jospa ei saa/halua lapsia, eivät edes kuulu kirkkoon ja pitävätkin vain erilliset nimenantojuhlat? Se kuvittelemasi "joskus se on kumminkin edessä" ei välttämättä koskaan tule. Tai jos tulee, se mietitään sitten ajallaan.
Itsekeskeisen pa..pää vanhemman puhetta.
Ilmeisesti vanhempasi eivät opettaneet sinua olemaan nimittelemättä toisia?
Jos otat silmän käteen, niin huomaat että kommentti ei ollut kirjoittamani.
Niin, näissä kommenteissahan lukee toki kirjoittajan nimi alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vietas987644 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vietas987644 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vietas987644 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vietas987644 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat juhlat erikseen. Aina.
Tämä on se ihan paska vaihtoehto. Oma vanhempani jätti väliin niin rippi, yo kuin valmistujaisenikin. Oli kova paikka ettei oma vanhempi ollut paikalla elämän isoissa juhlissa.
Suosittelen tulemaan niihin juhliin vaikka hammasta purren. Aikuiset ihmiset pystyvät kyllä olemaan kunnolla ja antamaan sen lapsen juhlia juhlansa. Sillä voin kertoa että niitä tulee jatkossakin. Ensimmäinen kerta on varmasti kamala, mutta pikkuhiljaa se helpottaa.
En antaisi exälleni ja hänen puolisolleen sitä iloa, että jäisin lapseni tärkeistä merkkipaaluista paitsi.Että se on tärkeintä, että on kulissit pystyssä, vaikka hampaita kiristellen? Veikkaan, että noissa juhlissa ei ole tunnelma katossa.
Mieti, kumpi sinulle on oikesti tärkeämpi, kulissit pystyssä, mutta huono, kireä tunnelma, ehkä pahimmillaan jopa riitely ja tappelu, vai juhlien hyvä tunnelma? Kummasta sinulle jääkään paremmat muistot?
Ei, mutta olen sitä mieltä että mitä pisemmälle niitä ensimmäisiä yhteisiä juhlia venyttää sitä vaikeampaa se on. Joskus se on kumminkin edessä. Ja mites esim joskus lapsen häät? Lapsenlapsen ristiäiset? Ei niitä kukaan järjestä tuplana joten vaihtoehdoksi jää kärvistellä tai jättää väliin.
Varmasti ensimmäisissä juhlissa tunnelma voi olla jännitteinen mutta kyllä se siitä lähtee. Eikai siellä nyt käsikynkkää tarvi sen exänsä kanssa olla. Kohtelias hei ja muuten keskittyy muihin vieraisiin ja itse juhlakaluun.
Rippijuhlat ja yo-juhlat voi aivan hyvin pitää erikseen. Ei ole mitään pakollisia yhteisjuhlia.
Monet avioituvat nykyään vasta pitkälti päälle kolmekymppisenä, jos lainkaan. Entä jos lapsesi elääkin elämänsä sinkkuna, avosuhteessa tai menee maistraatissa naimisiin matalalla profiililla? Et sinä sitä voi etukäteen mistään tietää. Jos tuleekin isot kirkkohäät, niin se on sitten sen ajan asia ja silloin voi olla vanhemmat jo hyvinkin päälle 70 v. ja tilanteet voi olla aivan toiset.
Kuka sellaisia alkaa 20 vuotta etukäteen murehtia, ihan hullua. Ap:n lapsi vasta parin vuoden päästä pääsemässä ripille, hyvänen aika, ja sinä mietit jo jotain lapsenlapsen ristiäisiä. Mitäpäs jospa ei saa/halua lapsia, eivät edes kuulu kirkkoon ja pitävätkin vain erilliset nimenantojuhlat? Se kuvittelemasi "joskus se on kumminkin edessä" ei välttämättä koskaan tule. Tai jos tulee, se mietitään sitten ajallaan.
Ilmaisin mielipiteeni omasta kokemuksestani. En ainakaan itse halunnut kuin yhdet juhlat ja sen, että edes kerran vanhempani jättäisi omat kaunansa, purudi hammasta ja saisin juhlia juhlani kuten haluan.
Kyllä se ihan oikeasti syö sitä juhlamieltä juhlia muutamaan otteeseen vain sen vuoksi ettei puolet suvusta tule paikalle.Edelleen olen sitä mieltä että se on vanhemman tehtävä antaa sen nuoren olla tähti ja laittaa ne omat tunteensa sivuun siksi muutamaksi tunniksi.
Kyllä se kuitenkin niin on, että se kenen kodissa ne juhlat on, ja se kuka ne järjestää, niin se viime kädessä päättää, kuka sinne kotiin tulee. Ja se on sinun vanhempasi. Sinä voit päättää sitten omassa kodissasi, ketä sinne päästät ja voit toki päästää sitten kenet tahansa. Et vieläkään kertonut, mikä sinua niissä erillisissä juhlissa niin hiertää? Vaan että oikein "hammasta purren" juhlittava kuten sinä haluat, kuten kuvaat.
Kerroinhan? Se, että edes sitä kahta tuntia ei muka aikuiset sivistyneet ihmiset pystyisi ottamaan sitä päätänsä sieltä minäminäminä ja mun tunteet- hanuristaan ja antamaan sen lapsen olla se juhlan tähti.
Voin kertoa, ettei se todellakaan tunnu samalta juhlia samoja juhlia sitten myös vaikkapa viikon päästä. Ei, ne juhlat meni jo.
Kyllä siinä lapselle tulee olo, että se aikuinen ja hänen fiiliksensä on tärkeämmät kuin sen lapsen. Ja se on väärin.
Aikuisen on vain osattava olla se aikuinen ja tsempata, ei ole liikaa vaadittu.Miksi sen lapsen minäminä ja mun tunteet on jotenkin jalompia kuin vanhempien vastaavat?
En ole vielä koskaan tavannut eroperheen lasta, joka haluaa molemmat vanhempansa juhliinsa samaan aikaan. Lapsi kun tietää, miten julmia vanhemmat voivat olla toisilleen eli juhlat ovat täynnä pinnanalla kytevää vihaa ja piikittelyä, ei mitään iloa ja onnea.
Ihanko oikeasti kysyt, miksi lapsen tunteet menisi vanhemman tunteiden edelle? Uskon, että jokainen vanhempi haluaa parasta lapselleen ja asettaa sen lapsensa ykköseksi.
Ja kuten sanoin, uskon että aikuiset ihmiset pystyvät ja osaavat käyttäytyä sen pari tuntia tarvittaessa ihan nätisti. Ei piikittelyä, ei kiristelyä. Ihan vain kuten juhlissa ollaan.
Vietas987644 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vietas987644 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vietas987644 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vietas987644 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vietas987644 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat juhlat erikseen. Aina.
Tämä on se ihan paska vaihtoehto. Oma vanhempani jätti väliin niin rippi, yo kuin valmistujaisenikin. Oli kova paikka ettei oma vanhempi ollut paikalla elämän isoissa juhlissa.
Suosittelen tulemaan niihin juhliin vaikka hammasta purren. Aikuiset ihmiset pystyvät kyllä olemaan kunnolla ja antamaan sen lapsen juhlia juhlansa. Sillä voin kertoa että niitä tulee jatkossakin. Ensimmäinen kerta on varmasti kamala, mutta pikkuhiljaa se helpottaa.
En antaisi exälleni ja hänen puolisolleen sitä iloa, että jäisin lapseni tärkeistä merkkipaaluista paitsi.Että se on tärkeintä, että on kulissit pystyssä, vaikka hampaita kiristellen? Veikkaan, että noissa juhlissa ei ole tunnelma katossa.
Mieti, kumpi sinulle on oikesti tärkeämpi, kulissit pystyssä, mutta huono, kireä tunnelma, ehkä pahimmillaan jopa riitely ja tappelu, vai juhlien hyvä tunnelma? Kummasta sinulle jääkään paremmat muistot?
Ei, mutta olen sitä mieltä että mitä pisemmälle niitä ensimmäisiä yhteisiä juhlia venyttää sitä vaikeampaa se on. Joskus se on kumminkin edessä. Ja mites esim joskus lapsen häät? Lapsenlapsen ristiäiset? Ei niitä kukaan järjestä tuplana joten vaihtoehdoksi jää kärvistellä tai jättää väliin.
Varmasti ensimmäisissä juhlissa tunnelma voi olla jännitteinen mutta kyllä se siitä lähtee. Eikai siellä nyt käsikynkkää tarvi sen exänsä kanssa olla. Kohtelias hei ja muuten keskittyy muihin vieraisiin ja itse juhlakaluun.
Rippijuhlat ja yo-juhlat voi aivan hyvin pitää erikseen. Ei ole mitään pakollisia yhteisjuhlia.
Monet avioituvat nykyään vasta pitkälti päälle kolmekymppisenä, jos lainkaan. Entä jos lapsesi elääkin elämänsä sinkkuna, avosuhteessa tai menee maistraatissa naimisiin matalalla profiililla? Et sinä sitä voi etukäteen mistään tietää. Jos tuleekin isot kirkkohäät, niin se on sitten sen ajan asia ja silloin voi olla vanhemmat jo hyvinkin päälle 70 v. ja tilanteet voi olla aivan toiset.
Kuka sellaisia alkaa 20 vuotta etukäteen murehtia, ihan hullua. Ap:n lapsi vasta parin vuoden päästä pääsemässä ripille, hyvänen aika, ja sinä mietit jo jotain lapsenlapsen ristiäisiä. Mitäpäs jospa ei saa/halua lapsia, eivät edes kuulu kirkkoon ja pitävätkin vain erilliset nimenantojuhlat? Se kuvittelemasi "joskus se on kumminkin edessä" ei välttämättä koskaan tule. Tai jos tulee, se mietitään sitten ajallaan.
Ilmaisin mielipiteeni omasta kokemuksestani. En ainakaan itse halunnut kuin yhdet juhlat ja sen, että edes kerran vanhempani jättäisi omat kaunansa, purudi hammasta ja saisin juhlia juhlani kuten haluan.
Kyllä se ihan oikeasti syö sitä juhlamieltä juhlia muutamaan otteeseen vain sen vuoksi ettei puolet suvusta tule paikalle.Edelleen olen sitä mieltä että se on vanhemman tehtävä antaa sen nuoren olla tähti ja laittaa ne omat tunteensa sivuun siksi muutamaksi tunniksi.
Kyllä se kuitenkin niin on, että se kenen kodissa ne juhlat on, ja se kuka ne järjestää, niin se viime kädessä päättää, kuka sinne kotiin tulee. Ja se on sinun vanhempasi. Sinä voit päättää sitten omassa kodissasi, ketä sinne päästät ja voit toki päästää sitten kenet tahansa. Et vieläkään kertonut, mikä sinua niissä erillisissä juhlissa niin hiertää? Vaan että oikein "hammasta purren" juhlittava kuten sinä haluat, kuten kuvaat.
Kerroinhan? Se, että edes sitä kahta tuntia ei muka aikuiset sivistyneet ihmiset pystyisi ottamaan sitä päätänsä sieltä minäminäminä ja mun tunteet- hanuristaan ja antamaan sen lapsen olla se juhlan tähti.
Voin kertoa, ettei se todellakaan tunnu samalta juhlia samoja juhlia sitten myös vaikkapa viikon päästä. Ei, ne juhlat meni jo.
Kyllä siinä lapselle tulee olo, että se aikuinen ja hänen fiiliksensä on tärkeämmät kuin sen lapsen. Ja se on väärin.
Aikuisen on vain osattava olla se aikuinen ja tsempata, ei ole liikaa vaadittu.Miksi sen lapsen minäminä ja mun tunteet on jotenkin jalompia kuin vanhempien vastaavat?
En ole vielä koskaan tavannut eroperheen lasta, joka haluaa molemmat vanhempansa juhliinsa samaan aikaan. Lapsi kun tietää, miten julmia vanhemmat voivat olla toisilleen eli juhlat ovat täynnä pinnanalla kytevää vihaa ja piikittelyä, ei mitään iloa ja onnea.
Ihanko oikeasti kysyt, miksi lapsen tunteet menisi vanhemman tunteiden edelle? Uskon, että jokainen vanhempi haluaa parasta lapselleen ja asettaa sen lapsensa ykköseksi.
Ja kuten sanoin, uskon että aikuiset ihmiset pystyvät ja osaavat käyttäytyä sen pari tuntia tarvittaessa ihan nätisti. Ei piikittelyä, ei kiristelyä. Ihan vain kuten juhlissa ollaan.
Mitäs jos eivät pysty ja eivät osaa?
Vietas987644 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vietas987644 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat juhlat erikseen. Aina.
Tämä on se ihan paska vaihtoehto. Oma vanhempani jätti väliin niin rippi, yo kuin valmistujaisenikin. Oli kova paikka ettei oma vanhempi ollut paikalla elämän isoissa juhlissa.
Suosittelen tulemaan niihin juhliin vaikka hammasta purren. Aikuiset ihmiset pystyvät kyllä olemaan kunnolla ja antamaan sen lapsen juhlia juhlansa. Sillä voin kertoa että niitä tulee jatkossakin. Ensimmäinen kerta on varmasti kamala, mutta pikkuhiljaa se helpottaa.
En antaisi exälleni ja hänen puolisolleen sitä iloa, että jäisin lapseni tärkeistä merkkipaaluista paitsi.Että se on tärkeintä, että on kulissit pystyssä, vaikka hampaita kiristellen? Veikkaan, että noissa juhlissa ei ole tunnelma katossa.
Mieti, kumpi sinulle on oikesti tärkeämpi, kulissit pystyssä, mutta huono, kireä tunnelma, ehkä pahimmillaan jopa riitely ja tappelu, vai juhlien hyvä tunnelma? Kummasta sinulle jääkään paremmat muistot?
Ei, mutta olen sitä mieltä että mitä pisemmälle niitä ensimmäisiä yhteisiä juhlia venyttää sitä vaikeampaa se on. Joskus se on kumminkin edessä. Ja mites esim joskus lapsen häät? Lapsenlapsen ristiäiset? Ei niitä kukaan järjestä tuplana joten vaihtoehdoksi jää kärvistellä tai jättää väliin.
Varmasti ensimmäisissä juhlissa tunnelma voi olla jännitteinen mutta kyllä se siitä lähtee. Eikai siellä nyt käsikynkkää tarvi sen exänsä kanssa olla. Kohtelias hei ja muuten keskittyy muihin vieraisiin ja itse juhlakaluun.
"olen sitä mieltä että mitä pisemmälle niitä ensimmäisiä yhteisiä juhlia venyttää sitä vaikeampaa se on."
Se on sinun mielipiteesi, et voi puhua muiden puolesta.
Vietas987644 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vietas987644 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vietas987644 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat juhlat erikseen. Aina.
Tämä on se ihan paska vaihtoehto. Oma vanhempani jätti väliin niin rippi, yo kuin valmistujaisenikin. Oli kova paikka ettei oma vanhempi ollut paikalla elämän isoissa juhlissa.
Suosittelen tulemaan niihin juhliin vaikka hammasta purren. Aikuiset ihmiset pystyvät kyllä olemaan kunnolla ja antamaan sen lapsen juhlia juhlansa. Sillä voin kertoa että niitä tulee jatkossakin. Ensimmäinen kerta on varmasti kamala, mutta pikkuhiljaa se helpottaa.
En antaisi exälleni ja hänen puolisolleen sitä iloa, että jäisin lapseni tärkeistä merkkipaaluista paitsi.Että se on tärkeintä, että on kulissit pystyssä, vaikka hampaita kiristellen? Veikkaan, että noissa juhlissa ei ole tunnelma katossa.
Mieti, kumpi sinulle on oikesti tärkeämpi, kulissit pystyssä, mutta huono, kireä tunnelma, ehkä pahimmillaan jopa riitely ja tappelu, vai juhlien hyvä tunnelma? Kummasta sinulle jääkään paremmat muistot?
Ei, mutta olen sitä mieltä että mitä pisemmälle niitä ensimmäisiä yhteisiä juhlia venyttää sitä vaikeampaa se on. Joskus se on kumminkin edessä. Ja mites esim joskus lapsen häät? Lapsenlapsen ristiäiset? Ei niitä kukaan järjestä tuplana joten vaihtoehdoksi jää kärvistellä tai jättää väliin.
Varmasti ensimmäisissä juhlissa tunnelma voi olla jännitteinen mutta kyllä se siitä lähtee. Eikai siellä nyt käsikynkkää tarvi sen exänsä kanssa olla. Kohtelias hei ja muuten keskittyy muihin vieraisiin ja itse juhlakaluun.
Rippijuhlat ja yo-juhlat voi aivan hyvin pitää erikseen. Ei ole mitään pakollisia yhteisjuhlia.
Monet avioituvat nykyään vasta pitkälti päälle kolmekymppisenä, jos lainkaan. Entä jos lapsesi elääkin elämänsä sinkkuna, avosuhteessa tai menee maistraatissa naimisiin matalalla profiililla? Et sinä sitä voi etukäteen mistään tietää. Jos tuleekin isot kirkkohäät, niin se on sitten sen ajan asia ja silloin voi olla vanhemmat jo hyvinkin päälle 70 v. ja tilanteet voi olla aivan toiset.
Kuka sellaisia alkaa 20 vuotta etukäteen murehtia, ihan hullua. Ap:n lapsi vasta parin vuoden päästä pääsemässä ripille, hyvänen aika, ja sinä mietit jo jotain lapsenlapsen ristiäisiä. Mitäpäs jospa ei saa/halua lapsia, eivät edes kuulu kirkkoon ja pitävätkin vain erilliset nimenantojuhlat? Se kuvittelemasi "joskus se on kumminkin edessä" ei välttämättä koskaan tule. Tai jos tulee, se mietitään sitten ajallaan.
Itsekeskeisen pa..pää vanhemman puhetta.
Ilmeisesti vanhempasi eivät opettaneet sinua olemaan nimittelemättä toisia?
Jos otat silmän käteen, niin huomaat että kommentti ei ollut kirjoittamani.
Jos otat silmän ahteristasi, voit nähdä, ettei maailma pyöri sinun ympärilläsi.
Vierailija kirjoitti:
Vietas987644 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vietas987644 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vietas987644 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat juhlat erikseen. Aina.
Tämä on se ihan paska vaihtoehto. Oma vanhempani jätti väliin niin rippi, yo kuin valmistujaisenikin. Oli kova paikka ettei oma vanhempi ollut paikalla elämän isoissa juhlissa.
Suosittelen tulemaan niihin juhliin vaikka hammasta purren. Aikuiset ihmiset pystyvät kyllä olemaan kunnolla ja antamaan sen lapsen juhlia juhlansa. Sillä voin kertoa että niitä tulee jatkossakin. Ensimmäinen kerta on varmasti kamala, mutta pikkuhiljaa se helpottaa.
En antaisi exälleni ja hänen puolisolleen sitä iloa, että jäisin lapseni tärkeistä merkkipaaluista paitsi.Että se on tärkeintä, että on kulissit pystyssä, vaikka hampaita kiristellen? Veikkaan, että noissa juhlissa ei ole tunnelma katossa.
Mieti, kumpi sinulle on oikesti tärkeämpi, kulissit pystyssä, mutta huono, kireä tunnelma, ehkä pahimmillaan jopa riitely ja tappelu, vai juhlien hyvä tunnelma? Kummasta sinulle jääkään paremmat muistot?
Ei, mutta olen sitä mieltä että mitä pisemmälle niitä ensimmäisiä yhteisiä juhlia venyttää sitä vaikeampaa se on. Joskus se on kumminkin edessä. Ja mites esim joskus lapsen häät? Lapsenlapsen ristiäiset? Ei niitä kukaan järjestä tuplana joten vaihtoehdoksi jää kärvistellä tai jättää väliin.
Varmasti ensimmäisissä juhlissa tunnelma voi olla jännitteinen mutta kyllä se siitä lähtee. Eikai siellä nyt käsikynkkää tarvi sen exänsä kanssa olla. Kohtelias hei ja muuten keskittyy muihin vieraisiin ja itse juhlakaluun.
Rippijuhlat ja yo-juhlat voi aivan hyvin pitää erikseen. Ei ole mitään pakollisia yhteisjuhlia.
Monet avioituvat nykyään vasta pitkälti päälle kolmekymppisenä, jos lainkaan. Entä jos lapsesi elääkin elämänsä sinkkuna, avosuhteessa tai menee maistraatissa naimisiin matalalla profiililla? Et sinä sitä voi etukäteen mistään tietää. Jos tuleekin isot kirkkohäät, niin se on sitten sen ajan asia ja silloin voi olla vanhemmat jo hyvinkin päälle 70 v. ja tilanteet voi olla aivan toiset.
Kuka sellaisia alkaa 20 vuotta etukäteen murehtia, ihan hullua. Ap:n lapsi vasta parin vuoden päästä pääsemässä ripille, hyvänen aika, ja sinä mietit jo jotain lapsenlapsen ristiäisiä. Mitäpäs jospa ei saa/halua lapsia, eivät edes kuulu kirkkoon ja pitävätkin vain erilliset nimenantojuhlat? Se kuvittelemasi "joskus se on kumminkin edessä" ei välttämättä koskaan tule. Tai jos tulee, se mietitään sitten ajallaan.
Itsekeskeisen pa..pää vanhemman puhetta.
Ilmeisesti vanhempasi eivät opettaneet sinua olemaan nimittelemättä toisia?
Jos otat silmän käteen, niin huomaat että kommentti ei ollut kirjoittamani.
Jos otat silmän ahteristasi, voit nähdä, ettei maailma pyöri sinun ympärilläsi.
Niin, itseasiassa olet ihan oikeassa. Eroperheissä se lapsi ei todellakaan ole enää se keskipiste vaan nimenomaan se joka luovii asioissa. Ensin häneltä viedään perhe, jäljelle jää isän perhe ja äidin perhe. Pahimmillaan et voi puhua että ikävöit esim isäsi luokse, ettei äiti suutu.
Jatkossa kaikki joulut, pääsiäiset, lomat olet jommankumman vanhemman kanssa. Lapset toki sopeutuvat, heidänhän on pakko mutta suurimman hinnan eroista maksavat juuri lapset.
Mikäli jatkossa molemmille tulee uusia kumppaneita ja mahdollisesti lapsia, kyllä se vain lisää sitä erolapsen tunnetta että ei enää kuulu mihinkään perheeseen. Sitä hänen perhettään ei enää ole, on vain isän perhe ja äidin perhe. Lapsi oppii ettei kannata puhua isästä/äidistä ettei toiselle vain tule paha mieli. Ei ehkä uskalla edes ehdottaa että haluaisi myös toisen vanhemman paikalle ettei vanhemmalle tule paha mieli.
Kyllä se on sen aikuisen tehtävä hoitaa vaikka terapian avulla ne kaunansa ja pettymyksensä kuntoon. Ihan itsensäkin vuoksi, ei kannata jäädä vellomaan menneeseen, katkeruus kun ei johda mihinkään.
Erolapsi luopuu jo niin paljosta että soisin hänelle edes ne omat juhlat niin ettei hänen tarvitsisi miettiä silloin kuin itseään ja omaa tärkeää päiväänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se niinkään voi olla, että uusi puoliso jää pois juhlista. Koko elämäksikö jos suhde on kestävä? Ja miten uuden kumppanin suku, ovathan hekin oikeutettuja jos nyt ovat lapsen elämässä mukana. Uusi ihminen on nyt miehen kumppani ja ei voi ajatella, et ex-vaimo, vaikkakin lasten äiti, määrää tai on oikeutettu sanelemaan keitä juhlissa saa olla mukana.
Miten ne uudet kumppanit, joiden kanssa ex-puolisolla on yhteisiä lapsia, sisarpuolia?
Saako hänkään olla mukana?Elämä jatkuu ja muuttuu ja siihen on sopeuduttava.
Ymmärrän katkeruuden ja pahan mielen, mutta fiksummalta näytät kun tosiaan tyynesti ja asiallisesti alat olla mukana lasten juhlissa.
Näytät, että olet päässyt yli ja jatkat elämääsi, miehen uusi elämä ei sinua hetkauta. Älä näytä, että kärsit tilanteesta, vaikka kärsisitkin.
Kun ylität ensimmäisen kynnyksen niin seuraavat ovatkin sitten jo helpompia.Kaksi en juhlien pitämistä suositellaan täälläkin, mutta onko kukaan kysynyt lapsilta haluavatko he kahdet juhlat?
Ja kenen ovat ne oikeat ja ensimmäiset, miten priorisoida kun on vain yksi päivä niille oikeille ja ajankohtaisille?
Ja miten tasa-arvoisuus jos toinen on varakkaampi kuin toinen, miten estää kilpavarustelu ja näyttämisen halu?
Monta juttua on niissä kaksissa juhlissakin, että onnistuu olemaan hyvä tunnelma.Kenenkään ei pidä sopeutua mihinkään itselleen vastenmieliseen ja hankalaan tilanteeseen. Isäni vaimoa ei juhliin kutsuta ja jos isä jää pois juhlista sen vuoksi, niin sitten jää. Ei hetkauta ketään. Ei se mene niin, että yksi tekee mitä lystää muista piittaamatta ja muiden pitää vain pokkuroida ja ottaa itsekäs ihminen ilolla vastaan.
Elämässä pitää sopeutua vaikka mihin, oli ne sitten hyviä tai huonoja juttuja, ja varsinkin jos kyse on lapsesta. Onko niin vaikeeta unohtaa oma itsekäs ajattelu muutamaksi tunniksi vuodessa? Meillä on kutsuttu juhliin myös ne vähemmän mukavat sukulaiset, koska emme ole moukkia. Kivan esimerkin annatte niille suvun nuoremmillekkin. Joskus on hyvä työntää se oma viha ja katkeruus syrjään ja näyttää olevansa muitten yläpuolella, se ei maksa mitään, eikä ole keneltäkään pois.
Niin, tuota kannattaa kysyä pettäjältä ja perheenrikkojalta.
Sä kostat omille lapsillesi. Ei näin.
Itsekin olen eroperheen lapsi, ja jouduin myös kärsimään eronneiden vanhempien huonoista väleistä esimurrosikäisenä ja vielä myöhemminkin. Ei ollut kivaa jännittää, millaiset rippijuhlista tulee. Onneksi suurempaa riitaa ei syttynyt.
On väärin että lapsi joutuu miettimään näitä asioita. Ihan riippumatta siitä, kumpi vanhempi jätti ja petti ja kenellä on oikeus kostaa kenelle.
On ehdottomasti väärin, että lapsi joutuu tällaisia asioita miettimään. Harva haluaa lapsellensa "kostaa", sehän on aivan vinksahtanutta, mutta joskus taakka on liian iso kannettavaksi. Silloin se huoleton pettäjä tai joku muu aikuinen, jos ei pettäjä edelleenkään pysty, tulisi ottaa vähän vastuuta ja auttaa.
Harva haluaa kostaa lapselle, mutta käytännössä lapsi on juuri se kärsijä. Laittakaa itsenne sen juhlittavan eli lapsen asemaan niin ehkä tajuatte.
Laita itsesi petetyn asemalle, niin ehkä tajuat (paitsi että sitä eivät monet kyllä tajua ennen kuin itselle tapahtuu). Monet erolapset ovat täällä kertoneet, että kahdet juhlat eivät haittaa ollenkaan.
Ja vielä useammat sanoneet, että haittaa.
Lapsia voi myös johdatella saadakseen mieluisan vastauksen.
"Mites on Liisa-Petteri, käviskö sulle, et pidetään kahdet eri juhlat ku mä en kestä kattoo sun mulkkku isää ja sen uutta horoa pimahtamatta ja raivoamatta?!? Mun henkinen hyvinvointi kärsii!
Ai ei haittaa vai, kiva!!! Kiitti kulta, mä maksan sun autokoulun nyt ku oot noin ihana!!"
"Lapsia voi myös johdatella saadakseen mieluisan vastauksen."
Niinpä, se koskee yhtä paljon heitä, jotka tässä inttävät, että on pakko olla yhteiset juhlat, hinnalla millä hyvänsä.
Ymmärrätkö, ettei kaikilla ole samanlaiset välit kuin sinulla ja ex-puolisollasi? Sinä näet maailman vain omasta näkökulmastasi käsin. Meillä ei ollut pettämistä, mutta ex oli väkivaltainen, lähdin turvakotiin ja seurasi vuosien huoltajuuskiista ja oikeudenkäynnit. Mies kävi päälle vielä pitkään eron jälkeenkin ja lopulta päätin, että en päästä näitä tilanteita enää syntymään ja parempi ettemme ole enää samassa tilassa, kun tilanne voi leimahtaa yhdestä väärästä sanasta tai jopa katseesta. Nämä olivat lapsellekin traumatisoivia tilanteita, enkä halua enää mitään riskiä tällaiseen ottaa.