Lue keskustelun säännöt.
Pettämisen ja eron jälkeen lasten juhlat
Ei koskaan ehjä enää
10.02.2021 |
Puolisoni piti salasuhdetta monta kuukautta. Asian paljastuttua erohan siitä tuli. Ex toi pian salarakkaansa lasten elämään, meillä on yhteishuoltajuus. Ex:n teko oli minulle vaikea paikka, en ole selvinnyt siitä, vaikka erosta on jo pari vuotta. Välit on täysin poikki ex:n ja hänen sukuunsa. En voi käsittää, miten hänen lähisukunsakin hyväksyi tuon teon noin vaan helposti, uusi puoliso oli siellä heti sinut lähisuvun kanssa. No, pitäähän se tietysti entisten appivanhempien vaan lapsensa teko hyväksyä, ei kai siinä vaihtoehtoja ole.
Lasten vaihdot teemme niin, ettemme näe vanhempina toisiamme. Ex:n edellisestä näkemisestäni on n vuosi aikaa. Vanhemmalla lapsella on parin vuoden päästä rippijuhlat.. En usko, että pystyn yhteisiin rippijuhliin, hyvä jos edes samaan kirkkoon pystyn menemään. En usko, että aika parantaa, on tässä jo pari vuotta mennyt. Olen katkera, tiedän sen. En voi käsittää, miten kevyesti ex perheemme rikkoi. Ei osannut selittää tekoaan mitenkään muuten, kuin että rakastui työkaveriinsa eikä rakastanut enää minua. Ja sillä selvä. Mitään ennakkoon en osannut arvata.
Miten olette selvinneet vastaavista tuhoisista, kaiken rikkovista eroista? Sopuerot ovat eri asia, niistä ei kannata neuvoja tähän laittaa.. Miten tästä voi päästä yli niin, että pystyisin eksää näkemään esim lasten juhlissa?
Kommentit (483)
Vierailija kirjoitti:
Omat juhlat erikseen. Aina.
Tämä on se ihan paska vaihtoehto. Oma vanhempani jätti väliin niin rippi, yo kuin valmistujaisenikin. Oli kova paikka ettei oma vanhempi ollut paikalla elämän isoissa juhlissa.
Suosittelen tulemaan niihin juhliin vaikka hammasta purren. Aikuiset ihmiset pystyvät kyllä olemaan kunnolla ja antamaan sen lapsen juhlia juhlansa. Sillä voin kertoa että niitä tulee jatkossakin. Ensimmäinen kerta on varmasti kamala, mutta pikkuhiljaa se helpottaa.
En antaisi exälleni ja hänen puolisolleen sitä iloa, että jäisin lapseni tärkeistä merkkipaaluista paitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vietas987644 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat juhlat erikseen. Aina.
Tämä on se ihan paska vaihtoehto. Oma vanhempani jätti väliin niin rippi, yo kuin valmistujaisenikin. Oli kova paikka ettei oma vanhempi ollut paikalla elämän isoissa juhlissa.
Suosittelen tulemaan niihin juhliin vaikka hammasta purren. Aikuiset ihmiset pystyvät kyllä olemaan kunnolla ja antamaan sen lapsen juhlia juhlansa. Sillä voin kertoa että niitä tulee jatkossakin. Ensimmäinen kerta on varmasti kamala, mutta pikkuhiljaa se helpottaa.
En antaisi exälleni ja hänen puolisolleen sitä iloa, että jäisin lapseni tärkeistä merkkipaaluista paitsi.
Eikö sinua yhtään kiinnosta omien vanhempiesi henkinen hyvinvointi tai juhlien kammottava, kireä ja väkinäinen tunnelma? Kyllähän sen kaikki aistii. Sellaisetko juhlat todella haluat? Vai siis viis muiden hyvinvoinnista ja tunteista, hemmotellun teinin on määrättävä asioista? Täällä joku vanhempi kertoi, että tilanne laukaisi hänellä elämänsä ensimmäisen paniikkihäiriökohtauksen, kun väkisin sinnitteli exän kanssa samassa tilassa. Kuule, kyllä joskus on ihan kaikille parempi, että pidetään ihan vain suosiolla ne erilliset juhlat. Mikä siinä on sinulle niin vaikeaa?
Vietas987644 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat juhlat erikseen. Aina.
Tämä on se ihan paska vaihtoehto. Oma vanhempani jätti väliin niin rippi, yo kuin valmistujaisenikin. Oli kova paikka ettei oma vanhempi ollut paikalla elämän isoissa juhlissa.
Suosittelen tulemaan niihin juhliin vaikka hammasta purren. Aikuiset ihmiset pystyvät kyllä olemaan kunnolla ja antamaan sen lapsen juhlia juhlansa. Sillä voin kertoa että niitä tulee jatkossakin. Ensimmäinen kerta on varmasti kamala, mutta pikkuhiljaa se helpottaa.
En antaisi exälleni ja hänen puolisolleen sitä iloa, että jäisin lapseni tärkeistä merkkipaaluista paitsi.
Että se on tärkeintä, että on kulissit pystyssä, vaikka hampaita kiristellen? Veikkaan, että noissa juhlissa ei ole tunnelma katossa.
Mieti, kumpi sinulle on oikesti tärkeämpi, kulissit pystyssä, mutta huono, kireä tunnelma, ehkä pahimmillaan jopa riitely ja tappelu, vai juhlien hyvä tunnelma? Kummasta sinulle jääkään paremmat muistot?
Vierailija kirjoitti:
Aika monta kommenttia tässäkin ketjussa, että unohda ja kasva aikuiseksi ja muuta shittiä. Ei mitään konkreettisia neuvoja, miten on itse selvinnyt. Jos isällä on oikeus toimia tunteidensa perusteella muista välittämättä, niin on kyllä äidilläkin (vaikka se ei olekaan oikein lapsia kohtaan, mutta eihän äiti heitä tähän tilanteeseen ole asettanut). Turha syyllistää äitiä siitä, että hän on pettynyt, surullinen ja katkera. Tsemppiä AP; ne jotka eivät ole tuota kokeneet voivat tuomita ja viisastella, mutta pääset kyllä tästäkin yli, vaikka se voi viedä kauan.
Nämä "Grow up and get over it" -ihmiset ovat ihan pahimmat tällaisessa tilanteessa. Epäkypsiä ihmisiä ilman empatiaa. Olisin itse selvinnyt erosta ilman heitä. Pidin itsestään selvänä asiana, etten minun tarvitse tuollaisen pettäjä-jättäjän kanssa olla missään tekemisissä, mutta eiköhän nämä "Grow up and get over it" -tyypit katsoivat oikeudekseen vaatia, että olisin exän kanssa kanssa kaveri (meillä ei ollut onneksi lapsia). Heille piti "todistaa" että olen päässyt erosta yli olemalla eksäni ja hänen uudensa kanssa kaveri. Kuinka itsekäs ja julma saa olla? Nämä samaiset tyypit eivät toimittaneet myöhemmin minkäälaisia surunvalitteluja, kun äitini kuoli kun olin vielä aika nuori ja isäni oli samalla kuolemansairas, heille kelpasi vain juhlat ja ilouutiset. Kivoja tyyppejä... Nykyään minulla on onneksi *ihmisiä* ystävinä.
Vierailija kirjoitti:
"Ei voi valita, kun rakastuu niin rakastuu." "Rakkautta ei voi hillitä eikä kahlita." "Tapahtunut vain tapahtui."
Mutta tosiaan, sen petetyn pitää sitten yhtäkkiä vaan osata valita, hillitä, hallita ja kahlita. Ottaa vastuu. Ei se saisi sanoa, että nyt tapahtui näin, että puolisoni päätti tämän näin, ja tältä minusta tuntuu, olen paskana, olen rikki ja olen vihainen. En pysty tekemään tätä helpoksi muille, koska tämä ei ole helppoa minulle.
Miksei sen vastuun kantaminen, järkevänä oleminen, asioiden hoitaminen ja lasten olojen helpottaminen ei voisi olla sen pettäjän asia ja vastuulla? Hänhän siinä on yleensä saanut ymmärrystä ja terapiatunteja jo siltä pettämiskumppaniltaan.
Tämä!!! Miksi kaikki pitää tapahtua pettäjän ehdoilla? Eikö ihmisillä ole minkäänlaista oikeudenmukaisuuden tunnetta? Miksi vain pettäjällä on oikeus tunteisiinsa? Miksi pettäjä saa käyttätyä ihan kuinka itsekkäästi vaan? On jätetylläkin yhtä lailla oikeus tunteisiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vietas987644 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat juhlat erikseen. Aina.
Tämä on se ihan paska vaihtoehto. Oma vanhempani jätti väliin niin rippi, yo kuin valmistujaisenikin. Oli kova paikka ettei oma vanhempi ollut paikalla elämän isoissa juhlissa.
Suosittelen tulemaan niihin juhliin vaikka hammasta purren. Aikuiset ihmiset pystyvät kyllä olemaan kunnolla ja antamaan sen lapsen juhlia juhlansa. Sillä voin kertoa että niitä tulee jatkossakin. Ensimmäinen kerta on varmasti kamala, mutta pikkuhiljaa se helpottaa.
En antaisi exälleni ja hänen puolisolleen sitä iloa, että jäisin lapseni tärkeistä merkkipaaluista paitsi.Että se on tärkeintä, että on kulissit pystyssä, vaikka hampaita kiristellen? Veikkaan, että noissa juhlissa ei ole tunnelma katossa.
Mieti, kumpi sinulle on oikesti tärkeämpi, kulissit pystyssä, mutta huono, kireä tunnelma, ehkä pahimmillaan jopa riitely ja tappelu, vai juhlien hyvä tunnelma? Kummasta sinulle jääkään paremmat muistot?
Ei, mutta olen sitä mieltä että mitä pisemmälle niitä ensimmäisiä yhteisiä juhlia venyttää sitä vaikeampaa se on. Joskus se on kumminkin edessä. Ja mites esim joskus lapsen häät? Lapsenlapsen ristiäiset? Ei niitä kukaan järjestä tuplana joten vaihtoehdoksi jää kärvistellä tai jättää väliin.
Varmasti ensimmäisissä juhlissa tunnelma voi olla jännitteinen mutta kyllä se siitä lähtee. Eikai siellä nyt käsikynkkää tarvi sen exänsä kanssa olla. Kohtelias hei ja muuten keskittyy muihin vieraisiin ja itse juhlakaluun.
Vietas987644 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat juhlat erikseen. Aina.
Tämä on se ihan paska vaihtoehto. Oma vanhempani jätti väliin niin rippi, yo kuin valmistujaisenikin. Oli kova paikka ettei oma vanhempi ollut paikalla elämän isoissa juhlissa.
Suosittelen tulemaan niihin juhliin vaikka hammasta purren. Aikuiset ihmiset pystyvät kyllä olemaan kunnolla ja antamaan sen lapsen juhlia juhlansa. Sillä voin kertoa että niitä tulee jatkossakin. Ensimmäinen kerta on varmasti kamala, mutta pikkuhiljaa se helpottaa.
En antaisi exälleni ja hänen puolisolleen sitä iloa, että jäisin lapseni tärkeistä merkkipaaluista paitsi.
Tämä👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nmonikaan ole kieltänyt, ettei saisi olla huonoja ja voimakkaita pahanolontunteita pettämisen jälkeen. Tottakai niitä on.
Mutta niitä ei saisi kääntää niin, että purkaa sen pahanolon lapseen tai lapsen kautta alkaa muuttaa elämäänsä muuhun suuntaan.
Ettei elämää, tapahtumia ja tekemisiä peilata pettämisen jälkeen sen pettämisen aiheuttamien tunteiden kautta.
Pitäisi eritellä ne pahanolon tunteet koston- ylpeyden- ja mulkkuudenjatkamisentunteista.
Jos pettäjä on ollut mulkku se ei ole syy olla myös itse mulkku. Ainakaan kun on lapsia ja huomaa, että heijastaa niitä lapsiin tai lapsien tekemisiin.
Ne pahanolon tunteet täytyisi käsitellä puhumalla ystäville tai terapeutille. Puhuminen auttaa, hyvä jos olisi joku luotettava ihminen.
Pitäisi yrittää elää kuten ennenkin, ei ainakaa jäädä kovin pitkään jumiin siihen vellomiseen.
Tiedän, tulee nousuja ja laskuja, tunteet saattavat heilahdella nopeastikin.
Mutta yrittää pikkuhiljaa, hetki kerrallaan jatkaa elämäänsä mahdollisimman normaalisti. Ei määrittele tekemisiään pettämisen kautta.
Takapakkia tulee, saattaa tulla vielä vaikka on luullut jo olevansa selkeillä vesillä.
Mutta pyrkimys kuitenkin on sine selkeille vesille eikä sinne pohjamutiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi isän uusi puoliso olisi h u ora sen enempää kuin entinenkään puoliso?
Ei uudelleen parisuhteeseen meneminen tee kenestäkään h u o raa.
Silloinhan Suomi olisi niitä täynnä.
Kamalinta oman sukupuolensa ja samalla itsensä halveeraamista on huo rItella toista.
Surullista, että tyttäresi on noin syvällä katkeruudessaan. Pilaa omankin elämänsä.
Äitinä olisin huolestunut enkä lainkaan ylpeä. Varsinkaan itsestäni, tuntisin piikin omassatunnossani. Josrainhan tytär on tuon mallin ja asenteen jo lapsena oppinut.Ei tietenkään ole, mutta on se tyttärellekin kova paikka kun oma rakas isä löytää uuden naisen. Tyttärellä on myös omia tunteita isäänsä kohtana, ei ne kaikki ole äidin tunteita kuten täällä yritetään väittää. Kyllä lapsikin voi tuntea tulleensa petetyksi.
Miten ne tunteet isää kohtaan muuttuvat? Isä on ihan se sama isä. Jos tuolle linjalle lähdetään, niin silloinhan isän ei pitäisi hyväksyä sen tyttären miestä koskaan. Koska sinun logiikallasi tytär muuttuu radikaalisti, kun uusi kumppani tulee elämään.
Tytär ymmärtää, että isä on epäluotettava selkäänpuukottaja. Isään ei voi enää luottaa. Yksinkertaista. Ei ole ollenkaan sama isä ja tunne luottamuksen menettämisen jälkeen.
Äidin sanoja, äidin sanoja nämä. Sellaisen oiken paljon lastaan rakastavan ja hänelle hyvää haluavan hienon äidin sanoja.
Miksi on niin vaikea täällä ihmisten ymmärtää, että isän petos vaikuttaa radikaalisti koko perheeseen ja lapset kärsivät siitä suunnattoman paljon. Kyllä se tuska ja haluttomuus saada uusi nainen elämään ja juhliin voi tulla ihan lapsesta itsestään, vaikka äiti kuinka koittaisi puhua hyvää isästä ja auttaa lasta pitämään yllä hyvää isäsuhdetta. En tietenkään hyväksy tapaa, jolla kyseinen lapsi puhui naisesta mutta näin oman isäni pettäjäksi paljastumisen jälkeen voin puhua kyllä ihan omasta kokemuksesta. Lapsi ei tosiaan ole kummankaan vanhemman jatke ja lapsella on myös omat ajatuksensa ja tunteensa. Isäni petti meidän koko perheemme ja särki minunkin sydämeni. Isäni oli ja ON itsekäs, eikä välitä meistä kestään - vaikka äiti minua koittaa suojella ja yrittää väittää, että välittäisi (Isäni toiminta on osoittanut tuon valheeksi). Myöskään nainen, jonka kanssa äitiäni petti omaa omia pieniä lapsia ja aviomiehen. Kauniita ihmisiä, todella. Ja sitten jos tuollaista ei hyväksy itse lapsena, niin täällä vauhkotaan LAPSEN oikeudesta tulla kuulluksi mutta jos lapsi sanoo sitten miltä se tuntuu, aletaan suoraan lapsen äitiä syyttämään manipuloinnista. Kyllä ne pettäjät ja pettämiseen osallistuneet pnot ovat syyllisiä, vaikka täällä asiaa miten koitettaisiin vääntää.
Koska lapsi ei tiedä iskän kikkelinkastajaisista jollei äiti niistä kerro. Se on äidin omalla vastuulla hoitaa eronsa ja pettymyksen tunteensa ilman lasten vetämistä mukaan. Vaikka sitten ammattiavun turvin.
Ei lapsi osaa sanoa miltä iskän äitiä pettäminen tuntuu, jollei lapsi tiedä koko asiasta mitään.
Sinun pitäisi ymmärtää, että taaperolla ja teinillä on eroa. Onko jossain sanottu, että tuo nainen on ollut päiväkoti-ikäinen, kun isän sivusuhde on alkanut.
Yksi varhaisimmista lapsuusmuistoistani on, kun yritän lohduttaa hillittömästi itkevää äitiäni. Muistan edelleen sen ahdistuksen tunteen. Äiti kertoi aikuisena, että isällä oli suhde, kun me lapset oltiin pieniä. Minusta tuo on edelleen vastenmielistä ja tahraa osaltaan isän muistoa.
Sama. Muistan kun siskon kanssa ihmeteltiin, miksi kotona on niin synkkää ja hiljaista. Ollessamme aikuisia, "oksensi" äiti sitten isän uskottomuuden meidän päällemme. Vieläkin suututtaa, kun iskä ei enää ollut kertomassa toista näkökulmaa ja tuntuu, että äiti täten tahrasi isän muiston.
Mitä näkökulmaa? Sitäkö, että isäsi olisi sanonut, että hän ei ole ketään pettänyt?
Hyi kun täällä on ikäviä ihmisiä kommentoimassa. Lasten kokemuksiin kommentoidaan joko haukkuen lapsen äitiä & syyllistäen tätä (tietämättä asiasta mitään) tai tällaisella tavalla, tehden oletuksia selkeästi kipeästä tilanteesta julmalla tavalla. 😔
Sulla olis kyllä peiliinkatsomisen paikka ja niin parilla muullakin täällä.Otan osaa alk.per. viestin kirjoittajan isän menetykseen ja kipeisiin, siinä kohti varmasti turhalta tuntuneisen paljastusten käsittelyyn. ❤️
Jos tosiasia on se, että lasten isä on pettänyt lasten äitiä parisuhteen aikana, niin mikä se toinen näkökulma sitten olisi? "Petin äitiänne syystä x, y ja z?" Jos aikuisille lapsille sanookin, että mies meni vieraisiin ja kotona oli silloin ikävä ilmapiiri, niin sehän vain selittää sen ilmapiirin. Minun mielestä aikuisille lapsille ei kuulu syyt, miksi niin tapahtui. En minä ainakaan haluaisi kuulla, miten kotona ei ollut seksiä tarpeeksi tai se työkaveri nyt oli niin hurjan haluttava.
Olen tuo, joka kertoi lohduttaneensa itkevää äitiään. Ei minua kiinnosta, miksi isä teki niin kuin teki. Isä ei ollut mikään helppo ihminen ja kaiken lisäksi meni tekemään noin. Olisi ensin ottanut eron.
Äitisi on voinut pettää isääsi vaikka miten plajon, ja olla narsistinen tms. tätä isäsi ei ole sinulle kertonut.
Niin, kotona olevalla kahden pienen lapsen äidillähän sitä oli jatkuvasti mahdollisuuksia pettää... Voisiko se nyt olla niin, että minä tunnen oman äitini ja isäni, et sinä?
Sinä "tiedät" sen mitä äitisi on kertonut sinulle. Se ei ole koko totuus, ja sinun tulisi nyt jo aikuisena se ymmärtää. Etkö todella oletietoinen siitä että se lapsen toiseen vanhempaan pettynyt mustamaalaa, ja kertoo niitä omia totuuksiaan lapselle, joka sitten omaksuu äitinsä käsityksen asioista?
Etkö sinä millään ymmärrä,että vaikka jotkut tekevät noin, niin eivät läheskään kaikki.
Moni pettyy isäänsä ( tai äitiinsä ) jo ennen pettämistä , joka on sitten kuin piste Iin päälle.
Tai voi olla niin , että hyvä isä löytää uuden naisen ja unohtaa saman tien omat lapsensa . Ei halua nähdä , ei olla tekemisissä , vaikka on siihen asti viettänyt paljon aikaa lastensa kanssa.
Ei lapset ihan tyhmiä ole, ei tarvi äidin yhtään puhua mitään pahaa , niin hirveä pettymys se lapselle on.
Olen nähnyt tämänkin.
Tämä on tietenkin sikäli ohi aiheen, ettei tuo takkinsa kääntänyt isä mihinkään juhliinkaan halunnut tulla eikä enää muistanut lastensa synttäreitäkään.
Ja vaikka tuon parisuhde olisi ollut huono , niin ei kai isän sen takia pidä lapsiaan hylätä
Sen tiedän aivan varmasti että äiti yritti lasten ja isän välejä ylläpitää.Sinä se tässä et ymmärrä että et voi teitää mitään "koko totuuksia" vain kuulemalla äitisi puolen asioista. On todella yleistä manipuloida lapsia, varsinkin äidit tekevät niin monesti. Sinä et lapsena tunnistaisi tätä manipulaatiota, et edes aikuisena. Mikä tässä nyt on niin vaikeaa ymmärtää?
Aika rankasti sinä aliarvioit muita ihmisiä.
Aikuisetkaan eivät huomaa muka, että heitä on lapsena manipuloitu , mutta sinä ainoana näet sen.
Miksiköhän en oikein usko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se niinkään voi olla, että uusi puoliso jää pois juhlista. Koko elämäksikö jos suhde on kestävä? Ja miten uuden kumppanin suku, ovathan hekin oikeutettuja jos nyt ovat lapsen elämässä mukana. Uusi ihminen on nyt miehen kumppani ja ei voi ajatella, et ex-vaimo, vaikkakin lasten äiti, määrää tai on oikeutettu sanelemaan keitä juhlissa saa olla mukana.
Miten ne uudet kumppanit, joiden kanssa ex-puolisolla on yhteisiä lapsia, sisarpuolia?
Saako hänkään olla mukana?Elämä jatkuu ja muuttuu ja siihen on sopeuduttava.
Ymmärrän katkeruuden ja pahan mielen, mutta fiksummalta näytät kun tosiaan tyynesti ja asiallisesti alat olla mukana lasten juhlissa.
Näytät, että olet päässyt yli ja jatkat elämääsi, miehen uusi elämä ei sinua hetkauta. Älä näytä, että kärsit tilanteesta, vaikka kärsisitkin.
Kun ylität ensimmäisen kynnyksen niin seuraavat ovatkin sitten jo helpompia.Kaksi en juhlien pitämistä suositellaan täälläkin, mutta onko kukaan kysynyt lapsilta haluavatko he kahdet juhlat?
Ja kenen ovat ne oikeat ja ensimmäiset, miten priorisoida kun on vain yksi päivä niille oikeille ja ajankohtaisille?
Ja miten tasa-arvoisuus jos toinen on varakkaampi kuin toinen, miten estää kilpavarustelu ja näyttämisen halu?
Monta juttua on niissä kaksissa juhlissakin, että onnistuu olemaan hyvä tunnelma.Kenenkään ei pidä sopeutua mihinkään itselleen vastenmieliseen ja hankalaan tilanteeseen. Isäni vaimoa ei juhliin kutsuta ja jos isä jää pois juhlista sen vuoksi, niin sitten jää. Ei hetkauta ketään. Ei se mene niin, että yksi tekee mitä lystää muista piittaamatta ja muiden pitää vain pokkuroida ja ottaa itsekäs ihminen ilolla vastaan.
Elämässä pitää sopeutua vaikka mihin, oli ne sitten hyviä tai huonoja juttuja, ja varsinkin jos kyse on lapsesta. Onko niin vaikeeta unohtaa oma itsekäs ajattelu muutamaksi tunniksi vuodessa? Meillä on kutsuttu juhliin myös ne vähemmän mukavat sukulaiset, koska emme ole moukkia. Kivan esimerkin annatte niille suvun nuoremmillekkin. Joskus on hyvä työntää se oma viha ja katkeruus syrjään ja näyttää olevansa muitten yläpuolella, se ei maksa mitään, eikä ole keneltäkään pois.
Niin, tuota kannattaa kysyä pettäjältä ja perheenrikkojalta.
Sä kostat omille lapsillesi. Ei näin.
Itsekin olen eroperheen lapsi, ja jouduin myös kärsimään eronneiden vanhempien huonoista väleistä esimurrosikäisenä ja vielä myöhemminkin. Ei ollut kivaa jännittää, millaiset rippijuhlista tulee. Onneksi suurempaa riitaa ei syttynyt.
On väärin että lapsi joutuu miettimään näitä asioita. Ihan riippumatta siitä, kumpi vanhempi jätti ja petti ja kenellä on oikeus kostaa kenelle.
On ehdottomasti väärin, että lapsi joutuu tällaisia asioita miettimään. Harva haluaa lapsellensa "kostaa", sehän on aivan vinksahtanutta, mutta joskus taakka on liian iso kannettavaksi. Silloin se huoleton pettäjä tai joku muu aikuinen, jos ei pettäjä edelleenkään pysty, tulisi ottaa vähän vastuuta ja auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vietas987644 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat juhlat erikseen. Aina.
Tämä on se ihan paska vaihtoehto. Oma vanhempani jätti väliin niin rippi, yo kuin valmistujaisenikin. Oli kova paikka ettei oma vanhempi ollut paikalla elämän isoissa juhlissa.
Suosittelen tulemaan niihin juhliin vaikka hammasta purren. Aikuiset ihmiset pystyvät kyllä olemaan kunnolla ja antamaan sen lapsen juhlia juhlansa. Sillä voin kertoa että niitä tulee jatkossakin. Ensimmäinen kerta on varmasti kamala, mutta pikkuhiljaa se helpottaa.
En antaisi exälleni ja hänen puolisolleen sitä iloa, että jäisin lapseni tärkeistä merkkipaaluista paitsi.Eikö sinua yhtään kiinnosta omien vanhempiesi henkinen hyvinvointi tai juhlien kammottava, kireä ja väkinäinen tunnelma? Kyllähän sen kaikki aistii. Sellaisetko juhlat todella haluat? Vai siis viis muiden hyvinvoinnista ja tunteista, hemmotellun teinin on määrättävä asioista? Täällä joku vanhempi kertoi, että tilanne laukaisi hänellä elämänsä ensimmäisen paniikkihäiriökohtauksen, kun väkisin sinnitteli exän kanssa samassa tilassa. Kuule, kyllä joskus on ihan kaikille parempi, että pidetään ihan vain suosiolla ne erilliset juhlat. Mikä siinä on sinulle niin vaikeaa?
Tässä sun ajatusmallissasi keskiönä on niiden vanhempien tunteet, vain ja ainostaan ne. Mitä sillä typerällä teinillä ja sen tunteilla on väliä? Ei yhtään mitään, kun niiden aikuisten tunteet on niin paljon tärkeämpiä.
Mutta ei ne ole. Teinin tai nuoren aikuisen juhlat, ovat hänen aikansa keskiössä, ei muiden. Niin te järjestätte häämmekin, meidän näköiset häät, vieraiden mieltymyksillä ei ole väliä.
Aikuinen ihminen pystyy ja hänen pitää pystyä edes näyttelemään aikuista ihmistä muutaman tunnin ajan. Ei se ole sen kummempaa kuin kerää itsensä ja keskittyy nuoren hyvinvointiin sen muutaman tunnin. Vaikka kuinka olisi petetty puoliso, pitää pystyä ymmärtämään, että minä en ole tässä keskipiste. Vaan se nuori on. Tehdään niin kuin nuorelle on hyvä, ei minulle. Sen kerran jokainen voi tuntea empatiaa lastansa kohtaan ja unohtaa itsensä.
Ennen kuin aletaan mitään möyhäämään, minä olen ollut esikoiseni rippijuhlissa vieraana. Juhlissa, jotka järjesti hänen isänsä ja uusi nuorikko. Olin kutsuttuna vieraana paikalla. Keskustelin ystävällisesti omien ja exän sukulaisten kanssa, kuuntelin hymyssä suin vähän ex-apen v*ttuiluakin. Olin sen pari tuntia, kiitin, kehyin tarjoilut ja poistuin. Jännitti, mutta kestin. Lapsi oli tyytyväinen juhlapäiväänsä.
Loppujen lopuksi se ei minulta kovin kovaa ponnistusta vaatinut. Lapsi hymyili, se riitti palkinnoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vietas987644 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat juhlat erikseen. Aina.
Tämä on se ihan paska vaihtoehto. Oma vanhempani jätti väliin niin rippi, yo kuin valmistujaisenikin. Oli kova paikka ettei oma vanhempi ollut paikalla elämän isoissa juhlissa.
Suosittelen tulemaan niihin juhliin vaikka hammasta purren. Aikuiset ihmiset pystyvät kyllä olemaan kunnolla ja antamaan sen lapsen juhlia juhlansa. Sillä voin kertoa että niitä tulee jatkossakin. Ensimmäinen kerta on varmasti kamala, mutta pikkuhiljaa se helpottaa.
En antaisi exälleni ja hänen puolisolleen sitä iloa, että jäisin lapseni tärkeistä merkkipaaluista paitsi.Eikö sinua yhtään kiinnosta omien vanhempiesi henkinen hyvinvointi tai juhlien kammottava, kireä ja väkinäinen tunnelma? Kyllähän sen kaikki aistii. Sellaisetko juhlat todella haluat? Vai siis viis muiden hyvinvoinnista ja tunteista, hemmotellun teinin on määrättävä asioista? Täällä joku vanhempi kertoi, että tilanne laukaisi hänellä elämänsä ensimmäisen paniikkihäiriökohtauksen, kun väkisin sinnitteli exän kanssa samassa tilassa. Kuule, kyllä joskus on ihan kaikille parempi, että pidetään ihan vain suosiolla ne erilliset juhlat. Mikä siinä on sinulle niin vaikeaa?
Tässä sun ajatusmallissasi keskiönä on niiden vanhempien tunteet, vain ja ainostaan ne. Mitä sillä typerällä teinillä ja sen tunteilla on väliä? Ei yhtään mitään, kun niiden aikuisten tunteet on niin paljon tärkeämpiä.
Mutta ei ne ole. Teinin tai nuoren aikuisen juhlat, ovat hänen aikansa keskiössä, ei muiden. Niin te järjestätte häämmekin, meidän näköiset häät, vieraiden mieltymyksillä ei ole väliä.
Aikuinen ihminen pystyy ja hänen pitää pystyä edes näyttelemään aikuista ihmistä muutaman tunnin ajan. Ei se ole sen kummempaa kuin kerää itsensä ja keskittyy nuoren hyvinvointiin sen muutaman tunnin. Vaikka kuinka olisi petetty puoliso, pitää pystyä ymmärtämään, että minä en ole tässä keskipiste. Vaan se nuori on. Tehdään niin kuin nuorelle on hyvä, ei minulle. Sen kerran jokainen voi tuntea empatiaa lastansa kohtaan ja unohtaa itsensä.Ennen kuin aletaan mitään möyhäämään, minä olen ollut esikoiseni rippijuhlissa vieraana. Juhlissa, jotka järjesti hänen isänsä ja uusi nuorikko. Olin kutsuttuna vieraana paikalla. Keskustelin ystävällisesti omien ja exän sukulaisten kanssa, kuuntelin hymyssä suin vähän ex-apen v*ttuiluakin. Olin sen pari tuntia, kiitin, kehyin tarjoilut ja poistuin. Jännitti, mutta kestin. Lapsi oli tyytyväinen juhlapäiväänsä.
Loppujen lopuksi se ei minulta kovin kovaa ponnistusta vaatinut. Lapsi hymyili, se riitti palkinnoksi.
Ihanaa kun ymmärsit pointtini. Tarkoitukseni ei ollut vähätellä niitä vanhempien tunteita, vaan asettaa se lapsi/nuori keskiöön. Hänen päivänsähän se on! Erolapset joutuvat niin monessa asiassa luovimaan että annetaan heidän viettää edes tärkeät juhlapäivänä rauhassa.
Vietas987644 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vietas987644 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat juhlat erikseen. Aina.
Tämä on se ihan paska vaihtoehto. Oma vanhempani jätti väliin niin rippi, yo kuin valmistujaisenikin. Oli kova paikka ettei oma vanhempi ollut paikalla elämän isoissa juhlissa.
Suosittelen tulemaan niihin juhliin vaikka hammasta purren. Aikuiset ihmiset pystyvät kyllä olemaan kunnolla ja antamaan sen lapsen juhlia juhlansa. Sillä voin kertoa että niitä tulee jatkossakin. Ensimmäinen kerta on varmasti kamala, mutta pikkuhiljaa se helpottaa.
En antaisi exälleni ja hänen puolisolleen sitä iloa, että jäisin lapseni tärkeistä merkkipaaluista paitsi.Eikö sinua yhtään kiinnosta omien vanhempiesi henkinen hyvinvointi tai juhlien kammottava, kireä ja väkinäinen tunnelma? Kyllähän sen kaikki aistii. Sellaisetko juhlat todella haluat? Vai siis viis muiden hyvinvoinnista ja tunteista, hemmotellun teinin on määrättävä asioista? Täällä joku vanhempi kertoi, että tilanne laukaisi hänellä elämänsä ensimmäisen paniikkihäiriökohtauksen, kun väkisin sinnitteli exän kanssa samassa tilassa. Kuule, kyllä joskus on ihan kaikille parempi, että pidetään ihan vain suosiolla ne erilliset juhlat. Mikä siinä on sinulle niin vaikeaa?
Tässä sun ajatusmallissasi keskiönä on niiden vanhempien tunteet, vain ja ainostaan ne. Mitä sillä typerällä teinillä ja sen tunteilla on väliä? Ei yhtään mitään, kun niiden aikuisten tunteet on niin paljon tärkeämpiä.
Mutta ei ne ole. Teinin tai nuoren aikuisen juhlat, ovat hänen aikansa keskiössä, ei muiden. Niin te järjestätte häämmekin, meidän näköiset häät, vieraiden mieltymyksillä ei ole väliä.
Aikuinen ihminen pystyy ja hänen pitää pystyä edes näyttelemään aikuista ihmistä muutaman tunnin ajan. Ei se ole sen kummempaa kuin kerää itsensä ja keskittyy nuoren hyvinvointiin sen muutaman tunnin. Vaikka kuinka olisi petetty puoliso, pitää pystyä ymmärtämään, että minä en ole tässä keskipiste. Vaan se nuori on. Tehdään niin kuin nuorelle on hyvä, ei minulle. Sen kerran jokainen voi tuntea empatiaa lastansa kohtaan ja unohtaa itsensä.Ennen kuin aletaan mitään möyhäämään, minä olen ollut esikoiseni rippijuhlissa vieraana. Juhlissa, jotka järjesti hänen isänsä ja uusi nuorikko. Olin kutsuttuna vieraana paikalla. Keskustelin ystävällisesti omien ja exän sukulaisten kanssa, kuuntelin hymyssä suin vähän ex-apen v*ttuiluakin. Olin sen pari tuntia, kiitin, kehyin tarjoilut ja poistuin. Jännitti, mutta kestin. Lapsi oli tyytyväinen juhlapäiväänsä.
Loppujen lopuksi se ei minulta kovin kovaa ponnistusta vaatinut. Lapsi hymyili, se riitti palkinnoksi.
Ihanaa kun ymmärsit pointtini. Tarkoitukseni ei ollut vähätellä niitä vanhempien tunteita, vaan asettaa se lapsi/nuori keskiöön. Hänen päivänsähän se on! Erolapset joutuvat niin monessa asiassa luovimaan että annetaan heidän viettää edes tärkeät juhlapäivänä rauhassa.
Mua ärsyttää tuo ikuinen teinien vähättely. ”Hemmoteltu nuori” Mikä hemmoteltu se erolapsi oikein on? Teinien tunteet ovat ihan yhtä arvokkaita kuin aikuistenkin. Teinit on joskus vähän pöhköjä, joo, mutta sielu niiltä rikotaan vähättelemällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eniten kyllä halveksin näitä pettämiskumppaneita, tyhmiä ulkopuolisia, jotka menee oman ihastuksensa varjolla muka auttamaan, tukemaan ja terapioimaan niitä avioliitossaan pulassa olevia ihmisiä. Toisten keskeneräisiin parisuhteisiin ei pidä sotkeutua. Jos ei itsellä ole terapiakoulutusta, niin moisesta ymmärtelystä ei seuraa todellakaan mitään muuta kuin kauhistus kaikille. Toki voi toista kannustaa selvittämään ihan itse välinsä puolisonsa kanssa, ja itselleen sen, onko parisuhteella jatkumisen edellytyksiä. Mutta petoskumppani on petoskumppani, eikä sellaisena ansaitse minkäänlaista arvostusta sieltä petetyn taholta, ikinä.
Meinaatko että rajoittamalla se toinen ei lähde eikä petä. Ja mistäs tiedät mitä sille toiselle on pettäjä sanonut?
Vietas987644 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vietas987644 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat juhlat erikseen. Aina.
Tämä on se ihan paska vaihtoehto. Oma vanhempani jätti väliin niin rippi, yo kuin valmistujaisenikin. Oli kova paikka ettei oma vanhempi ollut paikalla elämän isoissa juhlissa.
Suosittelen tulemaan niihin juhliin vaikka hammasta purren. Aikuiset ihmiset pystyvät kyllä olemaan kunnolla ja antamaan sen lapsen juhlia juhlansa. Sillä voin kertoa että niitä tulee jatkossakin. Ensimmäinen kerta on varmasti kamala, mutta pikkuhiljaa se helpottaa.
En antaisi exälleni ja hänen puolisolleen sitä iloa, että jäisin lapseni tärkeistä merkkipaaluista paitsi.Että se on tärkeintä, että on kulissit pystyssä, vaikka hampaita kiristellen? Veikkaan, että noissa juhlissa ei ole tunnelma katossa.
Mieti, kumpi sinulle on oikesti tärkeämpi, kulissit pystyssä, mutta huono, kireä tunnelma, ehkä pahimmillaan jopa riitely ja tappelu, vai juhlien hyvä tunnelma? Kummasta sinulle jääkään paremmat muistot?
Ei, mutta olen sitä mieltä että mitä pisemmälle niitä ensimmäisiä yhteisiä juhlia venyttää sitä vaikeampaa se on. Joskus se on kumminkin edessä. Ja mites esim joskus lapsen häät? Lapsenlapsen ristiäiset? Ei niitä kukaan järjestä tuplana joten vaihtoehdoksi jää kärvistellä tai jättää väliin.
Varmasti ensimmäisissä juhlissa tunnelma voi olla jännitteinen mutta kyllä se siitä lähtee. Eikai siellä nyt käsikynkkää tarvi sen exänsä kanssa olla. Kohtelias hei ja muuten keskittyy muihin vieraisiin ja itse juhlakaluun.
Rippijuhlat ja yo-juhlat voi aivan hyvin pitää erikseen. Ei ole mitään pakollisia yhteisjuhlia.
Monet avioituvat nykyään vasta pitkälti päälle kolmekymppisenä, jos lainkaan. Entä jos lapsesi elääkin elämänsä sinkkuna, avosuhteessa tai menee maistraatissa naimisiin matalalla profiililla? Et sinä sitä voi etukäteen mistään tietää. Jos tuleekin isot kirkkohäät, niin se on sitten sen ajan asia ja silloin voi olla vanhemmat jo hyvinkin päälle 70 v. ja tilanteet voi olla aivan toiset.
Kuka sellaisia alkaa 20 vuotta etukäteen murehtia, ihan hullua. Ap:n lapsi vasta parin vuoden päästä pääsemässä ripille, hyvänen aika, ja sinä mietit jo jotain lapsenlapsen ristiäisiä. Mitäpäs jospa ei saa/halua lapsia, eivät edes kuulu kirkkoon ja pitävätkin vain erilliset nimenantojuhlat? Se kuvittelemasi "joskus se on kumminkin edessä" ei välttämättä koskaan tule. Tai jos tulee, se mietitään sitten ajallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se niinkään voi olla, että uusi puoliso jää pois juhlista. Koko elämäksikö jos suhde on kestävä? Ja miten uuden kumppanin suku, ovathan hekin oikeutettuja jos nyt ovat lapsen elämässä mukana. Uusi ihminen on nyt miehen kumppani ja ei voi ajatella, et ex-vaimo, vaikkakin lasten äiti, määrää tai on oikeutettu sanelemaan keitä juhlissa saa olla mukana.
Miten ne uudet kumppanit, joiden kanssa ex-puolisolla on yhteisiä lapsia, sisarpuolia?
Saako hänkään olla mukana?Elämä jatkuu ja muuttuu ja siihen on sopeuduttava.
Ymmärrän katkeruuden ja pahan mielen, mutta fiksummalta näytät kun tosiaan tyynesti ja asiallisesti alat olla mukana lasten juhlissa.
Näytät, että olet päässyt yli ja jatkat elämääsi, miehen uusi elämä ei sinua hetkauta. Älä näytä, että kärsit tilanteesta, vaikka kärsisitkin.
Kun ylität ensimmäisen kynnyksen niin seuraavat ovatkin sitten jo helpompia.Kaksi en juhlien pitämistä suositellaan täälläkin, mutta onko kukaan kysynyt lapsilta haluavatko he kahdet juhlat?
Ja kenen ovat ne oikeat ja ensimmäiset, miten priorisoida kun on vain yksi päivä niille oikeille ja ajankohtaisille?
Ja miten tasa-arvoisuus jos toinen on varakkaampi kuin toinen, miten estää kilpavarustelu ja näyttämisen halu?
Monta juttua on niissä kaksissa juhlissakin, että onnistuu olemaan hyvä tunnelma.Kenenkään ei pidä sopeutua mihinkään itselleen vastenmieliseen ja hankalaan tilanteeseen. Isäni vaimoa ei juhliin kutsuta ja jos isä jää pois juhlista sen vuoksi, niin sitten jää. Ei hetkauta ketään. Ei se mene niin, että yksi tekee mitä lystää muista piittaamatta ja muiden pitää vain pokkuroida ja ottaa itsekäs ihminen ilolla vastaan.
Elämässä pitää sopeutua vaikka mihin, oli ne sitten hyviä tai huonoja juttuja, ja varsinkin jos kyse on lapsesta. Onko niin vaikeeta unohtaa oma itsekäs ajattelu muutamaksi tunniksi vuodessa? Meillä on kutsuttu juhliin myös ne vähemmän mukavat sukulaiset, koska emme ole moukkia. Kivan esimerkin annatte niille suvun nuoremmillekkin. Joskus on hyvä työntää se oma viha ja katkeruus syrjään ja näyttää olevansa muitten yläpuolella, se ei maksa mitään, eikä ole keneltäkään pois.
Niin, tuota kannattaa kysyä pettäjältä ja perheenrikkojalta.
Sä kostat omille lapsillesi. Ei näin.
Itsekin olen eroperheen lapsi, ja jouduin myös kärsimään eronneiden vanhempien huonoista väleistä esimurrosikäisenä ja vielä myöhemminkin. Ei ollut kivaa jännittää, millaiset rippijuhlista tulee. Onneksi suurempaa riitaa ei syttynyt.
On väärin että lapsi joutuu miettimään näitä asioita. Ihan riippumatta siitä, kumpi vanhempi jätti ja petti ja kenellä on oikeus kostaa kenelle.
On ehdottomasti väärin, että lapsi joutuu tällaisia asioita miettimään. Harva haluaa lapsellensa "kostaa", sehän on aivan vinksahtanutta, mutta joskus taakka on liian iso kannettavaksi. Silloin se huoleton pettäjä tai joku muu aikuinen, jos ei pettäjä edelleenkään pysty, tulisi ottaa vähän vastuuta ja auttaa.
Harva haluaa kostaa lapselle, mutta käytännössä lapsi on juuri se kärsijä. Laittakaa itsenne sen juhlittavan eli lapsen asemaan niin ehkä tajuatte.
Vierailija kirjoitti:
Vietas987644 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vietas987644 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat juhlat erikseen. Aina.
Tämä on se ihan paska vaihtoehto. Oma vanhempani jätti väliin niin rippi, yo kuin valmistujaisenikin. Oli kova paikka ettei oma vanhempi ollut paikalla elämän isoissa juhlissa.
Suosittelen tulemaan niihin juhliin vaikka hammasta purren. Aikuiset ihmiset pystyvät kyllä olemaan kunnolla ja antamaan sen lapsen juhlia juhlansa. Sillä voin kertoa että niitä tulee jatkossakin. Ensimmäinen kerta on varmasti kamala, mutta pikkuhiljaa se helpottaa.
En antaisi exälleni ja hänen puolisolleen sitä iloa, että jäisin lapseni tärkeistä merkkipaaluista paitsi.Että se on tärkeintä, että on kulissit pystyssä, vaikka hampaita kiristellen? Veikkaan, että noissa juhlissa ei ole tunnelma katossa.
Mieti, kumpi sinulle on oikesti tärkeämpi, kulissit pystyssä, mutta huono, kireä tunnelma, ehkä pahimmillaan jopa riitely ja tappelu, vai juhlien hyvä tunnelma? Kummasta sinulle jääkään paremmat muistot?
Ei, mutta olen sitä mieltä että mitä pisemmälle niitä ensimmäisiä yhteisiä juhlia venyttää sitä vaikeampaa se on. Joskus se on kumminkin edessä. Ja mites esim joskus lapsen häät? Lapsenlapsen ristiäiset? Ei niitä kukaan järjestä tuplana joten vaihtoehdoksi jää kärvistellä tai jättää väliin.
Varmasti ensimmäisissä juhlissa tunnelma voi olla jännitteinen mutta kyllä se siitä lähtee. Eikai siellä nyt käsikynkkää tarvi sen exänsä kanssa olla. Kohtelias hei ja muuten keskittyy muihin vieraisiin ja itse juhlakaluun.
Rippijuhlat ja yo-juhlat voi aivan hyvin pitää erikseen. Ei ole mitään pakollisia yhteisjuhlia.
Monet avioituvat nykyään vasta pitkälti päälle kolmekymppisenä, jos lainkaan. Entä jos lapsesi elääkin elämänsä sinkkuna, avosuhteessa tai menee maistraatissa naimisiin matalalla profiililla? Et sinä sitä voi etukäteen mistään tietää. Jos tuleekin isot kirkkohäät, niin se on sitten sen ajan asia ja silloin voi olla vanhemmat jo hyvinkin päälle 70 v. ja tilanteet voi olla aivan toiset.
Kuka sellaisia alkaa 20 vuotta etukäteen murehtia, ihan hullua. Ap:n lapsi vasta parin vuoden päästä pääsemässä ripille, hyvänen aika, ja sinä mietit jo jotain lapsenlapsen ristiäisiä. Mitäpäs jospa ei saa/halua lapsia, eivät edes kuulu kirkkoon ja pitävätkin vain erilliset nimenantojuhlat? Se kuvittelemasi "joskus se on kumminkin edessä" ei välttämättä koskaan tule. Tai jos tulee, se mietitään sitten ajallaan.
Ilmaisin mielipiteeni omasta kokemuksestani. En ainakaan itse halunnut kuin yhdet juhlat ja sen, että edes kerran vanhempani jättäisi omat kaunansa, purudi hammasta ja saisin juhlia juhlani kuten haluan.
Kyllä se ihan oikeasti syö sitä juhlamieltä juhlia muutamaan otteeseen vain sen vuoksi ettei puolet suvusta tule paikalle.
Edelleen olen sitä mieltä että se on vanhemman tehtävä antaa sen nuoren olla tähti ja laittaa ne omat tunteensa sivuun siksi muutamaksi tunniksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten kyllä halveksin näitä pettämiskumppaneita, tyhmiä ulkopuolisia, jotka menee oman ihastuksensa varjolla muka auttamaan, tukemaan ja terapioimaan niitä avioliitossaan pulassa olevia ihmisiä. Toisten keskeneräisiin parisuhteisiin ei pidä sotkeutua. Jos ei itsellä ole terapiakoulutusta, niin moisesta ymmärtelystä ei seuraa todellakaan mitään muuta kuin kauhistus kaikille. Toki voi toista kannustaa selvittämään ihan itse välinsä puolisonsa kanssa, ja itselleen sen, onko parisuhteella jatkumisen edellytyksiä. Mutta petoskumppani on petoskumppani, eikä sellaisena ansaitse minkäänlaista arvostusta sieltä petetyn taholta, ikinä.
Meinaatko että rajoittamalla se toinen ei lähde eikä petä. Ja mistäs tiedät mitä sille toiselle on pettäjä sanonut?
Kommenttisi on epäselvä ja osoittaa, että oikeasti et ole ymmärtänyt mistään mitään.
Jos haluat hyvän suhteen jossa myös suhteet ympäröiviin ihmisiin ovat hyvät, et lähde varatun ihmisen kanssa suhteilemaan. Erosta on helpompi jatkaa yhteisvanhemmuutta silloin kun eroasiat on tehty selviksi ENNEN uuden suhteen alkamista.
Kyllä mä olisin antanut eron ihan koska vaan eksälle. Hän se ei halunnut erota, vaan eleli mun rahoilla, hoidatti asiansa mulla ja jouduin kuuntelemaan hänen vinkumistaan ja valheitaan vielä puoli vuotta sivusuhteen alusta - josta sivusuhteesta en siis tiennyt. Ero olisi ollut minulle helpompi, jos se olisi ollut reilu ja rehellinen. Halveksin eksääni aivan älyttömästi, ja tämä ystävällistä vaginaterapiaa tarjoava naikkonen ei saa pisteitä minulta hänkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se niinkään voi olla, että uusi puoliso jää pois juhlista. Koko elämäksikö jos suhde on kestävä? Ja miten uuden kumppanin suku, ovathan hekin oikeutettuja jos nyt ovat lapsen elämässä mukana. Uusi ihminen on nyt miehen kumppani ja ei voi ajatella, et ex-vaimo, vaikkakin lasten äiti, määrää tai on oikeutettu sanelemaan keitä juhlissa saa olla mukana.
Miten ne uudet kumppanit, joiden kanssa ex-puolisolla on yhteisiä lapsia, sisarpuolia?
Saako hänkään olla mukana?Elämä jatkuu ja muuttuu ja siihen on sopeuduttava.
Ymmärrän katkeruuden ja pahan mielen, mutta fiksummalta näytät kun tosiaan tyynesti ja asiallisesti alat olla mukana lasten juhlissa.
Näytät, että olet päässyt yli ja jatkat elämääsi, miehen uusi elämä ei sinua hetkauta. Älä näytä, että kärsit tilanteesta, vaikka kärsisitkin.
Kun ylität ensimmäisen kynnyksen niin seuraavat ovatkin sitten jo helpompia.Kaksi en juhlien pitämistä suositellaan täälläkin, mutta onko kukaan kysynyt lapsilta haluavatko he kahdet juhlat?
Ja kenen ovat ne oikeat ja ensimmäiset, miten priorisoida kun on vain yksi päivä niille oikeille ja ajankohtaisille?
Ja miten tasa-arvoisuus jos toinen on varakkaampi kuin toinen, miten estää kilpavarustelu ja näyttämisen halu?
Monta juttua on niissä kaksissa juhlissakin, että onnistuu olemaan hyvä tunnelma.Kenenkään ei pidä sopeutua mihinkään itselleen vastenmieliseen ja hankalaan tilanteeseen. Isäni vaimoa ei juhliin kutsuta ja jos isä jää pois juhlista sen vuoksi, niin sitten jää. Ei hetkauta ketään. Ei se mene niin, että yksi tekee mitä lystää muista piittaamatta ja muiden pitää vain pokkuroida ja ottaa itsekäs ihminen ilolla vastaan.
Elämässä pitää sopeutua vaikka mihin, oli ne sitten hyviä tai huonoja juttuja, ja varsinkin jos kyse on lapsesta. Onko niin vaikeeta unohtaa oma itsekäs ajattelu muutamaksi tunniksi vuodessa? Meillä on kutsuttu juhliin myös ne vähemmän mukavat sukulaiset, koska emme ole moukkia. Kivan esimerkin annatte niille suvun nuoremmillekkin. Joskus on hyvä työntää se oma viha ja katkeruus syrjään ja näyttää olevansa muitten yläpuolella, se ei maksa mitään, eikä ole keneltäkään pois.
Niin, tuota kannattaa kysyä pettäjältä ja perheenrikkojalta.
Sä kostat omille lapsillesi. Ei näin.
Itsekin olen eroperheen lapsi, ja jouduin myös kärsimään eronneiden vanhempien huonoista väleistä esimurrosikäisenä ja vielä myöhemminkin. Ei ollut kivaa jännittää, millaiset rippijuhlista tulee. Onneksi suurempaa riitaa ei syttynyt.
On väärin että lapsi joutuu miettimään näitä asioita. Ihan riippumatta siitä, kumpi vanhempi jätti ja petti ja kenellä on oikeus kostaa kenelle.
On ehdottomasti väärin, että lapsi joutuu tällaisia asioita miettimään. Harva haluaa lapsellensa "kostaa", sehän on aivan vinksahtanutta, mutta joskus taakka on liian iso kannettavaksi. Silloin se huoleton pettäjä tai joku muu aikuinen, jos ei pettäjä edelleenkään pysty, tulisi ottaa vähän vastuuta ja auttaa.
Harva haluaa kostaa lapselle, mutta käytännössä lapsi on juuri se kärsijä. Laittakaa itsenne sen juhlittavan eli lapsen asemaan niin ehkä tajuatte.
Laita itsesi petetyn asemalle, niin ehkä tajuat (paitsi että sitä eivät monet kyllä tajua ennen kuin itselle tapahtuu). Monet erolapset ovat täällä kertoneet, että kahdet juhlat eivät haittaa ollenkaan.
En tiedä mihin viittaat, en ole tähän ketjuun kommentunut ennen tuota toiseksi viimeistä viestiäni. Toki minäkin rakastan lapsiani enkä ole halunnut heitä kiduttaa. Mutta omille tunteilleni en paljon voinut minäkään, itku tuli kun se tuli, sulkeuduin omaan maailmaani enkä varmasti ollut hyvä äiti pitkään aikaan eron jälkeen. Ja ehkä se oli lapsille kidutusta. Kuitenkin minä sain heidät elämän alkuun, maksoin lukiot, autokoulut, huolehdin vaatteista ja kuuntelin lasten murheita, näin myös heidän kyyneleensä kun eksä taas kerran teki oharit eikä odotettu isäviikonloppu/isän lupaama reissu/ juhla/leffailta toteutunutkaan.
Ei minusta vaan ollut sen enempään. Olisin niin toivonut, että eksästä olisi ollut. Edes johonkin, tytöille.