Pettämisen ja eron jälkeen lasten juhlat

Meillä hoidettiin pikkuveljen lakkiaiset hyvin 'sivistyneesti'. Äiti järjesti julhat omaan kotiin ja isä omaansa. Veli meni koululta suoraan isän luo juhlimaan, koska osa sinne tulleista vieraista ei voinut viipyä pitkään. Äiti veti vuosisadan draamashown, koska veljen olisi pitänyt tulla ENSIN kotiin juhlimaan ja EHKÄ vain nopeasti käväistä isän luona, sitten kun hän antaa luvan. Hävetti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on sairasta tuokin että lapsi joutuu lohduttamaan itkevää äitiään! Tuskin tajus tuokaan äiti pahoitella edes jälkikäteen. Kamala taakka pienelle lapselle.

Niin äiti kuin isäkin saa itkeä myös niin että lapset sen näkevät. Kunhan lapset huomaavat että itku lohduttaa ja siitä lapsen antamasta lohdusta on hyötyä. Jos se itku kestää kuukausia ja vuosi ja vielä pahenee ajan mittaan se on taakka kenelle tahansa.

Ihan sairasta. Mut joo, ei marttyyrimammat ajattele muita kuin itseään.

Ihanko oikeasti sinä et ole koskaan itkenyt lastesi nähden mistään syystä? Oletko ajatellut, minkä mallin se antaa lapsillesi?

En koskaan ole lasta sillä kuormittanut tai "antanut" lapsen ottaa lohduttajan roolia. Se luo turvattomuutta lapsille. Toki ovat saaneet tulla, mutta olen pyrkinyt vakuuttamaan että kaikki on hyvin, eikä heidän tarvitse minusta huolta kantaa. Eli pyrkinyt kaikella mahdollisilla tavalla vähentää sitä draamaa, en lisäämään sitä.

Onko lohduttaminen aina kuormittavaa? Onko sinulla lapsia ja jos on niin miksi?

Vanhemman lohduttaminen on varsinkin pienelle lapselle kuormittavaa, koska lapsen silmissä se vakaa, luotettava tuki ja turva, auktoriteetti asemassa oleva vanhempi romahtaa. Eikö tämä ole itsestään selvää kaikille? Mieti nyt itsekin. Tunteita saa toki näyttää, mutta vanhemman tehtävä on olla tukipilari, eikä lapsen vanhemmilleen. Lapsella ei ole siihen keinoja eikä kykyä.

Minulla on 3 lasta, kiitos kysymästä. Ja varmaan samasta syystä kuin muillakin. Miksi ihmeessä tuollaista edes kysyt?

Se että itku tarkoittaa samaa kuin romahtaminen ei ole normaalia eikä tervettä.

Suotavaa olisi että vanhemmat olisi kutakuinkin normaaleita ja tervejärkisiä.

Se olisi todella suotavaa.

Tervejärkinen ihminen tajuaa että ensin otetaan ero ja vasta sitten hankitaan uusi kumppani.

Tervejärkinen myös ymmärtää että se joka tulee petetyksi , saattaa olla sen jälkeen ihan jonkinlaisen tovin pois tolaltaan.

Tolaltaan olemisesta tuossa lainatussa tekstissä ei ollut kyse, eikä välttämättä pettämisestäkään vaan siitä että myös lapsi voi lohduttaa joskus itkevää vanhempaansa.

Se ei ole ihan tervettä että tekstiä vääristellään ja tai luetaan vain rivien välistä se mit halutaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä hoidettiin pikkuveljen lakkiaiset hyvin 'sivistyneesti'. Äiti järjesti julhat omaan kotiin ja isä omaansa. Veli meni koululta suoraan isän luo juhlimaan, koska osa sinne tulleista vieraista ei voinut viipyä pitkään. Äiti veti vuosisadan draamashown, koska veljen olisi pitänyt tulla ENSIN kotiin juhlimaan ja EHKÄ vain nopeasti käväistä isän luona, sitten kun hän antaa luvan. Hävetti.

Onneksi sun veli meni sinne isälle ensin, vaikka häpeän määrä oli sulle ( ja juhlaväelle) varmasti suuri. Ehkä äitisi myös oppi jotakin, toivottavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi isän uusi puoliso olisi h u ora sen enempää kuin entinenkään puoliso?

Ei uudelleen parisuhteeseen meneminen tee kenestäkään h u o raa.

Silloinhan Suomi olisi niitä täynnä.

Kamalinta oman sukupuolensa ja samalla itsensä halveeraamista on huo rItella toista.

Surullista, että tyttäresi on noin syvällä katkeruudessaan. Pilaa omankin elämänsä.

Äitinä olisin huolestunut enkä lainkaan ylpeä. Varsinkaan itsestäni, tuntisin piikin omassatunnossani. Josrainhan tytär on tuon mallin ja asenteen jo lapsena oppinut.

Ei tietenkään ole, mutta on se tyttärellekin kova paikka kun oma rakas isä löytää uuden naisen. Tyttärellä on myös omia tunteita isäänsä kohtana, ei ne kaikki ole äidin tunteita kuten täällä yritetään väittää. Kyllä lapsikin voi tuntea tulleensa petetyksi.

Miten ne tunteet isää kohtaan muuttuvat? Isä on ihan se sama isä. Jos tuolle linjalle lähdetään, niin silloinhan isän ei pitäisi hyväksyä sen tyttären miestä koskaan. Koska sinun logiikallasi tytär muuttuu radikaalisti, kun uusi kumppani tulee elämään.

Tytär ymmärtää, että isä on epäluotettava selkäänpuukottaja. Isään ei voi enää luottaa. Yksinkertaista. Ei ole ollenkaan sama isä ja tunne luottamuksen menettämisen jälkeen.

Äidin sanoja, äidin sanoja nämä. Sellaisen oiken paljon lastaan rakastavan ja hänelle hyvää haluavan hienon äidin sanoja.

Miksi on niin vaikea täällä ihmisten ymmärtää, että isän petos vaikuttaa radikaalisti koko perheeseen ja lapset kärsivät siitä suunnattoman paljon. Kyllä se tuska ja haluttomuus saada uusi nainen elämään ja juhliin voi tulla ihan lapsesta itsestään, vaikka äiti kuinka koittaisi puhua hyvää isästä ja auttaa lasta pitämään yllä hyvää isäsuhdetta. En tietenkään hyväksy tapaa, jolla kyseinen lapsi puhui naisesta mutta näin oman isäni pettäjäksi paljastumisen jälkeen voin puhua kyllä ihan omasta kokemuksesta. Lapsi ei tosiaan ole kummankaan vanhemman jatke ja lapsella on myös omat ajatuksensa ja tunteensa. Isäni petti meidän koko perheemme ja särki minunkin sydämeni. Isäni oli ja ON itsekäs, eikä välitä meistä kestään - vaikka äiti minua koittaa suojella ja yrittää väittää, että välittäisi (Isäni toiminta on osoittanut tuon valheeksi). Myöskään nainen, jonka kanssa äitiäni petti omaa omia pieniä lapsia ja aviomiehen. Kauniita ihmisiä, todella. Ja sitten jos tuollaista ei hyväksy itse lapsena, niin täällä vauhkotaan LAPSEN oikeudesta tulla kuulluksi mutta jos lapsi sanoo sitten miltä se tuntuu, aletaan suoraan lapsen äitiä syyttämään manipuloinnista. Kyllä ne pettäjät ja pettämiseen osallistuneet pnot ovat syyllisiä, vaikka täällä asiaa miten koitettaisiin vääntää.

Koska lapsi ei tiedä iskän kikkelinkastajaisista jollei äiti niistä kerro. Se on äidin omalla vastuulla hoitaa eronsa ja pettymyksen tunteensa ilman lasten vetämistä mukaan. Vaikka sitten ammattiavun turvin.

Ei lapsi osaa sanoa miltä iskän äitiä pettäminen tuntuu, jollei lapsi tiedä koko asiasta mitään.

Sinun pitäisi ymmärtää, että taaperolla ja teinillä on eroa. Onko jossain sanottu, että tuo nainen on ollut päiväkoti-ikäinen, kun isän sivusuhde on alkanut.

Yksi varhaisimmista lapsuusmuistoistani on, kun yritän lohduttaa hillittömästi itkevää äitiäni. Muistan edelleen sen ahdistuksen tunteen. Äiti kertoi aikuisena, että isällä oli suhde, kun me lapset oltiin pieniä. Minusta tuo on edelleen vastenmielistä ja tahraa osaltaan isän muistoa.

Sama. Muistan kun siskon kanssa ihmeteltiin, miksi kotona on niin synkkää ja hiljaista. Ollessamme aikuisia, "oksensi" äiti sitten isän uskottomuuden meidän päällemme. Vieläkin suututtaa, kun iskä ei enää ollut kertomassa toista näkökulmaa ja tuntuu, että äiti täten tahrasi isän muiston.

Mitä näkökulmaa? Sitäkö, että isäsi olisi sanonut, että hän ei ole ketään pettänyt?

Hyi kun täällä on ikäviä ihmisiä kommentoimassa. Lasten kokemuksiin kommentoidaan joko haukkuen lapsen äitiä & syyllistäen tätä (tietämättä asiasta mitään) tai tällaisella tavalla, tehden oletuksia selkeästi kipeästä tilanteesta julmalla tavalla. 😔

Sulla olis kyllä peiliinkatsomisen paikka ja niin parilla muullakin täällä.

Otan osaa alk.per. viestin kirjoittajan isän menetykseen ja kipeisiin, siinä kohti varmasti turhalta tuntuneisen paljastusten käsittelyyn. ❤️

Jos tosiasia on se, että lasten isä on pettänyt lasten äitiä parisuhteen aikana, niin mikä se toinen näkökulma sitten olisi? "Petin äitiänne syystä x, y ja z?" Jos aikuisille lapsille sanookin, että mies meni vieraisiin ja kotona oli silloin ikävä ilmapiiri, niin sehän vain selittää sen ilmapiirin. Minun mielestä aikuisille lapsille ei kuulu syyt, miksi niin tapahtui. En minä ainakaan haluaisi kuulla, miten kotona ei ollut seksiä tarpeeksi tai se työkaveri nyt oli niin hurjan haluttava.

Olen tuo, joka kertoi lohduttaneensa itkevää äitiään. Ei minua kiinnosta, miksi isä teki niin kuin teki. Isä ei ollut mikään helppo ihminen ja kaiken lisäksi meni tekemään noin. Olisi ensin ottanut eron.

Äitisi on voinut pettää isääsi vaikka miten plajon, ja olla narsistinen tms. tätä isäsi ei ole sinulle kertonut.

Niin, kotona olevalla kahden pienen lapsen äidillähän sitä oli jatkuvasti mahdollisuuksia pettää... Voisiko se nyt olla niin, että minä tunnen oman äitini ja isäni, et sinä?

Sinä "tiedät" sen mitä äitisi on kertonut sinulle. Se ei ole koko totuus, ja sinun tulisi nyt jo aikuisena se ymmärtää. Etkö todella oletietoinen siitä että se lapsen toiseen vanhempaan pettynyt mustamaalaa, ja kertoo niitä omia totuuksiaan lapselle, joka sitten omaksuu äitinsä käsityksen asioista?

Minä oli kyllä ihan aikuinen, kun äitini tuosta kertoi, taisin olla kolmenkympin tienoilla. Isä oli aina hyvin hankala ihminen, se nyt oli kaikille ihan selvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi isän uusi puoliso olisi h u ora sen enempää kuin entinenkään puoliso?

Ei uudelleen parisuhteeseen meneminen tee kenestäkään h u o raa.

Silloinhan Suomi olisi niitä täynnä.

Kamalinta oman sukupuolensa ja samalla itsensä halveeraamista on huo rItella toista.

Surullista, että tyttäresi on noin syvällä katkeruudessaan. Pilaa omankin elämänsä.

Äitinä olisin huolestunut enkä lainkaan ylpeä. Varsinkaan itsestäni, tuntisin piikin omassatunnossani. Josrainhan tytär on tuon mallin ja asenteen jo lapsena oppinut.

Ei tietenkään ole, mutta on se tyttärellekin kova paikka kun oma rakas isä löytää uuden naisen. Tyttärellä on myös omia tunteita isäänsä kohtana, ei ne kaikki ole äidin tunteita kuten täällä yritetään väittää. Kyllä lapsikin voi tuntea tulleensa petetyksi.

Miten ne tunteet isää kohtaan muuttuvat? Isä on ihan se sama isä. Jos tuolle linjalle lähdetään, niin silloinhan isän ei pitäisi hyväksyä sen tyttären miestä koskaan. Koska sinun logiikallasi tytär muuttuu radikaalisti, kun uusi kumppani tulee elämään.

Tytär ymmärtää, että isä on epäluotettava selkäänpuukottaja. Isään ei voi enää luottaa. Yksinkertaista. Ei ole ollenkaan sama isä ja tunne luottamuksen menettämisen jälkeen.

Äidin sanoja, äidin sanoja nämä. Sellaisen oiken paljon lastaan rakastavan ja hänelle hyvää haluavan hienon äidin sanoja.

Miksi on niin vaikea täällä ihmisten ymmärtää, että isän petos vaikuttaa radikaalisti koko perheeseen ja lapset kärsivät siitä suunnattoman paljon. Kyllä se tuska ja haluttomuus saada uusi nainen elämään ja juhliin voi tulla ihan lapsesta itsestään, vaikka äiti kuinka koittaisi puhua hyvää isästä ja auttaa lasta pitämään yllä hyvää isäsuhdetta. En tietenkään hyväksy tapaa, jolla kyseinen lapsi puhui naisesta mutta näin oman isäni pettäjäksi paljastumisen jälkeen voin puhua kyllä ihan omasta kokemuksesta. Lapsi ei tosiaan ole kummankaan vanhemman jatke ja lapsella on myös omat ajatuksensa ja tunteensa. Isäni petti meidän koko perheemme ja särki minunkin sydämeni. Isäni oli ja ON itsekäs, eikä välitä meistä kestään - vaikka äiti minua koittaa suojella ja yrittää väittää, että välittäisi (Isäni toiminta on osoittanut tuon valheeksi). Myöskään nainen, jonka kanssa äitiäni petti omaa omia pieniä lapsia ja aviomiehen. Kauniita ihmisiä, todella. Ja sitten jos tuollaista ei hyväksy itse lapsena, niin täällä vauhkotaan LAPSEN oikeudesta tulla kuulluksi mutta jos lapsi sanoo sitten miltä se tuntuu, aletaan suoraan lapsen äitiä syyttämään manipuloinnista. Kyllä ne pettäjät ja pettämiseen osallistuneet pnot ovat syyllisiä, vaikka täällä asiaa miten koitettaisiin vääntää.

Koska lapsi ei tiedä iskän kikkelinkastajaisista jollei äiti niistä kerro. Se on äidin omalla vastuulla hoitaa eronsa ja pettymyksen tunteensa ilman lasten vetämistä mukaan. Vaikka sitten ammattiavun turvin.

Ei lapsi osaa sanoa miltä iskän äitiä pettäminen tuntuu, jollei lapsi tiedä koko asiasta mitään.

Sinun pitäisi ymmärtää, että taaperolla ja teinillä on eroa. Onko jossain sanottu, että tuo nainen on ollut päiväkoti-ikäinen, kun isän sivusuhde on alkanut.

Yksi varhaisimmista lapsuusmuistoistani on, kun yritän lohduttaa hillittömästi itkevää äitiäni. Muistan edelleen sen ahdistuksen tunteen. Äiti kertoi aikuisena, että isällä oli suhde, kun me lapset oltiin pieniä. Minusta tuo on edelleen vastenmielistä ja tahraa osaltaan isän muistoa.

Sama. Muistan kun siskon kanssa ihmeteltiin, miksi kotona on niin synkkää ja hiljaista. Ollessamme aikuisia, "oksensi" äiti sitten isän uskottomuuden meidän päällemme. Vieläkin suututtaa, kun iskä ei enää ollut kertomassa toista näkökulmaa ja tuntuu, että äiti täten tahrasi isän muiston.

Mitä näkökulmaa? Sitäkö, että isäsi olisi sanonut, että hän ei ole ketään pettänyt?

Hyi kun täällä on ikäviä ihmisiä kommentoimassa. Lasten kokemuksiin kommentoidaan joko haukkuen lapsen äitiä & syyllistäen tätä (tietämättä asiasta mitään) tai tällaisella tavalla, tehden oletuksia selkeästi kipeästä tilanteesta julmalla tavalla. 😔

Sulla olis kyllä peiliinkatsomisen paikka ja niin parilla muullakin täällä.

Otan osaa alk.per. viestin kirjoittajan isän menetykseen ja kipeisiin, siinä kohti varmasti turhalta tuntuneisen paljastusten käsittelyyn. ❤️

Jos tosiasia on se, että lasten isä on pettänyt lasten äitiä parisuhteen aikana, niin mikä se toinen näkökulma sitten olisi? "Petin äitiänne syystä x, y ja z?" Jos aikuisille lapsille sanookin, että mies meni vieraisiin ja kotona oli silloin ikävä ilmapiiri, niin sehän vain selittää sen ilmapiirin. Minun mielestä aikuisille lapsille ei kuulu syyt, miksi niin tapahtui. En minä ainakaan haluaisi kuulla, miten kotona ei ollut seksiä tarpeeksi tai se työkaveri nyt oli niin hurjan haluttava.

Olen tuo, joka kertoi lohduttaneensa itkevää äitiään. Ei minua kiinnosta, miksi isä teki niin kuin teki. Isä ei ollut mikään helppo ihminen ja kaiken lisäksi meni tekemään noin. Olisi ensin ottanut eron.

Äitisi on voinut pettää isääsi vaikka miten plajon, ja olla narsistinen tms. tätä isäsi ei ole sinulle kertonut.

Niin, kotona olevalla kahden pienen lapsen äidillähän sitä oli jatkuvasti mahdollisuuksia pettää... Voisiko se nyt olla niin, että minä tunnen oman äitini ja isäni, et sinä?

Sinä "tiedät" sen mitä äitisi on kertonut sinulle. Se ei ole koko totuus, ja sinun tulisi nyt jo aikuisena se ymmärtää. Etkö todella oletietoinen siitä että se lapsen toiseen vanhempaan pettynyt mustamaalaa, ja kertoo niitä omia totuuksiaan lapselle, joka sitten omaksuu äitinsä käsityksen asioista?

Etkö sinä millään ymmärrä,että vaikka jotkut tekevät noin, niin eivät läheskään kaikki.

Moni pettyy isäänsä ( tai äitiinsä ) jo ennen pettämistä , joka on sitten kuin piste Iin päälle.

Tai voi olla niin , että hyvä isä löytää uuden naisen ja unohtaa saman tien omat lapsensa . Ei halua nähdä , ei olla tekemisissä , vaikka on siihen asti viettänyt paljon aikaa lastensa kanssa.

Ei lapset ihan tyhmiä ole, ei tarvi äidin yhtään puhua mitään pahaa , niin hirveä pettymys se lapselle on.

Olen nähnyt tämänkin.

Tämä on tietenkin sikäli ohi aiheen, ettei tuo takkinsa kääntänyt isä mihinkään juhliinkaan halunnut tulla eikä enää muistanut lastensa synttäreitäkään.

Ja vaikka tuon parisuhde olisi ollut huono , niin ei kai isän sen takia pidä lapsiaan hylätä

Sen tiedän aivan varmasti että äiti yritti lasten ja isän välejä ylläpitää.

Järkyttäviä ihmisiä, aikuisia, ja vielä aikuisten lasten juhlissakin jaksetaan käyttäytyä kuin lapset. Ei näin.

Pettämistä ja muuta paskaa ei kenenkään tarvitse hyväksyä eikä antaa anteeksi eksälle (vaikkakin se voisi helpottaa omaa oloa), mutta sivistyneeseen käytökseen pitää itse kunkin kyetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi isän uusi puoliso olisi h u ora sen enempää kuin entinenkään puoliso?

Ei uudelleen parisuhteeseen meneminen tee kenestäkään h u o raa.

Silloinhan Suomi olisi niitä täynnä.

Kamalinta oman sukupuolensa ja samalla itsensä halveeraamista on huo rItella toista.

Surullista, että tyttäresi on noin syvällä katkeruudessaan. Pilaa omankin elämänsä.

Äitinä olisin huolestunut enkä lainkaan ylpeä. Varsinkaan itsestäni, tuntisin piikin omassatunnossani. Josrainhan tytär on tuon mallin ja asenteen jo lapsena oppinut.

Ei tietenkään ole, mutta on se tyttärellekin kova paikka kun oma rakas isä löytää uuden naisen. Tyttärellä on myös omia tunteita isäänsä kohtana, ei ne kaikki ole äidin tunteita kuten täällä yritetään väittää. Kyllä lapsikin voi tuntea tulleensa petetyksi.

Miten ne tunteet isää kohtaan muuttuvat? Isä on ihan se sama isä. Jos tuolle linjalle lähdetään, niin silloinhan isän ei pitäisi hyväksyä sen tyttären miestä koskaan. Koska sinun logiikallasi tytär muuttuu radikaalisti, kun uusi kumppani tulee elämään.

Tytär ymmärtää, että isä on epäluotettava selkäänpuukottaja. Isään ei voi enää luottaa. Yksinkertaista. Ei ole ollenkaan sama isä ja tunne luottamuksen menettämisen jälkeen.

Äidin sanoja, äidin sanoja nämä. Sellaisen oiken paljon lastaan rakastavan ja hänelle hyvää haluavan hienon äidin sanoja.

Miksi on niin vaikea täällä ihmisten ymmärtää, että isän petos vaikuttaa radikaalisti koko perheeseen ja lapset kärsivät siitä suunnattoman paljon. Kyllä se tuska ja haluttomuus saada uusi nainen elämään ja juhliin voi tulla ihan lapsesta itsestään, vaikka äiti kuinka koittaisi puhua hyvää isästä ja auttaa lasta pitämään yllä hyvää isäsuhdetta. En tietenkään hyväksy tapaa, jolla kyseinen lapsi puhui naisesta mutta näin oman isäni pettäjäksi paljastumisen jälkeen voin puhua kyllä ihan omasta kokemuksesta. Lapsi ei tosiaan ole kummankaan vanhemman jatke ja lapsella on myös omat ajatuksensa ja tunteensa. Isäni petti meidän koko perheemme ja särki minunkin sydämeni. Isäni oli ja ON itsekäs, eikä välitä meistä kestään - vaikka äiti minua koittaa suojella ja yrittää väittää, että välittäisi (Isäni toiminta on osoittanut tuon valheeksi). Myöskään nainen, jonka kanssa äitiäni petti omaa omia pieniä lapsia ja aviomiehen. Kauniita ihmisiä, todella. Ja sitten jos tuollaista ei hyväksy itse lapsena, niin täällä vauhkotaan LAPSEN oikeudesta tulla kuulluksi mutta jos lapsi sanoo sitten miltä se tuntuu, aletaan suoraan lapsen äitiä syyttämään manipuloinnista. Kyllä ne pettäjät ja pettämiseen osallistuneet pnot ovat syyllisiä, vaikka täällä asiaa miten koitettaisiin vääntää.

Koska lapsi ei tiedä iskän kikkelinkastajaisista jollei äiti niistä kerro. Se on äidin omalla vastuulla hoitaa eronsa ja pettymyksen tunteensa ilman lasten vetämistä mukaan. Vaikka sitten ammattiavun turvin.

Ei lapsi osaa sanoa miltä iskän äitiä pettäminen tuntuu, jollei lapsi tiedä koko asiasta mitään.

Sinun pitäisi ymmärtää, että taaperolla ja teinillä on eroa. Onko jossain sanottu, että tuo nainen on ollut päiväkoti-ikäinen, kun isän sivusuhde on alkanut.

Yksi varhaisimmista lapsuusmuistoistani on, kun yritän lohduttaa hillittömästi itkevää äitiäni. Muistan edelleen sen ahdistuksen tunteen. Äiti kertoi aikuisena, että isällä oli suhde, kun me lapset oltiin pieniä. Minusta tuo on edelleen vastenmielistä ja tahraa osaltaan isän muistoa.

Sama. Muistan kun siskon kanssa ihmeteltiin, miksi kotona on niin synkkää ja hiljaista. Ollessamme aikuisia, "oksensi" äiti sitten isän uskottomuuden meidän päällemme. Vieläkin suututtaa, kun iskä ei enää ollut kertomassa toista näkökulmaa ja tuntuu, että äiti täten tahrasi isän muiston.

Mitä näkökulmaa? Sitäkö, että isäsi olisi sanonut, että hän ei ole ketään pettänyt?

Hyi kun täällä on ikäviä ihmisiä kommentoimassa. Lasten kokemuksiin kommentoidaan joko haukkuen lapsen äitiä & syyllistäen tätä (tietämättä asiasta mitään) tai tällaisella tavalla, tehden oletuksia selkeästi kipeästä tilanteesta julmalla tavalla. 😔

Sulla olis kyllä peiliinkatsomisen paikka ja niin parilla muullakin täällä.

Otan osaa alk.per. viestin kirjoittajan isän menetykseen ja kipeisiin, siinä kohti varmasti turhalta tuntuneisen paljastusten käsittelyyn. ❤️

Jos tosiasia on se, että lasten isä on pettänyt lasten äitiä parisuhteen aikana, niin mikä se toinen näkökulma sitten olisi? "Petin äitiänne syystä x, y ja z?" Jos aikuisille lapsille sanookin, että mies meni vieraisiin ja kotona oli silloin ikävä ilmapiiri, niin sehän vain selittää sen ilmapiirin. Minun mielestä aikuisille lapsille ei kuulu syyt, miksi niin tapahtui. En minä ainakaan haluaisi kuulla, miten kotona ei ollut seksiä tarpeeksi tai se työkaveri nyt oli niin hurjan haluttava.

Olen tuo, joka kertoi lohduttaneensa itkevää äitiään. Ei minua kiinnosta, miksi isä teki niin kuin teki. Isä ei ollut mikään helppo ihminen ja kaiken lisäksi meni tekemään noin. Olisi ensin ottanut eron.

Äitisi on voinut pettää isääsi vaikka miten plajon, ja olla narsistinen tms. tätä isäsi ei ole sinulle kertonut.

Kyllä lapsi viimeistään aikuisena tietää , jos äiti on / oli narsistinen.

Väärin. Lapsi ei mystisesti tiedä mitään, vaan se äiti rakas muokkaa lapsen ajatusmalleja. Aikuisenakaan ei voi tietää mitä se isä on joutunut kokemaan jollei isä kerro itse. Katkeroituneen äidin sanaan ei voi luottaa. Mutta tätähän lapsi ei tiedä, kun hänet on manipuloitu jo pienestä äidin mukaiseksi.

Sinä tarkoitat, että lapset eivät näe eivätkä kuule mitään ja kaikki lapsuusmuistot ovat vääristyneitä? No jopas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi isän uusi puoliso olisi h u ora sen enempää kuin entinenkään puoliso?

Ei uudelleen parisuhteeseen meneminen tee kenestäkään h u o raa.

Silloinhan Suomi olisi niitä täynnä.

Kamalinta oman sukupuolensa ja samalla itsensä halveeraamista on huo rItella toista.

Surullista, että tyttäresi on noin syvällä katkeruudessaan. Pilaa omankin elämänsä.

Äitinä olisin huolestunut enkä lainkaan ylpeä. Varsinkaan itsestäni, tuntisin piikin omassatunnossani. Josrainhan tytär on tuon mallin ja asenteen jo lapsena oppinut.

Ei tietenkään ole, mutta on se tyttärellekin kova paikka kun oma rakas isä löytää uuden naisen. Tyttärellä on myös omia tunteita isäänsä kohtana, ei ne kaikki ole äidin tunteita kuten täällä yritetään väittää. Kyllä lapsikin voi tuntea tulleensa petetyksi.

Miten ne tunteet isää kohtaan muuttuvat? Isä on ihan se sama isä. Jos tuolle linjalle lähdetään, niin silloinhan isän ei pitäisi hyväksyä sen tyttären miestä koskaan. Koska sinun logiikallasi tytär muuttuu radikaalisti, kun uusi kumppani tulee elämään.

Tytär ymmärtää, että isä on epäluotettava selkäänpuukottaja. Isään ei voi enää luottaa. Yksinkertaista. Ei ole ollenkaan sama isä ja tunne luottamuksen menettämisen jälkeen.

Äidin sanoja, äidin sanoja nämä. Sellaisen oiken paljon lastaan rakastavan ja hänelle hyvää haluavan hienon äidin sanoja.

Miksi on niin vaikea täällä ihmisten ymmärtää, että isän petos vaikuttaa radikaalisti koko perheeseen ja lapset kärsivät siitä suunnattoman paljon. Kyllä se tuska ja haluttomuus saada uusi nainen elämään ja juhliin voi tulla ihan lapsesta itsestään, vaikka äiti kuinka koittaisi puhua hyvää isästä ja auttaa lasta pitämään yllä hyvää isäsuhdetta. En tietenkään hyväksy tapaa, jolla kyseinen lapsi puhui naisesta mutta näin oman isäni pettäjäksi paljastumisen jälkeen voin puhua kyllä ihan omasta kokemuksesta. Lapsi ei tosiaan ole kummankaan vanhemman jatke ja lapsella on myös omat ajatuksensa ja tunteensa. Isäni petti meidän koko perheemme ja särki minunkin sydämeni. Isäni oli ja ON itsekäs, eikä välitä meistä kestään - vaikka äiti minua koittaa suojella ja yrittää väittää, että välittäisi (Isäni toiminta on osoittanut tuon valheeksi). Myöskään nainen, jonka kanssa äitiäni petti omaa omia pieniä lapsia ja aviomiehen. Kauniita ihmisiä, todella. Ja sitten jos tuollaista ei hyväksy itse lapsena, niin täällä vauhkotaan LAPSEN oikeudesta tulla kuulluksi mutta jos lapsi sanoo sitten miltä se tuntuu, aletaan suoraan lapsen äitiä syyttämään manipuloinnista. Kyllä ne pettäjät ja pettämiseen osallistuneet pnot ovat syyllisiä, vaikka täällä asiaa miten koitettaisiin vääntää.

Koska lapsi ei tiedä iskän kikkelinkastajaisista jollei äiti niistä kerro. Se on äidin omalla vastuulla hoitaa eronsa ja pettymyksen tunteensa ilman lasten vetämistä mukaan. Vaikka sitten ammattiavun turvin.

Ei lapsi osaa sanoa miltä iskän äitiä pettäminen tuntuu, jollei lapsi tiedä koko asiasta mitään.

Sinun pitäisi ymmärtää, että taaperolla ja teinillä on eroa. Onko jossain sanottu, että tuo nainen on ollut päiväkoti-ikäinen, kun isän sivusuhde on alkanut.

Yksi varhaisimmista lapsuusmuistoistani on, kun yritän lohduttaa hillittömästi itkevää äitiäni. Muistan edelleen sen ahdistuksen tunteen. Äiti kertoi aikuisena, että isällä oli suhde, kun me lapset oltiin pieniä. Minusta tuo on edelleen vastenmielistä ja tahraa osaltaan isän muistoa.

Sama. Muistan kun siskon kanssa ihmeteltiin, miksi kotona on niin synkkää ja hiljaista. Ollessamme aikuisia, "oksensi" äiti sitten isän uskottomuuden meidän päällemme. Vieläkin suututtaa, kun iskä ei enää ollut kertomassa toista näkökulmaa ja tuntuu, että äiti täten tahrasi isän muiston.

Mitä näkökulmaa? Sitäkö, että isäsi olisi sanonut, että hän ei ole ketään pettänyt?

Hyi kun täällä on ikäviä ihmisiä kommentoimassa. Lasten kokemuksiin kommentoidaan joko haukkuen lapsen äitiä & syyllistäen tätä (tietämättä asiasta mitään) tai tällaisella tavalla, tehden oletuksia selkeästi kipeästä tilanteesta julmalla tavalla. 😔

Sulla olis kyllä peiliinkatsomisen paikka ja niin parilla muullakin täällä.

Otan osaa alk.per. viestin kirjoittajan isän menetykseen ja kipeisiin, siinä kohti varmasti turhalta tuntuneisen paljastusten käsittelyyn. ❤️

Jos tosiasia on se, että lasten isä on pettänyt lasten äitiä parisuhteen aikana, niin mikä se toinen näkökulma sitten olisi? "Petin äitiänne syystä x, y ja z?" Jos aikuisille lapsille sanookin, että mies meni vieraisiin ja kotona oli silloin ikävä ilmapiiri, niin sehän vain selittää sen ilmapiirin. Minun mielestä aikuisille lapsille ei kuulu syyt, miksi niin tapahtui. En minä ainakaan haluaisi kuulla, miten kotona ei ollut seksiä tarpeeksi tai se työkaveri nyt oli niin hurjan haluttava.

Olen tuo, joka kertoi lohduttaneensa itkevää äitiään. Ei minua kiinnosta, miksi isä teki niin kuin teki. Isä ei ollut mikään helppo ihminen ja kaiken lisäksi meni tekemään noin. Olisi ensin ottanut eron.

Äitisi on voinut pettää isääsi vaikka miten plajon, ja olla narsistinen tms. tätä isäsi ei ole sinulle kertonut.

Kyllä lapsi viimeistään aikuisena tietää , jos äiti on / oli narsistinen.

Väärin. Lapsi ei mystisesti tiedä mitään, vaan se äiti rakas muokkaa lapsen ajatusmalleja. Aikuisenakaan ei voi tietää mitä se isä on joutunut kokemaan jollei isä kerro itse. Katkeroituneen äidin sanaan ei voi luottaa. Mutta tätähän lapsi ei tiedä, kun hänet on manipuloitu jo pienestä äidin mukaiseksi.

Sinä et ole narsistia edes tavannut , jos alat väittää, ettei tämän lapsi tajua viimeistään aikuisena , että narsisti on/ oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on sairasta tuokin että lapsi joutuu lohduttamaan itkevää äitiään! Tuskin tajus tuokaan äiti pahoitella edes jälkikäteen. Kamala taakka pienelle lapselle.

Niin äiti kuin isäkin saa itkeä myös niin että lapset sen näkevät. Kunhan lapset huomaavat että itku lohduttaa ja siitä lapsen antamasta lohdusta on hyötyä. Jos se itku kestää kuukausia ja vuosi ja vielä pahenee ajan mittaan se on taakka kenelle tahansa.

Ihan sairasta. Mut joo, ei marttyyrimammat ajattele muita kuin itseään.

Ihanko oikeasti sinä et ole koskaan itkenyt lastesi nähden mistään syystä? Oletko ajatellut, minkä mallin se antaa lapsillesi?

En koskaan ole lasta sillä kuormittanut tai "antanut" lapsen ottaa lohduttajan roolia. Se luo turvattomuutta lapsille. Toki ovat saaneet tulla, mutta olen pyrkinyt vakuuttamaan että kaikki on hyvin, eikä heidän tarvitse minusta huolta kantaa. Eli pyrkinyt kaikella mahdollisilla tavalla vähentää sitä draamaa, en lisäämään sitä.

Onko lohduttaminen aina kuormittavaa? Onko sinulla lapsia ja jos on niin miksi?

Vanhemman lohduttaminen on varsinkin pienelle lapselle kuormittavaa, koska lapsen silmissä se vakaa, luotettava tuki ja turva, auktoriteetti asemassa oleva vanhempi romahtaa. Eikö tämä ole itsestään selvää kaikille? Mieti nyt itsekin. Tunteita saa toki näyttää, mutta vanhemman tehtävä on olla tukipilari, eikä lapsen vanhemmilleen. Lapsella ei ole siihen keinoja eikä kykyä.

Minulla on 3 lasta, kiitos kysymästä. Ja varmaan samasta syystä kuin muillakin. Miksi ihmeessä tuollaista edes kysyt?

Se että itku tarkoittaa samaa kuin romahtaminen ei ole normaalia eikä tervettä.

Suotavaa olisi että vanhemmat olisi kutakuinkin normaaleita ja tervejärkisiä.

Se olisi todella suotavaa.

Tervejärkinen ihminen tajuaa että ensin otetaan ero ja vasta sitten hankitaan uusi kumppani.

Tervejärkinen myös ymmärtää että se joka tulee petetyksi , saattaa olla sen jälkeen ihan jonkinlaisen tovin pois tolaltaan.

Ei vaan tervejärkinen vanhempi suojelee lastaan, eikä ota häntä likasangoksi omien pahojen mieliensä laskiämpäriksi. Lapselle ei kuulu vanhempien välisen suhteen riidat tai eron syyt. Eron sattuessa lastaan rakastava ihminen toimii niin että ero on mahdollisimman helppo lapselle, ei niin että vaikeuttaa lapsen erosta toipumista omalla käytöksellään.

Niinpä. Eron sattuessa lastaan rakastava eroaja toimii niin, että molemmat vanhemmat ovat lapselleen läsnä ja pystyvät täysjärkisinä ja toimintakykyisinä.

Ei niin, että valehtelee lapsen toiselle vanhemmalle silmät suut täyteen ja on iltakausia poissa lapsenhoitovastuustaan milloin milläkin verukkeella, ja sitten kun paska kaatuu petetyn puolison päälle, loikkii uuden kultansa kainaloon ja jättää sekä traumatisoituneen toisen vanhemman että ne säikähtäneet lapsensa keskenään oman onnensa nojaan. 

Vastuullinen aikuinen eroaja kantaa vastuunsa, hoitaa vanhemmuutensa, antaa toisen vanhemman toipua rauhassa järkytyksestään, ei sekoita pakkaa enempää, ottaa vastuunsa eron järjestelyistä.

Toisin kuin esim. minun eksäni, joka ei laittanut eron tullessa tikkua ristiin erojärjestelyjen suhteen, jätti kaiken minun huolekseni, niin eron, osituksen, ilmoittelut, lasten hoidon järjestelyn. Hän kun vaan rakasti niin kamalasti. 

Lopulta joudut kuitenkin taipumaan. Ei lapsesi järjestä kaksia kihlajaisia, häitä, lapsensa ristiäisiä ja syntymäpäiviä. Hän kutsuu kaikki isovanhemmat ja ne tulee ketkä tulee.

Ja tiedoksi: enemmistö lapsista vihaa omia juhlapäiviään eronneiden vanhempien vuoksi. Eivätkä he halua kaksia juhlia. Kuraattorina satun tietämään..

Ystäväni järjesti lapsensa ristiäiset. Sinne tulivat eronneet isovanhemmat. Isoisän vaimo ei tietenkään saanut tulla. Ero oli pettämisero reilusti yli kaksikymmentä vuotta sitten. Häitä ei ole pidetty ollenkaan mutta nekin olisi varmaan menneet samaan malliin.

Pesänselvittäjille tulee selvitettäväksi uusperheiden kuolinpesiä, tapauksia joissa lapset eivät ole koskaan käyneet isän kodissa eivätkä tavanneet isän vaimoa.

"Ei voi valita, kun rakastuu niin rakastuu." "Rakkautta ei voi hillitä eikä kahlita." "Tapahtunut vain tapahtui."

Mutta tosiaan, sen petetyn pitää sitten yhtäkkiä vaan osata valita, hillitä, hallita ja kahlita. Ottaa vastuu. Ei se saisi sanoa, että nyt tapahtui näin, että puolisoni päätti tämän näin, ja tältä minusta tuntuu, olen paskana, olen rikki ja olen vihainen. En pysty tekemään tätä helpoksi muille, koska tämä ei ole helppoa minulle.

Miksei sen vastuun kantaminen, järkevänä oleminen, asioiden hoitaminen ja lasten olojen helpottaminen ei voisi olla sen pettäjän asia ja vastuulla? Hänhän siinä on yleensä saanut ymmärrystä ja terapiatunteja jo siltä pettämiskumppaniltaan.

MIten olet käsitellyt tuota eroa? Auttaisiko terapeutille puhuminen? Joskus auttaa ihan tunteiden käsitteleminen kirjoittamalla tunteensa päiväkirjaan, tai vaikkapa kirjoittamalla avoimen kirjeen eksälle, jota et kuitenkaan lähetä vaan tuhoat kirjeen kirjoitettuasi. Jokin anteeksiantamiseen ja vihankäsittelyyn kohdistettu meditointiharjoittelu voisi myös olla paikallaan.

Ei ole lapsen osa helppo. Isän luona on se uusi kumppani ja hän haluaa usein eroon aikaisemman liiton lapsista, varsinkin teinitytöistä. Ensin mielistellään ehkä vuosi ja sitten aletaan ajaa lapsia pois vihjaamalla, kiusaamalla ja sanotaan jo suoraan kun ei tunnu menevän perille. Juhlatko pitäisi järjestää ja kakkua tarjota?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi isän uusi puoliso olisi h u ora sen enempää kuin entinenkään puoliso?

Ei uudelleen parisuhteeseen meneminen tee kenestäkään h u o raa.

Silloinhan Suomi olisi niitä täynnä.

Kamalinta oman sukupuolensa ja samalla itsensä halveeraamista on huo rItella toista.

Surullista, että tyttäresi on noin syvällä katkeruudessaan. Pilaa omankin elämänsä.

Äitinä olisin huolestunut enkä lainkaan ylpeä. Varsinkaan itsestäni, tuntisin piikin omassatunnossani. Josrainhan tytär on tuon mallin ja asenteen jo lapsena oppinut.

Ei tietenkään ole, mutta on se tyttärellekin kova paikka kun oma rakas isä löytää uuden naisen. Tyttärellä on myös omia tunteita isäänsä kohtana, ei ne kaikki ole äidin tunteita kuten täällä yritetään väittää. Kyllä lapsikin voi tuntea tulleensa petetyksi.

Miten ne tunteet isää kohtaan muuttuvat? Isä on ihan se sama isä. Jos tuolle linjalle lähdetään, niin silloinhan isän ei pitäisi hyväksyä sen tyttären miestä koskaan. Koska sinun logiikallasi tytär muuttuu radikaalisti, kun uusi kumppani tulee elämään.

Tytär ymmärtää, että isä on epäluotettava selkäänpuukottaja. Isään ei voi enää luottaa. Yksinkertaista. Ei ole ollenkaan sama isä ja tunne luottamuksen menettämisen jälkeen.

Äidin sanoja, äidin sanoja nämä. Sellaisen oiken paljon lastaan rakastavan ja hänelle hyvää haluavan hienon äidin sanoja.

Miksi on niin vaikea täällä ihmisten ymmärtää, että isän petos vaikuttaa radikaalisti koko perheeseen ja lapset kärsivät siitä suunnattoman paljon. Kyllä se tuska ja haluttomuus saada uusi nainen elämään ja juhliin voi tulla ihan lapsesta itsestään, vaikka äiti kuinka koittaisi puhua hyvää isästä ja auttaa lasta pitämään yllä hyvää isäsuhdetta. En tietenkään hyväksy tapaa, jolla kyseinen lapsi puhui naisesta mutta näin oman isäni pettäjäksi paljastumisen jälkeen voin puhua kyllä ihan omasta kokemuksesta. Lapsi ei tosiaan ole kummankaan vanhemman jatke ja lapsella on myös omat ajatuksensa ja tunteensa. Isäni petti meidän koko perheemme ja särki minunkin sydämeni. Isäni oli ja ON itsekäs, eikä välitä meistä kestään - vaikka äiti minua koittaa suojella ja yrittää väittää, että välittäisi (Isäni toiminta on osoittanut tuon valheeksi). Myöskään nainen, jonka kanssa äitiäni petti omaa omia pieniä lapsia ja aviomiehen. Kauniita ihmisiä, todella. Ja sitten jos tuollaista ei hyväksy itse lapsena, niin täällä vauhkotaan LAPSEN oikeudesta tulla kuulluksi mutta jos lapsi sanoo sitten miltä se tuntuu, aletaan suoraan lapsen äitiä syyttämään manipuloinnista. Kyllä ne pettäjät ja pettämiseen osallistuneet pnot ovat syyllisiä, vaikka täällä asiaa miten koitettaisiin vääntää.

Koska lapsi ei tiedä iskän kikkelinkastajaisista jollei äiti niistä kerro. Se on äidin omalla vastuulla hoitaa eronsa ja pettymyksen tunteensa ilman lasten vetämistä mukaan. Vaikka sitten ammattiavun turvin.

Ei lapsi osaa sanoa miltä iskän äitiä pettäminen tuntuu, jollei lapsi tiedä koko asiasta mitään.

Sinun pitäisi ymmärtää, että taaperolla ja teinillä on eroa. Onko jossain sanottu, että tuo nainen on ollut päiväkoti-ikäinen, kun isän sivusuhde on alkanut.

Yksi varhaisimmista lapsuusmuistoistani on, kun yritän lohduttaa hillittömästi itkevää äitiäni. Muistan edelleen sen ahdistuksen tunteen. Äiti kertoi aikuisena, että isällä oli suhde, kun me lapset oltiin pieniä. Minusta tuo on edelleen vastenmielistä ja tahraa osaltaan isän muistoa.

Sama. Muistan kun siskon kanssa ihmeteltiin, miksi kotona on niin synkkää ja hiljaista. Ollessamme aikuisia, "oksensi" äiti sitten isän uskottomuuden meidän päällemme. Vieläkin suututtaa, kun iskä ei enää ollut kertomassa toista näkökulmaa ja tuntuu, että äiti täten tahrasi isän muiston.

Mitä näkökulmaa? Sitäkö, että isäsi olisi sanonut, että hän ei ole ketään pettänyt?

Hyi kun täällä on ikäviä ihmisiä kommentoimassa. Lasten kokemuksiin kommentoidaan joko haukkuen lapsen äitiä & syyllistäen tätä (tietämättä asiasta mitään) tai tällaisella tavalla, tehden oletuksia selkeästi kipeästä tilanteesta julmalla tavalla. 😔

Sulla olis kyllä peiliinkatsomisen paikka ja niin parilla muullakin täällä.

Otan osaa alk.per. viestin kirjoittajan isän menetykseen ja kipeisiin, siinä kohti varmasti turhalta tuntuneisen paljastusten käsittelyyn. ❤️

Jos tosiasia on se, että lasten isä on pettänyt lasten äitiä parisuhteen aikana, niin mikä se toinen näkökulma sitten olisi? "Petin äitiänne syystä x, y ja z?" Jos aikuisille lapsille sanookin, että mies meni vieraisiin ja kotona oli silloin ikävä ilmapiiri, niin sehän vain selittää sen ilmapiirin. Minun mielestä aikuisille lapsille ei kuulu syyt, miksi niin tapahtui. En minä ainakaan haluaisi kuulla, miten kotona ei ollut seksiä tarpeeksi tai se työkaveri nyt oli niin hurjan haluttava.

Olen tuo, joka kertoi lohduttaneensa itkevää äitiään. Ei minua kiinnosta, miksi isä teki niin kuin teki. Isä ei ollut mikään helppo ihminen ja kaiken lisäksi meni tekemään noin. Olisi ensin ottanut eron.

Äitisi on voinut pettää isääsi vaikka miten plajon, ja olla narsistinen tms. tätä isäsi ei ole sinulle kertonut.

Niin, kotona olevalla kahden pienen lapsen äidillähän sitä oli jatkuvasti mahdollisuuksia pettää... Voisiko se nyt olla niin, että minä tunnen oman äitini ja isäni, et sinä?

Sinä "tiedät" sen mitä äitisi on kertonut sinulle. Se ei ole koko totuus, ja sinun tulisi nyt jo aikuisena se ymmärtää. Etkö todella oletietoinen siitä että se lapsen toiseen vanhempaan pettynyt mustamaalaa, ja kertoo niitä omia totuuksiaan lapselle, joka sitten omaksuu äitinsä käsityksen asioista?

Etkö sinä millään ymmärrä,että vaikka jotkut tekevät noin, niin eivät läheskään kaikki.

Moni pettyy isäänsä ( tai äitiinsä ) jo ennen pettämistä , joka on sitten kuin piste Iin päälle.

Tai voi olla niin , että hyvä isä löytää uuden naisen ja unohtaa saman tien omat lapsensa . Ei halua nähdä , ei olla tekemisissä , vaikka on siihen asti viettänyt paljon aikaa lastensa kanssa.

Ei lapset ihan tyhmiä ole, ei tarvi äidin yhtään puhua mitään pahaa , niin hirveä pettymys se lapselle on.

Olen nähnyt tämänkin.

Tämä on tietenkin sikäli ohi aiheen, ettei tuo takkinsa kääntänyt isä mihinkään juhliinkaan halunnut tulla eikä enää muistanut lastensa synttäreitäkään.

Ja vaikka tuon parisuhde olisi ollut huono , niin ei kai isän sen takia pidä lapsiaan hylätä

Sen tiedän aivan varmasti että äiti yritti lasten ja isän välejä ylläpitää.

Sinä se tässä et ymmärrä että et voi teitää mitään "koko totuuksia" vain kuulemalla äitisi puolen asioista. On todella yleistä manipuloida lapsia, varsinkin äidit tekevät niin monesti. Sinä et lapsena tunnistaisi tätä manipulaatiota, et edes aikuisena. Mikä tässä nyt on niin vaikeaa ymmärtää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on sairasta tuokin että lapsi joutuu lohduttamaan itkevää äitiään! Tuskin tajus tuokaan äiti pahoitella edes jälkikäteen. Kamala taakka pienelle lapselle.

Niin äiti kuin isäkin saa itkeä myös niin että lapset sen näkevät. Kunhan lapset huomaavat että itku lohduttaa ja siitä lapsen antamasta lohdusta on hyötyä. Jos se itku kestää kuukausia ja vuosi ja vielä pahenee ajan mittaan se on taakka kenelle tahansa.

Ihan sairasta. Mut joo, ei marttyyrimammat ajattele muita kuin itseään.

Ihanko oikeasti sinä et ole koskaan itkenyt lastesi nähden mistään syystä? Oletko ajatellut, minkä mallin se antaa lapsillesi?

En koskaan ole lasta sillä kuormittanut tai "antanut" lapsen ottaa lohduttajan roolia. Se luo turvattomuutta lapsille. Toki ovat saaneet tulla, mutta olen pyrkinyt vakuuttamaan että kaikki on hyvin, eikä heidän tarvitse minusta huolta kantaa. Eli pyrkinyt kaikella mahdollisilla tavalla vähentää sitä draamaa, en lisäämään sitä.

Onko lohduttaminen aina kuormittavaa? Onko sinulla lapsia ja jos on niin miksi?

Vanhemman lohduttaminen on varsinkin pienelle lapselle kuormittavaa, koska lapsen silmissä se vakaa, luotettava tuki ja turva, auktoriteetti asemassa oleva vanhempi romahtaa. Eikö tämä ole itsestään selvää kaikille? Mieti nyt itsekin. Tunteita saa toki näyttää, mutta vanhemman tehtävä on olla tukipilari, eikä lapsen vanhemmilleen. Lapsella ei ole siihen keinoja eikä kykyä.

Minulla on 3 lasta, kiitos kysymästä. Ja varmaan samasta syystä kuin muillakin. Miksi ihmeessä tuollaista edes kysyt?

Se että itku tarkoittaa samaa kuin romahtaminen ei ole normaalia eikä tervettä.

Suotavaa olisi että vanhemmat olisi kutakuinkin normaaleita ja tervejärkisiä.

Se olisi todella suotavaa.

Tervejärkinen ihminen tajuaa että ensin otetaan ero ja vasta sitten hankitaan uusi kumppani.

Tervejärkinen myös ymmärtää että se joka tulee petetyksi , saattaa olla sen jälkeen ihan jonkinlaisen tovin pois tolaltaan.

Ei vaan tervejärkinen vanhempi suojelee lastaan, eikä ota häntä likasangoksi omien pahojen mieliensä laskiämpäriksi. Lapselle ei kuulu vanhempien välisen suhteen riidat tai eron syyt. Eron sattuessa lastaan rakastava ihminen toimii niin että ero on mahdollisimman helppo lapselle, ei niin että vaikeuttaa lapsen erosta toipumista omalla käytöksellään.

Niinpä. Eron sattuessa lastaan rakastava eroaja toimii niin, että molemmat vanhemmat ovat lapselleen läsnä ja pystyvät täysjärkisinä ja toimintakykyisinä.

Ei niin, että valehtelee lapsen toiselle vanhemmalle silmät suut täyteen ja on iltakausia poissa lapsenhoitovastuustaan milloin milläkin verukkeella, ja sitten kun paska kaatuu petetyn puolison päälle, loikkii uuden kultansa kainaloon ja jättää sekä traumatisoituneen toisen vanhemman että ne säikähtäneet lapsensa keskenään oman onnensa nojaan. 

Vastuullinen aikuinen eroaja kantaa vastuunsa, hoitaa vanhemmuutensa, antaa toisen vanhemman toipua rauhassa järkytyksestään, ei sekoita pakkaa enempää, ottaa vastuunsa eron järjestelyistä.

Toisin kuin esim. minun eksäni, joka ei laittanut eron tullessa tikkua ristiin erojärjestelyjen suhteen, jätti kaiken minun huolekseni, niin eron, osituksen, ilmoittelut, lasten hoidon järjestelyn. Hän kun vaan rakasti niin kamalasti. 

Miten tämä liittyy siihen miten SINÄ kohtelet omia lapsiasi? Antaako exän petturuus siis oikeuden ki

duttaa omia lapsiasi, niitä joita väität rakastavasi eniten maailmassa?

Eniten kyllä halveksin näitä pettämiskumppaneita, tyhmiä ulkopuolisia, jotka menee oman ihastuksensa varjolla muka auttamaan, tukemaan ja terapioimaan niitä avioliitossaan pulassa olevia ihmisiä. Toisten keskeneräisiin parisuhteisiin ei pidä sotkeutua. Jos ei itsellä ole terapiakoulutusta, niin moisesta ymmärtelystä ei seuraa todellakaan mitään muuta kuin kauhistus kaikille. Toki voi toista kannustaa selvittämään ihan itse välinsä puolisonsa kanssa, ja itselleen sen, onko parisuhteella jatkumisen edellytyksiä. Mutta petoskumppani on petoskumppani, eikä sellaisena ansaitse minkäänlaista arvostusta sieltä petetyn taholta, ikinä.

Vierailija kirjoitti:

"Ei voi valita, kun rakastuu niin rakastuu." "Rakkautta ei voi hillitä eikä kahlita." "Tapahtunut vain tapahtui."

Mutta tosiaan, sen petetyn pitää sitten yhtäkkiä vaan osata valita, hillitä, hallita ja kahlita. Ottaa vastuu. Ei se saisi sanoa, että nyt tapahtui näin, että puolisoni päätti tämän näin, ja tältä minusta tuntuu, olen paskana, olen rikki ja olen vihainen. En pysty tekemään tätä helpoksi muille, koska tämä ei ole helppoa minulle.

Miksei sen vastuun kantaminen, järkevänä oleminen, asioiden hoitaminen ja lasten olojen helpottaminen ei voisi olla sen pettäjän asia ja vastuulla? Hänhän siinä on yleensä saanut ymmärrystä ja terapiatunteja jo siltä pettämiskumppaniltaan.

Sinun tekemiset ja tekemättä jättämiset ovat sinun vastuulla. Eivät eksäsi. Jos olette yhdessä rannalla, ja yhteinen lapsenne on hukkumassa. Etkö mene avuksi kun ei isäkään kerran mene? mietihän uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi isän uusi puoliso olisi h u ora sen enempää kuin entinenkään puoliso?

Ei uudelleen parisuhteeseen meneminen tee kenestäkään h u o raa.

Silloinhan Suomi olisi niitä täynnä.

Kamalinta oman sukupuolensa ja samalla itsensä halveeraamista on huo rItella toista.

Surullista, että tyttäresi on noin syvällä katkeruudessaan. Pilaa omankin elämänsä.

Äitinä olisin huolestunut enkä lainkaan ylpeä. Varsinkaan itsestäni, tuntisin piikin omassatunnossani. Josrainhan tytär on tuon mallin ja asenteen jo lapsena oppinut.

Ei tietenkään ole, mutta on se tyttärellekin kova paikka kun oma rakas isä löytää uuden naisen. Tyttärellä on myös omia tunteita isäänsä kohtana, ei ne kaikki ole äidin tunteita kuten täällä yritetään väittää. Kyllä lapsikin voi tuntea tulleensa petetyksi.

Miten ne tunteet isää kohtaan muuttuvat? Isä on ihan se sama isä. Jos tuolle linjalle lähdetään, niin silloinhan isän ei pitäisi hyväksyä sen tyttären miestä koskaan. Koska sinun logiikallasi tytär muuttuu radikaalisti, kun uusi kumppani tulee elämään.

Tytär ymmärtää, että isä on epäluotettava selkäänpuukottaja. Isään ei voi enää luottaa. Yksinkertaista. Ei ole ollenkaan sama isä ja tunne luottamuksen menettämisen jälkeen.

Äidin sanoja, äidin sanoja nämä. Sellaisen oiken paljon lastaan rakastavan ja hänelle hyvää haluavan hienon äidin sanoja.

Miksi on niin vaikea täällä ihmisten ymmärtää, että isän petos vaikuttaa radikaalisti koko perheeseen ja lapset kärsivät siitä suunnattoman paljon. Kyllä se tuska ja haluttomuus saada uusi nainen elämään ja juhliin voi tulla ihan lapsesta itsestään, vaikka äiti kuinka koittaisi puhua hyvää isästä ja auttaa lasta pitämään yllä hyvää isäsuhdetta. En tietenkään hyväksy tapaa, jolla kyseinen lapsi puhui naisesta mutta näin oman isäni pettäjäksi paljastumisen jälkeen voin puhua kyllä ihan omasta kokemuksesta. Lapsi ei tosiaan ole kummankaan vanhemman jatke ja lapsella on myös omat ajatuksensa ja tunteensa. Isäni petti meidän koko perheemme ja särki minunkin sydämeni. Isäni oli ja ON itsekäs, eikä välitä meistä kestään - vaikka äiti minua koittaa suojella ja yrittää väittää, että välittäisi (Isäni toiminta on osoittanut tuon valheeksi). Myöskään nainen, jonka kanssa äitiäni petti omaa omia pieniä lapsia ja aviomiehen. Kauniita ihmisiä, todella. Ja sitten jos tuollaista ei hyväksy itse lapsena, niin täällä vauhkotaan LAPSEN oikeudesta tulla kuulluksi mutta jos lapsi sanoo sitten miltä se tuntuu, aletaan suoraan lapsen äitiä syyttämään manipuloinnista. Kyllä ne pettäjät ja pettämiseen osallistuneet pnot ovat syyllisiä, vaikka täällä asiaa miten koitettaisiin vääntää.

Koska lapsi ei tiedä iskän kikkelinkastajaisista jollei äiti niistä kerro. Se on äidin omalla vastuulla hoitaa eronsa ja pettymyksen tunteensa ilman lasten vetämistä mukaan. Vaikka sitten ammattiavun turvin.

Ei lapsi osaa sanoa miltä iskän äitiä pettäminen tuntuu, jollei lapsi tiedä koko asiasta mitään.

Sinun pitäisi ymmärtää, että taaperolla ja teinillä on eroa. Onko jossain sanottu, että tuo nainen on ollut päiväkoti-ikäinen, kun isän sivusuhde on alkanut.

Yksi varhaisimmista lapsuusmuistoistani on, kun yritän lohduttaa hillittömästi itkevää äitiäni. Muistan edelleen sen ahdistuksen tunteen. Äiti kertoi aikuisena, että isällä oli suhde, kun me lapset oltiin pieniä. Minusta tuo on edelleen vastenmielistä ja tahraa osaltaan isän muistoa.

Sama. Muistan kun siskon kanssa ihmeteltiin, miksi kotona on niin synkkää ja hiljaista. Ollessamme aikuisia, "oksensi" äiti sitten isän uskottomuuden meidän päällemme. Vieläkin suututtaa, kun iskä ei enää ollut kertomassa toista näkökulmaa ja tuntuu, että äiti täten tahrasi isän muiston.

Mitä näkökulmaa? Sitäkö, että isäsi olisi sanonut, että hän ei ole ketään pettänyt?

Hyi kun täällä on ikäviä ihmisiä kommentoimassa. Lasten kokemuksiin kommentoidaan joko haukkuen lapsen äitiä & syyllistäen tätä (tietämättä asiasta mitään) tai tällaisella tavalla, tehden oletuksia selkeästi kipeästä tilanteesta julmalla tavalla. 😔

Sulla olis kyllä peiliinkatsomisen paikka ja niin parilla muullakin täällä.

Otan osaa alk.per. viestin kirjoittajan isän menetykseen ja kipeisiin, siinä kohti varmasti turhalta tuntuneisen paljastusten käsittelyyn. ❤️

Jos tosiasia on se, että lasten isä on pettänyt lasten äitiä parisuhteen aikana, niin mikä se toinen näkökulma sitten olisi? "Petin äitiänne syystä x, y ja z?" Jos aikuisille lapsille sanookin, että mies meni vieraisiin ja kotona oli silloin ikävä ilmapiiri, niin sehän vain selittää sen ilmapiirin. Minun mielestä aikuisille lapsille ei kuulu syyt, miksi niin tapahtui. En minä ainakaan haluaisi kuulla, miten kotona ei ollut seksiä tarpeeksi tai se työkaveri nyt oli niin hurjan haluttava.

Olen tuo, joka kertoi lohduttaneensa itkevää äitiään. Ei minua kiinnosta, miksi isä teki niin kuin teki. Isä ei ollut mikään helppo ihminen ja kaiken lisäksi meni tekemään noin. Olisi ensin ottanut eron.

Äitisi on voinut pettää isääsi vaikka miten plajon, ja olla narsistinen tms. tätä isäsi ei ole sinulle kertonut.

Niin, kotona olevalla kahden pienen lapsen äidillähän sitä oli jatkuvasti mahdollisuuksia pettää... Voisiko se nyt olla niin, että minä tunnen oman äitini ja isäni, et sinä?

Sinä "tiedät" sen mitä äitisi on kertonut sinulle. Se ei ole koko totuus, ja sinun tulisi nyt jo aikuisena se ymmärtää. Etkö todella oletietoinen siitä että se lapsen toiseen vanhempaan pettynyt mustamaalaa, ja kertoo niitä omia totuuksiaan lapselle, joka sitten omaksuu äitinsä käsityksen asioista?

Etkö sinä millään ymmärrä,että vaikka jotkut tekevät noin, niin eivät läheskään kaikki.

Moni pettyy isäänsä ( tai äitiinsä ) jo ennen pettämistä , joka on sitten kuin piste Iin päälle.

Tai voi olla niin , että hyvä isä löytää uuden naisen ja unohtaa saman tien omat lapsensa . Ei halua nähdä , ei olla tekemisissä , vaikka on siihen asti viettänyt paljon aikaa lastensa kanssa.

Ei lapset ihan tyhmiä ole, ei tarvi äidin yhtään puhua mitään pahaa , niin hirveä pettymys se lapselle on.

Olen nähnyt tämänkin.

Tämä on tietenkin sikäli ohi aiheen, ettei tuo takkinsa kääntänyt isä mihinkään juhliinkaan halunnut tulla eikä enää muistanut lastensa synttäreitäkään.

Ja vaikka tuon parisuhde olisi ollut huono , niin ei kai isän sen takia pidä lapsiaan hylätä

Sen tiedän aivan varmasti että äiti yritti lasten ja isän välejä ylläpitää.

Sinä se tässä et ymmärrä että et voi teitää mitään "koko totuuksia" vain kuulemalla äitisi puolen asioista. On todella yleistä manipuloida lapsia, varsinkin äidit tekevät niin monesti. Sinä et lapsena tunnistaisi tätä manipulaatiota, et edes aikuisena. Mikä tässä nyt on niin vaikeaa ymmärtää?

Kyllä lapsi näkee haluaako isä tavata ja huolehtia lapsesta esim taloudellisesti. Monet isät maksaa kaikenlaista uuden vaimon lapsille ja syrjii rahallisesti siittämiään lapsia. Tämäkö on lasten äidin vika? Somesta asiat näkyvät, lahjat ja matkat vieraille lapsille.