Pettämisen ja eron jälkeen lasten juhlat

Eipä se isäkään lapsiaan ole ajatellut jos on kerran hyvin nopeasti sen uuden naisensa lasten eteen tuonut. On käsittämätöntä että varsinkin miehet tuppaa aina eroissa unohtamaan lastensa surun vanhempien erosta.

Mies vaan kulkee alkuhuumassa välittämättä mistään muusta kuin itsestään. Tämä on valitettavan yleistä.

On kyllä naisenkin päässä vikaa jos on heti tunkenut itsensä lasten elämään.

Ja sen petetyn äidin pitäisi tässä olla se pyhimys ja aikuinen ja kestää kaikki kun mies elelee uuden naisensa kanssa uhraamatta ilmeisestikään ajatustakaan tekojensa tuomasta tuskasta myös niille lapsille.

Harva lapsi kuitenkaan kääntyy vanhempaansa vastaan vaikka tämä tekisi mitä ja näin saa iskä onnellisena porskuttaa .

Minua ei haittaa eksäni uusi ja uudet kuviot, eikä sukunsa. Hyvä vaan että on jonkun toisen haitolla. Itse halusin erota ja kivempi että eksällä on joku vaikka itsellä ei. Jos olisin petetty ja jätetty, ajattelisin silti varmaan samoin. En haluaisi tuhlata sekuntiakaan aikaani moiseen.

Tästä keskustelusta tuli mieleeni omalla kohdalla skenaario että mummu saattaa äityä hankalaksi vastaavien isompien juhlien kohdalla. Onneksi meilläkin niihin aikaa vielä on mutta toivon todella että osaa käyttäytyä silloin.

Itse olen ollut vastaavassa kuviossa se isän uusi vaimo. Ensimmäiset lasten isommat juhlat olivat vanhemman lapsen ylioppilasjuhlat noin 3,5 vuotta myöhemmin. Äitinsä halusi ne järjestää eikä tietenkään olisi halunnut minua kotiinsa, mutta tyttö vaati saada itse päättää, ketä kutsutaan. Olin siis paikalla lapsen vieraana (lapsi asui tuohon aikaan meillä omasta tahdostaan). Eihän se kivaa ollut ja pelotti ihan helvetisti mennä sinne, mutta kumma kyllä mieheni exän sukulaiset suhtautuivat minuun vain ja ainoastaan uteliaasti, eikä kukaan vihamielisesti.

Tämän jälkeen lapsilla on ollut vielä yhdet rippujuhlat, yhdet lakkiaiset ja yhdet häät, lisäksi on ollut jotain ex-puolisoiden yhteisten ystävien juhlia, missä on jouduttu tapaamaan. 

Järjestöt juhlat aivan tavallisesti ja kutsut sinne omat sukulaisesi. Tietenkään et kutsu miestä ja nyxää sinne. Mies järjestää tai on järjestämästä juhlat omille sukulaisilleen. Se ei ole sinun ongelmasi.

Mene eroryhmään. Sun pitää käsitellä asia. Toista ihmistä ei voi kuitenkaan omistaa. Koit pettymyksen, mutta sun pitää lastesi vuoksi nyt päästä elämässä eteenpäin. Liukastuit paskaan, no nouse ylös ja pese se pois. Kyllä se aurinko vielä paistaa risukasaankin, usko pois. 

Lapsilla on oikeus isäänsä ja isällä on oikeus tulla lastensa juhliin, siinä on pakko vaan niellä katkeruutensa ja käyttäytyä sivistyneesti, mutta toki sinulla on oikeus päättää keitä sinun kotiisi tulee vieraaksi. Eli voit toki sanoa, että kirkkoon saa se nainen tulla, mutta (kirkossa ei teidän ole pakko istua samassa penkkirivissä)  kotiisi ei tule se uusi nainen, siellä sinä olet se, joka päättää vieraista. Isä saa tottakai lapsensa juhliin tulla. 

Erosin 2011 miehen uskottomuuden vuoksi. Meillä ei se toinen nainen ollut kuvioissa mukana, kyseessä oli toiset naiset. Ja ne vaihtuu usein, suhteet ei kestä useinkaan kuin vuoden pari, pisin on ollut kolme vuotta.

Olen kieltänyt tuomasta perhejuhliin mitään naikkosia. Kirkkoon saa tulla, se on julkinen tila, mutta kotiimme (olen uusissa naimisissa) ei tule hänen naisistaan kukaan, jonka kanssa ei ole asuttu vähintään vuotta yhdessä. Sen olen tehnyt ex:lle selväksi. Ihan jo lasten vuoksikin, ovat jo onneksi lukio-ikäisiä ja sanovat isälleen mitä ajattelevat. Hekään ei jaksa tutustua aina uusiin naisiin ja niiden mukana tuleviin lapsiin, tulee vaan jatkuvia pettymyksiä. Onneksi ei ole tullut puolisisarusta. 

Äiti ei koskaan kutsunut isää juhliini, se tuntui tosi pahalta isän puolesta ja omasta myös. Edes ylioppilasjuhliin ei saanut kutsua, kävi vaan koululla katsomassa lakituksen.

Minäkään en ”uskalla” järjestää yhteisiä juhlia vaan kutsun heidät aina eri aikaan, ettei äiti suutu. Häissä olivat samaan aikaan, mutta istuivat eri puolilla juhlatilaa.

Ja molemmat ovat olleet kuitenkin tahoillaan naimisissa yli 15 vuotta ja silti äiti haluaa jatkaa vihanpitoa...

Vierailija kirjoitti:

Pystyt siihen kun tiedostat että ne on Lapsen juhlat, ei sinun.

Sinä olet aikuinen ja pystyt sen 2-3h hengittämään samaa ilmaa.

Minulla on catering yritys ja on todella kurjaa järjestää kahteen kertaan samoja juhlia ja nähdä sen juhlakalun, eli lapsen suru asiasta, kun omat vanhemmat ei pysty käyttäytymään niinkuin aikuiset.

No eikö se caterin-yritykselle ole hyvä vaan, että järjestetään kahdet juhlat yksien sijasta? Hmmm, kuinkahan paljon tälläisiä juhlia muka on, että pidetään samalle lapselle kahdet juhlat ja käytetään molemmissa samaa catering-yritystä??? Ja sinä vielä yrittäjänä ehdit niissä huomioimaan lapsen surua....

Oma perhekuvio on seuraava: Ihanasta sielunkumppanista tuli vuosien varrella perheen despootti, joka ei kaihtanut käyttää sanallista tai fyysistäkään väkivaltaa, jos en käyttäytynyt hänen mielensä mukaisesti. Samaan aikaan (kirjaimellisesti samalla viikolla) kun parisuhteemme räjähti sirpaleiksi ja sain kumppanilleni repivien riitojen päätteeksi sanottua, että en halua tässä parisuhteessa olla, tapasin nykyisen kumppanini. Ajoitus oli karmea, mutta varmaan ihminen kriisipäissään tarttuu ihan mihin tahansa oljenkorteen ja toivonkipinään. Entinen kumppanini ei missään vaiheessa myöntänyt omaa väkivaltaista käytöstään, vaan hänen tulkintansa mukaan jätin hänet toisen miehen vuoksi, ja mitään muuta selitystä ei erollemme ollut.

Tästä kuvauksesta voi varmaankin arvata, että emme eronneet sopuisasti. Entinen kumppanini on tehnyt kaikkensa osoittaakseen, että pitää nykyistä kumppaniani alimpana pohjasakkana. Minä puolestani vihaan ja pelkään entistä kumppaniani, ja oloni hänen lähellään lähentelee paniikkikohtausta. Erosta on aikaa n. kaksi vuotta. Silti ajattelen, että lopullinen tavoitteeni on käsitellä ero ja kaikki sen jälkeen tapahtunut niin, että voin suhtautua ex-puolisooni kuin johonkin etäiseen työkaveriin. En halua lapsilleni vaikeaa oloa meidän välillämme olevista selvittämättömistä asioista. Lasten isä tekee tilanteen lapsille jo tarpeeksi tukalaksi, kun ei suostu hyväksymään nykyistä kumppaniani, eikä esim. voi olla tämän kanssa samassa tilassa edes hetkellisesti lapsia hakiessa tai tuodessa. Meidän eromme ei ole lasten vika, ja haluan sen aiheuttavan heille mahdollisimman vähän kärsimystä. Jos se tarkoittaa sitä, että käyn terapiassa, puran tunteitani kaikilla mahdollisilla tavoilla (esim. kirjoittamalla tänne vauvapalstalle), teen sen. Toistaiseksi kaikki lasten synttärijuhlat ym. ollaan vietetty kahteen kertaan, mutta toivottavasti kaikki isot juhlat tulevaisuudessa voidaan juhlia mahdollisimman normaalisti ja lapsille stressittömästi. 

Suosittelen, että ap käsittelee eron vaikka terapiassa, eikä päädy myrkyttämään lasten elämää omalla käsittelemättömällä vihallaan. Ap:lla on oikeus olla vihainen, mutta ei oikeutta käyttää lapsia oman vihan tai koston demonstroimiseen. Itse olen löytänyt lohtua siitä, että sitä ihmistä, jonka kanssa olin joskus parisuhteessa, ei ole enää. Hän on kokenut parin vuoden aikana monenlaisia asioita ja muuttunut niiden myötä, eikä ole enää entisensä solutasollakaan. Eli viha ja raivo, jota tunnen, ei kohdistu enää tähän henkilöön, vaan johonkin ihmiseen menneisyydestäni. Jos hän käyttäytyy minua kohtaan inhottavasti, hoidan nekin tilanteet kuin v-mäiset tilanteet töissä. Olen jämäkkä ja tarvittaessa puolustan itseäni, mutta en enää syyllisty ja ahdistu kuten ennen. Hän on kuitenkin lapsille rakas ja tärkeä, ja haluan mahdollistaa lapsille lämpimät suhteet isäänsä. Lapset voivat sitten aikuisina itse reflektoida lapsuuden perhettään ja meidän eroamme, toistaiseksi heillä on oikeus olla tämän kaiken ulkopuolella.

Mikäli mahdollista, lasten juhlat kannattaa järjestää jossain muualla kuin kotona, jos petollinen exä on tulossa paikalle. Luulen että se olisi henkisesti helpompaa.

Taloyhtiöissä on usein kerhohuoneita ja yhteistiloja, synttäreille tms voi vuokrata seurakuntasaleja tai leikkipuistojen tiloja. 

Sitten vaan käyttäydyt viileän asiallisesti exäsi aikana, olet hillitty, hallittu ja satsaat tyylikkyyteesi. 

Perhetutut järjestivät kaikki juhlat tuplana eron jälkeen. Käytiin lasten rippijuhlat ja ylioppilasjuhlat sitten tuplana sekä isän että äidin luona, koska ei haluttu ottaa puolia. Molemmat järjestivät omat juhlat peräkkäisinä päivinä. Oli aika rankkaa vieraana ja varmasti myös itse juhlittavalla.

En tiedä eron taustoja tarkemmin mutta välit olivat todella tulehtuneet useita vuosia.

Itse miettisin olisiko mahdollista järjestää juhlat yhdessä puolueettomalla maaperällä vuokrattavassa tilassa. Vaatiihan se paljon mutta siihen on vielä aikaa. Jos taas tuntuu siltä, että tälläinen ei ole mahdollista, niin sitten vaihtoehtona on järjestää erilliset juhlat. Siinä sitten pitää miettiä kumpi saa sen virallisen päivän ja kumpi pitää jonain toisena päivänä.

Vierailija kirjoitti:

Mene eroryhmään. Sun pitää käsitellä asia. Toista ihmistä ei voi kuitenkaan omistaa. Koit pettymyksen, mutta sun pitää lastesi vuoksi nyt päästä elämässä eteenpäin. Liukastuit paskaan, no nouse ylös ja pese se pois. Kyllä se aurinko vielä paistaa risukasaankin, usko pois. 

Lapsilla on oikeus isäänsä ja isällä on oikeus tulla lastensa juhliin, siinä on pakko vaan niellä katkeruutensa ja käyttäytyä sivistyneesti, mutta toki sinulla on oikeus päättää keitä sinun kotiisi tulee vieraaksi. Eli voit toki sanoa, että kirkkoon saa se nainen tulla, mutta (kirkossa ei teidän ole pakko istua samassa penkkirivissä)  kotiisi ei tule se uusi nainen, siellä sinä olet se, joka päättää vieraista. Isä saa tottakai lapsensa juhliin tulla. 

Erosin 2011 miehen uskottomuuden vuoksi. Meillä ei se toinen nainen ollut kuvioissa mukana, kyseessä oli toiset naiset. Ja ne vaihtuu usein, suhteet ei kestä useinkaan kuin vuoden pari, pisin on ollut kolme vuotta.

Olen kieltänyt tuomasta perhejuhliin mitään naikkosia. Kirkkoon saa tulla, se on julkinen tila, mutta kotiimme (olen uusissa naimisissa) ei tule hänen naisistaan kukaan, jonka kanssa ei ole asuttu vähintään vuotta yhdessä. Sen olen tehnyt ex:lle selväksi. Ihan jo lasten vuoksikin, ovat jo onneksi lukio-ikäisiä ja sanovat isälleen mitä ajattelevat. Hekään ei jaksa tutustua aina uusiin naisiin ja niiden mukana tuleviin lapsiin, tulee vaan jatkuvia pettymyksiä. Onneksi ei ole tullut puolisisarusta. 

Tervepä terve, sisäistetty naisviha! Miehesi oli se, joka sinua petti, älä pura vihaasi toisiin naisiin. Nämä "naikkoset" ovat todennäköisesti ihan tavallisia naisia, joita yhdistää sinun kanssasi ihastus/rakastuminen samaan mieheen. Teillä on sitä kautta todennäköisesti enemmän yhteistä kuin haluat myöntää. Toki ymmärrän taustalla olevan turhautumisen, jos ex-puolisosi uudet "tosirakkaudet" vaihtuvat tiheään tahtiin, mutta siihenkään et voi vaikuttaa. Pidätkö näitä naisia sinua huonompina siksi, että he eivät ole suostuneet katselemaan ex-puolisoasi yhtä kauan kuin sinä? Pahoittelut kärjekkäästä sävystä, olen samaa mieltä viestisi alkuosan kanssa. "Naikkosista" puhuminen antaa ymmärtää, että ehkä sinullakin on vielä jotakin käsittelemistä asian suhteen. Sen lisäksi että kotisi on sinun, on se myös lasten, ja heillä tulee olla vapaus myös vaikuttaa omien juhliensa vieraslistaan. Heillä kun ei taida olla "omaa" kotia, jonne voi kutsua ketä haluaa. 

Vierailija kirjoitti:

Perhetutut järjestivät kaikki juhlat tuplana eron jälkeen. Käytiin lasten rippijuhlat ja ylioppilasjuhlat sitten tuplana sekä isän että äidin luona, koska ei haluttu ottaa puolia. Molemmat järjestivät omat juhlat peräkkäisinä päivinä. Oli aika rankkaa vieraana ja varmasti myös itse juhlittavalla.

En tiedä eron taustoja tarkemmin mutta välit olivat todella tulehtuneet useita vuosia.

Itse miettisin olisiko mahdollista järjestää juhlat yhdessä puolueettomalla maaperällä vuokrattavassa tilassa. Vaatiihan se paljon mutta siihen on vielä aikaa. Jos taas tuntuu siltä, että tälläinen ei ole mahdollista, niin sitten vaihtoehtona on järjestää erilliset juhlat. Siinä sitten pitää miettiä kumpi saa sen virallisen päivän ja kumpi pitää jonain toisena päivänä.

Samaa olin tulossa sanomaan, että jos vain mahdollista, niin voisiko ajatella yhteisiä juhlia, jotka ei olisi kummankaan kotona, vaan jossain muualla. Silloin kustannusten jakaminenkin on suoraviivaista (tilan vuokra, pitopalvelu). Vaikka rippi- ja valmistujaisjuhlat vielä voisikin järjestää tuplana kummankin vanhemman luona erikseen, niin entä lasten mahdolliset tulevat häät, lastenlasten ristiäiset...? Jossain vaiheessa kysymys yksistä yhteisistä juhlista olisi todennäköisesti kuitenkin edessä.

Meillä vietetään lasten juhlat lasten juhlina. Aikuiset pystyy sen muutaman tunnin kyllä olemaan ihmisiksi. 

Pettäminen ei ole sellainen anteeksiantamaton teko, että suvun ja perheen ketään sentään pitäisi hylätä tai edes "rangaista" mitenkään! Tai kenenkään tulisi olla katkera vuosikausia, kuten sinä nyt teet. Tietenkin perhe ja suku jatkaa välejään omaan sukulaiseensa kuten ennenkin, mutta ei se poista sitä, että moni asian tietävä tosiaan tuntisi myötätuntoa tms. sinua kohtaan. Oman mielenterveytesi takia sun kannattaisi keskittyä tekemään sun omasta elämästä taas hyvä. Voit rakentaa uuden parisuhteen ja jatkaa lastesi kasvattamista yhdessä eksäsi kanssa ml. juhlatilaisuudet. Teidän suhde oli ohi ja pettäminen sitten osa sitä. Olen pahoillani puolestasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perhetutut järjestivät kaikki juhlat tuplana eron jälkeen. Käytiin lasten rippijuhlat ja ylioppilasjuhlat sitten tuplana sekä isän että äidin luona, koska ei haluttu ottaa puolia. Molemmat järjestivät omat juhlat peräkkäisinä päivinä. Oli aika rankkaa vieraana ja varmasti myös itse juhlittavalla.

En tiedä eron taustoja tarkemmin mutta välit olivat todella tulehtuneet useita vuosia.

Itse miettisin olisiko mahdollista järjestää juhlat yhdessä puolueettomalla maaperällä vuokrattavassa tilassa. Vaatiihan se paljon mutta siihen on vielä aikaa. Jos taas tuntuu siltä, että tälläinen ei ole mahdollista, niin sitten vaihtoehtona on järjestää erilliset juhlat. Siinä sitten pitää miettiä kumpi saa sen virallisen päivän ja kumpi pitää jonain toisena päivänä.

Samaa olin tulossa sanomaan, että jos vain mahdollista, niin voisiko ajatella yhteisiä juhlia, jotka ei olisi kummankaan kotona, vaan jossain muualla. Silloin kustannusten jakaminenkin on suoraviivaista (tilan vuokra, pitopalvelu). Vaikka rippi- ja valmistujaisjuhlat vielä voisikin järjestää tuplana kummankin vanhemman luona erikseen, niin entä lasten mahdolliset tulevat häät, lastenlasten ristiäiset...? Jossain vaiheessa kysymys yksistä yhteisistä juhlista olisi todennäköisesti kuitenkin edessä.

Ohiksena, että häät ja ristiäiset järjestää naimisiin menevä pari ja lasten vanhemmat (ei sen riitaisan isovanhempi parin lapsi). Eri asia kuin lasten juhlat ap tapauksessa.

Meillä olemme melko huonoissa väleissä lapsen toisen vanhemman kanssa ja olemmekin järjestäneet kaikki juhlat erikseen. Lapsikin on tähän tottunut eikä tämä ole mikään iso asia. Isän suku kyläilee isän luona ja äitin suku äitin luona. Ei mitään dramatiikkaa. Eikä lapsi ole millään tavalla surrut asiaa. Hän on jopa iloinen siitä että järjestetään kahdet juhlat ja juhlatunnelma näin ollen pitenee.

Meillä tämä menee niin että lähivanhempi järjestää esim rippijuhlat ja yo-juhlat ns. oikeana päivänä. Etävanhemman luona juhlat on sitten esim. seuraavana viikonloppuna. Itse olen tämä etä, eikä tämä ehkä reilua ole minua kohtaan, mutta asioista sopiminen on hankalaa eikä lähi ikinä taipuisi järjestämään ns. vääränä päivänä juhlia. Tärkeää on kuitenkin se, että saamme lapselle kivat juhlat ylipäätään aikaan eikä meidän vanhempien tarvitse järjestellä mitään yhdessä.

Meillä juhlat olisivat erittäin epämiellyttävät, jos olisimme kaikki lapsen sukulaiset saman katon alla. Meillä ei ole pettämistä, mutta ero tapahtui lapsen ollessa pieni ja suvut eivät ole tekemisissä. Mukana on myös uusia puolisoita ja heidän sukuaan. Meille tärkeintä on viettää iloisia juhlahetkiä oman suvun kanssa. Kyllä tunnelma olisi väkisinkin kireä, jos lapsen toinen suku olisi paikalla. Tämä ei ole missään tapauksessa lapsellekaan paras.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perhetutut järjestivät kaikki juhlat tuplana eron jälkeen. Käytiin lasten rippijuhlat ja ylioppilasjuhlat sitten tuplana sekä isän että äidin luona, koska ei haluttu ottaa puolia. Molemmat järjestivät omat juhlat peräkkäisinä päivinä. Oli aika rankkaa vieraana ja varmasti myös itse juhlittavalla.

En tiedä eron taustoja tarkemmin mutta välit olivat todella tulehtuneet useita vuosia.

Itse miettisin olisiko mahdollista järjestää juhlat yhdessä puolueettomalla maaperällä vuokrattavassa tilassa. Vaatiihan se paljon mutta siihen on vielä aikaa. Jos taas tuntuu siltä, että tälläinen ei ole mahdollista, niin sitten vaihtoehtona on järjestää erilliset juhlat. Siinä sitten pitää miettiä kumpi saa sen virallisen päivän ja kumpi pitää jonain toisena päivänä.

Samaa olin tulossa sanomaan, että jos vain mahdollista, niin voisiko ajatella yhteisiä juhlia, jotka ei olisi kummankaan kotona, vaan jossain muualla. Silloin kustannusten jakaminenkin on suoraviivaista (tilan vuokra, pitopalvelu). Vaikka rippi- ja valmistujaisjuhlat vielä voisikin järjestää tuplana kummankin vanhemman luona erikseen, niin entä lasten mahdolliset tulevat häät, lastenlasten ristiäiset...? Jossain vaiheessa kysymys yksistä yhteisistä juhlista olisi todennäköisesti kuitenkin edessä.

Ohiksena, että häät ja ristiäiset järjestää naimisiin menevä pari ja lasten vanhemmat (ei sen riitaisan isovanhempi parin lapsi). Eri asia kuin lasten juhlat ap tapauksessa.

Toki useimmiten järjestää, mutta jos ei molemmat kykene tulemaan samoihin häihin tai samoihin ristiäisiin, niin on se silti surullinen tilanne. Niitä tuskin kuitenkaan uusintana järjestetään.

Yhdet juhlat, sen ajan voit teeskennellä lapsen takia. Muuten ei edes tarvitse.

Näin lapsen isän monien vuosien jälkeen juuri rippikirkossa.

Ero oli tullut samalla tavalla kuin ap lle, kun lapsi oli juuri syntynyt.

Siellä rippikirkossa sain elämäni ensimmäisen paniikkihäiriökohtauksen.

Itse koin samanlaisen eron, miehellä oli salasuhde ja ykskaks vaan ilmoitti että haluaa eron ja sillä selvä. Olihan se vaikea ero, tunsin surua, vihaa, katkeruutta mutta sitten vuosi erosta huomasin että olen onnellinen, ansaitsen miehen joka rakastaa minua ja meitä ei vaan ollut tarkoitettu yhteen. Toivon exälleni ja hänen uudelle kumppanille aidosti kaikkea hyvää. Vihaaminen ja katkeruus aiheuttaa pahaa vain sinulle itsellesi. Lapsetkin ovat iloisia kun vanhemmilla on ok välit, voidaan vaihtaa kuulumisia vaihdon yhteydessä ja muutenkin keskustella ja sopia lasten asioista.

Ystäväni erosi 5 vuotta sitten eikä ole vieläkään päässyt erosta yli. Todella surullista, hän junnaa paikallaan. Puhuu katkerana miehestä ja hänen uudesta puolisosta. Ei ole itse löytänyt ketään koska roikkuu menneisyydessä. Tälläinen on raskasta myös läheisille.

Kannattaa hakea apua. Jos et itsesi niin lastesi takia. Lapset vaistoaa sinun katkeruuden ja se aiheuttaa lapsille ahdistusta ja muita ongelmia.