Voi kiesus, perhetyöntekijä tuli eka käynnille ja opetti makkarakastikkeen tekoa minulle keittiöpäällikölle

Ai jesus, nyt tekis mieli ruskeaa soossia ja pottuja

Nyt heitän kyllä kivellä sinua...

Et sitten saanut suutasi avattua, että osaat tehdä kastikkeen? Syy, että sinun kanssasi on kastiketta lähdetty tekemään liittynee siihen ettei teillä ole ammatistasi huolimatta päivittäin lämmintä ruokaa tarjolla. Todennäköisesti pulmaa on myös säännöllissä elintavoissa.

Olen itse ammattilainen juurikin erityislapsityössä ja ADHD-lapsen suurin tuki kotoa on säännöllinen päivärytmi: nukkuminen, syöminen, liikkuminen ja ruutuaika balanssiin ja terveet säännöt joista pidetään kiinni.

Ei muuta kuin säännölliseen "makkarakastikkeen" tekoon....

Vaihtoehto nakki kastikkeelle on Ranskan perunat pakasteesta ja nauravat nakit eli viiltoja nakkien päihin. Lapsille extraa. Uunissa ja ketsuppia tomaattipaloja.Tai sinappikurkkusalaattia.

Pestovihreä kastike ,paistetut nakit ja muussia, itse tehty muussi ,nakit voi korvata pekonilla.

Minisalaatti lapsille ,tomaatti kurkku suolakurkku ihan pieneksi paloiksi ja purista päälle appelsiinista mehu ilman siemeniä. Suolakurkussa on suolaa joten tarvi lisätä.

Vierailija kirjoitti:

Nyt heitän kyllä kivellä sinua...

Et sitten saanut suutasi avattua, että osaat tehdä kastikkeen? Syy, että sinun kanssasi on kastiketta lähdetty tekemään liittynee siihen ettei teillä ole ammatistasi huolimatta päivittäin lämmintä ruokaa tarjolla. Todennäköisesti pulmaa on myös säännöllissä elintavoissa.

Olen itse ammattilainen juurikin erityislapsityössä ja ADHD-lapsen suurin tuki kotoa on säännöllinen päivärytmi: nukkuminen, syöminen, liikkuminen ja ruutuaika balanssiin ja terveet säännöt joista pidetään kiinni.

Ei muuta kuin säännölliseen "makkarakastikkeen" tekoon....

Tämä ! Ap rähisee täällä kuinka hänen ammattiylpeyttään on loukattu sen sijaan, että hänelle olisi opettu kommunikointia. Mikä esti puhumasta ?

Uskon täysin aloittajaa, koska on samankaltaisia kokemuksia. Meillä perhetyö ei tullut lasun takia, vaan keskosten vanhemmille suunnattuna tukena. Eka kysymys perhetyöntekijältä oli, että tarviiko meillä laittaa  ruokaa? Vastasin heti EI ja että, ainut konkreettinen tarve on hoitaa vauvaa sen ajan, jolloin hän on paikanpäällä, jotta vanhempien on mahdollista palautua parhaaksi katsomallaan tavalla 2 kk teho-osastojakson aiheuttaman kuorman jäljiltä. Ruoanlaittoasiaan ei palattu ja sen jälkeen homma toimi ok.

Ei se työntekijä tullut makkarakastikkeen tekoa opettamaan. Pointti oli siinä keskustelussa, joka käytiin tai olisi pitänyt käydä samalla, kun kastike valmistui. Kastike oli pelkkä tekosyy ja tapa saada käsille jotakin tekemistä.

Mistä tiesit että oli lapseton?

Vierailija kirjoitti:

Uskon täysin aloittajaa, koska on samankaltaisia kokemuksia. Meillä perhetyö ei tullut lasun takia, vaan keskosten vanhemmille suunnattuna tukena. Eka kysymys perhetyöntekijältä oli, että tarviiko meillä laittaa  ruokaa? Vastasin heti EI ja että, ainut konkreettinen tarve on hoitaa vauvaa sen ajan, jolloin hän on paikanpäällä, jotta vanhempien on mahdollista palautua parhaaksi katsomallaan tavalla 2 kk teho-osastojakson aiheuttaman kuorman jäljiltä. Ruoanlaittoasiaan ei palattu ja sen jälkeen homma toimi ok.

Ihan ulkopuolisena olettaisin, että perhetyöltä tuollaisissa tilanteissa tarvitsee juuri käytännön arkeen apua.  Eli jos haluaa paua ruuanlaittoon niin OK, jos mieluummin laittaa ruuan ja ottaa avun vauvojen hoitamisena niin  yhtä OK. Itse olisin joskus miehen viikon työmatkan aikana, kahden taaperon ja 40 ateen kuumeen ja rintatulehduksen kanssa kiljunut riemusta jos joku olisi laittanut ruuat tai käynyt kaupassa.

Vierailija kirjoitti:

Nyt heitän kyllä kivellä sinua...

Et sitten saanut suutasi avattua, että osaat tehdä kastikkeen? Syy, että sinun kanssasi on kastiketta lähdetty tekemään liittynee siihen ettei teillä ole ammatistasi huolimatta päivittäin lämmintä ruokaa tarjolla. Todennäköisesti pulmaa on myös säännöllissä elintavoissa.

Olen itse ammattilainen juurikin erityislapsityössä ja ADHD-lapsen suurin tuki kotoa on säännöllinen päivärytmi: nukkuminen, syöminen, liikkuminen ja ruutuaika balanssiin ja terveet säännöt joista pidetään kiinni.

Ei muuta kuin säännölliseen "makkarakastikkeen" tekoon....

Onko makkarakastike sinun mielestäsi jotenkin erityisen terveellistä ruokaa?

-ei ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arman A voisi tehdä dokumentin perhetyöntekijän normipäivästä makkarakastikkeineen. Naapurin Soile on perhetyöntekijä ja kyllä hänen mukaan arjen toimet makkarakastikkeineen kuuluu työhön. Usein yhdessä tekeminen on se juttu jolla perheen arki parantuu. Lapset pilkkoo makkaraa jne.

Nepsyn adhd-lapsen kanssa ei kyllä ihan joka päivä jaksa/ehdi tehdä ruokaa. Viikonloppuna ehkä, kun ei ole kiire mihinkään. Se kyllä parantaisi arkea jos se naapurin Soile tekisi ruokaa sen adhd-lapsen kanssa ja perheen äiti saisi vaikka tehdä keskeyttämättä muita kotitöitä edes sen aikaa. Mutta kun naapurin Soile on määrätty seisomaan sen äidin vieressä, ei sen lapsen.

Perhetyö kestää pari kuukautta. Miten se auttaa perhettä pidemmän päälle, jos äiti ei ota mitään vastaan, vaan puunaa kämppäänsä sen aikaa kun perhetyö kokkaa lapsille? Ideana olisi, että perhe saisi perhetyöstä hyviä käytäntöjä helpottamaan arkeaan tai tukea jaksamiseensa, niin että perhe pärjäisi sen perhetyön jälkeen ihan itse.

Nepsyn adhd:n kanssa kokkaaminen arkena nyt vain ei ole mikään realistinen tapa toimia. Se arki on oikeasti niin viimesen päälle hienosäädettyä, että siihen kun laittaa jonkun keittiösähläyksen päälle niin koko päiväjärjestys menee sekaisin. Se lapseton sossutyöntekijäkin voisi ihan avoimin mielin kysyä ja keskustella että toimiikohan tämä ehdottamani tapa teidän perheessä vai tuleeko arjesta vielä enemmän kaaosta.

Tämä on jokseenkin outoa, että nepsy lapsen kanssa ruoanlaitto on niin vaikeaa, että vain viikonloppuna jaksaa sitä tehdä? Ihan tavislastenkin kanssa elämä muuttuu melko raskaaksi, jos arkena ei syödä säännöllisesti ja oikeaa kotiruokaa. Verensokerin heittelyt voi muistuttaa pahemminkin oirehtivaa nepsytapausta. Muutaman kerran tullut mietittyä, onko nuo nepsy-jutut epäloogisten, viitsimättömien ja kotityötaidottomien vanhempien jälkeläisiä. Ehkä perhetyöntekijä voisi opettaa näille vanhemmille arjen rutiinien luomista, johon kuuluisi ruoanlaitto ihan jokaisena päivänä samaan kellonaikaan.

Kommentti koski lapsen kanssa kokkaamista. Tottakai joka päivä tehdään ruokaa, mutta joka päivä ei ole lapsi siinä valmistamisessa mukana koska aina ei vain jaksa tai ehdi tehdä sitä niin.

Ihan piti kattoa tän keskustelun vuosiluku, sillä eihän vuonna 2021 kukaan mitään makkarakastiketta enää tee. 30 vuotta sitten tehtiin (ai niin ei silloin ollut wwwtä eikä vauvapalstaa)

Olisi luullu keittiöpäällikön jossain vaiheessa joutuneen opettelemaan makkarakastikkeen teon.

Vierailija kirjoitti:

Juu se on tuollaista :D minä sairastuin pahasti toisen lapsen syntymän jälkeen ja olisin tarvinut konkreettista apua lasten hoitoon / kotihommiin, niin meille tuli kerran viikossa kahvittelemaan täti joka neuvoi miten kannattaa siivota.. hänen työhönsä ei kuulemma kuulu tehdä mitään, katsoa vaan ja neuvoa :,D jouduin siis kestitsemään tätä rouvaa vielä kaiken lisäksi.

Minä sain masennustaustan takia meille oikein kaksin kappalein näitä perhetyön tätejä toisen lapsen syntymän jälkeen. Tätä palvelua oikein erikseen tarjottiin, ja ajattelin, että mikäs siinä. Hyötyä en kyllä kokenut saavani, siinä ne jaarittelivat ja kertoivat itsestäänselvyyksiä. Pari kertaa sattuivat paikalle päikkäriaikaan, ja laittelin siinä itselleni ruokaa. Aina muistivat ihmetellä, miten terveellisesti syön :D

Vasta näiden käyntien päätyttyä tuli mieleeni, että kai niille olisi pitänyt kahvit älytä keittää, mutta valitettavasti jäivät kuivin suin :D

Miksi et sanonut, että tarvitset apua muuhun kuin makkarakastikkeen tekoon?

Miksi annoit hyvän mahdollisuuden jutella lapsen asioista hukkaan?

Tai juuri niinkuin joku sanoi, kun tämä ihminen oli teille niin siinä kastikkeenteon lomassa olisi ollut helppo samalla jutella.

Ei kai siinä hellan ääressä koko aikaa edes mennyt?

Jostain syystä et sitten halunnutkaan ilmeisesti jutella.

Minua aina tämänkaltainen avaus suututtaa kun joskus olen hakenut apua sitä on vaikea saada. Jos saisin ottaisin sen mielelläni vastaan.

Ne kenelle apua tullaan antamaan ihan kotiin saakka eivät siihen tartu.

Rahan hukkaan heittoa ja turhaannuttavaa työntekijälle.

Ei ihme jos lapsi on sekaisin.

Muuten, olisko tuon ajan voinut käyttää lapsen kanssa jutteluun?

Täällä päin lastensuojelun palvelutarpeen arviointi tarkoittaa perhetyötä.

Lastensuojelun tehtävä on aiheuttaa päänvaivaa ja lisää ongelmia että sitten on helpompi ottaa lapsi pois laitokseen ja kääriä hynät. Mitä väliä sinusta tai lapsestasi, muka "autetaan". Voi vi ttu Suomi hyvin pyyhkii per seensä tolla lasten "suojelulla".

ABC:n eineksiä valmistavalle keittiöpäällikölle olisin hyvä tehdä välillä ruoka ihan alusta alkaen.