Voi kiesus, perhetyöntekijä tuli eka käynnille ja opetti makkarakastikkeen tekoa minulle keittiöpäällikölle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se sosionomin lapsettomuus asiaan kuuluu?

Ehkäpä siten, että ei sellainen ihminen voi oikeasti tietää juuri mitään lapsista tai perhe-elämästä käytännössä, saatika sitten nepsy-ongelmista, jotka ovat ihan oma lukunsa. 

No eihän se lapsellinen keittiöpäälikkökään kykene sitä nepsy-hedelmäänsä kasvattamaan kun yhteiskunta tarvitaan hätiin. Me muuten maksetaan verorahoista kaikki noi teidän nepsy-pentujen sosiaalityön kustannukset.Älkää tehkö nepsyjä.

"Älkää tehkö nepsyjä". Järkyttävä kommentti.

"Nepsy"-diagnoosit eivät näy raskausaikana millään tavalla, vaan vasta vauvasta taaperoksi kasvaessa tai myöhemminkin. Ei ole olemassa mitään tapaa seuloa autismia tai ADHD:ta. Se ei ole samaa kuin esim. Downin syndrooma, joka voidaan todeta jo sikiövaiheessa.

Nepsy-lapsista kasvaa yleensä työtä tekeviä ja verorahoja maksavia aikuisia, varsinkin jos on lapsena saanut kunnolla apua. Nepsyt maksavat sitten sinun eläkkeesi ja terveydenhoitosi, kun olet vanha. 

Kasvatus/kasvattamatomuus aiheuttaa näitä nepsyjä. Suomessa lähinnä joka toinen huonostikasvatettu penska diagnisoidaan nepsyksi. Kaikkien ei pidä tehdä lapsia, useimille riittääisi se makkarakastikkeen teko.

Vierailija kirjoitti:

Mitä se sosionomin lapsettomuus asiaan kuuluu?

Varmaan vähän sama, jos menisin Rottweilereita kouluttamaan, kun en ole elämässäni minkäänlaista koiraa omistanut.

Puuttuu kokemus siis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se sosionomin lapsettomuus asiaan kuuluu?

Varmaan vähän sama, jos menisin Rottweilereita kouluttamaan, kun en ole elämässäni minkäänlaista koiraa omistanut.

Puuttuu kokemus siis.

Sosionomı on sosiaalialan ammattikorkeakoulututkinto. Saamoista koulista valmistuu esim katiloita ja sairaanhoitajia. Katilot osaavat noin keskimaarin hommansa aivan yhta hyvin vaikeivat itse olisi ikina synnyttaneet, samoin hoitajat hoitavat patevasti potilaita vaikka henkilokohtaista kokemusta samasta sairaudesta ei olisi. Meilla on yleisesti kouluttautumismahdollisuus, jotta kaikki tieto ei perustuisi vain omakohtaiseen kokemukseen, joka usein on omien arvojen mukaista eika perustu objektiiviseen tietoon.

Miten musta tuo avausviesti on ylimielinen. Varmaan monissa perheissä tarvitaan tukea arkiaskareissa. Sinä satuit olemaan keittiömestari, jossain muissa perheissä ollaan muiden ammattien edustajia. Jokainen osaa jotakin paremmin kuin toiset ja sinulla ne nyt sattui olemaan nämä keittiöhommat.

Joo, aika hauska ajatus, että osaavana kätilönä voisi toimia vain synnyttänyt nainen.

Jos tämä aloittajan kertoma ihminen olikin lapseton, mistä se tieto sitten aloittajalle oli tullutkin, niin se ei kerro mitään hänen ammattitaidostaan.

Hyvin väheksyvästi ja ivallisesti aloittaja hänestä puhuu, olisi kannattanut ottaa kaikki apu vastaan.

Jotain häikkiä ja avuntarvetta perheessä täytyy olla koska kovin helposti ei nykyään apua kotiin saakka ole saatavilla.

Miksi et halunnut keskustella jos se olisi saattanut auttaa lasiasi ja sinua?

Unohdetaan nyt se makkarakastikkeen teko, oma mokasi kun et avannut suutasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se sosionomin lapsettomuus asiaan kuuluu?

Varmaan vähän sama, jos menisin Rottweilereita kouluttamaan, kun en ole elämässäni minkäänlaista koiraa omistanut.

Puuttuu kokemus siis.

Sosionomı on sosiaalialan ammattikorkeakoulututkinto. Saamoista koulista valmistuu esim katiloita ja sairaanhoitajia. Katilot osaavat noin keskimaarin hommansa aivan yhta hyvin vaikeivat itse olisi ikina synnyttaneet, samoin hoitajat hoitavat patevasti potilaita vaikka henkilokohtaista kokemusta samasta sairaudesta ei olisi. Meilla on yleisesti kouluttautumismahdollisuus, jotta kaikki tieto ei perustuisi vain omakohtaiseen kokemukseen, joka usein on omien arvojen mukaista eika perustu objektiiviseen tietoon.

Kyllä se kätilön, hoitajan jne. työ on konkreettista tekemistä ja avustamista. Mutta se, että menet toisen perheeseen puhumaan siitä, miten asiat pitäisi tehdä, on vaan tyhjän puhumista usein. Itsekin erityislapsen äitinä on kokemusta monenlaisesta, ja kaikkea tullut kokeiltua. Yksi ammattihenkilö oli, kenestä oli korvaamaton apu, oli kuin olikin äiti ja isoäiti. Kyllä se kokemus vaan tekee ihmeitä koulutuksen lisäksi.

Missään en tainnut väheksyä koulutusta, sitäpaitsi. Mutta kokemusta kyllä väheksytään näköjään, vaikka totuus on, että ihmisten taidoissa, kokemuksessa, motivaatiosta, persoonassa, soveltuvuudessa jne. on mittaamattoman suuria eroja. Pahoittelen, kenelle tämä totuus on liikaa kuulla. 🥺

Vierailija kirjoitti:

Miten musta tuo avausviesti on ylimielinen. Varmaan monissa perheissä tarvitaan tukea arkiaskareissa. Sinä satuit olemaan keittiömestari, jossain muissa perheissä ollaan muiden ammattien edustajia. Jokainen osaa jotakin paremmin kuin toiset ja sinulla ne nyt sattui olemaan nämä keittiöhommat.

No miksei voi kohdata ihmisiä ja perheitä yksilöinä? Jos tässä perheessä ruoka ei ole se puute, vaan kaipaa apua sen nepsy -lapsen kanssa, niin miksei sitten vaan käydä itse ongelman kimppuun, vaan hääritään makkaroiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä alkaa tällainen perhetyö ensi viikolla.

Mitä se oikein on?

Tilanne kun on se, että eräs oli tehny meistä 3 perätöntä lastensuojeluilmoitusta. Meidän mielestä täysin perätöntä, koska tässä on kyseessä ihminen johon pistettiin välit poikki ja nyt hän kostaa lasuilmoituksilla koko perheelle.

Lastensuojelu mielummin uskoo tätä ilmoituksen tekijää, varsinkin kun ilmoja on 3. Että heidän pitää tarkistaa perusteellisesti tilanteemme.

Olemme työssäkäyvät vanhemmat, ei koskaan ollu tekemisissä virkavallan kanssa, ei päihteitä, lapset hoidettu aina hyvin, lasten kanssa ei ongelmia, koti siisti, oma velaton talo, asiat ja elämä kaikinpuolin kunnossa.

Ei ole kyse siitä, että uskoo. Kyse on siitä, että ilmoitukset ovat olleet sen luonteisia, että perheen tilanne on selvitettävä, sillä muuten työntekijät tekevät virkavirheen.

Velaton asunto ja vanhempien työssä käynti ei ole mikään peruste sille, että tilanne jätettäisiin selvittämättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se sosionomin lapsettomuus asiaan kuuluu?

Varmaan vähän sama, jos menisin Rottweilereita kouluttamaan, kun en ole elämässäni minkäänlaista koiraa omistanut.

Puuttuu kokemus siis.

Sosionomı on sosiaalialan ammattikorkeakoulututkinto. Saamoista koulista valmistuu esim katiloita ja sairaanhoitajia. Katilot osaavat noin keskimaarin hommansa aivan yhta hyvin vaikeivat itse olisi ikina synnyttaneet, samoin hoitajat hoitavat patevasti potilaita vaikka henkilokohtaista kokemusta samasta sairaudesta ei olisi. Meilla on yleisesti kouluttautumismahdollisuus, jotta kaikki tieto ei perustuisi vain omakohtaiseen kokemukseen, joka usein on omien arvojen mukaista eika perustu objektiiviseen tietoon.

Perhe-elämä ja etenkin nepsyperheen elämä nyt vain sattuu olemaan aika paljon moniulotteisempaa, kuin synnytys. Kätilön homma on aika lailla sama lähes jokaisen synnyttävän naisen kohdalla. Eivät siis ole vertailukelpoisia.

Kun nyt alettiin koulutuksesta ja käytännön kokemuksesa puhua, niin haluanpa kertoa esimerkin omalta alaltani. Opiskelin pääaineenani erästä kieltä yliopistossa. Minulla ja entisillä opiskelukavereillani on kaikilla täysin sama koulutus samasta yliopistosta, mutta osa meistä osaa ehkä juuri ja juuri asioida ravintolassa tai kaupassa kyseisellä kielellä, osa taas puhuu kieltä lähes äidinkielen tasoisesti kumppaninsa kanssa, ja osa taas tekee vaativia käännöstöitä, ja yksi tekee diplomaattiuraa, jossa käyttää kieltä aktiivisesti. Mutta kaikilla on se sama koulutus, ja varmaan sinun mielestäsi osaavat kaikki yhtä hyvin hommansa?

Vierailija kirjoitti:

Miksi perhetyöntekijä tulee kädestä pitäen opettamaan niin epäterveellisen ja ravintoköyhän ruoan tekemistä, kuin makkarakastike?

Tuskin tulee. Olen sosionomi amk, perhetyössä, enkä ole ikinä kenellekään neuvonut makkarakastikkeen tekoa. Hullu ajatuskin. Yleensä keskustellaan vanhemmuudesta, rajoista,jaksamisesta, tukikeinoista, arjen helpottamisesta.

Tapahtui joskus 80-luvulla?

Mulle jäi epäselväksi oliko sillä keittiöpäälliköllä adhd vai sosiaalityöntekijällä ja miten se makkarakastike liittyi tähän. Eikö se ollut hyvää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se sosionomin lapsettomuus asiaan kuuluu?

Varmaan vähän sama, jos menisin Rottweilereita kouluttamaan, kun en ole elämässäni minkäänlaista koiraa omistanut.

Puuttuu kokemus siis.

Sosionomı on sosiaalialan ammattikorkeakoulututkinto. Saamoista koulista valmistuu esim katiloita ja sairaanhoitajia. Katilot osaavat noin keskimaarin hommansa aivan yhta hyvin vaikeivat itse olisi ikina synnyttaneet, samoin hoitajat hoitavat patevasti potilaita vaikka henkilokohtaista kokemusta samasta sairaudesta ei olisi. Meilla on yleisesti kouluttautumismahdollisuus, jotta kaikki tieto ei perustuisi vain omakohtaiseen kokemukseen, joka usein on omien arvojen mukaista eika perustu objektiiviseen tietoon.

Sosionomin opintoihin kuuluu makkarakastikkeen teko ja sen opettaminen? No paljonko se nepsy-lapsi hyötyy siitä, että äiti osaa tehdä makkarakastiketta, jos muuten ruuanlaitto sujuu?

Ehkä olen väärässä, kun olen kuvitellut sosionomin työhön kuuluvan jotain muuta kuin keittiöhommia. Sen olen jo tiennyt ennestään, että monen kokemus perhetyöntekijästä on ollut se, että istuu vaan persiillään eikä tee yhtään mitään perheen hyväksi vaan seuraa perheen elämää ja tekee siitä raportin. Onhan makkarakastikkeen teon "opettaminen" sentään paljon enemmän.

Jos keittiöpäällikkö ei saanut suutaan auki ko. tilanteessa, hän varmasti kyllä perhetyötä tarvitseekin, ja jostainhan se työskentely on aloitettava.

Jos kyseessä teini, niin toivottavasti teini oli mukana. Meillä on ollut lasten kanssa makkarakastikkeen teko ensimmäisiä opetettuja ruoanlaittojuttuja. Tosin meidän lapset oli silloin alle teini-iän, kun tämä opetettiin.

Meillä kävi kerran toimintaterapeutti kotona leipomassa nepsylapsen kanssa joulupipareita. Opasti sitten asiantuntevasti, että tässä olis yksi esimerkki siitä, mitä voisimme yhdessä puuhailla lapsen kanssa. Ajattelin vaan, että mitäköhän se luulee meidän tehneen kymmenenä edellisenä jouluna... Helppoa Kelan rahaa terapeutille, mutta ei mitään hyötyä asiakkaalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se sosionomin lapsettomuus asiaan kuuluu?

Varmaan vähän sama, jos menisin Rottweilereita kouluttamaan, kun en ole elämässäni minkäänlaista koiraa omistanut.

Puuttuu kokemus siis.

Sosionomı on sosiaalialan ammattikorkeakoulututkinto. Saamoista koulista valmistuu esim katiloita ja sairaanhoitajia. Katilot osaavat noin keskimaarin hommansa aivan yhta hyvin vaikeivat itse olisi ikina synnyttaneet, samoin hoitajat hoitavat patevasti potilaita vaikka henkilokohtaista kokemusta samasta sairaudesta ei olisi. Meilla on yleisesti kouluttautumismahdollisuus, jotta kaikki tieto ei perustuisi vain omakohtaiseen kokemukseen, joka usein on omien arvojen mukaista eika perustu objektiiviseen tietoon.

Sosionomi opettamassa makkarakastikkeen tekoa nepsyperheessä on jokseenkin sama asia kuin kätilö neuvomassa synnyttävälle vieressä istuen vaikka vauvan pesemistä.

Jos pieni epäuskoisuus onkin herännyt, niin onhan noita monenlaisia ammattilaisia nähty. Parhaat päiväkodin lasten hoitajat olivat kouluttamattomia mummoikäisiä, hankalin vasta koulusta valmistunut, omasta mielestään täydellinen ammattilainen, jota elämä ei ollut vielä opettanut.

Jos perhe pääsee/joutuu jonkinlaisen avun piiriin ja suunnitellaan jonkinlaista jaksoa, kannattaa aloituspalaverissa ja pitkin matkaa kysyä, mikä on jakson tarkoitus/tavoite ja millä menetelmillä siihen pyritään. Eli jos tätä ei oma-aloitteisesti kerrota. Tavoitteet toki pitäisi sopia asiakkaan kanssa ja hänestä lähtöisin.

Sitten pitkin matkaa voisi jutella missä mennään, kuinka tavoitteita on saavutettu ja voisiko jotain tehdä toisin. Näin voitaisiin välttyä makkarakastike-episodeilta.

Vierailija kirjoitti:

Jos keittiöpäällikkö ei saanut suutaan auki ko. tilanteessa, hän varmasti kyllä perhetyötä tarvitseekin, ja jostainhan se työskentely on aloitettava.

Jos kyseessä teini, niin toivottavasti teini oli mukana. Meillä on ollut lasten kanssa makkarakastikkeen teko ensimmäisiä opetettuja ruoanlaittojuttuja. Tosin meidän lapset oli silloin alle teini-iän, kun tämä opetettiin.

Lastensuojelu ei kuuntele ja kokee tuon ns vastaansanomisen ”yhteistyökyvyttömyytenä”. Kaikki pitää niellä vaan ja kiitellä päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi perhetyöntekijä tulee kädestä pitäen opettamaan niin epäterveellisen ja ravintoköyhän ruoan tekemistä, kuin makkarakastike?

Tuskin tulee. Olen sosionomi amk, perhetyössä, enkä ole ikinä kenellekään neuvonut makkarakastikkeen tekoa. Hullu ajatuskin. Yleensä keskustellaan vanhemmuudesta, rajoista,jaksamisesta, tukikeinoista, arjen helpottamisesta.

Ja tämmöstä me veronmaksajat sitten kustannetaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se sosionomin lapsettomuus asiaan kuuluu?

Varmaan vähän sama, jos menisin Rottweilereita kouluttamaan, kun en ole elämässäni minkäänlaista koiraa omistanut.

Puuttuu kokemus siis.

Sosionomı on sosiaalialan ammattikorkeakoulututkinto. Saamoista koulista valmistuu esim katiloita ja sairaanhoitajia. Katilot osaavat noin keskimaarin hommansa aivan yhta hyvin vaikeivat itse olisi ikina synnyttaneet, samoin hoitajat hoitavat patevasti potilaita vaikka henkilokohtaista kokemusta samasta sairaudesta ei olisi. Meilla on yleisesti kouluttautumismahdollisuus, jotta kaikki tieto ei perustuisi vain omakohtaiseen kokemukseen, joka usein on omien arvojen mukaista eika perustu objektiiviseen tietoon.

Sosionomin opintoihin kuuluu makkarakastikkeen teko ja sen opettaminen? No paljonko se nepsy-lapsi hyötyy siitä, että äiti osaa tehdä makkarakastiketta, jos muuten ruuanlaitto sujuu?

Ehkä olen väärässä, kun olen kuvitellut sosionomin työhön kuuluvan jotain muuta kuin keittiöhommia. Sen olen jo tiennyt ennestään, että monen kokemus perhetyöntekijästä on ollut se, että istuu vaan persiillään eikä tee yhtään mitään perheen hyväksi vaan seuraa perheen elämää ja tekee siitä raportin. Onhan makkarakastikkeen teon "opettaminen" sentään paljon enemmän.

Eikö perhetyöntekijä tule tarkastelemaan kotiin minkälainen siellä on perhedynamiikka , miten perhe kommunikoi keskenään , jne. Moni vertaa perhetyöntekijää kotihoitajaan joka tiskaa , siivoaa ym. Se että perhetyöntekijä istuu sohvalla on sitä perheen käytöksen tarkkailua. Jotakin  apua perheessä tarvitaan jos perhetyöntekijää on pyydetty paikalle!