Voi kiesus, perhetyöntekijä tuli eka käynnille ja opetti makkarakastikkeen tekoa minulle keittiöpäällikölle

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin opettaja teki lasun, kun lapsi myöhästyi pari kertaa pyörän rikkoutumisen takia.

Ehdottivat sitten kotikäynnillä, että alkaisimme vaikka harrastamaan geokätköilyä.

Hitto, mää repesin ja toivotin hyvää illanjatkoa.

Soittelivat vielä pari kertaa perään, mutta pistin luuria korvaan.

Onko edes todellista?! Ja julkista valtaa käytetään tuollaisiin asioihin, ja tuollaisista asioista? Jotain mätää Suomenmaassa.

Vierailija kirjoitti:

makkarakeitto kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten makkarakastikkeen voi tehdä väärin?

Aika tyypillinen lasun tulos. On näitä nähty. Olen auttanut näitä lasun uhreja jonkun verran ja ihmettelen touhua.

Tuntuu , että huostaanotto on ainoa mikä auttaa aina, vaikka vanhempia ja lapsia pitäisi auttaa ja tukea .

Juuri tämä  ruuan ja mieluummin epäterveellisen valmistus on näemmä oikein vakio.

Sillä ei nyt mitään auteta kun tarvittaisiin kunnon kotiapua , psykologia , lääkäriä, oikeaa diagnoosia ,hoitajaa , keskustelu apua, koulutusta vanhemmille , lastenhoitoapua , kenties rahaa jotta saataisiin ympäristö tälle erityislapselle sopivaksi . Ja ennenkaikkea myötäelämistä ja positiivistä asennetta vanhempia kohtaan jotta he jaksaisivat erityislasten kanssa .

Ja sitten tullaan tekemään MAKKARAKEITTOA , voi pyhä isä sentään.Ei oo kyllä ihan kaikki muumit laaksossa.

Sitä minä en kyllä ikinä lakkaa hämmästelemästä, että miksi ihmiset vinkuu, kun lasusta ei saa lääkäriä tai diagnoosia. Voisko olla, että sitä varten on terveydenhuollon palvelut eikä sosiaalitoimiston palvelut? En minäkään mene kirjastoon ja ala vinkumaan, kun en saa suonikohjuleikkausta.

Siksi varmaan ihmiset vinkuu, kun terveyspuolen alkua haettaessa sanotaan, että reitti noihin palveluihin on lasun kautta. Lasu hoitaa ja kartoittaa ja ohjaa eteenpäin. Lopputulos on, että noita apuja ei saa, jos vanhempi kyselee niiden perään, vanhempi on yhteistyökyvytön eikä ota apua vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Eli mistä syystä se lasu oli tehty? Ja kuinka tämän makkarakastikkeen piti ongelma ratkaista? En ole kuullutkaan tällaisesta julkisesta palvelusta enkä oikeastaan haluaisi siihen laittaa verorahojani. Googlesta löytyy kyllä resepti makkarakastikkeelle.

Ystävälläni sen sijaan kävi perhetyöntekijä 1h/vk leikkimässä 2v lapsen kanssa. Ei ollut edes erityislapsi. Minusta se oli sentään "oikeaa" apua. :)

Konkreettista apua saa usein lapsiperheiden kotipalvelusta. Toki siihenkin on kriteerit, milloin sitä saa, mutta se on eri asia kuin perhetyö. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä alkaa tällainen perhetyö ensi viikolla.

Mitä se oikein on?

Tilanne kun on se, että eräs oli tehny meistä 3 perätöntä lastensuojeluilmoitusta. Meidän mielestä täysin perätöntä, koska tässä on kyseessä ihminen johon pistettiin välit poikki ja nyt hän kostaa lasuilmoituksilla koko perheelle.

Lastensuojelu mielummin uskoo tätä ilmoituksen tekijää, varsinkin kun ilmoja on 3. Että heidän pitää tarkistaa perusteellisesti tilanteemme.

Olemme työssäkäyvät vanhemmat, ei koskaan ollu tekemisissä virkavallan kanssa, ei päihteitä, lapset hoidettu aina hyvin, lasten kanssa ei ongelmia, koti siisti, oma velaton talo, asiat ja elämä kaikinpuolin kunnossa.

Perhetyö nyt ei vaan kenelläkään ala yhtäkkiä ja yllättäen. Kyllä niistä asioista on perheen kanssa keskusteltu jo etukäteen. Että mitä tehdään ja miksi tehdään.

Kyllä tässä huoli herää itselläkin, kun miettii näitä sekopäisiä vanhempia, joiden elämän ykkösasia on haukkua lastensuojelua täysin keksityillä väitteillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

makkarakeitto kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten makkarakastikkeen voi tehdä väärin?

Aika tyypillinen lasun tulos. On näitä nähty. Olen auttanut näitä lasun uhreja jonkun verran ja ihmettelen touhua.

Tuntuu , että huostaanotto on ainoa mikä auttaa aina, vaikka vanhempia ja lapsia pitäisi auttaa ja tukea .

Juuri tämä  ruuan ja mieluummin epäterveellisen valmistus on näemmä oikein vakio.

Sillä ei nyt mitään auteta kun tarvittaisiin kunnon kotiapua , psykologia , lääkäriä, oikeaa diagnoosia ,hoitajaa , keskustelu apua, koulutusta vanhemmille , lastenhoitoapua , kenties rahaa jotta saataisiin ympäristö tälle erityislapselle sopivaksi . Ja ennenkaikkea myötäelämistä ja positiivistä asennetta vanhempia kohtaan jotta he jaksaisivat erityislasten kanssa .

Ja sitten tullaan tekemään MAKKARAKEITTOA , voi pyhä isä sentään.Ei oo kyllä ihan kaikki muumit laaksossa.

Sitä minä en kyllä ikinä lakkaa hämmästelemästä, että miksi ihmiset vinkuu, kun lasusta ei saa lääkäriä tai diagnoosia. Voisko olla, että sitä varten on terveydenhuollon palvelut eikä sosiaalitoimiston palvelut? En minäkään mene kirjastoon ja ala vinkumaan, kun en saa suonikohjuleikkausta.

Siksi varmaan ihmiset vinkuu, kun terveyspuolen alkua haettaessa sanotaan, että reitti noihin palveluihin on lasun kautta. Lasu hoitaa ja kartoittaa ja ohjaa eteenpäin. Lopputulos on, että noita apuja ei saa, jos vanhempi kyselee niiden perään, vanhempi on yhteistyökyvytön eikä ota apua vastaan.

Sehän ei lasun vika ole, jos lääkärit eivät hoida omaa rooteliaan, vaan tuuppivat omat hommansa sossuille. Luuletteko te, että sossut siellä ruoskivat jotenkin lääkäreitä tekemään tutkimuksia tai tarjoamaan terapioita? Ei todellakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arman A voisi tehdä dokumentin perhetyöntekijän normipäivästä makkarakastikkeineen. Naapurin Soile on perhetyöntekijä ja kyllä hänen mukaan arjen toimet makkarakastikkeineen kuuluu työhön. Usein yhdessä tekeminen on se juttu jolla perheen arki parantuu. Lapset pilkkoo makkaraa jne.

Nepsyn adhd-lapsen kanssa ei kyllä ihan joka päivä jaksa/ehdi tehdä ruokaa. Viikonloppuna ehkä, kun ei ole kiire mihinkään. Se kyllä parantaisi arkea jos se naapurin Soile tekisi ruokaa sen adhd-lapsen kanssa ja perheen äiti saisi vaikka tehdä keskeyttämättä muita kotitöitä edes sen aikaa. Mutta kun naapurin Soile on määrätty seisomaan sen äidin vieressä, ei sen lapsen.

Perhetyö kestää pari kuukautta. Miten se auttaa perhettä pidemmän päälle, jos äiti ei ota mitään vastaan, vaan puunaa kämppäänsä sen aikaa kun perhetyö kokkaa lapsille? Ideana olisi, että perhe saisi perhetyöstä hyviä käytäntöjä helpottamaan arkeaan tai tukea jaksamiseensa, niin että perhe pärjäisi sen perhetyön jälkeen ihan itse.

Nepsyn adhd:n kanssa kokkaaminen arkena nyt vain ei ole mikään realistinen tapa toimia. Se arki on oikeasti niin viimesen päälle hienosäädettyä, että siihen kun laittaa jonkun keittiösähläyksen päälle niin koko päiväjärjestys menee sekaisin. Se lapseton sossutyöntekijäkin voisi ihan avoimin mielin kysyä ja keskustella että toimiikohan tämä ehdottamani tapa teidän perheessä vai tuleeko arjesta vielä enemmän kaaosta.

Tämä on jokseenkin outoa, että nepsy lapsen kanssa ruoanlaitto on niin vaikeaa, että vain viikonloppuna jaksaa sitä tehdä? Ihan tavislastenkin kanssa elämä muuttuu melko raskaaksi, jos arkena ei syödä säännöllisesti ja oikeaa kotiruokaa. Verensokerin heittelyt voi muistuttaa pahemminkin oirehtivaa nepsytapausta. Muutaman kerran tullut mietittyä, onko nuo nepsy-jutut epäloogisten, viitsimättömien ja kotityötaidottomien vanhempien jälkeläisiä. Ehkä perhetyöntekijä voisi opettaa näille vanhemmille arjen rutiinien luomista, johon kuuluisi ruoanlaitto ihan jokaisena päivänä samaan kellonaikaan.

Oli provo tai ei mutta toisaalta ymmärrän, mikseivät myöskään omat vanhempani aikanaan halunneet minulle mitään apua. Sossujen silmätikuksi joutuminen olisi luultavasti ollut vaan haitaksi mulle. Näitä kauhujuttuja oli jo 15 vuotta sitten.

- asperger + add

Miksi kukaan muka nöyrtyisi tuollaiseen. Meillä perhetyöntekijä ainakin vain istui juttelemassa meidän kanssa ja kertoi mitä kaikkea apua heiltä päin on tarjolla, miten haetaan toimintaterapiaan jne. Jos kukaan olisi alkanut päivänselviä asioita opastamaan olisin sanonut vain että jolei ole muta niin kiitos käynnistä, me pärjätäänkin sitten tässä omillamme.

Juu se on tuollaista :D minä sairastuin pahasti toisen lapsen syntymän jälkeen ja olisin tarvinut konkreettista apua lasten hoitoon / kotihommiin, niin meille tuli kerran viikossa kahvittelemaan täti joka neuvoi miten kannattaa siivota.. hänen työhönsä ei kuulemma kuulu tehdä mitään, katsoa vaan ja neuvoa :,D jouduin siis kestitsemään tätä rouvaa vielä kaiken lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arman A voisi tehdä dokumentin perhetyöntekijän normipäivästä makkarakastikkeineen. Naapurin Soile on perhetyöntekijä ja kyllä hänen mukaan arjen toimet makkarakastikkeineen kuuluu työhön. Usein yhdessä tekeminen on se juttu jolla perheen arki parantuu. Lapset pilkkoo makkaraa jne.

Nepsyn adhd-lapsen kanssa ei kyllä ihan joka päivä jaksa/ehdi tehdä ruokaa. Viikonloppuna ehkä, kun ei ole kiire mihinkään. Se kyllä parantaisi arkea jos se naapurin Soile tekisi ruokaa sen adhd-lapsen kanssa ja perheen äiti saisi vaikka tehdä keskeyttämättä muita kotitöitä edes sen aikaa. Mutta kun naapurin Soile on määrätty seisomaan sen äidin vieressä, ei sen lapsen.

Perhetyö kestää pari kuukautta. Miten se auttaa perhettä pidemmän päälle, jos äiti ei ota mitään vastaan, vaan puunaa kämppäänsä sen aikaa kun perhetyö kokkaa lapsille? Ideana olisi, että perhe saisi perhetyöstä hyviä käytäntöjä helpottamaan arkeaan tai tukea jaksamiseensa, niin että perhe pärjäisi sen perhetyön jälkeen ihan itse.

Nepsyn adhd:n kanssa kokkaaminen arkena nyt vain ei ole mikään realistinen tapa toimia. Se arki on oikeasti niin viimesen päälle hienosäädettyä, että siihen kun laittaa jonkun keittiösähläyksen päälle niin koko päiväjärjestys menee sekaisin. Se lapseton sossutyöntekijäkin voisi ihan avoimin mielin kysyä ja keskustella että toimiikohan tämä ehdottamani tapa teidän perheessä vai tuleeko arjesta vielä enemmän kaaosta.

Tämä on jokseenkin outoa, että nepsy lapsen kanssa ruoanlaitto on niin vaikeaa, että vain viikonloppuna jaksaa sitä tehdä? Ihan tavislastenkin kanssa elämä muuttuu melko raskaaksi, jos arkena ei syödä säännöllisesti ja oikeaa kotiruokaa. Verensokerin heittelyt voi muistuttaa pahemminkin oirehtivaa nepsytapausta. Muutaman kerran tullut mietittyä, onko nuo nepsy-jutut epäloogisten, viitsimättömien ja kotityötaidottomien vanhempien jälkeläisiä. Ehkä perhetyöntekijä voisi opettaa näille vanhemmille arjen rutiinien luomista, johon kuuluisi ruoanlaitto ihan jokaisena päivänä samaan kellonaikaan.

Oman jo aikuisen lapseni aivot on kuvattu, ja kyllä ne ihan selkeästi poikkeavat, eikä sitä saada aikaan millään vanhempien kotityötaidottomuudella. Joku järki luulisi olevan sinullakin päässä, tai ehkä sitä on liikoja odotella, jos miellät että sairaus tai vamma johtuvat kotityötaidottomuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arman A voisi tehdä dokumentin perhetyöntekijän normipäivästä makkarakastikkeineen. Naapurin Soile on perhetyöntekijä ja kyllä hänen mukaan arjen toimet makkarakastikkeineen kuuluu työhön. Usein yhdessä tekeminen on se juttu jolla perheen arki parantuu. Lapset pilkkoo makkaraa jne.

Nepsyn adhd-lapsen kanssa ei kyllä ihan joka päivä jaksa/ehdi tehdä ruokaa. Viikonloppuna ehkä, kun ei ole kiire mihinkään. Se kyllä parantaisi arkea jos se naapurin Soile tekisi ruokaa sen adhd-lapsen kanssa ja perheen äiti saisi vaikka tehdä keskeyttämättä muita kotitöitä edes sen aikaa. Mutta kun naapurin Soile on määrätty seisomaan sen äidin vieressä, ei sen lapsen.

Perhetyö kestää pari kuukautta. Miten se auttaa perhettä pidemmän päälle, jos äiti ei ota mitään vastaan, vaan puunaa kämppäänsä sen aikaa kun perhetyö kokkaa lapsille? Ideana olisi, että perhe saisi perhetyöstä hyviä käytäntöjä helpottamaan arkeaan tai tukea jaksamiseensa, niin että perhe pärjäisi sen perhetyön jälkeen ihan itse.

Nepsyn adhd:n kanssa kokkaaminen arkena nyt vain ei ole mikään realistinen tapa toimia. Se arki on oikeasti niin viimesen päälle hienosäädettyä, että siihen kun laittaa jonkun keittiösähläyksen päälle niin koko päiväjärjestys menee sekaisin. Se lapseton sossutyöntekijäkin voisi ihan avoimin mielin kysyä ja keskustella että toimiikohan tämä ehdottamani tapa teidän perheessä vai tuleeko arjesta vielä enemmän kaaosta.

Tämä on jokseenkin outoa, että nepsy lapsen kanssa ruoanlaitto on niin vaikeaa, että vain viikonloppuna jaksaa sitä tehdä? Ihan tavislastenkin kanssa elämä muuttuu melko raskaaksi, jos arkena ei syödä säännöllisesti ja oikeaa kotiruokaa. Verensokerin heittelyt voi muistuttaa pahemminkin oirehtivaa nepsytapausta. Muutaman kerran tullut mietittyä, onko nuo nepsy-jutut epäloogisten, viitsimättömien ja kotityötaidottomien vanhempien jälkeläisiä. Ehkä perhetyöntekijä voisi opettaa näille vanhemmille arjen rutiinien luomista, johon kuuluisi ruoanlaitto ihan jokaisena päivänä samaan kellonaikaan.

Tässä nyt lienee oli kuitenkin kyse siitä että nepsylapsen kanssa on tosi raskas tehdä mitään kun sillä keittää kiinni herkästi, eikä siitä että lapsi ei saisi ruokaa. 

Mulla on yksi sellainen tavallisesti erityisherkkä, jonka pitää syödä ja nukkua aika tasaisessa rytmissä että elämä onnistuu. On jo 13v, että aika monta vuotta on harjoiteltu. Käytiin penessä hakemassa apua, mutta ohjeet oli tasoa "viettäkää enemmän aikaa yhdessä". Perheelle, joka ei tee muuta kuin viettää aikaa yhdessä. Ei ollut apua siitä ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arman A voisi tehdä dokumentin perhetyöntekijän normipäivästä makkarakastikkeineen. Naapurin Soile on perhetyöntekijä ja kyllä hänen mukaan arjen toimet makkarakastikkeineen kuuluu työhön. Usein yhdessä tekeminen on se juttu jolla perheen arki parantuu. Lapset pilkkoo makkaraa jne.

Nepsyn adhd-lapsen kanssa ei kyllä ihan joka päivä jaksa/ehdi tehdä ruokaa. Viikonloppuna ehkä, kun ei ole kiire mihinkään. Se kyllä parantaisi arkea jos se naapurin Soile tekisi ruokaa sen adhd-lapsen kanssa ja perheen äiti saisi vaikka tehdä keskeyttämättä muita kotitöitä edes sen aikaa. Mutta kun naapurin Soile on määrätty seisomaan sen äidin vieressä, ei sen lapsen.

Perhetyö kestää pari kuukautta. Miten se auttaa perhettä pidemmän päälle, jos äiti ei ota mitään vastaan, vaan puunaa kämppäänsä sen aikaa kun perhetyö kokkaa lapsille? Ideana olisi, että perhe saisi perhetyöstä hyviä käytäntöjä helpottamaan arkeaan tai tukea jaksamiseensa, niin että perhe pärjäisi sen perhetyön jälkeen ihan itse.

Nepsyn adhd:n kanssa kokkaaminen arkena nyt vain ei ole mikään realistinen tapa toimia. Se arki on oikeasti niin viimesen päälle hienosäädettyä, että siihen kun laittaa jonkun keittiösähläyksen päälle niin koko päiväjärjestys menee sekaisin. Se lapseton sossutyöntekijäkin voisi ihan avoimin mielin kysyä ja keskustella että toimiikohan tämä ehdottamani tapa teidän perheessä vai tuleeko arjesta vielä enemmän kaaosta.

Tämä on jokseenkin outoa, että nepsy lapsen kanssa ruoanlaitto on niin vaikeaa, että vain viikonloppuna jaksaa sitä tehdä? Ihan tavislastenkin kanssa elämä muuttuu melko raskaaksi, jos arkena ei syödä säännöllisesti ja oikeaa kotiruokaa. Verensokerin heittelyt voi muistuttaa pahemminkin oirehtivaa nepsytapausta. Muutaman kerran tullut mietittyä, onko nuo nepsy-jutut epäloogisten, viitsimättömien ja kotityötaidottomien vanhempien jälkeläisiä. Ehkä perhetyöntekijä voisi opettaa näille vanhemmille arjen rutiinien luomista, johon kuuluisi ruoanlaitto ihan jokaisena päivänä samaan kellonaikaan.

Tässä nyt lienee oli kuitenkin kyse siitä että nepsylapsen kanssa on tosi raskas tehdä mitään kun sillä keittää kiinni herkästi, eikä siitä että lapsi ei saisi ruokaa. 

Mulla on yksi sellainen tavallisesti erityisherkkä, jonka pitää syödä ja nukkua aika tasaisessa rytmissä että elämä onnistuu. On jo 13v, että aika monta vuotta on harjoiteltu. Käytiin penessä hakemassa apua, mutta ohjeet oli tasoa "viettäkää enemmän aikaa yhdessä". Perheelle, joka ei tee muuta kuin viettää aikaa yhdessä. Ei ollut apua siitä ei.

Et voi sanoa lienee oli. Se on lieni.

Opetti varmaan sitä lasta tekemään itse ruokaa.Ammattilaiset ei osaa välttämättä perusruokaa vaan työssä niitä annoksia.Kotona tehdään perusruokaa.Mitään epäterveellistä nakkikastikkeessa ei ole ellei vehnäjauho ja voi ole muuttunut tai keitetty peruna eli kasvis sellaiseksi.Ruoka kuumennetaan kunnolla aina sen takia että bakteerit kuolee eikä sairastua ihmisiä.Kaikelle on järki selitys ja hyvä on totella kiltisti.

Aloitttajalle tiedoksi: Joku ammatti ei tarkoita että se asia hoitusi sujuvasti myös kodin arjessa jos perheen tilanne on haasteellinen. Siivoojan kotona voi olla likaista, kokin kotona voidaan syödä vain eineksiä ja lääkärin perheessä voi olla lapsilla diagnosoimattomia sairauksia.

Moni jaksaa hoitaa ne asiat juuri ja juuri kodin ulkopuolella mutta siellä kotona sitten asiat luisuvat hallinnasta.

Sillä, että sinä olet keittiöpäällikkö, ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miten sinä osaat ottaa kotona sen ajan siihen makkarakastikkeen valmistukseen. Siinä voi sossun apu hyvinkin olla tarpeen.

Ehkä olet niin kyllästynyt ruoanlaittoon töissä, ettet enää viitsi kokata kotona?

Ehkä hän yritti opettaa sinulle ajankäyttöä? Ja sinä paasaat vaan reseptistä.

Onhan perheessäsi ongelma , kasvatuskyvyttömät vanhemmat.Älä kersku olevasi jotain , jollet perusasioita osaa lapsellesi , ilman ulkopuolista apua antaa.Kait ymmärrät , että kasvatusvastuu on SINULLA , ei yhteiskunnalla.

Mmmm kunnon ruskea makkarakastike hk:n punasest NAM. Ja keitetyt perunat kylkeen

Lapsi on varmaan kertonut, ettei saa kotona ruokaa, eikä sitä koskaan kukaan kotona tee. Ei savua ilman tulta. Mahtaako ainut lämmin ateria olla kouluruoka? Ei ap taida kertoa koko totuutta tai sitten tarina on pelkkä provo.

Suutarin lapsilla ei ole kenkiä.

Keittiöpäällikkö on esimiestehtävä eikä siinä tarvitse välttämättä olla myös kokki tai keittiömestari. Enemmän tuo liittyy ravintolakeittiön johtamiseen ja talouteen.

Sitä en sitten tiedä miten voi olla keittiöpäällikkö jos ei sen vertaa saa sanottua ettei tarvitse neuvoja makkarakastikkeen teossa, eli tarina ei oikein pysy kasassa.