Vanhojen tanssit 80-luvulla, muistoja?

No kyllä meillä valittiin parit tai siis kysyttiin, että olisitkos mun pari. Poikia oli paljon vähemmän, joten loput tanssivat tyttöpareina, ei niitä poikia mistään lisää lainattu. En itse tykkää ollenkaan siitä, millaisia nuo vanhojentanssit ovat nykyisin, amerikkalaistyylisiä hienoja juhlia, joihin satsataan omaisuus. Siihen aikaan tyyli oli enemmänkin kuin naamiaiset eli puvut olivat vanhoja tai vanhantyylisiä, niitä lainattiin esim. teattereista tai mistä onnistuttiin sukulaisten vintiltä saamaan. Itselläni ei ollut tiedossa mitään vanhaa pukua, joten äitini teki sellaisen minulle, muttei sekään ollut mikään oikea juhlapuku, jota olisi oikeissa juhlissa voinut käyttää. Toki monet pojat myös silloin vuokrasivat frakin tms., jos ei mitään vanhaa ollut tiedossa ja niitä varmaan vähemmän oli.

Meillä oli parit. Pojilla yllä frakit ja tytöillä vanha iltapuku, yleensä joku mummin vanha, mutta joka tapauksessa pitkä. Joku saattoi käydä kampaajallakin. Aika hienoja oltiin, mutta kaukana nykymenosta. Tämä Turussa 1984.

Tuo parin kysyminen on kyllä kauhistus epäsosiaalisille ihmisille. Sehän on suoraan amerikkalaisista prom-tansseista, missä suosittuja kysytään pariksi ja muut saavat olla yksin.

Onko sellaisia tapauksia, että sitä paria ei löydy millään? Tuohan voi olla karmea paine nuorelle.

Vuonna -82 pukeuduttiin vanhoiksi, siis mummotyyliin. Pari oli, tyttöpari jos ei poikia riittänyt. Teatterista haettiin vaatteita ja peruukkeja, tukka nutturalle. Ei ollut kallista, mutta hauskaa oli. Jos olisi ollut nykytyylistä prinsessaleikkiä, en olisi edes osallistunut.

Vierailija kirjoitti:

Onko sellaisia tapauksia, että sitä paria ei löydy millään? Tuohan voi olla karmea paine nuorelle.

Onko tyttö- tai poikaparit kielletty?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sellaisia tapauksia, että sitä paria ei löydy millään? Tuohan voi olla karmea paine nuorelle.

Onko tyttö- tai poikaparit kielletty?

Tuohon aikaan sellainen oli silmätikkuna olemista ja säälittävää. Melkein parempi oli jättää sitten tanssimatta. Ja sitä supinaa "tyttöpareista". En muista, että olisin koskaan nähnyt poikapareja kasarilla, siitä voi päätellä mitä sellaisesta olisi supistu..

Meidän lukiossa oli poikia enemmän muutama kpl, eihän ne reppanat sitten tanssineet ollenkaan.

ohis tuntuu että silloin aloitettiin nuorempana parisuhde- ja seksielämä

Vierailija kirjoitti:

Onko sellaisia tapauksia, että sitä paria ei löydy millään? Tuohan voi olla karmea paine nuorelle.

Itse ystäväni kanssa otettiin silloin aikoinaan aloite omiin käsiimme ja kysyttiin pareiksemme paria saman luokan poikaa ennen kuin muut ehtivät, niin ei jääty ilman eikä tarvinnut keskenämme tanssia ;) Ja tyttöpareja tosiaan sitten olivat loput ja kyllähän siinä jokaiselle joku pari sitten tuli ja tulee, jos parillinen määrä on, sitten jos jos on pariton niin pitää varmaan keksiä jotain... Kyllä meillä mielestäni jokainen parinsa löysi ja ehkä yksi-kaksi oli sellaisia, jotka jättäytyivät kokonaan pois, uskonnollisista syistään. Ja koska poikia oli niin selkeästi vähemmän kuin tyttöjä, tyttöpareja oli monta ja monet tanssivat sen bestiksensä kanssa niin en myöskään usko, että kellään heistä tuli paineita siitä, ettei poikaparia saanut.

Nykyisistä paineista en niin tiedä, taloudelliset taitavat olla nykysysteemissä yksi keskeinen, miksi kaikki eivät enää voi tai halua osallistua.

Liikuntatunnilla tanssittiin jotain. Vanhojen päivänä poloneesi koulun pihalla kansallispuku päällä. Vuosi oli 1988

Tiedän, että lukiossamme oli vanhojen tanssit vuonna 1986, mutta en kiinnittänyt asiaan minkäänlaista huomiota. En seurannut niitä enkä tiedä niistä sen enempää.

Vierailija kirjoitti:

Meidän lukiossa oli poikia enemmän muutama kpl, eihän ne reppanat sitten tanssineet ollenkaan.

No joo luulen kanssa, että pojat eivät olisi keskenään tanssineet, mutta tyttöpareissa vanhojentansseissa ei tuolloin kyllä koettu olevan mitään outoa. Koska vanhojentanssit tuohon aikaan mielestäni olivat tosiaankin enemmän kuin naamiaiset tai hauska näytelmä. Ja eiväthän ne tanssikappaleetkaan sitäpaitsi mitään poski-poskea-vasten hitaita olleet vaan paljolti sellaista ihan irrallaan ja vierekkäin tanssimista!

Meillä pantiin tytöt ja pojat kahteen riviin pituusjärjestyksen mukaan, ja koska tyttöjä oli neljä enemmän kuin poikia, me neljä pisintä tyttöä muodostimme parit keskenämme. Minulla ja kaverillani oli kummallakin krinoliini, joten veimme tanssilattialla aika paljon tilaa. Ei ollut ongelmia, koska kenellekään vanhojentanssit eivät olleet mikään elämän kohokohta.

Minun krinoliinipukuni ommeltiin kotona kuten monen muunkin; 80-luvulla kädentaitoja oli vielä aika paljon. Jotkut vuokrasivat pukunsa, mutta suurimmalla osalla oli kotoa ja sukulaisilta löytynyttä pitkää hametta ja hartiahuivia. Hiukset ja meikit tehtiin kotona ja kaverien kesken. Minä olin tapani mukaan kokonaan ilman meikkiä.

Ihan kivaa oli, mutta kokonaisuudessaan jo tuolloin reippaasti yliarvostettu tapahtuma.

Meillä ehkä kolmannes tilasi mekon ompelijalta, ja loput ompeli itse. Kaikki kävi kampaajalla.

Vm. 68, itä-Helsinki

Kasarin alkupuoliskolla (-84) meillä ainakaan ollut mtn tansseja. Pukeuduttiin "vanhoiksi" eri aikakauden asuihin tai mummoiksi ja paapoiksi, pyörittiin vähän koululla tai kylillä ja illaksi vetäydyttiin syrjäiselle mökille tms. bilettämään. Oli helppoa ja halpaa verrattuna nykymeininkiin, mutta ihan riittävä päivä kuitenkin  :D

Vietin vanhojen päivää 1988. Liikuntatunneilla harjoiteltiin tansseja, mutta mitään tanssiaistapahtumaa ei ollut eli parejakaan ei valittu. Vanhoiksi pukeuduttiin monin eri tavoin, oli teatterilta tai pukuvuokraamosta vuokrattuja, äidin ompelemia ja mummon vintiltä löydettyjä pukuja. Hyvin erilaista oli kuin nykyään.

Puvun oli idea olla pitkä, vanhanaikainen ja hieno. Koska silloin osattiin, itse ommeltiin.

Itse meikattiin ja kampaajalla laitatettiin nuttura. Koulussa tanssittiin.

Ei ollut kallista, mutta kivaa oli.

Muistan, kun 10 v. vanhemmalla serkullani oli vanhojentanssit 90-luvun alkupuolella ja hän oli pukeutunut jostain teatterista vuokrattuun 1800-luvun tyyliseen pukuun. Minä 8 v. pikkutyttö tuijotin kuvia silmät ymmyrkäisinä ja olin tohkeissani, että jonain päivänä saan itse pukeutua johonkin prinsessapukuun. Kun tuli oma vuoro 2000-luvun alussa, Suomeen oli jo rantautunut tämä amerikkalaisista elokuvista kopioitu prom-meininki moderneine iltapukuineen, kampaamokäynteineen, manikyyreineen ja pedikyyreineen. Olin pettynyt. Olisin halunnut päivän olevan sellaista tietynlaista fantasiaa kuin mitä se oli vielä serkkuni ikäpolvelle ollut. 

Tuntuu että tuolloin koko juhla oli paljon leppoisammalla otteella toteutettu kuin nämä nykyiset. Itse sain puvun lainaksi teatterista ja hiukset ja meikki tehtiin itse. Nämä nykyiset ihan ylivarusteltua touhua suihkurusketuksineen yms. Omat lukiolaiset haluavat jättää väliin kun ei kiinnosta tuollainen touhu lainkaan. Ymmärrän heitä.