Ymmärrän teitä miehiä joilla nalkuttaa vaimo koko ajan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua kun sanotaan, että miehet ovat yleensä se rationaalisempi sukupuoli. Silti suututaan ja kiukutellaan ja halveksitaan, kun se vaimo kertookin, miten joku asia hoituu paremmin ja tehokkaammin. Tässäkin ketjussa on jo monta perusteltu esimerkkiä, mutta silti jaksetaan väittää vastaan, että ei mikään tapa muka ole parempi kuin toinen tapa ja lopulta ei osata enää muuta kuin haukkua. Jännästi se rationaalisuus ei kelpaakaan, kun oma ylpeys on uhattuna. (Ja tähänkin tulee alapeukkuja ja haukkuvia kommentteja eikä ainuttakaan perusteltua näkemystä.)

Mutta mitkään alapeukut ja haukuthan ei teitä Justiinoita hetkauta, te jatkatte ylpeinä eteenpäin reippaasti nalkuttaen. Onneksi vaikutatte tyytyväisiltä elämiinne... Eiku?

Todistit juuri jokaisen väitteeni oikeaksi. Alapeukkuja, haukkuja eikä mitään perusteluja. :D Miksi haukkujen pitäisi hetkauttaa? Sehän tarkoittaa vain sitä, että argumentit loppuivat. 

Nalkulle ei voi mitään perustella.

Tottakai voi. Anna palaa. Tiedän kyllä jo vastauksesi. "En minä tuollaiselle perustele mitään, kun et kuitenkaan ymmärrä ja olet päättänyt olla oikeassa." Eikö niin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua kun sanotaan, että miehet ovat yleensä se rationaalisempi sukupuoli. Silti suututaan ja kiukutellaan ja halveksitaan, kun se vaimo kertookin, miten joku asia hoituu paremmin ja tehokkaammin. Tässäkin ketjussa on jo monta perusteltu esimerkkiä, mutta silti jaksetaan väittää vastaan, että ei mikään tapa muka ole parempi kuin toinen tapa ja lopulta ei osata enää muuta kuin haukkua. Jännästi se rationaalisuus ei kelpaakaan, kun oma ylpeys on uhattuna. (Ja tähänkin tulee alapeukkuja ja haukkuvia kommentteja eikä ainuttakaan perusteltua näkemystä.)

Mutta mitkään alapeukut ja haukuthan ei teitä Justiinoita hetkauta, te jatkatte ylpeinä eteenpäin reippaasti nalkuttaen. Onneksi vaikutatte tyytyväisiltä elämiinne... Eiku?

Todistit juuri jokaisen väitteeni oikeaksi. Alapeukkuja, haukkuja eikä mitään perusteluja. :D Miksi haukkujen pitäisi hetkauttaa? Sehän tarkoittaa vain sitä, että argumentit loppuivat. 

Tässä on jo 16 sivullista sinullekin perusteluita, miksi nalkuttaminen on turhaa ja vahingollista. Vedäpä välillä henkeä ja lue. Nalkuttajat yleensäkin rakastavat omaa ääntään niin kovasti etteivät mitään muuta edes kuulekaan.

Vierailija kirjoitti:

Kun te nalkuttajat kerta olette ansainneet itsellenne niin täydellisen puolison, niin miksi roikutte kiinni noissa vätyksissänne? Laittakaa ne kiertoon ja saataviksi heti! Tahdon miehen joka tietää edes omasta kokemuksestaan, miten hyödytöntä ja haitallista nalkuttaminen on.

Ai niin, mutta teidänhän mielestä heidän kuuluu vaan yksiselitteisesti erota, jotka kärsivät jonkun toisen, kuin teidän, nalkuttamisesta. Te ette voi erota, koska Janna-Eric, nappulaliiga, runopiiri jne. Nalkutuksen uhrit ovat mielestänne aina nalkutuksensa ansainneet, ja voisivat vaan yksiselitteisesti häipätä. Omasta mielestänne ette edes nalkuta oikeastaan, keskustelette ja muistutatte vain. Muutkaan eivät oikeastaan nalkuta, vaan ovat raivohulluja karjujia. Koko nalkuttamista ei ilmiönä näin ollen ole lainkaan olemassa. Hajaantukaa, ei mitään nähtävää.

juurihan laitoin tuon yhden kiertoon, ole hyvä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua kun sanotaan, että miehet ovat yleensä se rationaalisempi sukupuoli. Silti suututaan ja kiukutellaan ja halveksitaan, kun se vaimo kertookin, miten joku asia hoituu paremmin ja tehokkaammin. Tässäkin ketjussa on jo monta perusteltu esimerkkiä, mutta silti jaksetaan väittää vastaan, että ei mikään tapa muka ole parempi kuin toinen tapa ja lopulta ei osata enää muuta kuin haukkua. Jännästi se rationaalisuus ei kelpaakaan, kun oma ylpeys on uhattuna. (Ja tähänkin tulee alapeukkuja ja haukkuvia kommentteja eikä ainuttakaan perusteltua näkemystä.)

Mutta mitkään alapeukut ja haukuthan ei teitä Justiinoita hetkauta, te jatkatte ylpeinä eteenpäin reippaasti nalkuttaen. Onneksi vaikutatte tyytyväisiltä elämiinne... Eiku?

Todistit juuri jokaisen väitteeni oikeaksi. Alapeukkuja, haukkuja eikä mitään perusteluja. :D Miksi haukkujen pitäisi hetkauttaa? Sehän tarkoittaa vain sitä, että argumentit loppuivat. 

Tässä on jo 16 sivullista sinullekin perusteluita, miksi nalkuttaminen on turhaa ja vahingollista. Vedäpä välillä henkeä ja lue. Nalkuttajat yleensäkin rakastavat omaa ääntään niin kovasti etteivät mitään muuta edes kuulekaan.

Niin ja yhtä monta sivullista on selitetty, että joskus nalkutus on ihan aiheellista ja joskus ihan normaalitkin asiat tulkitaan nalkuttamiseksi, vaikka ne eivät sitä ole. Mutta silti minua haukutaan justiinaksi. En ole nähnyt, että ketään nalkutuksesta kärsivää tässä olisi haukuttu, jos hän kertoo omasta tilanteestaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teille nalkuttajien miehille minä sanon vaan sen, että jättäkää ne suohirviöt. Etsikää itsestänne se homoerootillinen puoli ja ryhtykää parisuhteeseen miehen kanssa. Toki homppeleissakin on kaameita kaakattajia ja natkuilijoita, jotka vaativat prinsessakohtelua löysine ranteineen, mutta välttäkää niitä! Miehen kanssa on joka tapauksessa helpompi elää kuin olohuoneessa röhkivän virtahevon. Miehet sitä paitsi automaattisesti tietävät, mikä sängyssä miellyttää toista miestä. 

Ja toinen nainen tietää mikä toista näistä miellyttää vaan koska on samaa sukupuolta? Just ihmisillä on eroja siinä mikä siellä vällyjen välissä tai päällä miellyttää, vaikka olisivat samaa sukupuolta keskenään ei ole laadun tae.. herätys!

No sinä hirviö et varmaan löydä omaa klittaasikaan. Mies osaa ottaa paljon paremmin suihin kuin nainen, molemmista on kokemusta. 

Menikö tunteisiin, sinun kokemuksesi ei kata kaikkia ihmisiä. Kertoisitko vertailun vuoksi kuinka monesta naisoletetusta ja kuinka monesta miesoletetusta sinun pettämätön logiikkasi koostuu, jotta näet sen kattavan kaikkiin ihmisiin.

Mietin myöskin kuinka monta heteromiesoletettua persepano kiihottaa jatkuvana, jos ei pornoleffoista elämänmallia ottaneita vähäisillä seksikokemuksilla varustettuja tai/ bi tai piilohomoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teille nalkuttajien miehille minä sanon vaan sen, että jättäkää ne suohirviöt. Etsikää itsestänne se homoerootillinen puoli ja ryhtykää parisuhteeseen miehen kanssa. Toki homppeleissakin on kaameita kaakattajia ja natkuilijoita, jotka vaativat prinsessakohtelua löysine ranteineen, mutta välttäkää niitä! Miehen kanssa on joka tapauksessa helpompi elää kuin olohuoneessa röhkivän virtahevon. Miehet sitä paitsi automaattisesti tietävät, mikä sängyssä miellyttää toista miestä. 

Ja toinen nainen tietää mikä toista näistä miellyttää vaan koska on samaa sukupuolta? Just ihmisillä on eroja siinä mikä siellä vällyjen välissä tai päällä miellyttää, vaikka olisivat samaa sukupuolta keskenään ei ole laadun tae.. herätys!

No sinä hirviö et varmaan löydä omaa klittaasikaan. Mies osaa ottaa paljon paremmin suihin kuin nainen, molemmista on kokemusta. 

Menikö tunteisiin, sinun kokemuksesi ei kata kaikkia ihmisiä. Kertoisitko vertailun vuoksi kuinka monesta naisoletetusta ja kuinka monesta miesoletetusta sinun pettämätön logiikkasi koostuu, jotta näet sen kattavan kaikkiin ihmisiin.

Mietin myöskin kuinka monta heteromiesoletettua persepano kiihottaa jatkuvana, jos ei pornoleffoista elämänmallia ottaneita vähäisillä seksikokemuksilla varustettuja tai/ bi tai piilohomoja?

Ohis. Millainen Virtaemo tolla naisfobisella kirjoittajalla on, kun näkee naiset noin?

On varmaan tyhjästä nalkuttajia perfektionisteja joille ei mikään riitä mutta on varmasti myös näitä jotka nalkuttamalla purkaa parisuhteen käsittelemättömiä ongelmia. Arvostuksen puutetta, pettymyksiä, luottamuksen puutetta, huomiontarvetta. Ne voi tulla parisuhteen alkuajoilta asti. Toinen kokee olevansa näkymätön, ei ole kuultu tai ainakaan ymmärretty mitä toinen on yrittänyt sanoa.

Peiliin katsomisen paikka aina molemmilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vaimolla on omien sanojensa mukaan pahat PMS-oireet ja kivuliaat kuukautiset. Tarkoittaa sitä, että 2 viikkoa on raivoamista ja itkemistä ja 2 viikkoa suht normaalia elämää. Puolet koko ajasta menee siis siihen, että vaimo raivoaa. Pikkuhiljaa alkaa riittämään. Aika raskasta elää kun 14 päivän välein alkaa 2 viikkoa kestävä huuto, itku ja nalkutus.

Jos hän haluaisi, hän tekisi asialle jotain. Mutta ei taida haluta. Ehkä hän nauttii tuosta kiukuttelusta.

Joo, olen sanonut, että jos on tuollaisia ongelmia niin menisi lääkäriin tai hakisi siihen apua. Hän kyllä kuulemma tuntee kehonsa ja naisilla nyt vain sattuu olemaan tällaista...

No kaikilla naisilla ei nyt vaan satu olemaan tuollaista. Joten jätä tuollainen nalkuttaja. Hyviäkin naisia on olemassa:)

Joo ei , mulla oli vaikea PMS ja oireet kesti 3 päivää . Hulluksihan siinä itsekin tulis jos kaks viikkoa raivoais ja siivois. Eukkos valehtelee , sitä paitsi oireeseen löytyy kyllä lääkkeitä , syökö niitä?

Itse asiassa on olemassa PMS:n vaikea muoto nimeltään PMDD. Se on aika vähän tiedetty asia, mutta siinä oireet voivat kestää ihan oikeasti jopa kaksi viikkoa. Mä kärsin tosta ja se on ihan yhtä helvettiä. E-pillerit on kokeiltu, mutta sekosin niistä hain enemmän. En ole parisuhteessa muun muassa tämän takia, koska en halua satuttaa käytökselläni, vaan yritän kestää oireet jotenkin itsekseni, vaikkei se aina onnistu. Se on ihan yhtä helvettiä sen kokijalle, koko persoona pirstaloituu siinä palasiksi ja tuntee aivan jäätävää syyllisyyttä kaikesta. Aivan kauheaa.

En siis yritä puolustella tuota nalkuttavaa vaimoa, koska kuulostaa, että hän ei halua tehdä mitään asialle. Monet tästä kärsivät tekisivät mitä vain, että oireet lähtisi eivätkä käytä ja haluavat apua. Apua tosin on hankala saada ja kovin moni lääkäri ei aiheesta tiedä tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Onko se nalkuttamista, että pyytää puolisoaan laittamaan vaikkapa sen fairypullon kaappiin pois lasten ja lemmikkien ulottuvilta? Entäs jos se puoliso ei ystävällisestä pyynnöstä ja perusteluista huolimatta sitä tee, ja joudut toistamaan sitä joka kerta, sitten lopulta et jaksa edes perustella. Puolison mielestä sillä ei ole väliä missä se fairypullo on, eikä siksi viitsi laittaa sitä toisen valitsemaan paikkaan, mutta ei myöskään sano mielipidettään aiheesta. Useimmitenhan nalkutus johtuu jostain tämmöisestä erimielisyydestä ja kommunikaatio-ongelmasta, kun toisella on selkeä visio miten hommat pitää tehdä ja toinen ei sitten tee niin, mutta ei myöskään kerro omaa mielipidettään perusteluineen. Toisaalta jotkut ihmiset on voimakastahtoisia ja toiset tossukoita, tämmöisessä suhteessa tilanne ajautuu helposti siihen että voimakastahtoinen komentelee ja toinen myötäilee, mutta ei sitten muista noudattaa sen toisen toiveita kun ne ei tunnu itsestä tärkeältä. Kaikkien nalkuttajien ja heidän puolisoidensa olisi kyllä syytä katsoa peiliin ja miettiä, kuinka tilanne on ajautunut tähän ja mitä sille voisi tehdä. Luonnehäiriöiset raivoajat ovat asia erikseen, raivareiden saaminen pikkujutuista ei ole enää varsinaista nalkutusta vaan jotain muuta. Siinä ei hirveästi ole tehtävissä, jos se puoliso ei suostu mihinkään järjelliseen keskusteluun ja syyttää vaan toista osapuolta kaikesta.

Ensin pitää muodostaa yhteinen näkemys siitä, missä sen fairypullon paikka tai paikat on. Ei voi yksipuolisesti päättää, missä se on ja sitten vaatia toista toimimaan tuon päätöksen mukaan.

Minä olen sellainen vaimo, joka ei nykyään enää sano yhtään mitään mistään tekemisistä. Mieheltä jää kaikki kesken tai vallan tekemättä, ei esim. imuroinut ennenkään ellen pyytänyt. Nykyään en edes pyydä, vaan imuroin itse.

En kuvittele, että tekisimme mitään remonttia kuten jonkin huoneen tapetointia tai lattian uusintaa. Pesutuvan pöydän altaasta puuttuu hana, hyvä kun on sentään viemäri, johon voi johtaa pesukoneen letkun. Mutta vettä täytyy siis erikseen hakea keittiöstä jos haluaa tehdä altaassa jotain vettä vaativaa, kuten huuhtoa likaisia kengänpohjia. Useimmiten laitan kengät altaaseen ja haen keittiöstä märän rätin ja serlan.

Olkoon, koska hän ei koskaan tee konkreettista aloitetta, vaikka saattaa puhella noista asioista, mitä nyt vanhan omakotitalon huoltamiseen ja paranteluun yleensä kuuluu. On kulunut esim. 12 vuotta siitä kun eräs eterniittilaatta hajosi myrskyilmassa, kun siihen iskeytyi jotain kovaa, en muista mitä. Aluksi puhelin, että kyllä sen voi vaihtaa, onhan meillä muutama laatta autotallissa.

Mutta kun huomasin, miten vastenmielistä hommaan ryhtyminen oli hänelle, hiljenin. Hän ei myöskään enää ole asiaa huomaavinaan. Onhan se hajonnut laatta ruma, mutten enää jaksa ottaa asiaa esille. Saisin kuitenkin kuulla a) että nalkutan, b) "joo joo" - eikä sitten kuitenkaan tapahtuisi mitään.

Enkä tarkoita, että hänen yksin pitäisi tehdä tuollaisia asioita, vaan että tekisimme tarpeellisia juttuja yhdessä. Eihän yksin tekeminen ole kivaakaan.

Tietysti olen onneton, ettei suhteemme ole enää kunnossa. Mutta toisaalta ajattelen, etten enää tässä iässä jaksa lähteä omilleni saati että rupeaisin etsimään uutta kumppania.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä pahaa fairy voi tehdä lapselle tai lemmikille? Ei se mies ole osa kehoasi joka tekee liikkeen heti kun haluat.

Tässäpä taas oikein hyvä esimerkki siitä, että ilmeisesti se maalaisjärki ei kuitenkaan kaikilla riitä. Tottakai tuollaisella sivistystasolla ne ihan järkevät ja lähes välttämättömät käytännöt vaikuttavat mielivaltaisilta ja turhilta. 

Meillä on fairypullo pöydällä eikä yksikään eläin ole sitä niellyt. Hlvetin huonosti on koulutettu eläimet, jos vievät pullon pöydältä.

ihan samantekevää nykyään kirjoitti:

Minä olen sellainen vaimo, joka ei nykyään enää sano yhtään mitään mistään tekemisistä. Mieheltä jää kaikki kesken tai vallan tekemättä, ei esim. imuroinut ennenkään ellen pyytänyt. Nykyään en edes pyydä, vaan imuroin itse.

En kuvittele, että tekisimme mitään remonttia kuten jonkin huoneen tapetointia tai lattian uusintaa. Pesutuvan pöydän altaasta puuttuu hana, hyvä kun on sentään viemäri, johon voi johtaa pesukoneen letkun. Mutta vettä täytyy siis erikseen hakea keittiöstä jos haluaa tehdä altaassa jotain vettä vaativaa, kuten huuhtoa likaisia kengänpohjia. Useimmiten laitan kengät altaaseen ja haen keittiöstä märän rätin ja serlan.

Olkoon, koska hän ei koskaan tee konkreettista aloitetta, vaikka saattaa puhella noista asioista, mitä nyt vanhan omakotitalon huoltamiseen ja paranteluun yleensä kuuluu. On kulunut esim. 12 vuotta siitä kun eräs eterniittilaatta hajosi myrskyilmassa, kun siihen iskeytyi jotain kovaa, en muista mitä. Aluksi puhelin, että kyllä sen voi vaihtaa, onhan meillä muutama laatta autotallissa.

Mutta kun huomasin, miten vastenmielistä hommaan ryhtyminen oli hänelle, hiljenin. Hän ei myöskään enää ole asiaa huomaavinaan. Onhan se hajonnut laatta ruma, mutten enää jaksa ottaa asiaa esille. Saisin kuitenkin kuulla a) että nalkutan, b) "joo joo" - eikä sitten kuitenkaan tapahtuisi mitään.

Enkä tarkoita, että hänen yksin pitäisi tehdä tuollaisia asioita, vaan että tekisimme tarpeellisia juttuja yhdessä. Eihän yksin tekeminen ole kivaakaan.

Tietysti olen onneton, ettei suhteemme ole enää kunnossa. Mutta toisaalta ajattelen, etten enää tässä iässä jaksa lähteä omilleni saati että rupeaisin etsimään uutta kumppania.

Ihan hirveää, että jonkun elämä on tuollaisena parhainta mitä elämällä on tarjota. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä pahaa fairy voi tehdä lapselle tai lemmikille? Ei se mies ole osa kehoasi joka tekee liikkeen heti kun haluat.

Tämä oli ihan täysin keksitty esimerkki, mutta kaikkien mielestä ei ole kovin kiva juttu, jos taapero esim keksii tyhjentää fairypullon tiskikoneeseen, eikä se hyvää tee nautittunakaan. Tietenkään puoliso (mies tai nainen) ei ole osa kehoa, mutta jos asiasta mainitsee perusteluineen ja toinen myöntelee eikä sano mitään vastaan, niin sitä voisi olettaa että hän on samaa mieltä ja toimii yhteisen hyvän eteen. Jos toinen on sitä mieltä, ettei fairyä tarvitse laittaa kaappiin niin voisi varmaan sanoa asiasta?

Osa ihmisistä on hajamielisiä, vaikka kuinka skarppaisivat. Syynä hajamielisyyteen voi olla vaikka mitä. Harvemmin ilkeys tai omahyväisyys. Laita muistilappu tai keksi jotain muuta. Jos nalkutus olisi tehonnut ongelma olisi jo poistunut.

Jos oikeasti on hajamielinen, eikö silloin kannata sitten vain hyväksyä se nalkutus. Ei se toinenkaan osapuoli voi mitään sille hajamielisyydellesi, mutta kyllä hänellä on oikeus välillä turhautua. Ja siinä vaiheessa, kun samasta asiasta on sanonut noin miljoona kertaa, hajamielisyys todistaa vain, että et oikeasti kunnioita pätkääkään sitä toista ja hänen sanomisiaan. 

Jos toinen ei hyväksy omaa olennaista luonteenpiirrettä, niin ei siihen kannata yrittää tottua. Joku toinen voi pitää siitä, että on suurpiirteinen ja rento. Nalkuttajan kanssa eläessään ei saa tätä tunnetta, että on hyvä ja ihana. Kun eroaa, tulee taas elämiseen vapautta ja iloa.

ihan samantekevää nykyään kirjoitti:

Minä olen sellainen vaimo, joka ei nykyään enää sano yhtään mitään mistään tekemisistä. Mieheltä jää kaikki kesken tai vallan tekemättä, ei esim. imuroinut ennenkään ellen pyytänyt. Nykyään en edes pyydä, vaan imuroin itse.

En kuvittele, että tekisimme mitään remonttia kuten jonkin huoneen tapetointia tai lattian uusintaa. Pesutuvan pöydän altaasta puuttuu hana, hyvä kun on sentään viemäri, johon voi johtaa pesukoneen letkun. Mutta vettä täytyy siis erikseen hakea keittiöstä jos haluaa tehdä altaassa jotain vettä vaativaa, kuten huuhtoa likaisia kengänpohjia. Useimmiten laitan kengät altaaseen ja haen keittiöstä märän rätin ja serlan.

Olkoon, koska hän ei koskaan tee konkreettista aloitetta, vaikka saattaa puhella noista asioista, mitä nyt vanhan omakotitalon huoltamiseen ja paranteluun yleensä kuuluu. On kulunut esim. 12 vuotta siitä kun eräs eterniittilaatta hajosi myrskyilmassa, kun siihen iskeytyi jotain kovaa, en muista mitä. Aluksi puhelin, että kyllä sen voi vaihtaa, onhan meillä muutama laatta autotallissa.

Mutta kun huomasin, miten vastenmielistä hommaan ryhtyminen oli hänelle, hiljenin. Hän ei myöskään enää ole asiaa huomaavinaan. Onhan se hajonnut laatta ruma, mutten enää jaksa ottaa asiaa esille. Saisin kuitenkin kuulla a) että nalkutan, b) "joo joo" - eikä sitten kuitenkaan tapahtuisi mitään.

Enkä tarkoita, että hänen yksin pitäisi tehdä tuollaisia asioita, vaan että tekisimme tarpeellisia juttuja yhdessä. Eihän yksin tekeminen ole kivaakaan.

Tietysti olen onneton, ettei suhteemme ole enää kunnossa. Mutta toisaalta ajattelen, etten enää tässä iässä jaksa lähteä omilleni saati että rupeaisin etsimään uutta kumppania.

Tilanteesi kuulostaa surulliselta. Kuitenkin, halusiko miehesikin muuttaa omakotitaloon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se nalkuttamista, että pyytää puolisoaan laittamaan vaikkapa sen fairypullon kaappiin pois lasten ja lemmikkien ulottuvilta? Entäs jos se puoliso ei ystävällisestä pyynnöstä ja perusteluista huolimatta sitä tee, ja joudut toistamaan sitä joka kerta, sitten lopulta et jaksa edes perustella. Puolison mielestä sillä ei ole väliä missä se fairypullo on, eikä siksi viitsi laittaa sitä toisen valitsemaan paikkaan, mutta ei myöskään sano mielipidettään aiheesta. Useimmitenhan nalkutus johtuu jostain tämmöisestä erimielisyydestä ja kommunikaatio-ongelmasta, kun toisella on selkeä visio miten hommat pitää tehdä ja toinen ei sitten tee niin, mutta ei myöskään kerro omaa mielipidettään perusteluineen. Toisaalta jotkut ihmiset on voimakastahtoisia ja toiset tossukoita, tämmöisessä suhteessa tilanne ajautuu helposti siihen että voimakastahtoinen komentelee ja toinen myötäilee, mutta ei sitten muista noudattaa sen toisen toiveita kun ne ei tunnu itsestä tärkeältä. Kaikkien nalkuttajien ja heidän puolisoidensa olisi kyllä syytä katsoa peiliin ja miettiä, kuinka tilanne on ajautunut tähän ja mitä sille voisi tehdä. Luonnehäiriöiset raivoajat ovat asia erikseen, raivareiden saaminen pikkujutuista ei ole enää varsinaista nalkutusta vaan jotain muuta. Siinä ei hirveästi ole tehtävissä, jos se puoliso ei suostu mihinkään järjelliseen keskusteluun ja syyttää vaan toista osapuolta kaikesta.

Ensin pitää muodostaa yhteinen näkemys siitä, missä sen fairypullon paikka tai paikat on. Ei voi yksipuolisesti päättää, missä se on ja sitten vaatia toista toimimaan tuon päätöksen mukaan.

Näin juuri! Asioista pitäisi aina voida sopia ja kompromisseihin pitäisi kyetä. Ei käskemällä, jyräämällä ja nalkuttamalla, eikä tekemällä kärpäsestä härkästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vaimolla on omien sanojensa mukaan pahat PMS-oireet ja kivuliaat kuukautiset. Tarkoittaa sitä, että 2 viikkoa on raivoamista ja itkemistä ja 2 viikkoa suht normaalia elämää. Puolet koko ajasta menee siis siihen, että vaimo raivoaa. Pikkuhiljaa alkaa riittämään. Aika raskasta elää kun 14 päivän välein alkaa 2 viikkoa kestävä huuto, itku ja nalkutus.

Jos hän haluaisi, hän tekisi asialle jotain. Mutta ei taida haluta. Ehkä hän nauttii tuosta kiukuttelusta.

Joo, olen sanonut, että jos on tuollaisia ongelmia niin menisi lääkäriin tai hakisi siihen apua. Hän kyllä kuulemma tuntee kehonsa ja naisilla nyt vain sattuu olemaan tällaista...

No kaikilla naisilla ei nyt vaan satu olemaan tuollaista. Joten jätä tuollainen nalkuttaja. Hyviäkin naisia on olemassa:)

Joo ei , mulla oli vaikea PMS ja oireet kesti 3 päivää . Hulluksihan siinä itsekin tulis jos kaks viikkoa raivoais ja siivois. Eukkos valehtelee , sitä paitsi oireeseen löytyy kyllä lääkkeitä , syökö niitä?

Itse asiassa on olemassa PMS:n vaikea muoto nimeltään PMDD. Se on aika vähän tiedetty asia, mutta siinä oireet voivat kestää ihan oikeasti jopa kaksi viikkoa. Mä kärsin tosta ja se on ihan yhtä helvettiä. E-pillerit on kokeiltu, mutta sekosin niistä hain enemmän. En ole parisuhteessa muun muassa tämän takia, koska en halua satuttaa käytökselläni, vaan yritän kestää oireet jotenkin itsekseni, vaikkei se aina onnistu. Se on ihan yhtä helvettiä sen kokijalle, koko persoona pirstaloituu siinä palasiksi ja tuntee aivan jäätävää syyllisyyttä kaikesta. Aivan kauheaa.

En siis yritä puolustella tuota nalkuttavaa vaimoa, koska kuulostaa, että hän ei halua tehdä mitään asialle. Monet tästä kärsivät tekisivät mitä vain, että oireet lähtisi eivätkä käytä ja haluavat apua. Apua tosin on hankala saada ja kovin moni lääkäri ei aiheesta tiedä tarpeeksi.

No onpa lääketiede mennyt takapakkia kun minä sain apua 1980-luvulla. Luulisi gynegologien jo ammattinsa vuoksi tietävän asiasta jotain. Ja ennenkuin minut kivitetään minusta tuntuu että jotkut on jumittuneet näihin oireisiin. En enää muista lääkkeiden nimiä , mutta yksi oli rauhoittava. Mulla lyheni PMS kolmeen päivään , mutta varoitin miestä tyyliin "myrskyvaroitus tulossa , kestää kolme päivää" .  Hyvin hän ymmärsi vaikka talo siivottiin lattiasta kattoon : D D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se nalkuttamista, että pyytää puolisoaan laittamaan vaikkapa sen fairypullon kaappiin pois lasten ja lemmikkien ulottuvilta? Entäs jos se puoliso ei ystävällisestä pyynnöstä ja perusteluista huolimatta sitä tee, ja joudut toistamaan sitä joka kerta, sitten lopulta et jaksa edes perustella. Puolison mielestä sillä ei ole väliä missä se fairypullo on, eikä siksi viitsi laittaa sitä toisen valitsemaan paikkaan, mutta ei myöskään sano mielipidettään aiheesta. Useimmitenhan nalkutus johtuu jostain tämmöisestä erimielisyydestä ja kommunikaatio-ongelmasta, kun toisella on selkeä visio miten hommat pitää tehdä ja toinen ei sitten tee niin, mutta ei myöskään kerro omaa mielipidettään perusteluineen. Toisaalta jotkut ihmiset on voimakastahtoisia ja toiset tossukoita, tämmöisessä suhteessa tilanne ajautuu helposti siihen että voimakastahtoinen komentelee ja toinen myötäilee, mutta ei sitten muista noudattaa sen toisen toiveita kun ne ei tunnu itsestä tärkeältä. Kaikkien nalkuttajien ja heidän puolisoidensa olisi kyllä syytä katsoa peiliin ja miettiä, kuinka tilanne on ajautunut tähän ja mitä sille voisi tehdä. Luonnehäiriöiset raivoajat ovat asia erikseen, raivareiden saaminen pikkujutuista ei ole enää varsinaista nalkutusta vaan jotain muuta. Siinä ei hirveästi ole tehtävissä, jos se puoliso ei suostu mihinkään järjelliseen keskusteluun ja syyttää vaan toista osapuolta kaikesta.

Ensin pitää muodostaa yhteinen näkemys siitä, missä sen fairypullon paikka tai paikat on. Ei voi yksipuolisesti päättää, missä se on ja sitten vaatia toista toimimaan tuon päätöksen mukaan.

Näin juuri! Asioista pitäisi aina voida sopia ja kompromisseihin pitäisi kyetä. Ei käskemällä, jyräämällä ja nalkuttamalla, eikä tekemällä kärpäsestä härkästä.

Niin. Pitäisi. Kaikkien kanssa se vaan ei ole mahdollista.

Jos toinen ei kuuntele, ei halua puhua asiasta eikä jousta pätkääkään, mitä teet?

Voi vain tyytyä tilanteeseen tai päätyä ”nalkuttamaan”.

Ettet vain olisi itse sellainen joka mielestään tekee kompromisseja, mutta lopputulos on kuitenkin sinun päättämä.

Näitäkin ihmisiä on. ”Katsos kun päästiin näin hyvin sopuun asiasta, eikö olekin paras kun tehdään näin niinkuin alunperin ehdotinkin.”

Vierailija kirjoitti:

ihan samantekevää nykyään kirjoitti:

Minä olen sellainen vaimo, joka ei nykyään enää sano yhtään mitään mistään tekemisistä. Mieheltä jää kaikki kesken tai vallan tekemättä, ei esim. imuroinut ennenkään ellen pyytänyt. Nykyään en edes pyydä, vaan imuroin itse.

En kuvittele, että tekisimme mitään remonttia kuten jonkin huoneen tapetointia tai lattian uusintaa. Pesutuvan pöydän altaasta puuttuu hana, hyvä kun on sentään viemäri, johon voi johtaa pesukoneen letkun. Mutta vettä täytyy siis erikseen hakea keittiöstä jos haluaa tehdä altaassa jotain vettä vaativaa, kuten huuhtoa likaisia kengänpohjia. Useimmiten laitan kengät altaaseen ja haen keittiöstä märän rätin ja serlan.

Olkoon, koska hän ei koskaan tee konkreettista aloitetta, vaikka saattaa puhella noista asioista, mitä nyt vanhan omakotitalon huoltamiseen ja paranteluun yleensä kuuluu. On kulunut esim. 12 vuotta siitä kun eräs eterniittilaatta hajosi myrskyilmassa, kun siihen iskeytyi jotain kovaa, en muista mitä. Aluksi puhelin, että kyllä sen voi vaihtaa, onhan meillä muutama laatta autotallissa.

Mutta kun huomasin, miten vastenmielistä hommaan ryhtyminen oli hänelle, hiljenin. Hän ei myöskään enää ole asiaa huomaavinaan. Onhan se hajonnut laatta ruma, mutten enää jaksa ottaa asiaa esille. Saisin kuitenkin kuulla a) että nalkutan, b) "joo joo" - eikä sitten kuitenkaan tapahtuisi mitään.

Enkä tarkoita, että hänen yksin pitäisi tehdä tuollaisia asioita, vaan että tekisimme tarpeellisia juttuja yhdessä. Eihän yksin tekeminen ole kivaakaan.

Tietysti olen onneton, ettei suhteemme ole enää kunnossa. Mutta toisaalta ajattelen, etten enää tässä iässä jaksa lähteä omilleni saati että rupeaisin etsimään uutta kumppania.

Ihan hirveää, että jonkun elämä on tuollaisena parhainta mitä elämällä on tarjota. 

Niinpä. Tuli ihan tippa linssiin kun kommentoit noin. Eikä tällaiseen tilanteeseen ole olemassa mitään maagista hyvää ratkaisua. Olisikin. Ero varmaan ainoa, eikä sekään hyvä ratkaisu.

Hiukan jopa naurattaa, kun mieleen tulee se ketju täällä miten "ero tuli puskista" kun puolison mielestä kaikki oli ihan OK.

Vierailija kirjoitti:

ihan samantekevää nykyään kirjoitti:

Minä olen sellainen vaimo, joka ei nykyään enää sano yhtään mitään mistään tekemisistä. Mieheltä jää kaikki kesken tai vallan tekemättä, ei esim. imuroinut ennenkään ellen pyytänyt. Nykyään en edes pyydä, vaan imuroin itse.

En kuvittele, että tekisimme mitään remonttia kuten jonkin huoneen tapetointia tai lattian uusintaa. Pesutuvan pöydän altaasta puuttuu hana, hyvä kun on sentään viemäri, johon voi johtaa pesukoneen letkun. Mutta vettä täytyy siis erikseen hakea keittiöstä jos haluaa tehdä altaassa jotain vettä vaativaa, kuten huuhtoa likaisia kengänpohjia. Useimmiten laitan kengät altaaseen ja haen keittiöstä märän rätin ja serlan.

Olkoon, koska hän ei koskaan tee konkreettista aloitetta, vaikka saattaa puhella noista asioista, mitä nyt vanhan omakotitalon huoltamiseen ja paranteluun yleensä kuuluu. On kulunut esim. 12 vuotta siitä kun eräs eterniittilaatta hajosi myrskyilmassa, kun siihen iskeytyi jotain kovaa, en muista mitä. Aluksi puhelin, että kyllä sen voi vaihtaa, onhan meillä muutama laatta autotallissa.

Mutta kun huomasin, miten vastenmielistä hommaan ryhtyminen oli hänelle, hiljenin. Hän ei myöskään enää ole asiaa huomaavinaan. Onhan se hajonnut laatta ruma, mutten enää jaksa ottaa asiaa esille. Saisin kuitenkin kuulla a) että nalkutan, b) "joo joo" - eikä sitten kuitenkaan tapahtuisi mitään.

Enkä tarkoita, että hänen yksin pitäisi tehdä tuollaisia asioita, vaan että tekisimme tarpeellisia juttuja yhdessä. Eihän yksin tekeminen ole kivaakaan.

Tietysti olen onneton, ettei suhteemme ole enää kunnossa. Mutta toisaalta ajattelen, etten enää tässä iässä jaksa lähteä omilleni saati että rupeaisin etsimään uutta kumppania.

Tilanteesi kuulostaa surulliselta. Kuitenkin, halusiko miehesikin muuttaa omakotitaloon?

Kiitos empatiasta. Juu, mies oli kovin innokas, jopa innokkaampi kuin minä, ostamaan vanhan ok-talon. Kun tuo tonttikin on niin hyvä olemassa.

ihan samantekevää nykyään kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ihan samantekevää nykyään kirjoitti:

Minä olen sellainen vaimo, joka ei nykyään enää sano yhtään mitään mistään tekemisistä. Mieheltä jää kaikki kesken tai vallan tekemättä, ei esim. imuroinut ennenkään ellen pyytänyt. Nykyään en edes pyydä, vaan imuroin itse.

En kuvittele, että tekisimme mitään remonttia kuten jonkin huoneen tapetointia tai lattian uusintaa. Pesutuvan pöydän altaasta puuttuu hana, hyvä kun on sentään viemäri, johon voi johtaa pesukoneen letkun. Mutta vettä täytyy siis erikseen hakea keittiöstä jos haluaa tehdä altaassa jotain vettä vaativaa, kuten huuhtoa likaisia kengänpohjia. Useimmiten laitan kengät altaaseen ja haen keittiöstä märän rätin ja serlan.

Olkoon, koska hän ei koskaan tee konkreettista aloitetta, vaikka saattaa puhella noista asioista, mitä nyt vanhan omakotitalon huoltamiseen ja paranteluun yleensä kuuluu. On kulunut esim. 12 vuotta siitä kun eräs eterniittilaatta hajosi myrskyilmassa, kun siihen iskeytyi jotain kovaa, en muista mitä. Aluksi puhelin, että kyllä sen voi vaihtaa, onhan meillä muutama laatta autotallissa.

Mutta kun huomasin, miten vastenmielistä hommaan ryhtyminen oli hänelle, hiljenin. Hän ei myöskään enää ole asiaa huomaavinaan. Onhan se hajonnut laatta ruma, mutten enää jaksa ottaa asiaa esille. Saisin kuitenkin kuulla a) että nalkutan, b) "joo joo" - eikä sitten kuitenkaan tapahtuisi mitään.

Enkä tarkoita, että hänen yksin pitäisi tehdä tuollaisia asioita, vaan että tekisimme tarpeellisia juttuja yhdessä. Eihän yksin tekeminen ole kivaakaan.

Tietysti olen onneton, ettei suhteemme ole enää kunnossa. Mutta toisaalta ajattelen, etten enää tässä iässä jaksa lähteä omilleni saati että rupeaisin etsimään uutta kumppania.

Ihan hirveää, että jonkun elämä on tuollaisena parhainta mitä elämällä on tarjota. 

Niinpä. Tuli ihan tippa linssiin kun kommentoit noin. Eikä tällaiseen tilanteeseen ole olemassa mitään maagista hyvää ratkaisua. Olisikin. Ero varmaan ainoa, eikä sekään hyvä ratkaisu.

Hiukan jopa naurattaa, kun mieleen tulee se ketju täällä miten "ero tuli puskista" kun puolison mielestä kaikki oli ihan OK.

No teillä se satavarmasti on juuri niin, jos siihen pisteeseen joskus päädyt. En tiedä mitä on taustalla, että kokee tuon nykytilan yksinoloa (tai uusia mahdollisuuksia) paremmaksi. Ehkä elämä vaan uuvuttanut, kun luovutit, silloin olisi ollut oikea hetki erolle luovuttamisen sijaan.