Ymmärrän teitä miehiä joilla nalkuttaa vaimo koko ajan

Vierailija kirjoitti:

Kun te nalkuttajat kerta olette ansainneet itsellenne niin täydellisen puolison, niin miksi roikutte kiinni noissa vätyksissänne? Laittakaa ne kiertoon ja saataviksi heti! Tahdon miehen joka tietää edes omasta kokemuksestaan, miten hyödytöntä ja haitallista nalkuttaminen on.

Ai niin, mutta teidänhän mielestä heidän kuuluu vaan yksiselitteisesti erota, jotka kärsivät jonkun toisen, kuin teidän, nalkuttamisesta. Te ette voi erota, koska Janna-Eric, nappulaliiga, runopiiri jne. Nalkutuksen uhrit ovat mielestänne aina nalkutuksensa ansainneet, ja voisivat vaan yksiselitteisesti häipätä. Omasta mielestänne ette edes nalkuta oikeastaan, keskustelette ja muistutatte vain. Muutkaan eivät oikeastaan nalkuta, vaan ovat raivohulluja karjujia. Koko nalkuttamista ei ilmiönä näin ollen ole lainkaan olemassa. Hajaantukaa, ei mitään nähtävää.

En roikukaan. Olen laittanut exän kiertoon ja nyt minulla on hyvä mies, jolle ei tarvitse nalkuttaa, kun hänellä on sellaiset ominaisuudet kuten järki ja muisti.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun te nalkuttajat kerta olette ansainneet itsellenne niin täydellisen puolison, niin miksi roikutte kiinni noissa vätyksissänne? Laittakaa ne kiertoon ja saataviksi heti! Tahdon miehen joka tietää edes omasta kokemuksestaan, miten hyödytöntä ja haitallista nalkuttaminen on.

Ai niin, mutta teidänhän mielestä heidän kuuluu vaan yksiselitteisesti erota, jotka kärsivät jonkun toisen, kuin teidän, nalkuttamisesta. Te ette voi erota, koska Janna-Eric, nappulaliiga, runopiiri jne. Nalkutuksen uhrit ovat mielestänne aina nalkutuksensa ansainneet, ja voisivat vaan yksiselitteisesti häipätä. Omasta mielestänne ette edes nalkuta oikeastaan, keskustelette ja muistutatte vain. Muutkaan eivät oikeastaan nalkuta, vaan ovat raivohulluja karjujia. Koko nalkuttamista ei ilmiönä näin ollen ole lainkaan olemassa. Hajaantukaa, ei mitään nähtävää.

En roikukaan. Olen laittanut exän kiertoon ja nyt minulla on hyvä mies, jolle ei tarvitse nalkuttaa, kun hänellä on sellaiset ominaisuudet kuten järki ja muisti.  

Muista nyt sitten myös palkita ahkerasti, muuten menee sinnikäs ToKo-treenaus ihan hukkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä pahaa fairy voi tehdä lapselle tai lemmikille? Ei se mies ole osa kehoasi joka tekee liikkeen heti kun haluat.

Tämä oli ihan täysin keksitty esimerkki, mutta kaikkien mielestä ei ole kovin kiva juttu, jos taapero esim keksii tyhjentää fairypullon tiskikoneeseen, eikä se hyvää tee nautittunakaan. Tietenkään puoliso (mies tai nainen) ei ole osa kehoa, mutta jos asiasta mainitsee perusteluineen ja toinen myöntelee eikä sano mitään vastaan, niin sitä voisi olettaa että hän on samaa mieltä ja toimii yhteisen hyvän eteen. Jos toinen on sitä mieltä, ettei fairyä tarvitse laittaa kaappiin niin voisi varmaan sanoa asiasta?

Osa ihmisistä on hajamielisiä, vaikka kuinka skarppaisivat. Syynä hajamielisyyteen voi olla vaikka mitä. Harvemmin ilkeys tai omahyväisyys. Laita muistilappu tai keksi jotain muuta. Jos nalkutus olisi tehonnut ongelma olisi jo poistunut.

Jos oikeasti on hajamielinen, eikö silloin kannata sitten vain hyväksyä se nalkutus. Ei se toinenkaan osapuoli voi mitään sille hajamielisyydellesi, mutta kyllä hänellä on oikeus välillä turhautua. Ja siinä vaiheessa, kun samasta asiasta on sanonut noin miljoona kertaa, hajamielisyys todistaa vain, että et oikeasti kunnioita pätkääkään sitä toista ja hänen sanomisiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun te nalkuttajat kerta olette ansainneet itsellenne niin täydellisen puolison, niin miksi roikutte kiinni noissa vätyksissänne? Laittakaa ne kiertoon ja saataviksi heti! Tahdon miehen joka tietää edes omasta kokemuksestaan, miten hyödytöntä ja haitallista nalkuttaminen on.

Ai niin, mutta teidänhän mielestä heidän kuuluu vaan yksiselitteisesti erota, jotka kärsivät jonkun toisen, kuin teidän, nalkuttamisesta. Te ette voi erota, koska Janna-Eric, nappulaliiga, runopiiri jne. Nalkutuksen uhrit ovat mielestänne aina nalkutuksensa ansainneet, ja voisivat vaan yksiselitteisesti häipätä. Omasta mielestänne ette edes nalkuta oikeastaan, keskustelette ja muistutatte vain. Muutkaan eivät oikeastaan nalkuta, vaan ovat raivohulluja karjujia. Koko nalkuttamista ei ilmiönä näin ollen ole lainkaan olemassa. Hajaantukaa, ei mitään nähtävää.

En roikukaan. Olen laittanut exän kiertoon ja nyt minulla on hyvä mies, jolle ei tarvitse nalkuttaa, kun hänellä on sellaiset ominaisuudet kuten järki ja muisti.  

Onneksi sinulla on kuitenkin vielä jäljellä tämä palsta, jolla voit toteuttaa itseäsi: nalkuttaa. Anna palaa vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ihan varmaa, että kaikki hänen sanomisensa on nalkuttamista? Yhteen aikaan tuntui, että mieheni oli sitä mieltä, että kaikki mitä sanon, olisi minun mielestäni hänen syytään. Esimerkiksi, kun totesin ihan neutraalisti, että ulkona sataa, mies tiuskaisi vastaan, että "syytön minä siihen olen". Tarkoitus ei ollut syyttää yhtään ketään, eikä se ollut edes mikään valitus, että taas siellä sataa, vaan huomasin, että alkoi sataa, ja sanoin sen ääneen.

Tämä!

Mä saatan välillä sanoa jotain ärtyneenä ihan jostain vaikka mitä on muualla tapahtunut eikä liity häneen, riittää että olen ärtynyt ja hän ottaa sen aivan järjettömän henkilökohtaisesti.

En siis hänelle tiuski mutta kiroan vaikkapa jotain törttöä johon ”törmäsin” vaikkapa liikenteessä.

Samantapainen juttu jos itken. En ollenkaan hänen takia, vaan vaikkapa väsymystä tai jotain surua. Hän yleensä suuttuu. Sitten itkenkin jo sitä ja riita on valmis kuinka aina syytän häntä...

Mitä ihmettä? Olen paljon miettinyt mistä se on peräisin että toinen SUUTTUU kun toinen itkee.

Kun tiedostat asian kerrot varmaan että tunteen purkauksesi ei johdu kumppanista! Kannatta muistaa että kukaan ei ole ajatustenlukija!

Miksi alapeukut? Tässä annetaan kaksi hyvää ohjetta. On helppo vierittää syy muualle kuin katsoa ja miettiä omaa käyttäytymistään.

Joo ei olis näköjään pitänyt sanoa täällä mitään. Olen siis se kenen mies suuttui kun vaikkapa itken. Luuletko ihan tosissasi että en ole puhunut, kertonut syytä? Jos visusti panttaisin syytä ja toinen ensin huolissaan kyselisi syytä, voisin ymmärtää jos hermostuu.

Mutta jotenkin mun paha mieli ihan mistä vaan laukaisee hänessä kiukun. Eikö olisi normaalia lohduttaa, varsinkin kun tietää syyn, tietää ettei ole hänen syy eikä häntä syytetä mistään?

Sitten kun hän suuttuu ja mä toivon että olisi edes joskus tukena (sanon tämänkin hänelle joka kerta) hän suuttuu lisää ja väittää että minä vaan aina syyttelen häntä. No tukea olisin toivonut. Ja hän on sitten koko hommasta todella loukkaantunut ja mä entistä surullisempi. Vaikka hänessä ei syy edes ollut alunperin. Mutta suuttumalla kyllä pahentaa tilannetta. Puhuminen ei auta, se on syyttelyä että mä itken ja toivon että edes näyttäisi että välittää. Mä en sais tuntea mitään negatiivista minkään suhteen, hän ottaa se tosi henkilökohtaisesti. Kaikki on ”hyvin” niin kauan kun mä en tarvitse tukea ja kuuntelijaa, ja niin kauan kun mä olen positiivinen.

Miksi miehen tapa haluta seksiä on oikea tapa johon naisen kuuluu taipua? Miksi miehet saavat painostaa naisia nimenvaihtoon eikä yksikään ihminen tästä pahastu? Miksi mies saa pakottaa nimensä lapsille lähes kaikkialla maailmassa? Miksi? Miksi mies saa aina painostaa ja pakottaa omaa agendaansa mutta naisen tahto on aina väärin? :D

Huh huh te heterot olette edelleen myrkkykasoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun te nalkuttajat kerta olette ansainneet itsellenne niin täydellisen puolison, niin miksi roikutte kiinni noissa vätyksissänne? Laittakaa ne kiertoon ja saataviksi heti! Tahdon miehen joka tietää edes omasta kokemuksestaan, miten hyödytöntä ja haitallista nalkuttaminen on.

Ai niin, mutta teidänhän mielestä heidän kuuluu vaan yksiselitteisesti erota, jotka kärsivät jonkun toisen, kuin teidän, nalkuttamisesta. Te ette voi erota, koska Janna-Eric, nappulaliiga, runopiiri jne. Nalkutuksen uhrit ovat mielestänne aina nalkutuksensa ansainneet, ja voisivat vaan yksiselitteisesti häipätä. Omasta mielestänne ette edes nalkuta oikeastaan, keskustelette ja muistutatte vain. Muutkaan eivät oikeastaan nalkuta, vaan ovat raivohulluja karjujia. Koko nalkuttamista ei ilmiönä näin ollen ole lainkaan olemassa. Hajaantukaa, ei mitään nähtävää.

En roikukaan. Olen laittanut exän kiertoon ja nyt minulla on hyvä mies, jolle ei tarvitse nalkuttaa, kun hänellä on sellaiset ominaisuudet kuten järki ja muisti.  

Muista nyt sitten myös palkita ahkerasti, muuten menee sinnikäs ToKo-treenaus ihan hukkaan.

Mikä ToKo -treenaus? Ei ole tarvinnut treenata, kun mies osaa ihan oma-aloitteisesti tehdä asioita. Kylläpäs se nyt ottaa koville, että entinen nalkuttaja voikin olla ihan helposti nalkuttamatta, kun on vain toisenlainen kumppani. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi miehen tapa haluta seksiä on oikea tapa johon naisen kuuluu taipua? Miksi miehet saavat painostaa naisia nimenvaihtoon eikä yksikään ihminen tästä pahastu? Miksi mies saa pakottaa nimensä lapsille lähes kaikkialla maailmassa? Miksi? Miksi mies saa aina painostaa ja pakottaa omaa agendaansa mutta naisen tahto on aina väärin? :D

Huh huh te heterot olette edelleen myrkkykasoja.

Jesh, feministiä trollaava uuuli! :D *heittää yläfemmat*

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun te nalkuttajat kerta olette ansainneet itsellenne niin täydellisen puolison, niin miksi roikutte kiinni noissa vätyksissänne? Laittakaa ne kiertoon ja saataviksi heti! Tahdon miehen joka tietää edes omasta kokemuksestaan, miten hyödytöntä ja haitallista nalkuttaminen on.

Ai niin, mutta teidänhän mielestä heidän kuuluu vaan yksiselitteisesti erota, jotka kärsivät jonkun toisen, kuin teidän, nalkuttamisesta. Te ette voi erota, koska Janna-Eric, nappulaliiga, runopiiri jne. Nalkutuksen uhrit ovat mielestänne aina nalkutuksensa ansainneet, ja voisivat vaan yksiselitteisesti häipätä. Omasta mielestänne ette edes nalkuta oikeastaan, keskustelette ja muistutatte vain. Muutkaan eivät oikeastaan nalkuta, vaan ovat raivohulluja karjujia. Koko nalkuttamista ei ilmiönä näin ollen ole lainkaan olemassa. Hajaantukaa, ei mitään nähtävää.

En roikukaan. Olen laittanut exän kiertoon ja nyt minulla on hyvä mies, jolle ei tarvitse nalkuttaa, kun hänellä on sellaiset ominaisuudet kuten järki ja muisti.  

Onneksi sinulla on kuitenkin vielä jäljellä tämä palsta, jolla voit toteuttaa itseäsi: nalkuttaa. Anna palaa vaan.

Niin? Luuletko että tarvitsen sinun lupaasi, että saan täällä keskustella ja ihan (hui sentään) perustella mielipiteeni? 

Sinä et tarvitse lupaa yhtään keneltäkään yhtään mihinkään mitä teet, se on minulle päivän selvää.

Vierailija kirjoitti:

Mun vaimolla on omien sanojensa mukaan pahat PMS-oireet ja kivuliaat kuukautiset. Tarkoittaa sitä, että 2 viikkoa on raivoamista ja itkemistä ja 2 viikkoa suht normaalia elämää. Puolet koko ajasta menee siis siihen, että vaimo raivoaa. Pikkuhiljaa alkaa riittämään. Aika raskasta elää kun 14 päivän välein alkaa 2 viikkoa kestävä huuto, itku ja nalkutus.

Nalkutukselle ehdoton tyrmäys mutta tästä pakko kysyä, että alkoivatko kahden viikon oireet vasta myöhemmässä vaiheessa seurustelua? Ts. miksi jatkoit seurustelua jos rouva kaksi viikkoa ns.pelistä pois?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ihan varmaa, että kaikki hänen sanomisensa on nalkuttamista? Yhteen aikaan tuntui, että mieheni oli sitä mieltä, että kaikki mitä sanon, olisi minun mielestäni hänen syytään. Esimerkiksi, kun totesin ihan neutraalisti, että ulkona sataa, mies tiuskaisi vastaan, että "syytön minä siihen olen". Tarkoitus ei ollut syyttää yhtään ketään, eikä se ollut edes mikään valitus, että taas siellä sataa, vaan huomasin, että alkoi sataa, ja sanoin sen ääneen.

Tämä!

Mä saatan välillä sanoa jotain ärtyneenä ihan jostain vaikka mitä on muualla tapahtunut eikä liity häneen, riittää että olen ärtynyt ja hän ottaa sen aivan järjettömän henkilökohtaisesti.

En siis hänelle tiuski mutta kiroan vaikkapa jotain törttöä johon ”törmäsin” vaikkapa liikenteessä.

Samantapainen juttu jos itken. En ollenkaan hänen takia, vaan vaikkapa väsymystä tai jotain surua. Hän yleensä suuttuu. Sitten itkenkin jo sitä ja riita on valmis kuinka aina syytän häntä...

Mitä ihmettä? Olen paljon miettinyt mistä se on peräisin että toinen SUUTTUU kun toinen itkee.

Kun tiedostat asian kerrot varmaan että tunteen purkauksesi ei johdu kumppanista! Kannatta muistaa että kukaan ei ole ajatustenlukija!

Miksi alapeukut? Tässä annetaan kaksi hyvää ohjetta. On helppo vierittää syy muualle kuin katsoa ja miettiä omaa käyttäytymistään.

Joo ei olis näköjään pitänyt sanoa täällä mitään. Olen siis se kenen mies suuttui kun vaikkapa itken. Luuletko ihan tosissasi että en ole puhunut, kertonut syytä? Jos visusti panttaisin syytä ja toinen ensin huolissaan kyselisi syytä, voisin ymmärtää jos hermostuu.

Mutta jotenkin mun paha mieli ihan mistä vaan laukaisee hänessä kiukun. Eikö olisi normaalia lohduttaa, varsinkin kun tietää syyn, tietää ettei ole hänen syy eikä häntä syytetä mistään?

Sitten kun hän suuttuu ja mä toivon että olisi edes joskus tukena (sanon tämänkin hänelle joka kerta) hän suuttuu lisää ja väittää että minä vaan aina syyttelen häntä. No tukea olisin toivonut. Ja hän on sitten koko hommasta todella loukkaantunut ja mä entistä surullisempi. Vaikka hänessä ei syy edes ollut alunperin. Mutta suuttumalla kyllä pahentaa tilannetta. Puhuminen ei auta, se on syyttelyä että mä itken ja toivon että edes näyttäisi että välittää. Mä en sais tuntea mitään negatiivista minkään suhteen, hän ottaa se tosi henkilökohtaisesti. Kaikki on ”hyvin” niin kauan kun mä en tarvitse tukea ja kuuntelijaa, ja niin kauan kun mä olen positiivinen.

Sinä olet kertonut nyt asiasta, mikä ei liity oikein tähän aiheeseen. Minuakin puoliso on syyllistänyt ja haukkunut ja vähätellyt, kun olen kärsinyt fyysistä tai psyykkisistä kivuista. Arvaa kumpi meistä nalkutti? Olisiko minulla ollut aihetta? Joku sanoisi että olisi ollut. Entä auttoiko se, kun minulle nalkutettiin?

Hassua kun sanotaan, että miehet ovat yleensä se rationaalisempi sukupuoli. Silti suututaan ja kiukutellaan ja halveksitaan, kun se vaimo kertookin, miten joku asia hoituu paremmin ja tehokkaammin. Tässäkin ketjussa on jo monta perusteltu esimerkkiä, mutta silti jaksetaan väittää vastaan, että ei mikään tapa muka ole parempi kuin toinen tapa ja lopulta ei osata enää muuta kuin haukkua. Jännästi se rationaalisuus ei kelpaakaan, kun oma ylpeys on uhattuna. (Ja tähänkin tulee alapeukkuja ja haukkuvia kommentteja eikä ainuttakaan perusteltua näkemystä.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ihan varmaa, että kaikki hänen sanomisensa on nalkuttamista? Yhteen aikaan tuntui, että mieheni oli sitä mieltä, että kaikki mitä sanon, olisi minun mielestäni hänen syytään. Esimerkiksi, kun totesin ihan neutraalisti, että ulkona sataa, mies tiuskaisi vastaan, että "syytön minä siihen olen". Tarkoitus ei ollut syyttää yhtään ketään, eikä se ollut edes mikään valitus, että taas siellä sataa, vaan huomasin, että alkoi sataa, ja sanoin sen ääneen.

Tämä!

Mä saatan välillä sanoa jotain ärtyneenä ihan jostain vaikka mitä on muualla tapahtunut eikä liity häneen, riittää että olen ärtynyt ja hän ottaa sen aivan järjettömän henkilökohtaisesti.

En siis hänelle tiuski mutta kiroan vaikkapa jotain törttöä johon ”törmäsin” vaikkapa liikenteessä.

Samantapainen juttu jos itken. En ollenkaan hänen takia, vaan vaikkapa väsymystä tai jotain surua. Hän yleensä suuttuu. Sitten itkenkin jo sitä ja riita on valmis kuinka aina syytän häntä...

Mitä ihmettä? Olen paljon miettinyt mistä se on peräisin että toinen SUUTTUU kun toinen itkee.

Kun tiedostat asian kerrot varmaan että tunteen purkauksesi ei johdu kumppanista! Kannatta muistaa että kukaan ei ole ajatustenlukija!

Miksi alapeukut? Tässä annetaan kaksi hyvää ohjetta. On helppo vierittää syy muualle kuin katsoa ja miettiä omaa käyttäytymistään.

Joo ei olis näköjään pitänyt sanoa täällä mitään. Olen siis se kenen mies suuttui kun vaikkapa itken. Luuletko ihan tosissasi että en ole puhunut, kertonut syytä? Jos visusti panttaisin syytä ja toinen ensin huolissaan kyselisi syytä, voisin ymmärtää jos hermostuu.

Mutta jotenkin mun paha mieli ihan mistä vaan laukaisee hänessä kiukun. Eikö olisi normaalia lohduttaa, varsinkin kun tietää syyn, tietää ettei ole hänen syy eikä häntä syytetä mistään?

Sitten kun hän suuttuu ja mä toivon että olisi edes joskus tukena (sanon tämänkin hänelle joka kerta) hän suuttuu lisää ja väittää että minä vaan aina syyttelen häntä. No tukea olisin toivonut. Ja hän on sitten koko hommasta todella loukkaantunut ja mä entistä surullisempi. Vaikka hänessä ei syy edes ollut alunperin. Mutta suuttumalla kyllä pahentaa tilannetta. Puhuminen ei auta, se on syyttelyä että mä itken ja toivon että edes näyttäisi että välittää. Mä en sais tuntea mitään negatiivista minkään suhteen, hän ottaa se tosi henkilökohtaisesti. Kaikki on ”hyvin” niin kauan kun mä en tarvitse tukea ja kuuntelijaa, ja niin kauan kun mä olen positiivinen.

Sinä olet kertonut nyt asiasta, mikä ei liity oikein tähän aiheeseen. Minuakin puoliso on syyllistänyt ja haukkunut ja vähätellyt, kun olen kärsinyt fyysistä tai psyykkisistä kivuista. Arvaa kumpi meistä nalkutti? Olisiko minulla ollut aihetta? Joku sanoisi että olisi ollut. Entä auttoiko se, kun minulle nalkutettiin?

Liittyyhän nimenomaan tähän aiheeseen. Tuon kommentoijan pointtihan oli se, että häntä syytettiin nalkutuksesta, vaikka hän ei nalkuttanut. Esimerkkejä "nalkutuksesta" olivat itkeminen ja omasta liikennekokemuksesta kertominen. Jos tällainenkin lasketaan nalkuttamiseksi, ei ihme, että naisia pidetään kovina nalkuttajina. 

ohis

Nalkutukseen voi auttaa -ainakin toviksi-järeät toimet, esim. suora huuto ja rajojen laitto.Joskus kantapään kautta. Jos astianpesukoneessa haarukka on taas väärässä paikassa nalkuttavan mielestä, se pitää sitten iskeä pystyyn pöytään. Pistää itse haarukan mihin haluaa. Tai jos on väärää suolaa ostettu ja siitä jatkuvasti nalkutetaan, voi kirjoittaa post it-lapuille: ”Ostin väärää suolaa ja olen maailman huonoin ihminen” ja sirotella lappuja eri paikkoihin, mm. jääkaapin ovi, ulko-ovi. Saattaa tajuta. Tai voi kolata tahallaan pihan päin peetä epätasaisesti eikä pihaa nuollen. Tehdä lumienkeleitä lumeen urakalla, niin saa kiihdytettyä nalkuttavan raivoon. Todeta vielä kaupan päälle, että aina se lumi on siitä sulanut.

Tai pysähtyä. Miettiä, haluanko olla tällainen aikuinen tällaisessa parisuhteessa.

Voi keskustella ja olla itse maltillinen ja rakentava. Yleensä ei maksa vaivaa.

Tai lähteä kävelemään. Tarvitseeko sitä kaikkea sietää ja kaikesta kiistellä.

Vierailija kirjoitti:

Hassua kun sanotaan, että miehet ovat yleensä se rationaalisempi sukupuoli. Silti suututaan ja kiukutellaan ja halveksitaan, kun se vaimo kertookin, miten joku asia hoituu paremmin ja tehokkaammin. Tässäkin ketjussa on jo monta perusteltu esimerkkiä, mutta silti jaksetaan väittää vastaan, että ei mikään tapa muka ole parempi kuin toinen tapa ja lopulta ei osata enää muuta kuin haukkua. Jännästi se rationaalisuus ei kelpaakaan, kun oma ylpeys on uhattuna. (Ja tähänkin tulee alapeukkuja ja haukkuvia kommentteja eikä ainuttakaan perusteltua näkemystä.)

Mutta mitkään alapeukut ja haukuthan ei teitä Justiinoita hetkauta, te jatkatte ylpeinä eteenpäin reippaasti nalkuttaen. Onneksi vaikutatte tyytyväisiltä elämiinne... Eiku?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua kun sanotaan, että miehet ovat yleensä se rationaalisempi sukupuoli. Silti suututaan ja kiukutellaan ja halveksitaan, kun se vaimo kertookin, miten joku asia hoituu paremmin ja tehokkaammin. Tässäkin ketjussa on jo monta perusteltu esimerkkiä, mutta silti jaksetaan väittää vastaan, että ei mikään tapa muka ole parempi kuin toinen tapa ja lopulta ei osata enää muuta kuin haukkua. Jännästi se rationaalisuus ei kelpaakaan, kun oma ylpeys on uhattuna. (Ja tähänkin tulee alapeukkuja ja haukkuvia kommentteja eikä ainuttakaan perusteltua näkemystä.)

Mutta mitkään alapeukut ja haukuthan ei teitä Justiinoita hetkauta, te jatkatte ylpeinä eteenpäin reippaasti nalkuttaen. Onneksi vaikutatte tyytyväisiltä elämiinne... Eiku?

Todistit juuri jokaisen väitteeni oikeaksi. Alapeukkuja, haukkuja eikä mitään perusteluja. :D Miksi haukkujen pitäisi hetkauttaa? Sehän tarkoittaa vain sitä, että argumentit loppuivat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ihan varmaa, että kaikki hänen sanomisensa on nalkuttamista? Yhteen aikaan tuntui, että mieheni oli sitä mieltä, että kaikki mitä sanon, olisi minun mielestäni hänen syytään. Esimerkiksi, kun totesin ihan neutraalisti, että ulkona sataa, mies tiuskaisi vastaan, että "syytön minä siihen olen". Tarkoitus ei ollut syyttää yhtään ketään, eikä se ollut edes mikään valitus, että taas siellä sataa, vaan huomasin, että alkoi sataa, ja sanoin sen ääneen.

Tämä!

Mä saatan välillä sanoa jotain ärtyneenä ihan jostain vaikka mitä on muualla tapahtunut eikä liity häneen, riittää että olen ärtynyt ja hän ottaa sen aivan järjettömän henkilökohtaisesti.

En siis hänelle tiuski mutta kiroan vaikkapa jotain törttöä johon ”törmäsin” vaikkapa liikenteessä.

Samantapainen juttu jos itken. En ollenkaan hänen takia, vaan vaikkapa väsymystä tai jotain surua. Hän yleensä suuttuu. Sitten itkenkin jo sitä ja riita on valmis kuinka aina syytän häntä...

Mitä ihmettä? Olen paljon miettinyt mistä se on peräisin että toinen SUUTTUU kun toinen itkee.

Kun tiedostat asian kerrot varmaan että tunteen purkauksesi ei johdu kumppanista! Kannatta muistaa että kukaan ei ole ajatustenlukija!

Miksi alapeukut? Tässä annetaan kaksi hyvää ohjetta. On helppo vierittää syy muualle kuin katsoa ja miettiä omaa käyttäytymistään.

Joo ei olis näköjään pitänyt sanoa täällä mitään. Olen siis se kenen mies suuttui kun vaikkapa itken. Luuletko ihan tosissasi että en ole puhunut, kertonut syytä? Jos visusti panttaisin syytä ja toinen ensin huolissaan kyselisi syytä, voisin ymmärtää jos hermostuu.

Mutta jotenkin mun paha mieli ihan mistä vaan laukaisee hänessä kiukun. Eikö olisi normaalia lohduttaa, varsinkin kun tietää syyn, tietää ettei ole hänen syy eikä häntä syytetä mistään?

Sitten kun hän suuttuu ja mä toivon että olisi edes joskus tukena (sanon tämänkin hänelle joka kerta) hän suuttuu lisää ja väittää että minä vaan aina syyttelen häntä. No tukea olisin toivonut. Ja hän on sitten koko hommasta todella loukkaantunut ja mä entistä surullisempi. Vaikka hänessä ei syy edes ollut alunperin. Mutta suuttumalla kyllä pahentaa tilannetta. Puhuminen ei auta, se on syyttelyä että mä itken ja toivon että edes näyttäisi että välittää. Mä en sais tuntea mitään negatiivista minkään suhteen, hän ottaa se tosi henkilökohtaisesti. Kaikki on ”hyvin” niin kauan kun mä en tarvitse tukea ja kuuntelijaa, ja niin kauan kun mä olen positiivinen.

Sinä olet kertonut nyt asiasta, mikä ei liity oikein tähän aiheeseen. Minuakin puoliso on syyllistänyt ja haukkunut ja vähätellyt, kun olen kärsinyt fyysistä tai psyykkisistä kivuista. Arvaa kumpi meistä nalkutti? Olisiko minulla ollut aihetta? Joku sanoisi että olisi ollut. Entä auttoiko se, kun minulle nalkutettiin?

Liittyyhän nimenomaan tähän aiheeseen. Tuon kommentoijan pointtihan oli se, että häntä syytettiin nalkutuksesta, vaikka hän ei nalkuttanut. Esimerkkejä "nalkutuksesta" olivat itkeminen ja omasta liikennekokemuksesta kertominen. Jos tällainenkin lasketaan nalkuttamiseksi, ei ihme, että naisia pidetään kovina nalkuttajina. 

ohis

Aa okei, no sittenhän tähän tietty liittyy myös se, miten mieheni nalkuttaa minulle, syyllistäen ja vähätellen, kun sairastun, vammaudun, stressaannun, masennun yms. Nalkuttamalla asiat kuntoon!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua kun sanotaan, että miehet ovat yleensä se rationaalisempi sukupuoli. Silti suututaan ja kiukutellaan ja halveksitaan, kun se vaimo kertookin, miten joku asia hoituu paremmin ja tehokkaammin. Tässäkin ketjussa on jo monta perusteltu esimerkkiä, mutta silti jaksetaan väittää vastaan, että ei mikään tapa muka ole parempi kuin toinen tapa ja lopulta ei osata enää muuta kuin haukkua. Jännästi se rationaalisuus ei kelpaakaan, kun oma ylpeys on uhattuna. (Ja tähänkin tulee alapeukkuja ja haukkuvia kommentteja eikä ainuttakaan perusteltua näkemystä.)

Mutta mitkään alapeukut ja haukuthan ei teitä Justiinoita hetkauta, te jatkatte ylpeinä eteenpäin reippaasti nalkuttaen. Onneksi vaikutatte tyytyväisiltä elämiinne... Eiku?

Todistit juuri jokaisen väitteeni oikeaksi. Alapeukkuja, haukkuja eikä mitään perusteluja. :D Miksi haukkujen pitäisi hetkauttaa? Sehän tarkoittaa vain sitä, että argumentit loppuivat. 

Nalkulle ei voi mitään perustella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ihan varmaa, että kaikki hänen sanomisensa on nalkuttamista? Yhteen aikaan tuntui, että mieheni oli sitä mieltä, että kaikki mitä sanon, olisi minun mielestäni hänen syytään. Esimerkiksi, kun totesin ihan neutraalisti, että ulkona sataa, mies tiuskaisi vastaan, että "syytön minä siihen olen". Tarkoitus ei ollut syyttää yhtään ketään, eikä se ollut edes mikään valitus, että taas siellä sataa, vaan huomasin, että alkoi sataa, ja sanoin sen ääneen.

Tämä!

Mä saatan välillä sanoa jotain ärtyneenä ihan jostain vaikka mitä on muualla tapahtunut eikä liity häneen, riittää että olen ärtynyt ja hän ottaa sen aivan järjettömän henkilökohtaisesti.

En siis hänelle tiuski mutta kiroan vaikkapa jotain törttöä johon ”törmäsin” vaikkapa liikenteessä.

Samantapainen juttu jos itken. En ollenkaan hänen takia, vaan vaikkapa väsymystä tai jotain surua. Hän yleensä suuttuu. Sitten itkenkin jo sitä ja riita on valmis kuinka aina syytän häntä...

Mitä ihmettä? Olen paljon miettinyt mistä se on peräisin että toinen SUUTTUU kun toinen itkee.

Kun tiedostat asian kerrot varmaan että tunteen purkauksesi ei johdu kumppanista! Kannatta muistaa että kukaan ei ole ajatustenlukija!

Miksi alapeukut? Tässä annetaan kaksi hyvää ohjetta. On helppo vierittää syy muualle kuin katsoa ja miettiä omaa käyttäytymistään.

Joo ei olis näköjään pitänyt sanoa täällä mitään. Olen siis se kenen mies suuttui kun vaikkapa itken. Luuletko ihan tosissasi että en ole puhunut, kertonut syytä? Jos visusti panttaisin syytä ja toinen ensin huolissaan kyselisi syytä, voisin ymmärtää jos hermostuu.

Mutta jotenkin mun paha mieli ihan mistä vaan laukaisee hänessä kiukun. Eikö olisi normaalia lohduttaa, varsinkin kun tietää syyn, tietää ettei ole hänen syy eikä häntä syytetä mistään?

Sitten kun hän suuttuu ja mä toivon että olisi edes joskus tukena (sanon tämänkin hänelle joka kerta) hän suuttuu lisää ja väittää että minä vaan aina syyttelen häntä. No tukea olisin toivonut. Ja hän on sitten koko hommasta todella loukkaantunut ja mä entistä surullisempi. Vaikka hänessä ei syy edes ollut alunperin. Mutta suuttumalla kyllä pahentaa tilannetta. Puhuminen ei auta, se on syyttelyä että mä itken ja toivon että edes näyttäisi että välittää. Mä en sais tuntea mitään negatiivista minkään suhteen, hän ottaa se tosi henkilökohtaisesti. Kaikki on ”hyvin” niin kauan kun mä en tarvitse tukea ja kuuntelijaa, ja niin kauan kun mä olen positiivinen.

Sinä olet kertonut nyt asiasta, mikä ei liity oikein tähän aiheeseen. Minuakin puoliso on syyllistänyt ja haukkunut ja vähätellyt, kun olen kärsinyt fyysistä tai psyykkisistä kivuista. Arvaa kumpi meistä nalkutti? Olisiko minulla ollut aihetta? Joku sanoisi että olisi ollut. Entä auttoiko se, kun minulle nalkutettiin?

Liittyyhän nimenomaan tähän aiheeseen. Tuon kommentoijan pointtihan oli se, että häntä syytettiin nalkutuksesta, vaikka hän ei nalkuttanut. Esimerkkejä "nalkutuksesta" olivat itkeminen ja omasta liikennekokemuksesta kertominen. Jos tällainenkin lasketaan nalkuttamiseksi, ei ihme, että naisia pidetään kovina nalkuttajina. 

ohis

Aa okei, no sittenhän tähän tietty liittyy myös se, miten mieheni nalkuttaa minulle, syyllistäen ja vähätellen, kun sairastun, vammaudun, stressaannun, masennun yms. Nalkuttamalla asiat kuntoon!

No niin liittyykin. Miksei liittyisi? Tässä on puhuttu, milloin nalkutus on aiheetonta ja voiko se olla aiheellista ja voidaanko jokin ihan normaali asia tulkita väärin nalkutukseksi. Sinullahan on sitten sama tilanne kuin tuolla toisellakin kommentoijalla. Eli mies suuttuu asioista, joista ei olisi lainkaan aihetta suuttua.