Äh, kasiluokkalainen ei suostu tekemään läksyjä. Kamala riita!
Tuli hyväntuulisena kotiin mutta kun olisi ollut läksyjen aika niin poika räjähti täysin.. meillä on siis sääntö, että pelata ei saa ennen kuin läksyt on tehty. Yleensä tekeekin heti kun on syönyt. Ennen on menny ihan hyvin, mutta nyt ihan hirmuista taistelua ollu tässä muutama viikko. Erityisesti tänään oli ihan älyttömän vihainen. Poika muun muassa toivotti mut hel*ettiin, karjui koko ajan liutaa kirosanoja, heitteli reppua lattialle jossa on koululta saatu tabletti.. ihan älyttömän surkea olo. Edelleen riehuu huoneessaan. Kuuluu paiskovan tavaroita ja karjuu. Anteeksi naapurit. Ei jaksa..
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Onko helpottanut?
Ihme raivari jos ei parissa päivässä helpottaisi :D
Niin karu tuo ajatus että pitäisi vaan itse pystyä ilman mitään tukea. Siinä jätetään kokonaan huomiotta se seikka että entä jos ei vaan pysty. Mitäs sitten. Toinen on tuo vaatiminen heti koulun jälkeen tms. Mitä jos on väsynyt eikä energiaa ole kuormituksen, huonon palautumisen ja huonon energiansaannin vuoksi. Siihen kun lisäät jonkun asiaa ymmärtämättömän huohottamaan niskaan niin huh. Taas kerran, entä jos ei pysty, huutamallako sekin korjaantuu.
Ymmärrän tuon yläkoulun open tuskan ettei siinä vaiheessa enää voi kaikille tarvittavaa tukea järjestää mitenkään päin. Jos koko alakoulun ajan oppimisongelmat on ratkottu antamalla olla tai käskemällä niin ei siinä kummoista pohjaa ole rakennettu. Siihen kun lisää vielä sen että ilmiöoppimisessa sun muussa perusoletus on jo se että lapsi osaa ohjata omaa toimintaa automaattisesti niin siellähän täytyy olla järkyttävä määrä lapsia jotka roikkuu vaan perässä eikä vanhemmilla ole kykyä tukea oppimisen vaikeuksissa.
Tuossa perheessä missä lapsen läksyjen tekoa tuotetaan kotona monin keinoin ollaan jo ilmeisesti järkeilemällä päästy hyviin käytäntöihin. Kuitenkin huomautus siitä että läksyt voisi mielellään tehdä muuten kuin hutaisemalla kertoo siitä että ei välttämättä silti ihan ymmärretä että hutaisu on ainoa tapa jonka itsenäisesti osaa jos se juurikin riittää saavuttamaan sen lyhimmän jänteen tavoitteen ettei saa merkintää.
Alkaisin kyllä ihan rohkeasti katsomaan lapsen kanssa yhdessä numero numerolta ja pieni tavoite kerrallaan, millainen todistus pitää ysillä olla että pääsee sinne kouluun ja uralle minne haluaa jatkossa. Ihan sama vaikka tavoite myöhemmin muuttuisi, kaikkialle kuitenkin on pääosin suunnilleen samaa logiikkaa noudattavat vaatimukset.