Äh, kasiluokkalainen ei suostu tekemään läksyjä. Kamala riita!

Onko lapsella keskittymishäiriö?

Katsoin juuri kiinnostavan videon (jonka kadotin jo) siitä kuinka ADHD tapauksilla ei käytännössä ole kykyä ohjata ajankäyttöä tai motivaatiota itse, jolloin kumpikin pitää asettaa ulkoapäin.

Tarkat deadlinet ja kellon käyttö on tärkeää koska muuten ajan huonosta hahmottamisessa seuraa ongelmia. Kun myöskään pidemmän aikavälin sisäiset motivaatiot kuten opiskelupaikka tulevaisuudessa ei hahmotu, pitää olla selkeitä pieniä tavoitteita, askelia ja konkreettisia seurauksia nopeasti.

Kaikki tuo vie heiltä myös voimia joten liikunta ja tauot on myös tärkeitä jotta eivät näänny.

Pääpointti oli että heidän ongelma ei old etteivätkö he tietäisi mitä pitää tehdä, he eivät yksinkertaisesti osaa toimia tiedon pohjalta. Ja muun muassa pelit on taas rakenettu niin että ne ohjaa jatkuvasti toimintaa, motivoi yms juuri niitä asioita mihin adhd ei kykene.

No saiko se tehtyä?

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsella keskittymishäiriö?

Katsoin juuri kiinnostavan videon (jonka kadotin jo) siitä kuinka ADHD tapauksilla ei käytännössä ole kykyä ohjata ajankäyttöä tai motivaatiota itse, jolloin kumpikin pitää asettaa ulkoapäin.

Tarkat deadlinet ja kellon käyttö on tärkeää koska muuten ajan huonosta hahmottamisessa seuraa ongelmia. Kun myöskään pidemmän aikavälin sisäiset motivaatiot kuten opiskelupaikka tulevaisuudessa ei hahmotu, pitää olla selkeitä pieniä tavoitteita, askelia ja konkreettisia seurauksia nopeasti.

Kaikki tuo vie heiltä myös voimia joten liikunta ja tauot on myös tärkeitä jotta eivät näänny.

Pääpointti oli että heidän ongelma ei old etteivätkö he tietäisi mitä pitää tehdä, he eivät yksinkertaisesti osaa toimia tiedon pohjalta. Ja muun muassa pelit on taas rakenettu niin että ne ohjaa jatkuvasti toimintaa, motivoi yms juuri niitä asioita mihin adhd ei kykene.

Näitä adhd ym.tapauksia tuntuu olevan yhä enemmän ja enemmän luokissa. Jos luokassa on vielä muitakin erityistapauksia, ei opettajan aika yksinkertaisesti riitä kaikkien viereen ohjaamaan kädestä pitäen työnteon alkuun! Tilanne on mahdoton. Osa oppilaista todellakin ei saa tehtyä yhtään mitään ona-aloitteisesti vaan vaatisi jatkuvasti ns.nohittajan ja patistajan viereen. Ei mikään erityisopetustesurssikaan enää riitä tähän tilanteeseen! Jos kotiväki luulee, että tehostetun oopilaan tuki tarkoittaa automaattisesti tuen antamista koulussa, niin ei riitä eikä ole tukea millään. Jotain on erittäin pielessä, kun yhä enemmän on oppilaita, jotka eivät selviä alkeellisistikaan luku- ja kirjoitustehtävistä. Tilanne on suorastaan katastrofaalinen ja kyse on kantasuomalaisista. Ei yläkoulussa voi aloittaa enää kakkos- tai kolmosluokan asioista. Sitten on vielä samoissa luokissa ns. tavikset ja lahjakkaat ja nopeat oppilaat! Jokaiselle 22 oppilaan luokassako pitäisi olla yksilölliset tehtävät joka tunnille?! T. Yläkoulun ope muualta kuin pääkaupunkiseudulta

Millainen puheyhteys sinulla on nuoren kanssa? Meillä on kaksi yläkoululaisia ja koetan luoda hetkiä jolloin juttelisimme nuoren kanssa. Joskus koko perheenä ruokapöydän ääressä mutta useammin parhaat keskustelut saan aikaan kaksin lapsen kanssa saunassa, kävelyllä, välipalaa syödessä jne. Meillä nuoret kertovat opettajista, koulukavereista, tietokonepeleistä joita pelaavat, harrastuksistaan jne.

Meillä on toiminut hyvin se että juttelen heidän kanssaan asioista jotka heille tärkeitä. Kyselen lisää ja kannustan esim keksimään uusia tapoja pärjätä kivassa tietokonepelissä. Koetan olla kunnioittava ja arvostan heidän tekemisiään. Meillä on nuorten kanssa juteltu tulevaisuuden suunnitelmista seiskaluokasta lähtien. Toisella yläkoululaisilla lukihäiriö ja tietokonepelit kiinnostavat kovasti. Kokeista tulee 6-8 välillä numeroita. Aikoo lukioon. Koska keskusteluyhteys on hyvä kannustan opiskelemaan ja poika tekee läksyt aina. Mielestäni voisi kyllä keskittyä niihin enemmänkin eikä vain hutaista. Välillä on laskettu matematiikkaa kotona pari tuntia ennen koetta yhdessä ja silloin koe noussut jopa yli 8.

Apn tilanteessa itse lähtisin parantamaan keskusteluyhteyttä ensimmäiseksi. Meillä on keskimääräistä kovemmat rajat lapsilla. Mutta ne on perusteltu lapsille ja niistä saa aina kysyä joustoa jos on perusteltu syy. Molemminpuolinen kunnioitus ja hyvä keskusteluyhteys helpottaa elämää. Apn tapauksessa lähtisin itse luomaan aktiivisesti parempaa keskusteluyhteyttä poikaan. Itse aloittaisin sen viemällä välipalaa pojalle huoneeseen ja jos on jo rauhoittunut niin kysyisin että mikä harmittaa voinko auttaa? Tai sitten alkaisin puhua jostain neutraalisti aiheesta ensin kuten kertoisin mitä hassua meidän koira teki päivällä jne. Ajattelisin että tärkein tavoite nyt on saada nuori juttelemaan yleensäkin. Tietty jos saa tekemään osan läksyistäkään kunnialla niin hyvä. Ja sitten aktiivista keskustelua, yhteistä ongelman ratkotaan jne ja kohti tavoitettua että läksyt sujuisivat automaattisesti ja koetulokset paranisivat pikkasen mutta ei niin että kaikki kerralla vaan ajan kanssa.

Tiedätkö ap miten poikasi oppii parhaiten? Kirjoittamalla, lukemalla, kuuntelemalla, näkemällä? Meillä poika oppii parhaiten kuuntelemalla. Siksi luen vieläkin välillä pojalle reaaliaineiden koealueen ääneen ennen koetta. Tai nykyään poika voi itse kuunnella ne jostain kirjastosta kun sai lukihäiriödiagnoosin. Helpottaa paljon opiskelua.

Tsemppiä ap! Kyllä se vielä helpottaa. Mutta rakasta, pidä rajoista kiinni sopivasti ja keskustele. Ja muista kehua nuorta usein ihan pienistäkin asioista ohimennen.

Pelaaminen in tosi riippuvuutta aiheuttavaa ja vielä vie ruutuaika unetkin. Ei meillä ole peliaikaa viikolla vaan vain viikonloppuna

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsella keskittymishäiriö?

Katsoin juuri kiinnostavan videon (jonka kadotin jo) siitä kuinka ADHD tapauksilla ei käytännössä ole kykyä ohjata ajankäyttöä tai motivaatiota itse, jolloin kumpikin pitää asettaa ulkoapäin.

Tarkat deadlinet ja kellon käyttö on tärkeää koska muuten ajan huonosta hahmottamisessa seuraa ongelmia. Kun myöskään pidemmän aikavälin sisäiset motivaatiot kuten opiskelupaikka tulevaisuudessa ei hahmotu, pitää olla selkeitä pieniä tavoitteita, askelia ja konkreettisia seurauksia nopeasti.

Kaikki tuo vie heiltä myös voimia joten liikunta ja tauot on myös tärkeitä jotta eivät näänny.

Pääpointti oli että heidän ongelma ei old etteivätkö he tietäisi mitä pitää tehdä, he eivät yksinkertaisesti osaa toimia tiedon pohjalta. Ja muun muassa pelit on taas rakenettu niin että ne ohjaa jatkuvasti toimintaa, motivoi yms juuri niitä asioita mihin adhd ei kykene.

Näitä adhd ym.tapauksia tuntuu olevan yhä enemmän ja enemmän luokissa. Jos luokassa on vielä muitakin erityistapauksia, ei opettajan aika yksinkertaisesti riitä kaikkien viereen ohjaamaan kädestä pitäen työnteon alkuun! Tilanne on mahdoton. Osa oppilaista todellakin ei saa tehtyä yhtään mitään ona-aloitteisesti vaan vaatisi jatkuvasti ns.nohittajan ja patistajan viereen. Ei mikään erityisopetustesurssikaan enää riitä tähän tilanteeseen! Jos kotiväki luulee, että tehostetun oopilaan tuki tarkoittaa automaattisesti tuen antamista koulussa, niin ei riitä eikä ole tukea millään. Jotain on erittäin pielessä, kun yhä enemmän on oppilaita, jotka eivät selviä alkeellisistikaan luku- ja kirjoitustehtävistä. Tilanne on suorastaan katastrofaalinen ja kyse on kantasuomalaisista. Ei yläkoulussa voi aloittaa enää kakkos- tai kolmosluokan asioista. Sitten on vielä samoissa luokissa ns. tavikset ja lahjakkaat ja nopeat oppilaat! Jokaiselle 22 oppilaan luokassako pitäisi olla yksilölliset tehtävät joka tunnille?! T. Yläkoulun ope muualta kuin pääkaupunkiseudulta

Meillä yksi lapsista oireilee ruoka-aine-allergioille menettämällä keskittymiskyvyn ja raivoamisella. Siis jos syö sopimatonta ruokaa niin ainoa seuraus on todella kurja olo. Nämä allergiat näkyy kuitenkin verestä tehdyissä allergiatesteissä. Joskus söi vahingossa sopimatonta ruokaa ennen matikankoetta niin koenumero putosi normaalista ysistä ainakin numerolla. Kotonakin näki miten hyvinvoivana teki mielettömiä rakennelmia tekniikkalegoista mitä minä en aikuisenakaan osannut tehdä. Ja sitten kun söi sopimatonta niin tekniikkalegot vain lensivät seinään raivatessa kun ei osannut.

Itse veikkaisin että ruoka mitä syömme ei välttämättä sovi kaikille hyvin. Ja se aiheuttaa osalle ihmisiä ADHD kaltaisia oireita. Ja toisaalta taas kun se on periytyvää niin veikkaan että ADHD ihmisille saattaa syntyä keskimääräistä enemmän lapsia (Johtuen ADHD oireista) joten kyseinen asia lisääntyy siitäkin syystä,

Jos opiskelu ei onnistu 8. ja 9.luokilla oppimisvaikeuksien ja adhd:n takia, ollaan liikkeellä huolessa aivan liian myöhään. Yläkouluissa ei ole resursseja jokaisen yksilälliseen tukemiseen, aivan liian monella on suuria vaikeuksia ihan perusasioissakin: ensinnäkin ruokavalio on päin p:tä. Ei syödä aamulla mitään, ennen kouluruokaa ollaan väsyneitä ja nälkäisiä, koulutuoka kuitataan vesilasilla. Eihän energiaa ole aivotyölle yhtään! Moni nukkuu vain 4-6 tuntia yössä murrosiän tärkeässä vaiheessa, jossa tarvitaan hyvää unta aivotoiminnan ja elimistön kasvamiseen ja toimintaan. Siihen päälle energiajuomat, kännykän räpläys niin avot! Koittakaapa oppia jotain matematiikan yhtälöitö tai kemian kaavoja! Nykyään ei saa syyllistää ketään, ei oppilasta eikä vanhempaa mutta kyllä kodin velvollisuus on hoitaa perusasiat kuntoon! Ei koulun tehtävä. Vastuuttaminen omista koulutöistä on nolla, kun ei oteta koulun antamaa tietokonetta tunneille, vaikka lukematon kerta on asiasta muistutettu, ei oteta oppikirjoja, vihkoja tai edes kynää tunneille. Tämä on erittäin yleistä nykyään lähes joka luokalla!

Vierailija kirjoitti:

Jos opiskelu ei onnistu 8. ja 9.luokilla oppimisvaikeuksien ja adhd:n takia, ollaan liikkeellä huolessa aivan liian myöhään. Yläkouluissa ei ole resursseja jokaisen yksilälliseen tukemiseen, aivan liian monella on suuria vaikeuksia ihan perusasioissakin: ensinnäkin ruokavalio on päin p:tä. Ei syödä aamulla mitään, ennen kouluruokaa ollaan väsyneitä ja nälkäisiä, koulutuoka kuitataan vesilasilla. Eihän energiaa ole aivotyölle yhtään! Moni nukkuu vain 4-6 tuntia yössä murrosiän tärkeässä vaiheessa, jossa tarvitaan hyvää unta aivotoiminnan ja elimistön kasvamiseen ja toimintaan. Siihen päälle energiajuomat, kännykän räpläys niin avot! Koittakaapa oppia jotain matematiikan yhtälöitö tai kemian kaavoja! Nykyään ei saa syyllistää ketään, ei oppilasta eikä vanhempaa mutta kyllä kodin velvollisuus on hoitaa perusasiat kuntoon! Ei koulun tehtävä. Vastuuttaminen omista koulutöistä on nolla, kun ei oteta koulun antamaa tietokonetta tunneille, vaikka lukematon kerta on asiasta muistutettu, ei oteta oppikirjoja, vihkoja tai edes kynää tunneille. Tämä on erittäin yleistä nykyään lähes joka luokalla!

Meillä tytöllä havaittiin matematiikan oppimisen vaikeus vasta kasilla kun asiat alkoi vaikenemaan. Ei tarkoita aina sitä että jos on joku vaikeus, on aina ollut "huono"

Onko koulussa kaikki ihan ok? Tuollaiset kiukkupuuskat saattaa olla ihan normaaliin murrosikään kuuluviakin, mutta saattaa olla että oireilee.

Onko kavereita koulussa?

Millaista palautetta lapsi saa koulusta?

Onko ollut kiusaamista?

Vierailija kirjoitti:

Millainen puheyhteys sinulla on nuoren kanssa? Meillä on kaksi yläkoululaisia ja koetan luoda hetkiä jolloin juttelisimme nuoren kanssa. Joskus koko perheenä ruokapöydän ääressä mutta useammin parhaat keskustelut saan aikaan kaksin lapsen kanssa saunassa, kävelyllä, välipalaa syödessä jne. Meillä nuoret kertovat opettajista, koulukavereista, tietokonepeleistä joita pelaavat, harrastuksistaan jne.

Meillä on toiminut hyvin se että juttelen heidän kanssaan asioista jotka heille tärkeitä. Kyselen lisää ja kannustan esim keksimään uusia tapoja pärjätä kivassa tietokonepelissä. Koetan olla kunnioittava ja arvostan heidän tekemisiään. Meillä on nuorten kanssa juteltu tulevaisuuden suunnitelmista seiskaluokasta lähtien. Toisella yläkoululaisilla lukihäiriö ja tietokonepelit kiinnostavat kovasti. Kokeista tulee 6-8 välillä numeroita. Aikoo lukioon. Koska keskusteluyhteys on hyvä kannustan opiskelemaan ja poika tekee läksyt aina. Mielestäni voisi kyllä keskittyä niihin enemmänkin eikä vain hutaista. Välillä on laskettu matematiikkaa kotona pari tuntia ennen koetta yhdessä ja silloin koe noussut jopa yli 8.

Apn tilanteessa itse lähtisin parantamaan keskusteluyhteyttä ensimmäiseksi. Meillä on keskimääräistä kovemmat rajat lapsilla. Mutta ne on perusteltu lapsille ja niistä saa aina kysyä joustoa jos on perusteltu syy. Molemminpuolinen kunnioitus ja hyvä keskusteluyhteys helpottaa elämää. Apn tapauksessa lähtisin itse luomaan aktiivisesti parempaa keskusteluyhteyttä poikaan. Itse aloittaisin sen viemällä välipalaa pojalle huoneeseen ja jos on jo rauhoittunut niin kysyisin että mikä harmittaa voinko auttaa? Tai sitten alkaisin puhua jostain neutraalisti aiheesta ensin kuten kertoisin mitä hassua meidän koira teki päivällä jne. Ajattelisin että tärkein tavoite nyt on saada nuori juttelemaan yleensäkin. Tietty jos saa tekemään osan läksyistäkään kunnialla niin hyvä. Ja sitten aktiivista keskustelua, yhteistä ongelman ratkotaan jne ja kohti tavoitettua että läksyt sujuisivat automaattisesti ja koetulokset paranisivat pikkasen mutta ei niin että kaikki kerralla vaan ajan kanssa.

Tiedätkö ap miten poikasi oppii parhaiten? Kirjoittamalla, lukemalla, kuuntelemalla, näkemällä? Meillä poika oppii parhaiten kuuntelemalla. Siksi luen vieläkin välillä pojalle reaaliaineiden koealueen ääneen ennen koetta. Tai nykyään poika voi itse kuunnella ne jostain kirjastosta kun sai lukihäiriödiagnoosin. Helpottaa paljon opiskelua.

Tsemppiä ap! Kyllä se vielä helpottaa. Mutta rakasta, pidä rajoista kiinni sopivasti ja keskustele. Ja muista kehua nuorta usein ihan pienistäkin asioista ohimennen.

Tässä oli kiteytettynä suunnilleen kaikki, mitä vanhemmuudesta pitää ymmärtää.

Meillä on hyvät välit ja keskusteluyhteys 9lk poikaan, jota myös pelaaminen todellakin kiinnostaa enemmän kuin koulu. Tuo sun kuvaama sääntö ei toimisi meillä ollenkaan ja pilaisi välit täysin. Meillä poika pelaa kavereiden kanssa ja usein ne koulusta lähtiessä sopii, että heti tiiminä koulun jälkeen. Välipala syödään siinä sivussa, kun poika pelailee kavereiden kanssa tunnin tai pari. Sitten onkin jo lämpimän ruoan aika. Jonka jälkeen poika jaksaa ajatella läksyjä, vaikka eihän ne häntä tosiaan tällä hetkellä kiinnosta. Poika on usein sitä mieltä, että uuden asian opettelu matikassa ja kielissä on paljon helpompaa, kun katsoo aiheesta muutaman youtube-videon. Hänestä tuntuu, että opettajan opetus koulussa on niin pitkäveteistä, että mielenkiinto herpaantuu, ennen kuin opettaja pääsee asiaan. Katsoo sitten videoita, tekee läksyjä, usein vielä tykkää että kysellään esim sanakokeisiin. 

Jos vaatisin läksyjen tekoa heti koulun jälkeen, niin numerot laskisi varmasti. Poika on niin väsyksissä heti koulun jälkeen, että joko pelaa tai nukahtaisi pystyyn. Huolimatta siitä, että nukkuu öisin 8-9,5h. Koulu on vain hänelle niin uuvuttavaa ja muistan sen olleen itsellekin, vaikka olin yläkoulussa hyvin motivoitunut hikarityttö. Lisäksi kouluruoka ei maistu. Käy kyllä ruokalassa, mutta ei syö energiatarpeensa mukaan. Tähän en ole muuta ratkaisua keksinyt, kuin että kaikki muut ateriat kotona on runsaat ja viimeisen päälle. 

Ja lukioon on menossa, vaikka ei ne numerot päätä huimaa. Ainakin minusta murrosikä on ollut pahimmillaan kasin puolivälistä alkaen ja edelleen pahasti päällä. Poika on samaan aikaan todella kypsymätön, mutta ei häntä voi kuitenkaan samalla tavalla määrätä, kuin alakoululaista. Siinä tarvitaan pelisilmää ja minä yritän itseäni muistuttaa, että en vertaisi poikaa itseeni samassa iässä. Meidän kehitysvaiheet oli aivan erit ja pojat nyt vaan kypsyy hitaammin aikuisuuteen ja vastuunottoon.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on hyvät välit ja keskusteluyhteys 9lk poikaan, jota myös pelaaminen todellakin kiinnostaa enemmän kuin koulu. Tuo sun kuvaama sääntö ei toimisi meillä ollenkaan ja pilaisi välit täysin. Meillä poika pelaa kavereiden kanssa ja usein ne koulusta lähtiessä sopii, että heti tiiminä koulun jälkeen. Välipala syödään siinä sivussa, kun poika pelailee kavereiden kanssa tunnin tai pari. Sitten onkin jo lämpimän ruoan aika. Jonka jälkeen poika jaksaa ajatella läksyjä, vaikka eihän ne häntä tosiaan tällä hetkellä kiinnosta. Poika on usein sitä mieltä, että uuden asian opettelu matikassa ja kielissä on paljon helpompaa, kun katsoo aiheesta muutaman youtube-videon. Hänestä tuntuu, että opettajan opetus koulussa on niin pitkäveteistä, että mielenkiinto herpaantuu, ennen kuin opettaja pääsee asiaan. Katsoo sitten videoita, tekee läksyjä, usein vielä tykkää että kysellään esim sanakokeisiin. 

Jos vaatisin läksyjen tekoa heti koulun jälkeen, niin numerot laskisi varmasti. Poika on niin väsyksissä heti koulun jälkeen, että joko pelaa tai nukahtaisi pystyyn. Huolimatta siitä, että nukkuu öisin 8-9,5h. Koulu on vain hänelle niin uuvuttavaa ja muistan sen olleen itsellekin, vaikka olin yläkoulussa hyvin motivoitunut hikarityttö. Lisäksi kouluruoka ei maistu. Käy kyllä ruokalassa, mutta ei syö energiatarpeensa mukaan. Tähän en ole muuta ratkaisua keksinyt, kuin että kaikki muut ateriat kotona on runsaat ja viimeisen päälle. 

Ja lukioon on menossa, vaikka ei ne numerot päätä huimaa. Ainakin minusta murrosikä on ollut pahimmillaan kasin puolivälistä alkaen ja edelleen pahasti päällä. Poika on samaan aikaan todella kypsymätön, mutta ei häntä voi kuitenkaan samalla tavalla määrätä, kuin alakoululaista. Siinä tarvitaan pelisilmää ja minä yritän itseäni muistuttaa, että en vertaisi poikaa itseeni samassa iässä. Meidän kehitysvaiheet oli aivan erit ja pojat nyt vaan kypsyy hitaammin aikuisuuteen ja vastuunottoon.

Vanhempien tuki ja ymmärrys on korvaamaton apu ja hienosti olette sumplineet nuorenne kanssa tilanteen. Valitettavasti on aivan liikaa vanhempia, jotka jättävät nuoren oman onnensa nojaan virheellisesti kuvitellen, että kyllähän tuonikäisen pitäisi jo pärjätä. On myös niin, että osa oppilaista ei opi edes perusasioita, vaikka kuinka tuettaisiin kotona ja koulussa. Nykyään kaikki ovat samassa sakissa peruskoulussa eikä millään tukea riitä joka oppitunniksi näille heikoimmille. Jos tiukasti oppiaineiden tavoitteita ja kriteereitä noudatettaisiin nelosia pitäisi olla todistuksissa paljon enemmän. Nythän niitä käytännössä kielletään rehtorien toimesta antamasta, koska kukaan ei halua heikkoja tuplaajia jäämään kouluihinsa!

Ap älä ole noin vaativa..

Ap, nyt on selvät hälytysmerkit siitä, että olet mennyt liian pitkälle. Sun täytyy ottaa myös toinen osapuoli ja tilanne huomioon, ja löytää kompromissi. Joustamattomuutesi jatkuminen aiheuttaisi suurempaa vahinkoa, kuin voit kuvitella koska pakottamisella/kiusaamisella on aina hintansa.

Joskus ihmisellä on kiusaus unohtaa toinen osapuoli, ja takertua diktatuurin. Paras tulos ei kuitenkaan sillä synny. Toinen tajuaa jossain kohtaa v*ttuuntua riittävästi - sinäkin tekisit uhrina niin.

Jos tuntuu että läksyjen tekoon painostaminen on kamppailua, olisi hyvä etsiä itsenäisempiä keinoja kokea elämässään onnistunisia. ("Olen kiltti miellyttämällä koulusysteemiä" -ajattelun sijaan.)

Millä mielellä lapsi lähtee kouluun? Jos kouluun menee mielellään mutta läksyt on katastrofi, kannattaa katsoa peiliin

Kuulostaa tutulta, riehumisineen kaikkineen. Meillä  tilanne on onneksi myös parantunut ja kasiluokkalainen poika on alkanut lukea kokeisiin. Tulee keittiön pöydän ääreen kirjojen ja vihkojen kanssa ja jättää kännykän omaan huoneeseen. MUTTA! Kun on vuoden verran löysäillyt matikassa, fysiikassa, kemiassa ja ruotsissa ja aukkoja on, niin tulokset ei vielä yhteen kokeeseen lukemisesta muutu. Ja kun taas tulee samaa seiskaa, niin eihän se poikaa motivoi.

Asutaan Helsingissä ja kaikkiin lähellä oleviin lukioihin pitäisi keskiarvon olla 8,7 tai enemmän. Tietenkin on myös lukioita, jonne pääsee helpmmin. Mutta jossain kaukana jonne ei edes halunnut niin sielläkö se motivaatio sitten löytyisi? Vähän epäilen ja siksi huolettaa. Onneksi on kasilla eikä ysillä.

Kaikista ei voi tulla dippoja ja asianajajia ja joistakin pitää tulla elämän koululaisia.

Meillä seiskaluokkalainen poika jota saa tukea koulunkäynnissä.

Murrosikä päällä ja huomaan, että sanavalinnoilla ja äänensävyllä pystyy joko rauhoittamaan tilannetta tai saada räjähdyksen aikaan.

Meillä poika tekee läksyt myös itse mutta niin hutaisten, ettei mitään opi muttei saa myöskään eilma-merkintää. Tsekkaan aika ajoin läksyjä ja kokeisiin luetaan yhdessä.

Monen ovat sitä mieltä, että tuon ikäisen pitäisi jo itse hoitaa koulunsa, mutta en ole valmis tiputtamaan poikaa kelkasta oman saamattomuutensa takia. Jos kaiken jättäisi itselleen olisi varmaan taso tuota kutosen luokkaa. Nyt kaseja ja ysejä.

Ero on huima pari vuotta nuorempaan siskoonsa, joka hoitaa kouluhommat säntillisesti itse.

Tue poikaasi ja auta kärsivällisesti kouluhommissa. Kun arvosanat lähtevät nousuun voi koulukäynti alkaa motivoimaan eri tavalla.