Lue keskustelun säännöt.
Työpäivän jälkeinen väsymys
08.02.2021 |
Mitä kaikkea jaksatte tehdä normaalin työpäivänne jälkeen? Jaksamisella tarkoitan sitä että ei tarvitse pakottaa itseään vaan mihin asioihin teillä ainakin teoriassa olisi hyvin energiaa, jos olisi mahdollisuuksia, esim harrastukset, sosiaalinen elämä jne?
Minä en nimittäin jaksa töiden jälkeen oikein mitään..
Kommentit (19)
Oletko hoitoalalla? Siellä ollessani en jaksanut mitään, nykyään olen taas oma itseni kun vaihdoin alaa. Virtaa riittää ihan kaikkeen siihen mihin haluankin. Paino on pudonnut, kun jaksan taas liikkua ja tehdä terveellistä kotiruokaa. Lapset taas kiittää kun olen kotona iltaisin ja viikonloppuisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko hoitoalalla? Siellä ollessani en jaksanut mitään, nykyään olen taas oma itseni kun vaihdoin alaa. Virtaa riittää ihan kaikkeen siihen mihin haluankin. Paino on pudonnut, kun jaksan taas liikkua ja tehdä terveellistä kotiruokaa. Lapset taas kiittää kun olen kotona iltaisin ja viikonloppuisin.
En tällä hetkellä, hoitoalaa sivuavaa hommaa olen joskus tehnyt ja montaa muutakin, minulla ei juuri vaikuta työn sisältö väsymykseen vaan se että pitää tehdä niin monta tuntia monena päivänä peräkkäin. Arvioisin että jaksaisin tehdä ehkä 3 h päivässä sen 5 päivää, jotta energiaa jäisi muuhunkin.
Tuon takia en tee kokoaikaisesti töitä. Olin aina niin uupunut ettei illalla jaksanut enää mitään, ja viikonloppukin meni pääasiassa sohvalla. Nyt otan töiden jälkeen nopeat päikkärit ja illan jaksaa taas touhuta. Palkka on tietysti pienempi, mutta jaksaminen vapaa-ajalla on sitä tärkeämpää.
Nyt alkaa väsy painamaan päälle. Tunkasen pari leipää kurkusta alas ja revin itseni kuntosalille. Niin kuin olen aina tehnyt. Mitään mukavaahan siinä ei ole mutta pakko tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Nyt alkaa väsy painamaan päälle. Tunkasen pari leipää kurkusta alas ja revin itseni kuntosalille. Niin kuin olen aina tehnyt. Mitään mukavaahan siinä ei ole mutta pakko tehdä.
Miksi on pakko? Minulla menee yöunet moneksi päiväksi jos harrastan yhtään rankempaa (muuta kuin max 30 Min kävely). Viikonloppuisinkaan en toivu kunnolla edeltävästä viikosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa-aikatyö on ainoa millä itsekin jaksan.
Hoitoalalla olen. Teen vaan pakolliset eli hoidan kaupassa käynnin, ruuan, tiskit, 2v:n kanssa ulkoilun. No tietysti 2v vaatii aika paljon huomiota ja hoivaa, joten eipä tässä voi itseltään mahdottomia vaatia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli 40h/vk töitä.
Kysyin olisiko mahdollista tehdä osa-aikatyötä, kun ei jaksaisi enää tuota tuntimäärää. Olisin halunnut 25h/vk.
Ei käynyt, joten otin lopputilin.
Olen helkkarin tyytyväinen nyt.
Sori, oli vähän ot.
Kun olin vuorötyössä kokopäiväisesti nukuin käytännössä kaiken vapaa-ajan. Toimistotyöajalla selvisin nokosilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt alkaa väsy painamaan päälle. Tunkasen pari leipää kurkusta alas ja revin itseni kuntosalille. Niin kuin olen aina tehnyt. Mitään mukavaahan siinä ei ole mutta pakko tehdä.
Miksi on pakko? Minulla menee yöunet moneksi päiväksi jos harrastan yhtään rankempaa (muuta kuin max 30 Min kävely). Viikonloppuisinkaan en toivu kunnolla edeltävästä viikosta.
Muuten löhöän sohvalla ja lihon lisää. Siitä seuraa sitten vielä väsyneempi oli. Puhun kokemuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli 40h/vk töitä.
Kysyin olisiko mahdollista tehdä osa-aikatyötä, kun ei jaksaisi enää tuota tuntimäärää. Olisin halunnut 25h/vk.
Ei käynyt, joten otin lopputilin.
Olen helkkarin tyytyväinen nyt.
Sori, oli vähän ot.
Tuo ois just sopiva määrä. Ehkä 30 jopa menis. Minulla oli joskus kertynyt saldotunteja joten päätin käyttää ne lyhentämällä työpäivää 2 - 2,5h. Jaksoin työpäivän jälkeen tehdä paljon enemmän asioita, aamulla ei väsyttänyt ja voin väittää, että sain tehtyä enemmän kuin 2/3 hommista jos tein esim. 5,0h työpäivän sen 7,5h sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työpäivän jälkeen jaksaa juuri ja juuri nettiä ja telkkaria.
Tylsä työ vie voimat myös fyysisesti. Jos tekeminen on mielekästä niin vapaa-aikanakin on energiaa. Liian moni tuhoaa elämänsä työllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työttömyys taas passivoi, itse olen ollut vain 3kk elämästäni työttömänä ja jo siinä ajassa musta tuli flegu. Eli töissä on käytävä, ei vain toimeentulon vaan myös yleisen elämänhallinnan takia. En halua myöskään lapsilleni antaa passiivista oleilun mallia. Osa-aikatyö tai sitten pitää päästä niin hyvään työhön, että se on leppoisaa vielä täysillä tunneilla. Tosi harvassa alkaa olla kyllä sellaiset työt tässä maassa. Uupumus on yleisempää kuin se että töissä olisi löysää.
Olen töissä 7-8 h päivässä. Asun yksin. Jaksaminen töiden jälkeen on aina ollut heikkoa. Nyt olen jostain saanut puhtia laittaa ruokaa tai pyöräyttää tiskit tai pyykit koneessa arki-iltaisin. Mutta en jaksa noista toimista tehdä kahta. Minkäs teet. Viikonloppuna sitten enemmän, ja eläkkeellä sitten joskus 2030-luvun loppupuolella.
Hyvä että asut yksin. Ei ole paineita siitä että pitäisi vielä jaksaa olla läsnä muulle perheelle. Työelämä on ihan kuraa nykyään, ne joilla on töitä tapetaan työtaakkansa alle.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että asut yksin. Ei ole paineita siitä että pitäisi vielä jaksaa olla läsnä muulle perheelle. Työelämä on ihan kuraa nykyään, ne joilla on töitä tapetaan työtaakkansa alle.
Juuri näin - tuskin tunnen enää oman työpaikkani työkulttuuria, asenteita suorittavaa työtä tekeviä kohtaan ja muuta yleistunnelmaa. Aloitin täällä vuosikymmen sitten, tunnelma oli ihana, arvostusta tuli, uusien asioiden opettelua oikein odotti, esimiehet miellyttäviä työntekijöitä ymmärtäviä. Aika kului, ihmiset vaihtuivat, organisaatiota väänneltiin vähän väliä uusiin kulmiin ja rivityöntekijällä ei ole ollut mitään sanavaltaa mihin kulmaan heitetään ja nyt en odota muuta kuin lottovoittoa.... säästän koko ajan ja lasken jos suinkin mahdollista hyppään tästä heti pois, kun rahat riittää. Luen suurella mielenkiinnolla päivätyön jättäneiden kertomuksiin miten vanhoja ovat ja millä rahamäärällä pärjäävät. Itse olen pienituloinen, isoja summia ei pysty säästämään - onneks nuorena painoin useampaa duunia, kun jaksoi ja oli virtaa ja velan lyhentäminen kiehtoi, johtui siitäkin, että aina on pitänyt itsensä elättää eikä miesystävät ole maksaneet kuin omat kulunsa. Jatkuvalla työnteolla on ollut hintansa: lapsettomuus, puolisottomuus, tuskin kavereitakaan, koska mitä kahteen viimeiseen tulee - en jaksa olla pelkkä muiden hyödyke - mielummin olen yksin. Perheellinen lipsauttaa kyllä helposti suustaan, että hyvähän sulla kun saat olla rauhassa eikä tarvitse ketään passata, mutta perheellisellä ei ole harmainta hajua yksinasuvien lapsettomien ongelmista: jos olet hyvätuloinen monitaituri isolla verkostolla - elämä on takuulla yksinäiselläkin juhlaa, mutta jos et ole, olet veemäisen suurissa ongelmissa jos sairastut, loukkaannut, joudut työkyvyttömäksi, tulottamaksi - kukaan ei tue, auta ja pahimmassa tapauksessa olet kadulla ja näitä esimerkkejä on paljon etenkin yksinäisten miesten kohdalla. Juuri tuon vuoksi säästän, koska rahalla saa mielenrauhaa, vaikeuksia tulee ainakin itselleni jatkuvasti eteen.
Selata vauvapalstaa ja käydä lattekahvilla hallikahvilassa. Sitten kotiin nukkumaan.