Rakennus joka aiheuttaa inhon/kauhun/pelon tunteita?

Pääskyvuoren linkkitorni.  Aina lapsena ajattelin, että sielä varmaan on ufoja ja paikanpäällä tehdään jotain hirveitä ihmiskokeita. Keskellä metsää, alue linkkitornin ympärillä aidattu. On myös korkealla paikalla, joten näkyy pitkälle, ihan kuin se seuraisi ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP jatkaa.. Itsellä lapsesta saakka ollut isäni serkun talo. En koskaan lapsena halunnut jäädä taloon yöksi. Pihalla aitassa nukuin hyvin. Jos piti olla talossa niin pelkäsin ja valvoin koko yön paitsi jos pääsin isän serkun ja vaimonsa keskeen nukkumaan. Yksin en uskaltanut nukkua. Mitään syytä tuohon en tiedä. Nykyisin talo eri omistajilla mutta kun ajattelen kun ko paikkaa alkaa ajatus siitä että joutuisin siellä yöpymään ahdistaa

Minuakin kammotti eräs maatilan saunarakennus, etenkin ennen kuin se maalattiin. Kalpea, autio, huh.

Sivurakennus, siis.

Entinen ns. muorintupa.

Vierailija kirjoitti:

Pääskyvuoren linkkitorni.  Aina lapsena ajattelin, että sielä varmaan on ufoja ja paikanpäällä tehdään jotain hirveitä ihmiskokeita. Keskellä metsää, alue linkkitornin ympärillä aidattu. On myös korkealla paikalla, joten näkyy pitkälle, ihan kuin se seuraisi ihmisiä.

Kaikki syrjäiset, aidatut huoltorakennukset on inhottavia.

Erään maatilan päärakennus, jossa olin opiskeluaikana harjoittelussa. En edes itse yöpynyt päätalossa, vaan pihapiirissä sijaitsevassa vanhassa pienessä torpassa.

Päärakennuksessa oli aina ahdistava tunnelma, matalat huoneet, valoja ei pidetty juuri lainkaan päällä. Pieni ullakkomainen ylökerta kapeine rappusineen oli myös todella ahdistava.

Sairaalat. Olen ollut töissä sairaalassa ja kaikki se tuska ja kuolema sai minut vaihtamaan alaa. Jäljelle jäi sairaalakammo.

Mummolan pimeä kylmävintti jonne johti jyrkät portaat.

Asun lähellä vanhaa/entistä kaupunginsairaalaa, jonka pihapiirissä on matala, pieni rakennus. Se on entinen ruumishuone ja saa ihoni kananlihalle aina kun näen sen.

Lapsuuden peruskouluni. En ollut mikään kiusattu, mutta mahdoton jännittäjä ja ahdistuja.

Yhdeksän vuotta pahaa oloa mahtuu tuohon rakennukseen.

Tullintorin kauppakeskus Tampereella. Ehkä osittain johtuen siitä, että seudulla pyörii narkkareita, mutta jotain muutakin siinä on. Se on jotenkin kolkko, masentava ja ummehtunut.

Bauhausit ja Liidelit. Epämiellyttäviä ja pahanhajuisia.

Turun linna

Kamppi on ankea, kuten myös sen edessä oleva kolkko aukio.

Kauniaisten rautatieasema. Siellä humalainen miesjoukko uhkasi hakata mut. N30.

Helsingin kauppatori.. on siinä oma hehkunsa mutta kun miettii aikaa muutama sata vuotta taaksepäin niin siellä hirtettiin jengiä ihmisten silmien edessä.

Vierailija kirjoitti:

Uudet korkeat kerrostalot, joissa on ikkunat lattiaan asti. Miten kukaan uskaltaa asua niissä varsinkaan lasten kanssa? Olisin kauhuissani aina, kun lapsi menisi lähelle ikkunaa. Saati jos lapsi nojailisi ikkunaan. :O

Sellaiset suuret ikkunathan on todella upeat, etenkin kun rakennus on korkea kuten esim. Kalasataman tornit.

Kalasataman tornien asuntojen viherhuoneiden ikkunarivistössä näyttää kuitenkin olevan myös ovet, ilmeisesti ”ranskalainen parveke”, mutta ne ovet näyttää jotenkin pelottavilta kun tuntuu avautuvan suoraan tyhjyyteen.

Eräs vanha kansanopistorakennus. Olimme reissussa ja yövyimme siellä lähellä. Lähdimme yöllä kävelylle ja kävelimme tämän rakennuksen ohi (siinä menee siis yleinen tie) koko ajan oli tunne että joku katsoo ikkunoista vaikka ketään ei näkynyt missään

Ydinvoimalat, etenkin niiden laaja-aukkoiset piiput ulkomailla.

Olen nähnyt painajaisiakin.

Hämeen linnan se tykkitorni. En tiedä miksi mutta siellä ollessa tulee aina tosi ahdistunut olo.

Stora Enson pääkonttori Katajanopalla  - kaamea noppa Uspenskin katedraalin edessä pilaa upean kulttuurimaiseman. Mitähän päättäjien mielissä on liikkunut kun tuon hyväksyivät - ilmeisesti ei yhtään mitään.

Kaikki nykytrendin mukaisesti liian lähelle toisiaan rakennetut rumat, korkeat kerrostalot. Eivät aiheuta kauhua eikä pelkoa mutta inhoa sitäkin enemmän. Tykkään enemmän niistä 70-luvun "neukkukuutioistakin" koska tuohon aikaan rakennettiin vielä paljon väljemmin ja talojen ympärillä on usein suht laajat piha-alueet ja puita sekä kävelyteitä. Nykyiset seinää vieri vieressä -alueet ovat todella ahdistavia slummeja.

Vierailija kirjoitti:

Sukulaisperhe asui maalla, isossa maatalossa. Muutama huone oli ihan kodikkaan oloinen, mutta eteinen, siitä raput yläkertaan ja yläkerran outo, matala ja pieni ylätasanne ennen makuuhuoneita oli ahdistavia ja kolkkoja. En tykännyt jäädä sinne yöksi enkä yöllä todellakaan uskaltanut lähteä alakertaan vessaan, yläkerrassa vessaa ei ollut. (Ihan mielelläni kyllä olin yökylässä muilla sukulaisilla ja kavereilla) Erityisesti ne raput kammotti mua. Nytkin menee kylmät väreet vaikka olen tuolla viimeksi käynyt yli 25v sitten. Eteinen oli aika iso, mutta siinä ei ollut mitään muuta kuin iso arkkupakastin.

Tästä tulee mieleen äitini lapsuudenkoti keskellä korpea ja siellä vietetyt kesät. Talo on isoisäni rakentama ja siellä on kuollut hänen lisäkseen isoäitini, enoni sekä kaksi äitini sisaruksista ihan vauvoina. Pidän talosta ja siihen liittyy paljon ihania lapsuusmuistoja, mutta eteinen oli sielläkin pelottava - ja sen takia myös vessareissut. Nukuin aina yläkerran alkovissa ja päästäkseni vessaan oli käveltävä yläkerran käytävän poikki pimeille portaille, sieltä olohuoneeseen ja jälleen käytävän halki eteisen ovelle, jossa ei myöskään ollut muuta kuin isokokoinen arkkupakastin. Eteisessä oli jotain outoa, hento valo kajasti ikkunoista sisään, pannuhuone pihisi ja paukahteli, maakellarin musta ovi häämötti usvan takana ja metsän reuna tuijotti vastaan pimeydestä. Vessa sijaitsi juuri eteisessä ja sen takia yölliset vessareissut tuossa talossa oli jännittäviä.

Vielä jännittävämpiä ne tosin olivat silloin, kun päävessa oli syystä tai toisesta epäkunnossa, ja käytössä oli pikkuvessa. Tähän vessaan piti myös kulkea eteisen kautta, mutta sen lisäksi jatkaa matkaa päävessan viereisestä, painavasta ovesta pannuhuoneeseen ja pesutilojen yhteydessä olevaan vessaan. Pannuhuone oli lämmin, pimeä huone, ja kattoon asti kohoavat, itsekseen sihisevät ja mörisevät pannut muistuttivat yöaikaan erehdyttävästi Muumien Mörköä.