Rakennus joka aiheuttaa inhon/kauhun/pelon tunteita?
Kommentit (156)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uudet korkeat kerrostalot, joissa on ikkunat lattiaan asti. Miten kukaan uskaltaa asua niissä varsinkaan lasten kanssa? Olisin kauhuissani aina, kun lapsi menisi lähelle ikkunaa. Saati jos lapsi nojailisi ikkunaan. :O
Sellaiset suuret ikkunathan on todella upeat, etenkin kun rakennus on korkea kuten esim. Kalasataman tornit.
Kalasataman tornien asuntojen viherhuoneiden ikkunarivistössä näyttää kuitenkin olevan myös ovet, ilmeisesti ”ranskalainen parveke”, mutta ne ovet näyttää jotenkin pelottavilta kun tuntuu avautuvan suoraan tyhjyyteen.
Upeat on juu, mutta miten uskaltaa antaa taaperon juoksennella kämpässä tai leikkiä ikkunan vieressä?
Vierailija kirjoitti:
Litenyi-kadun korkea talo Pietarissa, silloisessa Leningradissa. Kellaristakin näkyy Siperia. Olen muuten käynyt ko. talossa.
FSB:n taloako tarkoitat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulaisperhe asui maalla, isossa maatalossa. Muutama huone oli ihan kodikkaan oloinen, mutta eteinen, siitä raput yläkertaan ja yläkerran outo, matala ja pieni ylätasanne ennen makuuhuoneita oli ahdistavia ja kolkkoja. En tykännyt jäädä sinne yöksi enkä yöllä todellakaan uskaltanut lähteä alakertaan vessaan, yläkerrassa vessaa ei ollut. (Ihan mielelläni kyllä olin yökylässä muilla sukulaisilla ja kavereilla) Erityisesti ne raput kammotti mua. Nytkin menee kylmät väreet vaikka olen tuolla viimeksi käynyt yli 25v sitten. Eteinen oli aika iso, mutta siinä ei ollut mitään muuta kuin iso arkkupakastin.
Tästä tulee mieleen äitini lapsuudenkoti keskellä korpea ja siellä vietetyt kesät. Talo on isoisäni rakentama ja siellä on kuollut hänen lisäkseen isoäitini, enoni sekä kaksi äitini sisaruksista ihan vauvoina. Pidän talosta ja siihen liittyy paljon ihania lapsuusmuistoja, mutta eteinen oli sielläkin pelottava - ja sen takia myös vessareissut. Nukuin aina yläkerran alkovissa ja päästäkseni vessaan oli käveltävä yläkerran käytävän poikki pimeille portaille, sieltä olohuoneeseen ja jälleen käytävän halki eteisen ovelle, jossa ei myöskään ollut muuta kuin isokokoinen arkkupakastin. Eteisessä oli jotain outoa, hento valo kajasti ikkunoista sisään, pannuhuone pihisi ja paukahteli, maakellarin musta ovi häämötti usvan takana ja metsän reuna tuijotti vastaan pimeydestä. Vessa sijaitsi juuri eteisessä ja sen takia yölliset vessareissut tuossa talossa oli jännittäviä.
Vielä jännittävämpiä ne tosin olivat silloin, kun päävessa oli syystä tai toisesta epäkunnossa, ja käytössä oli pikkuvessa. Tähän vessaan piti myös kulkea eteisen kautta, mutta sen lisäksi jatkaa matkaa päävessan viereisestä, painavasta ovesta pannuhuoneeseen ja pesutilojen yhteydessä olevaan vessaan. Pannuhuone oli lämmin, pimeä huone, ja kattoon asti kohoavat, itsekseen sihisevät ja mörisevät pannut muistuttivat yöaikaan erehdyttävästi Muumien Mörköä.
Eikö teillä annettu pottaa sängyn alle? Minäkin lapsena yövyin usein sukulaisten maalaistaloissa, mutta minulla oli aina yöastia sängyn alla.
Olin juuri laittamassa tämän mutta näköjään joku muu ehti ensin! Entisenä porilaisena tuo paikka on kyllä kammottanut.
Vierailija kirjoitti:
Olin juuri laittamassa tämän mutta näköjään joku muu ehti ensin! Entisenä porilaisena tuo paikka on kyllä kammottanut.
Preiviikin kartano Porissa siis.
Montakin paikkaa etunenässä eläketurvakeskuksen talo itä pasilassa
Vierailija kirjoitti:
Pyynikin torni. Pururata harjua pitkin on ahdistava, ja itse rakennuksessa on jotain kummallista. Ekan kerran kun kävin, koin painostavaa tunnelmaa siellä mäntyjen kupeessa enkä voinut ymmärtää miksi kaikki hehkuttavat paikkaa. Lisäksi kahvilan myyjä vaikutti jotenkin hämärältä tyypiltä.
Tuosta muistui mieleen uni, jonka näin lapsena, varmaan 70-luvulla. Siinä Pyynikki oli metsäinen saari, jonne mentiin veneellä ja jossa asui salaperäisiä peikkoja.
Montakin mutta esim lasnamäki. Itä pasila ja ddr malliset talot
Ei koko rakennus, mutta osa sitä.
Olin jonkun aikaa töissä eräässä virastossa, jossa oli kaksi arkistoa. Nämä sijaitsivat maan alla, joten käytävillä ei ollut ikkunoita ulos. Toinen arkistohuone oli pitkän, hämärän ja kapean käytävän varrella. Mielikuvitus alkoi joka kerta laukata ja olin ihan varma, että juuri tällä kertaa minulle ilmestyy kummitus sinne käytävän päähän seisomaan tai joku tarttuu takaa olkapäähän.
Toinen arkisto oli toisen, valoisamman ja lyhyemmän käytävän päässä. Se ei muuten olisi ollut niin pelottava, mutta tuon käytävän varrella oli sellainen ikään kuin vahtimestarin koppi, tyhjillään ja pimeänä. Siitä ohi kävellessä oli aika ripeät askeleet, tuntui aina siltä kuin joku tuijottaisi kopista perään...
Ei minulla yleensä mielikuvitus tuolla lailla laukkaa, mutta nuo erittäin hiljaiset käytävät muine ominaisuuksineen olivat pelottavia. Edeltäjäni ei kuulemma halunnut mennä arkistoon yksin.
Sellaiset vanhan ajan huonokuntoiset autiotalot. On jotenkin surullista, kun entiset asukkaat ovat muuttaneet pois tai kuolleet ja talo on jäänyt rapistumaan. Ahdistavan ja surullisen näköisiä tönöjä.
Vierailija kirjoitti:
Kannelmäen kirjasto.
Ihan ku joensuun kirjasto. Ois ees karvakannel.
Lappeenrannassa Hakalin työväentalo. Jostain syystä en tykkää mennä iltalenkillä sen ohi, enkä kyllä mielelläni päivälläkään. Jotenkin puistattava rakennus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stora Enson pääkonttori Katajanopalla - kaamea noppa Uspenskin katedraalin edessä pilaa upean kulttuurimaiseman. Mitähän päättäjien mielissä on liikkunut kun tuon hyväksyivät - ilmeisesti ei yhtään mitään.
Alvar Aallon suunnittelema, joten ei sitä varmaan ole edes kyseenalaistettu. Mutta maisemanhan se pilaa aivan täysin eikä sovi ympäristöönsä ollenkaan.
Tuo rakennus kannattaisi siirtää jpnnekin pellolle - se on hieno rakennus sellaisenaan.
Kaikki voittaisivat.
Eräs vanha, romahtamispisteessä oleva lato, joka sijaitsi keskellä peltoa lähellä lapsuudenkotiani (en tiedä, onko enää olemassa). Aina mietin, kuinka helppoa joku olisi siepata ja kätkeä sinne, niissä kun harvoin käy ketään.
Samat ajatukset tulee yhä mieleen, kun ajelen bussilla Uusimaa-Satakunta -akselia ja näen matkalla tuollaisia ylättyjä latoja pelloilla.