Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yliopisto-opiskelu + vauva, kokemuksia?
Eli oon siis pian valmistumassa kauppatieteiden kandidaatiksi, ja tarkoituksena olisi jatkaa maisteriopinnot heti perään. Sain kuitenkin joku aika sitten tietää, että odotamme poikaystäväni kanssa lasta. Toivoisin kokemuksia teiltä, jotka olette opiskelleet vauvan/lapsen kanssa. Miten opiskelu sujui, pystyitkö keskittymään hyvin opiskeluun? Opiskelitko etänä, jos et, niin missä lapsi oli luentojen ajan?
Kaikki kokemukset toivottuja!
Kommentit (240)
Aloitin yliopisto-opintoni 34-vuotiaana viiden lapsen äitinä; esikoinen oli 13-vuotias, kuopus 4-vuotias ja muut siltä väliltä. Tutkintoni oli valmis neljä vuotta myöhemmin.
Hyvin pärjäät! Vauvat on suht helppoja, ja lapsi kasvaa! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä moititaan että opiskelevat äidit hylkäävät pienet lapsensa. Kyllähän työssäkäyvät "hylkäävät" enemmän. Töitä kun on yleensä se 40 tuntia viikossa mutta opiskeluihin harvoin menee niin paljon aikaa ja opinnot joustavat enemmän lapsen ja perheen tilanteen mukaan. Opiskelevan äidin lapsella ei yleensä ole niin pitkiä päiväkotipäiviäkään kuin työssäkäyvän.
Kyllä niiden työllistävien ja hyvin palkattujen alojen opiskeluun menee paljon enemmän kuin 40h/vko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä moititaan että opiskelevat äidit hylkäävät pienet lapsensa. Kyllähän työssäkäyvät "hylkäävät" enemmän. Töitä kun on yleensä se 40 tuntia viikossa mutta opiskeluihin harvoin menee niin paljon aikaa ja opinnot joustavat enemmän lapsen ja perheen tilanteen mukaan. Opiskelevan äidin lapsella ei yleensä ole niin pitkiä päiväkotipäiviäkään kuin työssäkäyvän.
Kyllä niiden työllistävien ja hyvin palkattujen alojen opiskeluun menee paljon enemmän kuin 40h/vko.
Riippuu täysin ihmisestä. Itsellä menee ktm/ktk opinnoissa 40h/vko ja opiskelutahti on n. 100 op/vuosi. Palkkanäkymät ovat alalla ihan hyvät.
Jollain toisella menee 40h normitahtiin eli 60op/vuosi. Ja sekin on täysin ok.
Ei kannata vain vauvan takia lopettaa opiskeluja. Voihan mieskin jäädä kotiin hoitamaan vauvaa, jos nainen haluaa opiskella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä moititaan että opiskelevat äidit hylkäävät pienet lapsensa. Kyllähän työssäkäyvät "hylkäävät" enemmän. Töitä kun on yleensä se 40 tuntia viikossa mutta opiskeluihin harvoin menee niin paljon aikaa ja opinnot joustavat enemmän lapsen ja perheen tilanteen mukaan. Opiskelevan äidin lapsella ei yleensä ole niin pitkiä päiväkotipäiviäkään kuin työssäkäyvän.
Kyllä niiden työllistävien ja hyvin palkattujen alojen opiskeluun menee paljon enemmän kuin 40h/vko.
Riippuu täysin ihmisestä. Itsellä menee ktm/ktk opinnoissa 40h/vko ja opiskelutahti on n. 100 op/vuosi. Palkkanäkymät ovat alalla ihan hyvät.
Jollain toisella menee 40h normitahtiin eli 60op/vuosi. Ja sekin on täysin ok.
Riippuu myös täysin alasta. Ulkoa opettelu on nopeampaa kuin uuden kehittäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Akateeminen 45v kirjoitti:
Kolmosluokkalaisen lapseni luokalla on poika, jonka äitinsä on saanut reilu kakskymppisenä oik.tieteen opiskelijana. Nykyisin äiti suuren kaupungin Kelan juristina ja poika kolmatta vuotta harva se viikko rehtorin kansliassa. Menetetty tapaus.
Minun neuvoni on, että keskity ainakin vauvavuosi lapseesi, luo se elämän läpi kestävä äitisuhde katseillasi, äänelläsi, kosketuksellasi, jotka kaiken tuo pieni huomaan, vaistoaa ja muistaa. Ja varmista siten, että hän kuuntelee ja kunnioittaa neuvojasi ja näkemyksiäsi myöhemminkin kaikissa elämänsä vaiheissa. Älä panosta nyt vääriin asioihin ja kasva marionettiäidiksi. Opiskella ehdit myöhemminkin kuin kuitenkin sinulla on jo ruutiini ja tottumus siihen ja alempi tutkintosi selkänojana. Bonuksena vauva-arjesta tulet saamaan sellaista voimaa ja onnistumisen kokemuksia, jotka ovat myöhemmin opiskeluissa voimavarana avuksi. Vuosi on lyhyt silmänräpäys sinun elämästäsi vaikka ymmärrät sen vasta muutaman vuosikymmenen kuluttua. Lapsellesi se sama aika on kuitenkin hänen siihen astinen koko elämänsä ja loppuelämänsä tärkein vuosi.
Voi hyvä Jumala mitä lässytystä. Jos äiti olisi Prisman kassatyttö, lapsen ongelmat johtuisivat sinusta siitä. Lisäksi hullua väittää kasvuiässä olevan lapsen olevan ”menetetty tapaus”. Osa lapsista on villimpiä ja tilanne tasoittuu myöhemmin. Esimerkkinä Juha Saaresaho - rehtorin kanslian puhutuksista itse rehtoriksi. Opiskelu äitiyslomalla ja lapsen ollessa pieni. ei todellakaan tarkoita lapsen laiminlyömistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meille tuli lapsi, ja toinenkin kun opiskelin. Oli kyllä rankkaa, mutta mies auttoi ja hoiti lapsia jotta pääsin luennoille. Gradun teko oli melkoista kun mies oli töissä ja yritin samalla vahtia 1-vuotiasta. Mutta selvisin, enkä edes kovin paljon "myöhässä " aikataulusta. Eli kyllä siitä selviää. :)
Eikö voi ehkäistä ja tehdä ne babyt opiskelujen jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateeminen 45v kirjoitti:
Kolmosluokkalaisen lapseni luokalla on poika, jonka äitinsä on saanut reilu kakskymppisenä oik.tieteen opiskelijana. Nykyisin äiti suuren kaupungin Kelan juristina ja poika kolmatta vuotta harva se viikko rehtorin kansliassa. Menetetty tapaus.
Minun neuvoni on, että keskity ainakin vauvavuosi lapseesi, luo se elämän läpi kestävä äitisuhde katseillasi, äänelläsi, kosketuksellasi, jotka kaiken tuo pieni huomaan, vaistoaa ja muistaa. Ja varmista siten, että hän kuuntelee ja kunnioittaa neuvojasi ja näkemyksiäsi myöhemminkin kaikissa elämänsä vaiheissa. Älä panosta nyt vääriin asioihin ja kasva marionettiäidiksi. Opiskella ehdit myöhemminkin kuin kuitenkin sinulla on jo ruutiini ja tottumus siihen ja alempi tutkintosi selkänojana. Bonuksena vauva-arjesta tulet saamaan sellaista voimaa ja onnistumisen kokemuksia, jotka ovat myöhemmin opiskeluissa voimavarana avuksi. Vuosi on lyhyt silmänräpäys sinun elämästäsi vaikka ymmärrät sen vasta muutaman vuosikymmenen kuluttua. Lapsellesi se sama aika on kuitenkin hänen siihen astinen koko elämänsä ja loppuelämänsä tärkein vuosi.
Huvittavaa logiikkaa, että äidin opiskelu on jotenkin yhteydessä lapsen kurittomuuteen. Mitään muuta selitystähän ei voi olla?
Lapsi-vanhempisuhde rakennetaan varhaislapsuudessa. Monipäiväkoti ja koulu painii hukatun vanhemmuuden hedelmien kanssa. Törkeimmät koittavat ulkoistaa käytöskasvatuksen niihin. Huvita itseäsi sillä logiikalla.
Ja sinun logiikallasi nämä törkeimmät ovat yliopistossa opiskelevia vanhempia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vaikuttanut mitenkään minun opiskeluun mitenkään. M47
Itse kyllä pitäisin taukoa opinnoista hetken, tai opiskelisin vaan esim 30 op per vuosi. 60 op on mun mielestä vähän liikaa, tai ainakin mulle itselleni olisi stressi.
Itse opiskelin psykologiaa just 30 op silloin kun lapsi oli 1v - 2v. Hoidin lapsen kotona ja opiskelin kun lapsi nukkui päiväunia/yöunia. Aika rankkaa sekin oli.
Pieni vauva toki nukkuu enemmän päivisin mutta yöt on usein katkonaisia. Riippuu äidistä ja tilanteesta paljon.
Mulle henk koht oli tärkeää saada jotain omaakin aikaiseksi samalla kun olin kotona, ja se piti mielen vähän virkeämpänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vanhin lapsi oli 2 kun vaimo valmistui. Ainakin heillä oli paljon viimeisen vuoden opintoja iltapäivisin tai peräti illalla. Etäopetusta ei tuolloin ollut.
On aloja, joita on hyvin hyvin vaikeaa opiskella vauvan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On aloja, joita on hyvin hyvin vaikeaa opiskella vauvan kanssa.
Ei ole, kun älyää pitää ensin äitiys- ja vanhempainvapaan. Kaikkea ei tartte tehdä samaan aikaan.
Aloitin yliopistossa, kun odotin lastani.Vielä samana syksynä kulki luennoilla mukana kun imetin (tosi vähän pakollisia, suuri osa etänä)
Toinen syntyi kun olin kandi. Graduvaiheessa tulin taas raskaaksi, aivan onnellisesti.
Ei päiväkotia. Ei äitiyslomia.
Opiskelu sopi todella hyvin meidän "persoonallisuuksille" Lasten isän kanssa vuoroteltiin ja nautittiin ihanista hetkistä, jaettiin mitä kukin höpö oli tehnyt toisen opiskellessa/töissäoloaikana. 6 vuodessa valmistuin.
Työn ja lasten yhdistäminen ei sitten ollut niinkään helppoa myöhemmin. Vaikea muistaa mitä mihin miksi milloin (apua Wilma!), kun pää täynnä työkiireitä ja sidosryhmiä. Onneksi pikkulapsivuodet sain opiskella omaan tahtiin ja olla "huoleton". Lasten koulu aikatauluineen se vasta stressin teki. Vaikka hyvin kaikki pärjänneet koulussa. Meillä on sellainen "kerrasta kaikki mieleen" muisti. Se toki helpotti omiakin opintojani.
Mun bestis tuli yllättäen raskaaksi opintojen aikana. Hän oli normaalin äitiysloman, ja isovanhemmat autteli paljon. Kun lapsen voi laittaa päiväkotiin, hän opiskeli normaalisti sen työpäivän ajan kun lapsi oli päiväkodissa. Sanoi, että sitä tottui olemaan tehokkaampi, kun ei ollut varaa enää jättää viime tippaan ja tehdä sitten kolmessa päivässä nukkumatta ja yöllä loppuun 😬
Itse jäin työttömäksi vähän ennen äitiyslomaa, että minulla on siinä kohtaa cv:ssä parin vuoden reikä lapsen saamisen takia. Ei ole haitannut yhtään mitään uralla, että käytin kaksi vuotta vain lapseni kanssa. Sen sijaan se oli elämäni yhtä parasta aikaa.
Mikä ongelma. Tänään saimme juuri lukea perheestä, jossa mies oli MM-tason urheilija, lääkäri ja kohta valmis DI. 5 lasta ja vaimo opiskelee lääkiksessä. Sen lisäksi ovat hankkineet muutamassa vuodessa 100 sijoitusasuntoa. Eli etköhän sinä yhden lapsen kanssa pärjää ihar peruselämää.
Kylläpäs täällä on moni nyt takajaloillaan. Itse sanoisin, että tilanteen mukaan. Etenkin kun kauppiksen opintoja pystyy varmaan jatkossakin tekemään etänä, niin kurssi varmasti menee helposti vauvan hoidon sivussa. Itse tein ktm:n opinnot nyt 1.5 vuodessa täysipäiväisen työn ja lasten etäkoulun ohella ilman mitään vaikeutta. Ehdinpä vielä keikkailemaan vähän muissakin töissä.
Aiempaa tutkintoa tein kun kotona oli kaksi pientä. Etenkin pikkuvauva nukkuu tosi paljon ja kun käyttää tehokkaasti ajan, niin eihän sitä yhtä kurssia tee päivää kohti kuin ehkä tunnin, max kaksi. Sen ajan jo tekee pelkästään silloin kun mies on kotona vauvan kanssa iltaisin. Sanoisin, että kaksi kurssia jaksossa on maksimi jos et ole tottunut aiemmin multitaskaamaan.
Helpompaa on opiskella vauvan kanssa kuin tehdä töitä taaperoiden ollessa päikyssä / lasten ollessa koulussa. Päikkyläiset sairastaa ja koululaisilla on koko ajan jotain erikoista ja lyhyet päivät. Työssäkäyvät vanhemmat viettää lastensa kanssa keskimäärin tosi vähän aikaa, vaikka opiskelisit kurssin tai kaksi jaksoa kohti, niin vietät silti suurimman osan päivästä vauvassa kiinni.
Täällä huudetaan taas ihan turhaan, että menee kiintymyssuhteet ym. Ovat varmaan katkeria trolleja, kun äidit ei saisi menestyä muutoin, se aiheuttaa jäätävää kateutta.
Alue: Aihe vapaa
Täällä moititaan että opiskelevat äidit hylkäävät pienet lapsensa. Kyllähän työssäkäyvät "hylkäävät" enemmän. Töitä kun on yleensä se 40 tuntia viikossa mutta opiskeluihin harvoin menee niin paljon aikaa ja opinnot joustavat enemmän lapsen ja perheen tilanteen mukaan. Opiskelevan äidin lapsella ei yleensä ole niin pitkiä päiväkotipäiviäkään kuin työssäkäyvän.