Yliopisto-opiskelu + vauva, kokemuksia?
Eli oon siis pian valmistumassa kauppatieteiden kandidaatiksi, ja tarkoituksena olisi jatkaa maisteriopinnot heti perään. Sain kuitenkin joku aika sitten tietää, että odotamme poikaystäväni kanssa lasta. Toivoisin kokemuksia teiltä, jotka olette opiskelleet vauvan/lapsen kanssa. Miten opiskelu sujui, pystyitkö keskittymään hyvin opiskeluun? Opiskelitko etänä, jos et, niin missä lapsi oli luentojen ajan?
Kaikki kokemukset toivottuja!
Kommentit (240)
Itse kolmannen vuoden opiskelija ja 11kk vauva. Hyvin on pärjätty, opinnot edennyt vauvavuodella jopa paremmin kun aiemmin kun piti käydä töissä ohessa. Nyt 6kk aikataulua jo edellä.
Vierailija kirjoitti:
Itse kolmannen vuoden opiskelija ja 11kk vauva. Hyvin on pärjätty, opinnot edennyt vauvavuodella jopa paremmin kun aiemmin kun piti käydä töissä ohessa. Nyt 6kk aikataulua jo edellä.
Hieno juttu! Tsemppiä jatkoonkin!
Onneksi vastikään äidiksi tulleet saavat opiskella, jos niin haluavat, eikä ole pakko vaan "maata" kotona vauva vieressä.
En halua kääntää tätä keskustelua tämän enempää työttömyysaiheeseen, mutta mainitsenpa vain, että työttömän on pakko "maata" opiskelematta, mikä on täysin vähä-älyinen laki, kun aikaa olisi ja usein haluakin.
Erittäin hyvä kokemus.
Esikoinen tehtiin opiskeluaikana.
Jaksaa paremmin, olla parempi äiti, kun lapset tekee nuorena. 35 on jo liian vanha.
Tee mitä lystäät kunhan et tee asiasta numeroa / häiritse muita opiskelijoita opistolla.
Itse tekisin niin, että olisin puoli vuotta 100% vauvan kanssa. Sitten seuraavat puoli vuotta isä päivät vauvan kanssa ja sinä opiskelet päivät mahd. tehokkaasti, ettei tule iltahommia. Sitten lapsi päiväkotiin pienellä tuntimäärällä ja vanhemmat pyrkii molemmat hieman joustamaan. Sitten saat opinnot tehtyä hyvässä aikataulussa ja lapsikin saa hyvän hoivan. Alkuajat on tärkeää pyhittää vauvalle. Saat aivan hirveän stressin, jos silloin yrität saada jotain kursseja kasaan etkä pysty nauttimaan ainutlaatuisesta vauva-ajasta.
On myös hyvä huomioida, että jotkut vauvat ovat tosi huonoja nukkumaan tai muuten tyytymättömiä. Silloin kaikki on paljon raskaampaa kuin ihannetapauksessa. Vauvat ovat hyvin erilaisia eli joissain tapauksissa onnistuu tehdä muutakin ja joissain tapauksissa ei. Ei voi tietää etukäteen.
Pahin vaihtoehto on, että lapsella on stressaantunut äiti. Toiseksi pahin on, että sinä et suorita maisteria loppuun.
Niin siinä käy kun jakaa emätintä lapsena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kolmannen vuoden opiskelija ja 11kk vauva. Hyvin on pärjätty, opinnot edennyt vauvavuodella jopa paremmin kun aiemmin kun piti käydä töissä ohessa. Nyt 6kk aikataulua jo edellä.
Hieno juttu! Tsemppiä jatkoonkin!
Onneksi vastikään äidiksi tulleet saavat opiskella, jos niin haluavat, eikä ole pakko vaan "maata" kotona vauva vieressä.
En halua kääntää tätä keskustelua tämän enempää työttömyysaiheeseen, mutta mainitsenpa vain, että työttömän on pakko "maata" opiskelematta, mikä on täysin vähä-älyinen laki, kun aikaa olisi ja usein haluakin.
Miten niin? Hakee opiskelijaksi. Jos tutkinto on jo, ei se minun tehtäväni ole uutta kustantaa.
Esikoiseni syntyi graduseminaarivuonna. Hidastihan se vähän tahtia, sain gradun valmiiksi noin puoli vuotta myöhemmin kuin muut. Mutta ei kyllä ole kaduttanut :) Lapsi antaa myös ryhtiä ja rakennetta päiviin sekä motivaatiota opiskeluun! Vauva ei pysäytä elämää vaikka mukaan tuleekin vähän enemmän liikkuvia osia. Paljon onnea odotukseen!
Onnistuu! Otat kaikki itsenäisesti suoritettavat kurssit ja jos on lähiopetusta niin ne kerrat ”jotenkinjunailee”... itse tein yliopisto-opinnot loppuun kun esikoinen oli pieni.... ja ihan kunnon kansalainen tuosta esikoisestakin tuli
Ainoat lisääntyneet teekkarit joita tiedän olivat lestoja.
Ihania nää kommentit, että auttaako mies. Miehen lapsi yhtä paljon kuin ap:n. Tottakai mies hoitaa oman osansa. Kokemuksesta voin sanoa, että opiskelu onnistuu kyllä, mutta valmistaudu siihen, että työpäivät ei lopu ollenkaan. Kun lapsi nukkuu teet koulutöitä, myös iltaisin ja öisin.
Opiskelu pienen lapsen kanssa on yleisesti ottaen paljon helpompaa kuin työnteko. Itse opiskelin 3 vuoden tutkinnon 4 vuodessa yksinhuoltajana. Päiväkotipäivät eivät olleet pitkiä kun monilla kursseilla ei ollut läsnäolopakkoja. Olin silti läsnä aina kun pystyin ja tein kotitehtäviä koulussa vapaatunneilla.
Töissä on oltava 8-16 ja matkat päälle.
Ap:n tapauksessa olisin vauvavuoden vauvan kanssa ja sitten jatkaisin opintoja omaan tahtiin.
Vierailija kirjoitti:
Joku ääliö toi meillä lapsen yliopistolle. Älä tee samaa virhettä.
Juuri olin sanomassa, että onpa ollut jollain vauvakin luennolla. Ei ole ääliömäistä ( ellei lapsi häiritse muiden opiskelua).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku ääliö toi meillä lapsen yliopistolle. Älä tee samaa virhettä.
Juuri olin sanomassa, että onpa ollut jollain vauvakin luennolla. Ei ole ääliömäistä ( ellei lapsi häiritse muiden opiskelua).
Ja sitähän ei ennalta tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku ääliö toi meillä lapsen yliopistolle. Älä tee samaa virhettä.
Juuri olin sanomassa, että onpa ollut jollain vauvakin luennolla. Ei ole ääliömäistä ( ellei lapsi häiritse muiden opiskelua).
Yliopistolehtorina sanoisin, että älä tuo vauvaa luennolle. Hän ei kuitenkaan nuku koko aikaa, vaan rupeaa itkemään. Alat hyssyttelemään, ja sitten kaikki muut vain odottavat, milloin a) vauva hiljenee, b) sinä lähdet luentosalista rauhoittamaan vauvaasi. Molemmissa tapauksissa opetus häiriintyy tai jopa keskeytyy. Tämä on ikävää kaikille.
Äitiysloman jälkeen kursseja omaan tahtiin, etäkursseja suosien ihan kotoa käsin :)
Opiskelu onnistuu, gradun teko ei.
Vauva-aika on ainutlaatuinen lapselle ja tulee vaikuttamaan loppuelämänsä kiintymys suhteisiin jne. Kannattaa ottaa aikaa rauhassa vauvalle. Jos et ole hoitoon laittamassa niin en näe realistisena opiskelua, ellei isä hoida vauvaa päivisin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku ääliö toi meillä lapsen yliopistolle. Älä tee samaa virhettä.
Juuri olin sanomassa, että onpa ollut jollain vauvakin luennolla. Ei ole ääliömäistä ( ellei lapsi häiritse muiden opiskelua).
Yliopistolehtorina sanoisin, että älä tuo vauvaa luennolle. Hän ei kuitenkaan nuku koko aikaa, vaan rupeaa itkemään. Alat hyssyttelemään, ja sitten kaikki muut vain odottavat, milloin a) vauva hiljenee, b) sinä lähdet luentosalista rauhoittamaan vauvaasi. Molemmissa tapauksissa opetus häiriintyy tai jopa keskeytyy. Tämä on ikävää kaikille.
Itsekin lehtorina sanoisin, että hyvinnukkuvan ja säännöllisen rytmin vauvan voi ottaa mukaan nukkumaan luennolle, ja jos lapsi herää, voi poistua. Olen luennoinut kurssin, jolle osallistuivat yhdet vauvanvaunut, eikä se ikinä keskeyttänyt luentoa - oletan, että vaunuissa oli asukas, sillä joskus vaunut katosivat luennon aikana. Saliin tultiin ylhäältä, minä olin alhaalla, ja käytöstapoihin kuuluu, että ylärivi on se jonne mennään, jos joutuu poistumaan kesken. En voisi opettaa, jos minua häiritsisi, että parinsadan hengen kurssilla luennolla on vaihtuvuutta.
Sinänsä vanhanaikaiselle yksisuuntaiselle luennolle ei kannata mennä paikan päälle, koska sellaiset koronan jälkeenkin varmaan striimataan.
Koliikkivauvaa kukaan tuskin veisi luennolle, sen paremmin vauvan itsensä kuin muiden osallisten mukavuuden vuoksi. Silloin myös vanhemmilla on kädet aika täynnä. Helpon vauvan kanssa monet ovat edistäneet väitöskirjaakin.
Onnea! ihanaa että olet päässyt kauppikseen ja nyt raskaana. Moni vain haavailee noista asioista.