Yliopisto-opiskelu + vauva, kokemuksia?

Sain lapsen toisen maisterivuoden aikana, gradu venähti kolmella vuodella mutta se ei niinkään johtunut lapsesta, vaan oman alan pätkätöistä, joita tein kun lapsi aloitti päiväkodin. Raskaus oli vaikea, joten olin paljon poissa jo ennen synnytystä ja äitiyslomaa pidin kevätlukukauden, mutta kävin vauvan kanssa kuitenkin gradusemmoissa.

Vauvan kanssa opiskeleminen on elämäni paras päätös: opintojen joustavuus helpotti huomattavasti koko perheen jaksamista. Lisäksi kaikki proffat, opet ja opiskelukaverit tsemppasi hirveästi ja ihan konkreettisesti auttoivatkin. 60v miesproffa leikitti vauvaa, kun esittelin omaa graduaihettani ja opiskelukaverit lykkivät vaunuja, kun kahlasin kirjastossa tausta-aineistoa. Kun lapsi aloitti 1v3kk päiväkodin, lehtorit pitivät itsestäänselvänä että sain lähteä puolta tuntia aiemmin luennon päättymistä, jotta ehtisin ajoissa päiväkotiin. Gradun kirjoittaminen oli aikamoinen puristus uhmaikäisen kanssa, mutta tiukoilla päiväruutiineilla ja ihan loppumetrien yhden viikon totaalisella kirjoitusretriitillä sain sen kunnialla kasaan.

Parasta oli kuitenkin se, että mieheni pystyi pitämään osan vanhempainvapaista ja oli vuosilomien kanssa kotona yhteensä puoli vuotta siitä alkaen, kun vauva oli 6kk. Minä kävin pari intensiivistä kurssia tuon syyslukukauden aikana, mutta muutoin pystyimme olemaan koko perhe paljon yhdessä. Rahaa ei kauheasti ollut, mutta turvaverkot pitivät sillä tavalla hienosti huolen, että esim. anoppi tarjosi päivällisen kerran viikossa, ja antoi aina mukaan seuraavankin päivän ruoat. Ja opiskelijalounaalla selvittiin monet kerrat, vauva oli oman laitoksen Unicafessa ihan kunniavieraan asemassa :D

Riippuu ihan vauvasta, voitko opiskella. Jos lasketaan, että teoriassa pitää lukea 8 tuntia päivässä, niin vauva on työnantajasi 16 tuntia päivässä ja pätkittäin. Siinä tulee aikapula. Nukut pätkittäin, ja vauvan päiväunien aikaan päivisin. Vauvan mukana voi tulla koliikki tai ruoka-aineallergiat, ja silloin se on yhtä väsymystä puolin ja toisin. (pikkusiskoni vauva oli multi-allerginen ja on edelleen taaperona).

Yksi tuttuni otti vauvan tullessa 6 kk ikään eli kun vauva alkoi syödä kiinteitä, lähihoitajaopiskelijan hoitamaan lasta, ja meni itse kirjastolle lukemaan 4 tunnin ajaksi. Hän lopetti imetyksen. Mutta hänen puolisollaan oli varaa maksaa hoitajalle.....

Ota vanhempainvapaata ja vauva hoitoon, sitten kun se aika koittaa. Itse olen tehnyt 36-40-veenä töiden ja lasten ohessa yliopistotutkinnon ja luin öisin, viikonloppuisin ja junamatkoilla ja ruokatunneilla....ja tv2:lle lämmin kiitos lastenohjelmista. Lapset 3 kpl tarha-ja ala-asteikäisiä, oli vähän rallia! Uuden vauvan tein sitten 42-veenä....

N51 v, 4 lasta.

Opiskelin diplomi-insinööriksi totaaliyyhoona, sain vauvan kun opiskelin kolmatta vuotta. Valmistuin 5 vuodessa eli ei opinnot hidastuneet, arvosanat kyllä olivat huonompia. Opiskelin kun vauva nukkui, aika usein myös öisin. Omat unet jäi vähiin mutta nuorena jaksoi vielä. Itelläni oli tosi korkea motivaatio nimenomaan lapsen takia saada opinnot päätökseen. Lähinnä siis tentin kurssit ja läsnä olin vaan niissä missä oli pakko. Kuvittelisin, että jos vauvan molemmat vanhemmat ovat kuvioissa saisi hyvin sovittua aikataulut niin että opiskelu onnistuu jos siis itse niin haluaa.

Taiteen maisterin opinnot Aallossa meni tosi hyvin. Paras neuvo tuli proffalta, joka raskaudestani kertoessani sanoi että sillä ei ole mitään väliä valmistutko nyt vai viiden vuoden päästä, lapsi on pieni vain hetken ja minun jaksamiseni tärkeintä. Joten jätin gradun roikkumaan pariksi vuodeksi ja palasin kunnialla kun lapsi aloitti päiväkodin kolmevuotiaana. Töihini lapsi ei ole vaikuttanut mitenkään.

Pienessä pääaineessa osastolla, jossa hyvä yhteishenki, oli raskauteni ja vauvan saapuminen maailmaan ihan kollektiivinen ilonaihe. Ja oli sitä gradun paketoimisen 1v venähtämistä parempi kestää, kun ei ollut mitään omasta saamattomuudesta johtuvia tekosyitä, vaan huonosti nukkuva beibi joka herätti parin tunnin välein öisin.

Mulla ei ole kokemusta opiskelujen yhdistämisestä vauvaelämään. Mutta sanon vain siitä vauvavuodesta (ja ehkä seuraavastakin) vain sen, että ei siinä pää toiminut normaalisti. Raskaus ja imetys vie veronsa ja ihan tavallisiakin sanoja (pyyhe, hattu) joutui hakemaan. Kyllä siinä tunsi itsensä vähän vajakiksi kun edes tavallinen puhe ei aina onnistunut ja mieskin välillä kyllästyi odottelemaan, kun minä yritin saada asiaani sanottua ja hain niitä puuttuvia sanoja mielestäni.

No ehkä kauppatieteiden opinnot siinä olisi voinut onnistunua, mutta esim. DI-opinnot voi suosiolla unohtaa, kunnes aivot ovat palanneet normaaliin tilaan.

Mulle tenttikurssit ja gradun lähdeaineiston lukeminen oli vauva-ajan henkireikä. En olisi kestänyt ilman oikeaa ajateltavaa. Vauva tosin oli hyvin helppo, söi ja nukku nätisti. Läsnäolokursseille palasin kun vauva oli 8kk ja mies jäi kotiin. Gradun kirjoitin kun lapsi aloitti päiväkodin. Näin kolme vuotta sitten Helsingissä valtsikkatutkinnossa.

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus on se, että lapsi on helpompi yhdistää opiskeluaikaan kuin työelämään. Jos asut Helsingissä, on yliopistolla lastenhoitopalvelukin - ei maksa paljon, ja sinne voi siis luennon tai tentin ajaksi viedä lapsen. Ja olen joillain massaluennoilla nähnyt imetysikäisiä vauvojakin äitiensä mukana, lähinnä nukkumassa tai imetyksessä.

Itse en ollut vauvavuoden aikana läsnäolevana, eli sen yhden vuoden keskityin vauva-arkeen. Ja vuorottelimme sitten vauvanhoidossa lapsen isän kanssa, niin onnistui taaperoaikana opiskelukin.

Tämä imetys voi mennä tosi seesteisesti ja huomaamattomasti. Tai sitten se voi mennä niin, että vauva säheltää siinä rinnalla ja hermoilee ja rinnasta suihkuaa maito jonkun parin metrin päässä istuvan hiuksiin. 

Lapsi syntyi joulukuun lopussa, kevätlukukauden olin poissaoleva, mutta syksyllä palasin kirjoille ja suoritin muutaman kurssin niin että eläkkellä oleva anoppini ja joustavaa työaikaa tekevä isäni auttoivat vauvan kanssa. Kun lapsi täytti vuoden, mieheni jäi kodinhoidontuella hoitamaan lasta ja minä puskin maisterintutkinnon pakolliset kurssit. Samaan syssyyn tapahtunut imetyksen lopetus, unikoulut jne oli raskaita mutta onneksi sain ymmärrystä lehtoreilta. Gradu jäikin sitten roikkumaan aika pitkäksi aikaa, sillä taloudellisten syiden vuoksi jouduin itse töihin kun lapsi aloitti päiväkodin. Lopulta valmistuin psykologian maisteriksi kun lapsi oli 5v, ja olin viimeisilläni kuopuksen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus on se, että lapsi on helpompi yhdistää opiskeluaikaan kuin työelämään. Jos asut Helsingissä, on yliopistolla lastenhoitopalvelukin - ei maksa paljon, ja sinne voi siis luennon tai tentin ajaksi viedä lapsen. Ja olen joillain massaluennoilla nähnyt imetysikäisiä vauvojakin äitiensä mukana, lähinnä nukkumassa tai imetyksessä.

Itse en ollut vauvavuoden aikana läsnäolevana, eli sen yhden vuoden keskityin vauva-arkeen. Ja vuorottelimme sitten vauvanhoidossa lapsen isän kanssa, niin onnistui taaperoaikana opiskelukin.

Tämä imetys voi mennä tosi seesteisesti ja huomaamattomasti. Tai sitten se voi mennä niin, että vauva säheltää siinä rinnalla ja hermoilee ja rinnasta suihkuaa maito jonkun parin metrin päässä istuvan hiuksiin. 

Onko sinulle tosiaan käynyt noin? Että olet saanut maitoa tukkaasi luennolla?

Palasin vuoden äitiysloman jälkeen opintoihin. Valmistumisessa kesti kauemmin kuin kuvittelin, sillä graduun oli todella vaikea keskittyä kunnolla pienen lapsen kanssa. Vasta kun lapsi oli nelivuotias, pystyin irrottautumaan kirjoittamiseen sellaisella tavalla mikä edisti työskentelyäni. Minulle se vaati totaalista eristäytymistä omiin oloihini vähintäänkin kolmeksi päiväksi kerrallaan. Pienen taaperon kanssa oma sydämeni ei vain kestänyt sellaisia irtiottoja, vaikka sekä lapsen isä että turvaverkot olisivat olleet täysin valmiita tukemaan kirjoitustyötäni. Koin suurta huonommuuden tunnetta kun valmistuminen venyi ja syyllisyyttä kun en voinut kirjoittaa kunnolla vaikka lapsi oli jo päiväkodissa. Näin etäisyyden takaa voin sanoa, että vaadin itseltäni hieman liikaa hieman liian nopeasti.

Muutama ajatus ei-äidiltä mutta opiskelut vaativan asiantuntijatyön ohella loppuun saattaneelta. Ensinnäkin tulee valmistautua siihen, että maisteriopinnot sekä gradu ovat huomattavasti kandia vaativammat; kandi on tavallaan alaan tutustumista ja aika yleisluontoista vielä. Toisaalta kannustan opinnot loppuun tekemään, pelkällä kandilla et oikein uralla pääse nykypäivänä etenemään. Varmaankin paras ratkaisu olisi opiskella sen verran kun jaksamista riittää vauvavuonna (muutama kurssi siellä täällä, varsinkin jos saa tenttiä kirjatenttinä) ja sitä kautta sitten vähentää sitä tehtävää hommaa myöhemmin; tällöin lapsi voisi hoidossa olla hieman lyhyemmän päivän kun sinne menee, ja sinä opiskella tavoiteajassa lopun tutkinnon.

Mä olin lukiossa, kun sain ekan lapseni ja pystyin aika hyvin hoitamaan koulun ja lapsenhoidon. Asuin tosin vielä kotona, joten esim iltaisin oli apukäsiä ja sain pari tuntia aina keskittyä opintoihin rauhassa.  Toisaalta koulu oli mulle helppoa ja noh, lukion taso muutenkin vähän eri kuin maisteriopinnoissa. Esikoinen oli hiljainen ja tyytyväinen vauva, jota pystyin raahaamaan myös kouluun mukaan tarvittaessa, joten aika helpolla pääsin. Jatko-opintojen alettua lapsi meni jo päiväkotiin ja arki on sen jälkeen rullannut mukavasti. Meidän toinen vauva oli sitten taas täysi vastakohta, jonka kanssa opiskeluista ei olisi tullut yhtään mitään, vaikka samat tukiverkot on edelleen kivenheiton päässä kotoa. 

Joten sanoisin siis, että riippuu hyvin paljon lapsesta ja siitä, millainen oppija itse on. Esim. itse opin tosi hyvin kuuntelemalla, joten en ole missään opinnoissa joutunut hirveästi pänttäämään. Mutta peräänkuulutan niitä tukiverkkoja - niiden merkitystä en voi vähätellä. 

Kukaan ei voi luvata sinulle mitään, riippuu niin paljon sinusta opiskelijana ja siitä, millainen vauvasi on. Itse opiskelin oikiksessa. Ilmoittauduin suosiolla poissaolevaksi viime keväänä, mutta jatkoin opintoja viime syksynä, kun lapsi oli n. 6 kk, ja ihan samassa tahdissa olen mennyt kuin muutkin. Olen palkannut lapselle hoitajan kun on kielitunteja, eminaareja tai luentoja, joihin pitää itse osallistua. Muille luennoille osallistun Zoomin välityksellä kuulokkeet korvilla, samalla voi puuhailla vauvan kanssa. Tenttiluvut ja seminaaritöiden kirjoittamiset hoidan vauvan nukkuessa (2 x 2h päiväunia nykyisin) sekä viikonloppuisin, kun mies on vapaalla. Prokrastinoinnin voi unohtaa, ja hommaan on ryhdyttävä heti, kun tilaisuus tulee. Viime syksynä suoritin 40 op. Hyvin ehtii olla läsnäoleva äiti kun vauva on hereillä. En räplää silloin puhelinta tai muita älylaitteita. Mut esim. ruoat on kyllä valmissoseita, enkä ole mihinkään muskareihin tai vauvauinteihin ehtinyt panostaa.

Omalla kohdallani olin jo sen verran vanhempi (26v), kun aloitin yliopisto-opinnot enkä halunnut niihin enää uusia viivytyksiä, vaikka tuli lapsia. Palkkasinkin sitten vanhempainpäivärahoilla au pairin aina vauvavuodeksi meille. Onneksi olin tehnyt paljon töitä ennen äitiyslomia, niin sain myös hyvät vanhempainpäivärahat ja oli varaa palkata au pair.

Sain kaksi lasta yliopisto-opintojen aikana, vauva oli 5 kk kun osallistuin kerran viikossa kandiseminaariin. Äitini hoiti sen aikaa vauvaa. Gradun kirjoitin esikoisen päiväunilla kuopuksen potkiessa mahassa. Valmistuin 1 kk ennen laskettua aikaa. Ihan hyvin se meni. Elin jo valmiiksi rauhallista elämää eikä esim. bilettäminen kuulunut tapoihin opiskeluaikana.

Miten taloudellisesti tukien osalta. Jos on läsnäolevana yliopistolla, saako äitiyspäivärahaa vai pitääkö käyttää opintotukikuukausia? Ja jos ei sitten saa opintopisteitä suoritettua, mistä rahaa elämiseen?

Valtavan riskin ottaa ja vieläpä siitä maksaa, että joku muu hoitaakin velvollisuuden. Kiire on ihmisen päässä.

Ennen vanhaan, kun naiset ryhtyivät käymään palkkatyössä, vauvat annettiin jo 3 kk:n iässä. Mutta saattoihan olla, että hoitaja oli äitiä pätevämpi.

Hommaa rikas mies joka maksaa kaiken ja vie sut ulkomaille.