Yliopisto-opiskelu + vauva, kokemuksia?

Kyllä sinä ap tähän pystyt, luota itseesi.

Äidin opiskelu ei myöskään ole lapselta pois, käyväthän monet äidit töissäkin ja useat tekevät opintojen ohessa töitäkin.

Opiskelin yli kymmenen vuotta äitinä, ison osan tästä aikaa kävin myös töissä. Totta on, ettei meillä aina ollut paikat tiptop, mutta lapsille jäi silti aikaa. Lapseni ovat nyt aikuisia ja molemmat ovat yhtä mieltä siitä, ettei heillä ole tuosta ajasta huonoa sanottavaa, päinvastoin.

Itse opiskelen yliopistossa ja minulla 4kk vauva. Hyvin on sujunut! Erityisesti nyt korona-aikana on suuresti helpottanut kun kaikki saanut tehdä kotoa käsin. Lähiopetus olisi ollut haastavampaa, uskoisin ainakin.

En suosittele. Esikoiseni syntyi kesken opintojen. En tiedä vieläkään kuinka selvisin. Valmistelin oppitunteja (auskultoinnin aikana) pikkutunneille ja sitten nousin kukonlaulun aikaan lypsämään maitoa. Pyöritin suurta rinkiä ystäviä ja opiskelutovereita jotka hoitivat vauvaa vuorotellen. Kaiken kaikkiaan tuntui siltä, että lastenhoitajien järjestämiseen meni enemmän aikaa kuin opiskeluun ja luennoilla käymiseen.

Hirveää aikaa, en suosittele kenellekään (valmistuin kyllä samaan aikaan kurssitovereitten kanssa).

Mä olen todella yllättynyt näistä kommenteista. En vaan käsitä, miten olette voineet hoitaa kunnialla vauvan ja opinnot samaan aikaan.

Vauvan synnyttyä valvoin ihan koko ajan. Nukuin yhteensä 3h/vrk monta kuukautta putkeen. Eikä senkään jälkeen päästy kuin lukuun 5h/vrk. Kaikki vauvan hereilläoloaika on yhdessä oloa ja vauvan leikittämistä. Vauva ei oikeastaan halua olla edes muualla kuin sylissä. Imetyskin on aika vievää ja yhdessä oloa vauvan kanssa. Joskus imetysmaratoni kesti tunteja. Pullo ei koskaan kelvannut vauvalle.

Ainoa tapa millä olisin saanut opintoja lainkaan tehtyä olisi ollut nukkua vieläkin vähemmän ja jollain tapaa laiminlyödä vauvan tarpeita. Ei oltaisi oltu niin paljon sylikkäin tai olisin sitten keskittynyt johonkin muuhun, kuin vauvaan, vaikka hän olisikin sylissäni.

-DI

Nauti vauva-ajasta ja mene sitten takaisin opiskelemaan, kun tuntuu sopivalta. Ei ole mihinkään kiire. Vauva on pieni vain lyhyen aikaa. 

Äkkiseltään tuntuisi että kannattaa ottaa tauko opinnoista niin että äitiysasiat tulee hoidettua kouluajan puitteissa. Siis niin että valmistuessasi olet tilanteessa, jossa voit todella siirtyä työelämään ja jotain yhteyksiä on jo luotu.

Sanoisin, että vauvan ensimmäiset kuukaudet voi olla kiva hyvillä mielin keskittyä vauvaan ja omasta jaksamisesta huolehtimiseen. Mun mielestä ainakin oli ihanaa, että sai kerrankin mennä joogaan keskellä päivää, käydä rauhassa museoissa ja kirjastoissa, ei ollut painetta suorittaa... Se aika on lyhyt ja siitä kannattaa nauttia :) Toki jos sulla on paljon opinto-oikeutta jäljellä eli voit huoletta olla läsnäolevana vaikka et saisi opintoja tehtyä paljoa, niin senkus - mutta paineita ei mielestäni kannata ottaa! Jos tuntuu hyvältä opiskella vaikka vauvan päiväunien aikaan, niin senkus. 

Itselläni on taapero, ja voin sanoa, että täysipäiväisestä opiskelusta ei kyllä meinaa tulla mitään. Taapero on ollut vain muutaman tunnin päivässä hoidossa ja on jo niin vilkas, että opiskella ei voi hänen ollessaan kotona. Vauvavuoden halusin rauhoittaa vauvalle, ja se oli mulle oikea ratkaisu. 

Totta kai jos koet, että opiskelu antaa sulle hyviä asioita, ja pystyt etenemään stressaamatta, niin siitä vain! Mielestäni vauvavuotena on todella tärkeää ottaa rennosti ja panostaa omaan, lapsen ja parisuhteen hyvinvointiin. Jokaisella on omat voimavaransa. Stressaamaan ei kannata ryhtyä ja täysipäiväisestä opiskelusta ei kannata haaveilla. Lapsi on vain sen pienen hetken vauva, ja se ensimmäinen vuosi on hyvin merkittävä, joten hän ansaitsee hyvinvoivan, rennon vanhemman ja paljon huomiota :)

En jaksanut lukea kokonaan, mutta otsikon perusteella äkkiseltään kommentoin, että nämä kaksi saa yhdistettyä varsinkin korona-aikana hyvin, kun vauvaa voi selailla etäluentojen aikana.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen todella yllättynyt näistä kommenteista. En vaan käsitä, miten olette voineet hoitaa kunnialla vauvan ja opinnot samaan aikaan.

Vauvan synnyttyä valvoin ihan koko ajan. Nukuin yhteensä 3h/vrk monta kuukautta putkeen. Eikä senkään jälkeen päästy kuin lukuun 5h/vrk. Kaikki vauvan hereilläoloaika on yhdessä oloa ja vauvan leikittämistä. Vauva ei oikeastaan halua olla edes muualla kuin sylissä. Imetyskin on aika vievää ja yhdessä oloa vauvan kanssa. Joskus imetysmaratoni kesti tunteja. Pullo ei koskaan kelvannut vauvalle.

Ainoa tapa millä olisin saanut opintoja lainkaan tehtyä olisi ollut nukkua vieläkin vähemmän ja jollain tapaa laiminlyödä vauvan tarpeita. Ei oltaisi oltu niin paljon sylikkäin tai olisin sitten keskittynyt johonkin muuhun, kuin vauvaan, vaikka hän olisikin sylissäni.

-DI

Vauvoja, koulutuksia ja perhetilanteita on erilaisia. Sinulla taisi olla vaativa vauva, ei ilmeisesti lapsen toisesta vanhemmasta apua ja vaativa koulutus.

Jos mietin kuinka paljon omat korkeakouluopinnot 3,5 arvosanalla (60 op / vuosi) on vienyt aikaa niin ei se mahdottoman paljoa ole jos keskittyy olennaiseen eikä pidä omaa rimaa liian korkealla. Lähinnä olen ihmetellyt että eikö todella tarvitse tehdä enempää ja mihin muuta aikaa käyttäisi.

Olen kuitenkin opiskellut myös toisen alan opintoja ja siellä olikin vaatimustaso aivan toinen vieläpä omiin vahvuuksiin nähden. Joitain opintoja pystyn suorittamaan pää jäässä kiitettävästi, toisia rimaa hipoen ainoastaan virkeänä.

Siis nyt etänähän on ollut aivan luksusta opiskella kotona lasten kanssa. Olen lähinnä imettänyt samalla kuin olen kuunnellut luentoja ja mies hoitanut lasta etätenttien ajan. Tulipa vihdoinkin tehtyä opinnot loppuun, kahteen eri yliopistoon. 

Sain suurin piirtein samaan aikaan tietää jatko-opiskelupaikastani ja raskaudesta.

Kumpaakaan en halunnut peruuttaa, joten otin riskin.

Tein myös freelancerinä töitä tuolloin.

Suoritin 2-vuotiset opinnot ajallaan, joista noin vuosi meni lapsen kanssa.

Onneksi oli rauhallinen lapsi, jota kaikki opiskelukaverit palluttelivat ja ihailivat. Kiitos vieläkin parin vuosikymmenen jälkeen heille siitä tuesta.

Pidin koko ajan lasta mukana luennoilla ja töissä, koska mulla ei ollut muuta vaihtoehtoa: ei ollut turvaverkostoa muuta kuin 600 km:n päässä ja isänsä jätin melko pian lapsen syntymän jälkeen, koska joi liikaa eikä siksi ollut aikaa paljonkaan autella.

Ystäviä mulla oli ja on, mutta kaikki olivat ja ovat edelleen töissä, joten arkisin apua en tietystikään voinut edes odottaa.

Olisi voinut olla helpompaakin, jos olisin pyytänyt apua.

Päätin, että pärjään... ja jos en olisi pärjännyt, olisin hyvin vastahakoisesti hakenut apua.

Tämä on mun tarina, mutta aina täytyy valmisautua siihen, että lapsi ei tyydy vähään, olipa se mitä tahansa.

Just hyvä, saat vauvan hoidettua kotosalla opiskelun ohessa ja sitten, kun hän menee päiväkotiin, sinä valmistut ja olet rautaa työmarkkinoilla, kun ”lapset on jo tehty”. Ehdit vielä tehdä pitkää, hyvää uraakin.

Näin tekisin minäkin, jos voisin toisin päättää.

Se jaksaminen riippuu niin paljon uuden ihmisen rytmistä ja luonteesta, mikä eteen ja miten jaksaa.

Tsempit ap:lle!

Mun poika syntyi samaan syssyyn opiskelun aloittamisen kanssa.

Olin hakenut oikikseen 4 vuotta, joten tietenkin aloin opiskella, kun sain sen paikan, josta unelmoin.

Lapsi oli täysin kauhea alkuun, mutta keitin kunnon pannukahvit ja luin aina kun hän ei huutanut.

Ei ollut koliikkia, kunhan huusi.

Tiedoksi teille jotka syyllistätte äitejä.

Onnea yritykseen hoitaa kymmentä tehtävää kahdella kädellä. Sen siitä saa, kun ei aikanaan osannut paremmin suunnitella. Sitten kaikki samaan syssyyn! Viisi kakkupalaa kerralla...

Kyllä Ap:sta kandinaatti tulee ja kaupassakin saa käydä. Turha huolehtia, elämä hoitaa

Meille syntyi neljä lasta opiskeluaikana, ensimmäinen toisena vuotena ja neljäs pari kuukautta valmistumisen jälkeen. Olin äitiys/vanhempainvapaalla 6 kuukautta-1 vuosi/lapsi. Toki meillä myös mies oli opiskelija ja hän myös välillä hoitovapaalla. Lapset olivat koko tämän ajan kotona, koska opiskelu joustavat työelämää huomattavasti enemmän. Toimi siis todella hyvin ja läsnöoloaikaa laskettaessa valmistuttiin molemmat ihan ajallaan maistereiksi. Sitten kun työelämä alkoi olivat kaikki lapset jo isompia ja elämä helpompaa

Täällä vähän annetaan ymmärtää, että yliopisto-opiskelu olisi pelkkää luentojen kuuntelua ja kirjoittelua. Minun yliopisto-opintoihini kuului työharjoitteluja, jotka piti suorittaa toisella paikkakunnalla ja usein vuorotöinä. Olisi ollut aivan mahdotonta vauvan kanssa, ellei lapsen isä tai mummo olisi ottanut sapattivuoden ja kantanut päävastuun vauvanhoidosta.

No, mummo oli kuollut, ja minä sain lapseni vasta työelämässä. Toki moni joutuu työkseenkin matkustamaan paljon, ja sitten pitää taas miettiä asiat uusiksi. En oikein pidä asenteesta, että vauva ei muuta mitään. Totta kai vauva muuttaa paljon ja myös antaa paljon.

Vierailija kirjoitti:

Just hyvä, saat vauvan hoidettua kotosalla opiskelun ohessa ja sitten, kun hän menee päiväkotiin, sinä valmistut ja olet rautaa työmarkkinoilla, kun ”lapset on jo tehty”. Ehdit vielä tehdä pitkää, hyvää uraakin.

Näin tekisin minäkin, jos voisin toisin päättää.

Jos katsotaan naisia, jotka oikeasti ovat ”rautaa työmarkkinoilla”, aika monella lapset jäävät kokonaan ”tekemättä”. Sellainenkin mahdollisuus on.

Minä sain kaksi lasta opiskeluaikana, ensimmäisen kandinpapereiden saamisen kanssa yhtaikaa ja toista odottaessa työstin gradua. Ekan vauva-aikana suoritin pari kurssia ja yhden tentin koska mies oli myös opiskelija ja pystyi sen aikaa hoitamaan vauvaa päivällä kun olin luennoilla. Lisäksi olin vuoden hoitovapaalla. Kun piti alkaa kirjoittaa gradua, esikoinen meni kunnalliseen päivähoitoon 1,5v ja tein työpäivän verran aina gradua ja illat perheen kanssa. Toinen lapsi syntyi muutama päivä gradun palauttamisen jälkeen. Valmistuminen venyi yhteensä suunnilleen vuodella.

Meillä ainakin hoitui asiat hyvin ja koin myös että yliopistolla ymmärrettiin tilanne ja sain joustoja mm. graduohjaajan kanssa tapaamisiin että ehdin viedä tai hakea lapsen päiväkodista. Mies otti myös vastuuta kodista ja lapsista kiitettävästi. Tekisin samat valinnat uudestaan, toki se näkyi alkuun taloudessa että saatiin lapset jo opiskelijoina mutta nyt meillä on 10- ja 7- vuotiaat ja ollaan jo vähän päälle kolmekymppisinä täysillä työelämässä kun monet kaverit vasta aloittelee vauva-arkea.

Itse suunnittelisin homman niin, että vauvavuonna teen vain muutaman kurssin / sen mitä pystyn, ja sitten pikkuhiljaa palaisin normaalimpaan opiskelutahtiin. Lapsihan on totta kai pätevä syy saada lisäaikaa opintoihin. Mutta vauvahvuoden jälkeenhän yliopisto-opintojen yhdistäminen lapsenhoitoon on helpompaa kuin työn yhdistäminen.