Yliopisto-opiskelu + vauva, kokemuksia?

Pitää ehkä olla jossain määrin psykopaattinen, jotta voi olla usein erossa vauvastaan ongelmitta. Tai leipiintynyt. Ei se tietenkään asiaa siinä tapauksessa paremmaksi muuta, että on fyysisesti läsnä, kun ei ole oikeasti juuri mitään tarjottavaa.

M4”eliittiuros” kirjoitti:

Hommaa rikas mies joka maksaa kaiken ja vie sut ulkomaille.

Joo ap on ilmeisesti köyhästä tai saidasta suvusta. Mutta eikös ole varattu - miehensäkin vielä köyhä. Toisaalta voi olla joku psykologinen juttu, olo ettei riitä.

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulle tosiaan käynyt noin? Että olet saanut maitoa tukkaasi luennolla?

En ole saanut tukkaani luennolla, mutta halusin silti valistaa tästä suihkutissi-ilmiöstä ensimmäistä lastaan odottavaa, jolla ei ehkä ole käsitystä että maito saattaa lentää aika pitkällekin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti itsesi kannalta, millainen olet opiskelijana? Pystytkö keskittymään, vaikka ympärillä olisi melua? Pärjäätkö vähemmällä unella? Pystytkö hallitsemaan stressiäsi, kun deadlinet lähestyy ja kaikkea muutakin pitäisi tehdä?

Vai tarvitsetko täyden hiljaisuuden ja kunnon yöunet, jotta pystyt opiskelemaan? Stressaatko kaikesta hirveästi?

Mieti ensin itsesi kannalta, pystytkö hoitamaan opiskelut ja vauvan yhtä aikaa. Jos pystyt, kaikki muu hoituu kyllä. Tsemppiä!♡

Tämä! Ainoastaan sinä itse tiedät, että jaksatko hoitaa molemmat. Juttele myös poikaystäväsi kanssa, että onko hän valmis jäämään kotiin hoitamaan vauvaa, jotta voit opiskella.

Jos ei jaksa opiskella ja hoitaa lasta niin miten työelämässä jaksaisi olla ja hoitaa lasta? Se on vaan jaksettava, jos lapsia haluaa tai rikkaat voivat ottaa iltaisinkin hoitajan. Suomessahan on päivähoito lapsille, joten yhdistämisen pitäisi onnistua. Riippuu tietenkin opiskelualasta, onko paljon ryhmätöitä, tenttejä tai harkkoja iltaisin, mutta päivähoidon takia opiskelurauha on päivisin kuten muillakin.

Vauvavuosi on lyhyt ja itsekin kehottaisin pitämään vapaata ja nauttimaan siitä. Meidän vauvalla tosin oli allergiaa ja muutakin vikaa, joten lähes joka viikko oli tutkimuksia ja lääkäreitä. Olin kuvitellut tekeväni muutaman kurssin etänä, mutta loppupeleissä en tehnyt mitään opintojeni eteen vuoden aikana eikä kyllä ole kaduttanut. Vauvojen raahaamista luennoille en minäkään ymmärrä. Siinä vaiheessa kun itse koulunpenkille palasin siellä oli jopa kahdella lapsi mukanaan. Jostain se ehkä oli suloista, mutta itselläni meni kaikki keskittyminen siihen kun kuunteli oman lapseni ikäisen mölinää samalla kun oma lapseni oli päiväkodissa. Opintoja voi jatkaa vuoden jälkeen ja kukaan ei voi etukäteen tietää miten omat voimavarat riittävät vanhemmuuden opetteluun ja samalla opiskeluun. Armollinen saa olla, mutta samalla pitää ottaa ne muutkin opiskelijat huomioon.

Opintojen aikana lapsen saanti on oikein hyvä juttu, koska opinnot joustaa ja kun joskus haluaa laittaa lapsen hoitoon, ei tule älyttömän pitkiä päiviä hoidossakaan. Toisaalta aika eri asia olla minimiäitiysrahalla kuin ansiosidonnaisella rahalla, tosin jos oot nyt töissä niin helpottaa hyvin taloudellista puolta.

Sain lapsen kesken opintojen, olin n. vuoden poissa opinnoista (yhden esseen palautin vauvan ollessa kuukauden, ei tullut kovin hyvää numeroa). Kuvittelin aluksi, että opiskelen samalla, mutta ei siitä mitään tullut. Yhden päivän vauva huusi nälkää, kun olin koulussa toisessa kaupungissa ja vauva ei suostunutkaan enää tuttipulloa ottamaan. Totesin, että eiköhän se yritys ollut tässä, että parempi rauhoittaa vauva-aika ja jatkaa opintoja paremmalla hetkellä. Lapsi oli 2.5 -vuotias, kun aloitti päivähoidossa, eli noin 1.5 vuotta kuitenkin tuli opiskeltua niin, ettei lapsi ollut päivähoidossa. Opintoja voi paljonkin monella alalla tehdä ajasta ja paikasta riippumatta.

Huono idea.

Luulin että vauvalla tarkoitettiin tätä palstaa. Ei kyllä sekään tule toimimaan.

Vierailija kirjoitti:

Sehän riippuu paljon siitäkin, millainen vauva teille tulee. Kärsiikö koliikista vai nukkuuko yöt hyvin, syökö korviketta/pullosta valmiiksi pumpattua yms... Mut näitä ei toki voi tietää kun vasta vauvan synnyttyä.

Kannattaa myös muistaa, että vauva ei ole vauva kuin noin vuoden. Koliikki, jos sitä on, poistuu, kun lapsi kasvaa. Haasteet muuttuvat lapsen kasvun myötä, mutta onhan lapsesta iloakin. Opiskeluaikana lapsen saanti ei tuo katkoa työuraan, se kannattaa muistaa. Lisäksi vaikka tulot ovat opiskeluaikana pienet, myös perheasunnon saa helposti opiskelijasäätiöltä.

Mullehan se on ihan sama mitä sä teet sun elämällesi, mutta mä en itse hommaisi ensimmäistäkään kakaraa ennen kuin tutkinto on taskussa.

Nyt korona-aikana ku kaikki etänä niin omavastuu vielä suurempaa. Jos haluat kivan yo-elämän niin älä synnytä. Tosin jos susta ei oo aborttiin niin tee sitten mutta varaudu että opinnot venyy, ellet oo wonder woman.

Olen yliopistossa ja vikat kurssit on eniten perseestä.

Vierailija kirjoitti:

Naisen ura kuitenkin lässähtää perheeseen, ennemmin tai myöhemmin, paitsi jos tehtailee jotain luonnevikaisia jälkeläisiä "vasemmalla kädellä". Parempi että lässähtää ennemmin, ja tervehenkisiä lapsia, kuin että lässähtää myöhemmin ja ei-tervehenkisiä lapsiakin.

Jos ei ole keski-iässä lapsia niin alkaa kuulla melkoista kuittailua ja lapsetonta katsotaan kieroon. Esim. johtotehtäviin ei katsota hyvällä vapaaehtoisesti lapsetonta, koska tarvitaan kykyä olla hankalienkin ihmisten kanssa ja vaikeissa tilanteissa. Miehillä tämä vielä korostuu, pidetään epäsosiaalisena tai hedonistina, jos ei ole lapsia.

Mulla ei ole kokemusta opiskelusta vauvan kanssa, mutta näin yliopistossa opettavana sanoisin, että meillä henkilökunnalla on tavoitteena mahdollisuuksien mukaan joustaa niin että perheellistenkin on mahdollista opintoja tehdä. Kun vaan rohkeasti ja ajoissa kysyy niin monesti voidaan tehdä järjestelyjä.

Lukisin mielelläni lisää kokemuksia/ajatuksia

Riippuu täysin vauvasta ja siitä, onko teillä tukiverkkoja kuinka hyvin ympärillä. Jos pieni on terve, tyytyväinen tapaus ja lähellä useampia apukäsiä, niin opiskelu onnistuu helposti. Jos taas tyyppi onkin vähäuninen refluksivauva, eikä lähellä ole varahoitajia, niin opiskelu jää hetkeksi haaveeksi. 

Itse rauhoittaisin ainakin pari kolme ensimmäistä kuukautta vauvanhoitoon, sillä se on ainutlaatuista aikaa josta kannattaa kyllä nauttia. Voi olla, että hormonien ja imetyksen takia ajatuksiin ei paljon muuta mahdukaan. Vauvakupla on ihana!

Myöhemmin voi olla, että opiskelu tuo vauvanhoitoon kivaa vaiheluakin ja sitten jaksaa taas nauttia äitielämästä kotona, kun välillä käy tekemssä tentin. Itse opiskelin ja tein osa-aika etätöitä muutaman tunnin viikossa koko vanhempainvapaan ajan (2,5 vuotta) ja se teki hyvää, piti asiat tasapainossa.

Etkö osannut laskelmoida ensiksi opinnot Suorittaa loppuun .

Kannattaa kokeilla, mutta jos tuntuu liian raskaalta niin kannattaa myös hyväksyä se että ei jaksa ja sekin on ok. Itselläni oli huonosti nukkuva lapsi, olin ensimmäisen vuoden kyllä niin sekaisin että ei siitä gradunteosta tullut mitään vaikka yritin. Sitten lapsen ollessa vähän isompi pystyi paremmin tekemään. Tein iltaisin ja viikonloppuisin, mies oli töissä ja itse hoitovapaalla. Hieman vajaan vuoden paussi tuli opintoihin itselleni, mutta ei se isossa kuvassa niin vakavaa ole. 

Mä sain vauvan vähän ennen kuin sain kandin valmiiksi. Viimeistelin sen äitiyslomalla. Riippuu tosi paljon vauvasta ja omasta jaksamisesta sekä miehen osallistumisesta, miten paljon jaksaa tehdä kouluhommia äitiyslomalla. Itse koin virkistäväksi sen että sain painua lauantaisin kirjastoon kun mies jäi lapsen kanssa kotiin :)

Onnistuu todennäköisesti jotenkuten, jos edelleen syksyllä järjestetään etäluentoja. Mulla tosin jo kolme lasta ja nuorin on vauva ja hän ainoastaan kotona. Osa vauvoista nukkuu tunteja vaunuissa kun työnnät ne parvekkeelle (meillä keskimmäinen oli tällainen), joten jos ei siivouksesta ja kasvastusoppaista välitä niin siinähän sitä aikaa olisi riittämiin. Toki täytyy ennakoida syötöt ja muut. Meillä oli koliikkivauva ja pystyin kyllä kuuntelemaan luentoja kun vauva oli kantoliinassa ja jonkun verran tekemään muistiinpanoja. Esseet pystyin kirjoittamaan viikonloppuna kun isä hoiti vauvaa. Illat olivat kaikkein vaikeimmat, monta tuntia itkevä vauva, laskutehtäviä ja esseiden deadlinet painaa päälle, toinen vaikea genre on ryhmätehtävät. Yleensä sun ryhmäläiset haluaa tehdä näitä ennen klo 23.30. Lisäksi varaa joku katsomaan vauvaa kun itse pidät esitelmää. Kysy aikataulu etukäteen.

Olen kuitenkin pystynyt suorittamaan jotain joten uskon myös että muut pystyvät siihen. Isompi lapsi saattaa olla helpompi mutta nyrkkisääntönä sanoisin, että vauvan ollessa pieni opiskelu sujuu helpommin. Kasvaessa uniaika vähentyy ja kiinnostus ympäristöön lisääntyy. Lisäksi täytyy olla itselleen armollinen ja tiputtaa rimaa sille tasolle, mikä on mahdollista (esim.5voi vaatia liian suuren työmäärän).

Minä en uskaltaisi luottaa siihen että vauvan kanssa voi opiskella. Oma ensimmäinen lapseni oli vauvana refluksivauva, eli ainut asento mitä sieti pitkään aikaan oli pystyasento. Käytännössä vauvaa piti kantaa sylissä/kantoliinassa ensimmäiset 9 kk, itse kannoin lasta aamusta iltakuuteen, sitten mies tuli kotiin ja kantoi loppuillan. Oli aika rankkaa ja kotitöiden teko ja ruuanlaittokin oli todella vaikeaa. Lattialla alko viihtyä vasta kun oppi 9 kk iässä istumaan ja konttaamaan (jätti ryömimisen kokonaan väliin). Olin ensimmäisen lapsen saadessani kokopäivätyössä. Sittemmin olen aloittanut yliopisto-opinnot ja nyt on syksylle tulossa toinen lapsi jos kaikki menee hyvin. Ajattelin olla vuoden pois opinnoista, en edes yritä tehdä opintoja vauvavuoden aikana. Opiskelen tekniikan alaa ja osa kursseista on aika vaativia ja työläitä, usein olen laskutehtäviin tarvinnut tuntiassareiden apua.

Voisitteko lapsen isän kanssa puolittaa perhevapaat? Me teimme ensimmäisen lapsen kanssa niin, että minä olen ollut vuoden lapsen kanssa kotona ja isä vuoden, 2-vuotiaana hoitoon. Aiomme tehdä myös tulevien lasten kanssa niin. Vuosi opinnoista pois ei ole paha, etenkin jos olet todella nuori niin ehdit hyvin hoitaa opinnot kun lapsi on hieman isompi ja voi jo olla päivähoidossa :)

En oikein ymmärrä, miten kieli poskessa näitä kommentteja on oikein kirjoitettu. Oletteko te ylipäätään opiskelleet yliopistossa? Yliopisto-opiskelu on ylipäätään huomattavasti helpompaa yhdistää perhe-elämään pienten lasten kanssa kuin täysipäiväinen työ. Lisäksi erityisesti maisterivaiheen opinnot tehdään enimmäkseen kotona ja yliopistolla konkreettisesti ollaan vähän. Ja opinnoista voi pitää äitiyslomaa ihan samalla tavalla kuin töistäkin. Mutta sillä vanhempainvapaalla saattaa ehtiä tekemään jonkin yksittäisen tentin myös.

Sanoisin ap:lle, että jos olette lapsista haaveilleet ylipäätään, et nyt rupea ainakaan mitään aborttia tekemään.

Itse opiskelin maisteriksi lapsen kanssa, mutta tuntuu että nykyään siitä on tehty hankalampaa kuin esim. 25 vuotta sitten. Opiskeluoikeuskin oli automaattisesti maisteriksi asti ja niitä sai ihan rauhassa siirtää oman tilanteen mukaan eteenpäin ilman byrokratiaa ja anomuksia. Tämä on yksi niistä konkreettisista tekijöistä, miksi syntyvyys on alentunut koko ajan. Mutta silti on helpompaa opiskella vauvan kanssa kuin olla töissä, jolloin on pakko valita joko/tai.