Yliopisto-opiskelu + vauva, kokemuksia?

Muutama opiskelukaveri sai lapsen opintojen aikana. Jokainen heistä sanoi, että se oli hyvä ratkaisu, sillä opinnot joustavat helpommin kuin työelämä, vanhempien oli helpompi vuorotella lapsen hoidossa, olivat terveempiä ja jaksavaisempia jne jne. Nythän koronan takia iso osa opinnoista tapahtuu etänä, joten luulisin, että sekin helpottaisi vauvan kanssa oloa. Tukijärjestelmäkin suosii vanhempaa enemmän kuin opiskelijaa. Olen myös kuullut, että työhaastattelussa kovempaa kamaa on kandidaatti, jonka lapsi on jo päiväkoti-ikäinen vastasyntyneen/taaperon sijaan. 

Toisaalta kaikilla näillä tutuillani opinnot venähtivät aika pahastikin, eikä kukaan heistä ole kunnollisessa uraputkessa. Ja varaudu siihen, että töihin pääseminen tulee olemaan joka tapauksessa vaikeaa. Kauppatieteiden maisteri ei nykyään ole oikein mitään työmarkkinoilla, ja vielä heikommassa asemassa olet pienen lapsen äitinä. 

Vierailija kirjoitti:

Muutama opiskelukaveri sai lapsen opintojen aikana. Jokainen heistä sanoi, että se oli hyvä ratkaisu, sillä opinnot joustavat helpommin kuin työelämä, vanhempien oli helpompi vuorotella lapsen hoidossa, olivat terveempiä ja jaksavaisempia jne jne. Nythän koronan takia iso osa opinnoista tapahtuu etänä, joten luulisin, että sekin helpottaisi vauvan kanssa oloa. Tukijärjestelmäkin suosii vanhempaa enemmän kuin opiskelijaa. Olen myös kuullut, että työhaastattelussa kovempaa kamaa on kandidaatti, jonka lapsi on jo päiväkoti-ikäinen vastasyntyneen/taaperon sijaan. 

Toisaalta kaikilla näillä tutuillani opinnot venähtivät aika pahastikin, eikä kukaan heistä ole kunnollisessa uraputkessa. Ja varaudu siihen, että töihin pääseminen tulee olemaan joka tapauksessa vaikeaa. Kauppatieteiden maisteri ei nykyään ole oikein mitään työmarkkinoilla, ja vielä heikommassa asemassa olet pienen lapsen äitinä. 

Samaa mieltä kaikesta paitsi viimeisestä lauseesta - KTM työllisyyteen vaikuttaa ihan hirveästi pääaine. Jostain markkinoinnista/viestinnästä ei kannata valmistua joo, mutta taas tieto- ja palvelujohtamisen puolelta kaikki tutut ovat työllistyneet todella hyviin hommiin jo 1-2v ennen valmistumista. Eli riippuu ihan suuntautumisesta. Ohis

Tulee mieleen eräs nuori nainen, joka kehui äitiään siitä, kuinka oli yliopisto-opintojensa ohessa (ei toisin päin..!) kasvattanut hänet. Nainen oli selvästi tottunut pärjäämään omillaan, hyvällä tavalla itsenäinen. Mutta hänessä vaikutti myös olevan HYVIN pimeä puoli. Ajattelin, että ehkä se oli hinta äitinsä itsekkyydestä... tosin olisi sitä voinut olla ilman, että äitinsä olisi opuskellut tyttärensä kustannuksella.

Köyhät joutuu tietysti olemaan töissä raskaanakin.

Naisen ura kuitenkin lässähtää perheeseen, ennemmin tai myöhemmin, paitsi jos tehtailee jotain luonnevikaisia jälkeläisiä "vasemmalla kädellä". Parempi että lässähtää ennemmin, ja tervehenkisiä lapsia, kuin että lässähtää myöhemmin ja ei-tervehenkisiä lapsiakin.

Yksi vauva ei maisteriopintoihin juuri vaikuta. Tee ennen vauvan syntymää niin paljon kuin pystyt, KTM opinnot ei kovin vaativia ole.

Jos on ennestään lapsia, taaperon hoidon voi pääasiallisesti sysätä heille; itse hoitaa lasta kuin koiraa eli antaa ruuan jne. Mutta vauva... hänen tarpeidensa asettaminen toiselle sijalle tulee kostautumaan rankasti. Onko olemassa se vaihtoehto, että joku muu olisikin vauvan

hoitaja kuin äiti?

Joo raskausaika kannattaa hyödyntää.

Mutta vauva, miten kuvittelet voivasi lukea pidempään kuin 5 min kerralla? Nokosiltakin voi herätä milloin vain, eli sulla pitää olla asenne, että opiskelu loppuu tasan siihen kohtaan kun vauva inahtaa. Mitään muuta "omaa" tuskin on, kun tasapainoittelet näiden kahden vaatimuksen välillä. Hyöty?

Kokeile, jos tykkäät. Mutta älä menetä hermohasi. Vauva stressaantuisi siitä valtavasti.

Koko aloituksessa pohditun asian järkevyyden tajuaa sitten, kun näkee mitä se käytännössä tarkoittaa. Oli vauva "helppo" tai ei. Tiedän, on äitejä jotka hammasta purren ilmoittavat, että "penskan on parasta vaan tottua kovaan maailmaan!" Näillä äideillä onkin nyt lapsia, joilla psykiatrisia häiriöitä. Joutuvat äiditkin määrittelemään uudelleen vaatimuksensa, vaikka luulivat olleensa itse jo tottuneita, ja voivansa siksi sitä vauvaltakin vaatia.

Ei missään nimessä tutkinnon suoritusta vauvan ensisijaisena hoitajana ollessa.

Itse tein yliopisto-opintojen aikana lapsen, pidin 3 kk taukoa ja sitten jatkoin. Valmistuin vuotta aiemmin kuin muut vaikka luennot ja esseiden kirjoitukset menikin vauva kainalossa. Jatkoin samantien väikkäriin asti, joka valmistuu, kun lapsi ekalla luokalla. Nykyaikana opinnot on hyvin joustavia.

Meillä ainakin oli luennoilla, graduseminaarissa, harjoittelussa (alallani pakollinen) opiskelijoilla saattoi hyvinkin olla mukana vauva tai lapsi. Luennoilla/seminaarissa jokunen aivan vastasyntynytkin. Ei ainakaan näin lapsetonta kanssaopiskelijaa haitannut yhtään, kyllähän elämään täytyy moninaisuutta mahtua :) Toki kaikuvista luentosaleista kävivät kovin ikuiset vauvat muualla sitten rauhiittelemassa.

HYY:llä on ainakin ollut käsittääkseni hyvinkin toimiva lapsiparkkisysteemi. Muista kaupungeista en tiedä. Opiskeluelämä joustaa kyllä, toki riippuu sekä aikuisen että lapsen persoonista myöskin.

Vierailija kirjoitti:

Sinuna unohtaisin suosiolla opiskelun muutamaksi vuodeksi. Ensisijainen tehtäväsi on olla äiti ja jos hoidat sen "vasemmalla kädellä", se voi kostautua koko perheellesi todella rankasti. Mikä kiire sinulla on? Et nauti rahastakaan, jos lapsi traumatisoituu.

Totta, tunneperäisesti laiminlyöty lapsi oireilee kyllä myöhemmin!

Oma kokemus on se, että lapsi on helpompi yhdistää opiskeluaikaan kuin työelämään. Jos asut Helsingissä, on yliopistolla lastenhoitopalvelukin - ei maksa paljon, ja sinne voi siis luennon tai tentin ajaksi viedä lapsen. Ja olen joillain massaluennoilla nähnyt imetysikäisiä vauvojakin äitiensä mukana, lähinnä nukkumassa tai imetyksessä.

Itse en ollut vauvavuoden aikana läsnäolevana, eli sen yhden vuoden keskityin vauva-arkeen. Ja vuorottelimme sitten vauvanhoidossa lapsen isän kanssa, niin onnistui taaperoaikana opiskelukin.

Minulla meni raskausajalta opinnot ihan surkeasti. En saanut juuri mitään kursseja läpi. Vauvan synnyttyä olin vuoden kotona. Jos olisi ollut etäopiskelumahdollisuus (20 vuotta sitten ei ollut), olisin varmaan saanut vähintäänkin paikattua niitä raskausaikana kesken jääneitä kursseja. Kun laitoin lapsen päiväkotiin, hän oli parin ensimmäisen kuukauden ajan iltaisin niin kiinni minussa, ettei opiskelusta tullut mitään. Oli siis pakko opetella rytmi, että tein kaikki opiskelujutut sinä aikana, kun lapsi oli hoidossa. Illat ja viikonloput keskityin sitten lapseen ja kotiasioihin. Joskus illalla lapsen jo nukkuessa saatoin esim. lukea tenttiin tai jotain.

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus on se, että lapsi on helpompi yhdistää opiskeluaikaan kuin työelämään. Jos asut Helsingissä, on yliopistolla lastenhoitopalvelukin - ei maksa paljon, ja sinne voi siis luennon tai tentin ajaksi viedä lapsen. Ja olen joillain massaluennoilla nähnyt imetysikäisiä vauvojakin äitiensä mukana, lähinnä nukkumassa tai imetyksessä.

Itse en ollut vauvavuoden aikana läsnäolevana, eli sen yhden vuoden keskityin vauva-arkeen. Ja vuorottelimme sitten vauvanhoidossa lapsen isän kanssa, niin onnistui taaperoaikana opiskelukin.

Tuosta tummentamastani lauseesta minulla on samanlainen kokemus.

Minulla oli kerran lapsi mukana luennolla. En muista, miksi hän ei voinut mennä päiväkotiin, mutta pystyin ottamaan hänet luennolle mukaan. Hän oli ehkä 3 tai 4 vuotias silloin. Hänellä oli värikyniä ja piirrustuspaperia mukana, eikä meillä ollut mitään ongelmaa. Toki se oli vain se yksi kerta, mutta jos sama olisi pitänyt toistaa joka viikko, olisi hän varmasti turhautunut siihen.

On sinänsä relevanttia kokemusta, sillä oon saanut lapsen nyt korona-aikana, mies on opiskelija ja opiskelen myös KTM-tutkintoa.

On mennyt tosi hyvin! Korona on itseasiassa auttanut tätä. Teen hitaaseen tahtiin opintoja, mutta valmistun ihan normaalilla aikataululla. Tein siis enemmän raskausaikana, noin 90op sinä syksynä.

Mun vanhemmat on käynyt auttamassa kuusi kertaa näiden 11 kuukauden aikana, muuten poikaystävästä on ollut suuri apu! En olis pystynyt tähän ilman tasa-arvoista vanhemmuutta. Ja tietysti nyt kaikki opinnot on etänä niin auttaa.

Tsemppiä! Ei oo ihan helppoa, mutta on tehtävissä jos puolisosta on apua.

Itse tulin yllättäen raskaaksi toisen opiskeluvuoden aikana, lapsi syntyi kesällä, kun opinnot olivat kesätauolla. Sen kesän olin kotona, mutta syksyllä puolitimme opinnot mieheni kanssa. Tästä on siis jo vuosia aikaa. Toinen oli tunnilla ja oli kasettinauhuri tunnilla, nauhotti luennon ja se, joka oli tunnilla, teki muistiinpanot. Ja sitten vuoron vaihto. 

Jotkut antoi tehdä tentin niin, että olin vauvan kanssa toisessa huoneessa ja avustaja valvoi. Monta tenttiä olen tehnyt imettäen samalla. Jotkut eivät ja silloin anoppi tuli auttamaan. 

Koska ensimmäisen kanssa meni niin helposti, saimme 2 lasta lisää opintojen aikana. Vaikka otimme samat kurssit koko ajan, valmistuin silti vuoden miestäni myöhässä. Teimme kaikki ryhmätyöt yhdessä, joko kaksisteen, tai olimme isommassa ryhmässä.

Kukaan lapsista ei ole ollut hiljainen, emme ikinä vieneet lapsia luennolle. Kaikki ovat menneet heti, kun mahdollista, päivähoitoon. Joka oli ilmainen, koska olimme opiskelijoita. 

Anoppi vaati menen heti kesätöihin, hyvä niin.  Tytöt ovat aina olleet koko vuoden tarhassa, mutta kesälomilla appivanhemmat ottivat aina yhden lapsen luokseensa kerran viikossa ja hakivat perjantaisin tytöt pois puolilta päivin, eli pehmennettynä.

Mieheni teki gradun työpaikkaansa ja jäi sinne töihin. Vuotta myöhemmin hän sai minulle saman polun, tein gradun ja jäin sinne töihin. 

Tulin sitten yllättäen raskaaksi, kun olin ollut vuoden töissä. Sitten vasta iski todellisuus. Opiskellessa ei ollut aina niin tarkkaa milloin lapsi viedään ja haetaan, mutta työpäivät ovatkin paljon pidempiä. Opiskellessa myös tulot ovat pienet. Päivähoito oli ilmainen, mutta työssäpä ei tietenkään ollut. Appivanhemmat takasivat meille aivan liian suuren lainan. Ostimme 5 h ja keittiö ison perheasunnon ensiasunnoksi. Pelkästään korot olivat suuremmat, kuin opiskelijakaksiossa vuokra jossa mahduimme hyvin asumaan pienten lasten kanssa. Saati sitten, kun esikoinen meni kouluun ja alkoi vaaterumba. Siihen mennessä kierrätyskeskuksen vaatteet, tai yleensäkin kierrätysvaatteet olivat ok. Yhtäkkiä piti olla merkkiä jne. 

Meillä on miehen kanssa kummallakin hyvät tulot, mutta menot ovat aivan jotain muuta. Nuorena äitinä sitä ei ehkä konkreettisesti tajunnut paljonko menee rahaa 4 lapsen vaatteisiin, kännyköihin, harrastuksiin, viikkorahoihin opintolainan ja asuntolainan lisäksi. Itsekin pitää ulkonäköön panostaa, on jonkin verran edustusta. 

Itse en olisi pystynyt. Onneksi oli opinnot valmiit ja lopputyö tekeillä. Sekin venyi.

En millään olisi jaksanut keskittyä opintoihin sen kaiken vauvanhoidon keskellä.

Olen DI.