Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Milloin elämä sukulaislasten/kummilasten kanssa on muuttunut tällaiseksi?
06.02.2021 |
Ollessani lapsi/nuori oli tällaista:
-jos menin sukulaisperheeseen/kummin luokse kylään, niin mukaani laitettiin reilut tuliaiset ja/tai vanhemmat laittoivat mukaan rahat, jolla kustannettiin minun huvipuistoliput ja muut kalliimmat menoni, jos sellaisia reissun aikana oli. vanhemmat myös kiittelivät kovasti, että reissu järjestyi tai lapsi kiitti itse, kun oli riittävän iso.
-yleensä reissut sisälsivät ihan tavallista tekemistä: käytiin ulkona leikkipuistossa, kierreltiin paikallisia nähtävyyksiä, käytiin uimarannalla, kummien työpaikalla tai paikallisissa ilmaistapahtumissa. Reissussa syötiin tavallista kotiruokaa, joskus saatettiin käydä ulkona syömässä muttei joka päivä.
-vanhemmat huolehtivat kuljetukseni sukulaisten luokse joko omalla autolla tai julkisilla, kun olin riittävän iso
-meitä oli 2 sisarusta, mutta emme menneet molemmat kylään yhtä aikaa, vaan toinen meistä meni (kenen kummista oli kyse). toinen sisaruksista jäi kotiin vanhempien kanssa.
-jos sukulaiset/kummit tulivat meille kylään, niin kyläilyn aikaan vietettiin aikaa heidän kanssaan, ei juostu muissa menoissa. ei puhettakaan, että vanhemmat olisivat esim. lähteneet jonnekin ja jättäneet vieraat meidän lasten kanssa keskenään.
-jos sukulaiset/kummit muistivat joulu- tai synttärilahjoilla, ne olivat usein melko pieniä, mutta kivoja (tyyliin värikynäsalkku, kirja, lautapeli, vhs-kasetti, cd jne) tai useamman ihmisen lahjarahoilla hankittiin jotain isompaa (tyyliin cd-soitin).
Nyt elämä sukulaislasten/kummilasten kanssa (kun olen itse aikuinen):
-tuliaisista ei ole tietoakaan, korkeintaan tuodaan mukana joku keksipaketti, jos lapsi on tulossa useamman päivän vierailulle. lapsen mukaan ei laiteta rahaa, jolla lapsi kustantaisi kalliit menot (huvipuistot, kylpylät, hoplopit jne), vaan oletetaan sukulaisen/kummin maksavan ne, vaikka hän olisi vähävaraisempi kuin tuo perhe. kiitosta näistä reissuista ei kuulu, ei lapsilta eikä vanhemmilta.
-lasta ei haluttaisi itse tuoda kylään, vaan kysytään, voisinko käydä hakemassa lapsen luokseni ja viedä hänet sitten takaisin vanhemmilleen (matka-aika autolla esim. tunti suuntaansa)
-lapsen reissujen pitäisi sisältää jännittävää tekemistä: huvipuistovierailu, kylpyläreissu, hoplop, teemapuisto tms. Ei mitään tylsiä metsäretkiä eväiden kanssa. Lapsi/nuori myös räplää (merkittävän) osan ajasta älypuhelintaan, eikä ole läsnä. Kotiruoan sijaan pitäisi käydä syömässä ulkona tai hakea noutoruokaa.
-jos lapsella on sisaruksia, toivotaan, että ottaisit kerralla koko konkkaronkan kylään ja maksaisit heidän kaikkien menonsa.
-jos menen kylään noihin perheisiin, niin perhe juoksee omissa menoissaan eikä vaivaudu olemaan kotona tai sitten ihmiset istuvat nenä kiinni puhelimessa seurustelun sijaan. pahimmillaan vanhemmat lähtevät kotoa jättäen vieraat ns. lastenvahdiksi kysymättä asiasta.
-jos muistat joulu- tai synttärilahjalla, niin lahjan oletetaan olevan jotain isompaa "koska olet sukulainen/kummi", kahdenkympin lahjaa pidetään halpana.
Milloin elämä sukulaislasten/kummilasten kanssa on muuttunut tällaiseksi? Pidän siis noista lapsista, mutta ei kiinnosta kyläilyt, kun elämä on mennyt tuollaiseksi. Erityisesti harmittaa tuo, että hyvätuloiset perheet olettavat esimerkiksi sukulaissinkkujen tai ystäväsinkkujen kustantavan kalliit jutut lapsilleen.
Ap
Kommentit (196)
Olis hauska kuulla tän ketjun alapeukuttajien perusteluita sille, miksi nää ylisuuret lahjatoiveet on heistä ok tai miksi on ok että yhteydenpito tapahtuu vain kummin aloitteesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa niiiiiin tutulta. Itse olen aina itkupartaalla, kun tiedän kummilapseni tulossa käymään...
Lupasin ostaa puhelimen, kun koulu alkaa... ajattelin sellaista 90€ puhelinta ja ostinkin. Mutta se oli kuulemma huono merkki, ei sellaista kehtaa käyttää.
Olen heidän lahja-automaatti...
Mulla yhden kummilapsen äiti on just tuollainen, esim viimeiseen 4 vuoteen eivät Oi synttäreitä järjestänyt (tyttö nyt 11v), mutta lahja pitää kyllä aina ostaa. Kerran ehdotti että voisitte lahjaksi viedä tytön shoppailemaan ja syömään. Mulla oli tuolloin hetki että rahat oli tosi tiukilla eikä tuollaiseen lahjaan todellakaan ollut varaa, tuohon tuskin olisi edes 50€ riittänyt. Koen olevani pelkkä lahja-automaatti.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa niiiiiin tutulta. Itse olen aina itkupartaalla, kun tiedän kummilapseni tulossa käymään...
Lupasin ostaa puhelimen, kun koulu alkaa... ajattelin sellaista 90€ puhelinta ja ostinkin. Mutta se oli kuulemma huono merkki, ei sellaista kehtaa käyttää.
Olen heidän lahja-automaatti...
Tuollaiset hankinnat kuuluvat vanhemmille ei kummille.
Minkälaisen keskustelun te kävitte lapsen vanhempien kanssa, kun lupauduitte kummeiksi? Kävittekö yhdessä läpi mitä vanhemmat odottaa kummilta ja mitä kummi odottaa vanhemmilta? Me käytiin, joka ikisen kanssa, eikä ole ollut ongelmia ja vääriä odotuksia puolin tai toisin.
Koska ketju pyörii lahjojen antamisen ja kummilapsen lapsenvahtina olemisen ympärillä (ja kummien itsekkään narinan) voisin kuvitella että kristilliset arvot eivät ole olleet kovin korkealla kummiksi suostuessa. Kummin tehtäväthän ovat hyvin selkeät. Ja veikkaan, että suurin osa teistäkin kuuluu kirkkoon, mutta silti noudatatte jotain omaa tehtävälistaanne sellaista vieläpä, jonka sisällöstä ette ole yhdessä vanhempien kanssa sopineet.
Ja kyllä, mekin kuulutulaan kirkkoon. Ihan perus tapauskovaisia ollaan ja lapset on kastettu lähinnä edellisen sukupolven mieliksi (näin on, eikä siitä enempää), ja juuri tästä syystä, koska ei odoteta kummeilta sitä perinteistä kristillistä kummin tehtävää, on sovittu yhdessä kummeiksi lupautuneiden kanssa millä tavalla kummit ovat mukana lasten elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa niiiiiin tutulta. Itse olen aina itkupartaalla, kun tiedän kummilapseni tulossa käymään...
Lupasin ostaa puhelimen, kun koulu alkaa... ajattelin sellaista 90€ puhelinta ja ostinkin. Mutta se oli kuulemma huono merkki, ei sellaista kehtaa käyttää.
Olen heidän lahja-automaatti...
MIKSI lupauduit?? Ethän tuollaisesta hölmöilystä voi syyttää kuin itseäsi!
Minua ärsyttää se, kun minulla on 17-vuotias kummilapsi, joka on serkkuni eli tädin lapsi, joka asuu jo omillaan, mutta samalla paikkakunnalla vanhempiensa kanssa. Kun joskus käyn tätini luona kylässä tällä paikkakunnalla 130km päässä, ehdotan kummilapselle tapaamista, joko hän ei vastaa mitään tai vastaa, ettei ole kotona vaan muualla käymässä. Esimerkiksi viime jouluna kun lähetin tekstarilla hyvän joulun ja uudenvuoden toivotukset, en saanut mitään vastausta. En minä sitten jaksa itseäni tyrkyttää, että jos hän ei halua olla tekemisissä niin ei sitten.
Samassa perheessä tätini vanhimman pojan kummi on meidän serkku, ja kun tällä pojalla oli valmistujaisjuhlat, ei tämä poika edes kutsut kummiaan eli meidän serkkua juhliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummi-instituutio on jotenkin pähkähullu. Valitaan lapselle ihmiset joilla on sitten velvollisuus ostaa lahjoja ja vahtia lasta. Omalla lapsella toiset kummit eivät muista mitenkään (pariskunta lisäksi eronnut, joten toista osapuolta ei olla nähty vuosiin) ja toiset kummit muistavat mutta ovat myös lapsen täti ja hänen miehensä. Tässä muistamiset menevät vielä ns. tasan koska heidän lapsi puolestaan meidän kummilapsi.
Minua pyydettiin kummiksi. Puntaroin asiaa ja sanoin että jätän väliin. Kaveri joka kysyi, oli nuoruuteni hyvä ystävä, vuosien saatossa, noin 5v aikana, olimme kumminkin kasvaneet erilleen kun tämä kaveri oli perustanut perheen ja saanut jo muutaman lapsen siinä. Yhteydenotot jäivät koska hänellä ei lapsien saamisen jälkeen ollut aikaa minulle, vaikka kuinka yritin olla häneen yhteydessä parin vuoden ajan siitä kun hän sai ensimmäisen lapsen. No jo aikaisemmasta tiesin että olisin todennäköisesti lahjamaatti ja että ikinä en saisi mitään kiitosta. Kummilapselle ei myöskään olisi saanut antaa lahjoja, vaan olisi pitänyt olla kokemuksia. Lähetin hänen parille ensimmäisistä lapsista aina kortin kun heillä oli syntymäpäivät (1-3v), vaikka en ollut kummi enkä sukua. Ikinä en saanut tietooni oliko kortit menneet perille. Muutaman kerran ostin lapsille oikein erikoiset kortit ulkomailta. Jouduin oikein kysymään perään että hei saiko Ville-Valtteri/ Isla-Ilona minun lähettämäni kortin? Ja vastaus oli, joo tuli se perille. Miksi pikkulasten vanhempien on niin vaikea sanoa kiitos? Minä kiitän ihan kaikista minulle lähetetyistä toivotuksista, oli sitten kyseessä, tekstari, whatsapp,facebook, s.posti, tavallinen posti. Kait nyt sen pikkulasten kiireisen arjen keskellä voisi edes pistää wa viestin jossa peukku ja "kts". Onko tämä liikaa pyydetty? No summarum, enää en lähettele kyseisen perheen lapsille yhtään mitään kortteja enkä toivotuksia, en postina enkä diginä. Lisäksi kaverini pettyi pahemman kerran kun ruvennutkaan kummiksi ja yhteydenpito on hiipunut entisestään. No elämä on, en voi asialle mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minut pyydettiin erään lapsen kummiksi. Suostuin.
Kysyin kerran lapsen kuulumisia äidiltä viestillä. Vastausta ei kuulunut. Annoin sitten olla. Kyläillessänikään kummiuttani ei huomioitu millään tavoin. Aikuiset turistiin keskenään ja lapsi puuhasteli omiaan. Jotain jos yritin lapselle puhua tai osallistua leikkiin, ei huomioinut. Vanhemmat eivät koskaan puhuneet lapsesta minulle. En sitten väkisin ottanut asiaa esille. Tokkopa lapsi edes tietää, että olen hänen kumminsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ilmaisia vinkkejä kaikille vanhemmille, jotka haluaisivat sukulaisten/kummien osallistuvan aktiivisesti lapsen elämään:
+ole itse aktiivinen myös heidän suuntaansa: kysy kuulumisia, laita itse oma-aloitteisesti viestiä, ehdota näkemistä (muulloinkin kuin lapsen synttärien alla/jouluna)
+muista aina kiittää, jos sukulainen tai kummi muistaa lastasi jotenkin. tekstarikin käy. "kiitos vilho-vilman muistamisesta :)". tuollaisen viestin näpyttelyyn ei kauaa mene
+opeta lasta arvostamaan sukulaisen/kummin muistamisia ja sanomaan kiitos, kun saa jotain
+muista myös sukulaista tai kummia vastavuoroisesti. heilläkin on syntymäpäiviä, valmistujaisia/tärkeitä etappeja työuralla/joulu tms
+jos toivot sukulaisen/kummin olevan lastenvahtina, kysy sitä suoraan (älä vaan jätä muksua toiselle ja lähde itse muualle). älä oleta saavasi mitään 24/7 hoitopalvelua, sekin on paljon, jos toinen katsoo pari tuntia lapsesi perään
Lisäisin tähän vielä, että pyri osoittamaan edes jotenkin, että arvostat lapsesi kummin kummina toimimista. Tähän kuuluu myös se, että lapsi esimerkiksi viedään kummille hoitoon tai vastaavasti tarjotaan kummille kyyti teille mikäli hän on tulossa hoitamaan teidän lastanne. Ei niin, että vaaditaan raahautumaan tuntikaupalla ties minne, eikä edes tarjota kyytiä tai mitään korvausta siitä. Niin moni asia otetaan lapsiperheiden toimesta täysin itsestäänselvyytenä.
Tämä. Ei sen kummin aika tai matkakulut ilmaisia ole. Sitä voi toki miettiä, haluaako maksaa toisen kyydit lastenhoitoa varten vai palkata mll:n virallisen hoitajan, jonka palkkio olisi moninkertainen...
Jes. Varsinkin kun hoidan lapsia mielelläni, en vain haluaisi itse maksaa siitä että hoidan näitä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaisista sanotaan että olemme hieman autistisia. Hermoverkkomme sosiaalisen elämän osalta eivät kehity kokemuksen puuttessa, uskon näin. Tuloksena ihmiset eivät ymmärrä että sosiaalinen vuorovaikutus on asia, joka on olemassa ja jolla on arvoa.
Ehkä korona hieman herättelee joitakin, vaikka suurin osa kuten itsekin nauttii saadessaan olla tapaamatta ketään.
Kun ei olla opeteltu olemaan sosiaalisia, yhdessäolo ei ole nautinto. Ihmiset rikkovat rajoja, toisaalta ovat liian varovaisia eivätkä uskalla sanoa asioista, joista kannattaisi keskustella.
Jäljelle jää materia.
Yksi kaverini joskus sanoi että on valinnut lapselleen ”ihan väärät kummit” kun eivät koskaan tule hoitamaan lasta. Mä en ymmärrä mikä velvollisuus kunnilla olisi tuohon ja miksei toisaalta voi pyytää jotain ei-kummia apuun jos kummit eivät ehdi tai halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä. Itse olin lapsi 90-luvulla eikä meitä koskaan lähetetty sukulaisille kylään ilman vanhempia, vaan aina reissattiin perheenä. Eipä ole tullut edes mieleen, että tällainen olisi yleinen tapa, kun ei omassa lähipiirissä toimita toisin nykyäänkään.
Eli älä ota pelkkiä lapsia vastaan, vaan sano, että koko perhe on tervetullut. Silloin vanhemmat ovat vastuussa lastensa asioista myös teillä.
Minä olen itse sekä kummi että vanhempi. Oletukseni kummina on, että jos minulta halutaan jotain palveluksia, kuten lasten vahtimista, niitä pyydetään suoraan eikä odoteta, että älyän tarjota apuani oikeana hetkenä. Oletukseni vanhempana on, että jos minun halutaan maksavan jotain kummin ja lapsen yhteisiä menoja tai lapsesta aiheutuvia kuluja, se sanotaan suoraan.
En suostu elämään kursailu-kulttuurissa, koska kursailu on ihan saatanan rasittava tapa. Jos itse kysyn, että tarvitseeko osallistua rahallisesti lapsen menoihin ja minulle vastataan ei, niin se on sitten ei.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen itse sekä kummi että vanhempi. Oletukseni kummina on, että jos minulta halutaan jotain palveluksia, kuten lasten vahtimista, niitä pyydetään suoraan eikä odoteta, että älyän tarjota apuani oikeana hetkenä. Oletukseni vanhempana on, että jos minun halutaan maksavan jotain kummin ja lapsen yhteisiä menoja tai lapsesta aiheutuvia kuluja, se sanotaan suoraan.
En suostu elämään kursailu-kulttuurissa, koska kursailu on ihan saatanan rasittava tapa. Jos itse kysyn, että tarvitseeko osallistua rahallisesti lapsen menoihin ja minulle vastataan ei, niin se on sitten ei.
Otat asian liian kirjaimellisesti. Kun kysytään lapsen menoista, oikeasti kysymys on vastuusta ja keskenäisestä huolenpidosta, miten se jakautuu.
Halutaan varmistus, että toinen auttaa jos tarvitsen, eli yksi kursailukierros on mentävä, sen jälkeen TARJOTAAN vielä jotain apua. Tästä ehkä kieltäydytään koska kyse oli vuorovaikutuksen vahvistamisesta.
Mikäli tosiaan kyse oli ihan rahasta, tämä mahdollistaa asian esilletuomisen niin, ettei yhteisyys kärsi, koska on varmistettu että kaikki ovat valmiina osallistumaan. Kaikki välittävät toisistaan.
Mulla on yksi kummilapsi ja hänellä viisi muuta kummia jotka asuvat kaikki häntä lähellä, minä asun 400km päässä. Muut kummit hoitavat lahjomista onneksi ihan tarpeeksi niin minun ei tarvitse :D Kaukana asuvan kummin on hankala olla lapsen elämässä aktiivisesti mukana, mutta ei minua kiinnosta raha-automaatin roolikaan.
Siskon lapsille ostan lahjoja silloin kun löydän jotain oikeasti järkevää. Jouluna en esimerkiksi ostanut heille mitään, koska saivat muilta ihan tarpeeksi lahjoja. Synttäreille ostin tarpeellisia tietämiäni juttuja.
Onneksi ainakaan vielä kummilapsen vanhemmat tai siskoni eivät ole loukkaantuneet tästä vähäisestä lahjojen määrästä. Muistan lapsia kuitenkin esim. postikorteilla ja tietysti tapaamalla heitä mahdollisuuksien mukaan.
Kun olin lapsi 90-luvulla niin kaikki aktiviteetti oli todellakin ilmaista kyläpaikoissa. Luettiin akuankkoja, soitettiin pianoa tai juostiin metsissä, Pyörällä mentiin jäätelöautoa vastaan tai kirjastoautolle ja muuten vaan oleltiin. Muistan että vuosituhannen vaihteessa serkkujen kanssa katottiin tv:stä chattia ja kikatettiin ja se oli ihan tarpeeksi hyvä. Tuntuu että mitä hidastempoisempaa kaikki oli, sen enemmän kaikki oli läsnä. Ja ihan toivottuja vieraita oltiin. En muista että koskaan mitään rahaa olisi aikuisten välillä liikkunut, vuorollaan tarjottiin päivällinen ja kyyti kotiin kun ei ne aktiviteetit maksaneet.
Totta joka sana aloituksessa.
Kummilapseni ei edes kiittänyt joululahjastaan. Olen köyhä opiskelija-kummi, anteeksi jos ostamani palapeli Prismasta oli lapselle liian halpa. Empä ole häneen sen koommin yhteydessä ollut. Tästä pari vuotta.
Alue: Aihe vapaa
Oman lapsen kummit eivät kyllä ikinä itsekään tuo mitään tuomisia. Ei vaikka olisi uusi asunto tai juhlapäivä. Eivät koskaan tavata kummilasta kahden kesken. Eivät vie mihinkään rientoihin, vaikka maksaisimme aivan varmasti joka pennin ellei kummi vaatisi saada maksaa itse.
Että juu. Paskan provon tehtailit.