Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Milloin elämä sukulaislasten/kummilasten kanssa on muuttunut tällaiseksi?
06.02.2021 |
Ollessani lapsi/nuori oli tällaista:
-jos menin sukulaisperheeseen/kummin luokse kylään, niin mukaani laitettiin reilut tuliaiset ja/tai vanhemmat laittoivat mukaan rahat, jolla kustannettiin minun huvipuistoliput ja muut kalliimmat menoni, jos sellaisia reissun aikana oli. vanhemmat myös kiittelivät kovasti, että reissu järjestyi tai lapsi kiitti itse, kun oli riittävän iso.
-yleensä reissut sisälsivät ihan tavallista tekemistä: käytiin ulkona leikkipuistossa, kierreltiin paikallisia nähtävyyksiä, käytiin uimarannalla, kummien työpaikalla tai paikallisissa ilmaistapahtumissa. Reissussa syötiin tavallista kotiruokaa, joskus saatettiin käydä ulkona syömässä muttei joka päivä.
-vanhemmat huolehtivat kuljetukseni sukulaisten luokse joko omalla autolla tai julkisilla, kun olin riittävän iso
-meitä oli 2 sisarusta, mutta emme menneet molemmat kylään yhtä aikaa, vaan toinen meistä meni (kenen kummista oli kyse). toinen sisaruksista jäi kotiin vanhempien kanssa.
-jos sukulaiset/kummit tulivat meille kylään, niin kyläilyn aikaan vietettiin aikaa heidän kanssaan, ei juostu muissa menoissa. ei puhettakaan, että vanhemmat olisivat esim. lähteneet jonnekin ja jättäneet vieraat meidän lasten kanssa keskenään.
-jos sukulaiset/kummit muistivat joulu- tai synttärilahjoilla, ne olivat usein melko pieniä, mutta kivoja (tyyliin värikynäsalkku, kirja, lautapeli, vhs-kasetti, cd jne) tai useamman ihmisen lahjarahoilla hankittiin jotain isompaa (tyyliin cd-soitin).
Nyt elämä sukulaislasten/kummilasten kanssa (kun olen itse aikuinen):
-tuliaisista ei ole tietoakaan, korkeintaan tuodaan mukana joku keksipaketti, jos lapsi on tulossa useamman päivän vierailulle. lapsen mukaan ei laiteta rahaa, jolla lapsi kustantaisi kalliit menot (huvipuistot, kylpylät, hoplopit jne), vaan oletetaan sukulaisen/kummin maksavan ne, vaikka hän olisi vähävaraisempi kuin tuo perhe. kiitosta näistä reissuista ei kuulu, ei lapsilta eikä vanhemmilta.
-lasta ei haluttaisi itse tuoda kylään, vaan kysytään, voisinko käydä hakemassa lapsen luokseni ja viedä hänet sitten takaisin vanhemmilleen (matka-aika autolla esim. tunti suuntaansa)
-lapsen reissujen pitäisi sisältää jännittävää tekemistä: huvipuistovierailu, kylpyläreissu, hoplop, teemapuisto tms. Ei mitään tylsiä metsäretkiä eväiden kanssa. Lapsi/nuori myös räplää (merkittävän) osan ajasta älypuhelintaan, eikä ole läsnä. Kotiruoan sijaan pitäisi käydä syömässä ulkona tai hakea noutoruokaa.
-jos lapsella on sisaruksia, toivotaan, että ottaisit kerralla koko konkkaronkan kylään ja maksaisit heidän kaikkien menonsa.
-jos menen kylään noihin perheisiin, niin perhe juoksee omissa menoissaan eikä vaivaudu olemaan kotona tai sitten ihmiset istuvat nenä kiinni puhelimessa seurustelun sijaan. pahimmillaan vanhemmat lähtevät kotoa jättäen vieraat ns. lastenvahdiksi kysymättä asiasta.
-jos muistat joulu- tai synttärilahjalla, niin lahjan oletetaan olevan jotain isompaa "koska olet sukulainen/kummi", kahdenkympin lahjaa pidetään halpana.
Milloin elämä sukulaislasten/kummilasten kanssa on muuttunut tällaiseksi? Pidän siis noista lapsista, mutta ei kiinnosta kyläilyt, kun elämä on mennyt tuollaiseksi. Erityisesti harmittaa tuo, että hyvätuloiset perheet olettavat esimerkiksi sukulaissinkkujen tai ystäväsinkkujen kustantavan kalliit jutut lapsilleen.
Ap
Kommentit (196)
Vierailija kirjoitti:
Mun suosikki on nää superkiireiset perheet, joiden kanssa tilanne menee näin:
-Anna: Moi Laura! Koska voisit tulla käymään meillä? Islalla on kova ikävä ja haluaisi nähdä.
-Laura: Moi! Sopiiko ens viikon lauantai? Olisin siellä yhdeltä ja bussi takaisin lähtis illalla seitsemältä (Laura asuu reilun tunnin matkan päässä, joten kylään ei kannata lähteä ihan kahdeksi tunniksi ja matkat vievät aikaa)
-Anna: Joo, sopii toki, tervetuloa!
Sitten kun Laura menee sovittuna aikana paikan päälle, onkin perheellä sovittu kaikkea muutakin menoa samaan syssyyn. Perheen teini, Olivia, on lähtenyt kaverin luokse eikä ole kotona. Isä-Mikko on viemässä Väinöä kaverisynttäreille ja jääkiekkomatsiin, tulevat joskus myöhään illalla kotiin. Anna on Islan kanssa kotona, mutta Lauran saapuessa paikalle Anna ehdottaa, että Laura jäisi Islan kanssa katsomaan elokuvaa olkkariin ja Anna lähtisi etsimään kaupasta uutta talvitakkia itselleen. Parin tunnin kuluttua Anna saapuu takaisin ja muistaa, että naapurin Elli oli kutsunut Islan ja Annan käymään. Elli ja Isla näkevät lähes päivittäin muutenkin. Isla ja Anna lähtee reilusti ennen seitsemää käymään naapurissa ja Laura miettii, miten kuluttaa aikaa ennen bussin lähtöä.
Tällaista meno tuntuu monissa tutuissa lapsiperheissä olevan. Ymmärrän, että teinejä ei välttämättä kiinnosta olla kotona, mutta entä ne perheen aikuiset? Tarvitseeko tuo päivä tunkea täyteen tekemistä tai voiko ihan suoraan sanoa, että joku muu päivä sopisi paremmin? Itsestä on myös ihan käsittämätöntä, että jos on vieraita kylässä, niin lähdetään itse johonkin kolmanteen paikkaan kylään. Ainakin omassa lapsuudessani ja nuoruudessani skipattiin tuollaiset päällekkäiset kutsut.
Missä tällaista tapahtuu, kaupungissa, maalla? Minkä ikäisten aikuisten kanssa? Koulutettujen, vähemmän koulutettujen? Olen aivan äimänä. En ole nähnyt, kuullut enkä henkilökohtaisesti ikinä kokenut tällaista. Ei omissa piireissäni todellakaan ole tällaista. Kuka tekee näin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun suosikki on nää superkiireiset perheet, joiden kanssa tilanne menee näin:
-Anna: Moi Laura! Koska voisit tulla käymään meillä? Islalla on kova ikävä ja haluaisi nähdä.
-Laura: Moi! Sopiiko ens viikon lauantai? Olisin siellä yhdeltä ja bussi takaisin lähtis illalla seitsemältä (Laura asuu reilun tunnin matkan päässä, joten kylään ei kannata lähteä ihan kahdeksi tunniksi ja matkat vievät aikaa)
-Anna: Joo, sopii toki, tervetuloa!
Sitten kun Laura menee sovittuna aikana paikan päälle, onkin perheellä sovittu kaikkea muutakin menoa samaan syssyyn. Perheen teini, Olivia, on lähtenyt kaverin luokse eikä ole kotona. Isä-Mikko on viemässä Väinöä kaverisynttäreille ja jääkiekkomatsiin, tulevat joskus myöhään illalla kotiin. Anna on Islan kanssa kotona, mutta Lauran saapuessa paikalle Anna ehdottaa, että Laura jäisi Islan kanssa katsomaan elokuvaa olkkariin ja Anna lähtisi etsimään kaupasta uutta talvitakkia itselleen. Parin tunnin kuluttua Anna saapuu takaisin ja muistaa, että naapurin Elli oli kutsunut Islan ja Annan käymään. Elli ja Isla näkevät lähes päivittäin muutenkin. Isla ja Anna lähtee reilusti ennen seitsemää käymään naapurissa ja Laura miettii, miten kuluttaa aikaa ennen bussin lähtöä.
Tällaista meno tuntuu monissa tutuissa lapsiperheissä olevan. Ymmärrän, että teinejä ei välttämättä kiinnosta olla kotona, mutta entä ne perheen aikuiset? Tarvitseeko tuo päivä tunkea täyteen tekemistä tai voiko ihan suoraan sanoa, että joku muu päivä sopisi paremmin? Itsestä on myös ihan käsittämätöntä, että jos on vieraita kylässä, niin lähdetään itse johonkin kolmanteen paikkaan kylään. Ainakin omassa lapsuudessani ja nuoruudessani skipattiin tuollaiset päällekkäiset kutsut.
Missä tällaista tapahtuu, kaupungissa, maalla? Minkä ikäisten aikuisten kanssa? Koulutettujen, vähemmän koulutettujen? Olen aivan äimänä. En ole nähnyt, kuullut enkä henkilökohtaisesti ikinä kokenut tällaista. Ei omissa piireissäni todellakaan ole tällaista. Kuka tekee näin?
Korjaan sen verran, että ei ole mitenkään ihmeellistä että isä ja isommat lapset tai ne ei kummilapset ovat poissa paikalta, tämähän on ihan ok, ja oikeastaan kivaakin, niin saa rauhassa jutella sen ystävän kanssa. Mutta ikinä kukaan ystäväni, sisarukseni tai muukaan sukulainen ei ole tehnyt noin, että itse häipyy paikalta. Jestas!
Vierailija kirjoitti:
Mä myös ihmettelen sitä, miten yksipuolista noista muistamisista on tullut. Olen siis itse parin lapsen kummi. Kummina saan hyvällä lykyllä muistamisina koulukuvan tai muun valokuvan postissa. Itse vien vuoden aikana tuliaiset kylään mennessä, synttärilahjan ja joululahjan.
Olisi kiva, jos joskus muistettaisiin toiseenkin suuntaan. Ei tarvitse olla mitään isoa, kunhan vaan jäisi olo, että arvostettaisiin. Ihan joku suklaarasia/kummilapsen tekemä kynttilä jouluna riittäisi.
tää kyllä näkyy muissakin ihmissuhteissa. mä muistan kaukana asuvia ystäviä synttärikorteilla, joulukorteilla tms. jos nähdään noiden juhlien aikaan, niin annan jonkun pienen lahjan. mua taas ei muisteta takaisin. oon kieltämättä miettinyt, miksi edes muistan toisten merkkipäivät tai muistan jouluna, kun samoin ei vaivauduta tekemään mulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun suosikki on nää superkiireiset perheet, joiden kanssa tilanne menee näin:
-Anna: Moi Laura! Koska voisit tulla käymään meillä? Islalla on kova ikävä ja haluaisi nähdä.
-Laura: Moi! Sopiiko ens viikon lauantai? Olisin siellä yhdeltä ja bussi takaisin lähtis illalla seitsemältä (Laura asuu reilun tunnin matkan päässä, joten kylään ei kannata lähteä ihan kahdeksi tunniksi ja matkat vievät aikaa)
-Anna: Joo, sopii toki, tervetuloa!
Sitten kun Laura menee sovittuna aikana paikan päälle, onkin perheellä sovittu kaikkea muutakin menoa samaan syssyyn. Perheen teini, Olivia, on lähtenyt kaverin luokse eikä ole kotona. Isä-Mikko on viemässä Väinöä kaverisynttäreille ja jääkiekkomatsiin, tulevat joskus myöhään illalla kotiin. Anna on Islan kanssa kotona, mutta Lauran saapuessa paikalle Anna ehdottaa, että Laura jäisi Islan kanssa katsomaan elokuvaa olkkariin ja Anna lähtisi etsimään kaupasta uutta talvitakkia itselleen. Parin tunnin kuluttua Anna saapuu takaisin ja muistaa, että naapurin Elli oli kutsunut Islan ja Annan käymään. Elli ja Isla näkevät lähes päivittäin muutenkin. Isla ja Anna lähtee reilusti ennen seitsemää käymään naapurissa ja Laura miettii, miten kuluttaa aikaa ennen bussin lähtöä.
Tällaista meno tuntuu monissa tutuissa lapsiperheissä olevan. Ymmärrän, että teinejä ei välttämättä kiinnosta olla kotona, mutta entä ne perheen aikuiset? Tarvitseeko tuo päivä tunkea täyteen tekemistä tai voiko ihan suoraan sanoa, että joku muu päivä sopisi paremmin? Itsestä on myös ihan käsittämätöntä, että jos on vieraita kylässä, niin lähdetään itse johonkin kolmanteen paikkaan kylään. Ainakin omassa lapsuudessani ja nuoruudessani skipattiin tuollaiset päällekkäiset kutsut.
Missä tällaista tapahtuu, kaupungissa, maalla? Minkä ikäisten aikuisten kanssa? Koulutettujen, vähemmän koulutettujen? Olen aivan äimänä. En ole nähnyt, kuullut enkä henkilökohtaisesti ikinä kokenut tällaista. Ei omissa piireissäni todellakaan ole tällaista. Kuka tekee näin?
En puhu muiden puolesta, mutta omalla kohdalla kyse on yliopistotason koulutetusta sukulaisesta ja taloudellisesti hyvin toimeentulevasta perheestä.
T. aiempi
Vierailija kirjoitti:
Mun suosikki on nää superkiireiset perheet, joiden kanssa tilanne menee näin:
-Anna: Moi Laura! Koska voisit tulla käymään meillä? Islalla on kova ikävä ja haluaisi nähdä.
-Laura: Moi! Sopiiko ens viikon lauantai? Olisin siellä yhdeltä ja bussi takaisin lähtis illalla seitsemältä (Laura asuu reilun tunnin matkan päässä, joten kylään ei kannata lähteä ihan kahdeksi tunniksi ja matkat vievät aikaa)
-Anna: Joo, sopii toki, tervetuloa!
Sitten kun Laura menee sovittuna aikana paikan päälle, onkin perheellä sovittu kaikkea muutakin menoa samaan syssyyn. Perheen teini, Olivia, on lähtenyt kaverin luokse eikä ole kotona. Isä-Mikko on viemässä Väinöä kaverisynttäreille ja jääkiekkomatsiin, tulevat joskus myöhään illalla kotiin. Anna on Islan kanssa kotona, mutta Lauran saapuessa paikalle Anna ehdottaa, että Laura jäisi Islan kanssa katsomaan elokuvaa olkkariin ja Anna lähtisi etsimään kaupasta uutta talvitakkia itselleen. Parin tunnin kuluttua Anna saapuu takaisin ja muistaa, että naapurin Elli oli kutsunut Islan ja Annan käymään. Elli ja Isla näkevät lähes päivittäin muutenkin. Isla ja Anna lähtee reilusti ennen seitsemää käymään naapurissa ja Laura miettii, miten kuluttaa aikaa ennen bussin lähtöä.
Tällaista meno tuntuu monissa tutuissa lapsiperheissä olevan. Ymmärrän, että teinejä ei välttämättä kiinnosta olla kotona, mutta entä ne perheen aikuiset? Tarvitseeko tuo päivä tunkea täyteen tekemistä tai voiko ihan suoraan sanoa, että joku muu päivä sopisi paremmin? Itsestä on myös ihan käsittämätöntä, että jos on vieraita kylässä, niin lähdetään itse johonkin kolmanteen paikkaan kylään. Ainakin omassa lapsuudessani ja nuoruudessani skipattiin tuollaiset päällekkäiset kutsut.
meillä oli ysärillä tapana, että vieraiden tullessa oltiin kaikki kotona vastaanottamassa vieraita. käytiin tervehtimässä ja esittäytymässä, jos ei tunnettu ennestään. nuoret menivät sitten huoneisiinsa, mutta juteltiin vieraille kahvipöydässä tai jos tulivat juttelemaan. tää ei taida enää olla normaalia käytöstä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska vanhempia ei kiinnosta muunkuin lahjokummit ja sisaruksia ei muisteta muutoinkaan ellei täti setä muista superlahjoin kullannnuppuja. Ei ihme että tämä uus sukupolvi on ääliökiittämätöntä ilmastoangstia vaan muodin mukaan potevaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä myös ihmettelen sitä, miten yksipuolista noista muistamisista on tullut. Olen siis itse parin lapsen kummi. Kummina saan hyvällä lykyllä muistamisina koulukuvan tai muun valokuvan postissa. Itse vien vuoden aikana tuliaiset kylään mennessä, synttärilahjan ja joululahjan.
Olisi kiva, jos joskus muistettaisiin toiseenkin suuntaan. Ei tarvitse olla mitään isoa, kunhan vaan jäisi olo, että arvostettaisiin. Ihan joku suklaarasia/kummilapsen tekemä kynttilä jouluna riittäisi.
tää kyllä näkyy muissakin ihmissuhteissa. mä muistan kaukana asuvia ystäviä synttärikorteilla, joulukorteilla tms. jos nähdään noiden juhlien aikaan, niin annan jonkun pienen lahjan. mua taas ei muisteta takaisin. oon kieltämättä miettinyt, miksi edes muistan toisten merkkipäivät tai muistan jouluna, kun samoin ei vaivauduta tekemään mulle.
Sama.
Jouluna sukulaislapsille isot lahjakasat ja edes tekstiviestiä ei lahjana kuulunut, että kiitos..
Alan ymmärtää, miksi halusin näistä ääliösukulaisista alunperinkin eroon. Ei se ikä, vaan ne tavat.
Ja vastavuoroisuutta ei ole lainkaan, on vain nirppanokkaisia mulllekaikkihetisukupolvea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää hyvät ihmiset ostako sitä roinaa. Ensinnäkään kummien tehtävä ei ole lahjoa ketään tavaroilla. Toiseksi lapsiperheet eivät juurikaan tarvitse mitään tavaroita. Olkaa läsnä läheisillenne! Se on arvokkainta, mitä voitte tehdä. Jos vanhemmat vaikuttavat väsähtäneiltä, niin tarjotkaa apuanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä myös ihmettelen sitä, miten yksipuolista noista muistamisista on tullut. Olen siis itse parin lapsen kummi. Kummina saan hyvällä lykyllä muistamisina koulukuvan tai muun valokuvan postissa. Itse vien vuoden aikana tuliaiset kylään mennessä, synttärilahjan ja joululahjan.
Olisi kiva, jos joskus muistettaisiin toiseenkin suuntaan. Ei tarvitse olla mitään isoa, kunhan vaan jäisi olo, että arvostettaisiin. Ihan joku suklaarasia/kummilapsen tekemä kynttilä jouluna riittäisi.
tää kyllä näkyy muissakin ihmissuhteissa. mä muistan kaukana asuvia ystäviä synttärikorteilla, joulukorteilla tms. jos nähdään noiden juhlien aikaan, niin annan jonkun pienen lahjan. mua taas ei muisteta takaisin. oon kieltämättä miettinyt, miksi edes muistan toisten merkkipäivät tai muistan jouluna, kun samoin ei vaivauduta tekemään mulle.
Sama.
Jouluna sukulaislapsille isot lahjakasat ja edes tekstiviestiä ei lahjana kuulunut, että kiitos..
Alan ymmärtää, miksi halusin näistä ääliösukulaisista alunperinkin eroon. Ei se ikä, vaan ne tavat.
Ja vastavuoroisuutta ei ole lainkaan, on vain nirppanokkaisia mulllekaikkihetisukupolvea.
Mitä sukupolvea oikein olette? Ei lapset TARVITSE niitä isoja lahjakasoja. Vanhemmat vielä vähemmän. -eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä myös ihmettelen sitä, miten yksipuolista noista muistamisista on tullut. Olen siis itse parin lapsen kummi. Kummina saan hyvällä lykyllä muistamisina koulukuvan tai muun valokuvan postissa. Itse vien vuoden aikana tuliaiset kylään mennessä, synttärilahjan ja joululahjan.
Olisi kiva, jos joskus muistettaisiin toiseenkin suuntaan. Ei tarvitse olla mitään isoa, kunhan vaan jäisi olo, että arvostettaisiin. Ihan joku suklaarasia/kummilapsen tekemä kynttilä jouluna riittäisi.
tää kyllä näkyy muissakin ihmissuhteissa. mä muistan kaukana asuvia ystäviä synttärikorteilla, joulukorteilla tms. jos nähdään noiden juhlien aikaan, niin annan jonkun pienen lahjan. mua taas ei muisteta takaisin. oon kieltämättä miettinyt, miksi edes muistan toisten merkkipäivät tai muistan jouluna, kun samoin ei vaivauduta tekemään mulle.
Sama.
Jouluna sukulaislapsille isot lahjakasat ja edes tekstiviestiä ei lahjana kuulunut, että kiitos..
Alan ymmärtää, miksi halusin näistä ääliösukulaisista alunperinkin eroon. Ei se ikä, vaan ne tavat.
Ja vastavuoroisuutta ei ole lainkaan, on vain nirppanokkaisia mulllekaikkihetisukupolvea.
Eikä toiset edes tajua, miten pitkän pennin noihin lahjoihin saa uppoamaan. Jos pitää ostaa lahjat vaikka kahdelle kummilapselle ja kahdelle sisaruksen lapselle, niin äkkiä uppoaa satanen. Siihen päälle vielä synttärilahjat ja muut.
Kyllä, myönnän tekeväni sitä, että otan pitkin vuotta sivuun joitakin kymppejä kerrallaan, jotta nuo lahjakasat jouluna ja muulloin ei vie sen kuukauden budjetista isoa osaa.
Kolmen päivän päästä joulusta tuli meillekin vaivalloinen kiitos lahjasta viesti. Sama syntymäpäivinä.
Eikö nykynuorisoa ole opetettu millekään tavoille vaan yltäkylläisyyteen JA kiittämättömyyteen? Itse muistin kiittää pelköstä kortistakin omassa nuoruudessa. Nykynuoret osoittavat sen, että ei ole tarvetta arvostaa menneitä sukupolvia. Kiitos kateiden sisarussuhteiden vai mistä kumpuaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun suosikki on nää superkiireiset perheet, joiden kanssa tilanne menee näin:
-Anna: Moi Laura! Koska voisit tulla käymään meillä? Islalla on kova ikävä ja haluaisi nähdä.
Inhottavaa kiristystä! Lapselle opetetaan kummin olevan palvelija joka saapuu käskystä.
Käytöstavat hukassa koko sakilta!
Vierailija kirjoitti:
Älkää hyvät ihmiset ostako sitä roinaa. Ensinnäkään kummien tehtävä ei ole lahjoa ketään tavaroilla. Toiseksi lapsiperheet eivät juurikaan tarvitse mitään tavaroita. Olkaa läsnä läheisillenne! Se on arvokkainta, mitä voitte tehdä. Jos vanhemmat vaikuttavat väsähtäneiltä, niin tarjotkaa apuanne.
Ootko yhtään lukenu tätä ketjua? Moni vanhempi haluaa niitä kalliita tavaroita tai kallista tekemistä hoplopeista huvipuistoihin ja muihin. Sekään ei riitä, että menet käymään ja leikit lasten kanssa pari tuntia niin, että vanhempi voisi ottaa vaikka torkut sohvalla, vaan vanhemman pitäisi päästä pois kotoa pidemmäksi aikaa. Tietenkin niin, ettei sinulta etukäteen kysytä, sopiiko se sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri se mielenosoituksellinen arvostuksen puute, että ei osata kiitos sanoa tai kutsua kylään muutoin kuin lahjat mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä myös ihmettelen sitä, miten yksipuolista noista muistamisista on tullut. Olen siis itse parin lapsen kummi. Kummina saan hyvällä lykyllä muistamisina koulukuvan tai muun valokuvan postissa. Itse vien vuoden aikana tuliaiset kylään mennessä, synttärilahjan ja joululahjan.
Olisi kiva, jos joskus muistettaisiin toiseenkin suuntaan. Ei tarvitse olla mitään isoa, kunhan vaan jäisi olo, että arvostettaisiin. Ihan joku suklaarasia/kummilapsen tekemä kynttilä jouluna riittäisi.
tää kyllä näkyy muissakin ihmissuhteissa. mä muistan kaukana asuvia ystäviä synttärikorteilla, joulukorteilla tms. jos nähdään noiden juhlien aikaan, niin annan jonkun pienen lahjan. mua taas ei muisteta takaisin. oon kieltämättä miettinyt, miksi edes muistan toisten merkkipäivät tai muistan jouluna, kun samoin ei vaivauduta tekemään mulle.
Sama.
Jouluna sukulaislapsille isot lahjakasat ja edes tekstiviestiä ei lahjana kuulunut, että kiitos..
Alan ymmärtää, miksi halusin näistä ääliösukulaisista alunperinkin eroon. Ei se ikä, vaan ne tavat.
Ja vastavuoroisuutta ei ole lainkaan, on vain nirppanokkaisia mulllekaikkihetisukupolvea.
Eikä toiset edes tajua, miten pitkän pennin noihin lahjoihin saa uppoamaan. Jos pitää ostaa lahjat vaikka kahdelle kummilapselle ja kahdelle sisaruksen lapselle, niin äkkiä uppoaa satanen. Siihen päälle vielä synttärilahjat ja muut.
Kyllä, myönnän tekeväni sitä, että otan pitkin vuotta sivuun joitakin kymppejä kerrallaan, jotta nuo lahjakasat jouluna ja muulloin ei vie sen kuukauden budjetista isoa osaa.
No miksi ostat?? Sisarusten lapsille en minä ainakaan osta mitään. Eivätkä veljetkään osta minun lapsilleni. Kummilasta voit varmaan muistaa jollain pienellä asialla, jonka hän tarvitsee tai joka ns. kuluu pois. Voit myös lahjaksi viedä hänet jonnekin. Antaa lahjakortin tms.
Älkää ikinä.suostuko kaksosen kummiksi.
Tavallisten marinoiden lisäksi teiltä vaaditaan samoja ja yhtä kalliita lahjoja ja aina silloin kun toinen lapsi saa.
Minä en voi sietää ainakaan omia sisarenlapsia. Sellaisia nirppiksiä että ei kiitos. Have a great life.
Voi kun riittäis se, että olisi vaan läsnä perheen elämässä. Tapaamisia on tosi vaikea saada järjestymään, kun monen kalenteri on täynnä sellaista työ-lasten harrastukset-omat harrastukset-muut tärkeämmät menot -rumbaa. Kummasti tapaaminen kuitenkin onnistuu joulun tai synttärien alla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää hyvät ihmiset ostako sitä roinaa. Ensinnäkään kummien tehtävä ei ole lahjoa ketään tavaroilla. Toiseksi lapsiperheet eivät juurikaan tarvitse mitään tavaroita. Olkaa läsnä läheisillenne! Se on arvokkainta, mitä voitte tehdä. Jos vanhemmat vaikuttavat väsähtäneiltä, niin tarjotkaa apuanne.
Ootko yhtään lukenu tätä ketjua? Moni vanhempi haluaa niitä kalliita tavaroita tai kallista tekemistä hoplopeista huvipuistoihin ja muihin. Sekään ei riitä, että menet käymään ja leikit lasten kanssa pari tuntia niin, että vanhempi voisi ottaa vaikka torkut sohvalla, vaan vanhemman pitäisi päästä pois kotoa pidemmäksi aikaa. Tietenkin niin, ettei sinulta etukäteen kysytä, sopiiko se sinulle.
Oletan, että tämä on enemmän joku maaseudun ongelma. Kaupungissa en ole todellakaan törmännyt vastaavaan enää vuosikausiin. Oma ongelmani on nimittäin päinvastainen. Haluttaisiin tuoda meille tavaraa, jolla kukaan ei tee mitään.
Alue: Aihe vapaa
alapeukuttaja taitaa olla näitä multitaskaajia, jotka sopivat sata menoa päällekkäin ja kummitkin kutsutaan noin kylään vaan, jotta saadaan lahja...