Milloin elämä sukulaislasten/kummilasten kanssa on muuttunut tällaiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Yhden lapsen kummit eivät koskaan kysy mitä hän haluaa tai tarvitsee. Lahjat on ihan mitä sattuu.

toivotte kuitenkin liikoja lahjojen suhteen

Varmasti on tällaista suuntausta. Puolison sukulaisissa on paljon vauvaperheitä. Olen huomannut heidän valikoivan monta kummia (esim 6 hlöä) Onko sellainen yleistä? Ja varakkuuden perusteella. Onneksi ei edes tarvitse esittää köyhää.

Itselleni ei tällainen käytös ole tuttua, mutta omat lapseni ovatkin molemmat vielä alle 5-vuotiaita. Minua taas harmittaa, että meillå sukulaiset ovat pelkkiä tavarantuojia ja jäävät etäisiksi lapsille. Toivoisin että lapset saisivat viettää esim 1-2 krt vuodessa aikaa tätien kanssa ihan arkista yhdrssäoloa, jolloin he voisovat tutustua toinen toisiinsa. Ruokaa laittaen, leipoen, retkeillen, pyöräillen, leikkipuistossa yms. mikä vaan nyt tuntuisi rennolta yhteiseltä tekemiseltä. Mutta ei. Saamme paketin ja lapsi yrittää muistella, kuka onkaan se sukulainen, joka toi tämän ja tunnemmeko hänet. Itse viemme lapsemme sitten kalliisiin huvipuistoihin tms.

Meilläpäin ei ole tuollaista, vaan nykyäänkin käyttäydytään fiksusti.

Voi, se ei ole koskaan ollutkaan tuollaista. Mikä kummiautomaatti sä oikein kuvittelet olevasi, tai kummina tärkeä? Törkeää hyväksikäyttöä jo sinun lapsuudessasi, jos mä olisin jonkun kummi, en haluaisi nähdäkään sitä lasta! Kummeja tarvitaan ainoastaan ristiäisten järjestämiseen, ihme h o m o na kuvittelet olevasi oikeutettu häiritsemään kummiesi elämää!!!!

Ja miksi ITSE VALITAT, etkö osaa luoda raameja omalle kummiudellesi? Älä valita, aikuinen ihminen, vaan luo sellaiset raamit itsellesi, joissa haluat elää!

Vierailija kirjoitti:

isoin ongelma musta on arvostuksen puute ja kiittämättömyys. kun muistan lasta esimerkiksi laittamalla hänelle postikortin/pienen postipaketin, en saa mitään kiitosta. ei edes viestiä, että paketti on tullut perille. jos annan kasvotusten synttärilahjan, niin kouluikäinenkään ei osaa itse kiittää eikä vanhemmat patista "mites sanotaan?" kuten omat vanhempani aikoinaan tekivät, jos en olisi muistanut kiittää. eivätkä ne vanhemmatkaan kiitä.

Olen yläkoulun äikän ope, ja tuo lasten välinpitämättömyys on johtanut siihen, että en enää tee mitään ylimääräistä oppilaiden eteen. Ennen halusin vetää kivoja projekteja kuten teatteria jne joista oppilaat pitivät, mutta viime vuonna käynyt liian työlääksi, eivätkä oppilaat arvosta.

Ennen kummit oli lähellä ja siksi oli mahdollista olla lapsen elämässä mukana ja rahaa ei ollut tavaraan

Vierailija kirjoitti:

Itselleni ei tällainen käytös ole tuttua, mutta omat lapseni ovatkin molemmat vielä alle 5-vuotiaita. Minua taas harmittaa, että meillå sukulaiset ovat pelkkiä tavarantuojia ja jäävät etäisiksi lapsille. Toivoisin että lapset saisivat viettää esim 1-2 krt vuodessa aikaa tätien kanssa ihan arkista yhdrssäoloa, jolloin he voisovat tutustua toinen toisiinsa. Ruokaa laittaen, leipoen, retkeillen, pyöräillen, leikkipuistossa yms. mikä vaan nyt tuntuisi rennolta yhteiseltä tekemiseltä. Mutta ei. Saamme paketin ja lapsi yrittää muistella, kuka onkaan se sukulainen, joka toi tämän ja tunnemmeko hänet. Itse viemme lapsemme sitten kalliisiin huvipuistoihin tms.

Minulla on kolme kummilasta. Ei vain ollut aikaa ottaa kummilapsia viettämään kivoja leivontaviikonloppuja. Oli omatkin lapset hoidettavana viikinloppuisin ja halusin myös itsekkin levätä, ilman että olisin ollut se kiva täti, joka ottaa vuorotellen kolmea kummilasta leipaisemaan ja viettämään aikaa minun kanssa. Kyllä oma perhe meni edelle.

Erosin sitten kirkosta, ettei kukaan pyydä enää kummiksi. Omien lasten kummien kanssa sovittiin, että ei mitään velvoitteita. Vain nimi paperissa. Hyvin toimi. Ei voi olettaa, että joku tutravapariskunta joutaa alkamaan 18 vuodeksi läheiseksi aikuiseksi juuri minun lapselle. Onhan heillä omakin elämä

Minua välillä melkein nolottaa, kun kummilapseni perheeltä saamani muistamiset jouluisin ja joinakin syntymäpäivinäni ovat arvokkaampia kuin kummilapselle hankkimani lahja.

Loistava keskustelu! Tämä on vain yksi esimerkki kuinka pinnallista ja ulkokohtaista kaikki on. Minua on kysytty kummiksi ja olen kieltäytynyt. En halua olla kävelevä rahapussi ja lapsenlikka.

Mikä siinä on että enää ei riitä mukava yhdessäolo? Elokuvien katselu ja herkuttelu, kivat pelit ja leikit. Lapset on peilejä vanhemmistaan, eivät he itse keksi vaatia ellei siihen opeteta.

Ihmiset ei näemmä viihdy yhdessä.

Kummius kierouttaa normaalit välit hyvänsikäytöksi. Ihan riippumatta siitä mitä vanhemmat selittävät kummiksi pyytäessään. Se tapahtuu pikkuhiljaa. Eli ei kannata suostua kummiksi.

Kun mun kummi kävi kylässä, sitä odotettiin kovasti, koska äiti ja kummini olivat hyviä ystäviä. Heillä oli mukavaa yhdessä, joten kaikilla oli mukavaa.

Joskus kummi toi mulle suklaalevyn. Se oli tietysti ekstrakivaa, muttei välttämätöntä. Synttäripäivänä tuli joskus kortti.

En jaksanut lukea kuin ekan sivun, mutta taas on todettava, että minkä himskatin vuoksi te ihmiset suostutte olemaan tuollaisia lapasia? Miksi te annatte muiden määrätä ja ohjata elämäänne? Miten te ylipäätään olette päätyneet kummiksi tuollaisen perheen lapselle? SItten ainoa helpotus on valittaa täällä palstalla, kuinka kamalia ihmisiä ovat. Ei niitä tarvitse kenenkään kestää, olkoon sukua tai kummiperhettä tai mitä tahansa. Opetelkaa kohteliasta jämäkkyyttä ja sana "ei".

Ei kuulosta tutulta sen takia että meidän piireissä toimii, ja on kautta aikojen toiminut, vastavuoroisuusperiaate. Eli kun kutsutaan kummit/ sukulaiset/ ystävät meille, me syötetään heidät meidän piikkiin. Jos kummit/ sukulaiset/ ystävät kutsuu lapset tai koko perheen kylään ruokkivat he meidät.

Kuulostaa ihan naurettavalta, että kutsuisin kummilapseni meille ja olettaisin että hän tulee säkillisen ruokaa ja huvipuistorahojen kanssa. Kyllä isäntäväki kestitsee kutsumansa vieraat. Eri asia, jos pyytäisin saada tuoda lapseni hoidettavaksi, niin silloin tietenkin pistäisin kiitokseksi ja palkaksi mukaan ruokia tai rahaa. Tai jos pyytäisin, että voitteko käyttää lasta jossakin maksullisessa huvituksessa, kun en itse millään pääse, niin silloin myös rahat mukaan. Pientä käyttörahaa lapsille annetaan mukaan myös jos ovat vaikka viikon mummolassa ja on oletettavaa että käyvät jossain missä rahaa voi käyttää. Yleensä silti tulevat rahojensa kanssa takaisin kotiin, koska isovanhemmat ovat kustantaneet jäätelöt, pääsyliput ja pillimehut.

Ei ole myöskään tuttua tuo, että nuristaan tylsyyttä tai epäkiinnostavia tekemisiä kyläpaikassa.

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulosta tutulta sen takia että meidän piireissä toimii, ja on kautta aikojen toiminut, vastavuoroisuusperiaate. Eli kun kutsutaan kummit/ sukulaiset/ ystävät meille, me syötetään heidät meidän piikkiin. Jos kummit/ sukulaiset/ ystävät kutsuu lapset tai koko perheen kylään ruokkivat he meidät.

Kuulostaa ihan naurettavalta, että kutsuisin kummilapseni meille ja olettaisin että hän tulee säkillisen ruokaa ja huvipuistorahojen kanssa. Kyllä isäntäväki kestitsee kutsumansa vieraat. Eri asia, jos pyytäisin saada tuoda lapseni hoidettavaksi, niin silloin tietenkin pistäisin kiitokseksi ja palkaksi mukaan ruokia tai rahaa. Tai jos pyytäisin, että voitteko käyttää lasta jossakin maksullisessa huvituksessa, kun en itse millään pääse, niin silloin myös rahat mukaan. Pientä käyttörahaa lapsille annetaan mukaan myös jos ovat vaikka viikon mummolassa ja on oletettavaa että käyvät jossain missä rahaa voi käyttää. Yleensä silti tulevat rahojensa kanssa takaisin kotiin, koska isovanhemmat ovat kustantaneet jäätelöt, pääsyliput ja pillimehut.

Ei ole myöskään tuttua tuo, että nuristaan tylsyyttä tai epäkiinnostavia tekemisiä kyläpaikassa.

...jatkan... Saatikka että isäntäväki häipyisi omille teilleen tai hääräiso omissa toimissaan kun tulee vieraita. 🙄

Hahha! Päivän naurut. Sukulaiset eivät ole seitsemän vuoden aikana vieneet lapsiani yh-tään mi-hin-kään tai hoitaneet edes paria tuntia. Että sellaista joo tosiaan on tämä nykyaika. Ihanaa yhteisöllisyyttä ja lähimmäisenrakkautta. Tuovat kyllä turhaa tavaraa, jota kukaan ei tarvitse. Ne ovat sitten täällä pienessä kodissa riesana.

Vein vuosikausia joulu- ja synttärilahjan kummipojalle. Niistä ei kertaakaan lausuttu edes yksinkertaista kiitosta ojentamis/avaamistilanteessa, ei poika itse, ei äitinsä. Sen sijaan kerran poika ilmaisi itse että tyhmä lahja. Tähänkään äiti ei puuttunut mitenkään. Jos en ollut itse lahjaa antamassa, ei myöskään kertaakaan ole tullut jälkikäteen kiitos-viestiä, esim. jouluaaton jälkeen. Uhrasin lahjoihin paljon ajatusta eivätkä olleet mitään halpoja.

Vierailija kirjoitti:

Vein vuosikausia joulu- ja synttärilahjan kummipojalle. Niistä ei kertaakaan lausuttu edes yksinkertaista kiitosta ojentamis/avaamistilanteessa, ei poika itse, ei äitinsä. Sen sijaan kerran poika ilmaisi itse että tyhmä lahja. Tähänkään äiti ei puuttunut mitenkään. Jos en ollut itse lahjaa antamassa, ei myöskään kertaakaan ole tullut jälkikäteen kiitos-viestiä, esim. jouluaaton jälkeen. Uhrasin lahjoihin paljon ajatusta eivätkä olleet mitään halpoja.

Kysyitkö koskaan, että tarvitsevatko/haluavatko he edes niitä lahjoja? Minä ja perheeni hukumme nimittäin turhiin tavaroihin. Odotetaan suurta kiitollisuutta, vaikka todellisuudessa ne tavarat ovat vain suuri ongelma. Voi antaa myös aineettomia lahjoja, kuten aikaa.

Miksi kukaan edes rupeaa kummiksi enemmälle kuin yhdelle lapselle? Kummiuden tarkoitus on nykyään ihan hukassa.

Ei tarvitse mitään lahjoja, jos jotain, niin mukavaa tekemistä yhdessä.

Nykyään lapsilla on kaikkea muutenkin aivan liikaa.

Huomattu on. Itse olen sairastava osapäivätöihin silloin tällöin kykenevä sukulaistäti ja kummi. Olen jo vuosia sitten ottanut lahjanuorakseni, ja sen sanonut vanhemmille myös, että ostan lahjoja ajatuksella "jokin pieni muistaminen". En myöskään käytä rahaa kuin maksimissaan kympin. Teen kyllä paljon itse, ja sillä tavalla ilmaiseksi, että minulta löytyy itseltäni jo materiaalit, ja vain kokoan ne esim. villasukiksi tai tyynyliinaksi. Eniten on harmittanut se että näen lapsia todella vähän, koska kun pyydettäisiin lasta edim. hoitamaan (mitä tekisin mielelläni) niin meille ei voida tuoda sitä hoidettavaa lasta, vaan hoitajaksi kelpaa vain se joka omalla rahalla ja kyydillä tulee lapsen kotiin hoitamaan, koska on niiiin vaivalloista kyyditä lasta itse minun luokseni. Rahasta se ei heillä ole kiinni, vaan viitsimisestä, ja on helpompi hoidattaa lapsi sellaisella joka omilla bensoilla tulee kotiin, niin eoi tarvitse tehdä mitään hoidin eteen itse.