Milloin elämä sukulaislasten/kummilasten kanssa on muuttunut tällaiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Itselleni ei tällainen käytös ole tuttua, mutta omat lapseni ovatkin molemmat vielä alle 5-vuotiaita. Minua taas harmittaa, että meillå sukulaiset ovat pelkkiä tavarantuojia ja jäävät etäisiksi lapsille. Toivoisin että lapset saisivat viettää esim 1-2 krt vuodessa aikaa tätien kanssa ihan arkista yhdrssäoloa, jolloin he voisovat tutustua toinen toisiinsa. Ruokaa laittaen, leipoen, retkeillen, pyöräillen, leikkipuistossa yms. mikä vaan nyt tuntuisi rennolta yhteiseltä tekemiseltä. Mutta ei. Saamme paketin ja lapsi yrittää muistella, kuka onkaan se sukulainen, joka toi tämän ja tunnemmeko hänet. Itse viemme lapsemme sitten kalliisiin huvipuistoihin tms.

Mulla olisi juuri tällaiseen halua ja aikaa ja kiinnostusta. Ainoa mitä ei ole on raha. Olisin päässyt kummilastani hoitamaan, tai siis hän olisi  voinut tulla luokseni, kun perheellä oli hoitajan puutetta muutaman viikon pätkän. Mitään ei sitten h-hetkellä kuulunut, ja olivatkin saaneet lapsn hoitoon isovanhemmille, jotka matkasivat 30km suuntaansa päivittäin hoitamaan lasta ilmaiseksi ja omaan piikkiinsä kulkemisbensat. Eli raha se silti on mikä ratkaisee, oli se lahjojen muodossa tai muuta ylläpitoa, polttoaineesta maksamista.

Up

Itse lopetin lahjojen antamisen kummilapselle kun täytti 15 sillä en voinut omilla aikuisopiskelijan varoillani antaa hänelle 100 euroa joka joulu ja merkkipäivä. Se on jo kuun ruokarahani.

Jo muutamaa vuotta tätä aiemmin kun lapsi oli 12, olin läsnä kun availi (vielä tosi herttaisilta) isovanhemmiltaan tulleita kortteja joissa rahalahjat. Avasi kuoren, ei katsonut korttia vaan viskasi sen lattialle ja käsi kähmi kirjekuoresta rahaa. 100e oli "ok" mutta mummunsa antamasta 50e setelistä sai raivarit ja kirosi summan vähyyttä. Ja oli pahalla tuulella seuraavat tunnit.

Muistan vieläkin sen korttien lattialle viskaamisen ja rahan kahmimisen kuorista... Olin vaan niin tyrmistynyt.

Ja tilanne meni siihen että äitinsä suuttui minulle verisesti kun lopetin lapsen lahjomisen.

Olen tältä palstalta oppinut että rippikoulun jälkeen voi lopettaa lahjonnan. Niinpä odotan että kummilapset pääsevät siihen ikään ja lähetän kortit vielä kunnes ovat 18. Valmistujaiset / ylppärit käyn jos kutsutaan ja vien lahjan.

Monista on tullu itsekkäitä ja kiireisiä. Ei muka ehditä antaa aikaa sille lapsen tädille, sedälle tai kummille, mutta kalliit lahjat tai kalliiden menojen kustantaminen kyllä kelpaa. Eipä vaatisi paljon laittaa perään kiitoksia kuvaviestillä tai postikorttia ja suklaalevyä postissa.

Onpa kamalaa! Mutta onko niitä lapsia pakko ottaa hoitoon? Mietin myös, miten ihmeessä olet ajautunut tuollaiseen tilanteeseen, että sinun vierailusi katsotaan lapsenhoitotarjoukseksi? En voisi kuvitellakaan, että kukaan olettaisi minun vahtivan lapsiaan, kun menen heille vierailulle.

Tässä omia kokemuksia:

Oma lapsuus: ei käyty keskenään juuri muualla kylässä kuin mummolassa. Joskus oltiin tädillä ja sedällä, mutta ei kyllä tehty mitään erikoista. En muista oliko viemisiä mukana, luulen että ei. On tietysti aina mahdollista että vanhempani maksoivat tästä lastenhoitoavusta tai jotenkin muuten korvasivat sen, mutta en siitä tiedä.

Nykyään: minulla ja miehelläni on yhteensä 3 kummilasta. Ei olla ikinä hoidettu heistä ketään. Kukaan heistä ei ole ollut meillä kylässä ilman vanhempiaan. Jokaisen vanhemmat pysyy kotona ja pitää meille seuraa, jos käymme heidän luonaan vierailulla. Vierailun aikana lapset on yleensä kotona (näistä vanhin ei välttämättä aina ole), mutta saattavat leikkiä omia leikkejään, eli eivät välttämättä vietä aikaa meidän kanssa, mutta mielestäni se on ihan ok, koska lasten vanhemmat ovat meidän ystäviä, joten riittää, että he viettävät aikaa meidän kanssa, jos lapset haluavat tehdä muuta. Antamistamme lahjoista ei ole koskaan valitettu (joskaan läheskään kaikista ei ole myöskään kiitetty). Ollaan annettu kaikenlaista noin 10 euron palapelistä 50 euron lahjakorttiin (vähän siis riippuen myös lapsen iästä, mutta ei vanhemmallekaan lapselle 50 euron arvoinen lahja ole mikään vakio todellakaan). Osalta ollaan myös saatu joinain jouluina pieni muistaminen itselle, yleensä jotain syötävää kuten suklaarasia tms.

Jos minut nakitettaisiin kysymättä lastenvahdiksi (ilman että kyseessä olisi joku oikeasti hätätilanne), niin tekisin kyllä hyvin selväksi lapsen vanhemmalle/vanhemmille mitä mieltä olen sellaisesta. En muutenkaan ole mitään lastenvahtityyppiä (olen siis erittäin huono lasten kanssa), mutta jos minua pyydettäisiin lasta vahtimaan, niin voisin siihen suostuakin. Siitä en kuitenkaan pidä, jos se tehdään pakolla.

Ap:n kuvailemat tilanteet ei siis ole millään muotoa mulle tuttuja ja hyvä niin. En katselisi tuollaista touhua. Tarvittaessa pistäisin vaikka välit poikki, koska onhan tuo törkeää. En itse koe, että minulta kummina erityisesti odotettaisiin yhtään mitään. En koe, että edes pientä joulu- tai synttärilahjaa olisi mitenkään pakko ostaa. Itseasiassa kerran meinasin jättää ostamatta ja laittaa vaan viestiä, että nyt ei oma jaksaminen riitä lähteä etsimään kaupasta yhtikäs mitään. Mutta hyvä mieli kyllä tuli, kun asiat sitten lutviutuivatkin niin, että onnistuin lahjan hankkimaan.

Vierailija kirjoitti:

Yhden lapsen kummit eivät koskaan kysy mitä hän haluaa tai tarvitsee. Lahjat on ihan mitä sattuu.

Ja sinä et voi heille oma-aloitteisesti kertoa, mitä lapsi toivoisi tai haluaisi? 

Itse toivoisin, että kummilapseni äiti ilmoittaisi hyvissä ajoin mitä lapsi toivoo tai tarvitsee synttäri- ja joululahjaksi. Toki joskus voisi käydä niin, että toive/tarve ei olisi sellainen, mitä kykenen toteuttamaan (esim. liian kallis), mutta sama ongelmahan on silloin, kun nyt joudun sitä itse kysymään. Yleensä kun kysyn ei tämä äiti ole ehtinyt asiaa yhtään miettimään eikä kyselemään lapselta. Aivan sama, vaikka kyselyn laittaisi paria päivää ennen. Eli toivoisin vähän ennakointia häneltä, se helpottaisi itseä. Kun hänkin tietää, että aina sen lahjan hankin, enkä haluaisi kuitenkaan mitään turhaa antaa. Toki hänellä voi olla taustalla se ajatus, ettei halua vaatia mitään, mutta en itse kokisi sitä vaatimisena niin kauan, kun toiveet pysyy kohtuullisina.

Onpa kiva löytää vertaistukea tästä keskustelusta, monesti olen pään sisällä itsekseni miettinyt, kuinka hulluksi tämä kummimeno on mennyt.

Meillä on miehen kanssa kaksi kummilasta, ja jos näin itseä saa kehua, niin mielestäni me olemme hyviä kummeja. Vietetään kummilasten kanssa aikaa, käydään kylässä ja otetaan lapsia kylään, muistetaan hyvillä lahjoilla jouluna ja synttäreinä, tuodaan tuliaisia jos käydään reissussa, viedään kummilapsia pikaruokalaan, eläintarhaan, HopLopiin, shoppailemaan, vietetään leffailtoja jne jne. Meillä ei ole lapsia joten tehdään tämä mielellään ja lapsetkin ovat vaikuttaneet tykkäävän. Ja jos jotain ollaan tehty niin ollaan myös kustannettu, mikä on meille täysin ok.

Toisen kummilapsen perheessä kaikki on aina mennyt hyvin ja mitään ongelmia ei ole tullut. Kun he pyysivät kummiksi, sanoivat että mitään velvollisuuksia ei ole eivätkä odota että kummit ovat jotain lahja-automaatteja.

He ovat aina kiitollisia avusta ja lahjoista, muistavat jouluna esim. kortilla ja kukalla tai vaikka viinipullolla, antavat koulukuvia ja laittavat vaikka whatsappissa lapsen kuvia jos jotain hauskaa on sattunut.

Toisen kummilapsen perhe on myös perhetuttuja, mutta kummiuden myötä välit heihin ovat viilentyneet. Koskaan ei ole tullut minkäänlaista kiitosta lahjoista, jotka ovat aina olleet viimeisen päälle toiveiden mukaiset, eikä myöskään kun ollaan lapselle järjestetty aktiviteetteja. Kaiken huippu oli, kun toivat joulukortin tammikuun toisella viikolla, koska ”eihän me edes muistettu tätä teille tuoda ennen joulua”. En tietenkään oleta, että pitäisi jossain kiitollisuudenvelassa elää, kun vietämme kummilapsen kanssa aikaa, mutta kyllä vaikkapa ”kiitos lahjasta” tekstari olisi kiva jouluna.

Tuo kuljetusasia on kyllä niin raivostuttavaa!! Muistakin itsekin lapsuudestani, että kylään/hoitoon mentäessä meidät lapset aina vietiin niihin hoitopaikkoihin ja haettiin pois. Nykyään oletetaan, että hoitaja/kummi tulee pahimmillaan 1,5-2h per suuntaansa julkisilla paikkakunnalle, missä ei edes pääse hoitokeikan aikana itsenäisesti kauppaan. Siinä elää muiden tähteillä jääkaapista ronkkien kököttäen koko päivän toisen kotona. Täysin käsittämätöntä, en voi ymmärtää ollenkaan! Kylään ei myöskään kutsuta muuten vaan, vain näille yksinäisille koko päivän hoitokeikoille.

Vierailija kirjoitti:

Onpa kamalaa! Mutta onko niitä lapsia pakko ottaa hoitoon? Mietin myös, miten ihmeessä olet ajautunut tuollaiseen tilanteeseen, että sinun vierailusi katsotaan lapsenhoitotarjoukseksi? En voisi kuvitellakaan, että kukaan olettaisi minun vahtivan lapsiaan, kun menen heille vierailulle.

Tässä omia kokemuksia:

Oma lapsuus: ei käyty keskenään juuri muualla kylässä kuin mummolassa. Joskus oltiin tädillä ja sedällä, mutta ei kyllä tehty mitään erikoista. En muista oliko viemisiä mukana, luulen että ei. On tietysti aina mahdollista että vanhempani maksoivat tästä lastenhoitoavusta tai jotenkin muuten korvasivat sen, mutta en siitä tiedä.

Nykyään: minulla ja miehelläni on yhteensä 3 kummilasta. Ei olla ikinä hoidettu heistä ketään. Kukaan heistä ei ole ollut meillä kylässä ilman vanhempiaan. Jokaisen vanhemmat pysyy kotona ja pitää meille seuraa, jos käymme heidän luonaan vierailulla. Vierailun aikana lapset on yleensä kotona (näistä vanhin ei välttämättä aina ole), mutta saattavat leikkiä omia leikkejään, eli eivät välttämättä vietä aikaa meidän kanssa, mutta mielestäni se on ihan ok, koska lasten vanhemmat ovat meidän ystäviä, joten riittää, että he viettävät aikaa meidän kanssa, jos lapset haluavat tehdä muuta. Antamistamme lahjoista ei ole koskaan valitettu (joskaan läheskään kaikista ei ole myöskään kiitetty). Ollaan annettu kaikenlaista noin 10 euron palapelistä 50 euron lahjakorttiin (vähän siis riippuen myös lapsen iästä, mutta ei vanhemmallekaan lapselle 50 euron arvoinen lahja ole mikään vakio todellakaan). Osalta ollaan myös saatu joinain jouluina pieni muistaminen itselle, yleensä jotain syötävää kuten suklaarasia tms.

Jos minut nakitettaisiin kysymättä lastenvahdiksi (ilman että kyseessä olisi joku oikeasti hätätilanne), niin tekisin kyllä hyvin selväksi lapsen vanhemmalle/vanhemmille mitä mieltä olen sellaisesta. En muutenkaan ole mitään lastenvahtityyppiä (olen siis erittäin huono lasten kanssa), mutta jos minua pyydettäisiin lasta vahtimaan, niin voisin siihen suostuakin. Siitä en kuitenkaan pidä, jos se tehdään pakolla.

Ap:n kuvailemat tilanteet ei siis ole millään muotoa mulle tuttuja ja hyvä niin. En katselisi tuollaista touhua. Tarvittaessa pistäisin vaikka välit poikki, koska onhan tuo törkeää. En itse koe, että minulta kummina erityisesti odotettaisiin yhtään mitään. En koe, että edes pientä joulu- tai synttärilahjaa olisi mitenkään pakko ostaa. Itseasiassa kerran meinasin jättää ostamatta ja laittaa vaan viestiä, että nyt ei oma jaksaminen riitä lähteä etsimään kaupasta yhtikäs mitään. Mutta hyvä mieli kyllä tuli, kun asiat sitten lutviutuivatkin niin, että onnistuin lahjan hankkimaan.

Nää tilanteet ei oo koskaan mitenkään yksinkertaisia ja helppoja sille tädille/sedälle/kummille. 

Aika monelle se lapsi on rakas ja tärkeä, vaikka perheen kanssa ollaan eri mieltä kasvatustavoista (ei opeteta kiittämään, halutaan kalliita tavaroita jne). Jos vaihtoehtona on se, ettei ole ollenkaan tekemisissä lapsen kanssa, niin ei sekään helppo ratkaisu ole. Eikä sille pienelle lapselle voi sanoa, että muuten kyllä olisin kanssasi, mutta en hyväksy vanhempiesi käytöstä. Ei se pieni lapsi sitä ymmärrä. Lapsi luultavasti vain miettisi "mikä vika minussa on, kun se ei halua nähdä minua".

mulle on jääny mieleen ihan valokuvakin, joka on otettu ollessani n. 15 v teini. olin lähdössä äidin siskon luokse helsinkiin muutamaksi päiväksi. äiti antoi mulle mukaan liki 200 euroa matkaa varten, eurot oli silloin uusi juttu ja tuosta hetkestä oli otettu kuvakin, kun ihmettelin, miten rahamäärä tuntui hurjalta. noilla rahoilla siis maksettiin niitä pääsymaksuja, ravintolakäyntejä ja muita. taisi joukossa olla käyttörahaakin, jotta sain shoppailla.

En kyllä ottaisi kummilapsia yökylään ellei jokin hätätilanne olisi päällä. Ovat jääneet sen verran etäisiksi muutenkin. Lahjat ovat kyllä kelvanneet sen pari krt vuodessa kun ollaan nähty. Yhden kummilapsen perhe muistaa jouluisin viinipullolla tms mutta muilta ei aina tule edes kiitosta. Koen lahjojen antamisen kuitenkin vähemmän kuluttavaksi kuin sen jos pitäisi kummilapsia viedä johonkin paikkoihin. Omien lasten kanssa on menoja riittävästi, enempää en jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Yks puhui tuosta, kuinka monien menojen hinnat on kohonneet ihan poskettomiksi. Tässäpä esimerkki:

Vanhemmat pyytävät, että pk-seudulla asuva Kaisa-kummitäti ottaisi Kiia-kummitytön yökylään kesälomalla. Kesäinen viikonloppu (la-su) ei tule Kaisalle mitenkään halvaksi, sillä pikkupaikkakunnalla asuvalla Kiialla on monia toiveita kesälomareissunsa suhteen. Vanhemmat eivät anna Kiialle rahaa mukaan ja ajattelevat, että eiköhän kummi voi kummityttöään hemmotella "kerran vuodessa". Vanhemmat tuovat Kiian kylään ja kaasuttavat autollaan kylpyläviikonlopun viettoon.

Mihin Kaisalla menee rahaa:

-viikonlopuksi Kiialle metro/bussi/lähijunaliput 10 e (kiertelyä monessa paikassa), Kaisalta löytyy matkakortilta itselleen kautta.

-kahvilassa käynti: Kaisalle kahvi ja suolainen piirakka 10 e, Kiialle erikoislimu ja kakkupala 10 e, joista osa jää syömättä. Yht. 20 e.

-kiertelyä Forumissa, Itiksessä tai muussa ostoskeskuksessa. Kaisa ostaa Kiialle 15 e t-paidan, jota Kiia kinuaa.

-vierailu Lintsille, rannekkeet molemmille, hampurilaisateriat ja hattarat Lintsillä, yht. 100 e.

-seuraavana päivänä käynti elokuvissa, liput 30 e ja leffaeväät leffateatterin aulasta 10 e (Kiia haluaa leffateatterin poppareita ja erikoiskarkkeja, joita ei saa marketista tai kotipaikkakunnalta)

-ennen kotiin lähtöä leffan jälkeen Kiia ja Kaisa käyvät pizzalla, yht. 25 e.

Tällaiselle viikonlopulle tulee hintaa jo yli 200 euroa. Pieni- tai keskituloinen voi miettiä, kuinka usein tuollaisia kulutusviikonloppuja tulee vietettyä omalla kohdalla. 

Hirveästi ohjelmaa yhdeksi viikonlopuksi! Joko Linnanmäki tai leffa ja pizza, Kaisa hyvä. Ei ole pakko toteuttaa ihan kaikkia Kiian toiveita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yks puhui tuosta, kuinka monien menojen hinnat on kohonneet ihan poskettomiksi. Tässäpä esimerkki:

Vanhemmat pyytävät, että pk-seudulla asuva Kaisa-kummitäti ottaisi Kiia-kummitytön yökylään kesälomalla. Kesäinen viikonloppu (la-su) ei tule Kaisalle mitenkään halvaksi, sillä pikkupaikkakunnalla asuvalla Kiialla on monia toiveita kesälomareissunsa suhteen. Vanhemmat eivät anna Kiialle rahaa mukaan ja ajattelevat, että eiköhän kummi voi kummityttöään hemmotella "kerran vuodessa". Vanhemmat tuovat Kiian kylään ja kaasuttavat autollaan kylpyläviikonlopun viettoon.

Mihin Kaisalla menee rahaa:

-viikonlopuksi Kiialle metro/bussi/lähijunaliput 10 e (kiertelyä monessa paikassa), Kaisalta löytyy matkakortilta itselleen kautta.

-kahvilassa käynti: Kaisalle kahvi ja suolainen piirakka 10 e, Kiialle erikoislimu ja kakkupala 10 e, joista osa jää syömättä. Yht. 20 e.

-kiertelyä Forumissa, Itiksessä tai muussa ostoskeskuksessa. Kaisa ostaa Kiialle 15 e t-paidan, jota Kiia kinuaa.

-vierailu Lintsille, rannekkeet molemmille, hampurilaisateriat ja hattarat Lintsillä, yht. 100 e.

-seuraavana päivänä käynti elokuvissa, liput 30 e ja leffaeväät leffateatterin aulasta 10 e (Kiia haluaa leffateatterin poppareita ja erikoiskarkkeja, joita ei saa marketista tai kotipaikkakunnalta)

-ennen kotiin lähtöä leffan jälkeen Kiia ja Kaisa käyvät pizzalla, yht. 25 e.

Tällaiselle viikonlopulle tulee hintaa jo yli 200 euroa. Pieni- tai keskituloinen voi miettiä, kuinka usein tuollaisia kulutusviikonloppuja tulee vietettyä omalla kohdalla. 

Hirveästi ohjelmaa yhdeksi viikonlopuksi! Joko Linnanmäki tai leffa ja pizza, Kaisa hyvä. Ei ole pakko toteuttaa ihan kaikkia Kiian toiveita.

eipä ne toiveet Kiiasta ja vanhemmista kohtuuttomia ole, jos se Kiia pääsee kerran vuodessa jonnekin tuollaiseen reissuun tai jos asuvat jossain perähikiällä, jossa noita mahdollisuuksia ei edes ole.

Mitä mä odotan/olisin valmis tarjoamaan näissä lapsiperhevierailuissa:

+Kutsun mielelläni koko perheen käymään: haluan jutella aikuisten kanssa kuulumisista rauhassa sekä leikkiä lasten kanssa siinä samalla. Jos menen käymään lapsiperheessä, niin haluan nähdä niitä aikuisiakin ja jutella heidän kanssaan, en vain olla yksin lasten kanssa. Kyllä mua kiinnostaa myös aikuisten kuulumiset. Tulee kurja olo, jos aikuisia ei kiinnosta ollenkaan minun kuulumiseni, vaan odotetaan mun olevan yksin lasten kans.

+Jos perhe viipyy pidempään luonani, niin laitan ruoan. Teen ihan tavallista kotiruokaa, jonka pitäisi käydä lapsiperheellekin (kinkkukiusausta, itsetehtyä pizzaa tms). Huomioin allergiat. Jos on parin tunnin vierailu, niin laitan kahvit ja paria sorttia tarjottavaa (täytettyjä croissantteja, marjapiirakkaa, keksejä tms). Jos menen kylään, niin toivon, että ruokapuoli on huomioitu edes jotenkin. En mene penkomaan toisten kaapeista syötävää.

+Leikin tai teen lasten kanssa muuta mukavaa. Varaan kotiini ikätason mukaista tekemistä/leluja esille. Pelataan pelejä, askarrellaan, leivotaan, käydään leikkipuistossa tai ollaan pihalla, piirretään katuliiduilla, katsotaan elokuva dvd:ltä tms. Teen näitä asioita mielelläni, mutta en niin, että lapset jäävät täysin yksin minun vastuulleni ja vanhemmat poistuisivat paikalta.

Mulla oli aikoinaan kivat kummit, joiden kans nähtiin satunnaisesti max. pari kertaa vuodessa. Kummit silti muistivat mua laittamalla esim. postikortteja ja synttärilahjan. Tulin noista tosi iloiseksi ja kiitettiin niistä.

Nyt kun muistan omia kummilapsia samalla tavalla, niin ei kiitosta kuulu, vaikka nykyisin on kaikki whatsappit, tekstarit, some ja muu. Paras oli, kun olin laittanut kummilapsen synttärilahjan paperikassiin lahjapaperiin käärimisen sijasta, niin täällä palstalla vedottiin siihen, ettei lapsi edes tajua saavansa lahjaa jos se ei ole paketoitu paperiin, joten ei lapsi osaa kiittääkään siitä. Paljon on maailma muuttunut siitä, kun itse olin lapsi...

Vierailija kirjoitti:

Mitä mä odotan/olisin valmis tarjoamaan näissä lapsiperhevierailuissa:

+Kutsun mielelläni koko perheen käymään: haluan jutella aikuisten kanssa kuulumisista rauhassa sekä leikkiä lasten kanssa siinä samalla. Jos menen käymään lapsiperheessä, niin haluan nähdä niitä aikuisiakin ja jutella heidän kanssaan, en vain olla yksin lasten kanssa. Kyllä mua kiinnostaa myös aikuisten kuulumiset. Tulee kurja olo, jos aikuisia ei kiinnosta ollenkaan minun kuulumiseni, vaan odotetaan mun olevan yksin lasten kans.

+Jos perhe viipyy pidempään luonani, niin laitan ruoan. Teen ihan tavallista kotiruokaa, jonka pitäisi käydä lapsiperheellekin (kinkkukiusausta, itsetehtyä pizzaa tms). Huomioin allergiat. Jos on parin tunnin vierailu, niin laitan kahvit ja paria sorttia tarjottavaa (täytettyjä croissantteja, marjapiirakkaa, keksejä tms). Jos menen kylään, niin toivon, että ruokapuoli on huomioitu edes jotenkin. En mene penkomaan toisten kaapeista syötävää.

+Leikin tai teen lasten kanssa muuta mukavaa. Varaan kotiini ikätason mukaista tekemistä/leluja esille. Pelataan pelejä, askarrellaan, leivotaan, käydään leikkipuistossa tai ollaan pihalla, piirretään katuliiduilla, katsotaan elokuva dvd:ltä tms. Teen näitä asioita mielelläni, mutta en niin, että lapset jäävät täysin yksin minun vastuulleni ja vanhemmat poistuisivat paikalta.

Tällaistahan se normaalisti onkin. En tiedä mitä väkeä ap:n esimerkki ja muut häntä myötäilleet ovat. Kuulostaa todella oudolta menolta.

Mun suosikki on nää superkiireiset perheet, joiden kanssa tilanne menee näin:

-Anna: Moi Laura! Koska voisit tulla käymään meillä? Islalla on kova ikävä ja haluaisi nähdä.

-Laura: Moi! Sopiiko ens viikon lauantai? Olisin siellä yhdeltä ja bussi takaisin lähtis illalla seitsemältä (Laura asuu reilun tunnin matkan päässä, joten kylään ei kannata lähteä ihan kahdeksi tunniksi ja matkat vievät aikaa)

-Anna: Joo, sopii toki, tervetuloa!

Sitten kun Laura menee sovittuna aikana paikan päälle, onkin perheellä sovittu kaikkea muutakin menoa samaan syssyyn. Perheen teini, Olivia, on lähtenyt kaverin luokse eikä ole kotona. Isä-Mikko on viemässä Väinöä kaverisynttäreille ja jääkiekkomatsiin, tulevat joskus myöhään illalla kotiin. Anna on Islan kanssa kotona, mutta Lauran saapuessa paikalle Anna ehdottaa, että Laura jäisi Islan kanssa katsomaan elokuvaa olkkariin ja Anna lähtisi etsimään kaupasta uutta talvitakkia itselleen. Parin tunnin kuluttua Anna saapuu takaisin ja muistaa, että naapurin Elli oli kutsunut Islan ja Annan käymään. Elli ja Isla näkevät lähes päivittäin muutenkin. Isla ja Anna lähtee reilusti ennen seitsemää käymään naapurissa ja Laura miettii, miten kuluttaa aikaa ennen bussin lähtöä.

Tällaista meno tuntuu monissa tutuissa lapsiperheissä olevan. Ymmärrän, että teinejä ei välttämättä kiinnosta olla kotona, mutta entä ne perheen aikuiset? Tarvitseeko tuo päivä tunkea täyteen tekemistä tai voiko ihan suoraan sanoa, että joku muu päivä sopisi paremmin? Itsestä on myös ihan käsittämätöntä, että jos on vieraita kylässä, niin lähdetään itse johonkin kolmanteen paikkaan kylään. Ainakin omassa lapsuudessani ja nuoruudessani skipattiin tuollaiset päällekkäiset kutsut.

Onnekkaita te joilla ei oo tällaisesta kokemusta.Aika monella kuitenkin on.

Vanhemmuus ja lapsiarki näyttää muutenkin olevan aika erilaista kuin joskus 20 tai 30 vuotta sitten. Asun pk-seudun tuntumassa ja tapaan perheellisiä kavereita pari kertaa vuodessa. Ei heillä ole sen useammin aikaa eivätkä myöskään pidä kovin aktiivisesti yhteyttä. Viesteihin vastaamisessa voi mennä päiviä eikä tule viestiä silloinkaan, jos olen itse laittanut vaikka lapsille postissa jotain pientä kivaa.

Haluan siis nähdä noita kavereitani ja heidän lapsiaan, en järkätä mitään lapsetonta tapaamista.