Milloin elämä sukulaislasten/kummilasten kanssa on muuttunut tällaiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Aapeen viesti voisi olla omani.

Tuntuu, että maailman meno on muuttunut tosi kiittämättömäksi. Mielelläni ottaisin näitä sukulaislapsia kylään, jos ihan tavalliset asiat riittäisi. Paistettaisiin vaikka kotona itse pizzaa mieheni tekemästä taikinasta, käytäisiin ulkoilemassa (nyt kodin vieressä on iso luminen mäki, jossa laskea) ja pelattaisiin pelejä meidän suuresta lautapelivarastosta. Sen sijaan nää elämyspuistot ja muut kalliit tekemiset ei muutenkaan kuulu meidän arkeen. Ei itse raaskita käydä leffassa kuin pari kertaa vuodessa, ulkona ei syödä jatkuvasti ja kalliiden menojen sijaan hyödynnetään paljon ilmaistapahtumia? Miksi säästöt pitäisi käyttää siihen, että vie toisten lapset noihin menoihin?

Tämä!! Ja sekin vielä, että moni on sen verran kiittämätön ettei yhtään osaa arvostaa toisten satsaamista. Lähipiirissäni eräs täti vei veljentyttönsä katsomaan muutama vuosi sitten Disneyn jääshowta. Täti maksoi kalliit liput vähistä rahoistaan lapselle joululahjaksi. Lapsi kinusi itselleen kallista pehmolelua paikan päältä, eikä perhe tietenkään ollut antanut lainkaan käyttörahaa lapselle mukaan. Tapahtumasta jäi käteen se, että kotiin palanneella lapsella oli paha mieli, kun pehmolelu jäi ostamatta ja tädille jäi kurja mieli, kun kivasta joululahjasta jäi paha maku suuhun eikä kiitosta kuulunut.

taitaa nää alapeukuttelijat olla näitä vanhempia, jotka käyttäytyvät ap:n kuvailemalla tavalla...

Tää kuulostaa kyllä tosi tutulta! Viimeksi kun mentiin erääseenkin perheeseen vierailemaan (matkaa n. 400 km) niin ensin odotettiin pari tuntia että arvon herrasväki palaisi ostosreissulta, vaikka heille oli kyllä kerrottu mihin aikaan olisimme perillä. Lahjoistakaan on turha odottaa minkäänlaista kiitosta. Ei edes ilmoiteta onko koko paketti koskaan päässyt perille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun eräs sukulaisäiti tekee tuota et jättää mut lastenvahdiksi kysymättä. Inhoan tuota, sillä on aivan eri asia leikkiä lasten kanssa ja jutella aikuisten kanssa siinä sivussa, kun vahtia lapsia täyspainoisesti. Rehellisesti sanottuna usein tuntuu, että noiden vierailujen jälkeen on aivan poikki, kun kyläilyn sijaan oot saanut olla lastenvahtina pari päivää. Ja sanottakoon, että tuossa perheessä lapsilla on usein esim. isovanhemmat vahtimassa eli ei ole mitenkään harvinaista, että vanhemmat saisivat omaa aikaa.

Paras oli, kun viime kesänä heidän mökillään äiti ilmoitti et lapset (2 v-11 v) voi mennä uimaan ja mä voin tulla vahtimaan. Lapset kysyivät äidiltään, voinko mä viedä lapset jäätelökioskille. Nämä molemmat siis luvattiin multa kysymättä. Onneks kallis jäätelökioski ei ollut auki enkä suostunut jäämään odottamaan sen aukeamista, vaan vein lapset hakemaan marketista jätskit logiikalla "saatte valita mitkä vaan jätskit haluatte". Tuli monta kertaa halvemmaksi kuin ne kioskin kalliit tötteröannokset.

Onko sulla siis useinkin tapana mennä lapsiperheeseen loisimaan lisälapseksi ja täysihoitoon? Kirjoitat, että parikin päivää vietät perheessä. Valitettavasti silloin joutuu osallistumaan töihin ja arkeen, harva perheenäiti haluaa mitään lisäpassattavia kotiinsa, joiden kanssa pitää käydä syvällisiä keskusteluja. Toi mökkikin on aika törkeä, saat mökkeillä ilmaiseksi heidän luonaan etkä viitsi edes lasten uintia vahtia.

Jos minut kutsutaan jonnekin vieraaksi, en oleta saavani mitään passausta/täyshoitoa, mutta en myöskään oleta olevani töissä paikassa, johon minut on kutsuttu kylään. Toki vien tuliaisia, siivoan omat jälkeni, osallistun ruoanlaittoon (kysyn, voinko auttaa), vietän aikaa perheen lasten kanssa pelaten jne. En silti ole ilmainen lapsenvahti, jolle voi jättää lapset vanhempien lähtiessä muualle. Kyse on myös vastuusta: kuka vastaa, jos se 2 v hukkuu mökkirannassa? Minä en ole sitä päätöstä tehnyt, että olisin luvannut yksin vahtia lapsia.

Mökkeillä voin rauhassa ihan omalla mökilläkin, kylään menen siksi kun pyydetään. 

T. Se aiempi kommentoija

Ihan muuten tiedoksi teille, ketkä nurisette noista "täyshoitoon" tulevista sukulaisista tai kummeista. Se matkustaminen sinne teidän kotiin/mökille ei muuten ole ilmaista. Nimimerkillä itse saan ajaa 3,5 tuntia suuntaansa eikä luonani koskaan käydä vastavuoroisesti. Alkaa tuntua lompakossa, kun noita matkoja maksaa yksin elävänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi lahja-asia on niin raivostuttava. Mulla on kaks kummilasta ja heidän perheet on kuin yö ja päivä.

Kiva perhe ymmärtää, että raha ei kasva mulla puussa (kuten ei heilläkään). Jos kysyn lahjatoivetta, on se aina realistinen ja käyttöiältään pitkä. Viime jouluksi toivottiin tiettyä lastenkirjaa, hinta 17 euroa. Toissavuonna toiveissa oli muumiaterinsetti, hinta 25 e. Tämä perhe muistaa myös vastavuoroisesti minua, esimerkiksi jouluna saan kortin ja kukan.

Vähemmän kiva perhe ei ymmärrä, että raha ei kasva mulla puussa (toisin kuin heillä). Erehdyin kerran kysymään lahjatoivetta silloiselle kolmevuotiaalle. Toivottiin Frozen-naamiaisasua kaikkine lisukkeineen, hinta 50 e (ja käyttöikää tuolla puvulla olisi ollut vuosi, ennen kuin lapsi olisi kasvanut siitä ulos). En ostanut, vaan ostin jotain muuta. Tämä perhe ei muista minua vastavuoroisesti, usein eivät edes muista kiittää lahjoista.

Ei varmaan tarvitse sanoa, kummalle kummilapselle on mukavampi ostaa lahjoja?

Miksi ostat niille lahjoja ylipäätään?

Aika moni ostaa kummilapsilleen lahjoja, koska ne lapset ovat tärkeitä. Ei ole lapsen syy, jos vanhemmat eivät ole kovin fiksuja. 

Osa vanhemmista on yhä fiksuja, mutta osa on tuollaisia kiittämättömiä ja itsekkäitä tapauksia, joita tässä ketjussa on kuvailtu. Eiköhän taas jossain vaiheessa palstalla joku avaudu, kuinka ilkeitä tädit/sedät/kummit on, kun eivät huomioi meidän Jade-Jesperiä ja ota mussukkaa yökylään/vie Lintsille/anna synttärilahjaksi älypuhelinta.

Itsellä pari kummilasta, joista toinen jo 17v. Lopetin hänelle lahjojen antamisen, kun viimeiset vuodet siirsin tilille rahaa juhlapäivinä ja koskaan ei tullut kiitosta tai tietoa siitä, mihin rahat menivät. Laitoin äidille aina viestiä, että muistaminen tilillä, vastattiin ok. Lapsen kanssa olimme läheisiä lapsen ollessa pieni, sitten perhe hajosi ja lapsi muutti kauemmas. Olisi pitänyt itse aina käydä vieraissa, koskaan ei yhteyttä otettu heidän suunnalta. Lopetin yrittämisen ja poden huonoa omaatuntoa.

Toinen kummilapsi on lähellä ja näemme säännöllisemmin. Hänen ja perheen kanssa kaikki sujuu "helpommin".

Oman lapsen kohdalla olemme kummeilta toivoneet, että pysyisivät meidän vanhempien elämässä. Ovat kuitenkin olleet ystäviämme lähes koko elämämme ajan. Lapselle lahjoita emme ole pyytäneet juuri mitään, tavaraan hukkuu muutenkin. Jos jotain ovat halunneet tuoda,olemme vinkanneet rusinat, xylitolpastillit, ponnarit, pinnit, tarrat ym. Ne ovat olleet parhaita.

Olisikohan yksi syy minun ikäluokassani, joka on sinun ikäluokkaasi kasvattanut? OPimme itse sodan tai sen jälkeisen ajan eläneiltä vanhemmiltamme jakamaan ja ottamaan muut huomioon. Jäimme kuitenkin rakkaudesta ja lämmöstä vajaiksi, koska vanhempamme jäivät siitä samasta ilman. Niinpä halusimme kasvattaa omista lapsistamme onnellisia ja tyytyväisiä vaatimatta heiltä erityisesti mitään. Ajoimme lapset harrastuksiin, ostimme lahjoja, hemmottelimme ja pidimme kuin kukkaa kämmenellä. Emme muistaneet erityisesti painottaa muiden huomioimista, sillä meillä oli kova kiire huomioida vain omia lapsiamme ja huolehtia miten he ymmärtävät olevansa ainutlaatuisia ihanuuksia. Teimme aivan kaiken, että lapsilla on vain hyvä olla. Ja jos meni huonommin me kuitenkin koetimme lapsien eteen tehdä parhaamme, ettei lapsillamme olisi paha mieli.

Ehkä juuri siksi suuri osa meidän lapsista ei vaan älyä, miten pitäisi pärjätä aikuisina. Suosittelen vain sanomaan asiasta, jos joku olettaa sinun maksavan toisen lapsen huvitukset tai tuoda mukanaan muutakin kuin keksipaketti. Ikäpolvesi ihmiset joutuvat opettelemaan huomaavaisuudet toisiltaan. Aloita sinä rohkeasti. 

Ihmettelen vaan että ettekö osaa vetää rajoja? Kertokaa mitä odota te.

Voin maksaa linnanmäen rannekkeet mutta antakaa lapselle omaa rahaa niin saa ostaa matkamuistot ja hattaran.

Tai

Mä tarjoan hattaran ja ruuat jos ostatte rannekkeen

En tiedä, koska itse en ole moiseen tyyliin törmännyt. Kummilapsia on viisi, enkä ole yhdenkään varaäiti tai tapahtumajärjestäjä. Kuten eivät ole lapsemmekaan kummit.

Allekirjoitan omalla kokemuksella aloituksesta lähinnä oletuksen siitä, että samasta perheestä pitäisi muutkin lapset ottaa kylään/huvituksiin. Itselläni yhdessä perheessä yksi kummilapsi, jolla kaksi sisarusta. Lisäksi toisessa perheessä kaksi kummilasta, jossa sitten vielä kaksi muuta sisarusta.

Molemmissa perheissä oletetaan, että kaikkien lasten tulisi päästä tekemään samoja asioita samaan aikaan, siis niidenkin, jotka eivät ole kummilapsia.

Koska omia lapsia on myös useampia, ei ole mahdollista ottaa useampaa lasta samaan aikaan hoitoon - haluan, että kun joku kummilapsista tulee, voin ja voimme oikeasti viettää aikaa hänen kanssaan.

Me ei olla oletettu omien lasten kohdalla mitään lahjoja kummeilta. Joskus on itse viety heille tuliaisia.

En minä lapsena koskaan mennyt mihinkään sukulaisille kylään ilman siskoani. Ja äärimmäisen harvoin ylipäätään mihinkään yökylään, pois lukien isovanhemmat. Kummit ei oikeastaan eronnut muista sukulaisista juurikaan, siskoni yksi kummi joskus huomioi häntä jotenkin.

Eikä nyt meidän omat lapsetkaan ole olleet, kummeja nähdään joskus mutta aina perheellä. Lahjoiksi pyydetään jotain edullista esim palapelejä, en ikinä kehtaisi pyytää mitään kallista tai vaatia kummia viemään lapsia huvipuistoon.

Mutta jos kummi tekisi aloitteen, ja sanoisi haluavansa viedä lapsen johonkin, olettaisin kyllä että hän maksaa ellei hän itse ota asiaa puheeksi ja sovita muuta. Ei kummi voi olettaa sitäkään, että hän voi keksiä kaikkia kalliita huvituksia ja me vaan maksetaan. Siinä voi sitten mennä sen perheen yhteisen huvipuistoretken budjetti. Kannattaa ehdottaa semmoista ohjelmaa johon omat rahat riittää, tai sanoa suoraan vanhemmille, että vien lapsen huvipuistoon jos te maksatte lapsen liput, eikä olettaa ja valittaa jälkeenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi lahja-asia on niin raivostuttava. Mulla on kaks kummilasta ja heidän perheet on kuin yö ja päivä.

Kiva perhe ymmärtää, että raha ei kasva mulla puussa (kuten ei heilläkään). Jos kysyn lahjatoivetta, on se aina realistinen ja käyttöiältään pitkä. Viime jouluksi toivottiin tiettyä lastenkirjaa, hinta 17 euroa. Toissavuonna toiveissa oli muumiaterinsetti, hinta 25 e. Tämä perhe muistaa myös vastavuoroisesti minua, esimerkiksi jouluna saan kortin ja kukan.

Vähemmän kiva perhe ei ymmärrä, että raha ei kasva mulla puussa (toisin kuin heillä). Erehdyin kerran kysymään lahjatoivetta silloiselle kolmevuotiaalle. Toivottiin Frozen-naamiaisasua kaikkine lisukkeineen, hinta 50 e (ja käyttöikää tuolla puvulla olisi ollut vuosi, ennen kuin lapsi olisi kasvanut siitä ulos). En ostanut, vaan ostin jotain muuta. Tämä perhe ei muista minua vastavuoroisesti, usein eivät edes muista kiittää lahjoista.

Ei varmaan tarvitse sanoa, kummalle kummilapselle on mukavampi ostaa lahjoja?

Miksi ostat niille lahjoja ylipäätään?

Aika moni ostaa kummilapsilleen lahjoja, koska ne lapset ovat tärkeitä. Ei ole lapsen syy, jos vanhemmat eivät ole kovin fiksuja. 

Lahjomallako sitä tärkeyttä osoitetaan? Saattaa antaa vähän vääristyneen kuvan sille lapselle.

Elintaso on yleisesti noussut ja samalla monien vaatimuksista on tullut aivan älyttömiä. 

Eihän ennen niiden kummien tai tätien odotettu olevan mitenkään superaktiivisia. Hyvällä lykyllä nähtiin pari kertaa vuodessa. Nyt pitäisi olla sellainen supertäti, joka ottaa yökylään, tarjoaa vanhemmille lapsivapaata aikaa ja hankkii vielä kalliit lahjatkin.

Mä en enää nykyisin kysy mitään lahjatoiveita, koska niistä on tullut ihan älyttömiä. Varhaisteini saattaisi toivoa jotain Marimekon 150 euron puseroa, joka on muodissa hetken ja jäisikin pieneksi äkkiä. En raaski ostaa itsellenikään tai omalle lapsellenikaan tuon hintaisia paitoja, miksi siis ostaisin niitä jonkun toisen lapselle?

Aikanaan ainakin omat vanhempani sensuroivat lahjatoiveitani ja välittivät eteenpäin vain toteutettavissa olevat toiveet. Eivät olisi kehdanneet edes ehdottaa kummeille, että meidän Emma haluaisi nyt itselleen Miss Sixtyn farkut.

isoin ongelma musta on arvostuksen puute ja kiittämättömyys. kun muistan lasta esimerkiksi laittamalla hänelle postikortin/pienen postipaketin, en saa mitään kiitosta. ei edes viestiä, että paketti on tullut perille. jos annan kasvotusten synttärilahjan, niin kouluikäinenkään ei osaa itse kiittää eikä vanhemmat patista "mites sanotaan?" kuten omat vanhempani aikoinaan tekivät, jos en olisi muistanut kiittää. eivätkä ne vanhemmatkaan kiitä.

Sinkkuna allekirjoitan ton ap:n kommentin, että mun odotetaan sinkkuna muistavan noita lapsia. Ei ajatella, että mulla olisi omia menoja tai että sinkku muutenkin joutuu jo maksamaan arjesta enemmän. Ei ne matkat mitään ilmaisia ole:

-bensat lapsiperheen luo 30 e per matka (asuvat kauempana)

-synttäri/joululahja n. 25 e/kpl

-pienet tuliaiset koko perheelle (kahvia, keksejä, servettejä) n. 10-15 e (koska et halua vaikuttaa tylyltä ja mennä "loisimaan", kun yövyt perheen luona)

Summa summarum. Jos käyn kylässä esim. 3 krt vuodessa: matkat maksavat liki satasen, lahjoihin uppoaa vähintään 50 euroa ja tuliaisiin useampi kymppi. Lisäksi mun oletetaan toimivan lapsenvahtina ilmaiseksi. Sinkkuna olen myös ollut se, joka on hankkinut perheen vanhemmille häälahjan, muistaa lasten ristiäiset jne. Minulle ei puolestaan hankita mitään, jos en mene naimisiin/saa lapsia.

en yhtään ihmettele ettei paljon huvita lapsiperhearki, jos se on nykyään tuollaista

Jos kummilapset, tosin yleensä heidän vanhempansa tarkkaan ottaen, prseilee, niin sitten vaan lahjahanat kiinni.

Olen erityisen lämpimissä ja luottamuksellisissa väleissä parin sukulaistytön kanssa. He ovat nyt jo aikuisia perheellisiä naisia, kumpikaan ei ole kummilapseni, henkilökemiat meni näin.