Milloin elämä sukulaislasten/kummilasten kanssa on muuttunut tällaiseksi?

Kuinkahan moni kummilapsi suree, kun kummeista ei kuulu mitään tai lahjoja ei tipu ja syy on se, että kummilapsen vanhemmat eivät kiitä muistamisista tai ole itse ollenkaan aktiivisia kummin suuntaan?

Onko muilla tällaista: Sinua pyydetään kylään lapsiperheen luokse, mutta lapsiperhe ei ikinä tule sinun luoksesi kylään? Eivät siis tule, vaikka kutsuisit vierailulle ja olisit esittänyt kutsun monta kertaa?

Omalla kohdalla on tällainen ongelma. Olen siis esittänyt kutsun koko perheelle ja sen lisäksi vielä erikseen sanonut, että 8 v sukulaislapsi voi tulla luokseni, jos vanhemmat tuovat. Sukulaisperhe ei ole käynyt luonani kylässä 7 vuoteen (7 vuotta sitten kävivät, kun haluaisivat mun katsovan heidän vuosikastaan pari tuntia, jotta muu perhe pääsi teatteriin). Olen välissä muuttanut 4 kertaa, koskaan eivät ole tulleet käymään. Vaikka kuinka kutsuisin, niin ei tulla. Kotini on siis ihan tavallinen, ei mikään murju. Perheen 8 v lapsi välillä kysyy, voiko hän tulla käymään luonani. Ihan suoraan olen vanhempiensa kuullen sanonut, että voi tulla sitten kun vanhempansa tuovat ja hakevat hänet luokseni. Eipä ole sitä päivää tullut. :D

Ilmaisena lastenvahtina toimiminen on hanurista! Eri asia, jos perheellä ei olisi varaa ulkopuoliseen lastenvahtiin, vanhemmilla ei juuri koskaan olisi kahdenkeskistä aikaa ja etukäteen kysytään, voisitko auttaa. Tottakai soisin vanhemmille vapaaillan. Mutta nämä, missä sinut mukakutsutaan vieraaksi ja sitten perillä ollaan suunnilleen eteisessä juhlavaatteet päällä lähdössä pois ja lapset odottavat olkkarissa, eivät ole reiluja tilanteita.

Erään kerran menin kylään varakkaiden sukulaisteni luo, jotka harrastavat tuota omiin menoihin livahtamista, vaikka ovat kutsuneet mut kylään ja ajankohdasta on sovittu. Olin ollut perheen luona muutaman tunnin, kun vanhemmat rupesivat puhumaan, että voisivat jättää lapset minulle ja lähteä käymään asioilla viereisessä kaupungissa. Ilmoitin, että nyt mulla särkeekin päätä ja lähden kotiin sairastamaan. Kurja niille itkemään jääneille lapsille, mutta mä en ole mikään ilmainen lastenvahti.

Vierailija kirjoitti:

Tutulta kuulostaa! Tästä syystä en kutsu kummilapsia yökylään koskaan. Vanhemmat ovat lapsineen tervetulleita päiväsaikaan ja toki laitan ruokaa/kahvit, mutta mitään erikoisuuksia en järjestä.

ei mullekaan yökyläilijöitä kiitos. tai no, perhe voi tulla käymään yhdessä, mutta yksin mun vastuulle ei jätetä lasta moneksi päiväksi. sekin vielä menettelisi, jos lapsi eläisi meidän perheen arkea, mutta en jaksa juosta missään huvipuistoissa ja ravintoloissa.

"jos muistat joulu- tai synttärilahjalla, niin lahjan oletetaan olevan jotain isompaa "koska olet sukulainen/kummi", kahdenkympin lahjaa pidetään halpana."

Tämä. Oman kummilapseni perhe on todella varakas ja mä en ole. Alusta asti oon päättänyt, etten lähde mukaan tuohon kalliiden asioiden ostamiseen. Kummilapseni elää kermapeffaelämää, mutta mun ei tarvitse mennä siihen mukaan. Onneksi kummilapsi on vielä siinä iässä, että alakouluikäiselle voi ostaa lahjaksi kaikkea pientä kivaa (kynsilakkoja, suihkugeelejä, tarroja, hiuspinnejä, erikoisempia karkkeja jne). Hirvittää jo nyt, mitä teen muutaman vuoden päästä varhaisteinin/teinin kanssa, jolle joku vaatekaupan 20 e lahjakortti ei merkitse mitään, kun on tottunut saamaan kaiken.

Te, jotka oletatte muiden ottavan kylään koko lapsikatraan tai vahtivan lapsikatrasta teidän luona, kun itse lähdette muualle:

On aivan eri asia vahtia esimerkiksi yhtä 6-vuotiasta kuin useampaa lasta. Ihan eri tavalla uuvuttaa, jos joutuu katsomaan vaikka kolmen tai neljän pienen perään. Usein on vielä niin, että lapset ovat kovin eri-ikäisiä. Yritäpä samalla vahtia sen 6-vuotiaan lisäksi 4 v ja 1,5 v lapsia. Yhteistä tekemistä ei voi kaikille keksiä ja silmät pitäisi olla pienimmän takia selässäkin. Se, että on lupautunut yhden kummiksi tai ottamaan yhden yökylään ei tarkoita, että samaan syssyyn haluaa ottaa vastuun koko lapsikatraasta.

Vierailija kirjoitti:

Onko muilla tällaista: Sinua pyydetään kylään lapsiperheen luokse, mutta lapsiperhe ei ikinä tule sinun luoksesi kylään? Eivät siis tule, vaikka kutsuisit vierailulle ja olisit esittänyt kutsun monta kertaa?

Omalla kohdalla on tällainen ongelma. Olen siis esittänyt kutsun koko perheelle ja sen lisäksi vielä erikseen sanonut, että 8 v sukulaislapsi voi tulla luokseni, jos vanhemmat tuovat. Sukulaisperhe ei ole käynyt luonani kylässä 7 vuoteen (7 vuotta sitten kävivät, kun haluaisivat mun katsovan heidän vuosikastaan pari tuntia, jotta muu perhe pääsi teatteriin). Olen välissä muuttanut 4 kertaa, koskaan eivät ole tulleet käymään. Vaikka kuinka kutsuisin, niin ei tulla. Kotini on siis ihan tavallinen, ei mikään murju. Perheen 8 v lapsi välillä kysyy, voiko hän tulla käymään luonani. Ihan suoraan olen vanhempiensa kuullen sanonut, että voi tulla sitten kun vanhempansa tuovat ja hakevat hänet luokseni. Eipä ole sitä päivää tullut. :D

mulla on ja tästä syystä oon vähentäny käyntejä. miksi kävisin yksipuolisesti, jos mun luokse ei vaivauduta koskaan?

Vierailija kirjoitti:

Mä myös ihmettelen sitä, miten yksipuolista noista muistamisista on tullut. Olen siis itse parin lapsen kummi. Kummina saan hyvällä lykyllä muistamisina koulukuvan tai muun valokuvan postissa. Itse vien vuoden aikana tuliaiset kylään mennessä, synttärilahjan ja joululahjan.

Olisi kiva, jos joskus muistettaisiin toiseenkin suuntaan. Ei tarvitse olla mitään isoa, kunhan vaan jäisi olo, että arvostettaisiin. Ihan joku suklaarasia/kummilapsen tekemä kynttilä jouluna riittäisi.

tän kun vanhemmat tajuaisi, niin saisi moni lapsi enemmän huomiota kummiltaan. kyllä mua ihan eri tavalla kiinnostaa pitää yhteyttä sellaiseen lapseen, joka kiittää muistamisista ja perhe muistaa minuakin. vuosien varrella oon saanu esimerkiksi kummilapsen tekemiä piirustuksia ja pieniä lahjoja perheeltä yhteisesti (kukkia, teetä jne). 

Vierailija kirjoitti:

Lisäisin listalle vielä muutaman asian:

1. Lapset/nuoret valittaa, jos ei ole mieleistä tekemistä, ruokaa tms. Kiva siinä kuunnella valitusta, kun parhaasi mukaan olet yrittänyt järjestää jotain mukavaa.

2. Moni tekeminen on nykyään ihan sairaan kallista. Nyt jos menet muksun kans huvipuistoon, ostat molemmille rannekkeet ja käytte siellä syömässä hampurilaiset, niin aika äkkiä on 100 e mennyt.

Tuo valitus, ARGH!!! Joo on varmasti ennenkin nuristu, mutta aika äkkiä menty hiljaiseksi, kun joku aikuinen sanoo ettei se sovi. Nyt suunnilleen pitää pyydellä anteeksi, jos ei ole tarjota kymmentä eri sorttia vegaanista-pähkinätöntä-kotimaista-luomupöperöä. 

Vierailija kirjoitti:

taitaa nää alapeukuttelijat olla näitä vanhempia, jotka käyttäytyvät ap:n kuvailemalla tavalla...

Itse ainakin alapeukutin, koska en tunnista tilannetta. Joko sukulaiseni ja ystäväni ovat sivistyneempiä kuin ap:n kuvailemat tapaukset tai jokin muu syy, mutta tätä ei tapahdu omassa lähipiirissäni. Enkä itsekään toimi ap:n kuvaamalla tavalla.

Kohteliaat käytöstavat ovat muutenkin karisseet monissa lapsiperheissä. Vastaan on useampaan kertaan tullut mm. nämä asiat:

1.    Toisen lasta ei saa ohjeistaa/komentaa, koska se on loukkaus toisen vanhemmuutta kohtaan. Viimeisimpänä eräs tuntematon äiti suutahti, kun kielsin lastansa laskemasta pulkalla meidän talonyhtiön pihalla pienessä rinteessä olevien pensas- ja kukkaistutusten päältä, etteivät istutukset mene pilalle. Lähin virallinen pulkkamäki oli siis 150 m päässä.

2.    Lapsiperhe tulee kylään ja lapsi rikkoo kyläpaikassa joko vahingossa tai tahallaan astian/toisen lapsen lelun tms. Aikoinaan pyydettiin anteeksi (vanhempi pyysi, jos lapsi oli liian pieni) ja kysyttiin, voiko vahingon korvata jotenkin. Nykyisin ei edes pahoitella tai saatetaan jopa todeta ”mitäs jätitte astian pöydälle tai lelun leikittäväksi”. Mitään ei tietenkään korvata.

3.    Vierailut suunnitellaan lasten ehdoilla. Ennen aikuiset juttelivat keskenään, samalla saatettiin pelata lasten kanssa jotain, mutta aikuiset saivat jutella samalla. Nyt pitäisi ihailla sen lapsen temppuiluja, kattaa tarjolle lapsen suosikkiruokia tai aikuisten juttelu ei saisi keskeyttää leikkejä. Lasta ei opeteta odottamaan omaa vuoroaan.

Yks puhui tuosta, kuinka monien menojen hinnat on kohonneet ihan poskettomiksi. Tässäpä esimerkki:

Vanhemmat pyytävät, että pk-seudulla asuva Kaisa-kummitäti ottaisi Kiia-kummitytön yökylään kesälomalla. Kesäinen viikonloppu (la-su) ei tule Kaisalle mitenkään halvaksi, sillä pikkupaikkakunnalla asuvalla Kiialla on monia toiveita kesälomareissunsa suhteen. Vanhemmat eivät anna Kiialle rahaa mukaan ja ajattelevat, että eiköhän kummi voi kummityttöään hemmotella "kerran vuodessa". Vanhemmat tuovat Kiian kylään ja kaasuttavat autollaan kylpyläviikonlopun viettoon.

Mihin Kaisalla menee rahaa:

-viikonlopuksi Kiialle metro/bussi/lähijunaliput 10 e (kiertelyä monessa paikassa), Kaisalta löytyy matkakortilta itselleen kautta.

-kahvilassa käynti: Kaisalle kahvi ja suolainen piirakka 10 e, Kiialle erikoislimu ja kakkupala 10 e, joista osa jää syömättä. Yht. 20 e.

-kiertelyä Forumissa, Itiksessä tai muussa ostoskeskuksessa. Kaisa ostaa Kiialle 15 e t-paidan, jota Kiia kinuaa.

-vierailu Lintsille, rannekkeet molemmille, hampurilaisateriat ja hattarat Lintsillä, yht. 100 e.

-seuraavana päivänä käynti elokuvissa, liput 30 e ja leffaeväät leffateatterin aulasta 10 e (Kiia haluaa leffateatterin poppareita ja erikoiskarkkeja, joita ei saa marketista tai kotipaikkakunnalta)

-ennen kotiin lähtöä leffan jälkeen Kiia ja Kaisa käyvät pizzalla, yht. 25 e.

Tällaiselle viikonlopulle tulee hintaa jo yli 200 euroa. Pieni- tai keskituloinen voi miettiä, kuinka usein tuollaisia kulutusviikonloppuja tulee vietettyä omalla kohdalla. 

Vierailija kirjoitti:

Onko muilla tällaista: Sinua pyydetään kylään lapsiperheen luokse, mutta lapsiperhe ei ikinä tule sinun luoksesi kylään? Eivät siis tule, vaikka kutsuisit vierailulle ja olisit esittänyt kutsun monta kertaa?

Omalla kohdalla on tällainen ongelma. Olen siis esittänyt kutsun koko perheelle ja sen lisäksi vielä erikseen sanonut, että 8 v sukulaislapsi voi tulla luokseni, jos vanhemmat tuovat. Sukulaisperhe ei ole käynyt luonani kylässä 7 vuoteen (7 vuotta sitten kävivät, kun haluaisivat mun katsovan heidän vuosikastaan pari tuntia, jotta muu perhe pääsi teatteriin). Olen välissä muuttanut 4 kertaa, koskaan eivät ole tulleet käymään. Vaikka kuinka kutsuisin, niin ei tulla. Kotini on siis ihan tavallinen, ei mikään murju. Perheen 8 v lapsi välillä kysyy, voiko hän tulla käymään luonani. Ihan suoraan olen vanhempiensa kuullen sanonut, että voi tulla sitten kun vanhempansa tuovat ja hakevat hänet luokseni. Eipä ole sitä päivää tullut. :D

sama! nää perheet asuu vielä kaukana ja oletetaan, että mä matkustan aina sinne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun eräs sukulaisäiti tekee tuota et jättää mut lastenvahdiksi kysymättä. Inhoan tuota, sillä on aivan eri asia leikkiä lasten kanssa ja jutella aikuisten kanssa siinä sivussa, kun vahtia lapsia täyspainoisesti. Rehellisesti sanottuna usein tuntuu, että noiden vierailujen jälkeen on aivan poikki, kun kyläilyn sijaan oot saanut olla lastenvahtina pari päivää. Ja sanottakoon, että tuossa perheessä lapsilla on usein esim. isovanhemmat vahtimassa eli ei ole mitenkään harvinaista, että vanhemmat saisivat omaa aikaa.

Paras oli, kun viime kesänä heidän mökillään äiti ilmoitti et lapset (2 v-11 v) voi mennä uimaan ja mä voin tulla vahtimaan. Lapset kysyivät äidiltään, voinko mä viedä lapset jäätelökioskille. Nämä molemmat siis luvattiin multa kysymättä. Onneks kallis jäätelökioski ei ollut auki enkä suostunut jäämään odottamaan sen aukeamista, vaan vein lapset hakemaan marketista jätskit logiikalla "saatte valita mitkä vaan jätskit haluatte". Tuli monta kertaa halvemmaksi kuin ne kioskin kalliit tötteröannokset.

Onko sulla siis useinkin tapana mennä lapsiperheeseen loisimaan lisälapseksi ja täysihoitoon? Kirjoitat, että parikin päivää vietät perheessä. Valitettavasti silloin joutuu osallistumaan töihin ja arkeen, harva perheenäiti haluaa mitään lisäpassattavia kotiinsa, joiden kanssa pitää käydä syvällisiä keskusteluja. Toi mökkikin on aika törkeä, saat mökkeillä ilmaiseksi heidän luonaan etkä viitsi edes lasten uintia vahtia.

se lapsiperheessä vierailu ei välttämättä oo mitenkään rentouttavaa ja nautinnollista. jos niitä lapsia meinaa nähdä niin pakko sitä perhettä on joskus nähdä. ja harva itseään kutsuu kylään vaan ne vanhemmat kutsuu. 

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan moni kummilapsi suree, kun kummeista ei kuulu mitään tai lahjoja ei tipu ja syy on se, että kummilapsen vanhemmat eivät kiitä muistamisista tai ole itse ollenkaan aktiivisia kummin suuntaan?

Puhumattakaan siitä, että kyseinen lapsi osaisi kiittää...  postin lisäksi on puhelimet, viestit, videopuhelut ja enemmän viestintämahdollisuuksia kuin ikinä, mutta ei halaistua kiitoksen sanaa tai yhteydenottoa koskaan siltä puolelta.

Pitäkööt jonnet tunkkinsa.

Ei kaikki ole tuollaisia. Minulla on lähipiirissä muutamia oikein fiksuja vanhempia, joiden kanssa yhteydenpito sujuu tasapuolisesti, heillä on kiva käydä ja käyvät vastavuoroisesti meillä. Ei tarvitse olla mitään ihmeellistä, vaan nähdään monesti ihan arkipäivänä.

Toisaalta tiedän muutamia vanhempia, joille se perhe-elämä on sellaista suorittamista, että huh huh. 

Eniten nyppii ettei nykyiset älypuhelinlapset osaa edes keskittyä siihen, kun joku on tullut käymään. Kun menen sukulaislapsen luo kylään, jaksaa hetken hihkua, kyselee tuliaisten perään ja leikitään hetki. Sitten uppoaa loppuillaksi älypuhelimeensa. Nykyisin osaan jo ottaa kirjan mukaan, kun menen yhdeksi yöksi käymään. Illat menee sitten mulla lukiessa. Ennen pelattiin lautapelejä, saunottiin tai tehtiin muuta kivaa yhdessä. Eikä sukulaislapsi ole mikään teini, vaan kakkosluokalla. Sitten aina jälkikäteen sanotaan kuinka lapsi niin hinkuu minua kylään. Ei siltä vaikuta.

osaispa vanhemmat opettaa edes sanan kiitos. 

Yhden lapsen kummit eivät koskaan kysy mitä hän haluaa tai tarvitsee. Lahjat on ihan mitä sattuu.

Mä oon ollut sellainen ihannekummi, joka muisti kaikki nimpparit ja synttärit, meni kylään monta kertaa vuodessa pitkästä välimatkasta huolimatta ja muutenkin piti yhteyttä. Kun lapsi kasvoi isommaksi eikä tajunnut edes kiittää saamistaan lahjoista tai arvostamaan yhdessä vietettyä aikaa sanomalla sitä, niin aloin vähentämään yhteydenpitoa. Perhe ei muistanut mun häitä eikä kolmekymppisiä edes kortilla. Nyt varmaan perhe ihmettelee miksei kummista juuri kuulu. Miksiköhän.