Olen suljetulla psykiatrisella osastolla Aurorassa kysy mitä vaan

Minkä ikäinen olet? Jäätkö nyt sairauslomalle?

Vierailija kirjoitti:

No kuinka sä siellä olet - mitä sulle on käynyt?

Tuhlasin maniassa 7000€ eli kaikki säästöni ja sitten tulikin masennusjakso jonka aikana yritin itsemurhaa..

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen olet? Jäätkö nyt sairauslomalle?

Olen kuntoutustuella. Ollut jo pitkään erilaisia ongelmia mutta nyt ne kasvoi isommiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen olet? Jäätkö nyt sairauslomalle?

Olen kuntoutustuella. Ollut jo pitkään erilaisia ongelmia mutta nyt ne kasvoi isommiksi.

Meinaatko hakea pysyvää eläkettä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kuinka sä siellä olet - mitä sulle on käynyt?

Tuhlasin maniassa 7000€ eli kaikki säästöni ja sitten tulikin masennusjakso jonka aikana yritin itsemurhaa..

Ei hitto...en mä sulle muuta osaa sanoa kuin jotta koita pärjätä, pysy hengissä, mä ainakin ajattelen sinusta positiivisesti, vaikka en edes sinua tunne. Tsemppiä...ajattelen sinua rakkaudella....

Mun mielestä on ollu tosi kiva lukea, että miten sulla siellä menee.

Oot aika hyvin jo kertonut kaikenlaista niin en tiedä tulisko mieleen vielä jotain...

Saanko kysyä millainen lapsuus sulla oli?

Kerroit traumoista ja stressistä.

Itsellä joskus epäilty bipoa koska tunne-elämä on valitettavasti melko epävakaa, joka on raskasta toisinaan ja masennuskausia ollut lukuisia.

Minulla lasinen lapsuus, perheen mielenterveysongelmat jne.

Olisi kiinnostavaa kuulla jos tahdot kertoa jotain. :)

Vierailija kirjoitti:

Kun kerta tiedät sairastavasi maanis-depressiivisyyttä, mikä sai sinut jättämään lääkkeet ottamatta? Sehän on tunnetusti sairaus, mikä ei koskaan parane ja ainoastaan lääkityksellä voit elää niin normaalia elämää kuin mahdollista. Jos/kun tietää tämän, ei lääkkeiden ottamisen pitäisi olla vaikeaa. Vai mitä? Sillä mikä taustalla on, ei oikeastaan ole mitään väliä. Ja niitä asioita kannattaa käydä terapiassa hoitamassa, etteivät aina tilaisuuden tullen pompsahda esiin. Vai onko psykoosi niin mukava tila, että sen takia ne lääkkeet on kiva jättää ottamatta? Tiedän, että olen veemäinen ja tiukka ajattelussani, mutta en vaan ymmärrä ihmisiä, jotka tietävät tautinsa, mutta vähät välittävät hoidostaan. Se tulee todella kalliiksi yhteiskunnalle, kun olet viikkokausia osastolla, eikä ole itsellesikään hyvästä, että opintosi eivät etene etkä pääse eteenpäin elämässäsi, vaikka sinulla olisi siihen mahdollisuus.

Tuli tosi vahva flashback eräästä hoitajasta. Itsekin olin osastolla 10 vuotta sitten parisen viikkoa. Jo alusta asti eräs hoitaja suhtautui tosi alentavasti. Sain kuulla syyllistystä siitä kuinka en voi tulla osastolle tai ottaa rauhoittavaa aina, kun ahdistaa. Lapset on kotona ja siellä minunkin pitäisi äitinä olla jne. Tässä vaiheessa olin ollut osastolla pari päivää. Tätä ennen olin hakenut aktiivisesti apua ja saanut sitä, mutta kaikki tuet ajettiin alas minun vastustuksesta huolimatta. Jonotin yksityiseen terapiaan ja söin kyllä sillä hetkellä rauhoittavia, koska olin jatkuvassa paniikkitilassa. En siis nukkunut juuri ollenkaan. Tuosta ei ollut mitään muuta kuin haittaa ja edelleen puistattaa hoitajan käytös. Sen sijaan omahoitajat tsemppasivat ihan vaan sillä, että sanoivat tilan olevan ohimenevä. Se jäi mieleeni ja auttoi eteenpäin. Ap ihan takuulla tietää, että hoito maksaa yhteiskunnalle eikä ole hyvä, että opinnot roikkuvat TÄLLÄ HETKELLÄ, mutta luuletko tuon syyllistämisen auttavan häntä tässä akuutissa tilanteessa? Se johtaa korkeintaan siihen, ettei apua kehtaa enää hakea ollenkaan. 

Puhelinasiaan sen verran, että 10 vuotta sittenkin sai osa käyttää puhelimia. Itse kuulun tähän joukkoon. Oli potilaasta riippuvaista kuinka paljon rajoitettiin. 

Tsemppiä ap! Aina on toivoa <3 Ja vaikka elämä ei menisi niin kuin on suunnitellut niin siitä voi silti tehdä omannäköistä ja hyvää. 

Vierailija kirjoitti:

Kun kerta tiedät sairastavasi maanis-depressiivisyyttä, mikä sai sinut jättämään lääkkeet ottamatta? Sehän on tunnetusti sairaus, mikä ei koskaan parane ja ainoastaan lääkityksellä voit elää niin normaalia elämää kuin mahdollista. Jos/kun tietää tämän, ei lääkkeiden ottamisen pitäisi olla vaikeaa. Vai mitä? Sillä mikä taustalla on, ei oikeastaan ole mitään väliä. Ja niitä asioita kannattaa käydä terapiassa hoitamassa, etteivät aina tilaisuuden tullen pompsahda esiin. Vai onko psykoosi niin mukava tila, että sen takia ne lääkkeet on kiva jättää ottamatta? Tiedän, että olen veemäinen ja tiukka ajattelussani, mutta en vaan ymmärrä ihmisiä, jotka tietävät tautinsa, mutta vähät välittävät hoidostaan. Se tulee todella kalliiksi yhteiskunnalle, kun olet viikkokausia osastolla, eikä ole itsellesikään hyvästä, että opintosi eivät etene etkä pääse eteenpäin elämässäsi, vaikka sinulla olisi siihen mahdollisuus.

Sen sairauden oire on sairaudentunnottomuus maniassa. Ei se potilas tahallaan ja huvikseen niitä lääkkeitä jätä syömättä. Syyllistämisellä ei muuten ole kukaan koskaan parantunut.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on ollu tosi kiva lukea, että miten sulla siellä menee.

Oot aika hyvin jo kertonut kaikenlaista niin en tiedä tulisko mieleen vielä jotain...

Saanko kysyä millainen lapsuus sulla oli?

Kerroit traumoista ja stressistä.

Itsellä joskus epäilty bipoa koska tunne-elämä on valitettavasti melko epävakaa, joka on raskasta toisinaan ja masennuskausia ollut lukuisia.

Minulla lasinen lapsuus, perheen mielenterveysongelmat jne.

Olisi kiinnostavaa kuulla jos tahdot kertoa jotain. :)

Vanhemmat olivat väkivaltaisia ja arvaamattomia meitä lapsia kohtaan. Ei ollut turvallista esim. näyttää tunteitaan.

Stressi taas syntyi opinnoista, kun ne eivät yhtään etene. Tunnen olevani taloudellinen taakka yhteiskunnalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen olet? Jäätkö nyt sairauslomalle?

Olen kuntoutustuella. Ollut jo pitkään erilaisia ongelmia mutta nyt ne kasvoi isommiksi.

Meinaatko hakea pysyvää eläkettä?

Olen 26 eli sellaista tuskin myönnettäisiin, haluaisin myös olla työkykyinen koska töitä tulee mielekästä sisältöä elämään. :)

Vaikutat fiksulta ja mukavalta ihmiseltä. Et ole sairauttasi valinnut, se on annettu sinulle taakaksi. Hyvä, että hait ja sait apua.

Milloin sinulla oli ensimmäinen maaninen jakso? Vai oliko tämä se?

Vierailija kirjoitti:

Vaikutat fiksulta ja mukavalta ihmiseltä. Et ole sairauttasi valinnut, se on annettu sinulle taakaksi. Hyvä, että hait ja sait apua.

Milloin sinulla oli ensimmäinen maaninen jakso? Vai oliko tämä se?

Voi kiitos! Minulla on todella huono itsetunto ja kehut aina lämmittävät mieltä.

Tämä oli ensimmäinen diagnosoitu mania, mutta uskon että niitä on ollut aikaisemminkin..

Millaisia ne mahdolliset maniakaudet aikaisemmin olivat?

Olen se joka kysyi lapsuudestasi.

Itse olen elämäni aikana muuttanut esimerkiksi neljä kertaa vuoden aikana ja kaikki kaupungista toiseen, ollut päihdeongelmaa, peliriippuvuutta.

Kauheaa levottomuutta, tunteiden vuoristorataa, ahdistusta, liiallista töiden tekoa.

Olen ollut innoissani ja aivan pohjalla.

Tunteet heitelleet äärilaidasta toiseen mutta aina olen jotenkin pärjännyt.

Olen vasta menossa terapiaan, olen sinun ikäisesi ja aivan loppu itseeni jo.

Enää ei jaksaisi tätä sisäistä kaaosta.

Taas olen muuttamassa.

Tahdon miehen, pysyvän kodin ja työpaikan.

Näitä minulla on ollut mutta ei mitään pysyvää koska menen paikasta toiseen jatkuvasti.

Oletko muuten ollut terapiassa?

Onko auttanut?

Vierailija kirjoitti:

Millaisia ne mahdolliset maniakaudet aikaisemmin olivat?

Olen se joka kysyi lapsuudestasi.

Itse olen elämäni aikana muuttanut esimerkiksi neljä kertaa vuoden aikana ja kaikki kaupungista toiseen, ollut päihdeongelmaa, peliriippuvuutta.

Kauheaa levottomuutta, tunteiden vuoristorataa, ahdistusta, liiallista töiden tekoa.

Olen ollut innoissani ja aivan pohjalla.

Tunteet heitelleet äärilaidasta toiseen mutta aina olen jotenkin pärjännyt.

Olen vasta menossa terapiaan, olen sinun ikäisesi ja aivan loppu itseeni jo.

Enää ei jaksaisi tätä sisäistä kaaosta.

Taas olen muuttamassa.

Tahdon miehen, pysyvän kodin ja työpaikan.

Näitä minulla on ollut mutta ei mitään pysyvää koska menen paikasta toiseen jatkuvasti.

Oletko muuten ollut terapiassa?

Onko auttanut?

Tuhlailin silloinkin rahaa ja harrastin holtittomasti seksiä...

Olen ollut kognitiivis-behavioralistisessa lyhytterapiassa. Se auttoi vähän. Sain ilmaiseksi 8 kerran lyhytterapian, jossa keskityttiin harjojen purkuun.

Tsemppiä myös sinulle vaikeassa elämänvaiheessa!

Ketkä hoitajat on la-illan vuorossa?

Vierailija kirjoitti:

Ketkä hoitajat on la-illan vuorossa?

Todella mukavat hoitajat! Mutta mun omahoitajat ei ole nyt la iltavuorossa.

Onko luvallista poistua sairaalan alueelta?

Vierailija kirjoitti:

Onko luvallista poistua sairaalan alueelta?

On kai..? En ole itse poistunut täältä tosin..

Vierailija kirjoitti:

Minkä uskot olevan syynä siihen, että suljetulla osastolla olemisesta huolimatta kirjoitat järkevämmin ja selvemmin kuin suurin osa AV:n kirjoittelijoista?

Ei mielenterveysongelmat tee kenestäkään tyhmää ja sivistymätöntä. Itse asiassa mielenterveysongelmat ovat yleisiä esimerkiksi todella älykkäillä ihmisillä.

Tyhmyyttä sen sijaan on vaikeaa parantaa...

Kauheinta tuossa olisi jakaa huone ventovieraan kanssa! Tekisin mitä vain päästäkseni välittömästi pois.