Olen suljetulla psykiatrisella osastolla Aurorassa kysy mitä vaan

Mikä on lääkitys?

Vierailija kirjoitti:

Mikä on lääkitys?

Olantsapiini, abilify ja sertralin.

Lääkäri sanoi,että huomenna iltapäivällä pääsee kotiin.

Ajattelen mennä kakalla. Kakattaa ja en oo pariin päivään ulostanu.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on lääkitys?

- Lääkärin määräämä tietty määrä nappeja jotka heitetään helttaan lääkärin määrääminä ajankohtina.

Vierailija kirjoitti:

Lääkäri sanoi,että huomenna iltapäivällä pääsee kotiin.

Minä en pääse huomenna kotiin. T ap

Huomenna sitten illalla jätkien kanssa lärvit!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkäri sanoi,että huomenna iltapäivällä pääsee kotiin.

Minä en pääse huomenna kotiin. T ap

Minä puhunkin omasta puolestani T: ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on ollu tosi kiva lukea, että miten sulla siellä menee.

Oot aika hyvin jo kertonut kaikenlaista niin en tiedä tulisko mieleen vielä jotain...

Saanko kysyä millainen lapsuus sulla oli?

Kerroit traumoista ja stressistä.

Itsellä joskus epäilty bipoa koska tunne-elämä on valitettavasti melko epävakaa, joka on raskasta toisinaan ja masennuskausia ollut lukuisia.

Minulla lasinen lapsuus, perheen mielenterveysongelmat jne.

Olisi kiinnostavaa kuulla jos tahdot kertoa jotain. :)

Vanhemmat olivat väkivaltaisia ja arvaamattomia meitä lapsia kohtaan. Ei ollut turvallista esim. näyttää tunteitaan.

Stressi taas syntyi opinnoista, kun ne eivät yhtään etene. Tunnen olevani taloudellinen taakka yhteiskunnalle.

Mitä luulet - oletko oikealla alalla? Tuli vain mieleen kun opinnot ei etene? Onko sun vanhemmat kouluttautuneita?

Painostetaanko kotoa?

Itsellä hirveä lapsuus ja äiti sai jotenkin manipuloitua lahjakkaan sisareni opiskelemaan erittäin vaativaa alaa. Pääsi sisälle ja valmistui, mutta ei kyennyt töihin. Alalla hirveä kilpailu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on ollu tosi kiva lukea, että miten sulla siellä menee.

Oot aika hyvin jo kertonut kaikenlaista niin en tiedä tulisko mieleen vielä jotain...

Saanko kysyä millainen lapsuus sulla oli?

Kerroit traumoista ja stressistä.

Itsellä joskus epäilty bipoa koska tunne-elämä on valitettavasti melko epävakaa, joka on raskasta toisinaan ja masennuskausia ollut lukuisia.

Minulla lasinen lapsuus, perheen mielenterveysongelmat jne.

Olisi kiinnostavaa kuulla jos tahdot kertoa jotain. :)

Vanhemmat olivat väkivaltaisia ja arvaamattomia meitä lapsia kohtaan. Ei ollut turvallista esim. näyttää tunteitaan.

Stressi taas syntyi opinnoista, kun ne eivät yhtään etene. Tunnen olevani taloudellinen taakka yhteiskunnalle.

Mitä luulet - oletko oikealla alalla? Tuli vain mieleen kun opinnot ei etene? Onko sun vanhemmat kouluttautuneita?

Painostetaanko kotoa?

Itsellä hirveä lapsuus ja äiti sai jotenkin manipuloitua lahjakkaan sisareni opiskelemaan erittäin vaativaa alaa. Pääsi sisälle ja valmistui, mutta ei kyennyt töihin. Alalla hirveä kilpailu.

Ala on mielenkiintoinen. Toivon että pääsen testeihin joissa tarkastellaan kognitiivisia kykyjä (?), psykiatri mainitsi sellaisesta

Wow

Taas olen osastolla. Ja löysin vanhan ketjuni. Huoh. Parannunkohan ikinä?

Vierailija kirjoitti:

Taas olen osastolla. Ja löysin vanhan ketjuni. Huoh. Parannunkohan ikinä?

Tsemppiä, asioilla on tapana järjestyä

Hei Ap!

Ole armollinen itseäsi kohtaan, et ole valinnut sairauttasi. Toivottavasti tilanne helpottaa pian ja pääset ns. takaisin oman elämäsi pariin.

Vieläkö opiskelet samaa alaa tai missä vaiheessa opintosi ovat? Onko osastolla samaa henkilökuntaa töissä, jos siis olet samassa paikassa kuin viimeksi.

Kuntoutusosasto on aikalailla sormien pyörittelyä