Olen suljetulla psykiatrisella osastolla Aurorassa kysy mitä vaan

Vierailija kirjoitti:

Kun kerta tiedät sairastavasi maanis-depressiivisyyttä, mikä sai sinut jättämään lääkkeet ottamatta? Sehän on tunnetusti sairaus, mikä ei koskaan parane ja ainoastaan lääkityksellä voit elää niin normaalia elämää kuin mahdollista. Jos/kun tietää tämän, ei lääkkeiden ottamisen pitäisi olla vaikeaa. Vai mitä? Sillä mikä taustalla on, ei oikeastaan ole mitään väliä. Ja niitä asioita kannattaa käydä terapiassa hoitamassa, etteivät aina tilaisuuden tullen pompsahda esiin. Vai onko psykoosi niin mukava tila, että sen takia ne lääkkeet on kiva jättää ottamatta? Tiedän, että olen veemäinen ja tiukka ajattelussani, mutta en vaan ymmärrä ihmisiä, jotka tietävät tautinsa, mutta vähät välittävät hoidostaan. Se tulee todella kalliiksi yhteiskunnalle, kun olet viikkokausia osastolla, eikä ole itsellesikään hyvästä, että opintosi eivät etene etkä pääse eteenpäin elämässäsi, vaikka sinulla olisi siihen mahdollisuus.

Minulla on skitsoaffektiivinen häiriö. Lääkkeet jäi uusimatta vaikka tein uusimispyynnön, siksi kaikki meni pieleen...

Onko sinulla huonetoveria? Millaisia muut osastolla olevat vai pääseekö heidän kanssaan edes paljon jutustelemaan?

Mäkin olen ollut siellä. Jouduin jakamaan huoneen kahden muun kanssa. Onko vielä yhtä ahdasta? Saatko mennä ulos ja pitääkö vielä pyytää hoitajaa avaamaan ovi? Onko käytävällä kuntopyörä kuten kymmenisen vuotta sitten ja sen ääni kuuluu keskellä yötä joihinkin huoneisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kerta tiedät sairastavasi maanis-depressiivisyyttä, mikä sai sinut jättämään lääkkeet ottamatta? Sehän on tunnetusti sairaus, mikä ei koskaan parane ja ainoastaan lääkityksellä voit elää niin normaalia elämää kuin mahdollista. Jos/kun tietää tämän, ei lääkkeiden ottamisen pitäisi olla vaikeaa. Vai mitä? Sillä mikä taustalla on, ei oikeastaan ole mitään väliä. Ja niitä asioita kannattaa käydä terapiassa hoitamassa, etteivät aina tilaisuuden tullen pompsahda esiin. Vai onko psykoosi niin mukava tila, että sen takia ne lääkkeet on kiva jättää ottamatta? Tiedän, että olen veemäinen ja tiukka ajattelussani, mutta en vaan ymmärrä ihmisiä, jotka tietävät tautinsa, mutta vähät välittävät hoidostaan. Se tulee todella kalliiksi yhteiskunnalle, kun olet viikkokausia osastolla, eikä ole itsellesikään hyvästä, että opintosi eivät etene etkä pääse eteenpäin elämässäsi, vaikka sinulla olisi siihen mahdollisuus.

Minulla on skitsoaffektiivinen häiriö. Lääkkeet jäi uusimatta vaikka tein uusimispyynnön, siksi kaikki meni pieleen...

Minkä takia lääkärillä olisi ollut syytä jättää uusimatta reseptejäsi? Ellet ole itse jättänyt menemättä avohoitokäynnille tms missä ne olisi sillä kertaa pitänyt uusia.

Vierailija kirjoitti:

Mäkin olen ollut siellä. Jouduin jakamaan huoneen kahden muun kanssa. Onko vielä yhtä ahdasta? Saatko mennä ulos ja pitääkö vielä pyytää hoitajaa avaamaan ovi? Onko käytävällä kuntopyörä kuten kymmenisen vuotta sitten ja sen ääni kuuluu keskellä yötä joihinkin huoneisiin?

On tämä aika pieni huone. Pitää pyytää hoitajaa avaamaan ovi. Ei ole kuntopyörää :(

Mulla on ulkoiluluvat sairaalanalueella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kerta tiedät sairastavasi maanis-depressiivisyyttä, mikä sai sinut jättämään lääkkeet ottamatta? Sehän on tunnetusti sairaus, mikä ei koskaan parane ja ainoastaan lääkityksellä voit elää niin normaalia elämää kuin mahdollista. Jos/kun tietää tämän, ei lääkkeiden ottamisen pitäisi olla vaikeaa. Vai mitä? Sillä mikä taustalla on, ei oikeastaan ole mitään väliä. Ja niitä asioita kannattaa käydä terapiassa hoitamassa, etteivät aina tilaisuuden tullen pompsahda esiin. Vai onko psykoosi niin mukava tila, että sen takia ne lääkkeet on kiva jättää ottamatta? Tiedän, että olen veemäinen ja tiukka ajattelussani, mutta en vaan ymmärrä ihmisiä, jotka tietävät tautinsa, mutta vähät välittävät hoidostaan. Se tulee todella kalliiksi yhteiskunnalle, kun olet viikkokausia osastolla, eikä ole itsellesikään hyvästä, että opintosi eivät etene etkä pääse eteenpäin elämässäsi, vaikka sinulla olisi siihen mahdollisuus.

Minulla on skitsoaffektiivinen häiriö. Lääkkeet jäi uusimatta vaikka tein uusimispyynnön, siksi kaikki meni pieleen...

Minkä takia lääkärillä olisi ollut syytä jättää uusimatta reseptejäsi? Ellet ole itse jättänyt menemättä avohoitokäynnille tms missä ne olisi sillä kertaa pitänyt uusia.

Koska hoitava lääkäri oli vaihtanut työpaikkaa ja jotenkin se uusimispyyntö ei ollut mennyt perille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin olen ollut siellä. Jouduin jakamaan huoneen kahden muun kanssa. Onko vielä yhtä ahdasta? Saatko mennä ulos ja pitääkö vielä pyytää hoitajaa avaamaan ovi? Onko käytävällä kuntopyörä kuten kymmenisen vuotta sitten ja sen ääni kuuluu keskellä yötä joihinkin huoneisiin?

On tämä aika pieni huone. Pitää pyytää hoitajaa avaamaan ovi. Ei ole kuntopyörää :(

Mulla on ulkoiluluvat sairaalanalueella.

Ok. Tsemppiä nyt kuitenkin sinne. Ootko ennen ollut osastolla? Mä sain onneksi viikossa pään ”kuntoon” ja pärjäsin puolen vuoden intensiivisillä jutteluilla psyk.sairaanhoitajan kanssa. Eniten hämmästyin osastolla sitä miten normaaleilta suurin osa ihmisistä vaikutti. Siis ihan samanlaisia kotiäitejä ja väsyneen oloisia miehiä siellä oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kerta tiedät sairastavasi maanis-depressiivisyyttä, mikä sai sinut jättämään lääkkeet ottamatta? Sehän on tunnetusti sairaus, mikä ei koskaan parane ja ainoastaan lääkityksellä voit elää niin normaalia elämää kuin mahdollista. Jos/kun tietää tämän, ei lääkkeiden ottamisen pitäisi olla vaikeaa. Vai mitä? Sillä mikä taustalla on, ei oikeastaan ole mitään väliä. Ja niitä asioita kannattaa käydä terapiassa hoitamassa, etteivät aina tilaisuuden tullen pompsahda esiin. Vai onko psykoosi niin mukava tila, että sen takia ne lääkkeet on kiva jättää ottamatta? Tiedän, että olen veemäinen ja tiukka ajattelussani, mutta en vaan ymmärrä ihmisiä, jotka tietävät tautinsa, mutta vähät välittävät hoidostaan. Se tulee todella kalliiksi yhteiskunnalle, kun olet viikkokausia osastolla, eikä ole itsellesikään hyvästä, että opintosi eivät etene etkä pääse eteenpäin elämässäsi, vaikka sinulla olisi siihen mahdollisuus.

Minulla on skitsoaffektiivinen häiriö. Lääkkeet jäi uusimatta vaikka tein uusimispyynnön, siksi kaikki meni pieleen...

Sitten kun olet päässyt kotiin ja jaksat paremmin, tästä (uusimista ei tehty) kannattaa tehdä potilasasiamiehen kautta valitus hoitovirheestä. Sinullahan on osoittaa ihan konkreettisia kuluja joihin tämä virhe johti (mania ja sen myötä tehty shoppailu). Pitää olla joku selkeä hoitovirheestä johtunut kulu (kuten saamatta jääneet palkat) yleensä osoitettavissa jotta saa kompensaatiota. Suosittelen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kerta tiedät sairastavasi maanis-depressiivisyyttä, mikä sai sinut jättämään lääkkeet ottamatta? Sehän on tunnetusti sairaus, mikä ei koskaan parane ja ainoastaan lääkityksellä voit elää niin normaalia elämää kuin mahdollista. Jos/kun tietää tämän, ei lääkkeiden ottamisen pitäisi olla vaikeaa. Vai mitä? Sillä mikä taustalla on, ei oikeastaan ole mitään väliä. Ja niitä asioita kannattaa käydä terapiassa hoitamassa, etteivät aina tilaisuuden tullen pompsahda esiin. Vai onko psykoosi niin mukava tila, että sen takia ne lääkkeet on kiva jättää ottamatta? Tiedän, että olen veemäinen ja tiukka ajattelussani, mutta en vaan ymmärrä ihmisiä, jotka tietävät tautinsa, mutta vähät välittävät hoidostaan. Se tulee todella kalliiksi yhteiskunnalle, kun olet viikkokausia osastolla, eikä ole itsellesikään hyvästä, että opintosi eivät etene etkä pääse eteenpäin elämässäsi, vaikka sinulla olisi siihen mahdollisuus.

Minulla on skitsoaffektiivinen häiriö. Lääkkeet jäi uusimatta vaikka tein uusimispyynnön, siksi kaikki meni pieleen...

Sitten kun olet päässyt kotiin ja jaksat paremmin, tästä (uusimista ei tehty) kannattaa tehdä potilasasiamiehen kautta valitus hoitovirheestä. Sinullahan on osoittaa ihan konkreettisia kuluja joihin tämä virhe johti (mania ja sen myötä tehty shoppailu). Pitää olla joku selkeä hoitovirheestä johtunut kulu (kuten saamatta jääneet palkat) yleensä osoitettavissa jotta saa kompensaatiota. Suosittelen.

Joo, äiti lupasi auttaa sen tekemisessä. Lääkärin mielestä on tapahtunut "inhimillinen virhe".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin olen ollut siellä. Jouduin jakamaan huoneen kahden muun kanssa. Onko vielä yhtä ahdasta? Saatko mennä ulos ja pitääkö vielä pyytää hoitajaa avaamaan ovi? Onko käytävällä kuntopyörä kuten kymmenisen vuotta sitten ja sen ääni kuuluu keskellä yötä joihinkin huoneisiin?

On tämä aika pieni huone. Pitää pyytää hoitajaa avaamaan ovi. Ei ole kuntopyörää :(

Mulla on ulkoiluluvat sairaalanalueella.

Ok. Tsemppiä nyt kuitenkin sinne. Ootko ennen ollut osastolla? Mä sain onneksi viikossa pään ”kuntoon” ja pärjäsin puolen vuoden intensiivisillä jutteluilla psyk.sairaanhoitajan kanssa. Eniten hämmästyin osastolla sitä miten normaaleilta suurin osa ihmisistä vaikutti. Siis ihan samanlaisia kotiäitejä ja väsyneen oloisia miehiä siellä oli.

Oon ollut viisi kertaa osastolla... :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin olen ollut siellä. Jouduin jakamaan huoneen kahden muun kanssa. Onko vielä yhtä ahdasta? Saatko mennä ulos ja pitääkö vielä pyytää hoitajaa avaamaan ovi? Onko käytävällä kuntopyörä kuten kymmenisen vuotta sitten ja sen ääni kuuluu keskellä yötä joihinkin huoneisiin?

On tämä aika pieni huone. Pitää pyytää hoitajaa avaamaan ovi. Ei ole kuntopyörää :(

Mulla on ulkoiluluvat sairaalanalueella.

Ok. Tsemppiä nyt kuitenkin sinne. Ootko ennen ollut osastolla? Mä sain onneksi viikossa pään ”kuntoon” ja pärjäsin puolen vuoden intensiivisillä jutteluilla psyk.sairaanhoitajan kanssa. Eniten hämmästyin osastolla sitä miten normaaleilta suurin osa ihmisistä vaikutti. Siis ihan samanlaisia kotiäitejä ja väsyneen oloisia miehiä siellä oli.

Oon ollut viisi kertaa osastolla... :(

Asioilla on tapana järjestyä. Voi viedä aikaa, mutta kyllä säkin saat elämäsi vielä ainakin siedettävään järjestykseen. Nyt oot osastolla, mutta elämä jatkuu ja kevättä kohti on ehkä helpompi mennä. Tosin mulla itselläni kevät aiheuttaa aina mielialan laskua, mutta se on pientä osastolle johtaneisiin oloihin verrattuna...no tiedät kyllä 😅 Tosi paljon tsemppiajatuksia täältä parin kilsan päästä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laittavatko piikkinä abilifyn?

Ei, vaan syön ihan tabletteja. Olen hoitoon sitoutunut, mutta kotoota loppui lääkkeet ja olin varma etten tarvitse niitä enää ja nopeasti jouduin maniaan..

Se onkin se yksi merkki sairauden pahenemisesta, että luulee pärjäävänsä ilman lääkkeitä, vastoin lääkärin mielipdettä. Mutta tulipahan se kokeiltua niin näit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laittavatko piikkinä abilifyn?

Ei, vaan syön ihan tabletteja. Olen hoitoon sitoutunut, mutta kotoota loppui lääkkeet ja olin varma etten tarvitse niitä enää ja nopeasti jouduin maniaan..

Se onkin se yksi merkki sairauden pahenemisesta, että luulee pärjäävänsä ilman lääkkeitä, vastoin lääkärin mielipdettä. Mutta tulipahan se kokeiltua niin näit.

Ihan totta... :( valitettavasti

Vierailija kirjoitti:

Kun kerta tiedät sairastavasi maanis-depressiivisyyttä, mikä sai sinut jättämään lääkkeet ottamatta? Sehän on tunnetusti sairaus, mikä ei koskaan parane ja ainoastaan lääkityksellä voit elää niin normaalia elämää kuin mahdollista. Jos/kun tietää tämän, ei lääkkeiden ottamisen pitäisi olla vaikeaa. Vai mitä? Sillä mikä taustalla on, ei oikeastaan ole mitään väliä. Ja niitä asioita kannattaa käydä terapiassa hoitamassa, etteivät aina tilaisuuden tullen pompsahda esiin. Vai onko psykoosi niin mukava tila, että sen takia ne lääkkeet on kiva jättää ottamatta? Tiedän, että olen veemäinen ja tiukka ajattelussani, mutta en vaan ymmärrä ihmisiä, jotka tietävät tautinsa, mutta vähät välittävät hoidostaan. Se tulee todella kalliiksi yhteiskunnalle, kun olet viikkokausia osastolla, eikä ole itsellesikään hyvästä, että opintosi eivät etene etkä pääse eteenpäin elämässäsi, vaikka sinulla olisi siihen mahdollisuus.

Eihän noi mitään pysyviä tiloja ole. Jokaisella on joskus rankkaa, eikä se, että joskus on ns maaninen tarkoita, että olisia. Skitsofreniastakin voi parantua.

Käytätkö tai omistatko paskaan hinkattua kånken-reppua? Entäs naurettavaa jopo-pyörää?enkä halua tässä haukkua sinua, sillä olen itsekin ollut mielisairaalassa. Se oli kyllä minulle hel vettiä ja onneksi isäni hoiti minut ulos sieltä hyvin pian.

Vierailija kirjoitti:

Käytätkö tai omistatko paskaan hinkattua kånken-reppua? Entäs naurettavaa jopo-pyörää?enkä halua tässä haukkua sinua, sillä olen itsekin ollut mielisairaalassa. Se oli kyllä minulle hel vettiä ja onneksi isäni hoiti minut ulos sieltä hyvin pian.

En käytä kånkenia eikä minulla ole jopoa..

Kaikkea hyvää sinulle elämässä. Toivon että saat nukuttua hyvin. Onneksi pääset kävelylle ulos sairaala-alueella.

Toipumista sinulle ja hyvää kevättä!

Up

No kuinka sä siellä olet - mitä sulle on käynyt?