Moniko mies on kertonut sinulle rakastavansa sinua?

2 ja ikää minulla 21.

Jälkimmäinen ei varmastikaan oikeasti rakastanut koska se seurustelu kesti puolisen vuotta ja lopulta jätti koska ei jaksanut katsella minun pahaa oloa eikä halunnut ketään naista sittenkään. Se siitä rakkauden tunnustuksesta. En kyllä uskonutkaan sitä koska en usko että ketään voi rakastaa muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen.

Nykyisen kanssa hyvin tuore juttu menossa eikä ole vielä sanottu kumpikaan mutta ollaan puhuttu kyllä aiheesta ja molemmat kokee ettei sellasta oikeasti oikeaa rakastamista vielä voi tuntea lyhyellä tuntemisella, voimakas ihastuminen toki voi sekoittua tähän tunteeseen. Päivä kerrallaan ehkä sitten joskus :)

Aika kurja tilanne itsellä, kun tuota lausetta en ole vielä tähän ikään yli 50, kuullut yhdeltäkään mieheltä. Kai se on vain alistuttava ja myönnettävä, etten ole kovin rakastettava tapaus. Avioliitto, pitkä 20 vuotta, takana ja uusi pitkän puoleinen parisuhdekin on, mutta kovin ovat kitsaasti tuota lausetta sanoneet. 

Vierailija kirjoitti:

Jänniä nämä jotka määrittelevät toisten rakkauden että "se ja se ei tiennyt mitä rakkaus oli!" Et voi toisten tunteista sdanoa noin. Miktä jos se oletkin sinä joka etä tiedä mitä mikäkin tunne on ? 

Ei voi toisen puolesta määritellä heidän tuntemia tunteita, eikä sanalle rakkaus ole luotettavaa määritelmää olemassa., esim että jos rakastaa, ei tee sitä tai tätä, tai ei pahoita toisen mieltä. Jos rakkaudesta se oma käsitys on että vain sinä tiedät ja osaat kaikkien muidenkin puolesta luotettavasti määritellä rakkauden, niin ei kukaan voi koskaan vastata samalla tavalla, kun ne rakkauden avaimet ovat vain sinun kädessäsi.

Ihan helppoa on määritellä, että toinen ei rakastanut jos ei missään ikinä auttanut, jätti aina pärjäämään yksin, valehteli ja petti, osa on ollut väkivaltaisiakin ja uhanneet tappaa. Kun puolisot on tuollaisia niin on täysin järjetöntä lähteä selittämään, että kyllä ne varmaan rakasti.

Ensimmäinen oli 20v mies kun olin itse 14, hän olisi halunnut hakea poikkeuslupaa avioliittoon heti kun täytän 16, seurustelimme joitain kuukausia.

Poika seurustelusuhteessa kun olin 15-16v.

Miespuolinen paras ystäväni, ikävuosien 13-17 välillä. Paljastui lopulta, että hän oli ollut ihastunut minuun.

Nuori mies, jonka kanssa seurustelin useamman vuoden, mietimme jo kihlausta, mutta olimme vielä nuoria ja hieman epätasapainoisia, päästimme irti toisistamme.

Mies, jonka kanssa seurustelin useamman vuoden , asuimme yhdessä, olimme kihloissa, mutta jänistin lopulta kun meillä oli elämältä hyvin erilaiset tavoitteet.

Mies, jonka kanssa perustin perheen, olimme yhdessä yli 10vuotta, mutta hän oli hyvin kontrolloiva, eikä voinut ymmärtää, miksi en olisi halunnut jäädä vain kotiin ja lopettaa omaa uraa/tavoitteita. Hänellä oli myös isoja vaikeuksia elämänhallinnassaan, joita en pystynyt auttamaan. Voimme lopulta molemmat kovin huonosti. Oli pakko erota , jotta voisimme olla parempia vanhempia lapsillemme.

Nyt sinkkuna yksin useamman vuoden ja uskoisin olevani valmiimpi tasa-arvoiseen liittoon, jossa molemmat voivat nostattaa toista ja tukea vielä vaan korkeammalle.

Perheessäni on ilmaistu tunteita hyvin niin sanallisesti kuin kosketuksen kautta.

Yksi. Oma tuleva aviomies jonka kanssa olen ollut lähes 10v. Muut seurustelukumppanit (n.5kpl) eivät koskaan tätä sanoneet. Yhdelle näistä olisin sanonut mutta tiesin, ettei tunne ole molemminpuolinen joten jäi sanomatta.

N30

Varmaan 3, olen 48v.

Teininä tavattu poikakaveri/avomies, oltiin yhdessä 7v. Se nyt oli siinä saatavilla, ei kai kumpikaan oikeasti ollut rakastunut.

24 vuotiaana tavattu baarituttu josta tuli fwb ja bestis, paria meistä ei ikinä tullut ihan muista syistä. Jollain tasolla rakastan häntä yhä, enkä edelleenkään osaa kuvitella meitä parisuhteeseen. Ollaan yhteyksissä edelleen.

Nykyinen avomies ja lapsen isä, 21 vuotta kimpassa. Ollaan enemmän tyyppiä " kun se on kerran sanottu, kerrotaan jos tilanne muuttuu". Arjen teot merkitsee enemmän kuin siirappinen romantiikka.

Eka kunnon parisuhde 18-20-vuotiaana, toinen 21-vuotiaasta tähän hetkeen (28).

Eli kaksi.

Oli toki jotain viikkoja kestävää säätöä teininä, mutta juu ei rakkaudentunnustuksia onneksi.

Vain yksi on sanonut kasvotusten.

Oma puolisoni, joka on samalla lasteni isä.

Meillä ei ole ollut romanttista suhdetta enää vuosiin, mutta hän on edelleen paras kaverini. ❤️

4. Joista 2 on lasteni isät. Oikeasti 2 on rakastanut minua oikeasti. Ne on lasten isät. Ikä. 45v

Laskin että 5, olen 31v.

-Kaikki kolme virallista exää (yksikään epävirallinen ns tapailukumppani ei ole sanonut)

-Nykyinen aviomieheni eli neljäs parisuhteeni

-Mies jonka kanssa olin hetken salasuhteessa ollessani aiemmassa suhteessa. Tämän miehen kohdalla voi sanoa että tuskin oli kyse oikeasta rakkaudesta, muiden neljän kohdalla en epäile asiaa. Ja älkää aloittako moraalisaarnaa salasuhteesta kiiitos, ei ollut tämän keskustelun aihe.

Kyllä varmaan noin 365 jos oiken muistan.

Kai on rakkautta kun kysyy voidaanko olla.Tai menetkö mun kanssa naimisiin.Tai ton kanssa mä menen kihloihin.Tai antaa ystäväsormuksen.Kai ne on rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua nainen sanoi rakastavansa ja minä myös häntä. Nainen kuitenkin toi jatkuvasti vihaisena ilmi tyytymättömyyttään minuun, kun taas minusta nainen oli mahtava kaikin puolin puutteineenkin. Kumpi lie sitten oikeasti rakasti vai rakastiko kumpikaan.

Suhde siis päättyi, kun kirjoitat imperfektissä? Rakkaushan voi loppua, ei se tee tyhjäksi sitä, että aikaisemmin rakasti.

Kyllä, koska ei tuntunut enää siltä, että nainen oikeasti olisi rakastanut minua. Muuten hän ei olisi aiheuttanut aina niin surkeaa oloa minulle. Ikäänkuin jotain menneisyyden patoutumia olisi purkanut minuun ja minä olisin ollut niihin syypää.

Neljä poikaystävää ja yksi italialainen liehittelijä, joka yritti iskeä, vaikka olin varattu :D Tämä olikin ainoa, jolle en sanonut takaisin. Hälle oli pelkkää sanahelinää koko tunnustus, mutta muut sitä varmaan tarkoittivatkin. Ensimmäisen kanssa ei kyllä voi olla satavarma, mutta kaipa niitä tunteita oli kuitenkin, vaikka aikanaan hiipuivat.

Kaksi kertaa olen ollut naimisissa, eli he kaksi.

Yksi ruotsalainen poika kyllä sanoi myös viikon tuntemisen jälkeen, kun olin 17.

Ja isäkin on sanonut.

Joku lomamatka Intiaan sieltä tuli monta sivua kirjettä rakkautta mistä ei puolestaan saanut kokonaiskuvaa mutta rakastaa kovin.No se jäi siihen.Rannalla joku poika oli piirtänyt jätti ison sydämen hiekkaan kun oltiin uimassa. Rakkautta on monenlaista.

N. 20 ja heistä n. 7 oikeasti tarkoitti sitä, loput jotain känniheittoja.

Ikä 50v. Olen ollut aktiivinen miesrintamalla.

3 ja ikää 48v

Mä mietin, että varmaan 7 on sanonut minulle. Oon todella voimakkaasti tunteva ja sytyn melko nopeasti mutta sammun hyvin hitaasti.

Näistä rakkauden tunnustaneista yksi oli ihan tyylipuhdas stalkkeri, joten rakkaus oli aika kieroutunutta. Eikä todellakaan molemminpuolista. Yksi aivan yksipuolinen yllättäen kaverisuhteessa tunnustanut rakkautensa.

Oon sanonut takaisin varmaan 5:lle.

-Yhdelle naispuoliselle pitkälle sivusuhteelle (tunteet eivät ole kuolleet vieläkään vaikka ihmissuhde onkin)

-Entinen aviomieheni, yhdessä olimme 7 vuotta. (tunteita ei enää ole jäljellä, ei hyviä eikä pahoja)

-2 hyvin pitkäaikaista rakastumista. Niistä olisi hyvin voinut tulla pysyviäkin ihmissuhteita mutta toinen menehtyi, rakkaus on tallessa edelleen. Toisen kanssa sovimme, että päästämme irti toisistamme liian erilaisten tulevaisuudentoiveiden takia (esim toinen ehdottomasti toivoi lapsia ja toinen ehdottomasti ei) rakastan häntä edelleen.

-Nykyinen aviomieheni, olemme olleet yhdessä jo 14 vuotta.

N39

Niille naisille joille olen sanonut rakastavan, eivät ole uskoneet ja niille naisille joille en ole sanonut rakastavani, ovat luulleet. Että kai se on ihan sama sanooko vai ei.