Olen masennuksen/ahdistuksen takia sairauslomalla, haluatko kysyä minulta jotain?

Ei masennusta voi verrata syöpään.

Onko suvussasi masennusta/ alavireisyyttä?

Juotko alkoholia/ tupakoitko?

lähetän sulle telepaattisesti voimaa ja rakkautta <3 

Vierailija kirjoitti:

Onko suvussasi masennusta/ alavireisyyttä?

Ei ole. Ei myöskään kaksisuuntaista mielialahäiriötä johon mulla siis diagnoosi./ap

Mikä on suhteesi häpeän tunteeseen?  Tunnetko paljon häpeää tai syyllisyyttä?

Vierailija kirjoitti:

Juotko alkoholia/ tupakoitko?

En ole juonut tippaakaan kahteen vuoteen. Koen että alkoholi pahentaa masennusoireitani. En tupakoi./ap

Vierailija kirjoitti:

Mikä on suhteesi häpeän tunteeseen?  Tunnetko paljon häpeää tai syyllisyyttä?

Tunnen todella paljon. Ihan ulkonäöstäni, ujoudestani, pärjäämättömyydestäni ja sairaudestani, kaikesta mahdollisesta./ap

Voimia, ap! Ole itsellesi armollinen. Älä välitä niistä, jotka väittävät, että toipuminen on itsestä kiinni. Toki on hienoa, jos jaksat liikkua edes vähän ha huolehtia itsestäsi. Mutta tiedän kokemuksesta, että pahimmillaan sekin on liikaa vaadittu.

Itse olin saikulla puolitoista kuukautta viime keväänä. Masennus ja ahdistus syynä. Ahdistus oli aivan hirveää ja en saanut nukuttua. Lääkkeinä essitalopraami ja oxamin tarvittaessa. Käyn terapiassa kaksi kertaa viikossa.’ (kelan kuntoutuspsykoterapia).

Nyt teen osasairauspäivärahalla töitä ja voin paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko suvussasi masennusta/ alavireisyyttä?

Ei ole. Ei myöskään kaksisuuntaista mielialahäiriötä johon mulla siis diagnoosi./ap

Mutta aiemmin kerroit että sinulla on "vain" masennusta ja ahdistusta 🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko suvussasi masennusta/ alavireisyyttä?

Ei ole. Ei myöskään kaksisuuntaista mielialahäiriötä johon mulla siis diagnoosi./ap

Mutta aiemmin kerroit että sinulla on "vain" masennusta ja ahdistusta 🤔

Hyvin usein puhun osaltani ”vain” masennuksesta koska biponi on 99% masennuspainotteista./ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietävätkö vanhempasi tästä ja jos niin mitä mieltä he ovat?

Molemmat tietää. Äitini ei omien sanojensa mukaan usko masennukseen (ajattelin itse aikanaan samoin ja tässä sitä nyt ollaan eli tavallaan ymmärrän häntä enkä syytä häntä siitä ettei ymmärrä että masennus on sairaus siinä missä syöpäkin kun ei ole itse tätä kokenut). Äidin mielestä paras lääke masennukseen on lähteä baariin, vetää perseet ja iskeä mies (kokeiltu, ei toiminut eikä tule toimimaan, pahentaa vain)./ap

Kuulostaa ihan minun äitini kommentilta, tuota masennuksen lääkitsemistä myöten. Ei tosiaan toimi, on tullut testattua itsekkin.

Vierailija kirjoitti:

Ei masennusta voi verrata syöpään.

Tavallaan voi. Molemmat voivat tappaa ja aiheuttavat kärsimystä. Itse ottaisin mieluummin sairastamani syövän uudestaan, kuin masennuksen, johon sairastuin parikymppisenä. Terapia käyty, lääkitys on, mutta silti masennusjaksoja tulee. Henkistä kipua on vaikea kuvata, elämänlaatuni oli syöpäpotilaana jopa parempaa kuin masennuskausina.

Voimia kovasti ap. Luotetaan siihen, että joku päivä lääketiede tarjoaa hoitomuotoja, jotka auttavat nykyisiä paremmin. Sitten kun voit ja jaksat hieman paremmin, voisiko vertaistukiryhmästä olla apua? Itse olen miettinyt sitä (kunhan nyt koronasta päästäisiin).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko suvussasi masennusta/ alavireisyyttä?

Ei ole. Ei myöskään kaksisuuntaista mielialahäiriötä johon mulla siis diagnoosi./ap

Mutta aiemmin kerroit että sinulla on "vain" masennusta ja ahdistusta 🤔

Hyvin usein puhun osaltani ”vain” masennuksesta koska biponi on 99% masennuspainotteista./ap

Ymmärrän. Minulla myös bipo, olen työkyvyttömyyseläkkeellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi alunperin masennuit, suru?

Koen että masennus alkoi pikku hiljaa jo yläasteiässä, aloin viettämään enemmän aikaa yksin. En osaa sanoa yhtä selvää syytä mikä sen aikanaan aiheutti./ap

Mitä neuvoja antaisit masentuneen teinin vanhemmalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi alunperin masennuit, suru?

Koen että masennus alkoi pikku hiljaa jo yläasteiässä, aloin viettämään enemmän aikaa yksin. En osaa sanoa yhtä selvää syytä mikä sen aikanaan aiheutti./ap

Mitä neuvoja antaisit masentuneen teinin vanhemmalle?

En yhtään osaa sanoa. Tosi vaikea kysymys. Älä ainakaan syyllistä/käske ”piristyä” tai ”ottaa itseään niskasta kiinni”. Nuo on pahinta mitä masentuneelle voi sanoa./ap

Hei,

Aluksi haluan sanoa, että tsemppiä masennuksen kanssa. Itse kärsin myös, välillä on parempia päiviä ja välillä huonompia. Olen huomannut, että se lisää masennusta jos olen vain sisällä koko päivän. 3kk olin saikulla ja nyt pitäisi aloittaa opiskelut. 

Tiedätkö mistä masennuksesi johtuu? Traumaattisia asioita? 

Ja oletko kokenut, että lääkkeistä hyötyä? Itselläni uniongelmat ja ahdistus heijastuu. Niihin syön välillä rauhoittavia, jotka ovat hätätilanteessa toimineet mutta lääkärit nykyään tarkkoja niiden kanssa. Terapiaan haluaisin, koska olen varma, että masennus osittain johtuu lapsuudesta. Tuntuu vain niin vaikealta prosessilta päästä terapiaan. 

Mikä oli työ, joka sinut masensi?

Vierailija kirjoitti:

Hei,

Aluksi haluan sanoa, että tsemppiä masennuksen kanssa. Itse kärsin myös, välillä on parempia päiviä ja välillä huonompia. Olen huomannut, että se lisää masennusta jos olen vain sisällä koko päivän. 3kk olin saikulla ja nyt pitäisi aloittaa opiskelut. 

Tiedätkö mistä masennuksesi johtuu? Traumaattisia asioita? 

Ja oletko kokenut, että lääkkeistä hyötyä? Itselläni uniongelmat ja ahdistus heijastuu. Niihin syön välillä rauhoittavia, jotka ovat hätätilanteessa toimineet mutta lääkärit nykyään tarkkoja niiden kanssa. Terapiaan haluaisin, koska olen varma, että masennus osittain johtuu lapsuudesta. Tuntuu vain niin vaikealta prosessilta päästä terapiaan. 

En osaa sanoa mitään tiettyä syytä, varmasti moni pieni asia johtaneet isompaan suruun joka sitten kehittynyt masennukseksi. Joistain lääkkeistä olen kokenut hyötyä ja olen töissä kuitenkin suurimman osan ajasta pystynyt käymään. Lääkemuutoksia kuitenkin paljon jo takana. Tällä hetkellä esim en nuku kuin 2 h pätkissä ilman ketipinoria, joskus syönyt vuosiakin sitä putkeen kun uni ei tullut ilman./ap

Vierailija kirjoitti:

Mikä oli työ, joka sinut masensi?

Masennukseni tosiaan kehittyi hiljalleen jo yläasteikäisenä./ap