Lue keskustelun säännöt.
Miksi nykyään vanhemmat eivät halua viettää aikaa lastensa kanssa?
04.02.2021 |
Lapset tuodaan hoitoon vanhempien vapaapäivinä, kun isä on isyyslomalla, molemmat vanhemmat lomalla... Tuodaan heti kun päiväkodin ovet aukeaa ja haetaan vasta sitten kun ovet menevät kiinni. Ja kysymys ei ole yksinhuoltajista tai perheistä joilla ei ole tukiverkkoja. Viikonloput mummut ja vaarit hoitavat näitä lapsia, ja usein myös hakevat hoidosta.
Ylipäänsäkin keskitytään kovasti valittamaan siitä miten paljon vaivaa lapsista on ja että omaa aikaa ei ole, vaikka sitä kuitenkin ulkopuolisen silmin näyttäisi olevan ruhtinaallisesti.
Miksi lapsia hankitaan, jos niiden kanssa ei halua viettää aikaa? Ja vielä useampia? Mielipiteitä?
Kommentit (171)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja samat vaatii ettei lapset saa nukkua päiväkodissa ja jos jotenkin saadaan ylipuhuttua päikkäreille, niin silloinkin lapsi pitää herättää kesken unien, koska muuten lapsi ei mene kotona seiskalta nukkumaan.
Tätä olen paljon pohtinut... Sivistäkää ihmiset itseänne! Herättäminen on lapsen keholle pieni shokki...
Jos lapsi nukahtaa niin aivot ja keho tarvitsevat lepoa!
Kai jopa sinä tajuat, että jos se pieni lapsi ei illalla nukahda niiden ylipitkien päikkäriensä takia, hänen yöunensa jää vajaaksi ja hänet joutuu väkisin herättämään aamulla.
Ja sitten kun päikyn tätien päiväkaffen takia hirsiä vedellyt riekkuu puoleen yöhön, univaje syntyy myös sisaruksille ja vanhemmille.
Jotka sitten nuokkuu koulussa ja työssä ja liikenteessä. Se se vasta shokki kun sun kirurgisi on univelan takia tokkurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja samat vaatii ettei lapset saa nukkua päiväkodissa ja jos jotenkin saadaan ylipuhuttua päikkäreille, niin silloinkin lapsi pitää herättää kesken unien, koska muuten lapsi ei mene kotona seiskalta nukkumaan.
Tätä olen paljon pohtinut... Sivistäkää ihmiset itseänne! Herättäminen on lapsen keholle pieni shokki...
Jos lapsi nukahtaa niin aivot ja keho tarvitsevat lepoa!
Niin ja sitten koko muu perhe on väsymyksestä sekaisin, kun lapsi on nukkunut monen tunnin päiväunet ja nukahtaa illalla vasta keskiyöllä. Aamulla on kuitenkin aikainen herätys ja tadaa - kierre on valmis!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan outoa kommentointia. Onko tämä joku lapsiperheen arjesta irti olevien velojen ketju? 🙄
Suurin osa lapsista hoidetaan hyvin. Vanhemmat vuorottelevat lomansa, että lapsi saisi mahdollisimman pitkän kesäloman.Miksi lapsilla on sitten niin paljon pahoinvointia? Entä kuormittunut lastensuojelu? Ei taida vanhempien seura ollakaan niin hyvää lapsille kuin ehkä kuvittelet.
Ei ne lapset ennen sen paremmin voineet, siitä ei vain välitetty. Oma lapsuuteni oli ihan tavallinen, mutta nykymittapuulla me oltaisiin oltu lapstensuojen asiakkaita. Lapset päästettiin yksin pyöräilemään uimarannalle vaikka me ei osattu uida ja yötäkin olin veljen kanssa kahdestaan kotona, kun olin juuri aloittanut ekaluokan ja olin vielä 6-vuotias. Veli oli toki jo reipas tokaluokkalainen. Käytöshäiriöt korjattiin piiskalla ja tukkapöllyllä. Siinä sitä vanhaa hyvää aikaa.
Sama! Nykymittapuulla minut olisi otettu huostaan tai ainakin sijoitettu kiireellisesti. Vanhempani käyttivät kasvatuksessa fyysistä ja psyykkistä väkivaltaa. Risusta tuli, jos ei osannut olla ja itkemisestä ivattiin. Muistan vanhempieni uhkailleen, että jos teet niin tai näin niin lennät kotoa. Missään ei tuettu, ohjattu tai kannustettu. Koulua piti käydä, mutta koulumenestys ja koulutyössä tukeminen ei kiinnostanut. En saanut rakkautta, hellyyttä enkä tukea. Lastensuojelulaissa sanotaan nykyään, että lapsella on oikeus saada ymmärtämystä ja hellyyttä sekä iän ja kehitystason mukaisen valvonnan ja huolenpidon.
Käytin viinaa ja lääkkeitä sekaisin, mistä vanhempani eivät tienneet yhtään mitään. Ei heitä kiinnostanut missä menin viikonloppuisin. Pääasia, että olin maanantaina koulussa. Voin murrosiässä todella huonosti ja kävin jonkun aikaa keskustelemassa nuorisopsykalla. Vanhempiani tavattiin kerran, jolloin he totesivat, että onpa ikävää ja se siitä. Mikään ei muuttunut kotona. Ulospäin perheemme oli aivan tavallinen perhe. Vanhemmat eivät näe kasvatustavoissaan mitään ihmeellistä. Itse asiassa loppujen lopuksi minullehan kävi ihan hyvin...
Lopulta pelastin itseni muuttamalla nuorena pois kotoa, hankin äkkiä jonkun koulutuksen, menin naimisiin ensimmäisen miehen kanssa, joka osoitti kiinnostusta ja tein lapset. Kymmenen vuotta räpiköin surkeassa avioliitossa, kunnes muutin pois lasten kanssa. Hain yliopistoon ja sain maisterintutkinnon. Olen hyväpalkkaisessa vakityössä. En ole ollut se paras vanhempi, koska en yksinkertaisesti ole saanut mallia siitä, miten olla hyvä vanhempi. Ainakaan en ole pahoinpidellyt lapsiani, keskustelen heidän kanssaan, tuen koulunkäynnissä ja teemme yhdessä asioita. En leiki lasten kanssa, he saavat itse touhuta. Koen tästä syyllisyyttä, mutta näillä lähtökohdilla on todella raskasta olla vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on täysin erilaisia kokemuksia menneiltä vuosikymmeniltä. Vanhemmat olivat läsnä, toisin kuin nykyään, kun naama on kiinni kännykässä ja lapset viedään virikehoitoon heti kun kehdataan. Taitaa mammoilla vaan olla huono omatunto, kun selittävät, että kyllä nykyään on niiiiiin paljon paremmin asiat. Ei ole.
Provo. Laitapa linkkiä tähän kaikkeen tutkimustietoon, miten ennen on ollut paremmin. Ja miten huonosti nykyään on.
Minusta esimerkiksi lasten tapaturmatilastot kertovat karua kieltä siitä, miten läsnä oltiin ennen ja miten läsnä ollaan nyt. Tyhjentävästi.
Ja ihan tiedoksi: Siellä kännykässä on nykyään kaikki, aikataulut, neuvola-ajat, lääkärien labrasoitot, koulujen Wilmat, koronatiedotus jne. Siellä on myös ne koululaiset, jotka viestittelee esimerkiksi koulukyydeistä tai siitä, etät tulevatkin leikkipuistoon koulusta. Ennen ei koululaisiaan edes kyselty. Siellä ne huseerasi keskenään. Minunkin serkkuni 70-luvulla kävi kuusivuotiaana eri kouluvuoroa kuin sisaruksensa. Kökki yksinänsä kotona kahteen. Jokaikinen päivä.
Ja kesät he oli muuten sitten meillä maalla.
Laitapa sinä linkki niihin täälläkin useamman kerran pyydettyihin tutkimuksiin, joiden mukaan vanhemmat viettävät nykyään aikaa lastensa kanssa enemmän kuin koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on täysin erilaisia kokemuksia menneiltä vuosikymmeniltä. Vanhemmat olivat läsnä, toisin kuin nykyään, kun naama on kiinni kännykässä ja lapset viedään virikehoitoon heti kun kehdataan. Taitaa mammoilla vaan olla huono omatunto, kun selittävät, että kyllä nykyään on niiiiiin paljon paremmin asiat. Ei ole.
Sinä taidat olla minun koulukaveri ala-asteelta 70-luvulla. Muistan miten me kaikki muut tytöt oltiin ihan ihmeissämme, kun sinä kerroit mitä olit touhunnut isäsi kanssa. Minäkin kävin muutaman kerran sinun kotona ja olisin halunnut muuttaa teille. Meinasin pissata housuun järkytyksestä, kun sinun isä sanoi jotain ystävällistä minullekin ja äitisikin oli niin kiva. Ulko-ovelta asti päälle vyöryi lämmin ja rakastava ilmapiiri. Voi että minä olin sinulle kateellinen enkä vain oman huoneen tai lelujesi takia. Sinun lapsuus oli ihan poikkeuksellisen hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimusten mukaan nykyvanhemmat viettävät nimenomaan enemmän aikaa lastensa kanssa kuin yksikään aiempi vanhempien sukupolvi.
Sitä en tiedä mistä kumpuaa tämä tauoton vihapuhe nykyvanhempia ja -lapsia kohtaan.
Juuri näin. On outoa esim., väittää lapset olisivat päiväkodissa loppuun asti. Omat lapset on jo koulussa, mutta jos pari kertaa kävi niin, että olin hakemassa lapsia 16.50 (päiväkoti meni kiinni 17.00) niin yksin siellä olivat.
Ihan sama, jos töykiireen takia lapset vein 7,45 - ei siellä ollut kuin pari lasta. 6 ryhmäisessä päiväkodissa oli yksi ryhmä auki aamupalaan asti ja lapset alkoivat tippua sinne aamiaisen aikaan.
Itse asiassa siellä on usein jo neljältä suurin osa lapsista haettu. Loma-aikoina koko kaupungissa on yksi päiväkoti auki. Eli en ymmärrä tätä jatkuvaa valitusta, kuinka lapset on aina päiväkodissa. Tai ainakin olisi hyvä laittaa jotain tutkimusdataa näihin, koska oma kokemus (päiväkotielämää eletty nyt jo vuoisia) on ihan toinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on täysin erilaisia kokemuksia menneiltä vuosikymmeniltä. Vanhemmat olivat läsnä, toisin kuin nykyään, kun naama on kiinni kännykässä ja lapset viedään virikehoitoon heti kun kehdataan. Taitaa mammoilla vaan olla huono omatunto, kun selittävät, että kyllä nykyään on niiiiiin paljon paremmin asiat. Ei ole.
Provo. Laitapa linkkiä tähän kaikkeen tutkimustietoon, miten ennen on ollut paremmin. Ja miten huonosti nykyään on.
Minusta esimerkiksi lasten tapaturmatilastot kertovat karua kieltä siitä, miten läsnä oltiin ennen ja miten läsnä ollaan nyt. Tyhjentävästi.
Ja ihan tiedoksi: Siellä kännykässä on nykyään kaikki, aikataulut, neuvola-ajat, lääkärien labrasoitot, koulujen Wilmat, koronatiedotus jne. Siellä on myös ne koululaiset, jotka viestittelee esimerkiksi koulukyydeistä tai siitä, etät tulevatkin leikkipuistoon koulusta. Ennen ei koululaisiaan edes kyselty. Siellä ne huseerasi keskenään. Minunkin serkkuni 70-luvulla kävi kuusivuotiaana eri kouluvuoroa kuin sisaruksensa. Kökki yksinänsä kotona kahteen. Jokaikinen päivä.
Ja kesät he oli muuten sitten meillä maalla.
Laitapa sinä linkki niihin täälläkin useamman kerran pyydettyihin tutkimuksiin, joiden mukaan vanhemmat viettävät nykyään aikaa lastensa kanssa enemmän kuin koskaan.
Ketjussa on linkkejä.
Annapa tulla jotain tukea omille houruillesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heh
t. avainkaula lapsi 80-luvulta.
Niinpä, meidän kanssa ei vanhemmat viettäneet aikaa. Lapsia tehtiin, koska se kuului asiaan tai kävi vahinko, ei syvästä toiveesta rikastuttaa elämää lapsella ja rakkaudella. Meidän tehtävänä oli pysyä poissa jaloista, leikkiä ulkona päivät pitkät, lähes kaikilla oli sääntö, että sisälle ei saanut tulla koulun jälkeen kavereiden kanssa leikkimään ja leikkipuistot olivat täynnä lapsia ilman vanhempia. Harrastuksia sai mielellään olla, mutta niihin menemiset piti hoitaa omatoimisesti. Mitään yhteistä perheen tekemistä harrastettiin hyvin vähän. Lomat sentään vietettiin perheenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh
t. avainkaula lapsi 80-luvulta.
Niinpä, meidän kanssa ei vanhemmat viettäneet aikaa. Lapsia tehtiin, koska se kuului asiaan tai kävi vahinko, ei syvästä toiveesta rikastuttaa elämää lapsella ja rakkaudella. Meidän tehtävänä oli pysyä poissa jaloista, leikkiä ulkona päivät pitkät, lähes kaikilla oli sääntö, että sisälle ei saanut tulla koulun jälkeen kavereiden kanssa leikkimään ja leikkipuistot olivat täynnä lapsia ilman vanhempia. Harrastuksia sai mielellään olla, mutta niihin menemiset piti hoitaa omatoimisesti. Mitään yhteistä perheen tekemistä harrastettiin hyvin vähän. Lomat sentään vietettiin perheenä.
Unohdin myös, että monet viettivät kesät jossain mummolassa tai kesäsiirtolassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan omasta lapsuudesta ja nuoruudesta äitini jatkuvan, jatkuvan, jatkuvan marinan.
Ja sen miten hän jatkuvasti haukkui muita äitejä.
Ja ivasi esim naapuria joka oli sanonut että kotona pitää olla rauhallista kun lapsi lukee yo-kokeisiin. Tätä äitini nauroi ja ivasi monta viikkoa.
Väittäisin vanhempien nykyään viettävän aidosti aikaa lastensa kanssa paljon enemmän kuin koskaan poislukien entisajan maanviljelijät, joiden lapset olivat peltotöissä mukana. Hyvän vanhemman rimaa vain nostetaan koko ajan.
Pitäisi olla töissä osaava ja ahkera, mieluusti tehdä ylitöitä. Lapsilla pitäisi olla 2-3 harrastusta, joihin vanhemmat kuskaa sekä pyörittää erilaista talkoohommaa kustannusten noustessa. Aikuisilla itsellään pitäisi olla sekä aerobisia että lihasvoimaa kehittäviä harrastuksia. Laadukasta unta pitäisi saada riittävästi. Parisuhteelle pitäisi antaa riittävästi aikaa. Mikäli ihminen koittaa toteuttaa median ja asiantuntijoiden esiinnostamia tavoitteita, niin loppuu päivästä tunnit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse muistan lapsuudesta sellaisen asian, että paikkakunnan iso tehdas piti työntekijöiden lapsille ilmaista päiväkotia. Sinne meni nekin lapset, joiden äidit oli kotona. Kesäisin lapsille oli parin viikon mittaisia kesäleirejä saaressa. Lähes kaikkien luokkakavereiden isät oli tehtaassa töissä paria poikkeusta lukuunottamatta ja miedän perhe oli yksi noista. Olin kyllä kateellinen kaikesta kivasta, mitä heillä oli ollut.
Vierailija kirjoitti:
Itse muistan lapsuudesta sellaisen asian, että paikkakunnan iso tehdas piti työntekijöiden lapsille ilmaista päiväkotia. Sinne meni nekin lapset, joiden äidit oli kotona. Kesäisin lapsille oli parin viikon mittaisia kesäleirejä saaressa. Lähes kaikkien luokkakavereiden isät oli tehtaassa töissä paria poikkeusta lukuunottamatta ja miedän perhe oli yksi noista. Olin kyllä kateellinen kaikesta kivasta, mitä heillä oli ollut.
Lohjalla oli myös vaikka mitä rientoa ja palvelua työnantajan järjestämänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Väittäisin vanhempien nykyään viettävän aidosti aikaa lastensa kanssa paljon enemmän kuin koskaan poislukien entisajan maanviljelijät, joiden lapset olivat peltotöissä mukana. Hyvän vanhemman rimaa vain nostetaan koko ajan.
Pitäisi olla töissä osaava ja ahkera, mieluusti tehdä ylitöitä. Lapsilla pitäisi olla 2-3 harrastusta, joihin vanhemmat kuskaa sekä pyörittää erilaista talkoohommaa kustannusten noustessa. Aikuisilla itsellään pitäisi olla sekä aerobisia että lihasvoimaa kehittäviä harrastuksia. Laadukasta unta pitäisi saada riittävästi. Parisuhteelle pitäisi antaa riittävästi aikaa. Mikäli ihminen koittaa toteuttaa median ja asiantuntijoiden esiinnostamia tavoitteita, niin loppuu päivästä tunnit.
Tämä! Oikeasti on pakko jostain karsia, ei ehdi kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan outoa kommentointia. Onko tämä joku lapsiperheen arjesta irti olevien velojen ketju? 🙄
Suurin osa lapsista hoidetaan hyvin. Vanhemmat vuorottelevat lomansa, että lapsi saisi mahdollisimman pitkän kesäloman.Miksi lapsilla on sitten niin paljon pahoinvointia? Entä kuormittunut lastensuojelu? Ei taida vanhempien seura ollakaan niin hyvää lapsille kuin ehkä kuvittelet.
Koska nykyään puututaan. Ennen iloisesti suljettiin silmät ja lasten pahoinvointi oli perheen sisäinen asia. Lisäksi oli erityis- ja tarkkailukuokat, joten peruspenskojen vanhemmille "ongelmalapset" ei ollut yhtä näkyviä.
Lapsilla on ongelmia myös siksi että julkiset palvelut on ajettu alas. Tämän päivän Hesarissa lukee että edes neuvolaan tai lääkäriin ei pääse. Kouluterkat on rokottamassa. Koululääkäreitä ei ole. Kotipalvelua ei saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja samat vaatii ettei lapset saa nukkua päiväkodissa ja jos jotenkin saadaan ylipuhuttua päikkäreille, niin silloinkin lapsi pitää herättää kesken unien, koska muuten lapsi ei mene kotona seiskalta nukkumaan.
Joo kyllä, tuo unohtui! Jopa 1-vuotiaita on vaadittu herättämään päiväunilta. T.Ap
Mulla on jokatoinen viikko 5-v lapsi, pitäisin hänet hoidossa kolmena päivänä viikossa, ja loput kotona, että saan olla hänen kanssaan rauhassa. Mutta päiväkodilta melkein vaaditaan että pitäisi olla enemmän.
Ja tuo päiväuni..tämän lapsen kanssa on ollut todella haastavaa yöunille menot...on saattanut leikkiä vielä silloin, kun muut jo nukkuvat. Siksi päiväunet on ollut syytä jättää kokonaan tai antaa levätä vain hetken.
Muistan kun saatoin illalla nukuttaa lasta jopa kolme tuntia..eli koko illan. Istuin sängyn vieressä, ettei lähde juoksentelemaan.
Kerran makasin lapsen vierellä, havahduin siihen, kun hän peitteli minua...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan outoa kommentointia. Onko tämä joku lapsiperheen arjesta irti olevien velojen ketju? 🙄
Suurin osa lapsista hoidetaan hyvin. Vanhemmat vuorottelevat lomansa, että lapsi saisi mahdollisimman pitkän kesäloman.Miksi lapsilla on sitten niin paljon pahoinvointia? Entä kuormittunut lastensuojelu? Ei taida vanhempien seura ollakaan niin hyvää lapsille kuin ehkä kuvittelet.
Ei ne lapset ennen sen paremmin voineet, siitä ei vain välitetty. Oma lapsuuteni oli ihan tavallinen, mutta nykymittapuulla me oltaisiin oltu lapstensuojen asiakkaita. Lapset päästettiin yksin pyöräilemään uimarannalle vaikka me ei osattu uida ja yötäkin olin veljen kanssa kahdestaan kotona, kun olin juuri aloittanut ekaluokan ja olin vielä 6-vuotias. Veli oli toki jo reipas tokaluokkalainen. Käytöshäiriöt korjattiin piiskalla ja tukkapöllyllä. Siinä sitä vanhaa hyvää aikaa.
Sama! Nykymittapuulla minut olisi otettu huostaan tai ainakin sijoitettu kiireellisesti. Vanhempani käyttivät kasvatuksessa fyysistä ja psyykkistä väkivaltaa. Risusta tuli, jos ei osannut olla ja itkemisestä ivattiin. Muistan vanhempieni uhkailleen, että jos teet niin tai näin niin lennät kotoa. Missään ei tuettu, ohjattu tai kannustettu. Koulua piti käydä, mutta koulumenestys ja koulutyössä tukeminen ei kiinnostanut. En saanut rakkautta, hellyyttä enkä tukea. Lastensuojelulaissa sanotaan nykyään, että lapsella on oikeus saada ymmärtämystä ja hellyyttä sekä iän ja kehitystason mukaisen valvonnan ja huolenpidon.
Käytin viinaa ja lääkkeitä sekaisin, mistä vanhempani eivät tienneet yhtään mitään. Ei heitä kiinnostanut missä menin viikonloppuisin. Pääasia, että olin maanantaina koulussa. Voin murrosiässä todella huonosti ja kävin jonkun aikaa keskustelemassa nuorisopsykalla. Vanhempiani tavattiin kerran, jolloin he totesivat, että onpa ikävää ja se siitä. Mikään ei muuttunut kotona. Ulospäin perheemme oli aivan tavallinen perhe. Vanhemmat eivät näe kasvatustavoissaan mitään ihmeellistä. Itse asiassa loppujen lopuksi minullehan kävi ihan hyvin...
Lopulta pelastin itseni muuttamalla nuorena pois kotoa, hankin äkkiä jonkun koulutuksen, menin naimisiin ensimmäisen miehen kanssa, joka osoitti kiinnostusta ja tein lapset. Kymmenen vuotta räpiköin surkeassa avioliitossa, kunnes muutin pois lasten kanssa. Hain yliopistoon ja sain maisterintutkinnon. Olen hyväpalkkaisessa vakityössä. En ole ollut se paras vanhempi, koska en yksinkertaisesti ole saanut mallia siitä, miten olla hyvä vanhempi. Ainakaan en ole pahoinpidellyt lapsiani, keskustelen heidän kanssaan, tuen koulunkäynnissä ja teemme yhdessä asioita. En leiki lasten kanssa, he saavat itse touhuta. Koen tästä syyllisyyttä, mutta näillä lähtökohdilla on todella raskasta olla vanhempi.
Kurja lapsuus sinulla, ikävä juttu. Olet kuitenkin hienosti pärjännyt elämässä, vaikka sait huonot eväät. Minusta kokemuksesi ei kuitenkaan ole yleistettävissä kaikkeen kasvatukseen menneenä aikana. Kyse ei siis mielestäni ole kohdallasi menneen ajan yleisestä kasvatuskultuurista (uhkailu, fyysinen ja henkinen väkivalta)
Kaikkina aikoina on ollut rakastavia ja perheensä hoitavia vanhempia, vaikka sitä rakkautta ei ennen hoettukaan, vaan osoitettiin karusti teoilla ja huolenpidolla. Vanhempasi vaikuttavat häiriintyneiltä, en itse 60-luvun lapsen nähnyt perheissä tuollaista kuin ehkä yhdessä, mies oli alkoholisti.
Se, että lapsia ei vahdittu kaiken aikaa, johtui ainakin maaseutuoloissa työtaakasta. Ei lapsia ehditty vahtia, ja 60-luvulla ei ollut enää piikoja vahtimassa, niin kuin isommissa taloissa ennen oli. Köyhemmissä perheissä isommat sisarukset hoiti pienempiä.
Mutta näin yläkoulun opettajan näkökulmasta laiminlyötyjen lapsien lukumäärä lisääntyy koko ajan. Syynä on useimmiten vanhempien päihteiden käyttö. Vielä 60-luvulla naisten alkoholinkäyttöä paheksuttiin, mutta sitten tuli tasa-arvo, ja naiset sai ruveta dokaamaan kuin miehet. Se tarkoitti monissa päihdeperheissä sitä, että enää edes se äiti ei pitänyt arkea pystyssä niin kuin ennen, vaan dokasi miehensä kanssa, ja lapset aivan heitteillä.
Vierailija kirjoitti:
Ja samat vaatii ettei lapset saa nukkua päiväkodissa ja jos jotenkin saadaan ylipuhuttua päikkäreille, niin silloinkin lapsi pitää herättää kesken unien, koska muuten lapsi ei mene kotona seiskalta nukkumaan.
Jos lapseni olisi tarhaiässä nukkunut päiväunet, hän olisi mennyt nukkumaan 1-2 välissä yöllä, joten ihan nyt ei tuo seiskalta uppoa :D
Tosin oma lapsoseni kyllä piti ihan itse huolen ettei päiväunia nukkunut, ja tämän huomasivat kyllä tarhantätitkin. Vaikka kuinka olisivat halunneet rauhaisan tunnin keskelle päivää kahvikupposen äärellä niin tämä naperoni ei kertakaikkiaan nukkunut. Ei vaikka täti istui heiluvien jalkonen päälle unihuoneessa :D
😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂