Lue keskustelun säännöt.
Miksi nykyään vanhemmat eivät halua viettää aikaa lastensa kanssa?
04.02.2021 |
Lapset tuodaan hoitoon vanhempien vapaapäivinä, kun isä on isyyslomalla, molemmat vanhemmat lomalla... Tuodaan heti kun päiväkodin ovet aukeaa ja haetaan vasta sitten kun ovet menevät kiinni. Ja kysymys ei ole yksinhuoltajista tai perheistä joilla ei ole tukiverkkoja. Viikonloput mummut ja vaarit hoitavat näitä lapsia, ja usein myös hakevat hoidosta.
Ylipäänsäkin keskitytään kovasti valittamaan siitä miten paljon vaivaa lapsista on ja että omaa aikaa ei ole, vaikka sitä kuitenkin ulkopuolisen silmin näyttäisi olevan ruhtinaallisesti.
Miksi lapsia hankitaan, jos niiden kanssa ei halua viettää aikaa? Ja vielä useampia? Mielipiteitä?
Kommentit (171)
Täällä on puhetta vaan päiväkoti-ikäisistä, mutta pätee kyllä myös esim. alakouluikäisiin. Tiedän äidin joka vuosi toisensa perään selittää, että hänen työnsä on niin raskasta, ettei jaksa olla lapsen kanssa ja myös suorastaan raivoaa lapselle, kun on niin väsynyt. Kun he viettävät aikaa yhdessä, se on joko ruoan syömistä tai elokuvan katselua. Työnsä on postinjakaja ja lapsi hänellä joka toinen viikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on puhetta vaan päiväkoti-ikäisistä, mutta pätee kyllä myös esim. alakouluikäisiin. Tiedän äidin joka vuosi toisensa perään selittää, että hänen työnsä on niin raskasta, ettei jaksa olla lapsen kanssa ja myös suorastaan raivoaa lapselle, kun on niin väsynyt. Kun he viettävät aikaa yhdessä, se on joko ruoan syömistä tai elokuvan katselua. Työnsä on postinjakaja ja lapsi hänellä joka toinen viikko.
Ja mun äitini oli kotirouva. Meillä kävi siivooja, kotiapulainen ja pyykit haki ja toi pesula. Hän valitti sitä miten on orja ja oli aina väsynyt ja kilqhteli.
Posti on varmaan tämän maan törkeimpiä työnantajia. Voin hyvin kuvitella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin sitten vanhemmat ovat viettäneet lastensa kanssa aikaa? Kovasti aina ihannoidaan aikaa ennen älylaitteita ja nettiä mutta ilmeisesti aika kullannut monen muistot. Omassa lapsuudessa vanhemmat saattoivat olla paikalla mutta tekivät omia juttujaan ja lapset yleensä laitettiin ulos keskenään. Myös loma-aikoina lapset olimme kotona ja vanhemmat töissä. Oli myös ihan tavallista että 13-vuotiaana sai olla öitä ja viikonloppuja yksin kotona.
En muista omasta lapsuudesta kenenkään kavereidenkaan viettäneen sen erityisemmin aikaa vanhempiensa kanssa. Yleensä aikuiset oli keskenään ja lapset keskenään.
Tätä minäkin olen ihmetellyt. Olen syntynyt 80-luvulla eikä minun vanhempani tehneet kanssani mitään. Olivat ihan tavallisia vanhempia. Vanhemmat touhusivat omiaan ja me lapset olimme oman onnemme nojassa. Lisäksi olin viikonloput vastuussa 13-vuotiaana nuoremmista sisaruksistani, kun vanhemmat tekivät viikonloppuna töitä. Ei onnistuisi tänäpäivänä.
Ex-anoppi kertoi miten lapsensa juoksivat ulkona jo 3-vuotiaana isompien perässä ilman vanhempia. Ei tuntunut näkevän asiassa mitään ihmeellistä. Hienosti tosin paheksuu nykyajan laiskoja vanhempia, kun eivät muka lasten kanssa ole.
Olen myös 80-luvulla syntynyt ja tunnistan myös tuon paheksunnan omien(!)vanhempieni osalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin sitten vanhemmat ovat viettäneet lastensa kanssa aikaa? Kovasti aina ihannoidaan aikaa ennen älylaitteita ja nettiä mutta ilmeisesti aika kullannut monen muistot. Omassa lapsuudessa vanhemmat saattoivat olla paikalla mutta tekivät omia juttujaan ja lapset yleensä laitettiin ulos keskenään. Myös loma-aikoina lapset olimme kotona ja vanhemmat töissä. Oli myös ihan tavallista että 13-vuotiaana sai olla öitä ja viikonloppuja yksin kotona.
En muista omasta lapsuudesta kenenkään kavereidenkaan viettäneen sen erityisemmin aikaa vanhempiensa kanssa. Yleensä aikuiset oli keskenään ja lapset keskenään.
Tätä minäkin olen ihmetellyt. Olen syntynyt 80-luvulla eikä minun vanhempani tehneet kanssani mitään. Olivat ihan tavallisia vanhempia. Vanhemmat touhusivat omiaan ja me lapset olimme oman onnemme nojassa. Lisäksi olin viikonloput vastuussa 13-vuotiaana nuoremmista sisaruksistani, kun vanhemmat tekivät viikonloppuna töitä. Ei onnistuisi tänäpäivänä.
Ex-anoppi kertoi miten lapsensa juoksivat ulkona jo 3-vuotiaana isompien perässä ilman vanhempia. Ei tuntunut näkevän asiassa mitään ihmeellistä. Hienosti tosin paheksuu nykyajan laiskoja vanhempia, kun eivät muka lasten kanssa ole.
Olen myös 80-luvulla syntynyt ja tunnistan myös tuon paheksunnan omien(!)vanhempieni osalta.
Samoin. Äitini muistaa oman äitiytensä äiti Teresan täydellisyytenä. Ja appeni joka ei ole ikinä laittanut tikkua ristiin kotona tai lasten kanssa nälvii koko ajan, siis koko ajan.
Mä taas haluaisin,että mun eskarilainen saisi nukkua,kun kerta väsyttää.Mutta meidän pk.ssa ei saa,vaan eskarit herätetään kesken unien.Poika on ekaa kertaa päiväkodissa ja kotona ei ole päikkäreitä nukkunut kuin joskus 2-3vuotiaana viimeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin vanhemmat on sitten viettäneet lastensa kanssa aikaa?
Perhelomatkin on ollut perinteisesti sellaisia että aikuiset keskenään ja lapset juokseen itse pitkin leirintäalueita jne.
Sitten alettiin puhua "laatuajasta". Eli sellaista vanhemman ja lapsen välistä aikaa mikä ei ole arjen pyörittämiseen liittyvää. Ei sitä ollut aiemmin ollenkaan.
Nyt laatuaika on integroitu normiksi ja esitetään että vanhemmat olisi viettäneet lasten kanssa aikaa aiemmin? Ei ole.
Mutta nykyään halutaan lapset hoitoon aina kun on mahdollista. Ei osata tehdä normaaleja asioita lasten kanssa: käydä kaupassa, siivota ym. Lapset eivät enää mene siinä sivussa vaan ovat valtava taakka ja vauva vanhemmille.
Tämä voi liittyä siihen(kin), että lapsia ei saa oikein nykyään komentaa, eikä heiltä saa juuri vaatia mitään. Kyllä se kaupassa käyminen kahden, kolmen pienen kanssa ON oikeasti kamalaa, jos lapset eivät ole missään "ruodussa".
Itse puhuin tässä juuri puhelimessa ystäväni kanssa. 5-vuotias lärpätti päälle toistuvasti, sanoin ensin asiasta nätisti ja sitten ärähdin sille "äiti puhuu nyt puhelimessa ja sinä odotat hetken". Jälkeen päin oikein nolotti, että pitääkö tämä kaveri mua jonain lasten pahoinpitelijänä kun ihan rumasti lapselle sanoin... Ja kyllä, lapselle on kerrottu ja opetettu rauhallisesti ja ajan kanssa miten tulee toimia, 5-vuotias nyt ei vain aina muista ja malta siinä hetkessä. Lapselle ei tietenkään saa karjua pää punaisena, sanoa ilkeästi tms., mutta itse ajattelen että ärähtää saa, jos normaali puhe ei mene perille.
Pointtini on siis se, että lasten kasvatus on tietyissä piireissä ja tiettyjen ihanteiden mukaan nykyään niin lepsua, ymmärtäväistä jne, että se itsessään tekee vanhempien elämästä tosi raskasta ja saa ehkä viemään niitä lapsia hoitoonkin, ilman akuuttia tarvetta. Jos vanhemmat osaisivat olla vähän itsekkäämpiä ja vaatia itselleen enemmän oikeuksia (vaikka oikeuden puhua rauhassa muiden aikuisten kanssa, käydä vessassa yksin jne)., ehkä lasten kanssa jaksaisi ja haluaisi olla enemmän. Nykyvanhemmilta vaaditaan ihan älyttömyyksiä monessa asiassa, ei ihme, ettei jakseta.
Toki monissa perheissä tilanne voi olla toisessa ääripäässä, vanhemmat liian itsekkäitä yms.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on puhetta vaan päiväkoti-ikäisistä, mutta pätee kyllä myös esim. alakouluikäisiin. Tiedän äidin joka vuosi toisensa perään selittää, että hänen työnsä on niin raskasta, ettei jaksa olla lapsen kanssa ja myös suorastaan raivoaa lapselle, kun on niin väsynyt. Kun he viettävät aikaa yhdessä, se on joko ruoan syömistä tai elokuvan katselua. Työnsä on postinjakaja ja lapsi hänellä joka toinen viikko.
Mitä sen yhdessäolon sitten pitäisi olla? Tässäkin ketjussa on nyt haukuttu sekä harrastukset, liika tekeminen, tyksyyden puute että yhdessä syömättömyys ja yhdessä syöminen.
Kun mikään ei riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin sitten vanhemmat ovat viettäneet lastensa kanssa aikaa? Kovasti aina ihannoidaan aikaa ennen älylaitteita ja nettiä mutta ilmeisesti aika kullannut monen muistot. Omassa lapsuudessa vanhemmat saattoivat olla paikalla mutta tekivät omia juttujaan ja lapset yleensä laitettiin ulos keskenään. Myös loma-aikoina lapset olimme kotona ja vanhemmat töissä. Oli myös ihan tavallista että 13-vuotiaana sai olla öitä ja viikonloppuja yksin kotona.
En muista omasta lapsuudesta kenenkään kavereidenkaan viettäneen sen erityisemmin aikaa vanhempiensa kanssa. Yleensä aikuiset oli keskenään ja lapset keskenään.
Tätä minäkin olen ihmetellyt. Olen syntynyt 80-luvulla eikä minun vanhempani tehneet kanssani mitään. Olivat ihan tavallisia vanhempia. Vanhemmat touhusivat omiaan ja me lapset olimme oman onnemme nojassa. Lisäksi olin viikonloput vastuussa 13-vuotiaana nuoremmista sisaruksistani, kun vanhemmat tekivät viikonloppuna töitä. Ei onnistuisi tänäpäivänä.
Ex-anoppi kertoi miten lapsensa juoksivat ulkona jo 3-vuotiaana isompien perässä ilman vanhempia. Ei tuntunut näkevän asiassa mitään ihmeellistä. Hienosti tosin paheksuu nykyajan laiskoja vanhempia, kun eivät muka lasten kanssa ole.
Olen myös 80-luvulla syntynyt ja tunnistan myös tuon paheksunnan omien(!)vanhempieni osalta.
Samoin. Äitini muistaa oman äitiytensä äiti Teresan täydellisyytenä. Ja appeni joka ei ole ikinä laittanut tikkua ristiin kotona tai lasten kanssa nälvii koko ajan, siis koko ajan.
Uskon että ei ole laittanut tikkua ristiin kotona. Niin se oma ja myös kavereiden isät makasivat sohvalla työpäivän jälkeen ja olivat aina pahantuulisia ja piti olla hiljaa että herrat saivat nukkua päikkärinsä.
Väitän, että meidän ikäluokan vanhemmat ovat päässeet paljon helpommalla kuin me nyt.
Minä olen syntynyt 60-luvulla. Äidin puheiden mukaan minut pistettiin pihalle 2-vuotiaana vuotta vanhemman veljen katsoessa minun perään. Äiti kurkki välillä ikkunasta ja jos näki meidän tekevät jotain kiellettyä, kävi tukistamassa tai räpsi myöhemmin risulla kintuille. Lapsuudesta muistan yhden kerran, kun äiti luki meille Aku Ankkaa ja kävi yhden kerran meidän kanssa hiihtämässä, kun me manguttiin tarpeeksi. Äiti valitti koko ajan, joten tuli selväksi, että ei kannata kysyä toista kertaa. Isä ei ikinä edes jutellut meidän kanssa. Lapsia ei otettu minnekään mukaan paitsi mummolareissuille, kun ne sijaitsi sen verran kaukana. Mummolaan meidän vietiin koko kesäksi alle kouluikäisestä alkaen. Meidän perhe oli ihan tavallinen ja kunnollinen, samaa se oli muillakin. Naurattaa nuo jutut, joiden mukaan ennen oltiin lasten kanssa enemmän mitä nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on puhetta vaan päiväkoti-ikäisistä, mutta pätee kyllä myös esim. alakouluikäisiin. Tiedän äidin joka vuosi toisensa perään selittää, että hänen työnsä on niin raskasta, ettei jaksa olla lapsen kanssa ja myös suorastaan raivoaa lapselle, kun on niin väsynyt. Kun he viettävät aikaa yhdessä, se on joko ruoan syömistä tai elokuvan katselua. Työnsä on postinjakaja ja lapsi hänellä joka toinen viikko.
Ja sinä siis vietät ko kodissa 14 vuorokautta joka kuukausi? Muutenhan et tätä tietäisi.
Vierailija kirjoitti:
Hei haluaisin oikeasti linkkiä johonkin tutkimukseen jossa kerrotaan kuinka nykyvanhemmat viettävät enemmän aikaa lastensa kanssa kuin aiemmat sukupolvet. En ymmärrä miten se on mahdollista, kun suurin osa naisista käy nykyään vielä töissäkin, toisin kuin esim omassa lapsuudessani.
Kaverini kasvoi maatalossa 50-luvulla. Hän on kertonut, ettei vanhemmilla ollut koskaan aikaa lapsille, sillä kaikki päivät kuluivat tilan töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan outoa kommentointia. Onko tämä joku lapsiperheen arjesta irti olevien velojen ketju? 🙄
Suurin osa lapsista hoidetaan hyvin. Vanhemmat vuorottelevat lomansa, että lapsi saisi mahdollisimman pitkän kesäloman.Miksi lapsilla on sitten niin paljon pahoinvointia? Entä kuormittunut lastensuojelu? Ei taida vanhempien seura ollakaan niin hyvää lapsille kuin ehkä kuvittelet.
Ei ne lapset ennen sen paremmin voineet, siitä ei vain välitetty. Oma lapsuuteni oli ihan tavallinen, mutta nykymittapuulla me oltaisiin oltu lapstensuojen asiakkaita. Lapset päästettiin yksin pyöräilemään uimarannalle vaikka me ei osattu uida ja yötäkin olin veljen kanssa kahdestaan kotona, kun olin juuri aloittanut ekaluokan ja olin vielä 6-vuotias. Veli oli toki jo reipas tokaluokkalainen. Käytöshäiriöt korjattiin piiskalla ja tukkapöllyllä. Siinä sitä vanhaa hyvää aikaa.
Mulla on täysin erilaisia kokemuksia menneiltä vuosikymmeniltä. Vanhemmat olivat läsnä, toisin kuin nykyään, kun naama on kiinni kännykässä ja lapset viedään virikehoitoon heti kun kehdataan. Taitaa mammoilla vaan olla huono omatunto, kun selittävät, että kyllä nykyään on niiiiiin paljon paremmin asiat. Ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja samat vaatii ettei lapset saa nukkua päiväkodissa ja jos jotenkin saadaan ylipuhuttua päikkäreille, niin silloinkin lapsi pitää herättää kesken unien, koska muuten lapsi ei mene kotona seiskalta nukkumaan.
Päikkärien takia lapsi saattaa illalla nukahtaa vasta yhdentoista maissa ja jos vanhempien on noustava viimeistään kuudelta, ei vanhemmille jää paljon nukkuma-aikaakaan. Paitsi jos on sitä tyyppiä, jolle riittää lyhyt uni.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on täysin erilaisia kokemuksia menneiltä vuosikymmeniltä. Vanhemmat olivat läsnä, toisin kuin nykyään, kun naama on kiinni kännykässä ja lapset viedään virikehoitoon heti kun kehdataan. Taitaa mammoilla vaan olla huono omatunto, kun selittävät, että kyllä nykyään on niiiiiin paljon paremmin asiat. Ei ole.
Jossain välissä on ehkä ollut paremmin, mutta luultavasti 60-70-luvulla ei eikä 40-50-luvuilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele, että osa vanhemmista vie lapsensa aina hoitoon, varhaiskasvatuksen tärkeyttähän toitotetaan nyt jatkuvasti. Osa vanhemmista varmasti ajattelee, että se on lapselle parempi kuin oleilu kotona. Iltaisin sitten kuskataan pieniäkin harrastamaan, kun harrastuksethan on myös lapsille todella tärkeitä. Koko ajan pitää kehittää jotakin. Vähemmän on nykyään mediassa juttuja siitä, kuinka kotona oleminen on tärkeää.
Totta. 1-vuotiaalla on hoidon lisäksi kolme eri harrastusta. Vanhemmat eivät osaa tehdä mitään itse lasten kanssa.
Nykyajan harrastusrientoja en kyllä ymmärrä, kun aikuisellekin voi olla stressaavaa, jos työpäivän jälkeen olisi vielä pakko mennä jonnekin pois kotoa harrastamaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on täysin erilaisia kokemuksia menneiltä vuosikymmeniltä. Vanhemmat olivat läsnä, toisin kuin nykyään, kun naama on kiinni kännykässä ja lapset viedään virikehoitoon heti kun kehdataan. Taitaa mammoilla vaan olla huono omatunto, kun selittävät, että kyllä nykyään on niiiiiin paljon paremmin asiat. Ei ole.
Provo. Laitapa linkkiä tähän kaikkeen tutkimustietoon, miten ennen on ollut paremmin. Ja miten huonosti nykyään on.
Minusta esimerkiksi lasten tapaturmatilastot kertovat karua kieltä siitä, miten läsnä oltiin ennen ja miten läsnä ollaan nyt. Tyhjentävästi.
Ja ihan tiedoksi: Siellä kännykässä on nykyään kaikki, aikataulut, neuvola-ajat, lääkärien labrasoitot, koulujen Wilmat, koronatiedotus jne. Siellä on myös ne koululaiset, jotka viestittelee esimerkiksi koulukyydeistä tai siitä, etät tulevatkin leikkipuistoon koulusta. Ennen ei koululaisiaan edes kyselty. Siellä ne huseerasi keskenään. Minunkin serkkuni 70-luvulla kävi kuusivuotiaana eri kouluvuoroa kuin sisaruksensa. Kökki yksinänsä kotona kahteen. Jokaikinen päivä.
Ja kesät he oli muuten sitten meillä maalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele, että osa vanhemmista vie lapsensa aina hoitoon, varhaiskasvatuksen tärkeyttähän toitotetaan nyt jatkuvasti. Osa vanhemmista varmasti ajattelee, että se on lapselle parempi kuin oleilu kotona. Iltaisin sitten kuskataan pieniäkin harrastamaan, kun harrastuksethan on myös lapsille todella tärkeitä. Koko ajan pitää kehittää jotakin. Vähemmän on nykyään mediassa juttuja siitä, kuinka kotona oleminen on tärkeää.
Totta. 1-vuotiaalla on hoidon lisäksi kolme eri harrastusta. Vanhemmat eivät osaa tehdä mitään itse lasten kanssa.
Nykyajan harrastusrientoja en kyllä ymmärrä, kun aikuisellekin voi olla stressaavaa, jos työpäivän jälkeen olisi vielä pakko mennä jonnekin pois kotoa harrastamaan.
Mutta kotonakaan ei saa olla. Juurihan se haukuttiin.
Vierailija kirjoitti:
Ja samat vaatii ettei lapset saa nukkua päiväkodissa ja jos jotenkin saadaan ylipuhuttua päikkäreille, niin silloinkin lapsi pitää herättää kesken unien, koska muuten lapsi ei mene kotona seiskalta nukkumaan.
Tätä olen paljon pohtinut... Sivistäkää ihmiset itseänne! Herättäminen on lapsen keholle pieni shokki...
Jos lapsi nukahtaa niin aivot ja keho tarvitsevat lepoa!
Tämäpä juuri! Kyllä nykyään on niin, että päiväkotia tarjotaan ratkaisuksi, jos vanhempi on uupunut tai sairas. Kotipalvelua on tarjolla paperilla, mutta ei sitä oikeasti saa. Tai jos saa niin käynnit jäävät väliin, koska työntekiijöistä on pulaa ja lapsiperheiden palveluista ensin karsitaan.